Jos taiteellisesti täysin lahjaton läheinen esittelee jatkuvasti töitään ja kärttää palautetta, pitäisikö olla raadollisen rehellinen vai pitää turpa visusti kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyisitte, mitä kaikkea taidelainaamoista myydään. Makuasioista ei voi näköjään kiistellä.

Itse asiassa vois tehdä monelle tämän ketjun kirjoittajalle hyvää käydä esimerkiksi taidelainaamossa ja muistaa, että ne ovat kaikki ammattitaiteilijoiden töitä. Montakohan niistä sais näiltä arvostelijoilta kehuja?

Miten taiteen arvostukselle kävisi, jos taulut olisi esillä, mutta niissä ei olisi tekijän signeerausta? Ihmiset katsoo ensin kuka taulun on tehnyt, ja vasta sitten katsovat sitä taulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyisitte, mitä kaikkea taidelainaamoista myydään. Makuasioista ei voi näköjään kiistellä.

Itse asiassa vois tehdä monelle tämän ketjun kirjoittajalle hyvää käydä esimerkiksi taidelainaamossa ja muistaa, että ne ovat kaikki ammattitaiteilijoiden töitä. Montakohan niistä sais näiltä arvostelijoilta kehuja?

Arvatenkaan ei kovin moni. Ihmisillä ei ole aavistusta, miten hidasta taiteen tekeminen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyisitte, mitä kaikkea taidelainaamoista myydään. Makuasioista ei voi näköjään kiistellä.

Itse asiassa vois tehdä monelle tämän ketjun kirjoittajalle hyvää käydä esimerkiksi taidelainaamossa ja muistaa, että ne ovat kaikki ammattitaiteilijoiden töitä. Montakohan niistä sais näiltä arvostelijoilta kehuja?

Miten taiteen arvostukselle kävisi, jos taulut olisi esillä, mutta niissä ei olisi tekijän signeerausta? Ihmiset katsoo ensin kuka taulun on tehnyt, ja vasta sitten katsovat sitä taulua.

Monesti signeeraus on takana.

Vierailija kirjoitti:

mitäs tykäätte siitä "nykytaiteellisesta" jättimäisestä pissivästä pojasta Bad Bad Boy siinä Suomen paraatipaikalla Helsingin satamassa? Se minkä kaikki turistit jotka tulee suoraan laivalla Pietarin kulttuuriaarteiden kehdosta ja tuo "taiteellinen" näky avautuu ensimmäisenä heidän ja pikkulastensa eteen? Tai onko se nyt siirretty (sori entiedä)?

Hahaha, useimmat olis kai haukkuneet? Mä tykkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ikäviä ja pahansuopia ihmisiä täällä onkaan. Aloituksen perusteella kyse on siis harrastamisesta, ei mistään elannon tavoittelemisesta heikoilla eväillä. Jos toinen tykkää ja on itse ihan tyytyväinen, niin millä tavalla se on ap:lta ja kaltaisiltaan pois? Eikö tosiaan voi sanoa vaikka sitä "ihan kivaa"? Taide ja kaikenlainen käsillä tekeminen tai vaikka kirjoittaminen ovat mahtavia luovia harrastuksia, joista on ihmiselle ihan käytännön terveys- ja hyvinvointihyötyjä. Niitä kannattaa harrastaa jo ihan senkin takia. Jos nautit siitä niin harrasta, vaikka olisit ihan sysipaska siinä mitä teet. 

Siitähän tässä nyt on kyse, että kun olet kymmeneen ensimmäiseen virityksen jo sanonut että "ihan kiva" niin se alkaa jo jossain määrin v ituttaa ja ahdistaa, koska se tuntuu niin falskilta. Ja kun kyse ei ole mistään työväenopiston keramiikkaharrastuksesta, jotka näissä vastauksissa on nyt vedetty esiin, vaan ihmisestä, joka kovasti suunnittelee tarjoavansa töitään laajempaan levitykseen. -ap

Minä olin joskus tällainen.

Huono itsetunto, joka juontui käytännössä koko peruskoulun jatkuneesta koulukiusaamisesta ja kotioloista, joissa perheväkivaltaa oli niin fyysisenä kuin henkisenä.

Purin paljon oloani piirtämiseen ja kirjoittamiseen, ja jossain vaiheessa aloin kerrankin olla ylpeä itsestäni näiden takia. Mietin silloin jopa jotain ammattia, joissa olisin voinut "lahjojani" käyttää.

Mutta ei siis pelkoa, minut saatiin kyllä nasevilla kommenteilla palautettua maan pinnalle, eli kuinka hirveitä työni olivat 😊

Kumpaakaan en enää tee. Eli en enää kirjoita, enkä piirrä.

Voi ei :( Mun lauluääntä on aina moitittu hirveäksi, ja sanottu että älä laula kun kuulostaa niin huonolta. Siis nimen omaan ääneni on niin ruma. Kah, "rumuus" olikin ihan valtti, kunhan ei vain anna kenenkään vaientaa.

Kuunnelkaa jotain Leonard Cohenia vaikka. No, makuasia. Eikä muuten Madonnakaan häävi ollut silloin 80-luvulla.

Olen töissä kehitysvammaisten parissa. Rakastan heidän naivistisia taulujaan. Itselläni on muutama teknisesti hyvin toteutettu öljyvärimaalaus, mutta en koe mitään niitä katsoessani, ne ovat koristeita, ei taidetta. 

Oletko ap varma, että ystäväsi haluaa palautetta vai vain näyttää niitä? Harrastan itse käsitöitä, joskus näytän töitäni ystäville, mutta kritiikin haluan perheeltäni - he sanovat suoraan, jos uusi malli on p a s ka, eikä kannata tehdä samaa uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan pyydä muiden mielipiteitä maalauksiini. Kerrankin yksi asia, jossa saan päättää kaiken itse, ja päätänkin. Ei tulisi mieleenkään tyrkyttää töitäni naapureille! Instassa minulla on tili, jossa vain maalauksia.

Mutta sekin tuntuu joitakin täällä häiritsevän, että yli 50 vuotiaalla on uskallusta olla luova ja laittaa taiteensa vielä esille. Onneksi ei tarvitse enää ajatella, mitä muut ajattelee. Hihat ylös ja väriä kankaalle!

Tässä on oikea periaate. Tykkään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa että kukaan ei olisi uskonut mihin parhaimmillani olen pystynyt niihin alun järkytyksiin verrattuna. Ongelma nimenomaan siinä että esitellään manioissa liian kiireellä, kun pitäs antaa taiteen hautua ja sitten itsekin ensin tutkia mitä tämä olikaan.

Pitää myös ymmärtää että jos ihmisiä oikeasti kiinnostaa taiteesi he kyllä löytävät sen itsekin. Siis jos ihan vakavasti aikoo jopa leipää siitä saada. Harva saa ja kateus on kovaa.

Kirjoittamisen suhteen on oltava valtavan sinnikäs. Kritiikki on lopulta otettava vakavasti ja erottaa egosta. Pitää vain kirjoittaa ja kirjoittaa.

Monesti kehu on karhunpalvelus. Kehuin kaverin musiikkia vaikka laulaa hän ei osaa. Hän jakoi sitten niitä kappaleitaan sos mediassa joka paikassa ja oma wu piipitti jatkuvasti niitä, jotka olisi pitänyt kuunnella ja kehua läpi. Se rakentava kritiikki ei mennyt koskaan läpi, vaikka moni sitä antoi. Lopulta yhdeltä hänen ystävältään meni hermo ja kommentoi kännipäissään että tuo äänesi ei kyllä mitenkään häävi ole.

Siihen loppui niiden videoiden tulo, onneksi. Kerran viikossa olisi sietänytkin, mutta kolme päivään oli yhtä riesaa.

Ääni on kyllä niin subjektiivinen kokemus että se että jonkun mielestä ääni ei ole häävi, voi olla jonkun toisen korville mitä kauneinta kuultavaa. Se on sitten eri asia jos ei osaa laulaa, eli ei pysy nuotissa, tai ääni ei "tottele". Moni seikka joka on "virhe" laulamisessa, on tekijänsä maneeri jota fanit rakastavat. 

Jos taidetta tehtäisiin ainostaan "täysellisesti", niin suurin osa taiteesta olisi jäänyt tekemättä.

Ei, ääni ei ole subjektiivinen kokemus. Jos olisi, sitä ei opiskeltaisi korkeakouluja myöten, ei käytettäisi tuhansia tunteja elämästä sen harjaannuttamiseen. Makueroja toki on, mutta silti jokainen tunnistaa sävelkuuron karaokelaulajan puolessa sekunnissa.

Sotket nyt äänen ja sen, pysyykö laulaja nuotissa. Äänellään se variskin laulaa.

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko ylipäätään sanoa yhtään mitään, jos ei ole positiivista sanottavaa.

Ap:n tapauksessa läheinen kärttää palautetta, joten miten tämä käytännössä menisi?

"Tein tällaisen teoksen, mitä mieltä olet?"

"Hmmm. Huomasitko kun yöllä oli ukkosta?"

"Joo, huomasin, mutta mitä mieltä tästä teoksesta?"

"Kuulemma oli joku puukin kaatunut tässä lähellä..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko ylipäätään sanoa yhtään mitään, jos ei ole positiivista sanottavaa.

Ap:n tapauksessa läheinen kärttää palautetta, joten miten tämä käytännössä menisi?

"Tein tällaisen teoksen, mitä mieltä olet?"

"Hmmm. Huomasitko kun yöllä oli ukkosta?"

"Joo, huomasin, mutta mitä mieltä tästä teoksesta?"

"Kuulemma oli joku puukin kaatunut tässä lähellä..."

Kuin olis vaikka että en pysty arvioimaan, kun en ymmärrä taiteesta mitään?

Taide on aina maun asia. AINA.

Makuasioista ei kannata kiistellä.

"Missä menee ammattilaisen ja harrastelijan raja?"

Mikko Kivinen on myöntänyt julkisesti, ettei oppinut näyttelijän työstä perusasioita Turkan koulussa. Piti opetella kantapään kautta itse ammatissa se osaaminen...

Onneksi saivat Turkan kautta paljon julkisuutta ja työtilaisuuksia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti kehu on karhunpalvelus. Kehuin kaverin musiikkia vaikka laulaa hän ei osaa. Hän jakoi sitten niitä kappaleitaan sos mediassa joka paikassa ja oma wu piipitti jatkuvasti niitä, jotka olisi pitänyt kuunnella ja kehua läpi. Se rakentava kritiikki ei mennyt koskaan läpi, vaikka moni sitä antoi. Lopulta yhdeltä hänen ystävältään meni hermo ja kommentoi kännipäissään että tuo äänesi ei kyllä mitenkään häävi ole.

Siihen loppui niiden videoiden tulo, onneksi. Kerran viikossa olisi sietänytkin, mutta kolme päivään oli yhtä riesaa.

Minulla on ollut samanlainen tilanne.

Olen laulanut ja tehnyt musiikkia suht vakavissani, mutten kuitenkaan ammatikseni, eli en voi vedota siihen etten ymmärtäisi laulamisesta mitään tai että olisin niin ammattilainen että veloittaisin ajastani/mielipiteistäni (tms).

Ulkomaalainen kaverini alkoi yhdessä vaiheessa tehdä karaokevideoita, linkitti niitä yksityisesti minulle ja pyysi palautetta. Ohut lauluääni kulki kolmen vierekkäisen sävelen väliä täysin eri sävellajissa kuin taustalla oleva musiikki. Kun toinen kerta toisensa jälkeen kysyy lauluäänestään: "Mitä pidit? Eikö olekin hyvä?" niin on hyvin vähän sellaista, mitä asian vierestä voi enää keksiä. Normaalille huonolle laulajalle sanoisin että hyvä hyvä, jatka vaan harjoittelua. Mutta harjoittelusta ei ole juurikaan apua, jos sävelkorva puuttuu kokonaan, niin ettei kuule että laulu ja taustamusiikki ovat keskenään täysin eri paria.  Lopulta luovutin ja annoin ymmärtää että laulut ovat ihan ok. Joten hän laittoi kaikki videonsa julkisiksi ja sai Internetiltä massiivisen tyrmäyksen. 

Hän oli palautteesta luonnollisesti järkyttynyt, poisti kaikki videot, kääntyi puoleeni ja kysyi miten tämä on mahdollista, voitko uskoa mitä ihmiset sanoivat?? Tästä on jo sen verran kauan aikaa etten enää muista mitä vastasin, mutta sen muistan että hikikarpalot kieriskelivät otsaltani...

Aikaa ennen sen kummempia internettejä, jolloin yt:a ei ollut vielä olemassakaan sanoin kaverilleni että hän laulaa nuotin vierestä. Hän suuttui, ja haki taustatukea joka kuorossa kertoi minun erehtyneen, että ihan nuotilleen menee. Minulle naureskeltiin hehheh, et tiedä yhtään mitään musiikista etkä osaa edes erottaa laulaako joku nuotilleen. 

Noh, kaveri haki sitten musikaaliin esiintymään, ei päässyt, koska ei osaa laulaa nuotilleen. Sama toistui karaokessa(joka tuolloin vasta teki tuloaan), ja lopulta hän pyysi anteeksi sitä että oli ollut minulle vihainen.

Tekemällä oppii ja jos laittaa jotain töitään juoko, ei se tarkoita sitä, että hakisi heti kritiikkiä tai sokeaa kannustusta kaikilta. Töitään voi laittaa esille ihan vain saadakseen vaikka visiolleen tukea. Kyllä sen tykkäyksistä ja kommenteista huomaa, onko suunta oikea tai näkeekö muut töissä sitä, minkä itse tunsi sitä tehdessä.

En ole valokuvauskouluja käynyt, mutta toimin valokuvaajana. Harjoittelin vuosia ja niiden aikana tuli laitettua kuvia julki. Kyllä sen teknisen kehityksen huomaa, kun taaksepäin katsoo ja joissakin asioissa huomaa sen silmänkin kehittyneen, joissain se taas oli jo alussa ihan ok, mutta jäi teknisen painimisen alle.

Vierailija kirjoitti:

Kuin olis vaikka että en pysty arvioimaan, kun en ymmärrä taiteesta mitään?

Sopii ainoastaan henkilölle, joka ei ymmärrä taiteesta mitään. Ei lue kirjoja / ei kuuntele musiikkia / ei pidä seinillä tauluja jne.

Tuttavani on alkanut julkaisemaan somessa jotain ihme sanailuja, joita hän kutsuu runoiksi ja laulun sanoiksi. Nämä sanailut ovat tyyliä oudosti eri riville jaksoteltu lause ja yksittäisiä sanoja. Aiheet ja oivallukset ovat samaa tasoa kuin kauppalistani. Hän vaikuttaa kalastelevan toiminnallaan huomiota ja kehuja. Olen jättänyt kommentoimatta nämä runot, mutta tuttavani on pyytänyt minulta erikseen kannustavaa palautetta. Kirjoitukset ovat minusta sysihuonoja. Muutaman kerran sain keksittyä jotain neutraalia palautetta. Taisin sanoa, että runo taitaa liittyä hänen omaan kokemukseensa ja kiva, että on löytänyt tavan käsitellä kokemuksiaan. Kommentointini yllytti häntä siihen, että hän alkoi lähettää lisää runoja minulle myös yksityisesti. Kerroin, etten halua kommentoida niitä ja ehdotin kommenttien pyytämistä runoja ja laulun sanoittamista ymmärtäviltä. Tuttava suutahti ja sanoi ilmaisevansa itseään kirjoituksillaan. Tuttavani on niin innostunut tästä kirjoittamisesta, että se tuntuu olevan nykyään hänelle ainoa ilmaisun tapa. Hän on tehnyt jopa minun hänelle lähettämästä viestistä laulun. Meni yli ymmärrykseni. Minusta on mahtavaa, että ihmiset hyödyntävät luovia keinoja ilmaista itseään. En silti pidä siitä, että niitä tuputetaan muille. Koen, että tämä hänen taideinnostuksensa on täyttänyt hänen mielensä ja vaikuttaa kielteisesti haluuni pitää yhteyttä häneen.