Minimalistit ovat ärsyttäviä

Kuka tahansa, joka väkisin tuputtaa omia uskomuksiaan, rasittaa.

Ärsyttää se hurskastelu siinä. Niin kuin ihminen jolla ei ole mitään missään olisi parempi ihminen kuin se jolla on kirjakasa ja kynttilä kaapin päällä. Kysymys on kuitenkin estetiikasta - ne valjut tyhjät tilat näyttävät kammottavilta pienissä, pimeissä suomalaisasunnoissa.

Kulutustottumuksiaan on tietenkin jokaisen syytä tarkastella, mutta minimalismia on paljolti esitelty kaiken pois heittämisenä, joka ei ole ekologisuutta nähnytkään.

Ole mun puolesta hamsteri. Saanko minä olla minimalisti? Moni tuttu muuttuu jotenkin ihan maaniseksi tullessaan vierailulle luokseni ja alkaa "sisustamaan" kotiani ainakin sanallisesti. Ehdottamalla, että tähän sopis semmonen vaasi ja tohon tämmönen tyyny ja miksei sulla ole sitätätätuota ja kyllä vaan sullakin pitäis olla... Sitten alkaa mun varallisuuden epäily. Mihin sä rahas laitat, kun eikö sulla oo varaa ostaa sitä sun tätä vai miks täällä on niin vähän tavaraa?!

Olen minimalisti koska olen laiska ja näin vältyn siivoamiselta kun mitään siivottavaa ei ole. En kyllä myöskään esittele elämäntyyliäni ihmeemmin kenellekään, jokainen saa hukkua paskaansa ihan vapaasti. Mutta tuossa tavaran määrässä näin globaalisti on monen ongelman juuri ja ydin.

Paksu hamsteri

Ihmiset, jotka ärsyyntyvät toisista ihmisistä syyttä suotta, ovat ärsyttäviä.

En laske itseäni minimalistiksi, mutta kyllä on pakko sanoa, että kun menen kylään paikkaan, jossa on tavaraa ihan joka puolella, on koristetta ja kynttilää ja lasipurnukkaa, lehtipinoja pöydillä, säilytyslaatikoita sohvapöydän alla jne. jne., iskee ahdistus ja toivon vierailuni päättyvän pian.

Vierailija kirjoitti:

Olen minimalisti koska olen laiska ja näin vältyn siivoamiselta kun mitään siivottavaa ei ole. En kyllä myöskään esittele elämäntyyliäni ihmeemmin kenellekään, jokainen saa hukkua paskaansa ihan vapaasti. Mutta tuossa tavaran määrässä näin globaalisti on monen ongelman juuri ja ydin.

Tätä ei suostuta tajuamaan. Minimalistina olo voi olla järkiratkaisuki. Paljon töitä tekevän ja masentuneen on hyvä pitää kämppä väljän näköisenä ettei kämppä leviä.

Vierailija kirjoitti:

En laske itseäni minimalistiksi, mutta kyllä on pakko sanoa, että kun menen kylään paikkaan, jossa on tavaraa ihan joka puolella, on koristetta ja kynttilää ja lasipurnukkaa, lehtipinoja pöydillä, säilytyslaatikoita sohvapöydän alla jne. jne., iskee ahdistus ja toivon vierailuni päättyvän pian.

Sama...Siis tulee ihan sellainen pieni pakokauhu ja yrittää olla täysin katsomatta kaikkiin rojukasoihin yms. En voi ymmärtää, miten jotku voi elää niin, että kaikki tasot täynnä tavaraa jne ja kutsutaan silti porukkaa käymään. Se  tavaran määrä! Järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En laske itseäni minimalistiksi, mutta kyllä on pakko sanoa, että kun menen kylään paikkaan, jossa on tavaraa ihan joka puolella, on koristetta ja kynttilää ja lasipurnukkaa, lehtipinoja pöydillä, säilytyslaatikoita sohvapöydän alla jne. jne., iskee ahdistus ja toivon vierailuni päättyvän pian.

Sama...Siis tulee ihan sellainen pieni pakokauhu ja yrittää olla täysin katsomatta kaikkiin rojukasoihin yms. En voi ymmärtää, miten jotku voi elää niin, että kaikki tasot täynnä tavaraa jne ja kutsutaan silti porukkaa käymään. Se  tavaran määrä! Järkyttävää.

Kunhan vältät tuota sanaa järkyttävä. Se on niin kulunut ja yliampuva.

Roskahamstraajien huusholleissa kaikki on rasvaisen, harmaan nukkanöyhdän peitossa.

En minä puutu muiden sisustusratkaisuihin vaikka en niistä pitäisikään. Minulla ei ole mahdollista käydä hankkimassa uutta tavaraa aina sen mukaan mitä tarvitsen vain siksi että olisin 'hyvä ihminen, minimalisti'. Esimerkiksi jokaisiin juhliin uusi mekko, koska en voisi muka säilyttää hankkimaani seuraaviin juhliin, koska olen minimalisti.

Elän ekologisesti, en osta mitään uutta (pl alusvaatteet & sukat), jos joku hajoaa en korvaa sitä automaattisesti uudella vaan mietin, jos tulen toimeen ilman.

MInusta oikea minimalismi onkin tavaran vähentämistä järkevästi ja ekologisesti, enkä hanki uutta. Kierrätän kaiken mahdollisen, se vaatii vähän enemmän kuin vain tavaran roskiin kantamisen, mutta teen sen silti.

Minulla ei ole varastoja eikä tavaraa muualla kuin asunnossani, ja se on nykyihmiselle vähän. Huonekaluja on erittäin vähän, helppo siivota ja hengittää. 

Mä olin pitkään minimalisti. Tosin en luokitellut itseäni minimalistiksi, vaan ihan sen takia kun ei kiinnostanut mikään. Enkä ollut masentunut, jos joku sitä ehdottaa. Mulle koti oli tuohon aikaan vain paikka, jossa vietin aikaa, söin ja nukuin. Sitä koti on oikeastaan edelleenkin. Jos ei olisi miestä niin mulla ei luultavasti olisi esimerkiksi sohvaa ollenkaan ja sänky olisi 90 cm tai 120 cm leveä. Miehen kanssa on kiva kun on sohva niin hän pääsee täällä ollessaan tekemään siihen töitään. Nyt kun on muuttanut isompaan asuntoon (30 neliötä) niin tätä tavaraa on aivan mieletön määrä; vaatetta puolitoista kaapillista, erilaisia kestokasseja kauppaan yksi hyllyllinen, lakanoita ja tyynyliinoja yksi hyllyllinen, peittoja on 6 kappaletta, tyynyjä 12 kappaletta ja ne ovat sullottuina tyhjiöpusseihin yhdelle hyllylle, pyyhkeitä yksi hyllyllinen, astioita on kertynyt pari hyllyllistä (neljä kaikkea), kattiloita ja paistinpannuja yksi pieni alakaappi, säilytysrasioita yksi pieni alakaappi, mausteita ja kuivaruokia yksi iso yläkaappi, teknisiä vempaimia (tulostin ja televisioon liittyviä lisälaitteita), lisäksi on kahvinkeitin ja blender yhdellä hyllyllä kaapissa. Keittiön tasolla on vedenkeitin ja leivänpaahdin. Varastossa on muutama matto, ovat äitini tekemiä ja siksi säästettyinä, mutta en halua pitää mattoja lattialla. Kirjoja on paljon, mutta ei ole kirjahyllyä tai hyllyjä, joihin laittaa ne eli siellä ovat. Heikkouteni nykyään on kasvit ja yrtit. Juuri eilen roudasin kaupasta yhden traakkipuun, saniaisen ja jonkin kasvin, jota en tiedä. Mulla on täällä asunnossa kohta viidakko.

Välillä ahdistaa, että mihin ihmeeseen kaikkea tätä tarvitsee, mutta niin vain sitä tarvitsee. Joka ikinen kerta kun kaivan esiin silityslaudan ja silitysraudan se saa minut onnelliseksi. Joka kerta kun kaivan esiin pyykinkuivaustelineen, se saa minut iloiseksi. Aina kun katson telkkaria tulee hassu tunne kuin olisi osana tätä yhteiskuntaa ja on jotenkin helpompi rentoutua maatessa sängyllä ja telkkaria katsellessa. En tosin avaa tv:ta edes viikoittain. Mulla on varsinkin erilaisia korjaus settejä, rakennusvälineitä ja pesuaineita paljon ja nämä vievät yhden puolikkaan kaapin. Vasta viikonloppuna korjasin nahkalaukun, parsin yhden villapaidan kasaan ja korjasin parin t-paidan kainaloita, huolsin ja kiillotin nahkakengät (3 paria), siistin villakangastakin, värjäsin tummansinisiä vaatteita tummansiniseksi takaisin ja kloorivalkaisin valkoiset vaatteet ja kangaskengät. 

Aikaisemmin sain usein kuulla asuvani poikamiesboxissa ja asuntoni koko oli yleensä välillä 11 neliötä - 25 neliötä. Mulla oli yli 10 vuotta vain nojatuoli, sänky (120 cm) ja ruokapöytä (kahdelle) isompina kalusteina. Ei mattoja, ei sohvaa, telkkaria, ylimääräisiä lipastoja. Astiat ja keittiövälineet kaikki sai tarpeen vaatiessa kasattua yhdelle tai kahdelle hyllylle tai jopa erilliselle pienelle pesualustalle. Keittiössä vain vedenkeitin ja yksi paistinpannu ja kattila. Vaatteita oli kaksi matkalaukullista kokonaisuudessaan. Ei saa käsittää väärin, olin jatkuvasti hyvinkin siististi kuitenkin pukeutunut. Pyyhkeitä ja lakanoita kaksi paria. Kenkiä pahvilaatikollinen. Välillä kaipaa tuota aikaa ja ehkä sitä joskus palaa siihen kun laite ja kaluste kerrallaan menee rikki.

Useammilla minimialisteilla on varatso täynnä kaikkea vaikka kotona tyhjää.

Ihmettelen lähinnä elämisen helppoutta kun on useammat alusvaatteet, kengät, lautanen jne. Ei minulla paljon tai usein vieraita käy, mutta silloin harvoin kun käy niin on kiva, että voi tarjota ihan astioista, 6hlö astiaston omistan, eikä pahvilautasilta ja mukeista.

Mikä on minimalistinen ideologia oikesti? Tavaran vähyys vai tarpeellisuus? Tieädn minimalisteja, joilla kuitenin harrastukset tms vaatii suht paljon tavaraa ja se onkin sitten yhtäkkiä ok.