Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään voi sanoa ystävilleni mitään, koska olen luonteeltani kiltti myötäilijä joka hautoo kaiken sisälleen.

Kannattaa jo ihan oman hyvinvointinsa takia opetella sanomaan asioita ääneen, muuten tuo tie vie henkiseen tuhoon.

Se vaatii usein harjoittelua, mutta kannattaa <3

Kannattaisi opetella sanomaan asioita edes joskus suoraan ja kasvattaa vähän selkärankaa, kukaan ei ota sinua vakavasti jos konfliktin sattuessa ei tee mitään ja purkaa nämä asiat sitten joka kerta jälkikäteen viisivuotiaan tasoisina itkupotkuraivokohtauksina ja selän takana paskan puhumisena. Muutenkin kannattaisi opetella rentoutumaan, olen tavannut sinut kymmeniä kertoja ja aina olit kireällä kuin viulunkieli.

Myös ikääsi liittyvä jatkuva surkuttelu on todella rasittavaa ja viimeisellä kerralla kun tavattiin teki mieli vastata että on varmasti kurjaa kun on noin vanha, raihnainen ja rupsahtanut :) Kun olet omasta mielestäsikin kuitenkin kivan näköinen niin miksi pitää jatkuvasti kerjätä tuolla tavalla kehuja, annat itsestäsi vain säälittävän kuvan tällä tavalla.

Sanoisin tämän mielelläni päin kasvojasi sinulle jollet olisi levittänyt minustakin vaikka mitä paikkaansapitämätöntä paskaa ympäriinsä :D

Vierailija kirjoitti:

Olet älykäs ja kekseliäs ihminen. Mutta aina kun tavataan, sinulla on joku uusi villitys. Se saattaa olla joku aasialainen uskonto, afrikkalainen tanssi, poliittinen suuntaus, joogatyylinen harrastus, psykologinen suuntaus tai joku muu vastaava. Maailmankuvasi on aina mullistunut tämän uuden "herätyksen" seurauksena ja haluat jakaa sitä muille. Ei kiinnosta, ja antaa sinusta kuvan hyvin epävakaana persoonana, anteeksi.  

Itse olen juuri tuollainen ja tiedostan etä teen tuota juuri sen takia, että saisin huomiota, koska en ole sitä aikoinani lapsena saanut.

Tuossa on kyse varmastikin jostakin vastaavasta huomiontarpeen täyttämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Älä vertaile omaa elämääsi muiden elämään.

Oletko ajatellut ,että et voita sillä yhtään mitään itsellesi. Juokset vain ja ainoastaan itsesi kanssa kilpaa. Opettele ulos vertailusta saat tilalle hyvän ja tasapainoisen olon.👍

Jos on oppinut toimimaan noin lapsesta asti, se ei onnistu ihan käden käänteessä. Oikeassa olet toki siinä, että noin pitäisi toimia, kunhan vain ihminen itse tämän asian tiedostaa ja jaksaa opetella uuden toimintamallin itselleen. Monikaan ei valitettavasti jaksa, koska se työmaa on ihan pirunmoinen.

T. Haitallisen käytösmallin omaksunut henkilö, joka pyrkii siitä koko ajan enemmän ja enemmän kohti terveempää elämää.

Ainakin yhdelle naispuoliselle ystävälle voisin sanoa, että voisitko sinä aikuinen ihminen opetella käymään vessassa ajoissa, ettei tarvitsi aina julkisilla paikoilla katsella ja kuunnella sitä, kun olet jalat ristissä ja valitat ääneen kaikkien kuullen lähes pikkulapsimaisesti "mua pissattaaaaa".  Pliis? En tarkoita pahalla. Kaikkia pissattaa joka päivä, mutta mitä jos sen pitäisi edes vähän omana tietonaan, ainakin siihen siihen asti kunnes on oikeasti kiirehätä? Äääh, olenko kamala?

Olet sählääjä , kielikello , juoru -akka .Pikkusielu joka ei kestä mitään sanomista.Otat itseesi , vaikkei kyse edes olisikaan sinusta.Kadehdit , jos toisella menee hyvin , niin ei ole hänen vikansa , että olet kaappijuoppo.Elä ja anna toistenkin elää , sulla on kurjaa , niin ei toisilla tarvitse olla samoin.PIDÄPPÄ HUOLI OMISTA IHMISSUHTEISTASI , ÄLÄ SÄHLÄÄ TOISTEN ASIOIHIN.Jatkuvaa valitusta ei kukaan jaksa kuunnella , kun puhutaan mistä vaan , aina alat valittaan omia saioitasi , samat asiat moneen kertaan.RAUHOITU jo ikääkin siulla jo on,elämän ehtoopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Olit pitkän aikaa hyvin ihmeissäsi ja marmatit eräästä toisesta ystävästä, että onpa kummallinen "ystävä", kun ei koskaan ota omasta aloitteesta mitään yhteyttä eikä pyydä edes käymään tai muuta! Vain, jos sinä otit yhteyttä, niin saitte vaivoin joskus sovittua jonkun tapaamisen, hyvin harvoin. Tuolla ystävällä oli aina niin kovin kiire ja kaikenlaisia velvollisuuksia, ettei voinut tavata, milloin mistäkin syystä...

Miten et itse tajunnut, että ehkä hän ei enää jaksanut sinun jatkuvaa, samaa rataa kulkevaa, itsekeskeistä valitustasi lähinnä on-off-suhteestasi ja sen vaiheista? Huokailuasi ja marmatustasi oman napasi ympärillä pyörivästä, lähinnä negatiivissävyisestä maailmastasi? Että hän ei ehkä pitänyt muista kaiken energian imevästä tyylistäsi käyttää "ystäviä" (ja ketä tahansa tuttuja) terapeutteinasi - vaikka ne muiden viisaat neuvot ja tuki eivät kuitenkaan koskaan auta mitään, ajatustesi pyöriessä samaa vanhaa rataansa joka tapauksessa, sanoi tai teki kuka tahansa mitä tahansa?

Lopulta tämä ystävätär sitten sanoikin sinulle jotensakin suoraan, että hän ei enää halua olla sen kummemmin yhteyksissä. Et noista yo. vihjeistä (välttelystä ja yhteydenpitämattömyydestä) vielä pitkän ajankaan jälkeen ymmärtänyt, ettei hän halunnut pitää sinua enää "ystävänään". Olit tästä ilmoituksesta muka niin yllättynyt ja ihmeissäsi, että MIKSI näin, "yhtäkkiä"?! :O :D

Täytyy myöntää, että minullakin alkaa pinna olla lopussa siihen, että otat yhteyttä ainoastaan silloin, kun olet taas kerran eronnut ja yksinäinen ja tarvitset "oksennussankoa". Olet muka kysyvinäsi kuulumisia toiselta, mutta tuskin maltat niitä kuunnella, kun jo vellotaankin jälleen niissä sinun vanhoissa tutuissa kuvioissasi. Vellottaisiin vaikka tuntikausia, jos se ainoastaan sinusta olisi kiinni! Kun sinulla menee hyvin, sinusta ei juuri kuulukaan mitään. Kuitenkin odotat, että "ystäviesi" (=hyväksikäytettäviesi) pitäisi aina muistaa ottaa ja olla sinuun yhteyksissä, oli heidän omassa elämässään menossa mitä tahansa!

 

”ei koskaan ota omasta aloitteesta mitään yhteyttä eikä pyydä edes käymään tai muuta”

”On aina niin kovin kiire ja kaikenlaisia velvollisuuksia, ettei voi tavata, milloin mistäkin syystä...” 

Siis tämä toiminta kuulostaa ihan minulta erästä kaveria kohtaan. En ehdota ensin itse. En pyydä paikkoihin.

Vain, kun hän ehdottaa, niin saatan vaivoin järjestää tapaamisen ja toivon ettei heti tarvitse nähdä jälleen. 

Kerta toisensa jälkeen olen väistänyt ehdotuksia, kiertänyt vastaamista, jättänyt vastaamatta, vastannut hitaasti ja lyhyesti, ei kuitenkaan tajua ANTAA OLLA niinkuin normaali ihminen tajuaisi perääntyä. Hän ei käsitä ollenkaan. 

Raskasta, kun hän, aikuinen, haluaisi elää jotain teini-elämää, hengailla ostarilla ja joka viikko heilua baarissa.

En halua enkä jaksa sitä ihmistä joka viikko, mieluummin kokonainen kuukausi olisi sopiva väli näkemättä.

Asutaan valitettavasti toistaiseksi samassa kaupungissa, eli ei ole etäisyys-ongelmaa. 

Vaikka en vastaa, riemulla silti viestittelee hieman teinimäisiä juttuja, teini-hymiöitä ja teinimäisiä ehdotuksia. Harvinaisen epätoivoinen tai heikkoälyinen ihminen. Joko hän ei siis halua ymmärtää tai ei ymmärrä. Oli vastaus kumpi tahansa niin on kyseessä huonot sosiaaliset taidot omaava henkilö, joka valitsee kohteekseen aina muutaman henkilön ja tyrkyttää heille itseään päivittäin tai viikoittain. Järkyttävän rasittavaa. Jännä että hän ei näe vaivaantuneisuutta tai välitä vaivaantuneisuudestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään tullut mieleen katkaista ystävyys, jos on sellaisia taakkoja kuin täällä nyt on lueteltu? Kai nuo heijastuvat niihin ystävyyksiin?

En muista olenko kommentoinut juuri tähän ketjuun ystävästäni joka haluaa puhua vain itsestään ja katse lasittuu heti jos yritän yhden lauseen puhua omista asioistani. En kuitenkaan halua katkaista ystävyyttä, koska ihan rattoisaa hänen kanssaan on silti jutella, niin kauan kuin ei odota vastavuoroisuutta. Hänen elämänsä on täynnä draamaa, joten siinäkin mielessä ihan "viihdyttävää" seurata.

Mulla kans kaveri jonka elämässä on paljon draamaa, ongelmia ja sotkun selvittelyä. Viihdyttävää seurata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että hän ei voi oikeasti syyttää kuin itseään siitä, että hänellä on usein vatsa sekaisin ja kipeä. Että ei oikeasti voi olla vaikka makeistehtasn vika, kun häneltä menee kerta toisensa jälkeen vaikka suklaasta maha sekaisin. Hän kun oikeasti kerta toisensa jälkeen ostaa vaikka Fazerin sininen suklaata ja sitten melkein itkien ihmettelee, kun tulee ripuli mahdollisesti laktoosists ja / tai kaakaosta. Niin kävi viimeksi juuri pari viikkoa sitten, niin käy taas ja sitten taas seuraavan kerran 1-3 viikon päästä. Tätä ei voi hänelle sanoa, koska hän suuttuu ja huutaa, että ei hän voi sille mitään, että suklaasta menee maha sekaisin. Kyllä vain voit, jos et syö sitä, mutta hän ei sitä suostu ymmärtämään. Hän on selvästi jollain tasolla kehitysvammainen, mutta sitä kukaan ei kehtaa oikein hänelle sanoa.

Kyllä se vaan on kehdattava sanoa, jos hänestä välität.

Tietääkö hän laktoosi-intoleranssista? Jos ei tiedä, hänelle pitäisi kertoa siitä. Ja mainita, että apteekista saa laktoosia pilkkovia pillereitä, jollaisen voi ottaa ennen laktoosin syömistä.

Ja Fazerin maitosuklaan lisäksi on olemassa muiden valmistajien makeisia, joista maha ei ehkä mene yhtä sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut se kamala "ystävä" joka on oksentanut ystävien päälle koko silloisen elämän. Enkä ole tajunnut omaa tekemistä. Se ei tee minusta hyvistä kuitenkaan se tajuamattomuus.

Nyt vuosia vuosia myöhemmin tiedän oman traumalapsuuteni. Yritin olla kuin kuka tahansa ja pieleenhän se meni.

Mitä mulle olisi voinut sanoa?

Oikeastaan ihan kaiken. Näyttää se karmeus mitä tein.

Toki olisin loukkaantunut. Silti totuus olisi ollut parempi kuin ghoustaus joka aiheutti lisää itsesyytöksiä ja josta en syyllistä ketään koska mittarit ovat olleet täysi ja olen ollut mahdoton.

Olisin kaikesta huolimatta kestänyt sen että olisi sanottu: kuule xx, olen tässä vuosia kuunnellut sun juttuja. En pysty sua pelastamaan, sun tarvii ehkä löytää oikea ammattilainen noihin ongelmiin.

Ja sitten muuttaa keskustelu sun omaan juttuun oli se sitten siivouspäivä tai auton hajoaminen tai mikä vaan.

Nykyään tiedän hakeneeni turvallisia rajoja mikä on oikein ja mikä on väärin koska olen elänyt rajattoman lapsuuden. Eikä sellaista saa ystävien päälle valuttaa.

Mulla taas on se, että olen luullut, että ystävät voivat puhua toisilleen kaikesta.

Olin hyvin hämmästynyt, kun yksi heistä muutama vuosi sitten valitti, että "oksennan" ystävieni päälle.

Olin myös loukkaantunut tuosta vertauksesta.

Se toisaalta teki minut varovaiseksi. Saako ystäville kertoa vain kivoista asioista? Ilmeisesti.

Mutta on aika raskasta ja minulle mahdotontakin näytellä vain positiivista koko ajan.

Yritän nyt sitten pitää vähän etäisyyttä. En halua lähelleni liikaa ihmisiä, jotta en vahingossa oksentelisi heidän päälleen ikään kuin.

Jos joku haluaa ghostata, niin ehkä se on paras ratkaisu.

Puhut aina itsestäsi ja siitä mitä suurta olet nyt tehnyt ja miten tärkeitä ystäviä sinulla on. Miten tärkeissä piireissä te liikutte. Koskaan et kysy mitä minulle kuuluu. Kaikki on niin pitkään hyvin kun sinun juttuja kuuntelee ja sinua kehuu niinkuin pikkulasta. Mikäli sinä et kehu itseäsi sinä haukut ja naureskelet jos minä jotain erehdyin kertomaan omasta elämästäni. Haluaisin ravistaa sinua ja sanoa ettei kaikki pyöri sinun ympärilläsi.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sanoa, että tuntuu pahalta kun et koskaan vastaa viesteihini kuin korkeintaan monen päivän päästä jotain hyvin yleisluontoista ja ettet enää edes ehdota mitään muuta ajankohtaa tapaamiselle/puhelulle/videopuhelulle, jos sinulle ei sovittu aika enää sovikaan. Tiedän, että sinulla on pitkä historia masennuksen, ahdistuksen ja syömishäiriön kanssa, mutta tuntuu, että tämä ystävyys on ollut hyvin yksipuolista jo niin monta vuotta ja tuntuu ettet ole moneen vuoteen enää välittänyt minusta lainkaan. Tuntuu, ettet tosiasiassa edes pidä minusta. En ole koskaan satuttanut sinua tai ollut sinulle ilkeä ja vaikka ehkä kuvittelet muuta, niin minullakin on ihan samalla tavalla tunteeni, epävarmuuteni ja yksinäiset hetkeni, vaikken olekaan joutunut kokemaan samaa kuin sinä. Olen surullinen, koska koen menettäneeni ystävän, joita minulla - toisin kuin sinulla - on tosiasiassa hyvin vähän. Kunpa olisimme joskus taas enemmän läsnä toistemme elämässä.

Äh. Olet roikkuja, ja sinulla ei ole kavereita, tämän vuoksi takerrut yhteen. En siis ymmärrä ihmisiä, jotka tulevat riippuvaiseks ihmisestä joka vaan välttelee heitä parhaan mukaan 😂

Et ole oikeastaan kovinkaan hyvä kirjoittaja, eivätkä ystäväsikään, joiden kanssa larppaatte kirjailijoita. Lausut englantia yllättävän huonosti siihen nähden, että se on työkielesi. Et ole boheemi, vaan syrjäytynyt. Etkä eskapisti, vaan itseesi käpertynyt. Sinä suvaitsevana tuomitset kaikki uskonnolliset ihmiset ja elelet samanaikaisesti pääsi sisällä fantasiamaailmoissa, joissa tapahtuu niitä ihan samoja uskonasioita. Lakkaa syyttämästä jotain yläasteen "tylsää" opettajaa siitä, että löysit "kutsumuksesi" myöhään. Tekisi sinullekin hyvää kokeilla jotain tavallista työtä - silloin joutuisit itse kohtaamaan oman rajallisuutesi ja keskinkertaisuutesi, kuten me muut, jotka kustannamme haaveilusi vuodesta toiseen. Tulet aina olemaan enemmän tai vähemmän onneton, mutta aina syy on jonkun toisen.

Miksi et vastannut enää viesteihini, kun muutin paikkakunnalta? Oliko syynä se, ettet jaksanut ylläpitää ystävyyssuhdetta kaukana asuvaan? Olen kieltämättä hiukan pettynyt, koska luulin meidän olevan parempia ystäviä kuin lopulta olimmekaan.

olet ihan paska jätkä ja vassari, muttet täysin epäonnistunut ihmissuhteissasi. varmaan tietääkin tämän, todennäköisesti on tullut sanottua. muutenkin ihmettelen näitä ihmisiä täällä, taitaa olla vaan läjä mukaystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut se kamala "ystävä" joka on oksentanut ystävien päälle koko silloisen elämän. Enkä ole tajunnut omaa tekemistä. Se ei tee minusta hyvistä kuitenkaan se tajuamattomuus.

Nyt vuosia vuosia myöhemmin tiedän oman traumalapsuuteni. Yritin olla kuin kuka tahansa ja pieleenhän se meni.

Mitä mulle olisi voinut sanoa?

Oikeastaan ihan kaiken. Näyttää se karmeus mitä tein.

Toki olisin loukkaantunut. Silti totuus olisi ollut parempi kuin ghoustaus joka aiheutti lisää itsesyytöksiä ja josta en syyllistä ketään koska mittarit ovat olleet täysi ja olen ollut mahdoton.

Olisin kaikesta huolimatta kestänyt sen että olisi sanottu: kuule xx, olen tässä vuosia kuunnellut sun juttuja. En pysty sua pelastamaan, sun tarvii ehkä löytää oikea ammattilainen noihin ongelmiin.

Ja sitten muuttaa keskustelu sun omaan juttuun oli se sitten siivouspäivä tai auton hajoaminen tai mikä vaan.

Nykyään tiedän hakeneeni turvallisia rajoja mikä on oikein ja mikä on väärin koska olen elänyt rajattoman lapsuuden. Eikä sellaista saa ystävien päälle valuttaa.

Elämästä oppii, seuraavien ystävien kohdalla osaat paremmin.

Tämä ketju on täynnä tosi myrkyllisiä vuodatuksia, joista on ystävyys kaukana. Liian usein jatketaan ystävyyttä, vaikka suorastaan inhotaan koko tyyppiä tai ei ainakaan arvosteta yhtään? Miksi? Se on molempien ajan tuhlausta. Olen itsekin syyllistynyt samaan ja huomaan miten turhaan. Yli 10 vuotta sitten lopetin ystävyyden, joka oli tosi raskas. Elämäni parhaita päätöksiä.

Se että sun teinisi vetelee kannabista ja joutuu epäselviin tilanteisiin, myös poliisin kanssa, ja sä et oikeasti puutu ja aseta rajoja sille pennulle. Mitä hiton hymistelyä? Miks tehdä lapsia kun ei näytä pelkkä keskustelu auttavan vaan sama perseily jatkuu ja sit kun pitäisi pistää seuraavan tason toimenpiteitä käytäntöön niin ollaan hiiriä. Sinä olet edelleen vastuussa siitä pennusta, miksi mahdollistat ton perseilyn jatkumisen?

Tiedän mitä mieltä olet minusta ja miehestä.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä missä määrin haluat olla kanssani tekemisissä, sinulla on joskus vaikka mitä ideoita tekemisestä ja muusta kivasta mutta et koskaan itse ehdota etkä järjestä mitään. Lähes joka kerta minä olen kuitenkin se joka organisoi tapaamiset ja ideoi mihin voisimme mennä ja myös pyydän sinua.

Olisi mukava saada vastavuoroisuuttakin joskus.

Oikeesti. Herätys

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sanoa ystavalleni, etta kolmannen lapsen pitaminen, ts.kolmas raskaus on vastuutonta, niin seka hanta itseaan, etta lapsiaan kohtaan. Yh-aiti, jolla ei vakaata taloutta, ja lasten isa arvaamaton ketku, joka tahollaan naimisissa.

Tama on kuitenkin niin iso ja henkikokohtainen asia, ettei siihen voi ainakaan kovin sanoin puuttua. Hanen on punnittava asia itse.

Ja luulet, että hän sen vain mystisesti tajuaa sen itse ilman että kukaan hänelle vihjaa asiasta?

Juu ei, kyllä näille tapauksille pitää sanoa suoraan ja selkeästi, että nyt olisi tällaista asiaa. Ei nuo opi millään toiveilla ja vihjailuilla. Puhukaa asioista suoraan, jos haluatte oikeasti auttaa ystäviänne.