Lue keskustelun säännöt.
Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (2639)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että aika epätodennäköistä, että jokainen ihminen hänen lähipiirissä (isä, ex, kaveri, työkaveri) olisi narsisti.
Mulla: ex, toinen vanhemmista ja entinen kollega (kunnes irtisanottiin epäasiallisesta käytöksestä).
On se mahdollista.
Tuossa toimii sellainen ilmiö, että kun on taustaa esim lapsuudessa narsismista, on todennäköisempää joutua narsismin kanssa tekemisiin myöhemminkin. Ja tietynlaiset ihmisethoukuttavat narsisteja, empaattiset, ymmärtäväiset, joustavat ja optimistiset. Ettäsiinä nyt alkuun syitä, miksi hjoillekin ns kasaantuu näitä kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se useinkaan ole kaksinaamaista kun sanotaan täällä palstalla totuus, se on vaan äärimmäisen vaikea sanoa ihmiselle suoraan mitä hänestä ajattelee. Jotkut kyllä kehtaa paukauttaa mielipiteensä hyvinkin suoraan mutta minä en kehtaa. Koen sen jotenkin töykeäksi jos sanon ihan suoraan mitä ajattelen, enkä halua pahoittaa toisen mieltä. Pitäisi opetella sanomaan kohteliaasti, mutta siinä on silti mahdollisuus että toinen ottaa sen asian erilailla miten itse se asian näen.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni hankki lapsen yksin erittäin kalliilla hoidoilla.
Tekisi mieli sanoa että miksi et vaan käynyt vaikka Ruotsin risteilyllä tai vaikka Saariselällä pitämässä hauskaa ja jos napsahtaa niin sitten kasvatat lapsen yksin. Lopputulos olisi ollut sama, isä enemmän tai vähemmän tuntematon ja joka tapauksessa kasvattaa lapsen yksin.
Miksi moiseen pitää rahojaan tuhlata??!?!
Oletko tosissasi?! Eikö sinusta ole yhtään epäeettistä että mies ei saa valita suostumustaan isäksi tulemiseen? Spermapankissa ehdot ovat selvät ja jokainen sinne tallettanut tietää että mihin ryhtyy. Taidat kyllä provoilla, ei kukaan voi olla noin pahantahtoinen ja yksinkertainen.
Olet onnistuneesti maalittanut naapurisi läpiXskoksi tyypiksi, koska hän ajoi parveketupakointikielton meille. Oli mielenkiintoista seurata, keitä sinun juorurinkiisi kuuluu ja millä tavalla maalitusta teitte ja miten te valehtelette. Aika hyvät pokerinaamat teillä on, täytyy sanoa. Älä kuitenkaan kuvittele etteikö ihmiset täällä olisi sen läpi nähnyt. Vähemmistössä toki ovat, mutta "mitä taakseen jättää, sen edestään löytää". Sen saat nähdä tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi käytät minua ilmaisena terapeuttina? Etkö tosiaan tiedosta miten se väsyttää minut?
Tätäkin varten ystävät on. Oikealle ystävälle pitää voida purkautua ja jauhaa murheitaan. Et ole hänen oikea ystävä jos et jaksa kuunnella, se ei maksa mitään.
Kaiva itsestäsi hiukan empatiaa. Voit olla itse millon tahansa tuossa samassa tilassa ja tarvitset jauhaa omia ongelmiasi jollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi käytät minua ilmaisena terapeuttina? Etkö tosiaan tiedosta miten se väsyttää minut?
Tätäkin varten ystävät on. Oikealle ystävälle pitää voida purkautua ja jauhaa murheitaan. Et ole hänen oikea ystävä jos et jaksa kuunnella, se ei maksa mitään.
Kaiva itsestäsi hiukan empatiaa. Voit olla itse millon tahansa tuossa samassa tilassa ja tarvitset jauhaa omia ongelmiasi jollekin.
Eri vastaa.. Sä otat tän nyt henkilö kohtaisesti etkä osaa ajatella toisen kannalta..
mulla oli 2 tälläistä moniongelma ystävää. Mä rakastin heitä kuin sisaruksiani.. Mut pakko oli lopulta luovuttaa..
Se jatkuva kitinä kun mikään ei ole hyvin.. Kaikki on aina muista johtuvaa ymym.. Oli vaan liikaa..
Se alkoi vaikuttaa mun elämään liian negatiivisesti. Kun viikosta meni vähintään 1-2 pv siihen että lohduta, kuuntelen ja yritän auttaa ongelmissa jotka johtuivat vielä lähes aina näistä kavereista.
"Vaikka kuinka kaipaat nuoruuttasi, et ole enää nuori vaan nelikymppinen etkä tee itsellesi hyvää jumiutumalla siihen millaista oli lukioikäisenä. Et voi sille mitään, että se aika on kauan sitten ollutta ja mennyttä, hyväksy se minkä ikäinen olet ja etsi hyviä puolia tästä iästä, niitäkin on paljon."
En voi sanoa tätä ystävälleni, koska sehän loukkaisi häntä hirveästi vaikka en sitä ilkeilläkseni sanoisikaan. Hän ei selvästikään ole onnellinen ja näkisin, että isona syynä siihen on se, ettei hän pysty hyväksymään sitä ettei ole enää nuorisoa. Hän on juuttunut siihen mitä oli alle kaksikymppisenä ja puhuu niistä ajoista melkein kuin ne olisivat nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet elänyt pian 30v miehen kanssa joka ei alunperinkään halunnut sinua EN vaimoksi asti.
Olit hänelle laastari ja minun korvike (ulkonäköä myöten).
Tiesit olevasi se 2.vaihtoehto
Olen palannut maisemiin, todella lähelle - tiedät varmasti itsekin, että vanha suola janottaa AINA, molemmin puolin.
En pidä enää yhteyttä koska olet niin mahdottoman itsekeskeinen. Puhut okoajan vain itsestäsi, ihan kun minun tekemiset tai ajatukset ei kiinnostaisi tippaakaan. Et edes kuuntele kun puhun, ryntäät aina puhumaan päälle itsestäsi. Keskeytät minut aina muutaman lauseen jälkeen, se on ihan älyttömän turhauttavaa. Olen yrittänyt vihjailla etten pidä siitä ja että olisi mukava jos keskustelu olisi vuorovaikutteista mutta sä et edes tajua vihjailua. Liekö ikäsi tehnyt jo aivoille tehtävänsä, kun suodatin tuntuu pettävän ja se vähäinenkin empatiakyky on hävinnyt kokonaan,minä keskeisyys on lisääntynyt ihan hirveästi. Kiinnittäisit asiaan edes vähän huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mt-ongelmat ei ole tekosyy käyttäytyä huonosti ja olla minua kohtaan huono ystävä. Jatkuvasti huolehdin, kyselen kuulumisia ja vointia, yritän ehdottaa tapaamisia jne. Mitään en saa takaisin ja se tekee minut surulliseksi, koen että ystäväni on minulle paljon tärkeämpi kuin mitä minä olen hänelle.
Vierailija kirjoitti:
En pidä enää yhteyttä koska olet niin mahdottoman itsekeskeinen. Puhut okoajan vain itsestäsi, ihan kun minun tekemiset tai ajatukset ei kiinnostaisi tippaakaan. Et edes kuuntele kun puhun, ryntäät aina puhumaan päälle itsestäsi. Keskeytät minut aina muutaman lauseen jälkeen, se on ihan älyttömän turhauttavaa. Olen yrittänyt vihjailla etten pidä siitä ja että olisi mukava jos keskustelu olisi vuorovaikutteista mutta sä et edes tajua vihjailua. Liekö ikäsi tehnyt jo aivoille tehtävänsä, kun suodatin tuntuu pettävän ja se vähäinenkin empatiakyky on hävinnyt kokonaan,minä keskeisyys on lisääntynyt ihan hirveästi. Kiinnittäisit asiaan edes vähän huomiota.
Meillä on varmaan yhteinen ystävä, niin tutulta kuulostaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut sinun elämästäsi, kun sinua ei pätkääkään kiinnosta mitä minulle kuuluu? Tämä taisi olla nyt tässä, hyvää jatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että hänen olisi hyvä sivistää itseään lukemalla sanomalehtiä ja muuta ajankohtaista kartuttaakseen tietämystään yleisistä asioista. Hän olisi aikanaan välttynyt omaisuuden menetykseltä, jos olisi ollut valveutunut kansalainen.
Mitä tapahtui?
Tuttu henkilö lupasi rakennuttaa hänelle mieluisan asunnon, mutta jäi toteutumatta osaamisen puutteen vuoksi, maksuja ei palautettu, yritys täysi fiasko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kysyä miksi hankki lapsen kun ei selkeästi sitä rakasta eikä se tunnu yhtään kiinnostavan.
Lapsi on jatkuvasti hoidossa sukulaisilla ja suoraan sanottuna heitteilllä jos on kotona keskenään äitinsä kanssa. Äiti näpertää ainoastaan puhelinta.
Kaverini vihasi aina lapsia kunnes löysi iiiihanan miehen joka tähän hulluuteen hänet yllytti. Luonnollisesti mies itse hävisi kuvioista heti ja lapsiraukka on nyt äitinsä armoilla.
Lapsi menee tänä vuonna kouluun. Äiti ei ole ulkoiluttanut häntä kertaakaan. Hän ei ole käynyt koskaan puistossa, pyöräilemässä, uimassa, missään!
Ei tuo ole lapselle arvokasta elämää. Ja kaverini olisi ollut onnellisempi ilman lasta, häntä ei ole luotu äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi käytät minua ilmaisena terapeuttina? Etkö tosiaan tiedosta miten se väsyttää minut?
Tätäkin varten ystävät on. Oikealle ystävälle pitää voida purkautua ja jauhaa murheitaan. Et ole hänen oikea ystävä jos et jaksa kuunnella, se ei maksa mitään.
Kaiva itsestäsi hiukan empatiaa. Voit olla itse millon tahansa tuossa samassa tilassa ja tarvitset jauhaa omia ongelmiasi jollekin.
Se voi kyllä maksaa... Oma uupumus ja burn out, kun kolme ystävää samanaikaisesti mt-ongelmissa ja kaatavat omaa pahaa oloaan niskaan, eivät tykänneet.
Jotkut "ystävyys"suhteet ovat jossain kohtaa saattaneet lähteä kieroon niin, että ne kaksi ihmistä vain jauhavat niitä omia ongelmiaan vuodesta toiseen toisilleen. Olen ollut siinä tilanteessa. Jossain kohtaa tajusin, että se ei voi tehdä kummallekaan hyvää, ja lopetin omien asioideni puimisen, mutta toinen jatkoi. Jos vuodesta toiseen aiheena samat lapsuudenperheen ongelmat, alustavana diagnoosina keskivaikea masennus, mutta ei hakeudu terapiaan, kyllä siinä alkaa tulla sellainen olo, että itse ei jaksa ja miten kauan pitää jaksaa. Varsinkin kun valitukset koskivat asioita, jotka ulkopuolisen silmin olivat hänen elämässään sangen hyvin, paremmin kuin monella muulla ystäväpiirin ihmisellä.
Jos määritelmä on, että jos ei suostu olemaan toiselle ilmaisena terapeuttina ja vaan kuuntelemaan ja kuuntelemaan loputtomasti, tällöin ei ole "oikea ystävä", niin sittenhän asia on selvä. Ei ole kysymys ystävyydestä. Silloin kannattaa sen, joka voi vähänkään toista paremmin, ottaa jalat alleen.
Ja niin, tämä ei kuulu ketjun teemaan sikäli, että sanoin kyllä asiasta ja lopulta otin jalat alleni, minkä entinen ystävä toki huomasi. Eli sanomiset tuli sanotuksi, ja välttämätön teko tehdyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä enää yhteyttä koska olet niin mahdottoman itsekeskeinen. Puhut okoajan vain itsestäsi, ihan kun minun tekemiset tai ajatukset ei kiinnostaisi tippaakaan. Et edes kuuntele kun puhun, ryntäät aina puhumaan päälle itsestäsi. Keskeytät minut aina muutaman lauseen jälkeen, se on ihan älyttömän turhauttavaa. Olen yrittänyt vihjailla etten pidä siitä ja että olisi mukava jos keskustelu olisi vuorovaikutteista mutta sä et edes tajua vihjailua. Liekö ikäsi tehnyt jo aivoille tehtävänsä, kun suodatin tuntuu pettävän ja se vähäinenkin empatiakyky on hävinnyt kokonaan,minä keskeisyys on lisääntynyt ihan hirveästi. Kiinnittäisit asiaan edes vähän huomiota.
Meillä on varmaan yhteinen ystävä, niin tutulta kuulostaa..
Kuulostaa minunkin korvaani tutulta. Joskin tapauksessani ystäväni ADHD on muka selittävänä tekijänä, mutta aika "jännästi" ystävä pystyy kuitenkin olemaan keskittymiskykyinen silloin kun asiasta on hänelle jotain konkreettista hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Olit pitkän aikaa hyvin ihmeissäsi ja marmatit eräästä toisesta ystävästä, että onpa kummallinen "ystävä", kun ei koskaan ota omasta aloitteesta mitään yhteyttä eikä pyydä edes käymään tai muuta! Vain, jos sinä otit yhteyttä, niin saitte vaivoin joskus sovittua jonkun tapaamisen, hyvin harvoin. Tuolla ystävällä oli aina niin kovin kiire ja kaikenlaisia velvollisuuksia, ettei voinut tavata, milloin mistäkin syystä...
Miten et itse tajunnut, että ehkä hän ei enää jaksanut sinun jatkuvaa, samaa rataa kulkevaa, itsekeskeistä valitustasi lähinnä on-off-suhteestasi ja sen vaiheista? Huokailuasi ja marmatustasi oman napasi ympärillä pyörivästä, lähinnä negatiivissävyisestä maailmastasi? Että hän ei ehkä pitänyt muista kaiken energian imevästä tyylistäsi käyttää "ystäviä" (ja ketä tahansa tuttuja) terapeutteinasi - vaikka ne muiden viisaat neuvot ja tuki eivät kuitenkaan koskaan auta mitään, ajatustesi pyöriessä samaa vanhaa rataansa joka tapauksessa, sanoi tai teki kuka tahansa mitä tahansa?
Lopulta tämä ystävätär sitten sanoikin sinulle jotensakin suoraan, että hän ei enää halua olla sen kummemmin yhteyksissä. Et noista yo. vihjeistä (välttelystä ja yhteydenpitämattömyydestä) vielä pitkän ajankaan jälkeen ymmärtänyt, ettei hän halunnut pitää sinua enää "ystävänään". Olit tästä ilmoituksesta muka niin yllättynyt ja ihmeissäsi, että MIKSI näin, "yhtäkkiä"?! :O :D
Täytyy myöntää, että minullakin alkaa pinna olla lopussa siihen, että otat yhteyttä ainoastaan silloin, kun olet taas kerran eronnut ja yksinäinen ja tarvitset "oksennussankoa". Olet muka kysyvinäsi kuulumisia toiselta, mutta tuskin maltat niitä kuunnella, kun jo vellotaankin jälleen niissä sinun vanhoissa tutuissa kuvioissasi. Vellottaisiin vaikka tuntikausia, jos se ainoastaan sinusta olisi kiinni! Kun sinulla menee hyvin, sinusta ei juuri kuulukaan mitään. Kuitenkin odotat, että "ystäviesi" (=hyväksikäytettäviesi) pitäisi aina muistaa ottaa ja olla sinuun yhteyksissä, oli heidän omassa elämässään menossa mitä tahansa!
Ihan kuin minä olisin kirjoittanut tuon yllä olevan :-O
Kato ittees peilistä. Laihduta nyt saatana ja äkkiä.
Mielenterveytesi kohenisi merkittävästi, jos lopettaisit ikuisuusopiskelun. Se ylläpitää köyhyyttäsi, eikä johda edes oman onnellisuutesi lisääntymiseen, työllistymisestä nyt puhumattakaan. Olet oikeasti tosi tuomitseva ihminen ja sinulla on kapea käsitys hyvästä elämästä, vaikka olet brändännyt itsesi hyvikseksi omassa mielessäsi. Rakkauselämäsi on yhtä sähläämistä, koska säädät päättömästi toisten yhtä epätasapainoisten tyyppien kanssa.
En kuvittele, enkä sellaista missään väittänytkään. Kuten sanottu, asiat selvitetään ja ratkaistaan, jos ja KUN niitä väistämättä ihmissuhteissa eteen tulee. Konflikteja, väärinymmärryksiä, turhautumisia... jne. Kukaan ei ole täydellinen, mutta sisälle panttaaminen, juoruaminen ja pahojen ajatusten hautominen ei saa muuta kuin onnetonta elämää aikaan.