Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet yllättävän usein huonoissa väleissä jonkun kanssa. Katso peiliin- riitoihin tarvitaan useampi kuin yksi ihminen ja sinulla on riitoja melko paljon ollut elämäsi aikana.

Eli minussa on siis syy kaikkeen paskaan mitä tapahtuu? Ok. Ja minua saa sitten kohdella ihan miten sattuu. Juoruta pitkin kyliä, sääliä ja kaikkea muuta? Ilmeisesti minusta juorutaan jos kerran tiedät riidoistani?

ei ollut minun vastaus tämä

Mikään asia maailmassa ei kiinnosta minua vähemmän kuin sun lapsen:

- korvatulehdukset

- vaatteet

- syömiset

Näistä ei tartte jakaa mulle varsinkaan kuvallisia päivityksiä ja ihmetellä sitten kun en KESKEN TYÖPÄIVÄN pysty niihin reagoimaan. Tiedän, ettet ikinä pääse mihinkään koska sun lapsi. Ja ei: sun lapsi ei ole mitenkään "erityistapaus", jota ei voi jättää hoitoon, koska eroahdistuu. Koko eroahdistusasia on sun päässäs. 

Älä lihota lemmikkiäsi "rakastamalla liikaa", eli syöttämällä raukka lihavaksi.

Paitsi että liikapaino on raskasta lemmikin nivelille ja ololle muutenkin, niin jatkuva namien ja herkkujen syönti pitää yllä huonoa oloa ja saa vatsan sekaisin. Eläin kärsii!

(Olen sanonut tuon, mutta ei mitään vaikutusta...) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikohan näitä lukenut ja tullut ihan vainoharhaiseksi ystävistään.

 

Varmasti moni! Mutta on myös järkyttävä nähdä kuinka kaksinaamaisia ihmisiä voi olla "ystävinä". Ei ole itse sen kaksisempi, jos ajattelee tuollaisia asioita ja esittää aivan pokalla ystävää toiselle, vaikkei sitä ole.

 

Voitko sinä rehellisesti sanoa, ettei mikään ystävissäsi ärsytä ja jonka jätät mainitsematta koska et viitsi aiheuttaa kitkaa ystävyyteen? Ei yhtään mikään?

Tämä. Minusta on ihan kohteliasta, että sietää ystävässään jonkin verran ärsyttäviä piirteitä eikä huomauttele asiasta ainakaan usein. Jos nämä piirteet ei kuitenkaan ole sellaisia jotka tuottaisivat turhaa kärsimystä muille. On ihan normaalia elämää, ett

Ja sanominen joskus loukkaa vaan toista, eikä oikein edes hyödytä sanoa siitä toiselle. 

Yksi ystävä puhuu usein aiheesta, joka ei minua yhtään kiinnosta. Mutta en viitsi sanoa siitä, ei hän kuitenkaan kokoajan puhu kiinnostuksen kohteestaan. Sen sijaan yritän itse ohjata hänet muihin puheenaiheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikohan näitä lukenut ja tullut ihan vainoharhaiseksi ystävistään.

 

Varmasti moni! Mutta on myös järkyttävä nähdä kuinka kaksinaamaisia ihmisiä voi olla "ystävinä". Ei ole itse sen kaksisempi, jos ajattelee tuollaisia asioita ja esittää aivan pokalla ystävää toiselle, vaikkei sitä ole.

 

Voitko sinä rehellisesti sanoa, ettei mikään ystävissäsi ärsytä ja jonka jätät mainitsematta koska et viitsi aiheuttaa kitkaa ystävyyteen? Ei yhtään mikään?

 

Olen eri,

Ylipaino ei päivässä lähde pois, se vie aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olet 32-vuotias ja mielestäni ei ole normaalia että tuossa iässä pitää kysyä äidin mielipide melkein jokaiseen asiaan. On hienoa että olet läheinen vanhempiesi kanssa ja käyt heidän luonaan usein mutta toivoisin että löytäisit varmuutta ottaa ohjat omasta elämästäsi ja päättää asioistasi myös itsenäisesti. Mielestäni äitisi vaikuttaa elämääsi liikaa ja minusta näyttää siltä ettei äitisikään ole päästänyt tarpeeksi irti sinusta ja hän ei ehkä täysin käsitä että olet jo aikuinen nainen.

Tämä voisi sopia hyvin yhdelle ystävälle, mutta ollaan molemmat kundeja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien miesten kanssa ei heti kannattaisi muuttaa yhteen ja mennä kihloihin tai naimisiin. Opettelisit olemaan ensin yksin ja tulemaan toimeen itsesi kanssa ja sitten vasta etsisit miesseuraa

Ystäväni toitotti tätä aina kaikille, kunnes itse muutti nopeammin yhteen kuin ne, josta hän aina valitti.

Älä varasta minulta ja kiinni jäätyäsi uhriudu.

En kehtaa kirjoittaa, että ei tarvitsisi enää pitää ollenkaan yhteyttä. Tosiystävä vastaisi WhatsApp-viesteihin hieman useammin kuin vain 10 kuukauden välein. Etenkin itse keskustelun aloitettuaan ja itse vastattuani kohtuuajassa.

Enpä enää odota vastausviestejä, kun saan vain pettyä kun vastaukset jäävät säännölliesti tulematta. Itse vastaan muutamassa tunnissa - muutamassa päivässä, mutta hän voi kadota vuodeksikin kuin pieru Saharaan. Vaikka itse lähetti ensimmäisen viestin.

Aiemmin olin itse aktiivinen yhteydenpitäjä, kyselin epäsäännöllisen säännöllisesti kuulumisia. Nykyisin en viitsi, koska huomasin olevani ainut aloitteentekijä. Nyt kaveri on vuosien jälkeen herännyt mutta sitten taas unohtaa vastata kun vastaan hänelle.

Koita polttaa vähän vähemmän, niin ei tarvitse yskiä niin helvetisti.

Kaverin mies on idiootti, siipeilijä. 

Että vian voi joissain tilanteissa löytää myös peiliin katsomalla. 

Olet lihava, ruma, ahne, itsekeskeinen, laiska, hemmoteltu ja tyhmä. Kultalusikka suussa syntynyt sika. Etkö edes itse tajua, että olet narsisti ihan oppikirjaesimerkkien mukaan? Olet kauhea ihminen. Haukut muita koko ajan, etkä siltikään tajua itse olevasi se "Jabba the Hutt". Ja ei, yksikään niistä pitkistä, komeista, koulutetuista miehistä ei puhu sinulle muun kuin kohteliaisuuden vuoksi. Vaikka haukut kaikki nuoret, nätit, hoikat ja köyhät, se ei nosta asemaasi mihinkään. Siksi tulet olemaan ikuisesti yksin. Olet rumin ihminen sielultasi, mitä vain voi olla.

Saatan sanoakin tämän jos alkaa siltä tuntua:

Mitä ystävyydestä on enää jäljellä? Viimeiset vuodet on olleet sinun raskaiden elämänkäänteidesi puimista.

Olen iloinnut kanssasi myös niistå pienistä valopilkuista aina välillä. Mutta missä vaiheessa minä olen kadonnut? Jos kerron jotain ikävää mitä minullekin on tapahtunut, se ei ole mielestäsi mitään verrattuna sinun kokemuksiisi. En ole voinut edes kertoa kaikkea kun en ole saanut tilaisuutta. Jos sen sijaan olen yrittänyt kertoa positiivisista asioista, sekin on sinusta ollut väärin. Minun kuulumisilla ei siis ole väliä ollenkaan ja olen pelkkä kaatopaikka.

Lisäksi kaikki riidat joita olet ylläpitänyt omiin läheisiisi ja puinut minulle puhelimessa- niidenkin suhteen olen ollut kaatopaikka.

Viimeksi kun tavattiin, olisit halunnut senkin aikataulun oman mieltymyksesi mukaan ja selvästi loukkaannuit kun en voinutkaan joustaa.

Miksi minä joustan ja sinä et? Alkaa tuntua yksipuoliselta.

Kehitit tarkoituksella riidan jotta välimme katkeaisivat dramaattisesti. Mulle olisi riittänyt ihan vain ettet enää ota yhteyttä.

Tarviiko sinne facebookiin laittaa monta eri päivitystä omista syntymäpäivistä ja vielä päiviä sen jälkeenkin. Jokaisesta lahjasta erikseen kuva ja kiitellään joka antoi lahjan. Miksei kiittäisi ihan naamatusten? Huomionkipeä olet. 

Voisitko kertoa facebookissa mitä itsellesi kuuluu, ihan vaikka pääpiirteissään?

Jaat ainoastaan kuvia,videoita ja lastesi juttuja sekä harrastuksia.

Eikö SINUA ole enää olemassa? Onko elämäsi pelkästään (jo isojen) lastesi asioita?

Voiko olla puhumatta kokoajan päälle. Olet rasittava kun keskeytät ja alat arvailemaan edellisen puhujan jutun lopputulemaa. Opettele myös pöytätapoja, koskaan ei ole myöhäistä sivistää itseään.

Luuletkohan oikeasti että sinulle vastataan rehellisesti, kun kysyt kavereilta ja ystäviltä esim kampauksestasi, että mitä tykkäät. Jospa vain keskittyisit siihen että itse pidät hiuksistasi, toiset joutuvat kuitenkin valehtelemaan kun kysyt mitä mieltä 😂 kyllä jokainen täyspäinen kohtelias sanoo kuitenkin että se näyttää hyvältä vaikkei olisikaan sitä mieltä 😅😅

Tuo että mitä tykkäät on sinänsä vähän huono kysymys, koska kaikki normaalit ihmiset vastaavat vain kohteliaasti että hyvältä tms :D eli vastaus on ennustettavissa.

Mitä sinä edes teet jonkun toisen ihmisen mielipiteellä koskien omia hiuksiasi? 

Tossa iässä ei pitäisi ottaa lainaa vaan aloittaa säästäminen.