Lue keskustelun säännöt.
Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (2621)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just näin! Lopulta kahden ystävän kanssa tuli minulle se viimeinen kerta, kun peruutettiin sovittuja asioita tai ei koskaan muistettu niitä. Molemmat suuttuivat, kun mainitsin asiasta, eivätkä onnistuneet korjaamaan tilannetta. Jos kysymyksessä on vaikka joku mielenterveydellinen asia, pitäisi sitten kertoa että ei kerta kaikkiaan pysty raahaamaan luitaan minnekään eli joku kunnon selitys. Lopulta luottamuspula kasvoi niin suureksi, että katkaisin itse välit selittäen, että minun on pystyttävä luottamaan ystäviini. Minuun voi kyllä tapaamisten ja suunnitelmien suhteen melkein aina luottaa.- Joskus unohdan jotakin, mutta suhteellisen harvoin, ja koitan pyytää anteeksi unohtamistani.
Seuraava on julmasti sanottu mutta täyttä totta, miehen exä saisi jättää meidät rauhaan eli olla vainoamatta.
Jos haluaa toisen lapsen ilman parisuhdetta niin menisi hoitoihin tai "kadulle jakamaan persettä"
Taustoina: miehen exä ehdotellut lapsentekoa luomusti mun aikana. (Muumimukihommaa olisin voinut ehkä harkita.)
Exä luulee parantavansa vanhat traumat uudella lapsella.1 lapsi ennestään aasialaisen miehen kanssa mutta nyt pitäisi saada "white boy"..
Vierailija kirjoitti:
Että eroaa siitä demarista.
En tiedä mihin nauruhermoon tämä nyt osui mutta osui juuri oikeaan paikkaan 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En millään enää kehtaisi sanoa miesystävälle (joka pulskistuu ja pulskistuu), että ei kannattaisi syödä karkkia ja pullaa joka päivä eikä keksejä juuri ennen ruokaa. Olen varovasti yrittänyt, mutta en vaan voi enempää. Hänellä on jo isoja terveysongelmia, joten ehkä hän ei enää vaan välitä? :/
Sanoisin, että hanki oma elämä, vaikka osa-aikatyö. Nyt elämäsi pyörii puolison ja isojen lasten asioita pyöritellessä.
Anna lastesi itsenäistyä ja kokeilla siipiään, älä ripustaudu heihin. Hanki vaikka oma työ jossa voit tavata ihmisiä ja laajentaa kuplaasi.
Nyt vaikuttaa siltä, että keksit tekosyitä ja näet esteitä ihan turhaan.
Ole se sama fiksu ja itsenäinen ihminen jonka joskus tunsin. Nyt olet ihan hukassa ja piiloudut lastesi ja muiden tekosyiden taakse.
Hanki oma elämäsi takaisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää jaksaisi kun vänkytät
Ja haluat aina olla oikeassa (lässyn lässyn)
Muka tiedät meitä enemmän
Kaikesta
Monta kertaa olen ajatellut katkaista yhteyden
Ja miettinyt, miksi tee sitä en
Vaikka mielenterveydellekin se hyvä kai ois
Että ystävyytemme kuihtuisi pois.
Vierailija kirjoitti:
En enää jaksaisi kun vänkytät
Ja haluat aina olla oikeassa (lässyn lässyn)
Muka tiedät meitä enemmän
Kaikesta
Monta kertaa olen ajatellut katkaista yhteyden
Ja miettinyt, miksi tee sitä en
Vaikka mielenterveydellekin se hyvä kai ois
Että ystävyytemme kuihtuisi pois.
Tämä! En ole enää aikoihin keksinyt niin neutraalia puheenaihetta, että siitä ei tulisi väittelyä. Kaikessa viattomassa sanomisessa pitäisi olla laaja lähdeluettelo ja alaviitteet, jotta vastapuoli ei saisi vettä myllyynsä vänkyttämisessä ja suoranaisessa nöyryyttämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän lapsesi ajattelevat aikuisena siitä, että heillä on kaikilla eri isät?
Hyvä ettet sano ääneen. Aikuisina lapset luultavasti ajattelevat että meillä kaikilla on tosiaan eri isät, entä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä päästä yli kokemastasi vääryydestä äläkä lietso katkeruutta. Se ei pitkän päälle tee hyvää, elämässä pitää pystyä menemään eteenpäin.
Entinen kaverini oli aivan hirveä minua kohtaan ja aina toitotti tuota, että päästä irti äläkä ole katkera. Ei pyytänyt anteeksi eikä korjannut virheitään, totesi vaan ettei tee hyvää mulle "velloa menneissä". Ainoo vaan että ei se väärintekijä voi olla se joka sanoo että pääse yli ja unohda, vanha juttu jo.
Huh huh! Tutulta kuulostaa.
Se, joka itse on tehnyt vääryyttä toiselle, ei ole oikea ihminen neuvomaan miten tämän pitäisi asiaan suhtautua.
"No niin, löin sinua muutamankin kerran turpaan niin että jouduit käymään terveyskeskuksessa. Voitko jo lakata puhumasta siitä? Sinun pitäisi olla se suurempi ihminen joka antaa anteeksi. Mitä jos unohdetaan koko juttu, ollaan niin kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Mitä ihmettä, et muka pysty! Oletpa katkera ihminen, miksi roikut menneisyydessä? Olet todella outo, suhtaudut tähän asiaan ihan väärin, et ollenkaan osaa elää tätä päivä, korjaa asennettasi!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että hänen kannattaisi satsata kampaajaan, kosmetologiin ja pukeutumisneuvojaan. Hän on hoikka, ihan nätinnäköinen nainen, mutta armoton homssu. Tekee vielä sellaista työtä, jonka tiimoilta joutuu silloin tällöin lehtikuviin / julkisiin esiintymisiin ja näyttä AINA jotenkin sotkuiselta.
On tosin kirjailija, joten hänelle tämä homssulookki sallittaneen paremmin.
Tuon voisi joku sanoa myös minulle ja on sanonutkin. Kuvaus sopisi yhtä lailla minuun ulkonäköä, ammattia ja julkisuutta myöten. Minulla on homssulookki. Juttu vain on niin että vähät välitän siitä jos näytän homssuiselta. En jaksa panosta asiaan joka ei ole tärkeää minulle. Olin nuorena todella hyvännäköinen, sitä tyyppiä jonka perään miehet katsoivat. Vuodet ovat tuoneet mukanaan lisäkiloja sekä ryyppyjä, mutta tiedän kyllä että voisin pienellä vaivannäöllä olla edelleen suht nätti. Ei kiinnosta. Peseydyn enkä käytä likaisia tai rikkinäisiä vaatteita, sen pitäisi riittää ulkopuolisille. Ja juu, miehet kiinnostuisivat minusta enemmän jos olisin huolitellumpi, tiedän tiedän, mutta en halua miestä jolle tuollainen on tärkeää. En meikkaa, en käy kampaajalla, puen mitä kaapista ensimmäisenä käteen osuu. Minulle on asiasta huomauteltu mutta en paranna tapojani koska en tahdo. Olen onnellisempi näin. En puutu siihen miltä muut ihmiset näyttävät. Minua ei yhtään haittaa jos joku ystävätär haluaa näyttää hyvältä ja tykkää laittaa itseään, käyttää vaikka kaksi tuntia aamuisin itsensä kaunistamiseen eikä mene edes roskia viemän ilman että on laittautunut viimeisen päälle. Se on hänen asiansa. En todellakaan huomauttele asiasta, en moralisoi, en neuvo olemaan vähemmän pintapuolinen ja ulkonäkökeskeinen enkä heitä "vitsikkäitä" huomautuksia turhamaisuudesta. Päinvastoin saatan tavatessa sano että oletpa sievä ja tyylikäs. Ei tee edes mieli arvostella. Kumpparit, kirpparifarkut ja virttynyt miesten ruutupaita on minulle ok.
2413, hyvä puheenvuoro. Joillekin ihmisille ystävät ovat vain projekteja, joita tuunata mieleisekseen. Jos erilainen asennoituminen ulkonäköön häiritsee, pitää silloin etsiä samanhenkisiä ystäviä sen sijaan, että alkaa moittia ja "parannella" toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanssasi on mahdotonta saada aikaan järkevää keskustelua, kun käännät kaiken itseesi. Lisäksi et koskaan kuuntele ja kuule, vaan puhut päälle kyselemällä epäolennaisuuksia. Siten et koskaan oikeasti saa tietää, mitä ihminen yritti sinulle kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Kanssasi on mahdotonta saada aikaan järkevää keskustelua, kun käännät kaiken itseesi. Lisäksi et koskaan kuuntele ja kuule, vaan puhut päälle kyselemällä epäolennaisuuksia. Siten et koskaan oikeasti saa tietää, mitä ihminen yritti sinulle kertoa.
Voisitko analysoida itse omaa käytöstäsi tämän ystävän kanssa tavatessasi. Puhutko itse kokoajan tai ainakin suuren osan ajasta ja oletat että toinen vain kuuntelee ja kuulee sinua?
Minulla on tällainen ystävä (parikin) jos häneltä meinaa saada suunvuoron niin pitää vaan puhua päälle ja ikäänkuin varastaa puheenvuoro, jotta saa sanoa mielipiteen tai oman näkemyksen keskusteluun. Toinen näistä on myös joskus sanonut minulle että sä puhut päälle. --> Joo, niin teen, pakko puhua joskus päälle kun sä lörpötät ihan taukoamatta ja vain omista asioistasi, enkä minä saa kun ehkä tapaamisajan loppupuolella muutaman minuutin suunvuoron, kun sinä olet ensin oksentanut 2h omia juttujasi. Meidän tapaamisessa hän puhuu 90%, minä 10. Joo, siinä joutuu välillä puhumaan päälle että saa edes jotain sanottua.
Ei ystävyys ja pitkätkään keskustelut ole sitä että toinen puhuu ja toinen kuuntelee kiltisti hiljaa.
Pitäskö ostaa vähän sopivamman kokoisia vaatteita ja katsoa vaikka peiliin ennen kun lähtee kotoa ulos. Kävisit hyvä ihminen hammaslääkärissä. Olen huolestunut suunnasta johon olet menossa.
Sinulla on huono itsetunto, jonka vuoksi elät saamasi huomion kautta. Erityisesti tämä ilmenee vaihtuvissa naissuhteissa, joissa nuorempi kumppani vie sinua kuin litran mittaa.
Hankala tuota on sanoa edes ns. äijien kesken tässä suomalaisessa kulttuurissa..
Rauhoita hyvä ihminen elämääsi hiukan, heität vielä henkesi tuolla suorittamisella, stressaamisella ja jatkuvalla negatiivisuudella. Kropasi on jo osin tuhoutunut valtavasta / jatkuvasta kortisolin määrästä jota kitkeryytesi, katkeruutesi ja negaatiosi myötä tulee kehoon. Opettele oikeat ruokailutavat ja terveelliset elämäntavat, opettele relaamaan ja nukkumaan. Aikuiset lapsesi ei tarvitse päivittäistä kommunikointia, huolehtimista ja hyysäämistä. Voisi olla heillekin helpotus kun et puuttuisi joka hiton asiaan. Samoin sinulle olisi helpotus kun et puuttuisi kaikkien muiden asioihin ja huolehtisi kaikesta mikä ei todellakaan edes kuulu sinulle. Oletko koskaan ajatellut että olet tainnut sairastua ylihuolehtivuuteen ja ylihuolehtivuudestasi. Kanattaisi varmaan käydä puhumassa jollekin kokeneelle terapeutille tuosta ylitsepursuavasta, jopa hysteerisestä tarpeestasi hallinnoida ja huolehtia kaikkea kokoajan.
Olet päässyt lapsena elämässä liian helpolla ja siksi hajoat nyt palasiksi heti kun jotain vastoinkäymisiä tapahtuu. Olet onneton koska käperryt liikaa itseesi, ihminen saa iloa muiden auttamisesta
Hah, etkö ymmärrä että näillä ikävuosilla kuulostaa lähinnä naurettavalta kun puhut itsestäsi entisenä kilpaurheilijana. Kohotatko sillä jotain itsetuntoasi vai luuletko että se tekisi ninusta jotenkin paremman ja kunnioitetumman ihmisen kun olet joskus käynyt jossain pikkukisoissa.
Sitäpaitsi ET ole mikään oikea kilpaurheilija, muutamia vuosia ala-yläasteen taitteessa kävit piirikunnallisissa kisoissa. Eihän sulla ollut edes valmentajaa etkä pärjännyt muutamia palkintopallisijoja kummemmin.
Annat itsestäsi vähän hassun kuvan erityisesti meille jotka tiedämme totuuden.