Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opettajat avautuvat: näin koulut tuhottiin muutamassa vuodessa
03.10.2022 |
Suomen ennen niin ylistetty koulujärjestelmä on muutettu hirviöksi. Nyt ääneen pääsevät opettajat. He kertovat karulla tavalla siitä, miten järjettömäksi työ on muuttunut.
Sen piti olla unelmien ammatti. Opettaja.
Niin se olikin lähes 20 vuoden ajan. Mutta nyt suomalainen koululaitos on syvässä ja nopeassa syöksykierteessä. Seuraukset ovat kohtalokkaat.
Opettajana yritän kovasti, että kaikilla oppilailla olisi hyvä olla, mutta nykyään se alkaa olla mahdotonta. Joudun tekemään koko ajan arvovalintoja oppilaiden kustannuksella, helsinkiläisopettaja sanoo suoraan.
Opetushallitus, opetusministeriö tai -ministeri voisi vihdoinkin ottaa vastuun niistä kaikista perceelleen menneistä ns. uudistuksista ja korjata asiat takaisin ennalleen.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ec1c170d-2e0f-4648-9c6e-5ad89153255a
Kommentit (700)
Oli ennen lukutaidottomia vanhempia, nimittäin romanit. Lapset saattoivat käydä ala-asteen, viimeistään yläasteella ei enää näkynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetussuunnitelman uudistus on ollut täysin järjetön. Ennen ei ollut tehostetun tai erityisen tuen lapsia. Ne oli vaan niitä häirikköjä. Nykyään niitä häirikköjä on vaan tuplasti tai triplasti enemmän siellä mesoamassa. Kyllä munkin kouluaikoina tapahtui vaik mitä. Parhaiten mieleen on jäänyt kun yks poika ajoi mopolla pitkin koulun käytävää, yks viskattiin lasisen oven läpi, onneks vaan kävi murtui, yks tuli kännissä kouluun, jotkut pilvessä tai lääkkeissä useammankin kerran. Itse yritin käyttäytyä, mutta aina jälki-istunnossa tai käytävällä. Aikuisiällä oon saanut tietää, että mullahan on adhd ja asperger. Lisäks meidän luokas oli ihan varmasti pari muutakin adhd-tapausta. Niitä ei vaan ollut diagnosoitu. Kävin mun ylä-asteen 2010-luvulla.
En kannata vanhanaikaista autoritaarinen kasvatusta, koko yhteiskunta on päin helvettiä siinä, että aikuisilta on viety aikuisuus suhteessa lapsiin. Lapset ovat henkisesti turvattomia tämän vuoksi. Ja oireilevat siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa koulujen ja opetusten ongelmien suurin syy olla se, että kaikki oppimisvaikeudet ovat lisääntyneet ja tulevat yhä lisääntymään. Ns nepsylapsia on yhä enemmän ja se johtuu siitä, että ne periytyvät.
Uskon, että jokainen joka katsoo lähipiiriään tunnistaa vähintään yhden lapsen, jolla on jokin nepsypiirre. Se voi olla eduksin jos on erityislahjakas jollain saralla, mutta yleisemmin rasite.
https://oppimateriaalit.jamk.fi/erkkaperusteetii/1-erityiset-tuen-tarpe…
Onko ihmiskunta tai suomalaiset ykskas geneettisesti taantumassa, kun näitä ihmeoireisia erityistapauksia alkaa mukamas olla enemmän ja enemmän? Minkähänlaisissa perheissä niitä oikein todetaan? Miten niitä lapsia on kasvatettu ennen "erityisyyden" toteamista? Oma veikkaukseni on se, että silläkin on vaikutusta ja paljon, miten paljon tai vähän perheissä luetaan, ollaan kiinnostuneita kulttuurista (muutenkin kuin ruutulaitteiden äärellä istumalla), tehdään asioita yhdessä ja kannustetaan lapsia mutta myös asetetaan lapsille selkeät rajat.
Lapsellani on ADD. Olemme korkeasti koulutettu perhe, vanhemmat sekä isovanhemmat toisen vanhemman puolelta. Koko laajennettu perhe on läheinen ja lapsi viettänyt paljon aikaa isovanhempien kanssa oppien mm maaseudulla käytännön töitä. Olemme matkustaneet runsaasti, vierailleet museoissa, planetaarioissa etc etc koko lapsen eliniän, liikkuneet paljon luonnossa, lukeneet, tähystelleet taivasta tähtikaukoputkella, vierailleet eri paikkakunnilla ja ulkomailla asuvien läheisten luona, puhuneet vieraiden kanssa englantia ja ruotsia, ottaneet kaikki rokoteohjelman rokotteet, syöneet suht monipuolisesti, harrastaneet liikuntaa.. lapsi on ollut pph:ssa 5 vuotiaaksi saakka, sen jälkeen päiväkodissa, sitten koulussa ip-kerhoineen. Hänellä on paljon kavereita, älylaitteet, tietokoneet, into pelata, mutta myös virittää mopoja ja nuorempana leikkiä ja pelata ulkona. Ainoana poikkeuksena varhaislapsuudessa muistan univaikeudet, yölliset kauhukohtaukset ja pitkään jatkuneen yökastelun. Jos sinä näiden pohjalta osaat kertoa, että olemme ns heikkoa ainesta ja lapsi on joko perinyt tai tylsästä elinpiiristä johtuen kasvanut nepsy-häiriöön, niin onhan se sitten hyväksyttävä. Tunnen useita lapsia, joilla on nepsy- tai oppimisen häiriöitä, vain yksi on ns "rikkinäisestä" taustasta kotoisin.
Jokseenkin epäilen tuota sun korkeaa koulutusta, tai sitten sen lisäksi sulla on järjettömän huono itsetunto, kun yleinen pohdinta saa sut kirjoittamaan tuollaisen puolustuspuheen anonyymille keskustelupalstalle.
Sun yhden lapsen, eikä vielä sun tuttavaperheiden lapsienkaan perusteella voi vetää mitään johtopäätöstä siitä, mikä selittää ns. nepsylapsien räjähdysmäisen kasvun YLEISESTI. Eli vaikka suurimmalla osalla sun tuntemista nepsyistä se nepsyyden syy olisi "tuntematon", et sä voi väittää oman suppean otoksesi perusteella yhtään mitään. Se nyt vaan on karu fakta, että nepsyydellä on taipumus periytyä, ja että niitä nepsydiagnooseja saavat myös lapset, joiden oireilun syy on kotioloissa ja vanhempien toiminnassa (yhdistettynä nykykouluihin). Ja näiden vastapainoksi toki sitten on myös lapsia, joilla se nepsyyden "syy" jää mysteeriksi (esim. raskauden/synnytyksen aikainen hapenpuute, joka on jäänyt huomaamatta.)
Jo ysäriltä lähtien on tutkimuksia siitä, että lapsen henkinen kaltoinkohtelu/epävakaan vanhemman kanssa eläminen saa lapsen käyttäytymään kuin "oikeasti" nepsyn. Tästä vaan ollaan jostain syystä Suomessa ihan viime aikoihin saakka oltu hyshys. Osasyy on varmaan siinä, että aiemmin tämä ei ole ollut ongelma; aiemmin se koulun strukturoitu arki sai nämä kotiolojaan oireilevat ruotuun (ja siis hyvällä tavalla: opettajan auktoriteetti, päivien ennustettavuus, se koulun tietynlainen "tylsyys" toi turvaa siihen lapsen arkeen!) Nyt kun koulu ei tähän enää pysty, meillä tulvii näitä "nepsyjä" ovista ja ikkunoista. Ja niille kaikille pitäisi sitten olla henkilökohtaiset avustajat ja erityisopettajat ja kouluavustajat jajaja... jotta siellä koulussa pärjättäisiin. Kun tämö ei ole mitenkään mahdollista, niin tilanne on se että kaikki lapset kärsivät: nekin lapset, joilla ei sitä "oikeaa" nepsyyttä ole, tai kotioloista johtuvaa, alkavat oireilla - sen levottoman ja rauhattoman, ennustamattoman kouluarjen vuoksi.
Minä kyllä ymmärrän halun puolustautua, koska ongelmista kärsivien lasten vanhempia usein leimataan aivan kohtuuttomasti (kuten joissain viesteissä tässäkin ketjussa). Kirjoittajan lapsen nepsyongelman syytä ei tietenkään voi yleistää kaikkiin muihin nepsyongelmaisiin lapsiin, mutta ei se ymmärtääkseni harvinaistakaan ole, että perhe on aivan ns.kunnollinen ja tavallinen ja lapsella silti nepsyongelma. Olen kokenut samantyyppistä syyllistämistä ja täytyy sanoa, että vaikka muuten katson olevani aika hyväitsetuntoinen, niin oman lapsen kohdalla kolahtaa ehkä herkemmin ilkeät oletukset, kun lapsen asioiden eteen tekee aivan kaikkensa ja muutenkin kantaa niistä huolta koko ajan. Väkisinkin alkaa miettiä, että onko syy lapsen käytösongelmiin ja huonovointisuuteen koulussa sitten todellakin minussa tai meidän perheessä. No, sitten lapsi sai vaihtaa koulua ja kaikki muuttui. Vaikka perhe pysyi ihan samana. Kaikki ei aina ole vanhempien syytä, vaikka moni niin ajattelee.
Haluamatta yleistää totean, että aina, kun lähiympäristössäni on diagnosoitu jokin ongelma- tai erityislapsi, kyse on ollut perheestä, jossa lapselle ei ole asetettu rajoja - ei edes pöytätapoja ole opetettu. On vain myötäilty ja hyssytelty ja annettu lapsen pomottaa. Näistä sitten tulee kouluissa riippakiviä ja häirikköjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli oppilaita luokalla yli 30 ja silti opetus toimi yhdellä opettajalla. Miten opetus ei toimi sevästi pienemmissä ryhmissä?
Koska sanottu jo moneen kertaan.. lue edeltä! nykyäänkin on 30 oppilaan ryhmiä, mutta entiseen aikaan verrattuna esimerkiksi emut ja esyt eivät olleet yleisopetuksessa, nyt ovat. Siihen muut tuen tarpeet päälle. Nykyäön luokasta voi olla jopa 1/3 jonkin tuen tarpeessa. Ennen luokasta. löytyi se yks korkeintaan kaks ja sekin hoitua tukiopetuksella.
Haha, ei ennen edes ollut käsitteitä emut ja esyt. Siellä ne oli samassa ryhmässä ilman mitään erityistukia. Pidettiin vain häirikkönä.
Ei muuten ollut näin. Ennen tuhmat pantiin tarkkikselle ja tyhmät apukouluun. Eikä kielitaidottomia ollut lainkaan eikä lukutaidottomia vanhempia.
Nykyään esim. kielitaidoton mutisti tai lukutaidoton arabiaa puhuva kuuro löytyvät sieltä isosta luokasta muiden seasta. Eikä se edes kiinnitä huomiota, sillä 2/3 on joku ongelma pk-seudun lähiöluokissa. Inkluusiossa pitäisi huomioida, että mallioppimista tapahtuu myös toiseen suuntaan: tavislapset alkavat oireilla, sanavarasto supistuu ja oppimistuloksilla ( ja Suomen tulevaisuudella) voi pyyhkiä bebaa. Nuoret opet vaihtaa alaa ja vanhat laskee vuosia eläkkeeseen.
t. Väsynyt ope, 20 vuotta alallaÄlä puhu asiasta josta et tiedä mitään. Minun kouluaikanani ei tarkkiksia edes ollut. Ne oli jotain uudempia juttuja, tulikohan 80-luvulla.
Kaikki ne häiriköt oli normaaleissa luokissa. Meidän luokalla oli myös yksi kehitysvammainen, muita monta vuotta vanhempi tyttökin koko ala-asteajan. Ilmaisessa päivähoidossa vissiin. Piirteli vihkoonsa koko sen 6 vuotta, ei mitään muuta. Että siinä sulle tarkkista ja apukoulua.
Ehkäpä sinun ei kannata osallistua nykykoulun kriisiytymistä koskevaan keskusteluun, jos omat kokemuksesi perustuvat 1970-luvulle tai sitä vanhempaan aikaan. Aivan eri maailma. Käy vaikka Itiksessä kurkkaamassa menoa ja koita löytää yhtäläisyyksiä omaan nuoruuteesi. Silloin muuten Itäkeskuksen paikalla oli pelto. Ja pellon laidalla suomea puhuvia ihmisiä eikä yksikään kakara ollut puhelinriippuvainen. Eikä vanhemmille olisi tullut mieleenkään hyppiä lapsen impulsiivisten mielihalujen mukaan. Ja koulussa kaikki osasivat lukea ja istua omassa pulpetissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli oppilaita luokalla yli 30 ja silti opetus toimi yhdellä opettajalla. Miten opetus ei toimi sevästi pienemmissä ryhmissä?
Koska sanottu jo moneen kertaan.. lue edeltä! nykyäänkin on 30 oppilaan ryhmiä, mutta entiseen aikaan verrattuna esimerkiksi emut ja esyt eivät olleet yleisopetuksessa, nyt ovat. Siihen muut tuen tarpeet päälle. Nykyäön luokasta voi olla jopa 1/3 jonkin tuen tarpeessa. Ennen luokasta. löytyi se yks korkeintaan kaks ja sekin hoitua tukiopetuksella.
Haha, ei ennen edes ollut käsitteitä emut ja esyt. Siellä ne oli samassa ryhmässä ilman mitään erityistukia. Pidettiin vain häirikkönä.
Ei muuten ollut näin. Ennen tuhmat pantiin tarkkikselle ja tyhmät apukouluun. Eikä kielitaidottomia ollut lainkaan eikä lukutaidottomia vanhempia.
Nykyään esim. kielitaidoton mutisti tai lukutaidoton arabiaa puhuva kuuro löytyvät sieltä isosta luokasta muiden seasta. Eikä se edes kiinnitä huomiota, sillä 2/3 on joku ongelma pk-seudun lähiöluokissa. Inkluusiossa pitäisi huomioida, että mallioppimista tapahtuu myös toiseen suuntaan: tavislapset alkavat oireilla, sanavarasto supistuu ja oppimistuloksilla ( ja Suomen tulevaisuudella) voi pyyhkiä bebaa. Nuoret opet vaihtaa alaa ja vanhat laskee vuosia eläkkeeseen.
t. Väsynyt ope, 20 vuotta alallaJust näin!
t. alaa vaihtava matikisti
pitäkää tunkkinne, jos ei palkka nouse tonnilla: https://yle.fi/uutiset/3-12231533 niin löhden menee!
Mitähän tässä voisi tehdä, että näin ei tapahdu?
Peruskoulu on siinä jamassa, että luokanopekollegoistani pari on vakavasti miettinyt ottavansa lapset kotikouluun. Itse mietin samaa ja voin sanoa, että ihan heppoisin perustein en sitä edes harkitsisi. Todella karua on meno peruskoulussa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli oppilaita luokalla yli 30 ja silti opetus toimi yhdellä opettajalla. Miten opetus ei toimi sevästi pienemmissä ryhmissä?
Koska sanottu jo moneen kertaan.. lue edeltä! nykyäänkin on 30 oppilaan ryhmiä, mutta entiseen aikaan verrattuna esimerkiksi emut ja esyt eivät olleet yleisopetuksessa, nyt ovat. Siihen muut tuen tarpeet päälle. Nykyäön luokasta voi olla jopa 1/3 jonkin tuen tarpeessa. Ennen luokasta. löytyi se yks korkeintaan kaks ja sekin hoitua tukiopetuksella.
Haha, ei ennen edes ollut käsitteitä emut ja esyt. Siellä ne oli samassa ryhmässä ilman mitään erityistukia. Pidettiin vain häirikkönä.
Ei muuten ollut näin. Ennen tuhmat pantiin tarkkikselle ja tyhmät apukouluun. Eikä kielitaidottomia ollut lainkaan eikä lukutaidottomia vanhempia.
Nykyään esim. kielitaidoton mutisti tai lukutaidoton arabiaa puhuva kuuro löytyvät sieltä isosta luokasta muiden seasta. Eikä se edes kiinnitä huomiota, sillä 2/3 on joku ongelma pk-seudun lähiöluokissa. Inkluusiossa pitäisi huomioida, että mallioppimista tapahtuu myös toiseen suuntaan: tavislapset alkavat oireilla, sanavarasto supistuu ja oppimistuloksilla ( ja Suomen tulevaisuudella) voi pyyhkiä bebaa. Nuoret opet vaihtaa alaa ja vanhat laskee vuosia eläkkeeseen.
t. Väsynyt ope, 20 vuotta alallaÄlä puhu asiasta josta et tiedä mitään. Minun kouluaikanani ei tarkkiksia edes ollut. Ne oli jotain uudempia juttuja, tulikohan 80-luvulla.
Kaikki ne häiriköt oli normaaleissa luokissa. Meidän luokalla oli myös yksi kehitysvammainen, muita monta vuotta vanhempi tyttökin koko ala-asteajan. Ilmaisessa päivähoidossa vissiin. Piirteli vihkoonsa koko sen 6 vuotta, ei mitään muuta. Että siinä sulle tarkkista ja apukoulua.
Minun koulussani oli tarkkailuluokka jo 1970-luvulla, koulun alueella mutta omassa rakennuksessaan. Teimme kerran opettajan johdolla sinne tutustumiskäynnin. Olin varmaan 8- tai 9-vuotias. Siellä kaikki tuntui hienommalta, kun siellä tuntui olevan löysemmät säännöt ja seinissä oli eläimiä esittäviä maalauksia. Kotona kuitenkin vanhemmat suuttuivat, kun kerroin, että minäkin haluan sinne tarkkailuluokalle. Mutta yksi meidän luokan pojista käyttäytyi sillä tavalla, että hänet siirrettiin sinne. Yläasteella meidän luokkaan tuli yksi tarkkailuluokan pojista. Kyllä hän selvisi ne kolme vuotta, mutta heikoilla arvosanoilla. En muista, oliko yläasteella erillistä tarkkailuluokkaa. Joskus kyllä sijaisten aikana meno oli meidän luokassa levotonta, mutta vakiopettajien kanssa ei uskallettu temppuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli oppilaita luokalla yli 30 ja silti opetus toimi yhdellä opettajalla. Miten opetus ei toimi sevästi pienemmissä ryhmissä?
Koska sanottu jo moneen kertaan.. lue edeltä! nykyäänkin on 30 oppilaan ryhmiä, mutta entiseen aikaan verrattuna esimerkiksi emut ja esyt eivät olleet yleisopetuksessa, nyt ovat. Siihen muut tuen tarpeet päälle. Nykyäön luokasta voi olla jopa 1/3 jonkin tuen tarpeessa. Ennen luokasta. löytyi se yks korkeintaan kaks ja sekin hoitua tukiopetuksella.
Haha, ei ennen edes ollut käsitteitä emut ja esyt. Siellä ne oli samassa ryhmässä ilman mitään erityistukia. Pidettiin vain häirikkönä.
Ei muuten ollut näin. Ennen tuhmat pantiin tarkkikselle ja tyhmät apukouluun. Eikä kielitaidottomia ollut lainkaan eikä lukutaidottomia vanhempia.
Nykyään esim. kielitaidoton mutisti tai lukutaidoton arabiaa puhuva kuuro löytyvät sieltä isosta luokasta muiden seasta. Eikä se edes kiinnitä huomiota, sillä 2/3 on joku ongelma pk-seudun lähiöluokissa. Inkluusiossa pitäisi huomioida, että mallioppimista tapahtuu myös toiseen suuntaan: tavislapset alkavat oireilla, sanavarasto supistuu ja oppimistuloksilla ( ja Suomen tulevaisuudella) voi pyyhkiä bebaa. Nuoret opet vaihtaa alaa ja vanhat laskee vuosia eläkkeeseen.
t. Väsynyt ope, 20 vuotta alallaJust näin!
t. alaa vaihtava matikisti
pitäkää tunkkinne, jos ei palkka nouse tonnilla: https://yle.fi/uutiset/3-12231533 niin löhden menee!
Yliopistoissa matemaattisten aineiden opiskelupaikat eivät ole täyttyneet enää vuosiin. eli meillä ei jatkossa enää ole edes aineenopettajia?
Koko ajan puhuttu hoitajapulasta! Kuka opettaa miellä matikkaa jatkossa? Ei ihme ett Viro menny ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että oppilaat saavat itse päättää istumapaikkansa oppitunneilla, on ääliömäisin uudistus, minkä keksin. Siinä annetaan lupa koulukiusaajille ottaa valta muihin oppilaisiin nähden.
On viimeinen hetki luoda lainsäädäntö ja opettajia koskevat säänöt, joilla turvataan arempien ja suojattomampien oppilaiden mahdollisuudet kouluissa.
Vastuunpakoilun on loputtava ja tuotava oikeanlainen kuri ja järjestys kouluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa koulujen ja opetusten ongelmien suurin syy olla se, että kaikki oppimisvaikeudet ovat lisääntyneet ja tulevat yhä lisääntymään. Ns nepsylapsia on yhä enemmän ja se johtuu siitä, että ne periytyvät.
Uskon, että jokainen joka katsoo lähipiiriään tunnistaa vähintään yhden lapsen, jolla on jokin nepsypiirre. Se voi olla eduksin jos on erityislahjakas jollain saralla, mutta yleisemmin rasite.
https://oppimateriaalit.jamk.fi/erkkaperusteetii/1-erityiset-tuen-tarpe…
Onko ihmiskunta tai suomalaiset ykskas geneettisesti taantumassa, kun näitä ihmeoireisia erityistapauksia alkaa mukamas olla enemmän ja enemmän? Minkähänlaisissa perheissä niitä oikein todetaan? Miten niitä lapsia on kasvatettu ennen "erityisyyden" toteamista? Oma veikkaukseni on se, että silläkin on vaikutusta ja paljon, miten paljon tai vähän perheissä luetaan, ollaan kiinnostuneita kulttuurista (muutenkin kuin ruutulaitteiden äärellä istumalla), tehdään asioita yhdessä ja kannustetaan lapsia mutta myös asetetaan lapsille selkeät rajat.
Lapsellani on ADD. Olemme korkeasti koulutettu perhe, vanhemmat sekä isovanhemmat toisen vanhemman puolelta. Koko laajennettu perhe on läheinen ja lapsi viettänyt paljon aikaa isovanhempien kanssa oppien mm maaseudulla käytännön töitä. Olemme matkustaneet runsaasti, vierailleet museoissa, planetaarioissa etc etc koko lapsen eliniän, liikkuneet paljon luonnossa, lukeneet, tähystelleet taivasta tähtikaukoputkella, vierailleet eri paikkakunnilla ja ulkomailla asuvien läheisten luona, puhuneet vieraiden kanssa englantia ja ruotsia, ottaneet kaikki rokoteohjelman rokotteet, syöneet suht monipuolisesti, harrastaneet liikuntaa.. lapsi on ollut pph:ssa 5 vuotiaaksi saakka, sen jälkeen päiväkodissa, sitten koulussa ip-kerhoineen. Hänellä on paljon kavereita, älylaitteet, tietokoneet, into pelata, mutta myös virittää mopoja ja nuorempana leikkiä ja pelata ulkona. Ainoana poikkeuksena varhaislapsuudessa muistan univaikeudet, yölliset kauhukohtaukset ja pitkään jatkuneen yökastelun. Jos sinä näiden pohjalta osaat kertoa, että olemme ns heikkoa ainesta ja lapsi on joko perinyt tai tylsästä elinpiiristä johtuen kasvanut nepsy-häiriöön, niin onhan se sitten hyväksyttävä. Tunnen useita lapsia, joilla on nepsy- tai oppimisen häiriöitä, vain yksi on ns "rikkinäisestä" taustasta kotoisin.
Jokseenkin epäilen tuota sun korkeaa koulutusta, tai sitten sen lisäksi sulla on järjettömän huono itsetunto, kun yleinen pohdinta saa sut kirjoittamaan tuollaisen puolustuspuheen anonyymille keskustelupalstalle.
Sun yhden lapsen, eikä vielä sun tuttavaperheiden lapsienkaan perusteella voi vetää mitään johtopäätöstä siitä, mikä selittää ns. nepsylapsien räjähdysmäisen kasvun YLEISESTI. Eli vaikka suurimmalla osalla sun tuntemista nepsyistä se nepsyyden syy olisi "tuntematon", et sä voi väittää oman suppean otoksesi perusteella yhtään mitään. Se nyt vaan on karu fakta, että nepsyydellä on taipumus periytyä, ja että niitä nepsydiagnooseja saavat myös lapset, joiden oireilun syy on kotioloissa ja vanhempien toiminnassa (yhdistettynä nykykouluihin). Ja näiden vastapainoksi toki sitten on myös lapsia, joilla se nepsyyden "syy" jää mysteeriksi (esim. raskauden/synnytyksen aikainen hapenpuute, joka on jäänyt huomaamatta.)
Jo ysäriltä lähtien on tutkimuksia siitä, että lapsen henkinen kaltoinkohtelu/epävakaan vanhemman kanssa eläminen saa lapsen käyttäytymään kuin "oikeasti" nepsyn. Tästä vaan ollaan jostain syystä Suomessa ihan viime aikoihin saakka oltu hyshys. Osasyy on varmaan siinä, että aiemmin tämä ei ole ollut ongelma; aiemmin se koulun strukturoitu arki sai nämä kotiolojaan oireilevat ruotuun (ja siis hyvällä tavalla: opettajan auktoriteetti, päivien ennustettavuus, se koulun tietynlainen "tylsyys" toi turvaa siihen lapsen arkeen!) Nyt kun koulu ei tähän enää pysty, meillä tulvii näitä "nepsyjä" ovista ja ikkunoista. Ja niille kaikille pitäisi sitten olla henkilökohtaiset avustajat ja erityisopettajat ja kouluavustajat jajaja... jotta siellä koulussa pärjättäisiin. Kun tämö ei ole mitenkään mahdollista, niin tilanne on se että kaikki lapset kärsivät: nekin lapset, joilla ei sitä "oikeaa" nepsyyttä ole, tai kotioloista johtuvaa, alkavat oireilla - sen levottoman ja rauhattoman, ennustamattoman kouluarjen vuoksi.
Minä kyllä ymmärrän halun puolustautua, koska ongelmista kärsivien lasten vanhempia usein leimataan aivan kohtuuttomasti (kuten joissain viesteissä tässäkin ketjussa). Kirjoittajan lapsen nepsyongelman syytä ei tietenkään voi yleistää kaikkiin muihin nepsyongelmaisiin lapsiin, mutta ei se ymmärtääkseni harvinaistakaan ole, että perhe on aivan ns.kunnollinen ja tavallinen ja lapsella silti nepsyongelma. Olen kokenut samantyyppistä syyllistämistä ja täytyy sanoa, että vaikka muuten katson olevani aika hyväitsetuntoinen, niin oman lapsen kohdalla kolahtaa ehkä herkemmin ilkeät oletukset, kun lapsen asioiden eteen tekee aivan kaikkensa ja muutenkin kantaa niistä huolta koko ajan. Väkisinkin alkaa miettiä, että onko syy lapsen käytösongelmiin ja huonovointisuuteen koulussa sitten todellakin minussa tai meidän perheessä. No, sitten lapsi sai vaihtaa koulua ja kaikki muuttui. Vaikka perhe pysyi ihan samana. Kaikki ei aina ole vanhempien syytä, vaikka moni niin ajattelee.
Haluamatta yleistää totean, että aina, kun lähiympäristössäni on diagnosoitu jokin ongelma- tai erityislapsi, kyse on ollut perheestä, jossa lapselle ei ole asetettu rajoja - ei edes pöytätapoja ole opetettu. On vain myötäilty ja hyssytelty ja annettu lapsen pomottaa. Näistä sitten tulee kouluissa riippakiviä ja häirikköjä.
Itsellä ihan sama huomio. Näiltä kaikilta diagnosoiduilta lapsilta oikeasti puuttuu todellakin se kasvatus ja on jotenkin huimaa seurata vierestä, että jollakin kirjainyhdistelmällä ja lääkkeillä yritetään korjata vuosien laiminlyöntiä. Milloin tähän ongelmaan herätään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka nopeasti saataisiin yksityiskoulut Suomeen vai onko ainoastaan maastamuutto vaihtoehto, jos haluaa tarjota lapsilleen mahdollisuuden tulevaisuudessa kansainväliseen uraan?
Suomalainen koulu on nyt sillä tasolla, että siitä on haittaa lasten kilpailukyvylle. Aasia ja oikeat länsimaat pesevät maailman korkeimmilla veroilla rahoitetun surkean koulupalvelun.
Epäilen, että sosialistiseen Suomeen ei yksityiskoulut ole poliittisesti mahdollinen ratkaisu. Minne lapsiperhe siis lähtisi?
Taloustutkija kirjoitti:
Supercell on yksi menestyneimmistä yrityksistä Suomessa. Supercellin keskipalkka on n. 20.000 eur / kk.
Kiinalainen sijoitusyhtiö omistaa Supercellin.
Kelpaako romahtaneen koulun käynyt suomalainen tulevaisudessa kiinalaisiin yrityksiin työntekijäksi?
Lahjakas yksilö ei yleensä tarvitse koulua, vaan kykenee omaksumaan vaikka itsenäisesti. Normaalijakauman huippu on se mikä siirtyy, eivät ääripäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en tiedä nykykoulusta mutta ilmeisesti vaaditaan valveutuneet vanhemmat jotka seuraan tarkkaan lapsensa koulunkäyntiä ja miten lapsi oppii mitä on opetettu.
Siitä on aina ollut suuri apu, jos on ollut kiinnostunut lapsensa asioista, eikä hän toimi pelkästään vanhempien unelmien toteuttajana. Mitä unelmat sitten jälkimmäisessä tapauksessa ovatkaan.
itse en pahemmin puuttunut koulunkäyntiin mitä nyt kannustin jne, todistus sen kertoi että hyvin menee.
Lapsihan ei välttämättä tarvitse apua. Mutta jos koulussa on ongelmia ja tarvitsee, niin olemalla kartalla lapsen asioista, asia ei tule kuukausien viiveellä vanhemman tietoon.
Vierailija kirjoitti:
Alkoiko tuho sattumalta silloin kun Olli-Pekka Heinonen oli opetushallituksen pääjohtajana (15.10.2016–1.5.2021)?
Taas kokoomus asialla. Säästetyt rahat annettu pörssiyhtiöille johtajien bonuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli oppilaita luokalla yli 30 ja silti opetus toimi yhdellä opettajalla. Miten opetus ei toimi sevästi pienemmissä ryhmissä?
Koska sanottu jo moneen kertaan.. lue edeltä! nykyäänkin on 30 oppilaan ryhmiä, mutta entiseen aikaan verrattuna esimerkiksi emut ja esyt eivät olleet yleisopetuksessa, nyt ovat. Siihen muut tuen tarpeet päälle. Nykyäön luokasta voi olla jopa 1/3 jonkin tuen tarpeessa. Ennen luokasta. löytyi se yks korkeintaan kaks ja sekin hoitua tukiopetuksella.
Haha, ei ennen edes ollut käsitteitä emut ja esyt. Siellä ne oli samassa ryhmässä ilman mitään erityistukia. Pidettiin vain häirikkönä.
Ei muuten ollut näin. Ennen tuhmat pantiin tarkkikselle ja tyhmät apukouluun. Eikä kielitaidottomia ollut lainkaan eikä lukutaidottomia vanhempia.
Nykyään esim. kielitaidoton mutisti tai lukutaidoton arabiaa puhuva kuuro löytyvät sieltä isosta luokasta muiden seasta. Eikä se edes kiinnitä huomiota, sillä 2/3 on joku ongelma pk-seudun lähiöluokissa. Inkluusiossa pitäisi huomioida, että mallioppimista tapahtuu myös toiseen suuntaan: tavislapset alkavat oireilla, sanavarasto supistuu ja oppimistuloksilla ( ja Suomen tulevaisuudella) voi pyyhkiä bebaa. Nuoret opet vaihtaa alaa ja vanhat laskee vuosia eläkkeeseen.
t. Väsynyt ope, 20 vuotta alallaJust näin!
t. alaa vaihtava matikisti
pitäkää tunkkinne, jos ei palkka nouse tonnilla: https://yle.fi/uutiset/3-12231533 niin löhden menee!Yliopistoissa matemaattisten aineiden opiskelupaikat eivät ole täyttyneet enää vuosiin. eli meillä ei jatkossa enää ole edes aineenopettajia?
Koko ajan puhuttu hoitajapulasta! Kuka opettaa miellä matikkaa jatkossa? Ei ihme ett Viro menny ohi
Melkoinen masokisti pitää olla, jos haluaa kärsiä noin 40 viikkoa kurittomien räkänokkien seuraa. Matemaattisesti lahjakkailla on opiskelupaikkojen suhteen valinnan varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää muuttaa sellainen joka toimii jo?
Suomalaiset koulut toimivat ennen hyvin, ne rikottiin tuomalla sinne sellaista väkeä joka keskittyy kaikkeen muuhun kuin siihen koulunkäyntiin ja estää koko opetustoiminnan.
Ongelmia on ihan täyskotimaisissa kouluissakin.
Tarkkailuluokat takaisin. Ja yleisen asenneilmapiirin pitää muuttua eli vanhempienkin pitää ottaa vastuuta lastensa opiskelusta ja siitä, miten lapsiaan kasvattavat - että ylipäänsä kasvattavat eivätkä hae pennulleen jotain höpöhöpö muotidiagnoosia, jonka jälkeen kaikkien muiden pitäisi vain sietää huonosti kasvatetun kakaran riehumista.
Montako tuntia päivässä vanhemman pitää opettaa lastaan? Montako € / kk pitää vanhempien panostaa lisää?
Nythän jo hyvillä alueilla / rikkailla on yksityisiä opettajia jo ala-asteella. Sama meno jatkuu sitten yläasteella ja lukiossa. Kesäisin käydään kielikouluissa ulkomailla.
Tuota itsehankittua lisäopetusta ei huomioida mitenkään, ja tämähän nostaa mm. pks:n tuloksia. Mikä olisi tulostaso, jos oppiminen olisi pelkästäään kouluopetuksen parissa?
Parhaat eivät tarvitse tuollaista tukea.
t. kympin lapsen vanhempi, kouluopetus ja läksyjen tekeminen riittää
Oletko kiltin tytön vanhempi?
En. Ihan tavallinen nuori on muuten, on vain huomattavasti keskivertoa älykkäämpi. Tekee läksyt, lukee kokeisiin, harrastaa, tapaa kavereita.
Oikeiston säästötoimenpide YHDISTETTYNÄ vasemmiston haluun nähdä kaikki lapset tasa-arvoisina ja myöskin, että se tasa-arvoisuus tarkoittaa, että kaikkien pitää altistua tasa-arvoisesti väkivallalle ja häiritsevälle käytökselle, ettei väkivaltaiselle ja häiritsevästi käyttäytyvälle tulisi paha mieli.
Eli kyllä oikeisto ja vasemmisto on tehnyt tuhoisaa yhteityötä tässä asiassa, kuka mistäkin motiivista, hienoa tietenkin, että ovat kerrankin kyenneet yhteistyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa koulujen ja opetusten ongelmien suurin syy olla se, että kaikki oppimisvaikeudet ovat lisääntyneet ja tulevat yhä lisääntymään. Ns nepsylapsia on yhä enemmän ja se johtuu siitä, että ne periytyvät.
Uskon, että jokainen joka katsoo lähipiiriään tunnistaa vähintään yhden lapsen, jolla on jokin nepsypiirre. Se voi olla eduksin jos on erityislahjakas jollain saralla, mutta yleisemmin rasite.
https://oppimateriaalit.jamk.fi/erkkaperusteetii/1-erityiset-tuen-tarpe…
Onko ihmiskunta tai suomalaiset ykskas geneettisesti taantumassa, kun näitä ihmeoireisia erityistapauksia alkaa mukamas olla enemmän ja enemmän? Minkähänlaisissa perheissä niitä oikein todetaan? Miten niitä lapsia on kasvatettu ennen "erityisyyden" toteamista? Oma veikkaukseni on se, että silläkin on vaikutusta ja paljon, miten paljon tai vähän perheissä luetaan, ollaan kiinnostuneita kulttuurista (muutenkin kuin ruutulaitteiden äärellä istumalla), tehdään asioita yhdessä ja kannustetaan lapsia mutta myös asetetaan lapsille selkeät rajat.
Lapsellani on ADD. Olemme korkeasti koulutettu perhe, vanhemmat sekä isovanhemmat toisen vanhemman puolelta. Koko laajennettu perhe on läheinen ja lapsi viettänyt paljon aikaa isovanhempien kanssa oppien mm maaseudulla käytännön töitä. Olemme matkustaneet runsaasti, vierailleet museoissa, planetaarioissa etc etc koko lapsen eliniän, liikkuneet paljon luonnossa, lukeneet, tähystelleet taivasta tähtikaukoputkella, vierailleet eri paikkakunnilla ja ulkomailla asuvien läheisten luona, puhuneet vieraiden kanssa englantia ja ruotsia, ottaneet kaikki rokoteohjelman rokotteet, syöneet suht monipuolisesti, harrastaneet liikuntaa.. lapsi on ollut pph:ssa 5 vuotiaaksi saakka, sen jälkeen päiväkodissa, sitten koulussa ip-kerhoineen. Hänellä on paljon kavereita, älylaitteet, tietokoneet, into pelata, mutta myös virittää mopoja ja nuorempana leikkiä ja pelata ulkona. Ainoana poikkeuksena varhaislapsuudessa muistan univaikeudet, yölliset kauhukohtaukset ja pitkään jatkuneen yökastelun. Jos sinä näiden pohjalta osaat kertoa, että olemme ns heikkoa ainesta ja lapsi on joko perinyt tai tylsästä elinpiiristä johtuen kasvanut nepsy-häiriöön, niin onhan se sitten hyväksyttävä. Tunnen useita lapsia, joilla on nepsy- tai oppimisen häiriöitä, vain yksi on ns "rikkinäisestä" taustasta kotoisin.
Jokseenkin epäilen tuota sun korkeaa koulutusta, tai sitten sen lisäksi sulla on järjettömän huono itsetunto, kun yleinen pohdinta saa sut kirjoittamaan tuollaisen puolustuspuheen anonyymille keskustelupalstalle.
Sun yhden lapsen, eikä vielä sun tuttavaperheiden lapsienkaan perusteella voi vetää mitään johtopäätöstä siitä, mikä selittää ns. nepsylapsien räjähdysmäisen kasvun YLEISESTI. Eli vaikka suurimmalla osalla sun tuntemista nepsyistä se nepsyyden syy olisi "tuntematon", et sä voi väittää oman suppean otoksesi perusteella yhtään mitään. Se nyt vaan on karu fakta, että nepsyydellä on taipumus periytyä, ja että niitä nepsydiagnooseja saavat myös lapset, joiden oireilun syy on kotioloissa ja vanhempien toiminnassa (yhdistettynä nykykouluihin). Ja näiden vastapainoksi toki sitten on myös lapsia, joilla se nepsyyden "syy" jää mysteeriksi (esim. raskauden/synnytyksen aikainen hapenpuute, joka on jäänyt huomaamatta.)
Jo ysäriltä lähtien on tutkimuksia siitä, että lapsen henkinen kaltoinkohtelu/epävakaan vanhemman kanssa eläminen saa lapsen käyttäytymään kuin "oikeasti" nepsyn. Tästä vaan ollaan jostain syystä Suomessa ihan viime aikoihin saakka oltu hyshys. Osasyy on varmaan siinä, että aiemmin tämä ei ole ollut ongelma; aiemmin se koulun strukturoitu arki sai nämä kotiolojaan oireilevat ruotuun (ja siis hyvällä tavalla: opettajan auktoriteetti, päivien ennustettavuus, se koulun tietynlainen "tylsyys" toi turvaa siihen lapsen arkeen!) Nyt kun koulu ei tähän enää pysty, meillä tulvii näitä "nepsyjä" ovista ja ikkunoista. Ja niille kaikille pitäisi sitten olla henkilökohtaiset avustajat ja erityisopettajat ja kouluavustajat jajaja... jotta siellä koulussa pärjättäisiin. Kun tämö ei ole mitenkään mahdollista, niin tilanne on se että kaikki lapset kärsivät: nekin lapset, joilla ei sitä "oikeaa" nepsyyttä ole, tai kotioloista johtuvaa, alkavat oireilla - sen levottoman ja rauhattoman, ennustamattoman kouluarjen vuoksi.
Minä kyllä ymmärrän halun puolustautua, koska ongelmista kärsivien lasten vanhempia usein leimataan aivan kohtuuttomasti (kuten joissain viesteissä tässäkin ketjussa). Kirjoittajan lapsen nepsyongelman syytä ei tietenkään voi yleistää kaikkiin muihin nepsyongelmaisiin lapsiin, mutta ei se ymmärtääkseni harvinaistakaan ole, että perhe on aivan ns.kunnollinen ja tavallinen ja lapsella silti nepsyongelma. Olen kokenut samantyyppistä syyllistämistä ja täytyy sanoa, että vaikka muuten katson olevani aika hyväitsetuntoinen, niin oman lapsen kohdalla kolahtaa ehkä herkemmin ilkeät oletukset, kun lapsen asioiden eteen tekee aivan kaikkensa ja muutenkin kantaa niistä huolta koko ajan. Väkisinkin alkaa miettiä, että onko syy lapsen käytösongelmiin ja huonovointisuuteen koulussa sitten todellakin minussa tai meidän perheessä. No, sitten lapsi sai vaihtaa koulua ja kaikki muuttui. Vaikka perhe pysyi ihan samana. Kaikki ei aina ole vanhempien syytä, vaikka moni niin ajattelee.
Haluamatta yleistää totean, että aina, kun lähiympäristössäni on diagnosoitu jokin ongelma- tai erityislapsi, kyse on ollut perheestä, jossa lapselle ei ole asetettu rajoja - ei edes pöytätapoja ole opetettu. On vain myötäilty ja hyssytelty ja annettu lapsen pomottaa. Näistä sitten tulee kouluissa riippakiviä ja häirikköjä.
Täällä on radikaalisti yliromantisoitu koulun vaikutus ja tämän päivän tyyliin ulkoistettu vastuu. Uhriutumisen ja valittamisen sijaan, lapsen kohtalo päinvastoin pitäisi ottaa omiin käsiin. Ei koulu ole koskaan pystynyt ihmeisiin, vaan hyvät vanhemmat ovat peruneet Jani-Petterin lätkäharjoitukset ja pelisessiot ja istuneet yhdessä koulukirjojen äärelle niin pitkäksi aikaa, että Jani-Petteri on omaksunut tarvittavat asiat. Yleensä se näkyy peruskoulun jälkeen ketkä jätettiin tuuliajolle ja keiden vanhemmat keskittyivät syyttelemään opettajia. Nyky-yhteiskunnassa toisten syyttely alkaa olla samalla tasolla kuin 30-luvun Saksassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli oppilaita luokalla yli 30 ja silti opetus toimi yhdellä opettajalla. Miten opetus ei toimi sevästi pienemmissä ryhmissä?
Koska sanottu jo moneen kertaan.. lue edeltä! nykyäänkin on 30 oppilaan ryhmiä, mutta entiseen aikaan verrattuna esimerkiksi emut ja esyt eivät olleet yleisopetuksessa, nyt ovat. Siihen muut tuen tarpeet päälle. Nykyäön luokasta voi olla jopa 1/3 jonkin tuen tarpeessa. Ennen luokasta. löytyi se yks korkeintaan kaks ja sekin hoitua tukiopetuksella.
Haha, ei ennen edes ollut käsitteitä emut ja esyt. Siellä ne oli samassa ryhmässä ilman mitään erityistukia. Pidettiin vain häirikkönä.
Ei muuten ollut näin. Ennen tuhmat pantiin tarkkikselle ja tyhmät apukouluun. Eikä kielitaidottomia ollut lainkaan eikä lukutaidottomia vanhempia.
Nykyään esim. kielitaidoton mutisti tai lukutaidoton arabiaa puhuva kuuro löytyvät sieltä isosta luokasta muiden seasta. Eikä se edes kiinnitä huomiota, sillä 2/3 on joku ongelma pk-seudun lähiöluokissa. Inkluusiossa pitäisi huomioida, että mallioppimista tapahtuu myös toiseen suuntaan: tavislapset alkavat oireilla, sanavarasto supistuu ja oppimistuloksilla ( ja Suomen tulevaisuudella) voi pyyhkiä bebaa. Nuoret opet vaihtaa alaa ja vanhat laskee vuosia eläkkeeseen.
t. Väsynyt ope, 20 vuotta alallaÄlä puhu asiasta josta et tiedä mitään. Minun kouluaikanani ei tarkkiksia edes ollut. Ne oli jotain uudempia juttuja, tulikohan 80-luvulla.
Kaikki ne häiriköt oli normaaleissa luokissa. Meidän luokalla oli myös yksi kehitysvammainen, muita monta vuotta vanhempi tyttökin koko ala-asteajan. Ilmaisessa päivähoidossa vissiin. Piirteli vihkoonsa koko sen 6 vuotta, ei mitään muuta. Että siinä sulle tarkkista ja apukoulua.
Olen aloittanut kouluni 1970-luvulla. Meidän koulussa oli sekä apukoulu, että tarkkis. Pitää myös muistaa se, että jo neljännellä luokalla ennen peruskoulua mentiin oppikouluun tai kansalaiskouluun. Oppikouluun pyrittiin ja se oli maksullinen. Kansalaiskouluun menivät ne, joilla ei ollut akateemisia tavoitteita esim. lukioon.
Alue: Aihe vapaa
Pahimmat nepsyt olivat erityiskoulussa 90-luvulla ainakin kotikunnassani. Tosin siellä olivat myös kehitysvammaiset ja vaikeista mielenterveysongelmista ym kärsivät. Välillä meno oli kuin villissä lännessä ja poliisia tarvittiin. Ei tuokaan systeemi hyvä ollut.