Opettajat avautuvat: näin koulut tuhottiin muutamassa vuodessa

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aineenope ja tykkään tosi paljon työstäni, mutta tukea tarvitsevien oppilaiden määrä voi yhdessä luokassa olla kohtuuton. 20 oppilasta ja 60 minuutin oppitunti, eli opettajalla on aikaa kolme minuuttia per oppilas. Nykyään on tosi paljon oppilaita, joilla on tehostettu tai erityinen tuki. Lisäksi s2-oppilaita on ryhmissä, tosin täällä pienemmällä paikkakunnalla ei niin paljoa kuin isoissa kaupungeissa. Oppilaiden taidot laskevat jatkuvasti. Esim. yleiskielisen virkkeen muodostaminen on monelle iso ponnistus.

20 oppilaan ryhmähän on pieni.

Meitä oli pahimmillaan 42 luokassamme, kun itse kävin koulua. Ei koskaan alle 30.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli oppilaita luokalla yli 30 ja silti opetus toimi yhdellä opettajalla. Miten opetus ei toimi sevästi pienemmissä ryhmissä?

Koska sanottu jo moneen kertaan.. lue edeltä! nykyäänkin on 30 oppilaan ryhmiä, mutta entiseen aikaan verrattuna esimerkiksi emut ja esyt eivät olleet yleisopetuksessa, nyt ovat. Siihen muut tuen tarpeet päälle. Nykyäön luokasta voi olla jopa 1/3 jonkin tuen tarpeessa. Ennen luokasta. löytyi se yks korkeintaan kaks ja sekin hoitua tukiopetuksella.

Haha, ei ennen edes ollut käsitteitä emut ja esyt. Siellä ne oli samassa ryhmässä ilman mitään erityistukia. Pidettiin vain häirikkönä.

Pelkkiä raunioita jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Olen sen verran omaan napaani tuijottelija, että mulle kyllä sopii että koulu on huono, niin kauan kuin mun oma lapsi pärjää siellä hyvin. Sitten aikanaan on paljon helpompaa pääsykokeissa, kun iso osa ikäluokasta ei osaa kunnolla kertotatuluja, tai oikeastaan edes lukea. Ja oma lapsi näyttää pärjäävän, kun vahditaan että tekee läksyt huolella, autetaan kokeisiin valmistautumisessa ja muutenkin keskustellaan paljon kaikista maailman tapahtumista ja ilmiöistä.

   suurin osa nytkin suoriutuu hyvin , pieni osa heikkoja, sen verran että madaltavat PISA tuloksia

Vierailija kirjoitti:

Akat rupes paapomaan pentuja ja niistä tuli puolikaheleita. Siinä alku ja juuri! Epälooginen, lässynlässynkasvatus!

Kuka sinut on kasvattanut?

Vanhemmat voi opettaa jo kotona käytöstavat ja sun muut sellaiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aineenope ja tykkään tosi paljon työstäni, mutta tukea tarvitsevien oppilaiden määrä voi yhdessä luokassa olla kohtuuton. 20 oppilasta ja 60 minuutin oppitunti, eli opettajalla on aikaa kolme minuuttia per oppilas. Nykyään on tosi paljon oppilaita, joilla on tehostettu tai erityinen tuki. Lisäksi s2-oppilaita on ryhmissä, tosin täällä pienemmällä paikkakunnalla ei niin paljoa kuin isoissa kaupungeissa. Oppilaiden taidot laskevat jatkuvasti. Esim. yleiskielisen virkkeen muodostaminen on monelle iso ponnistus.

20 oppilaan ryhmähän on pieni.

Meitä oli pahimmillaan 42 luokassamme, kun itse kävin koulua. Ei koskaan alle 30.

Ja niistä varmaan se 14 oli käytöshäiriöllisiä tai apukoululaisia? Kuten nykyään kolmasosa luokasta

Vai oliko kyseessä oppikoulu?

Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, että ennen ne nykypäivän yleisopetuksen oppilaatbolivat omissa kouluissaan eikä siellä yleisopetuksen piirissä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli oppilaita luokalla yli 30 ja silti opetus toimi yhdellä opettajalla. Miten opetus ei toimi sevästi pienemmissä ryhmissä?

Koska sanottu jo moneen kertaan.. lue edeltä! nykyäänkin on 30 oppilaan ryhmiä, mutta entiseen aikaan verrattuna esimerkiksi emut ja esyt eivät olleet yleisopetuksessa, nyt ovat. Siihen muut tuen tarpeet päälle. Nykyäön luokasta voi olla jopa 1/3 jonkin tuen tarpeessa. Ennen luokasta. löytyi se yks korkeintaan kaks ja sekin hoitua tukiopetuksella.

Haha, ei ennen edes ollut käsitteitä emut ja esyt. Siellä ne oli samassa ryhmässä ilman mitään erityistukia. Pidettiin vain häirikkönä.

Emu ja esyt integroitiin vuosituhannen vaihteessa yleisopetukseen ja graavit tapaukset jatkoovat erkkaluokilla.. Ne entisajan tarkkikset on nykypäivän kilttejä yleisopetuksen oppilaita, joitä joutuu välillä puhuttelee

Mene katsomaan nykykoulua!

Ollaan tehty uudistamista uudistamisen vuoksi, vaikka lopputulos on voitu ennakoida surkeaksi. Opettajia ei kuunnella päätöksenteossa ammattilaisina, vaan säästöjen vuoksi pykätään avokonttorikouluja sekä jättiryhmiä, jotka eivät muka tarvitse opettajia, koska "itseohjautuvat"...

Puhelimia ei voi pennuilta kerätä pois, koska yksilönoikeudet omiin tavaroihin ovat niin suuret. Periaatteessa voit käydä nyppimässä yksitellen opetusta Häiritsevät puhelimet pois jokaiselta oppilaalta kerrallaan, mutta kukaan ei jaksa tehdä sitä tunnin aikana niin monta kertaa kuin olisi tarve + kuunnella oppilaiden päänaukomiset päälle.

Kädentaidot ovat surkeat, kun ei tarvitse edes osata kirjoittaa käsin.

Puhelimella pelaaminen = mahtava digitaito. Silti oppilaiden taidot esim. laatia/jakaa/lähettää tiedostoja ovat keskimäärin surkeat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin opettajakeskeisiä aina nämä keskustelut. Meidät ohjaajat unohdetaan vaikka teemme tosi paljon oppilaiden hyväksi.

Enpä usko, että avustajia vähätellään yhtään, mutta kun sillä opettajalla on kuitenkin se vastuu, jota avustajalla ei ole. Vähän sama kuin että sairaanhoitajan tekee, mitä käsketään, mutta lääkäri vastaa.

Ohjaajan työ antaa opettajalle mahdollisuuden keskittyä työhönsä. Me emme ole avustajia. Kyllä joudumme ihan itsenäisiä päätöksiä tekemään. Onneksi yhteistyö useimmiten onnistuu ja työt saadaan sujuvasti hoidettua.

Vatettavasti nyt vain ontedettava se fakta, että opettaja on vastuussa virkamiehenä siitä oppilasta. Sinä et ole sitä avustajana.

Kantsii asua vähän nk paremmalla alueella. 

Vierailija kirjoitti:

Kovin opettajakeskeisiä aina nämä keskustelut. Meidät ohjaajat unohdetaan vaikka teemme tosi paljon oppilaiden hyväksi.

Teitä on ihan liian vähän. Meillä esim. helsinkiläisessä suuressa koulussa ei yhtään. Jostain kerran luin luvun, että Helsingissä olisi yksi ohjaaja 300 oppilasta kohden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli oppilaita luokalla yli 30 ja silti opetus toimi yhdellä opettajalla. Miten opetus ei toimi sevästi pienemmissä ryhmissä?

Koska sanottu jo moneen kertaan.. lue edeltä! nykyäänkin on 30 oppilaan ryhmiä, mutta entiseen aikaan verrattuna esimerkiksi emut ja esyt eivät olleet yleisopetuksessa, nyt ovat. Siihen muut tuen tarpeet päälle. Nykyäön luokasta voi olla jopa 1/3 jonkin tuen tarpeessa. Ennen luokasta. löytyi se yks korkeintaan kaks ja sekin hoitua tukiopetuksella.

Haha, ei ennen edes ollut käsitteitä emut ja esyt. Siellä ne oli samassa ryhmässä ilman mitään erityistukia. Pidettiin vain häirikkönä.

Noita käsitteitä käytettiin 1980-luvulla. 

90-luvulla oli vaurautta, koska veroaste ei ollut niin korkea kuin nyt.

Sosialismi tekee köyhäksi!

Kommunismi vielä köyhemmäksi ks. Venezuela, NL, Pohjois-Korea, Kuuba..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa koulujen ja opetusten ongelmien suurin syy olla se, että kaikki oppimisvaikeudet ovat lisääntyneet ja tulevat yhä lisääntymään. Ns nepsylapsia on yhä enemmän ja se johtuu siitä, että ne periytyvät.

Uskon, että jokainen joka katsoo lähipiiriään tunnistaa vähintään yhden lapsen, jolla on jokin nepsypiirre. Se voi olla eduksin jos on erityislahjakas jollain saralla, mutta yleisemmin rasite.

https://oppimateriaalit.jamk.fi/erkkaperusteetii/1-erityiset-tuen-tarpe…

Onko ihmiskunta tai suomalaiset ykskas geneettisesti taantumassa, kun näitä ihmeoireisia erityistapauksia alkaa mukamas olla enemmän ja enemmän? Minkähänlaisissa perheissä niitä oikein todetaan? Miten niitä lapsia on kasvatettu ennen "erityisyyden" toteamista? Oma veikkaukseni on se, että silläkin on vaikutusta ja paljon, miten paljon tai vähän perheissä luetaan, ollaan kiinnostuneita kulttuurista (muutenkin kuin ruutulaitteiden äärellä istumalla), tehdään asioita yhdessä ja kannustetaan lapsia mutta myös asetetaan lapsille selkeät rajat.

Lapsellani on ADD. Olemme korkeasti koulutettu perhe, vanhemmat sekä isovanhemmat toisen vanhemman puolelta. Koko laajennettu perhe on läheinen ja lapsi viettänyt paljon aikaa isovanhempien kanssa oppien mm maaseudulla käytännön töitä. Olemme matkustaneet runsaasti, vierailleet museoissa, planetaarioissa etc etc koko lapsen eliniän, liikkuneet paljon luonnossa, lukeneet, tähystelleet taivasta tähtikaukoputkella, vierailleet eri paikkakunnilla ja ulkomailla asuvien läheisten luona, puhuneet vieraiden kanssa englantia ja ruotsia, ottaneet kaikki rokoteohjelman rokotteet, syöneet suht monipuolisesti, harrastaneet liikuntaa.. lapsi on ollut pph:ssa 5 vuotiaaksi saakka, sen jälkeen päiväkodissa, sitten koulussa ip-kerhoineen. Hänellä on paljon kavereita, älylaitteet, tietokoneet, into pelata, mutta myös virittää mopoja ja nuorempana leikkiä ja pelata ulkona. Ainoana poikkeuksena varhaislapsuudessa muistan univaikeudet, yölliset kauhukohtaukset ja pitkään jatkuneen yökastelun. Jos sinä näiden pohjalta osaat kertoa, että olemme ns heikkoa ainesta ja lapsi on joko perinyt tai tylsästä elinpiiristä johtuen kasvanut nepsy-häiriöön, niin onhan se sitten hyväksyttävä. Tunnen useita lapsia, joilla on nepsy- tai oppimisen häiriöitä, vain yksi on ns "rikkinäisestä" taustasta kotoisin.

Jokseenkin epäilen tuota sun korkeaa koulutusta, tai sitten sen lisäksi sulla on järjettömän huono itsetunto, kun yleinen pohdinta saa sut kirjoittamaan tuollaisen puolustuspuheen anonyymille keskustelupalstalle.

Sun yhden lapsen, eikä vielä sun tuttavaperheiden lapsienkaan perusteella voi vetää mitään johtopäätöstä siitä, mikä selittää ns. nepsylapsien räjähdysmäisen kasvun YLEISESTI. Eli vaikka suurimmalla osalla sun tuntemista nepsyistä se nepsyyden syy olisi "tuntematon", et sä voi väittää oman suppean otoksesi perusteella yhtään mitään. Se nyt vaan on karu fakta, että nepsyydellä on taipumus periytyä, ja että niitä nepsydiagnooseja saavat myös lapset, joiden oireilun syy on kotioloissa ja vanhempien toiminnassa (yhdistettynä nykykouluihin). Ja näiden vastapainoksi toki sitten on myös lapsia, joilla se nepsyyden "syy" jää mysteeriksi (esim. raskauden/synnytyksen aikainen hapenpuute, joka on jäänyt huomaamatta.)

Jo ysäriltä lähtien on tutkimuksia siitä, että lapsen henkinen kaltoinkohtelu/epävakaan vanhemman kanssa eläminen saa lapsen käyttäytymään kuin "oikeasti" nepsyn. Tästä vaan ollaan jostain syystä Suomessa ihan viime aikoihin saakka oltu hyshys. Osasyy on varmaan siinä, että aiemmin tämä ei ole ollut ongelma; aiemmin se koulun strukturoitu arki sai nämä kotiolojaan oireilevat ruotuun (ja siis hyvällä tavalla: opettajan auktoriteetti, päivien ennustettavuus, se koulun tietynlainen "tylsyys" toi turvaa siihen lapsen arkeen!) Nyt kun koulu ei tähän enää pysty, meillä tulvii näitä "nepsyjä" ovista ja ikkunoista. Ja niille kaikille pitäisi sitten olla henkilökohtaiset avustajat ja erityisopettajat ja kouluavustajat jajaja... jotta siellä koulussa pärjättäisiin. Kun tämö ei ole mitenkään mahdollista, niin tilanne on se että kaikki lapset kärsivät: nekin lapset, joilla ei sitä "oikeaa" nepsyyttä ole, tai kotioloista johtuvaa, alkavat oireilla - sen levottoman ja rauhattoman, ennustamattoman kouluarjen vuoksi.

Minä kyllä ymmärrän halun puolustautua, koska ongelmista kärsivien lasten vanhempia usein leimataan aivan kohtuuttomasti (kuten joissain viesteissä tässäkin ketjussa). Kirjoittajan lapsen nepsyongelman syytä ei tietenkään voi yleistää kaikkiin muihin nepsyongelmaisiin lapsiin, mutta ei se ymmärtääkseni harvinaistakaan ole, että perhe on aivan ns.kunnollinen ja tavallinen ja lapsella silti nepsyongelma. Olen kokenut samantyyppistä syyllistämistä ja täytyy sanoa, että vaikka muuten katson olevani aika hyväitsetuntoinen, niin oman lapsen kohdalla kolahtaa ehkä herkemmin ilkeät oletukset, kun lapsen asioiden eteen tekee aivan kaikkensa ja muutenkin kantaa niistä huolta koko ajan. Väkisinkin alkaa miettiä, että onko syy lapsen käytösongelmiin ja huonovointisuuteen koulussa sitten todellakin minussa tai meidän perheessä. No, sitten lapsi sai vaihtaa koulua ja kaikki muuttui. Vaikka perhe pysyi ihan samana. Kaikki ei aina ole vanhempien syytä, vaikka moni niin ajattelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli oppilaita luokalla yli 30 ja silti opetus toimi yhdellä opettajalla. Miten opetus ei toimi sevästi pienemmissä ryhmissä?

Koska sanottu jo moneen kertaan.. lue edeltä! nykyäänkin on 30 oppilaan ryhmiä, mutta entiseen aikaan verrattuna esimerkiksi emut ja esyt eivät olleet yleisopetuksessa, nyt ovat. Siihen muut tuen tarpeet päälle. Nykyäön luokasta voi olla jopa 1/3 jonkin tuen tarpeessa. Ennen luokasta. löytyi se yks korkeintaan kaks ja sekin hoitua tukiopetuksella.

Haha, ei ennen edes ollut käsitteitä emut ja esyt. Siellä ne oli samassa ryhmässä ilman mitään erityistukia. Pidettiin vain häirikkönä.

Ei muuten ollut näin. Ennen tuhmat pantiin tarkkikselle ja tyhmät apukouluun. Eikä kielitaidottomia ollut lainkaan eikä lukutaidottomia vanhempia.

Nykyään esim. kielitaidoton mutisti tai lukutaidoton arabiaa puhuva kuuro löytyvät sieltä isosta luokasta muiden seasta. Eikä se edes kiinnitä huomiota, sillä 2/3 on joku ongelma pk-seudun lähiöluokissa. Inkluusiossa pitäisi huomioida, että mallioppimista tapahtuu myös toiseen suuntaan: tavislapset alkavat oireilla, sanavarasto supistuu ja oppimistuloksilla ( ja Suomen tulevaisuudella) voi pyyhkiä bebaa. Nuoret opet vaihtaa alaa ja vanhat laskee vuosia eläkkeeseen.

t. Väsynyt ope, 20 vuotta alalla

Supercell on yksi menestyneimmistä yrityksistä Suomessa. Supercellin keskipalkka on n. 20.000 eur / kk.

Kiinalainen sijoitusyhtiö omistaa Supercellin.

Kelpaako romahtaneen koulun käynyt suomalainen tulevaisudessa kiinalaisiin yrityksiin työntekijäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli oppilaita luokalla yli 30 ja silti opetus toimi yhdellä opettajalla. Miten opetus ei toimi sevästi pienemmissä ryhmissä?

Koska sanottu jo moneen kertaan.. lue edeltä! nykyäänkin on 30 oppilaan ryhmiä, mutta entiseen aikaan verrattuna esimerkiksi emut ja esyt eivät olleet yleisopetuksessa, nyt ovat. Siihen muut tuen tarpeet päälle. Nykyäön luokasta voi olla jopa 1/3 jonkin tuen tarpeessa. Ennen luokasta. löytyi se yks korkeintaan kaks ja sekin hoitua tukiopetuksella.

Haha, ei ennen edes ollut käsitteitä emut ja esyt. Siellä ne oli samassa ryhmässä ilman mitään erityistukia. Pidettiin vain häirikkönä.

Ei muuten ollut näin. Ennen tuhmat pantiin tarkkikselle ja tyhmät apukouluun. Eikä kielitaidottomia ollut lainkaan eikä lukutaidottomia vanhempia.

Nykyään esim. kielitaidoton mutisti tai lukutaidoton arabiaa puhuva kuuro löytyvät sieltä isosta luokasta muiden seasta. Eikä se edes kiinnitä huomiota, sillä 2/3 on joku ongelma pk-seudun lähiöluokissa. Inkluusiossa pitäisi huomioida, että mallioppimista tapahtuu myös toiseen suuntaan: tavislapset alkavat oireilla, sanavarasto supistuu ja oppimistuloksilla ( ja Suomen tulevaisuudella) voi pyyhkiä bebaa. Nuoret opet vaihtaa alaa ja vanhat laskee vuosia eläkkeeseen.

t. Väsynyt ope, 20 vuotta alalla

Just näin!

t. alaa vaihtava matikisti

pitäkää tunkkinne, jos ei palkka nouse tonnilla: https://yle.fi/uutiset/3-12231533 niin löhden menee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aineenope ja tykkään tosi paljon työstäni, mutta tukea tarvitsevien oppilaiden määrä voi yhdessä luokassa olla kohtuuton. 20 oppilasta ja 60 minuutin oppitunti, eli opettajalla on aikaa kolme minuuttia per oppilas. Nykyään on tosi paljon oppilaita, joilla on tehostettu tai erityinen tuki. Lisäksi s2-oppilaita on ryhmissä, tosin täällä pienemmällä paikkakunnalla ei niin paljoa kuin isoissa kaupungeissa. Oppilaiden taidot laskevat jatkuvasti. Esim. yleiskielisen virkkeen muodostaminen on monelle iso ponnistus.

20 oppilaan ryhmähän on pieni.

Meitä oli pahimmillaan 42 luokassamme, kun itse kävin koulua. Ei koskaan alle 30.

Ja niistä varmaan se 14 oli käytöshäiriöllisiä tai apukoululaisia? Kuten nykyään kolmasosa luokasta

Vai oliko kyseessä oppikoulu?

Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, että ennen ne nykypäivän yleisopetuksen oppilaatbolivat omissa kouluissaan eikä siellä yleisopetuksen piirissä..

Höpö höpö. Ne oli siellä samassa, ei silloin ollut heille edes diagnooseja. Silloiseen apukouluun laitettiin vain kehitysvammaiset. Kaikki jotka nykyisin saisi adhd-tai jonkun nepsydiagnoosin olivat siinä tavallisessa luokassa ilman mitään tukitoimia.

Meidän luokasta olisi nykypäivänä varmaan 10 saanut diagnoosin. Silloin ei mitään, olivat vain "villejä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli oppilaita luokalla yli 30 ja silti opetus toimi yhdellä opettajalla. Miten opetus ei toimi sevästi pienemmissä ryhmissä?

Koska sanottu jo moneen kertaan.. lue edeltä! nykyäänkin on 30 oppilaan ryhmiä, mutta entiseen aikaan verrattuna esimerkiksi emut ja esyt eivät olleet yleisopetuksessa, nyt ovat. Siihen muut tuen tarpeet päälle. Nykyäön luokasta voi olla jopa 1/3 jonkin tuen tarpeessa. Ennen luokasta. löytyi se yks korkeintaan kaks ja sekin hoitua tukiopetuksella.

Haha, ei ennen edes ollut käsitteitä emut ja esyt. Siellä ne oli samassa ryhmässä ilman mitään erityistukia. Pidettiin vain häirikkönä.

Ei muuten ollut näin. Ennen tuhmat pantiin tarkkikselle ja tyhmät apukouluun. Eikä kielitaidottomia ollut lainkaan eikä lukutaidottomia vanhempia.

Nykyään esim. kielitaidoton mutisti tai lukutaidoton arabiaa puhuva kuuro löytyvät sieltä isosta luokasta muiden seasta. Eikä se edes kiinnitä huomiota, sillä 2/3 on joku ongelma pk-seudun lähiöluokissa. Inkluusiossa pitäisi huomioida, että mallioppimista tapahtuu myös toiseen suuntaan: tavislapset alkavat oireilla, sanavarasto supistuu ja oppimistuloksilla ( ja Suomen tulevaisuudella) voi pyyhkiä bebaa. Nuoret opet vaihtaa alaa ja vanhat laskee vuosia eläkkeeseen.

t. Väsynyt ope, 20 vuotta alalla

Älä puhu asiasta josta et tiedä mitään. Minun kouluaikanani ei tarkkiksia edes ollut. Ne oli jotain uudempia juttuja, tulikohan 80-luvulla.

Kaikki ne häiriköt oli normaaleissa luokissa. Meidän luokalla oli myös yksi kehitysvammainen, muita monta vuotta vanhempi tyttökin koko ala-asteajan. Ilmaisessa päivähoidossa vissiin. Piirteli vihkoonsa koko sen 6 vuotta, ei mitään muuta. Että siinä sulle tarkkista ja apukoulua.