Opettajat avautuvat: näin koulut tuhottiin muutamassa vuodessa

Vierailija kirjoitti:

Katselin juuri sellaisen koulun opetussuunnitelmaa, johon lapseni olisi ens syksynä menossa. Silmiin pisti, että esim. sellaiselle oppilaalle joka ei puhu suomea äidinkielenään, voidaan tehtäviä helpottaa ja arvostelua löyhentää. Minulle tämä kuulostaa siltä, että toiset tulevat pääsemään helpommalla kuin toiset. Vaikea uskoa lukemaansa.

Onko tämä todellakin niin?

tuohan on sinänsä hauskaa, että ops kieltää esim lukemasta ääneen koekysymykset oppilaalle, jolla on lukivaikeus ja joka on keksittymisen vuoksi suorittamassa koetta rauhallisessa tilassa. Eli koetta valvova, yleensä opo, ei saa lukea koekysymyksiä ääneen, koska tämä katsotaan kokeen suorittamisen helpottamiseksi. Toisaalta arvioitavia tehtäviä voidaan helpottaa jos oppilaan avikeutena on kielitaito. Kuulostaa oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin alakoulun ope ja virkavuosia reilusti takana. Minua kiinnostaa, että mitä kurinpitoimia kouluun kaipaatte? Nykyiset kyllä riiittää, mutta niitä ei jostain syystä käytetä.

Kovin moni opettaja haluaa olla hyvä tyyppi ja oppilaiden kaveri ja uskottu. Auktoriteetti perustui ennen nimenomaan etäisyyteen. Luotettiin, että lapsilla on vanhemmat ja läheiset. Opettaja VAIN opetti elämän karuja faktoja. Nykyään moni opettaja omii jopa vanhemman roolia lapsen elämässä, koska ei ne vanhemmat kuulemma osaa.

Kouluissa ongelmana on paitsi resurssien puute, niin sysipaska johtaminen. Jostain syystä oppilaitosten rehtoreiden ja koulunjohtajien osaamista ei kyseenalaisteta.

Tuosta että ope olisi ennen VAIN opettanut.

Monet, MONET ovat todistaneet miten äärimmäisen tärkeä heille ja koko heidän elämälleen on ollut jonkin opettajan asennoituminen heihin sekä henkinen tuki heille, sekä siis hyvässä mutta valitettavasti sitten joidenkin opettajien taholta on ollut vaikutusta negatiivisessa mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heinosen toimikaudella vuonna 2017 entinen Opetushallitus yhdistyi Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen CIMOn kanssa uudeksi Opetushallitukseksi, jonka ydintehtävänä on kehittää opetusta ja koulutusta sekä edistää kansainvälisyyttä.

Mitä tarkoittaa että ydintehtävänä on "edistää kansainvälisyyttä"? Sitäkö, että johtajat lentelevät verorahoilla symposiumeihin eksoottisiin kaukokohteisiin kuten tiedätte-kyllä-kuka?

Mielestäni julkisen sektorin rahankäyttö pitäisi syynätä pohjamutia myöten. Jonkun tolkun ihmisen pitäisi yksinkertaisesti hylätä suurin osa siellä tehtävien asioiden rahoituksista. Ei Jamaikalle seminaariin. Tuupovaaran kyläkouluun tutustumismatka sen sijaan.

Sitähän se kansainvälistyminen noiden norsunluutorninarrien mielestä tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt pääse kärryille ollenkaan, mikä siellä kouluissa nyt on pielessä? Inkluusiosta puhuttu kuinka ja kauan, sekö hiertää edelleen?

Omat lapset molemmat pienluokilla, toisella erkkapäätös, toinen taas päinvastaisista syistä yhdistelmäluokalla, joka on kuin lottovoitto. Tärkeimmät tunnit ollaan oman luokan kanssa, jossa 8 oppilasta ja muutoin nuorempien kanssa. Tuntuu, että meillä on ainakin kaikki mennyt viimeisen päälle. On hyvät opettajat, pienluokat, tuki kohdallaan toisella lapsella. Toinen taas saa loistaa olemalla se "mallioppilas". Olen äitinä niin tyytyväinen. (Iso kaupunki)

(joskus pohdin muuttavani ns pieneen pitäjään, onneksi en tätä tehnyt, täällä isossa kaupungissa hommat pelaa)

Teidän tilanne on poikkeus. (Vaikka ihana kuulla onnistumisistakin.)

Pienryhmissä ei ole tilaa kaikille. Ne jotka niistä hyötyisivät ovat usein ihan tavallisilla luokilla, samoilla luokilla kuin ne perushäiriköt, täysin kieltä puhumattomat lapset, oppimisvaikeuksista kärsivät lapset ja tavislapset. Ja koko porukalla on vain se yksi ope (paitsi pari tuntia viikossa voi olla avustaja tai erityisope käytössä).

Joo näin se varmaan on, koenkin että meille on kaksi kertaa salama iskenyt kun ollaan saatu näin hieno mahdollisuus molempien lapsien opiskella pienluokissa. Vaikkakin eri syistä niin tuntuu uskomattoman onnekkaalta. Melkein itkin, kun kuulin että pienempi pääsi pikkuryhmään. En voinut käsittää edes sitä, kun en ollut aiemmin kuullut että tällaisiakin ryhmiä on olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on nyt kolmannella luokalla ja olemme aivan kypsiä kaikenmaailman digipelleilyyn sekä jonkinlaiseen itseoppimisen ilmiömäiseen irvikuvaan. Lapsilla on koulun puolesta padit, joita kannetaan mukana. Läksyt on padilla, kirjassa, vihkoissa ja monisteilla. Eihän semmoisessa pysy perässä. Tunnilla monet pelaa tuolla mahtavalla padilla, eikä keskity.  Luokka on levoton ja kuulemma joka tunnilla istutaan eri paikoilla. Se on sitä monipaikkatyöskentelyä, missä kätevästi leviää myös kihomadot ja muut taudit.

Kolmosluokkalaiset tekevät jo jotain ryhmätöitä, missä keskenään googlailevat netistä jostain yksittäisestä asiasta. Ihan hyvä sinänsä, mutta eikö ensin pitäisi oppia oppimaan tai sisäistämään lukemaansa, ennen kuin rynnistetään googleen? Tai jotain tiedonhakemisen perusteita edes?

Siis aivan kauheaa. En voi ymmärtää, miksi piti tuhota Suomen koululaitos. Ei ei ja ei. Ei lapsi osaa opiskella tuolla tyylillä. Lasta pitää opettaa. Tuo meno kuulostaa oikeasti yliopiston opetukselta, mutta sitä varten täytyy käydä ensin peruskoulu ja lukio, että tuolla tavalla osaa oppia.

On tämä maa vaan tuhoontuomittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen on alakoulussa vapaaehtoista (lukupassi). Useimmat pojat ei lue, ei suurin surminkaan. Kyllä se lukemiseen velvoittaminen pitää tulla koulusta ja osana opetussuunnitelmaa. Ei niin, että koulussa "rohkaistaan" lukemaan ja annetaan extra pisteitä kun luet kirjan. Kaikki jää sitten kodin varaan patistella lapsi lukemaan. Ja nyt ennen kuin kukaan tulee viisastelemaan vanhempien vastuusta: Kyllä, pojalle on luettu iltasatuja koko pikkulapsuus. Pojalle on hankittu kirjoja, lehtiä, sarjakuvia, äänikirjoja. Olen lukenut hänelle kolmanneksen nuortenkirjaa vielä 5 luokalla, jotta hän innostuisi tarttumaan itse loppuun, että saisi selville miten tarina jatkuu. On maksettu lukemisesta euro/kolme sivua. Kaikkea on koitettu, mutta se pakko on tuossa asiassa vähän vaikea asia, ellei se tule koulusta. 

Tässä nyt on vaan se ongelma, että ei siellä koululla ole yhtään enempää keinoja patistella. Ennemminkin vähemmän, kun vanhempi voi kuitenkin kieltää/sallia lapselleen mitä haluaa lastensuojelun rajaan asti. Koulun ainoa keino on numero todistuksessa, joka ei kyllä motivoi yleensä mitenkään. Eikä jälki-istuntoakaan voi antaa lukemattomuudesta. Kotoa ne keinot on löydettävä, koulu voi sitten auttaa pysymällä samalla linjalla vanhempien kanssa.

Ei tietenkään mihinkään voi patistaa oppilasta joka ei yhtään piittaa arvosanoistaan. Mutta keskimäärin oppilas kyllä lukee kirjan jos siitä pitää tehdä tehtävä saadakseen ylipäätään arvosanaa ko aineesta. Vaikkei lukisi jos lukemalla voi saada paremman arvosanan. Lapseni ei osallistunut vapaaehtoiseen lukupassiin alakoulussa, kuten ei kuulema kukaan luokan poika. Nyt kyllä lukevat Antti Tuuria, mm, kun kirjoihin liittyvät tehtävät ovat pakollisia.

Kerro muuten ihmeessä kuinka olet paistellut lapsen lukemaan. Meillä kun ei auttanut yhteiset lukuhetket, ei luettavan aineiston valitseminen yhdessä, ei leffan ja lukukokemuksen yhdistäminen, eikä edes suoranainen rahalla lahjominen.

Koulussa taidettiin lukea jotain seitsemää veljestä; en ole ikinä muulloin lukenut sitä kirjaa, ei siis kokonaan läpi.

Kesällä luetettiin jostain juutas käkriäisestä. Jäi siitä mieleen että kuvattu elämänpiiri oli minulle lapsuudeessani totaalisen vieras. Pidän tuollaisen luettamista minun lapsuuteni ajankäytön varastamisena.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma joka asiassa suomessa. Jotkut lipeväkieliset konsultit keksivät uuden ismin ja johtoporrasta nuolemalla saavat sen lobattua läpi ilman että niitä joihin asia oikeasti vaikuttaa vaivaudutaan kuuntelemaan tai heidät vaiennetaan väkisin. Kun käärme on sitten tungettu pyssyyn konsultit naureskelevat matkalla pankkiin eikä enää kiinnosta tippaakaan mitä käytännössä tapahtuu. Johto on epäonnistumisesta ihmeissään ja syyttää siitä ruohonjuuritasoa ja lehdistö kirkuu että kuinka taas pääsi käymään näin. Nyt sitä tekijääkin jo kuunnellaan, mutta asioiden korjaamikseksi ei tehdä yhtään mitään.

Täydellisen kympin arvoinen kuvaus maan menosta.

Muutos edellyttäisi toisenlaista äänestymiskäyttäytymistä vaaliuurnilla. Eipä taida tapahtua. Siispä kohti luhistumista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siellä on niinku ihan käytännön tasolla töpeksitty? Joku opetussuunnitelma, vai mikä juttu toi nyt on?

Otetaan nyt vaikka se yhdenvertaisuus lässytys esimerkiksi. Kaikki erikoistapaukset laitetaan normaalien joukkoon, ja sitten opettajan on pakko käyttä energiansa siihen pulpetin alla kikkaileen oppilaaseen, jotta hän ei telo itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kouluaikani ajoittui siihen hyvään aikaan. Nykymenolla ei ole nuorista mihinkään ja ei tarvitse pelätä kilpailua työelämässä. Olen sitä viimeistä sukupolvea Suomessa, joka oppi jotain koulussa.

Toisaalta arvostettu lasten psykiatri sanoi, että vaikkei hän nykykoulua ja digitaalisuuden työntymistä kaikkialle ymmärrä, ei hän silti välttämättä ole oikeassa. Hän saattaa vain olla sellainen vanha kalkkis joka ei ymmärrä mitä maailma nykyisiltä koululaisilta tulee vaatimaan. Ehkä vanhat hyvät taidot eivät enää olekaan tarpeen vaan tarvitaan pussillinen uusia. J. Sinkkonen oli tämä pohdiskelija.

Tuossa vain taitaa käydä niin että "heikot sortuu elontiellä", vähän niin kuin huumeidenkin suhteen, joihin tulee edelleen kuolemaan suuri määrä nuoria ja nuoria aikuisia, ei vain löydy riittävän vahvaa yhteistä tahtoa asioiden korjaamiseksi oikeasti.

Vvvvvvvvvvv

OpettajaPks kirjoitti:

Suomen koulujen prioriteetit ovat vaihtuneet vasemmistoajatusten levittämiseen oppimistulosten sijaan. Ei ihme, että pisa syöksylaskussa opettajien motivaation kanssa.

Opettajia ei nykyisellä moraalilla ja motivaatiolla pitäisi päästää lähellekään lapsia!

Yksityiskoulut sekä kotiopetus lahottajien kauhu.

Lisäksi käytös eli aktiivinen osallistuminen vaikuttaa jokaisen aineen arviointiin. Mitä tapahtui osaamisen arvioinnille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin liikuttavaa kun joku täällä rehentelee "kympin lapsillaan".  Kun niitä kympin oppilaita ei usein erota tapetista, niin sosiaalisesti arkoja ja muuta elämää ei tunnu olevan, paitsi jokin suorittava kuviomuodostelmaluistelu tms.

Ei lahjakkaita(kaan) lapsia ole mitään syytä vähätellä. Itsellä lukion päättötodistus lähellä kymppiä, samalla olin SM-tason urheilija ja harrastin siinä sivussa sitä sun tätä. Kaikki tekeminen tuki toisiaan ja sillon kun luettiin niin siihen keskityttiin. Kerta riitti ja alleviivattujen kertaaminen. Koulua en kokenut raskaaksi enkä kyllä harrastuksiakaan.

Niin. Miltä tuntuisi lukea sähköistä oppikirjaa? Kun ei voi tehdä alleviivauksiakaan - tai kirjoitella marginaaliin merkintöjä.

[/quote] Läksyjen tarkastaminenkin oli aikoinaan suhteellisen yksinkertaista eli näytäppä vihkot. Nyt kaivetaan monistetta, harjoituskirjaa, peda-nettiä ja Wilmaa. Kuten tässä on monesti jo todettu, ei lapsi yleensä ole sisäsyntyisesti itseohjautuva. Eli kun koulussa ei pidetä yllä sellaista struktuuria, että tehtävät ja odotukset olisivat selviä, niin kuka sitä itseohjautuvuutta sitten opettaa sille 6-vuotiaalle koulukkaalle? No vanhemmat, siis ne ketkä opettaa. Ja kyllä, kasvatan omat lapseni, mutta nyt tuntuu, että koulun arkeen joutuu perehtymään aika syvällisesti jotta pysyy ajan tasalla, että oma lapsi kestää mukana.  Etäkoulua on moni pitänyt onnistuneena, silti on otettava huomioon, että etäkoulun järjestelyjen onnistuneisuus vaihteli tutkijoiden mukaan koulujen välillä ja myös opettajien välillä isosti. [/quote]

Minulla en muista että vanhempani, kansakoulun köyneitä, olisivat koskaan tarkistaneet mitään koulutehtäviä. Ylioppilaaksi silti pääsin, normiajassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se auttaisi jos opettaja voisi poistaa häiriköivän oppilaan luokasta (ilman valvontavastuuta) pilaamasta muiden opiskelua. Tulisi työrauha luokkaan vaikka oppilaita olisi 50.

Ja tuossa on vuosikausia kärsineet ne oppilaat jotka ovat lahjakkaita ja pärjäävät, hekin heittäytyvät tyhmiksi koska saavat siten enemmän huomiota.

Sitten luokkaa häirinneen ja muita kiusanneen "Nikopetterin" äitikin tkehtaa tulla sinne koululle meuhkaamaan että miten hänen lasta kiusataan! Näyttämään esimerkkiä miten epätasapainoiset aikuiset tuottaa epätasapainoisia lapsia, ja puolustelevat omia käytöksiään. Siinä kärsii koko luokka, ja se opettajakin.

tapahtuuko tällaista ihan oikeassakin elämässä eikä vain tarinoissa? Ei ole nimittäin lasten pian 12 vuotisen peruskoulutaipaleen varrella tullut vastaan! 

Tää on jälleen tyyppiesimerkki keskustelusta, jossa korostuu ne ongelmat ja aiheet, joissa pääsee haukkumaan toisia vanhempia ja heidän nicopettereitään ja pirkko-jannicoitaan, toki kasvottomina ja nimettöminä henkilöinä, jotka kuullun mukaan toimii niin ja näin pöyristyttävästi eli aivan toisin kuin kirjoittaja itse :'D

Meillä on onneksi jokainen lapsi saanut lukuvuoden oppimäärän aina suoritettua, minusta ihan tasonsa mukaisesti. Täysin virheettömiä emme tosin vanhempina ja kasvattajina ole, joten ainahan voisi toivoa vielä parempaa koulumenestystä ja vielä kauniimmin käyttäytyviä, puettuja ja kammattuja lapsosia. Katson kuitenkin niissä asioissa peiliin enkä lähde peilin kanssa kiertämään toisia vanhempia. Ihan ok on tällä elämänasenteella tullut menestystä, uralla, taloudellisesti ja sosiaalisesti, joten taidan pitää tämän.

Se nyt on monesti nähty kuvio että lapsi jolle koulunkäynti ei anna mitään haasteita kun edetään sen luokan hitaimman mukaan pitkästyy ja rupeaa sitten keksimään itselleen muuta viihdykettä luokassa. Kaikki ei noin tee mutta riittävän moni kuitenkin.

Mä olin alaluokilla just se lapsi. Osasin kirjottaa ja lukea kun alotin koulun, muistan kun istuin toisen tytön kanssa tuulikaapissa lukemassa Pupu-Tupunaa kun luokka opiskeli lukemaan. Mulle oli kyllä aina jotain lisätehtäviä tarjolla. Kartonkitaskusta kaiveltiin tuntien lopussa jotain hauskojakin tehtäväkortteja ajankuluksi. Myöhemmin sain tehdä tunnin lopuksi vaikka toisen aineen läksyjä. Eikö tällaista joustoa opetuksesta enää löydy?

Opetuksen järjestäjä ei enää hanki eriyttämismateriaaleja, eikä opettajilla ole mahdollisuuksia tehdä niitä itse.

Vierailija kirjoitti:

en tiedä nykykoulusta mutta ilmeisesti vaaditaan valveutuneet vanhemmat jotka seuraan tarkkaan lapsensa koulunkäyntiä ja miten lapsi oppii mitä on opetettu.

Onkin "valveutunutta" tietää esim. että sukupuolia on vuorenvarmasti lukemattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inkluusio tarkoittaa, että heikompi aines saa tuntea normiluokasssa, että he eivät ole kuin muut.

Ja täytyyhän yhteiskunnan tukipylväiden lahjakkailla luonnehäiriöisillä olla tarpeeksi kiusaamisen, pilkkaamisen ja ylenkatsomisen välittömiä kohteita jotta heidän sadistisetkin tarpeensa tulisivat hyvin täytettyä.

Lopeta nyt vi..u se viestien silpominen jos et osaa sitä tehdä hajottamatta lainauksia.

Mielestäni olisi oikein hyvä jos kaikki silpoisivat niin että näkyvissä on vain se osa johon kommentti kohdistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt pääse kärryille ollenkaan, mikä siellä kouluissa nyt on pielessä? Inkluusiosta puhuttu kuinka ja kauan, sekö hiertää edelleen?

Omat lapset molemmat pienluokilla, toisella erkkapäätös, toinen taas päinvastaisista syistä yhdistelmäluokalla, joka on kuin lottovoitto. Tärkeimmät tunnit ollaan oman luokan kanssa, jossa 8 oppilasta ja muutoin nuorempien kanssa. Tuntuu, että meillä on ainakin kaikki mennyt viimeisen päälle. On hyvät opettajat, pienluokat, tuki kohdallaan toisella lapsella. Toinen taas saa loistaa olemalla se "mallioppilas". Olen äitinä niin tyytyväinen. (Iso kaupunki)

(joskus pohdin muuttavani ns pieneen pitäjään, onneksi en tätä tehnyt, täällä isossa kaupungissa hommat pelaa)

Teidän tilanne on poikkeus. (Vaikka ihana kuulla onnistumisistakin.)

Pienryhmissä ei ole tilaa kaikille. Ne jotka niistä hyötyisivät ovat usein ihan tavallisilla luokilla, samoilla luokilla kuin ne perushäiriköt, täysin kieltä puhumattomat lapset, oppimisvaikeuksista kärsivät lapset ja tavislapset. Ja koko porukalla on vain se yksi ope (paitsi pari tuntia viikossa voi olla avustaja tai erityisope käytössä).

Mun lapselleni pienluokka oli myös pelastus! Etenkin kun luokka selkeästi oli nepsyluokka, vaikka virallisesti kaupunki ei jakanut luokkia diagnoosien mukaan, mutta käytännössä niin kuitenkin teki. Ongelmakäyttäytyjät loistivat poissaolollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ottaa ainakaan ihan suoraan kantaa tuohon linkissä olevaan tekstiin, koska se on maksukaton alla eikä itsellä ole tuota. Voisiko joku vaikka pähkinänkuoressa kertoa nuo asiat mitä tuolla on? Ei tarvitse kokonaan kopioida, mutta tämä voisi olla kyllä kiinnostava aihe keskustella kun vain tietäisi mistä on kyse. Onko se opetussuunnitelman vaihtamisesta kiinni? Miten sitä on muutettu?

Isommat opetusryhmät koska säästetään rahaa.

Kuinka iso on liian iso opetusryhmä?

Meitä oli lukiossa kasarilla luokassa 30. Opettajat piti kuria, vastattiin viittaamalla, mölisijät lensi luokasta ja värikylläisyyttä oppilasmateriaalissa ei ollut.

L-paperit tuli.

Juuri näin. Luokkakoot ovat samoja kuin 80-luvulla. Koulurakennukset ovat suurempia kuin aikaisemmin ja koulumatkat pidempiä, koska ollaan säästetty tiloissa keskittämällä. Silti itse opetukseen ei tunnu riittävän rahaa.

Pitäisikö sitä turhaa humppaa vähentää? 

Koulujen koon suureneminen koskee enemmän pieniä paikkakuntia. Niistä on kyläkoulut lakkautettu ja käydään yhdessä isossa keskuskoulussa.

Isoissa kaupungeissa on samat vanhat koulut kuin ennenkin ja uusilla alueilla uudet koulut.

Isoissa kaupungeissa, mm. Helsinki, on yhdistelty kouluja. Ne toimivat edelleen samoissa useissa toimipisteissä. Lisäksi osassa kaupungiosia on yhdistelty ala- ja yläkoulut yhteinäiseksi "peruskouluiksi". Esim. Pukinmäen ja Soinisen koulut yhdistyivät Pukinmäenkaaren peruskouluksi.  Soinisen koulussa oli jotain 70-80% ei-suomenkielisiä oppilaina, niin saivat tasattua vähän hommaa. Oppilaita voidaan siirrellä kätevästi eri toimipisteisiin, kun ovat "samaa koulua". Yksi päärehtori hoitaa koko sirkusta ja hallinto siirtyy kauemmaksi päivittäisestä koulutyöskentelystä. Osa palveluista, mm. terveydenhoitaja, koulupsykologi/kuraattori, käsityöluokat , ruokailu voivat olla vain yhdessä toimipisteessä ja välitunneilla oppilaat vaeltavat sitten toiseen toimipisteeseen. Näin "säästetään" tiloissa. Mm. Hertsikan peruskoulussa ja Metsolan koulussa on ollut näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt pääse kärryille ollenkaan, mikä siellä kouluissa nyt on pielessä? Inkluusiosta puhuttu kuinka ja kauan, sekö hiertää edelleen?

Omat lapset molemmat pienluokilla, toisella erkkapäätös, toinen taas päinvastaisista syistä yhdistelmäluokalla, joka on kuin lottovoitto. Tärkeimmät tunnit ollaan oman luokan kanssa, jossa 8 oppilasta ja muutoin nuorempien kanssa. Tuntuu, että meillä on ainakin kaikki mennyt viimeisen päälle. On hyvät opettajat, pienluokat, tuki kohdallaan toisella lapsella. Toinen taas saa loistaa olemalla se "mallioppilas". Olen äitinä niin tyytyväinen. (Iso kaupunki)

(joskus pohdin muuttavani ns pieneen pitäjään, onneksi en tätä tehnyt, täällä isossa kaupungissa hommat pelaa)

Teidän tilanne on poikkeus. (Vaikka ihana kuulla onnistumisistakin.)

Pienryhmissä ei ole tilaa kaikille. Ne jotka niistä hyötyisivät ovat usein ihan tavallisilla luokilla, samoilla luokilla kuin ne perushäiriköt, täysin kieltä puhumattomat lapset, oppimisvaikeuksista kärsivät lapset ja tavislapset. Ja koko porukalla on vain se yksi ope (paitsi pari tuntia viikossa voi olla avustaja tai erityisope käytössä).

Joo näin se varmaan on, koenkin että meille on kaksi kertaa salama iskenyt kun ollaan saatu näin hieno mahdollisuus molempien lapsien opiskella pienluokissa. Vaikkakin eri syistä niin tuntuu uskomattoman onnekkaalta. Melkein itkin, kun kuulin että pienempi pääsi pikkuryhmään. En voinut käsittää edes sitä, kun en ollut aiemmin kuullut että tällaisiakin ryhmiä on olemassa. 

Meidän yläkoulussa pienluokissa on paljon huostaanotettuja, siellä opitaan uusia tapoja...

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi käytös eli aktiivinen osallistuminen vaikuttaa jokaisen aineen arviointiin. Mitä tapahtui osaamisen arvioinnille?

Käytös ja aktiivinen osallistuminen ovat kaksi eri asiaa.

Käytös arvioidaan erikseen käytösnumerolla ja osaaminen erikseen oppiaineen numerolla.

Toki aktiivinen osallistuminen on näyttöä siitä omasta osaamisesta eli vaikuttaa oppiaineen arvosanaan.