Opettajat avautuvat: näin koulut tuhottiin muutamassa vuodessa

Olin 70-luvulla peruskoulussa. Silloin oli matikassa ja kielissä kaksi tai kolme tasoryhmää, joihin tietyn osaamisen/osaamattomuuden oppilaat koottiin toisentasoisia häiritsemästä. Työrauhaa oli ja opittiin se että aikuisikänä saatiin kehuja maailman parhaista oppimistuloksista.

Nyt kirjat on viskattu nurkkaan, lipsutellaan pädeillä, kaikki ADHD-häiriöiset ja lukutaidottomat sekä maahanmuutajat integroidaan samaan inkluusioon ja yhdessä pohditaan jos pohditaan. Totuudella ja oppimisella ei ole enää mitään väliä, kuhan saadaan aika kulumaan jotta voidaan potkaista ne ammattikouluun tai lukioon - siis ne jotka on inkluusiosta huolimatta jotain itsekkin opiskelleet. JA syrjäytyneille järjestetään sitten ESR-hankkeita ja etsivää nuorisotyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ottaa ainakaan ihan suoraan kantaa tuohon linkissä olevaan tekstiin, koska se on maksukaton alla eikä itsellä ole tuota. Voisiko joku vaikka pähkinänkuoressa kertoa nuo asiat mitä tuolla on? Ei tarvitse kokonaan kopioida, mutta tämä voisi olla kyllä kiinnostava aihe keskustella kun vain tietäisi mistä on kyse. Onko se opetussuunnitelman vaihtamisesta kiinni? Miten sitä on muutettu?

Isommat opetusryhmät koska säästetään rahaa.

Kuinka iso on liian iso opetusryhmä?

Meitä oli lukiossa kasarilla luokassa 30. Opettajat piti kuria, vastattiin viittaamalla, mölisijät lensi luokasta ja värikylläisyyttä oppilasmateriaalissa ei ollut.

L-paperit tuli.

Juuri näin. Luokkakoot ovat samoja kuin 80-luvulla. Koulurakennukset ovat suurempia kuin aikaisemmin ja koulumatkat pidempiä, koska ollaan säästetty tiloissa keskittämällä. Silti itse opetukseen ei tunnu riittävän rahaa.

Pitäisikö sitä turhaa humppaa vähentää? 

Koulujen koon suureneminen koskee enemmän pieniä paikkakuntia. Niistä on kyläkoulut lakkautettu ja käydään yhdessä isossa keskuskoulussa.

Isoissa kaupungeissa on samat vanhat koulut kuin ennenkin ja uusilla alueilla uudet koulut.

Isoissa kaupungeissa, mm. Helsinki, on yhdistelty kouluja. Ne toimivat edelleen samoissa useissa toimipisteissä. Lisäksi osassa kaupungiosia on yhdistelty ala- ja yläkoulut yhteinäiseksi "peruskouluiksi". Esim. Pukinmäen ja Soinisen koulut yhdistyivät Pukinmäenkaaren peruskouluksi.  Soinisen koulussa oli jotain 70-80% ei-suomenkielisiä oppilaina, niin saivat tasattua vähän hommaa. Oppilaita voidaan siirrellä kätevästi eri toimipisteisiin, kun ovat "samaa koulua". Yksi päärehtori hoitaa koko sirkusta ja hallinto siirtyy kauemmaksi päivittäisestä koulutyöskentelystä. Osa palveluista, mm. terveydenhoitaja, koulupsykologi/kuraattori, käsityöluokat , ruokailu voivat olla vain yhdessä toimipisteessä ja välitunneilla oppilaat vaeltavat sitten toiseen toimipisteeseen. Näin "säästetään" tiloissa. Mm. Hertsikan peruskoulussa ja Metsolan koulussa on ollut näin.

oli lista (Hki) kouluista missä maa---- han   muutta----jia kouluissa, Pakila, Laru esim n 5 pros luokkaa

Lukion voi sitten valita, ei muuta kun yli 9 ka:n lukioon

Vierailija kirjoitti:

en tiedä nykykoulusta mutta ilmeisesti vaaditaan valveutuneet vanhemmat jotka seuraan tarkkaan lapsensa koulunkäyntiä ja miten lapsi oppii mitä on opetettu. 

Siitä on aina ollut suuri apu, jos on ollut kiinnostunut lapsensa asioista, eikä hän toimi pelkästään vanhempien unelmien toteuttajana. Mitä unelmat sitten jälkimmäisessä tapauksessa ovatkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en tiedä nykykoulusta mutta ilmeisesti vaaditaan valveutuneet vanhemmat jotka seuraan tarkkaan lapsensa koulunkäyntiä ja miten lapsi oppii mitä on opetettu. 

Siitä on aina ollut suuri apu, jos on ollut kiinnostunut lapsensa asioista, eikä hän toimi pelkästään vanhempien unelmien toteuttajana. Mitä unelmat sitten jälkimmäisessä tapauksessa ovatkaan. 

itse en pahemmin puuttunut koulunkäyntiin mitä nyt kannustin jne, todistus sen kertoi että hyvin menee. 

Tuntuu että lapset ovat nykyään ääripäitä: Joko ovat ihan kuutamolla kaikeasta ja jälkeenjääneitä keskiverrosta tai sitten ovat supernerokkaita ja luonnostaan hyvin pärjääviä.

Näin ainakin meillä töissä eskarissa korostuu ja jo viisivuotiailla on nähtävillä ihan valtava hajonta: Toiset osaa laskea sataan, kun joku ei osaa edes kymmeneen laskea, joku osaa kirjoittaa oman nimensä ja lukea kohtuullisen sujuvasti, toinen ei tunnista edes nimensä ensimmäistä kirjainta, toinen tietää ongelmittä valtavan kirjon eri värejä ja sävyjä, toinen ei osaa edes perusvärejä.

Mielestäni myös esikoulun kertaamisesta on tullut aika yleinen juttu, joka vuosi eskaria on kertaamassa 3-5 eskaria ja heistä ei kaikki ole kouluvalmiita vielä kertauksen jälkeenkään.

Lapset ovat kurittomia ja vanhemmat suuttuu jos lapselle pitää kuria, pitäisi antaa tehdä mitä lapsi haluaa ja mitään ei saisi vaatia, varmasti vielä suurempin kärsimys opettajille kun nämä lapset menee kouluun. Päiväkotiryhmiä pyörittää erikoistarpeiset: Muut lapset saavat kuunnella joskus opa tuntikausia suoraa kirkunaa/huutoa mitä joku "tukea tarvitseva" lapsi tekee, myös saavat pelätä tönimisiä, hakkaamisia ja onpa jopa toisen lapsen kuristaminenkin keskeytetty useita kertoja: Ihme ettei ole saaneet hengiltä ketään ikätoveria saati pienempää lasta.

Se taitaa olla tämä jossakin mainittu teknokratia, jossa jokaiselle on hinta, mutta millekään ei ole arvoa. Pienten kyläkoulujen hinta on korkea, mutta myös arvo. Mutta koska vain hintaa katsotaan, tungetaan koulut ääriään myöten täyteen ja soppa on valmis. Kukaan ei ennätä, ketään ei kiinnosta ja junnu on kustannus. Ja etenkin se ope on kustannus. Ja rakennus on kustannus. Ja sitten kuitenkin keksitään joku pisa-vertailu, joka on kivasti jotain numeroita, joita voi verrata. Mutta kun ei ymmärretä, mistä ne pisa-pisteet tulevat, kai ne euroista lasketaan, eikös vaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa koulujen ja opetusten ongelmien suurin syy olla se, että kaikki oppimisvaikeudet ovat lisääntyneet ja tulevat yhä lisääntymään. Ns nepsylapsia on yhä enemmän ja se johtuu siitä, että ne periytyvät.

Uskon, että jokainen joka katsoo lähipiiriään tunnistaa vähintään yhden lapsen, jolla on jokin nepsypiirre. Se voi olla eduksin jos on erityislahjakas jollain saralla, mutta yleisemmin rasite.

https://oppimateriaalit.jamk.fi/erkkaperusteetii/1-erityiset-tuen-tarpe…

Onko ihmiskunta tai suomalaiset ykskas geneettisesti taantumassa, kun näitä ihmeoireisia erityistapauksia alkaa mukamas olla enemmän ja enemmän? Minkähänlaisissa perheissä niitä oikein todetaan? Miten niitä lapsia on kasvatettu ennen "erityisyyden" toteamista? Oma veikkaukseni on se, että silläkin on vaikutusta ja paljon, miten paljon tai vähän perheissä luetaan, ollaan kiinnostuneita kulttuurista (muutenkin kuin ruutulaitteiden äärellä istumalla), tehdään asioita yhdessä ja kannustetaan lapsia mutta myös asetetaan lapsille selkeät rajat.

Lapsellani on ADD. Olemme korkeasti koulutettu perhe, vanhemmat sekä isovanhemmat toisen vanhemman puolelta. Koko laajennettu perhe on läheinen ja lapsi viettänyt paljon aikaa isovanhempien kanssa oppien mm maaseudulla käytännön töitä. Olemme matkustaneet runsaasti, vierailleet museoissa, planetaarioissa etc etc koko lapsen eliniän, liikkuneet paljon luonnossa, lukeneet, tähystelleet taivasta tähtikaukoputkella, vierailleet eri paikkakunnilla ja ulkomailla asuvien läheisten luona, puhuneet vieraiden kanssa englantia ja ruotsia, ottaneet kaikki rokoteohjelman rokotteet, syöneet suht monipuolisesti, harrastaneet liikuntaa.. lapsi on ollut pph:ssa 5 vuotiaaksi saakka, sen jälkeen päiväkodissa, sitten koulussa ip-kerhoineen. Hänellä on paljon kavereita, älylaitteet, tietokoneet, into pelata, mutta myös virittää mopoja ja nuorempana leikkiä ja pelata ulkona. Ainoana poikkeuksena varhaislapsuudessa muistan univaikeudet, yölliset kauhukohtaukset ja pitkään jatkuneen yökastelun. Jos sinä näiden pohjalta osaat kertoa, että olemme ns heikkoa ainesta ja lapsi on joko perinyt tai tylsästä elinpiiristä johtuen kasvanut nepsy-häiriöön, niin onhan se sitten hyväksyttävä. Tunnen useita lapsia, joilla on nepsy- tai oppimisen häiriöitä, vain yksi on ns "rikkinäisestä" taustasta kotoisin.

Jokseenkin epäilen tuota sun korkeaa koulutusta, tai sitten sen lisäksi sulla on järjettömän huono itsetunto, kun yleinen pohdinta saa sut kirjoittamaan tuollaisen puolustuspuheen anonyymille keskustelupalstalle.

Sun yhden lapsen, eikä vielä sun tuttavaperheiden lapsienkaan perusteella voi vetää mitään johtopäätöstä siitä, mikä selittää ns. nepsylapsien räjähdysmäisen kasvun YLEISESTI. Eli vaikka suurimmalla osalla sun tuntemista nepsyistä se nepsyyden syy olisi "tuntematon", et sä voi väittää oman suppean otoksesi perusteella yhtään mitään. Se nyt vaan on karu fakta, että nepsyydellä on taipumus periytyä, ja että niitä nepsydiagnooseja saavat myös lapset, joiden oireilun syy on kotioloissa ja vanhempien toiminnassa (yhdistettynä nykykouluihin). Ja näiden vastapainoksi toki sitten on myös lapsia, joilla se nepsyyden "syy" jää mysteeriksi (esim. raskauden/synnytyksen aikainen hapenpuute, joka on jäänyt huomaamatta.)

Jo ysäriltä lähtien on tutkimuksia siitä, että lapsen henkinen kaltoinkohtelu/epävakaan vanhemman kanssa eläminen saa lapsen käyttäytymään kuin "oikeasti" nepsyn. Tästä vaan ollaan jostain syystä Suomessa ihan viime aikoihin saakka oltu hyshys. Osasyy on varmaan siinä, että aiemmin tämä ei ole ollut ongelma; aiemmin se koulun strukturoitu arki sai nämä kotiolojaan oireilevat ruotuun (ja siis hyvällä tavalla: opettajan auktoriteetti, päivien ennustettavuus, se koulun tietynlainen "tylsyys" toi turvaa siihen lapsen arkeen!) Nyt kun koulu ei tähän enää pysty, meillä tulvii näitä "nepsyjä" ovista ja ikkunoista. Ja niille kaikille pitäisi sitten olla henkilökohtaiset avustajat ja erityisopettajat ja kouluavustajat jajaja... jotta siellä koulussa pärjättäisiin. Kun tämö ei ole mitenkään mahdollista, niin tilanne on se että kaikki lapset kärsivät: nekin lapset, joilla ei sitä "oikeaa" nepsyyttä ole, tai kotioloista johtuvaa, alkavat oireilla - sen levottoman ja rauhattoman, ennustamattoman kouluarjen vuoksi.

Kyllä sun KARUT FAKTAT on nyt hihasta revittyjä.

Ei nepsyyteen ole syytä, vaan se on ihan normaalia vaihtelua ihmispopulaatiossa. Aina on ollut yövalvojia, spontaaneja fyysisiä ihmisiä, keksijöitä jne. Esimerkiksi suurin osa Mannerheim-ristin ritareista olisi nepsyjä, ne nentit jäi itkemään paskat housussa. Eri aikakausina vaan vaaditaan ja arvostetaan ihmisissä erilaisia piirteitä, mutta monimuotoisuutta on aina ollut olemassa.

Monet huippulahjakkuudet, tiedemiehet ja taitelijat ovat nepsyjä. Ei sille ole mitään syytä tai kaltoinkohtelua taustalla.

Nentit ja varsinkin nenttinen koululaitos on määritellyt NORMAALIN niin suppeaksi, että kaikki eivät millään pysty tuossa ympäristössä toimimaan.

Vanhemmat eivät voi aiheuttaa nepsyyttä ja tutkimukset ovat Suomessa ainakin niin kattavat ja "oireilua" tulee esiintyä useammassa paikassa, joten voit lopettaa vanhempien syyllistämisen ihan heti.

Kouluja yhdistetään, säästöjä. Koulunkäyntiavustajista säästetään, täytyy vanhempien sitten opetta jos lapsi ei opi koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa koulujen ja opetusten ongelmien suurin syy olla se, että kaikki oppimisvaikeudet ovat lisääntyneet ja tulevat yhä lisääntymään. Ns nepsylapsia on yhä enemmän ja se johtuu siitä, että ne periytyvät.

Uskon, että jokainen joka katsoo lähipiiriään tunnistaa vähintään yhden lapsen, jolla on jokin nepsypiirre. Se voi olla eduksin jos on erityislahjakas jollain saralla, mutta yleisemmin rasite.

https://oppimateriaalit.jamk.fi/erkkaperusteetii/1-erityiset-tuen-tarpe…

Esim ADHD periytyvyys on 2-8 krt todennäköisempää saada oireita jos sisaruksella tai vanhemmalla on ADHD kuin jos ei ole. Ja kun noin 3-5% väestöstä on, niin ei tuo periytyminen vielä kovin vahvaa ole. Eihän suurella osalla suomalaisista ole reumasairauksiakaan, eikä diabetesta, vaikka alttius on samalla lailla periytyvää. Nepsy-häiriöt ei taida koulun alennustilaa selittää, ei edes kokemusperäisesti (opetuksen epäonnistumista valitussa luokassa ei voi koskaan lukea yhden tai kahden oppilaan syyksi, koska luokan oppimistulokset eivät vaihtele vaikka ryhmän kokoonpano vaihtuu oppiaineiden välillä).

Nämä samat nepsyongelmat olivat 90-luvun koulussakin. Matikka- ja lukivaikeudet näkyvät päälle päin ja joissakin sairauksissa tai syndroomissa on tyypilliset kasvonpiirteet, jotka helpolla erottaa luokkakuvasta vuosikymmenten jälkeenkin.

Mitään tukea ei ollut tarjolla silloin, joten siinä mielessä ollaan vain palattu takaisin vanhaan. Isompi ongelma on se, että ne ennen keskitasoisesti pärjänneet eivät enää pärjää samalla tasolla, koska maailma on muuttunut niin paljon. Sosiaalisia taitoja ei harjoitella pihaleikeissä, kun ulkoilu on vähentynyt. Kirjoja ei lueta, kaikki aika menee digilaitteilla. Kouluissakaan ei ole kirjoja, vaan niitä pirun digilaitteita, avoimia oppimisympäristöjä ja ilmiöoppimista. Siksi oppimistulokset ovat laskeneet koko maassa, eikä vain niissä kaupungeissa, joissa puhutaan useampaa kieltä kuin aiemmin.

Nyt korjaan sen verran, että useimmat oppimisen pulmat ei kylläkään näy millään lailla päälle päin. Ei lukihäiriö, ei neuropsykiatriset häiriöt, ei erilaiset hahmotus- tai koordinaatiohäiriöt. Ei edes älyllinen kehitysvamma näy päällepäin vaan siihen mahdollisesti liittyvät muut kehityshäiriöt. Mistä syndroomista puhut muuten?

Totta kai ne näkyvät muille oppilaille. Lapsena ei osaa ymmärtää, että tolla on varmaan lukihäiriö, aikuisena sen tajuaa. Lapset tietävät erittäin hyvin millä tasolla kukin oppilas koulussa on, samoin kuin tietävät oppilaiden sosiaalisen statuksen luokassa. Luokkakavereiden kanssa ollaan kuitenkin kymmeniä tunteja joka viikko, monta vuotta.

Esim. Downiin ja FASiin liittyy selkeät ulkonäköpiirteet sekä moneen paljon harvinaisempaan. Osa näistä ei tietysti ole tavallisissa kouluissa.

Mun lapsen luokalla on yksi tyttö, joka on ulkonäöltään poikkeava, mutta älyllisesti normaali. Sitten taas yksi täysin normaalin näköinen lapsi joka oli kuulemma sylkenyt kaverin pulpetille ja on muutenkin levoton. Ei ne erityispiirteet tosiaan välttämättä näy ulospäin.

Onko kuulemma sylkeminen joku erityispiirre tai diagnoosi? voimooses

En pääse lukemaan artikkelia, mutta tässä omaa pohdintaani aiheesta:

- Liian suuret luokkakoot

- Jokaisen yksilöllisyys on huomioitava, jokainen on uniikki lumihiutale

- Opettajat eivät saa puuttua häiriökäytökseen, esimerkiksi poistamalla luokasta

- Puhelimia ei saa takavarikoida koulupäivän ajaksi esimerkiksi yhteiseen puhelinparkkiin

- Kotona ei riittävää kurinpitoa - miten voi olettaa että lapsi selviytyy ympäristössä jossa pitäisi osata olla paikallaan ja ottaa ohjeistuksia vastaan?

- Kouluissa liikaa ylistimuloivaa tekemistä? Työkaveri kertoi että heidän alueen uudessa koulussa on käytävillä säkkituolit, playstation, ilmakiekko, tietokoneita..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää muuttaa sellainen joka toimii jo?

Suomalaiset koulut toimivat ennen hyvin, ne rikottiin tuomalla sinne sellaista väkeä joka keskittyy kaikkeen muuhun kuin siihen koulunkäyntiin ja estää koko opetustoiminnan.

Ongelmia on ihan täyskotimaisissa kouluissakin.

Tarkkailuluokat takaisin. Ja yleisen asenneilmapiirin pitää muuttua eli vanhempienkin pitää ottaa vastuuta lastensa opiskelusta ja siitä, miten lapsiaan kasvattavat -  että ylipäänsä kasvattavat eivätkä hae pennulleen jotain höpöhöpö muotidiagnoosia, jonka jälkeen kaikkien muiden pitäisi vain sietää huonosti kasvatetun kakaran riehumista.

Montako tuntia päivässä vanhemman pitää opettaa lastaan? Montako € / kk pitää vanhempien panostaa lisää?

Nythän jo hyvillä alueilla / rikkailla on yksityisiä opettajia jo ala-asteella. Sama meno jatkuu sitten yläasteella ja lukiossa. Kesäisin käydään kielikouluissa ulkomailla.

Tuota itsehankittua lisäopetusta ei huomioida mitenkään, ja tämähän nostaa mm. pks:n tuloksia. Mikä olisi tulostaso, jos oppiminen olisi pelkästäään kouluopetuksen parissa?

Parhaat eivät tarvitse tuollaista tukea.

t. kympin lapsen vanhempi, kouluopetus ja läksyjen tekeminen riittää

  sama juttu, ei ihan kympin oppilas

Kuulostaa nepsyltä, joka sitten uupuu lukiossa / yliopistossa / väitöstutkimuksessa, ja napsahtaa. Kaikki kun eivät oireile ulospäin ja varsinkin tyttöjen nepsyys jää diagnosoimatta maskaamisen takia.

Vierailija kirjoitti:

l

Vierailija kirjoitti:

Inkluusio tarkoittaa, että heikompi aines saa tuntea normiluokasssa, että he eivät ole kuin muut.

Ja täytyyhän yhteiskunnan tukipylväiden lahjakkailla luonnehäiriöisillä olla tarpeeksi kiusaamisen, pilkkaamisen ja ylenkatsomisen välittömiä kohteita jotta heidän sadistisetkin tarpeensa tulisivat hyvin täytettyä.

Lopeta nyt vi..u se viestien silpominen jos et osaa sitä tehdä hajottamatta lainauksia.

Jotain silpomista on sinun omassa kommentoinnissa 427 tarkoituksella/tarkoituksetta tapahtunut, koska tuosta aivan alusta puuttuu mitä ilmeisimmin

.

Vierailija kirjoitti:

ö

Vierailija kirjoitti:

l

Vierailija kirjoitti:

Inkluusio tarkoittaa, että heikompi aines saa tuntea normiluokasssa, että he eivät ole kuin muut.

Ja täytyyhän yhteiskunnan tukipylväiden lahjakkailla luonnehäiriöisillä olla tarpeeksi kiusaamisen, pilkkaamisen ja ylenkatsomisen välittömiä kohteita jotta heidän sadistisetkin tarpeensa tulisivat hyvin täytettyä.

Lopeta nyt vi..u se viestien silpominen jos et osaa sitä tehdä hajottamatta lainauksia.

Jotain silpomista on sinun omassa kommentoinnissa 427 tarkoituksella/tarkoituksetta tapahtunut, koska tuosta aivan alusta puuttuu mitä ilmeisimmin

.

Näyttäisi siltä että jossain vaiheessa kone jättää ainakin minun näytöltä häititsevästi noita guotteja pois.

Onneksi minulla ei ole enää monta vuotta työtä opettajana jäljellä, kunnes pääsen eläkkeelle. Jos olisin nuorempi, niin varmasti vaihtaisin alaa. Kouluun tuleville uusille opettajille suosittelen yleensä alanvaihtoa. Turha tässä ammatissa on itseänsä polttaa loppuun.

Nykyään oppilaan ei tarvitse tehdä tai osata mitään. Hänelle tehdään sellainen henkilökohtainen opetussuunnitelma, että varmasti pääsee peruskoulusta läpi, vaikka ei laittaisi tikkua ristiin.

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan artikkelia, mutta tässä omaa pohdintaani aiheesta:

- Liian suuret luokkakoot

- Jokaisen yksilöllisyys on huomioitava, jokainen on uniikki lumihiutale

- Opettajat eivät saa puuttua häiriökäytökseen, esimerkiksi poistamalla luokasta

- Puhelimia ei saa takavarikoida koulupäivän ajaksi esimerkiksi yhteiseen puhelinparkkiin

- Kotona ei riittävää kurinpitoa - miten voi olettaa että lapsi selviytyy ympäristössä jossa pitäisi osata olla paikallaan ja ottaa ohjeistuksia vastaan?

- Kouluissa liikaa ylistimuloivaa tekemistä? Työkaveri kertoi että heidän alueen uudessa koulussa on käytävillä säkkituolit, playstation, ilmakiekko, tietokoneita..

sen verran korjaan, että luurin kyllä voi ottaa pois. Oman lapsen luokissa on puhelimille tunnin ajaksi lokerikko.

Vierailija kirjoitti:

Tehty uudistuksia ihan tekemisen vuoksi, suunnittelijat työllistäneet itseään ja tehneet muutoksia vaikka ei olisi ollut tarve.

Jep jep, mitä järkeä on muuttaa maailman parasta koulua? Vasta sitten, kun sijoitus olisi alkanut laskea, niin olisi pitänyt TARKASTI miettiä, että millä muutoksilla pääsemme taas ykköseksi ja tehdä ne pienet muutokset. Nyt on hirveä rumba edessä, jos vielä joskus haluamme pisassa pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää muuttaa sellainen joka toimii jo?

Suomalaiset koulut toimivat ennen hyvin, ne rikottiin tuomalla sinne sellaista väkeä joka keskittyy kaikkeen muuhun kuin siihen koulunkäyntiin ja estää koko opetustoiminnan.

Ongelmia on ihan täyskotimaisissa kouluissakin.

Tarkkailuluokat takaisin. Ja yleisen asenneilmapiirin pitää muuttua eli vanhempienkin pitää ottaa vastuuta lastensa opiskelusta ja siitä, miten lapsiaan kasvattavat -  että ylipäänsä kasvattavat eivätkä hae pennulleen jotain höpöhöpö muotidiagnoosia, jonka jälkeen kaikkien muiden pitäisi vain sietää huonosti kasvatetun kakaran riehumista.

Montako tuntia päivässä vanhemman pitää opettaa lastaan? Montako € / kk pitää vanhempien panostaa lisää?

Nythän jo hyvillä alueilla / rikkailla on yksityisiä opettajia jo ala-asteella. Sama meno jatkuu sitten yläasteella ja lukiossa. Kesäisin käydään kielikouluissa ulkomailla.

Tuota itsehankittua lisäopetusta ei huomioida mitenkään, ja tämähän nostaa mm. pks:n tuloksia. Mikä olisi tulostaso, jos oppiminen olisi pelkästäään kouluopetuksen parissa?

Parhaat eivät tarvitse tuollaista tukea.

t. kympin lapsen vanhempi, kouluopetus ja läksyjen tekeminen riittää

  sama juttu, ei ihan kympin oppilas

Kuulostaa nepsyltä, joka sitten uupuu lukiossa / yliopistossa / väitöstutkimuksessa, ja napsahtaa. Kaikki kun eivät oireile ulospäin ja varsinkin tyttöjen nepsyys jää diagnosoimatta maskaamisen takia.

ei oo tyttöä, poika on ja ei niin puhelias kun meikä mutta onneksi ei ollut mun aivot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan artikkelia, mutta tässä omaa pohdintaani aiheesta:

- Liian suuret luokkakoot

- Jokaisen yksilöllisyys on huomioitava, jokainen on uniikki lumihiutale

- Opettajat eivät saa puuttua häiriökäytökseen, esimerkiksi poistamalla luokasta

- Puhelimia ei saa takavarikoida koulupäivän ajaksi esimerkiksi yhteiseen puhelinparkkiin

- Kotona ei riittävää kurinpitoa - miten voi olettaa että lapsi selviytyy ympäristössä jossa pitäisi osata olla paikallaan ja ottaa ohjeistuksia vastaan?

- Kouluissa liikaa ylistimuloivaa tekemistä? Työkaveri kertoi että heidän alueen uudessa koulussa on käytävillä säkkituolit, playstation, ilmakiekko, tietokoneita..

sen verran korjaan, että luurin kyllä voi ottaa pois. Oman lapsen luokissa on puhelimille tunnin ajaksi lokerikko.

Puhelinta ei saa ottaa pois, jollei se häiritse opetusta. Tällöinkin vain oppitunnin ajaksi.