Miksi alemminkoulutetut tuntuvat luulevansa osaavansa tehdä akateemisten työt itse

Vierailija kirjoitti:

Dunning Kruger liittyy vahvasti.

Kyse on siitä harhasta, että kun joku tietää jostain vähän, se kuvittelee olevansa sen asiantuntija. Kun osaaminen syventyy, niin (järkevä) ihminen alkaa tiedostaa, miten paljon koko aiheeseen (esimerkiksi "lääketiede") kuuluu tietoa, ja miten rajallista oma tietämys on.

Esimerkkitapauksessa lääketiede, moni esim sairaanhoitaja ei tiedosta miten paljon kaikkea on, mitä ei tiedä. Tyytyy vaan siihen, että lääketieteilee koko ajan töissä ja näkee kaiken mitä sairaalassa tehdään, joten eiköhän se ole sitten siinä, kuka muka tietää enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran osaatte akateemisten työt, niin sitten varmasti opinnotkin sujuvat leikiten. Niitä samoja asioitahan siellä opiskellaan. Eli ei muuta kuin virallista pätevyyttä hakemaan. Sillähän sinä todistat, että osaat.

Oon tehnyt jonkun verran yliopisto-opintoja avoimessa, ja täsmälleen samoista kursseista saavat tutkinto-opiskelijat samat opintopisteet. Aika helppoa on nämä alkuvaiheen opinnot olleet, toki varmasti tulee vaikeampaa jossain vaiheessa esiin. Tekemistä on paljon, mutta yhtään mikään ei ole kyllä ollut vaikeaa tähän mennessä. En päässyt yliopistoon nuorempana, nyt yritän avoimen väylän kautta. Arvosanat on enimmäkseen vitosia, joten ainakin siinä mielessä asia on lähtenyt hyvin liikkeelle. 

Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ei kummoista järkeä tarvitse että opinnoista suoriutuu hyvin.

Esimerkiksi sosiaalityön opinnoissa opiskellaan juridiikkaa, psykologiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa. Sosionomiopinnoissa on sitten mukana muskarilauluja ja tanssia.

Samalla logiikalla jokainen poliisi voisi olla asianajaja tai tuomari. Samoja lakeja ne käsittelee!

Vierailija kirjoitti:

Samalla logiikalla jokainen poliisi voisi olla asianajaja tai tuomari. Samoja lakeja ne käsittelee!

Tää on yksi pahimmin väärinymmärrettyjä ammatteja. Maallikot kelaa, että "kyllä minäkin osaan lukea sääntöjä ja tulkita mitä ne sitten tarkoittaa" koska on pelannut joskus Afrikan tähteä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli mun mielestä hyvin kuvaava esimerkki omasta elämästäni.

Tuttava kyseli töistäni ja yritin parhaani mukaan kertoa mitä teen työkseni. Hän kuunteli ja nyökytteli, ja kysyi sitten, että niin mutta mitä sä siellä töissä niinku noin konkreettisesti teet?

Vastaisin hieman hämmentyneenä, että kirjoitan tietokoneella lausuntoja ja teen raportteja, lähetän sähköposteja, ja istun palavereissa.

Tuttava siihen, että eipä kuulosta vaikealta. Osaahan sitä jokainen kirjoittaa tietokoneella, lähettää sähköpostia ja istua palaverissa. Pitikö tuota varten nyt hankkia korkeakoulututkinto. Hukkaan meni sitten sekin koulutus.

Mitäpä minä siihen, että niinpä niin.

Tunnistan tämän. Olen sukuni ainoa akateeminen ja työtäni voi kuvata nimenomaan toimistotyöksi. Kirjoittelen sähköposteja ja palaveeraan. Kovasti herättää ihmetystä, että miksi työni vaatii viiden vuoden opintoja, kun työnkuva ei niin erityisen haastavalta kuulosta. Lisäksi nämä ammattitutkinnon suorittaneet jaksavat muistuttaa miten siellä koulussa ei opi mitään, vaan sitten työelämässä opitaan kaikki oleellinen. He eivät kerta kaikkiaan ymmärrä, ettei ilman yliopisto-opintoja ole sellaista ymmärrystä, että suoriutuisin työstäni kunnialla. Asiantuntija-ammattia ei opita seuraamalla vierestä miten toinen toimii ja sitten vaan matkitaan toista ymmärtämättä laajempaa kokonaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ole toisinpäin kaikissa mainituissa tapauksissa. "Ylemmät" väheksyvät alempia ja yrittävät estää heitä saamasta kertomiasi töitä. Jos sairaanhoitaja saisi määrätä sairauslomaa, keltä se olisi pois? Ei varmaan tunnistaisi jos potilaalla olisi joku tauti, mutta jos vaan kuittaisi lapun, että saa olla muutaman päivän pois. Sama lastenhoitajilla jos välillä tuuraisivat.

Ai keltä se olisi pois? Jos joku tulee valittelemaan vaikka jotain epätyypillistä näköhäiriöstä päänsärkyoiretta, jalkakipua tai vaikka närästystä ja vatsavaivaa, niin hoitaja kuittaa pari päivää saikkua koska "varmaan migreeni, lihaskramppi tai ylensyöminen"? Keltä se olisi pois? No, siltä n:neltä potilaalta, jolla onkin aivoverenvuoto, syvä laskimoveritulppa tai sydänkohtaus ja sinne saikulle sitten kuukahtaa. Kyllä se niin on, että jos hoitaja haluaa määrätä saikkua, niin kannattaa siirtyä lukemaan vähän syvemmin sitä lääketiedettä. Ei niillä mutuilla oikeasti pitkälle pärjää. Ne kokemukset ns. hoitajien tekemistä "diagnooseista", joita on tehty mm. julkisella puolella arvioimaan hoitoonpääsyä, ovat kaikki olleet vääriä, aina on ollut avun tarve vakavampi, kuin mitä hoitaja on arvioinut. Esim. Itselle iski äkillisesti näköhäiriö päälle ja kaksoiskuvat, hoitaja kertoi, että mene optikolle. Ei itseä ilahduttanu ko. diagnoosi aivojen magneettikuvauksessa myöhemmin illalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemus tai äly voi tehdä ihmisestä koulutettua pätevämmän ratkaisemaan ongelmia. Tietysti koulutuksesta saa hyvän pohjan toiminnalle, mutta ei kaikki lääkärit voi olettaa olevansa osaavaa sairaanhoitajaa valmiimpia tekemään diagnooseja.

Kyllä lääkäri voi, ja sen pitää, olettaa lähtökohtaisesti olevansa sairaanhoitajaa parempi tekemään diagnoosi.

Se ei tarkoita etteikö olisi myös huonoja lääkäreitä tai nerokkaita sairaanhoitajia, mutta nimenomaan oletuksena tuo on täysin validi.

Kyllä minäkin oletan omassa ammatissani mihin minulla on koulutus olevani asiantuntevampi kuin maallikko.

Tuo ei ehkä päde arkeologisten ja etnohistoriallisten kulttuurien suhteen erityisesti Suomessa, missä metsästäjäkeräilijä- tai pyyntitaustaiset (N1c- ja I-ydna-linjaiset, myös naiset) "akateemiset" kuvittelevat olevansa asiantuntijoita originaalien suomalaisten eli arjalaisten mv-metalli-kalmistokulttuuristen jäänteiden, kulttuurisen tason sekä identiteetin suhteen. Pyyntitaustaiset pyrkivät "akateemisinakin" selittämään pseudotieteellisesti arjalaiset R1a-saka- mv-metallikulttuurit pyyntiväestön kulttuuriadaptaatioina, ts. ominaan. Aikamoista hourua siellä selittelee virkaatekevinä ihan mitä sattuu mielestään asiantuntijoina.

Tämän öyhötyksen näennäisesti älyllinen ulkoasu ei kykene piilottamaan sen täysin idioottimaista substanssia.

Erityisesti päiväkodissa olen todella huomannut vakaopettajien merkityksen. Näin pienten lasten vanhempana ero vakaopettajien ja tavallisten hoitajien välillä on tähtitieteellinen. 

Riippuu paljon alasta, mitä voi oppia ilman koulutusta. Kieliä voi oppia lähes täydellisesti ilman päivänäkään koulutusta opiskelemalla itse ja käymällä maissa, missä ko. kieltä puhutaan.  Mutta aineita, missä on esim. labroja tai paljon matikkaa, on vaikea opiskella itse. Pitäisi tietää, mitä alalla vaaditaan. Mun alalle voi oppia itsekin, mutta ensin on selvitettävä, mitkä on alalla vaadittavat perustiedot ja sitten valittava suuntautumisala. Opintoja on kyllä saatavilla. 

Koska heille työ on vain työtä: se on se suoritus. He näkevät, että se mitä akateemisesti koulutettu TEKEE on yksinkertainen suoritus - asioiden kirjoittamista, erilaisia toimenpiteitä, mihin itsekin kykenevät. Tietenkin; ei akateeminen koulutus ensisijaisesti opeta käytännön taitoja.

Heiltä jää kokonaan huomiotta se, mikä ymmärrys menee siihen päätökseen, mikä on se oikea toimenpide. "Kyllä mäkin tuon osaan tehdä" - niin, jos joku kertoo sulle mitä pitää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran osaatte akateemisten työt, niin sitten varmasti opinnotkin sujuvat leikiten. Niitä samoja asioitahan siellä opiskellaan. Eli ei muuta kuin virallista pätevyyttä hakemaan. Sillähän sinä todistat, että osaat.

Oon tehnyt jonkun verran yliopisto-opintoja avoimessa, ja täsmälleen samoista kursseista saavat tutkinto-opiskelijat samat opintopisteet. Aika helppoa on nämä alkuvaiheen opinnot olleet, toki varmasti tulee vaikeampaa jossain vaiheessa esiin. Tekemistä on paljon, mutta yhtään mikään ei ole kyllä ollut vaikeaa tähän mennessä. En päässyt yliopistoon nuorempana, nyt yritän avoimen väylän kautta. Arvosanat on enimmäkseen vitosia, joten ainakin siinä mielessä asia on lähtenyt hyvin liikkeelle. 

Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ei kummoista järkeä tarvitse että opinnoista suoriutuu hyvin.

Esimerkiksi sosiaalityön opinnoissa opiskellaan juridiikkaa, psykologiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa. Sosionomiopinnoissa on sitten mukana muskarilauluja ja tanssia.

Olen sosiaalityöntekijä (VTM) ja välillä minulta savu nousee korvista, kun sosionomi alkaa neuvoa jossakin asiassa ilman laajempaa ymmärrystä. Sitten kun totean, että kun meillä on tämä laki, jota pitäisi noudattaa niin vastaus on pelkkää tuhinaa "mut mä kyl tekisin näin, ku musta tuntuu et näin se menee". Ilman virkavastuuta on helppo neuvoa toista, kun ei itse tarvitse vastuuta kantaa päätöksen seurauksista.

Parasta on ammattikorkeakoululaisten keuliminen opinnoillaan. Onhan opintopistemäärä etäisesti sama kuin maisterilla. Kummasti heiltä unohtuu, että yliopistossa joutuu tekemään yhden opintopisteen eteen paljon enemmän töitä, kuin amk:ssa. Kerran kuuntelin amk-opiskelijan kuvausta opinnoistaan. Se mitä minun täytyi tehdä yhdelle luentokerralle, amk:ssa riitti kokonaisen kurssin suoritukseen.

Vierailija kirjoitti:

Monet matalasti koulutetut tuntevat alemmuudentuntoa omasta koulutuksestaan. He projisoivat nämä tunteet korkeasti koulutettuihin vittuilemalla, vaikka korkeakoulutettu ei olisi tehnyt minkäänlaista numeroa olemassaolostaan.

Sepä se. Korkeakoulutettu ei vittuile, koska on laajempi ymmärrys joistakin asioista. Oma kokemus on osoittanut, että koulutus ja työtehtävät (vastuut) yhdessä kehittävät tietämystä ja ymmärtämystä. Siihenkin on saatu koulutusta, että pystytään olemaan tekemättä numeroa siitä, kun alemmin koulutettu hyppii nenälle mutuilunsa ohjaamana.

Kirjoitusvirheistäsi tulkitsen sinun olevan näitä "alemmin koulutettuja"

Eräs opettajani totesi aikanaan, että koulutus antaa valmiudet oppia ammattiin. Miksi akateemisille on niin vaikea ymmärtää, että koulutus ei tee kenestäkään valmista, saati muita älykkäämpää? Itselläni on oppilaitokseni historian parhaat paperit ja yli 30 v. kokemus, mutta työelämässä tahti vain kiihtyy, lähinnä tietotekniikan vuoksi. Tuntuu, että ap on älyllisesti nurkkaan ajettu ja aika menee virheitään puolustellessa.

Vierailija kirjoitti:

Dunning Kruger liittyy vahvasti.

Kyse on siitä harhasta, että kun joku tietää jostain vähän, se kuvittelee olevansa sen asiantuntija. Kun osaaminen syventyy, niin (järkevä) ihminen alkaa tiedostaa, miten paljon koko aiheeseen (esimerkiksi "lääketiede") kuuluu tietoa, ja miten rajallista oma tietämys on.

Esimerkkitapauksessa lääketiede, moni esim sairaanhoitaja ei tiedosta miten paljon kaikkea on, mitä ei tiedä. Tyytyy vaan siihen, että lääketieteilee koko ajan töissä ja näkee kaiken mitä sairaalassa tehdään, joten eiköhän se ole sitten siinä, kuka muka tietää enemmän?

Ja varmaan jokainen akateemisen koulutuksen saanut samaistuu siihen hetkeen, kun käsitys omasta asiantuntemuksesta romahti opintojen alkupuolella. Ensin oppi perusteet, ja alkoi tuntua siltä että tietääkin jotain mistä ikinä tieteestä sitä opiskelikaan. Sitten kun alkoi paremmin hahmottaa koko alaa ja mitä kaikkea siihen kuuluu, se iski tajuntaan kun metrinen halko, miten vähän oikeasti omasta alasta tietääkään.

Ei kannattaisi kertoa olevansa akateeminen, siitä se väheksyminen alkaa. Aina sitä ei voi välttää kertomasta. Ihmiset eivät ymmärrä, että sekin on vain ammatti, ja tuo tietynlaista osaamista. Siihen on pitänyt nähdä paljon työtä ja vaivaa, siihen maisteriuteen tms. Ei kannattaisi kadehtia.

Se on helppo huudella kuinka tekisi ja osaisi jonkun toisen työt paremmin. Varsinkin kun ei ole niistä missään vastuussa. Tottakai esim ilman budjettivastuuta voisi tehdä useampia miellyttäviä ratkaisuja, mutta työnantajan tuoton tavoittelun kannalta ne eivät sitä olisi.

Sitäkään ei usein ymmärretä kuinka paljon osaamista vaaditaan päätösten tekemiseen. Enkä nyt tarkoita valintaa otanko kahvia vai teetä.

Senkin allekirjoitan täysin, että mitä enemmän jostain asiasta tietää niin sen paremmin tietää myös sen mitä siitä ei vielä tiedä tai hallitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemus tai äly voi tehdä ihmisestä koulutettua pätevämmän ratkaisemaan ongelmia. Tietysti koulutuksesta saa hyvän pohjan toiminnalle, mutta ei kaikki lääkärit voi olettaa olevansa osaavaa sairaanhoitajaa valmiimpia tekemään diagnooseja.

Kyllä lääkäri voi, ja sen pitää, olettaa lähtökohtaisesti olevansa sairaanhoitajaa parempi tekemään diagnoosi.

Se ei tarkoita etteikö olisi myös huonoja lääkäreitä tai nerokkaita sairaanhoitajia, mutta nimenomaan oletuksena tuo on täysin validi.

Kyllä minäkin oletan omassa ammatissani mihin minulla on koulutus olevani asiantuntevampi kuin maallikko.

Tuo ei ehkä päde arkeologisten ja etnohistoriallisten kulttuurien suhteen erityisesti Suomessa, missä metsästäjäkeräilijä- tai pyyntitaustaiset (N1c- ja I-ydna-linjaiset, myös naiset) "akateemiset" kuvittelevat olevansa asiantuntijoita originaalien suomalaisten eli arjalaisten mv-metalli-kalmistokulttuuristen jäänteiden, kulttuurisen tason sekä identiteetin suhteen. Pyyntitaustaiset pyrkivät "akateemisinakin" selittämään pseudotieteellisesti arjalaiset R1a-saka- mv-metallikulttuurit pyyntiväestön kulttuuriadaptaatioina, ts. ominaan. Aikamoista hourua siellä selittelee virkaatekevinä ihan mitä sattuu mielestään asiantuntijoina.

Tämän öyhötyksen näennäisesti älyllinen ulkoasu ei kykene piilottamaan sen täysin idioottimaista substanssia.

No siinä taisi kalahtaa ja osua. Kysehän on pohjimmiltaan yksinkertaisesta asiasta, kulttuurisesta omimisesta ja identiteettivarkaudesta. Olet ilmeisesti itse yksi näistä mk-taustaisista "asiantuntijoista". Tiedoksi vaan, että olette hlvtinmoisia sivistyksen ja tieteen, kulttuurin sekä tutkimuksen rasitteita.

Koska ne ei ymmärrä että mitä korkeammin koulutettu, sitä suurempi osa työstä on ns metatyötä ja kun ulkopuolinen katsoo sitä, se osuus jää piiloon. Se itse työsuorite voi olla melko yksinkertainen, mutta se kaikki ajatustyö mikä sitä edelsi voi monesti olla vaikea käsittää ihmiselle, joka ei alaa syvällisesti ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Koska usein osaavat. Koululaitos ei ole enää ainoa paikka mistä tietoa/osaamista/taitoa voi hakea.

Tuntuu, että vaikka kuinka tiedostetaan digiaika ja sen mukanaan tuomat hyödyt, hierarkia pysyy samana, kuin 1970 -luvulla. Eihän akateemiset halua luopua saavutetuista eduista ja yhteiskunta haluaa säilyttää tietyn "kastijaon" perustellen sitä paperilla, jolla ei nykyään ole enää läheskään sitä arvoa, kuin ennen vanhaan.

Internet on tuhonnut tiedon monopolin. 

On tärkeää, että kirurgit sun muut hoitavat työharjoittelunsa valvotuissa olosuhteissa ja käden taitoammateissa pitää olla tietyt näytöt. Mutta esim.tuohon ap:n mainitsemaan sosiaalityöhön ei tällaista ulottuvuutta liity eikä paljon opettamiseenkaan. 

Aika ison osan akateemisista tutkinnoista voisi hoitaa jollakin kaikille avoimella tentillä. Jos haluat historian maisteriksi, käyt jonkun kaikille avoimen tentin ja saat paperin kouraan. Tai jos akateeminen porukka haluaa pitää perinteistä kiinni, he voivat säilyttää oppiarvonsa ja luvan tehdä tutkintonsa esseillä ja toistuvilla tenteillä sekä gradulla, mutta muut voivat siinä välissä päästä opettamaan historiaa käymällä yhden tentin. 

Kaikki yliopiston tutkinnot eivät ole hakuarvosanojen perusteella läheskään yhtä vaativia, mutta joskus aikoinaan on päätetty, että kaikki tutkinnot pitää lihottaa täsmälleen samankokoiseksi. Mihinkähän tämä perustuu? Kuinka paljon tutkinnoissa on villaa ja höyheniä vain täyttämässä jotain muodollista vaatimusta? Pakkoruotsin kurssit AMK:ssa ja yliopistossa ovat tietysti selvin esimerkki siitä. Mielenkiintoista on myös se, että jokainen tekee gradun ihan eri aiheesta ja sivuaine voi olla yhdellä taivasta ja yhdellä maata. Tämä antaa ymmärtää, että kaikille yhteinen osaaminen ja olennaisin osaaminen olisi tiivistettävissä ehkä 200 opintopisteeseen tämän nykyisen 300:n sijaan (?)

Sehän tässä kai on taustalla myös, että yliopisto kouluttaa ihmisiä tutkijaksi enemmän tai vähemmän, mutta aika moni ei halua tutkijaksi, vaan käytännön työhön. 

Pitäisi jotenkin pystyä erottamaan tiedekunnan tutkintovaatimukset ammatin vaatimuksista vai pitäisikö?