Lue keskustelun säännöt.
Miksi alemminkoulutetut tuntuvat luulevansa osaavansa tehdä akateemisten työt itse
02.10.2022 |
Ellei paremminkin. Esim. sairaanhoitajat dissaavat aivan tolkuttomasti lääkärin työtä ja osaamista ja haluaisivat määrätä reseptejä ja saikkuja. Lastenhoitajat dissaavat vakaopettajia ja haluaisivat heidät sieltä kokonaan pois. Sosionomit pyrkivät sosiaalityöntekijöiksi jne. Joka koulunkäynnin avustajat puhuvat opettavansa luokkia.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran osaatte akateemisten työt, niin sitten varmasti opinnotkin sujuvat leikiten. Niitä samoja asioitahan siellä opiskellaan. Eli ei muuta kuin virallista pätevyyttä hakemaan. Sillähän sinä todistat, että osaat.
Oon tehnyt jonkun verran yliopisto-opintoja avoimessa, ja täsmälleen samoista kursseista saavat tutkinto-opiskelijat samat opintopisteet. Aika helppoa on nämä alkuvaiheen opinnot olleet, toki varmasti tulee vaikeampaa jossain vaiheessa esiin. Tekemistä on paljon, mutta yhtään mikään ei ole kyllä ollut vaikeaa tähän mennessä. En päässyt yliopistoon nuorempana, nyt yritän avoimen väylän kautta. Arvosanat on enimmäkseen vitosia, joten ainakin siinä mielessä asia on lähtenyt hyvin liikkeelle.
Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ei kummoista järkeä tarvitse että opinnoista suoriutuu hyvin.
Esimerkiksi sosiaalityön opinnoissa opiskellaan juridiikkaa, psykologiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa. Sosionomiopinnoissa on sitten mukana muskarilauluja ja tanssia.
Olen sosiaalityöntekijä (VTM) ja välillä minulta savu nousee korvista, kun sosionomi alkaa neuvoa jossakin asiassa ilman laajempaa ymmärrystä. Sitten kun totean, että kun meillä on tämä laki, jota pitäisi noudattaa niin vastaus on pelkkää tuhinaa "mut mä kyl tekisin näin, ku musta tuntuu et näin se menee". Ilman virkavastuuta on helppo neuvoa toista, kun ei itse tarvitse vastuuta kantaa päätöksen seurauksista.
Parasta on ammattikorkeakoululaisten keuliminen opinnoillaan. Onhan opintopistemäärä etäisesti sama kuin maisterilla. Kummasti heiltä unohtuu, että yliopistossa joutuu tekemään yhden opintopisteen eteen paljon enemmän töitä, kuin amk:ssa. Kerran kuuntelin amk-opiskelijan kuvausta opinnoistaan. Se mitä minun täytyi tehdä yhdelle luentokerralle, amk:ssa riitti kokonaisen kurssin suoritukseen.
Sama. Sosionomit useasti ajattelevat, että kun on vaan halua, niin voi tehdä kaikenlaisia päätöksiä. Mutta kun niihin pitää löytyä hallinto-oikeudessakin kestävät oikeudelliset perusteet, niin menee jo vaikeammaksi. Usein sosionomikoulutuksen tuloksena asiat myös menevät aika lailla kategorisointeihin. Tämän tyyppiset samaan lootaan vain, yksilölliseen harkintaan ei riitä rahkeet. Sanon tämän yhtään väheksymättä sosionomien merkitystä sosiaalihuollossa. Itse en kykenisi esim. lastenkodin ohjaajaksi, en vain kykenisi.
Samaa mieltä! Arvostan sosionomeja ja sosionomi YAMK-tutkinnon suorittaneita. Heillä on paikkansa sosiaalihuollossa, mutta toivoisin, että he ymmärtäisivät myös osaamisensa rajat.
Jotenkin mielenkiintoista lukea näitä juttuja, missä ammattia ja sen koulutusta lytätään monen kommentin verran, ja lopuksi "siis arvostan kyllä tätä ammattia!"
Näin itse sosionomina oma kokemukseni, että väheksyntää lueskelin palstalta jo opiskeluaikana. Silloin täällä kirjoiteltiin, miten sosionomit eivät saa töitä, tai tekevät lähihoitajien töitä.
Omalla kohdallani tämä nyt tosin ei pitänyt lainkaan paikkansa.Ja mitä tulee aiempaan kommenttiin, missä kerrottiin sosionomien opiskelevan mm. muskarilauluja ja tanssia.
En tiedä missä ko. kommentin kirjoittaja on opiskellut, koska näitä ei omiin opintoihini kuulunut. Sen sijaan opiskelin mm. lastensuojelun ja aikuissosiaalityön opintoja.Ja muuten. "Sosionomit useasti ajattelevat..."
Eikö tuo ole juuri sitä yleistämistä ja mutuilua? Vai kuinka laaja tutkimus on tehty siitä, mitä sosionomit ajattelevat?Mielestäni kukaan ei ole tässä lytännyt sosionomiopintoja, vaan keskusteltu nimenomaan erilaisista koulutuksista ja työnkuvista.
Olet varmasti opiskellut lastensuojelun ja aikuissosiaalityön opintoja, mutta et samalla tavalla kuin sosiaalityöntekijät yliopistoissa. Monet sosionomit yamk:t kovasti yrittävät saada sosiaalityöntekijän pätevyyttä, "koska ovat melkein maistereita". Kummasti sosionomi yamk:n mieli muuttuu päästessään yliopistoon. Jo ensimmäisillä kursseilla ymmärretään, ettei oma tutkinto millään tavalla vastaa sisällöltään maisterintutkintoa, vaikka opintopisteitä onkin melkein yhtä paljon. Opiskelevathan sairaanhoitajatkin lääketiedettä, mutta eivät he lähelläkään ole lääkäreiden teoriaosaamiista.
Tämä vertaus ei kuitenkaan välttämättä toimi. Sosiaalityön opiskelijoiden opintosisällöt ovat lähellä sosiologiaa ja muita yhteiskuntatieteitä. Lääkäriopiskelijat opiskelevat puhdasta lääketiedettä ja se valmistaa käytännön työhön. Jos lakia ajatellaan, niin sosiaalityöntekijöiden ydinosaamista on laajempi palvelutarpeiden kartoittaminen, vastuullisempi verkostotyö ja tiettyjen päätösten tekeminen. Moniko heidän opintojaksoistaan käsittelee näitä asioita?
Sairaanhoitajat eivät voi siirtyä tutkinnollaan lääkäriopintojen loppuvaiheisiin yliopistoon, mutta sosionomit voivat siltaopinnoilla siirtyä sosiaalityön maisteriohjelmaan ainakin Lapin yliopistossa.
Sosiaalityön opinnot ovat paljon yhteisiä muiden yhteiskunta-alan opintojen kanssa, mutta lääkärin opintoja ei voi hyväksilukea juuri mitenkään.
Kun sosionomeille annettiin mahdollisuus hakea kuraattorin hommia, Talentiassa tai muussa alan lehdessä kritisoitiin tätä ja joku sanoi, että tehtävä kuuluisi akateemisesti koulutetulle. Perusteluja ei ikävä kyllä kuulunut, vaan tärkeilevää sivistyssanojen käyttöä, joiden avulla hypättiin suoraan johtopäätökseen jättäen perustelut välistä.
Kukaan tuskin kiistaa sitä, että pitemmistä opinnoista saa enemmän valmiuksia eri tehtäviin noin teoriassa, mutta henkilökohtaisten ominaisuuksien huomioimatta jättäminen ei välttämättä ole oikein hyvä kuten ei myöskään se, että ei osata erotella sitä, että mitä nämä valmiudet ovat, miltä opintojaksoilta ne oikein tulevat ja niin edespäin. Kukaan tuskin oikeasti ajattelee, että tutkintotodistuksen saaminen tekee pätevämmäksi tosielämässä, jossa asiakasta ei kiinnosta se, että mistä tittelistä työntekijä saa hyvää mieltä ja itseluottamusta. Sosialistimaissa johtajat hommasivat tutkintoja lähipiirilleen egon kiillottamiseksi, mutta kokemus ja tieto ei siirtynyt. Laajemman yhteiskunnan kannalta näyttäisi kätevämmältä, että katsottaisiin suurennuslasin kautta, että mikä tieto on olennaista tehtävän suorittamisen kannalta ja kurssitettaisiin soveltuvat ihmiset tuohon tehtävään työelämän tarpeisiin.
Eturistiriidat pitää huomioida; sosiaalityöntekijöiden intresseissä on rajoittaa kilpailua uskottelemalla työn olevan erityisen vaikeaa, jotta omat palkat eivät laske kilpailun kovetessa. Sosionomien intresseissä taas on tehdä päinvastoin ja kumpikin taho on puolueellinen.
Voi kun sossuna pärjäisikin jollain palveluntarpeiden kartoittajana. Kyllä tässä syvällisesti on tunnistettava niin yhteiskunnallisia riskejä kuin psyykkisiäkin. Palvelutkin saa yleensä räätälöidä itse ihan alkutekijöistään. T: lasun sossu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran osaatte akateemisten työt, niin sitten varmasti opinnotkin sujuvat leikiten. Niitä samoja asioitahan siellä opiskellaan. Eli ei muuta kuin virallista pätevyyttä hakemaan. Sillähän sinä todistat, että osaat.
Oon tehnyt jonkun verran yliopisto-opintoja avoimessa, ja täsmälleen samoista kursseista saavat tutkinto-opiskelijat samat opintopisteet. Aika helppoa on nämä alkuvaiheen opinnot olleet, toki varmasti tulee vaikeampaa jossain vaiheessa esiin. Tekemistä on paljon, mutta yhtään mikään ei ole kyllä ollut vaikeaa tähän mennessä. En päässyt yliopistoon nuorempana, nyt yritän avoimen väylän kautta. Arvosanat on enimmäkseen vitosia, joten ainakin siinä mielessä asia on lähtenyt hyvin liikkeelle.
Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ei kummoista järkeä tarvitse että opinnoista suoriutuu hyvin.
Esimerkiksi sosiaalityön opinnoissa opiskellaan juridiikkaa, psykologiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa. Sosionomiopinnoissa on sitten mukana muskarilauluja ja tanssia.
Olen sosiaalityöntekijä (VTM) ja välillä minulta savu nousee korvista, kun sosionomi alkaa neuvoa jossakin asiassa ilman laajempaa ymmärrystä. Sitten kun totean, että kun meillä on tämä laki, jota pitäisi noudattaa niin vastaus on pelkkää tuhinaa "mut mä kyl tekisin näin, ku musta tuntuu et näin se menee". Ilman virkavastuuta on helppo neuvoa toista, kun ei itse tarvitse vastuuta kantaa päätöksen seurauksista.
Parasta on ammattikorkeakoululaisten keuliminen opinnoillaan. Onhan opintopistemäärä etäisesti sama kuin maisterilla. Kummasti heiltä unohtuu, että yliopistossa joutuu tekemään yhden opintopisteen eteen paljon enemmän töitä, kuin amk:ssa. Kerran kuuntelin amk-opiskelijan kuvausta opinnoistaan. Se mitä minun täytyi tehdä yhdelle luentokerralle, amk:ssa riitti kokonaisen kurssin suoritukseen.
Sama. Sosionomit useasti ajattelevat, että kun on vaan halua, niin voi tehdä kaikenlaisia päätöksiä. Mutta kun niihin pitää löytyä hallinto-oikeudessakin kestävät oikeudelliset perusteet, niin menee jo vaikeammaksi. Usein sosionomikoulutuksen tuloksena asiat myös menevät aika lailla kategorisointeihin. Tämän tyyppiset samaan lootaan vain, yksilölliseen harkintaan ei riitä rahkeet. Sanon tämän yhtään väheksymättä sosionomien merkitystä sosiaalihuollossa. Itse en kykenisi esim. lastenkodin ohjaajaksi, en vain kykenisi.
Samaa mieltä! Arvostan sosionomeja ja sosionomi YAMK-tutkinnon suorittaneita. Heillä on paikkansa sosiaalihuollossa, mutta toivoisin, että he ymmärtäisivät myös osaamisensa rajat.
Jotenkin mielenkiintoista lukea näitä juttuja, missä ammattia ja sen koulutusta lytätään monen kommentin verran, ja lopuksi "siis arvostan kyllä tätä ammattia!"
Näin itse sosionomina oma kokemukseni, että väheksyntää lueskelin palstalta jo opiskeluaikana. Silloin täällä kirjoiteltiin, miten sosionomit eivät saa töitä, tai tekevät lähihoitajien töitä.
Omalla kohdallani tämä nyt tosin ei pitänyt lainkaan paikkansa.Ja mitä tulee aiempaan kommenttiin, missä kerrottiin sosionomien opiskelevan mm. muskarilauluja ja tanssia.
En tiedä missä ko. kommentin kirjoittaja on opiskellut, koska näitä ei omiin opintoihini kuulunut. Sen sijaan opiskelin mm. lastensuojelun ja aikuissosiaalityön opintoja.Ja muuten. "Sosionomit useasti ajattelevat..."
Eikö tuo ole juuri sitä yleistämistä ja mutuilua? Vai kuinka laaja tutkimus on tehty siitä, mitä sosionomit ajattelevat?Miinusten sijaan olisi mielenkiintoista saada vastauksia, eli kuinka laajaa tutkimusta sosionomin ajattelutavasta nyt on tehty.
Eihän sentään nyt ole niin, että on tavattu muutama ammattia edustava ja tehty yleistävä johtopäätös tämän perusteella?
Itse jopa vain näin sosionomina ymmärrän, että ihmisiä ja persoonia on erilaisia saman ammattikunnan sisällä. Jos tapaan jollakin tavalla käyttäytyvän ammatin edustajan, niin en niputa ja yleistä tähän koko ammattikuntaa.
Vaikka näin matalasti koulutettu sosionomi vain olenkin.Olen sosiaalityöntekijä ja olen työskennellyt kymmenien sosionomien ja sosionomi yamk:ien kanssa. Kyllä se tietynlainen yliopiston väheksyntä paistaa heistä, jos koulutus tulee puheeksi jollain tavalla.
Voihan koulutus olla vaikka taivaita tavoittanut, mutta jos sitä ei voi järkevästi hyödyntää käytännössä, tai ei tarvitsekaan hyvään lopputulokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran osaatte akateemisten työt, niin sitten varmasti opinnotkin sujuvat leikiten. Niitä samoja asioitahan siellä opiskellaan. Eli ei muuta kuin virallista pätevyyttä hakemaan. Sillähän sinä todistat, että osaat.
Oon tehnyt jonkun verran yliopisto-opintoja avoimessa, ja täsmälleen samoista kursseista saavat tutkinto-opiskelijat samat opintopisteet. Aika helppoa on nämä alkuvaiheen opinnot olleet, toki varmasti tulee vaikeampaa jossain vaiheessa esiin. Tekemistä on paljon, mutta yhtään mikään ei ole kyllä ollut vaikeaa tähän mennessä. En päässyt yliopistoon nuorempana, nyt yritän avoimen väylän kautta. Arvosanat on enimmäkseen vitosia, joten ainakin siinä mielessä asia on lähtenyt hyvin liikkeelle.
Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ei kummoista järkeä tarvitse että opinnoista suoriutuu hyvin.
Esimerkiksi sosiaalityön opinnoissa opiskellaan juridiikkaa, psykologiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa. Sosionomiopinnoissa on sitten mukana muskarilauluja ja tanssia.
Olen sosiaalityöntekijä (VTM) ja välillä minulta savu nousee korvista, kun sosionomi alkaa neuvoa jossakin asiassa ilman laajempaa ymmärrystä. Sitten kun totean, että kun meillä on tämä laki, jota pitäisi noudattaa niin vastaus on pelkkää tuhinaa "mut mä kyl tekisin näin, ku musta tuntuu et näin se menee". Ilman virkavastuuta on helppo neuvoa toista, kun ei itse tarvitse vastuuta kantaa päätöksen seurauksista.
Parasta on ammattikorkeakoululaisten keuliminen opinnoillaan. Onhan opintopistemäärä etäisesti sama kuin maisterilla. Kummasti heiltä unohtuu, että yliopistossa joutuu tekemään yhden opintopisteen eteen paljon enemmän töitä, kuin amk:ssa. Kerran kuuntelin amk-opiskelijan kuvausta opinnoistaan. Se mitä minun täytyi tehdä yhdelle luentokerralle, amk:ssa riitti kokonaisen kurssin suoritukseen.
Sama. Sosionomit useasti ajattelevat, että kun on vaan halua, niin voi tehdä kaikenlaisia päätöksiä. Mutta kun niihin pitää löytyä hallinto-oikeudessakin kestävät oikeudelliset perusteet, niin menee jo vaikeammaksi. Usein sosionomikoulutuksen tuloksena asiat myös menevät aika lailla kategorisointeihin. Tämän tyyppiset samaan lootaan vain, yksilölliseen harkintaan ei riitä rahkeet. Sanon tämän yhtään väheksymättä sosionomien merkitystä sosiaalihuollossa. Itse en kykenisi esim. lastenkodin ohjaajaksi, en vain kykenisi.
Samaa mieltä! Arvostan sosionomeja ja sosionomi YAMK-tutkinnon suorittaneita. Heillä on paikkansa sosiaalihuollossa, mutta toivoisin, että he ymmärtäisivät myös osaamisensa rajat.
Jotenkin mielenkiintoista lukea näitä juttuja, missä ammattia ja sen koulutusta lytätään monen kommentin verran, ja lopuksi "siis arvostan kyllä tätä ammattia!"
Näin itse sosionomina oma kokemukseni, että väheksyntää lueskelin palstalta jo opiskeluaikana. Silloin täällä kirjoiteltiin, miten sosionomit eivät saa töitä, tai tekevät lähihoitajien töitä.
Omalla kohdallani tämä nyt tosin ei pitänyt lainkaan paikkansa.Ja mitä tulee aiempaan kommenttiin, missä kerrottiin sosionomien opiskelevan mm. muskarilauluja ja tanssia.
En tiedä missä ko. kommentin kirjoittaja on opiskellut, koska näitä ei omiin opintoihini kuulunut. Sen sijaan opiskelin mm. lastensuojelun ja aikuissosiaalityön opintoja.Ja muuten. "Sosionomit useasti ajattelevat..."
Eikö tuo ole juuri sitä yleistämistä ja mutuilua? Vai kuinka laaja tutkimus on tehty siitä, mitä sosionomit ajattelevat?Mielestäni kukaan ei ole tässä lytännyt sosionomiopintoja, vaan keskusteltu nimenomaan erilaisista koulutuksista ja työnkuvista.
Olet varmasti opiskellut lastensuojelun ja aikuissosiaalityön opintoja, mutta et samalla tavalla kuin sosiaalityöntekijät yliopistoissa. Monet sosionomit yamk:t kovasti yrittävät saada sosiaalityöntekijän pätevyyttä, "koska ovat melkein maistereita". Kummasti sosionomi yamk:n mieli muuttuu päästessään yliopistoon. Jo ensimmäisillä kursseilla ymmärretään, ettei oma tutkinto millään tavalla vastaa sisällöltään maisterintutkintoa, vaikka opintopisteitä onkin melkein yhtä paljon. Opiskelevathan sairaanhoitajatkin lääketiedettä, mutta eivät he lähelläkään ole lääkäreiden teoriaosaamiista.
Tämä vertaus ei kuitenkaan välttämättä toimi. Sosiaalityön opiskelijoiden opintosisällöt ovat lähellä sosiologiaa ja muita yhteiskuntatieteitä. Lääkäriopiskelijat opiskelevat puhdasta lääketiedettä ja se valmistaa käytännön työhön. Jos lakia ajatellaan, niin sosiaalityöntekijöiden ydinosaamista on laajempi palvelutarpeiden kartoittaminen, vastuullisempi verkostotyö ja tiettyjen päätösten tekeminen. Moniko heidän opintojaksoistaan käsittelee näitä asioita?
Sairaanhoitajat eivät voi siirtyä tutkinnollaan lääkäriopintojen loppuvaiheisiin yliopistoon, mutta sosionomit voivat siltaopinnoilla siirtyä sosiaalityön maisteriohjelmaan ainakin Lapin yliopistossa.
Sosiaalityön opinnot ovat paljon yhteisiä muiden yhteiskunta-alan opintojen kanssa, mutta lääkärin opintoja ei voi hyväksilukea juuri mitenkään.
Kun sosionomeille annettiin mahdollisuus hakea kuraattorin hommia, Talentiassa tai muussa alan lehdessä kritisoitiin tätä ja joku sanoi, että tehtävä kuuluisi akateemisesti koulutetulle. Perusteluja ei ikävä kyllä kuulunut, vaan tärkeilevää sivistyssanojen käyttöä, joiden avulla hypättiin suoraan johtopäätökseen jättäen perustelut välistä.
Kukaan tuskin kiistaa sitä, että pitemmistä opinnoista saa enemmän valmiuksia eri tehtäviin noin teoriassa, mutta henkilökohtaisten ominaisuuksien huomioimatta jättäminen ei välttämättä ole oikein hyvä kuten ei myöskään se, että ei osata erotella sitä, että mitä nämä valmiudet ovat, miltä opintojaksoilta ne oikein tulevat ja niin edespäin. Kukaan tuskin oikeasti ajattelee, että tutkintotodistuksen saaminen tekee pätevämmäksi tosielämässä, jossa asiakasta ei kiinnosta se, että mistä tittelistä työntekijä saa hyvää mieltä ja itseluottamusta. Sosialistimaissa johtajat hommasivat tutkintoja lähipiirilleen egon kiillottamiseksi, mutta kokemus ja tieto ei siirtynyt. Laajemman yhteiskunnan kannalta näyttäisi kätevämmältä, että katsottaisiin suurennuslasin kautta, että mikä tieto on olennaista tehtävän suorittamisen kannalta ja kurssitettaisiin soveltuvat ihmiset tuohon tehtävään työelämän tarpeisiin.
Eturistiriidat pitää huomioida; sosiaalityöntekijöiden intresseissä on rajoittaa kilpailua uskottelemalla työn olevan erityisen vaikeaa, jotta omat palkat eivät laske kilpailun kovetessa. Sosionomien intresseissä taas on tehdä päinvastoin ja kumpikin taho on puolueellinen.
Voi kun sossuna pärjäisikin jollain palveluntarpeiden kartoittajana. Kyllä tässä syvällisesti on tunnistettava niin yhteiskunnallisia riskejä kuin psyykkisiäkin. Palvelutkin saa yleensä räätälöidä itse ihan alkutekijöistään. T: lasun sossu
Johan minä tuossa sanoin, että mitä siihen kuuluu. Etkö lukenut viestiä kunnolla? Ei anna kovin fiksua kuvaa teidän ammattikunnasta tuo vastaus.
Maz kirjoitti:
Otetaan nyt sitten tämäkin pöydälle; Useasti akateemiset on hianohelmoja, eivät halua tehdä yksinkertasia tehtäviä kun saattaa tulla vaikka vähän hiki. Tai niinkin yksinkertainen asia että sinun työläppäri menee jumiin tai hajoaa kiintolevy, eikä osaa asentaa uutta osaa tai käyttistä uusiksi, eikä tajuta ottaa töistään säännöllisesti kopsuja tikulle, kun taas normi amislainen tekee näitä juttuja sitten kokoajan melkeinpä harrastuksena.
Pitäs ehdottaa opettajille perus IT kursseja, nehän ei tajua ees tarkistaa onko virtapiuha kunnolla kiinni, olin meinaan harjoittelussa koulun IT osastolla ja voi jööses mitä urpoja. Opettajat ei osaa yhtää mittää tietokoneiden kanssa ja ovat silti olevinaan bättrefölkkiä...
Miksi heidän pitäisi kiintolevy itse? Eikö it-tuki viitsi tehdä töitään? Ihan sama kun siivoojat alkaisivat valittaa, ettei moppi pysy kädessä, kun eivät itse siivoa luokkia.
Kokemus peittoaa koulutusasteen monissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemus peittoaa koulutusasteen monissa tilanteissa.
Voi olla. Mutta kokemuksen kautta oppimalla tulee aika nopeasti seinät ja katto vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti päiväkodissa olen todella huomannut vakaopettajien merkityksen. Näin pienten lasten vanhempana ero vakaopettajien ja tavallisten hoitajien välillä on tähtitieteellinen.
Mikä siitä tekee niin tähtitieteellisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän mitään koulutusta tarvittaisi, jos kaikki osaisivat tehdä kaikkea esim. peruskoulupohjalta. Kysymyshän oli miksi aiemmin koulutetut luulevat osaavansa tehdä ne akateemisten työt paremmin. Siis ne työt, joissa vaaditaan tiettyä perusosaamista, jonka tietty koulutustaso antaa. Tämä ei sulje pois sitä etteikö tarvittavaa osaamista voisi olla ilman koulutusta, mutta kyllä se todella harvinaista on. Vastaus kysymykseen on siis etteivät aiemmin koulutetut tiedä akateemisten töiden vaativuudesta eikä osaamisesta mitään ja siksi mutulla kuvittelevat osaavansa ne paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran osaatte akateemisten työt, niin sitten varmasti opinnotkin sujuvat leikiten. Niitä samoja asioitahan siellä opiskellaan. Eli ei muuta kuin virallista pätevyyttä hakemaan. Sillähän sinä todistat, että osaat.
Oon tehnyt jonkun verran yliopisto-opintoja avoimessa, ja täsmälleen samoista kursseista saavat tutkinto-opiskelijat samat opintopisteet. Aika helppoa on nämä alkuvaiheen opinnot olleet, toki varmasti tulee vaikeampaa jossain vaiheessa esiin. Tekemistä on paljon, mutta yhtään mikään ei ole kyllä ollut vaikeaa tähän mennessä. En päässyt yliopistoon nuorempana, nyt yritän avoimen väylän kautta. Arvosanat on enimmäkseen vitosia, joten ainakin siinä mielessä asia on lähtenyt hyvin liikkeelle.
Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ei kummoista järkeä tarvitse että opinnoista suoriutuu hyvin.
Esimerkiksi sosiaalityön opinnoissa opiskellaan juridiikkaa, psykologiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa. Sosionomiopinnoissa on sitten mukana muskarilauluja ja tanssia.
Olen sosiaalityöntekijä (VTM) ja välillä minulta savu nousee korvista, kun sosionomi alkaa neuvoa jossakin asiassa ilman laajempaa ymmärrystä. Sitten kun totean, että kun meillä on tämä laki, jota pitäisi noudattaa niin vastaus on pelkkää tuhinaa "mut mä kyl tekisin näin, ku musta tuntuu et näin se menee". Ilman virkavastuuta on helppo neuvoa toista, kun ei itse tarvitse vastuuta kantaa päätöksen seurauksista.
Parasta on ammattikorkeakoululaisten keuliminen opinnoillaan. Onhan opintopistemäärä etäisesti sama kuin maisterilla. Kummasti heiltä unohtuu, että yliopistossa joutuu tekemään yhden opintopisteen eteen paljon enemmän töitä, kuin amk:ssa. Kerran kuuntelin amk-opiskelijan kuvausta opinnoistaan. Se mitä minun täytyi tehdä yhdelle luentokerralle, amk:ssa riitti kokonaisen kurssin suoritukseen.
Sama. Sosionomit useasti ajattelevat, että kun on vaan halua, niin voi tehdä kaikenlaisia päätöksiä. Mutta kun niihin pitää löytyä hallinto-oikeudessakin kestävät oikeudelliset perusteet, niin menee jo vaikeammaksi. Usein sosionomikoulutuksen tuloksena asiat myös menevät aika lailla kategorisointeihin. Tämän tyyppiset samaan lootaan vain, yksilölliseen harkintaan ei riitä rahkeet. Sanon tämän yhtään väheksymättä sosionomien merkitystä sosiaalihuollossa. Itse en kykenisi esim. lastenkodin ohjaajaksi, en vain kykenisi.
Samaa mieltä! Arvostan sosionomeja ja sosionomi YAMK-tutkinnon suorittaneita. Heillä on paikkansa sosiaalihuollossa, mutta toivoisin, että he ymmärtäisivät myös osaamisensa rajat.
Jotenkin mielenkiintoista lukea näitä juttuja, missä ammattia ja sen koulutusta lytätään monen kommentin verran, ja lopuksi "siis arvostan kyllä tätä ammattia!"
Näin itse sosionomina oma kokemukseni, että väheksyntää lueskelin palstalta jo opiskeluaikana. Silloin täällä kirjoiteltiin, miten sosionomit eivät saa töitä, tai tekevät lähihoitajien töitä.
Omalla kohdallani tämä nyt tosin ei pitänyt lainkaan paikkansa.Ja mitä tulee aiempaan kommenttiin, missä kerrottiin sosionomien opiskelevan mm. muskarilauluja ja tanssia.
En tiedä missä ko. kommentin kirjoittaja on opiskellut, koska näitä ei omiin opintoihini kuulunut. Sen sijaan opiskelin mm. lastensuojelun ja aikuissosiaalityön opintoja.Ja muuten. "Sosionomit useasti ajattelevat..."
Eikö tuo ole juuri sitä yleistämistä ja mutuilua? Vai kuinka laaja tutkimus on tehty siitä, mitä sosionomit ajattelevat?Mielestäni kukaan ei ole tässä lytännyt sosionomiopintoja, vaan keskusteltu nimenomaan erilaisista koulutuksista ja työnkuvista.
Olet varmasti opiskellut lastensuojelun ja aikuissosiaalityön opintoja, mutta et samalla tavalla kuin sosiaalityöntekijät yliopistoissa. Monet sosionomit yamk:t kovasti yrittävät saada sosiaalityöntekijän pätevyyttä, "koska ovat melkein maistereita". Kummasti sosionomi yamk:n mieli muuttuu päästessään yliopistoon. Jo ensimmäisillä kursseilla ymmärretään, ettei oma tutkinto millään tavalla vastaa sisällöltään maisterintutkintoa, vaikka opintopisteitä onkin melkein yhtä paljon. Opiskelevathan sairaanhoitajatkin lääketiedettä, mutta eivät he lähelläkään ole lääkäreiden teoriaosaamiista.
Tämä vertaus ei kuitenkaan välttämättä toimi. Sosiaalityön opiskelijoiden opintosisällöt ovat lähellä sosiologiaa ja muita yhteiskuntatieteitä. Lääkäriopiskelijat opiskelevat puhdasta lääketiedettä ja se valmistaa käytännön työhön. Jos lakia ajatellaan, niin sosiaalityöntekijöiden ydinosaamista on laajempi palvelutarpeiden kartoittaminen, vastuullisempi verkostotyö ja tiettyjen päätösten tekeminen. Moniko heidän opintojaksoistaan käsittelee näitä asioita?
Sairaanhoitajat eivät voi siirtyä tutkinnollaan lääkäriopintojen loppuvaiheisiin yliopistoon, mutta sosionomit voivat siltaopinnoilla siirtyä sosiaalityön maisteriohjelmaan ainakin Lapin yliopistossa.
Sosiaalityön opinnot ovat paljon yhteisiä muiden yhteiskunta-alan opintojen kanssa, mutta lääkärin opintoja ei voi hyväksilukea juuri mitenkään.
Kun sosionomeille annettiin mahdollisuus hakea kuraattorin hommia, Talentiassa tai muussa alan lehdessä kritisoitiin tätä ja joku sanoi, että tehtävä kuuluisi akateemisesti koulutetulle. Perusteluja ei ikävä kyllä kuulunut, vaan tärkeilevää sivistyssanojen käyttöä, joiden avulla hypättiin suoraan johtopäätökseen jättäen perustelut välistä.
Kukaan tuskin kiistaa sitä, että pitemmistä opinnoista saa enemmän valmiuksia eri tehtäviin noin teoriassa, mutta henkilökohtaisten ominaisuuksien huomioimatta jättäminen ei välttämättä ole oikein hyvä kuten ei myöskään se, että ei osata erotella sitä, että mitä nämä valmiudet ovat, miltä opintojaksoilta ne oikein tulevat ja niin edespäin. Kukaan tuskin oikeasti ajattelee, että tutkintotodistuksen saaminen tekee pätevämmäksi tosielämässä, jossa asiakasta ei kiinnosta se, että mistä tittelistä työntekijä saa hyvää mieltä ja itseluottamusta. Sosialistimaissa johtajat hommasivat tutkintoja lähipiirilleen egon kiillottamiseksi, mutta kokemus ja tieto ei siirtynyt. Laajemman yhteiskunnan kannalta näyttäisi kätevämmältä, että katsottaisiin suurennuslasin kautta, että mikä tieto on olennaista tehtävän suorittamisen kannalta ja kurssitettaisiin soveltuvat ihmiset tuohon tehtävään työelämän tarpeisiin.
Eturistiriidat pitää huomioida; sosiaalityöntekijöiden intresseissä on rajoittaa kilpailua uskottelemalla työn olevan erityisen vaikeaa, jotta omat palkat eivät laske kilpailun kovetessa. Sosionomien intresseissä taas on tehdä päinvastoin ja kumpikin taho on puolueellinen.
Voi kun sossuna pärjäisikin jollain palveluntarpeiden kartoittajana. Kyllä tässä syvällisesti on tunnistettava niin yhteiskunnallisia riskejä kuin psyykkisiäkin. Palvelutkin saa yleensä räätälöidä itse ihan alkutekijöistään. T: lasun sossu
Johan minä tuossa sanoin, että mitä siihen kuuluu. Etkö lukenut viestiä kunnolla? Ei anna kovin fiksua kuvaa teidän ammattikunnasta tuo vastaus.
Se sinun kommenttisi osoitti ettet ymmärrä tuon taivaallista siitä mitä sosiaalityöntekijä käytännössä tekee työkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän mitään koulutusta tarvittaisi, jos kaikki osaisivat tehdä kaikkea esim. peruskoulupohjalta. Kysymyshän oli miksi aiemmin koulutetut luulevat osaavansa tehdä ne akateemisten työt paremmin. Siis ne työt, joissa vaaditaan tiettyä perusosaamista, jonka tietty koulutustaso antaa. Tämä ei sulje pois sitä etteikö tarvittavaa osaamista voisi olla ilman koulutusta, mutta kyllä se todella harvinaista on. Vastaus kysymykseen on siis etteivät aiemmin koulutetut tiedä akateemisten töiden vaativuudesta eikä osaamisesta mitään ja siksi mutulla kuvittelevat osaavansa ne paremmin.
Tämä pätee myös toisin päin. Ei suunnittelija välttämättä osaa valmistaa suunnittelemaansa tuotetta. Tai koreografi pysty esittämään taitoluisteluesitystä. Tietää kuitenkin pitää ne lainalaisuudet, joiden puitteissa joku on mahdollista toteuttaa.
Ehkä se on siinä että ovat joutuneet niiden pomojenkin hommia tekemään ja ainakin nykyaikaan luullaa kun noita työnantajien työntekijä hakuja katselee että kaikki ovat jotain joka homman osaavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet kädentaidot ovat sellaisia että niissä kehittyy kokemuksen myötä eikä pelkällä teorialla pysty parhaimpaan tulokseen. Mutta kuten esim urheilussa nykyään ne viimeiset sekunnit ja metrit saadaan irti sillä teoreettista osaamista vaativalla koulutuksella, jonka valmentajat tuovat suoritukseen.
Tässä kiteytyy hyvin se, miksi naisten kanssa ei halua työskennellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lopulta, kumman toivot hädän hetkellä onnettomuuspaikalle mieluummin lääkärin vai sairaanhoitajan?
Miksi korkeammin koulutetut eivät luule osaavansa alemmin koulutettujen töitä paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Miksi korkeammin koulutetut eivät luule osaavansa alemmin koulutettujen töitä paremmin?
Ei ole tarvetta päteä, riittää, että kykenee omaan työhönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti päiväkodissa olen todella huomannut vakaopettajien merkityksen. Näin pienten lasten vanhempana ero vakaopettajien ja tavallisten hoitajien välillä on tähtitieteellinen.
Mikä siitä tekee niin tähtitieteellisen?
Hoitaja kertoo siitä majaleikistä ja söikö hernekeittoa vai ei. Opettaja kertoo siitä mitä lapsi on oppinut ja missä vielä on haastetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran osaatte akateemisten työt, niin sitten varmasti opinnotkin sujuvat leikiten. Niitä samoja asioitahan siellä opiskellaan. Eli ei muuta kuin virallista pätevyyttä hakemaan. Sillähän sinä todistat, että osaat.
Oon tehnyt jonkun verran yliopisto-opintoja avoimessa, ja täsmälleen samoista kursseista saavat tutkinto-opiskelijat samat opintopisteet. Aika helppoa on nämä alkuvaiheen opinnot olleet, toki varmasti tulee vaikeampaa jossain vaiheessa esiin. Tekemistä on paljon, mutta yhtään mikään ei ole kyllä ollut vaikeaa tähän mennessä. En päässyt yliopistoon nuorempana, nyt yritän avoimen väylän kautta. Arvosanat on enimmäkseen vitosia, joten ainakin siinä mielessä asia on lähtenyt hyvin liikkeelle.
Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ei kummoista järkeä tarvitse että opinnoista suoriutuu hyvin.
Esimerkiksi sosiaalityön opinnoissa opiskellaan juridiikkaa, psykologiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa. Sosionomiopinnoissa on sitten mukana muskarilauluja ja tanssia.
Olen sosiaalityöntekijä (VTM) ja välillä minulta savu nousee korvista, kun sosionomi alkaa neuvoa jossakin asiassa ilman laajempaa ymmärrystä. Sitten kun totean, että kun meillä on tämä laki, jota pitäisi noudattaa niin vastaus on pelkkää tuhinaa "mut mä kyl tekisin näin, ku musta tuntuu et näin se menee". Ilman virkavastuuta on helppo neuvoa toista, kun ei itse tarvitse vastuuta kantaa päätöksen seurauksista.
Parasta on ammattikorkeakoululaisten keuliminen opinnoillaan. Onhan opintopistemäärä etäisesti sama kuin maisterilla. Kummasti heiltä unohtuu, että yliopistossa joutuu tekemään yhden opintopisteen eteen paljon enemmän töitä, kuin amk:ssa. Kerran kuuntelin amk-opiskelijan kuvausta opinnoistaan. Se mitä minun täytyi tehdä yhdelle luentokerralle, amk:ssa riitti kokonaisen kurssin suoritukseen.
Sama. Sosionomit useasti ajattelevat, että kun on vaan halua, niin voi tehdä kaikenlaisia päätöksiä. Mutta kun niihin pitää löytyä hallinto-oikeudessakin kestävät oikeudelliset perusteet, niin menee jo vaikeammaksi. Usein sosionomikoulutuksen tuloksena asiat myös menevät aika lailla kategorisointeihin. Tämän tyyppiset samaan lootaan vain, yksilölliseen harkintaan ei riitä rahkeet. Sanon tämän yhtään väheksymättä sosionomien merkitystä sosiaalihuollossa. Itse en kykenisi esim. lastenkodin ohjaajaksi, en vain kykenisi.
Samaa mieltä! Arvostan sosionomeja ja sosionomi YAMK-tutkinnon suorittaneita. Heillä on paikkansa sosiaalihuollossa, mutta toivoisin, että he ymmärtäisivät myös osaamisensa rajat.
Jotenkin mielenkiintoista lukea näitä juttuja, missä ammattia ja sen koulutusta lytätään monen kommentin verran, ja lopuksi "siis arvostan kyllä tätä ammattia!"
Näin itse sosionomina oma kokemukseni, että väheksyntää lueskelin palstalta jo opiskeluaikana. Silloin täällä kirjoiteltiin, miten sosionomit eivät saa töitä, tai tekevät lähihoitajien töitä.
Omalla kohdallani tämä nyt tosin ei pitänyt lainkaan paikkansa.Ja mitä tulee aiempaan kommenttiin, missä kerrottiin sosionomien opiskelevan mm. muskarilauluja ja tanssia.
En tiedä missä ko. kommentin kirjoittaja on opiskellut, koska näitä ei omiin opintoihini kuulunut. Sen sijaan opiskelin mm. lastensuojelun ja aikuissosiaalityön opintoja.Ja muuten. "Sosionomit useasti ajattelevat..."
Eikö tuo ole juuri sitä yleistämistä ja mutuilua? Vai kuinka laaja tutkimus on tehty siitä, mitä sosionomit ajattelevat?Mielestäni kukaan ei ole tässä lytännyt sosionomiopintoja, vaan keskusteltu nimenomaan erilaisista koulutuksista ja työnkuvista.
Olet varmasti opiskellut lastensuojelun ja aikuissosiaalityön opintoja, mutta et samalla tavalla kuin sosiaalityöntekijät yliopistoissa. Monet sosionomit yamk:t kovasti yrittävät saada sosiaalityöntekijän pätevyyttä, "koska ovat melkein maistereita". Kummasti sosionomi yamk:n mieli muuttuu päästessään yliopistoon. Jo ensimmäisillä kursseilla ymmärretään, ettei oma tutkinto millään tavalla vastaa sisällöltään maisterintutkintoa, vaikka opintopisteitä onkin melkein yhtä paljon. Opiskelevathan sairaanhoitajatkin lääketiedettä, mutta eivät he lähelläkään ole lääkäreiden teoriaosaamiista.
Tämä vertaus ei kuitenkaan välttämättä toimi. Sosiaalityön opiskelijoiden opintosisällöt ovat lähellä sosiologiaa ja muita yhteiskuntatieteitä. Lääkäriopiskelijat opiskelevat puhdasta lääketiedettä ja se valmistaa käytännön työhön. Jos lakia ajatellaan, niin sosiaalityöntekijöiden ydinosaamista on laajempi palvelutarpeiden kartoittaminen, vastuullisempi verkostotyö ja tiettyjen päätösten tekeminen. Moniko heidän opintojaksoistaan käsittelee näitä asioita?
Sairaanhoitajat eivät voi siirtyä tutkinnollaan lääkäriopintojen loppuvaiheisiin yliopistoon, mutta sosionomit voivat siltaopinnoilla siirtyä sosiaalityön maisteriohjelmaan ainakin Lapin yliopistossa.
Sosiaalityön opinnot ovat paljon yhteisiä muiden yhteiskunta-alan opintojen kanssa, mutta lääkärin opintoja ei voi hyväksilukea juuri mitenkään.
Kun sosionomeille annettiin mahdollisuus hakea kuraattorin hommia, Talentiassa tai muussa alan lehdessä kritisoitiin tätä ja joku sanoi, että tehtävä kuuluisi akateemisesti koulutetulle. Perusteluja ei ikävä kyllä kuulunut, vaan tärkeilevää sivistyssanojen käyttöä, joiden avulla hypättiin suoraan johtopäätökseen jättäen perustelut välistä.
Kukaan tuskin kiistaa sitä, että pitemmistä opinnoista saa enemmän valmiuksia eri tehtäviin noin teoriassa, mutta henkilökohtaisten ominaisuuksien huomioimatta jättäminen ei välttämättä ole oikein hyvä kuten ei myöskään se, että ei osata erotella sitä, että mitä nämä valmiudet ovat, miltä opintojaksoilta ne oikein tulevat ja niin edespäin. Kukaan tuskin oikeasti ajattelee, että tutkintotodistuksen saaminen tekee pätevämmäksi tosielämässä, jossa asiakasta ei kiinnosta se, että mistä tittelistä työntekijä saa hyvää mieltä ja itseluottamusta. Sosialistimaissa johtajat hommasivat tutkintoja lähipiirilleen egon kiillottamiseksi, mutta kokemus ja tieto ei siirtynyt. Laajemman yhteiskunnan kannalta näyttäisi kätevämmältä, että katsottaisiin suurennuslasin kautta, että mikä tieto on olennaista tehtävän suorittamisen kannalta ja kurssitettaisiin soveltuvat ihmiset tuohon tehtävään työelämän tarpeisiin.
Eturistiriidat pitää huomioida; sosiaalityöntekijöiden intresseissä on rajoittaa kilpailua uskottelemalla työn olevan erityisen vaikeaa, jotta omat palkat eivät laske kilpailun kovetessa. Sosionomien intresseissä taas on tehdä päinvastoin ja kumpikin taho on puolueellinen.
Voi kun sossuna pärjäisikin jollain palveluntarpeiden kartoittajana. Kyllä tässä syvällisesti on tunnistettava niin yhteiskunnallisia riskejä kuin psyykkisiäkin. Palvelutkin saa yleensä räätälöidä itse ihan alkutekijöistään. T: lasun sossu
Johan minä tuossa sanoin, että mitä siihen kuuluu. Etkö lukenut viestiä kunnolla? Ei anna kovin fiksua kuvaa teidän ammattikunnasta tuo vastaus.
Se sinun kommenttisi osoitti ettet ymmärrä tuon taivaallista siitä mitä sosiaalityöntekijä käytännössä tekee työkseen.
Noloa paeta tällaisten "et vaan ymmärrä, mutta minä en myöskään kerro, koska se on salaisuus" tyyppisten kommenttien taakse.
Tämä vertaus ei kuitenkaan välttämättä toimi. Sosiaalityön opiskelijoiden opintosisällöt ovat lähellä sosiologiaa ja muita yhteiskuntatieteitä. Lääkäriopiskelijat opiskelevat puhdasta lääketiedettä ja se valmistaa käytännön työhön. Jos lakia ajatellaan, niin sosiaalityöntekijöiden ydinosaamista on laajempi palvelutarpeiden kartoittaminen, vastuullisempi verkostotyö ja tiettyjen päätösten tekeminen. Moniko heidän opintojaksoistaan käsittelee näitä asioita?
Sairaanhoitajat eivät voi siirtyä tutkinnollaan lääkäriopintojen loppuvaiheisiin yliopistoon, mutta sosionomit voivat siltaopinnoilla siirtyä sosiaalityön maisteriohjelmaan ainakin Lapin yliopistossa.
Sosiaalityön opinnot ovat paljon yhteisiä muiden yhteiskunta-alan opintojen kanssa, mutta lääkärin opintoja ei voi hyväksilukea juuri mitenkään.
Kun sosionomeille annettiin mahdollisuus hakea kuraattorin hommia, Talentiassa tai muussa alan lehdessä kritisoitiin tätä ja joku sanoi, että tehtävä kuuluisi akateemisesti koulutetulle. Perusteluja ei ikävä kyllä kuulunut, vaan tärkeilevää sivistyssanojen käyttöä, joiden avulla hypättiin suoraan johtopäätökseen jättäen perustelut välistä.
Kukaan tuskin kiistaa sitä, että pitemmistä opinnoista saa enemmän valmiuksia eri tehtäviin noin teoriassa, mutta henkilökohtaisten ominaisuuksien huomioimatta jättäminen ei välttämättä ole oikein hyvä kuten ei myöskään se, että ei osata erotella sitä, että mitä nämä valmiudet ovat, miltä opintojaksoilta ne oikein tulevat ja niin edespäin. Kukaan tuskin oikeasti ajattelee, että tutkintotodistuksen saaminen tekee pätevämmäksi tosielämässä, jossa asiakasta ei kiinnosta se, että mistä tittelistä työntekijä saa hyvää mieltä ja itseluottamusta. Sosialistimaissa johtajat hommasivat tutkintoja lähipiirilleen egon kiillottamiseksi, mutta kokemus ja tieto ei siirtynyt. Laajemman yhteiskunnan kannalta näyttäisi kätevämmältä, että katsottaisiin suurennuslasin kautta, että mikä tieto on olennaista tehtävän suorittamisen kannalta ja kurssitettaisiin soveltuvat ihmiset tuohon tehtävään työelämän tarpeisiin.
Eturistiriidat pitää huomioida; sosiaalityöntekijöiden intresseissä on rajoittaa kilpailua uskottelemalla työn olevan erityisen vaikeaa, jotta omat palkat eivät laske kilpailun kovetessa. Sosionomien intresseissä taas on tehdä päinvastoin ja kumpikin taho on puolueellinen.