Miksi alemminkoulutetut tuntuvat luulevansa osaavansa tehdä akateemisten työt itse

Monesti siihen liittyy tietynlainen vastakkainasettelu, että on olemassa kirjaviisaus vs maalaisjärki, teoria vs käytäntö, ja että se on joko-tai näiden kahden välillä. En ole juurikaan törmännyt akateemisissa piireissä käytännön halveksuntaan, mutta toisin päin on varsin yleistä.

Tähän kun yhdistetään se, ettei monesti ymmärretä, mitä siihen asiantuntijatyötä tekevän työhön oikeasti sisältyy, niin syntyy käsitys, että "eihän tuo juuri tee mitään TYÖTÄ mitä minäkään en osaisi, itse asiassa osaa nuo hommat huonommin kuin minä. Se vaan miettii ja päättää mitä työtä me muut tehdään" tjsp.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran osaatte akateemisten työt, niin sitten varmasti opinnotkin sujuvat leikiten. Niitä samoja asioitahan siellä opiskellaan. Eli ei muuta kuin virallista pätevyyttä hakemaan. Sillähän sinä todistat, että osaat.

Oon tehnyt jonkun verran yliopisto-opintoja avoimessa, ja täsmälleen samoista kursseista saavat tutkinto-opiskelijat samat opintopisteet. Aika helppoa on nämä alkuvaiheen opinnot olleet, toki varmasti tulee vaikeampaa jossain vaiheessa esiin. Tekemistä on paljon, mutta yhtään mikään ei ole kyllä ollut vaikeaa tähän mennessä. En päässyt yliopistoon nuorempana, nyt yritän avoimen väylän kautta. Arvosanat on enimmäkseen vitosia, joten ainakin siinä mielessä asia on lähtenyt hyvin liikkeelle. 

Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ei kummoista järkeä tarvitse että opinnoista suoriutuu hyvin.

Esimerkiksi sosiaalityön opinnoissa opiskellaan juridiikkaa, psykologiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa. Sosionomiopinnoissa on sitten mukana muskarilauluja ja tanssia.

Myös laulua ja tanssia voi opiskella useissa yliopistoissa maailmassa ja se vaatii sellaisia esiintymistaitoja ja rohkeutta, mitä taas tentit ja esseet eivät vaadi. Oletan, että tässä on yritetty vihjaa, että laulu ja tanssi ovat jotenkin vähäisempiä tai helpompia kuin nuo yllä mainitut asiat. Itselleni yliopiston teologia, psykologia, kasvatustieteet jne. ovat olleet helppoja. Haastetta olen saanut kansalaisopiston kielikursseilta ja tanssikursseilta. 

Minä en näkisi tätä siten, että yksi on toista tärkeämpi; taiteethan ovat ihmisen elämän mielekkyyden kannalta aika tärkeitä asioita. 

Psykologiaa voidaan opiskella tuurilla pieniä osia osana sosiaalityön tutkintoa, mutta ei pakollisena. Varsinaiset pakolliset tutkinnon osat ovat paljolti samaa kuin sosiologiakin. Muutama oman alan laki pitää tietää, mutta lakiopintoja voi silti tulla vähemmän kuin oikeustieteen perusopinnoissa. Yhteiskuntapolitiikka on mahdollinen sivuaine ja liittyykin tuohon sosiologiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Monesti siihen liittyy tietynlainen vastakkainasettelu, että on olemassa kirjaviisaus vs maalaisjärki, teoria vs käytäntö, ja että se on joko-tai näiden kahden välillä. En ole juurikaan törmännyt akateemisissa piireissä käytännön halveksuntaan, mutta toisin päin on varsin yleistä.

Tähän kun yhdistetään se, ettei monesti ymmärretä, mitä siihen asiantuntijatyötä tekevän työhön oikeasti sisältyy, niin syntyy käsitys, että "eihän tuo juuri tee mitään TYÖTÄ mitä minäkään en osaisi, itse asiassa osaa nuo hommat huonommin kuin minä. Se vaan miettii ja päättää mitä työtä me muut tehdään" tjsp.

Ymmärrän pointtisi. Samanaikaisesti taas tuo kielenkäyttö tässä luo vastakkainasettelua ja karsinointia enemmän kuin on tarpeellista. Siinä korotat yhden tyyppisen työn asiantuntijatyöksi ja samalla tietysti annetaan ymmärtää, että toisen työhön ei asiantuntijuutta liity. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa aikuinen voi olla ala asteen ope ei siihen koulutusta tarvita

Asiasisällön sinänsä voi ajaa mutta ne pedakookiset taidot voi jumittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti siihen liittyy tietynlainen vastakkainasettelu, että on olemassa kirjaviisaus vs maalaisjärki, teoria vs käytäntö, ja että se on joko-tai näiden kahden välillä. En ole juurikaan törmännyt akateemisissa piireissä käytännön halveksuntaan, mutta toisin päin on varsin yleistä.

Tähän kun yhdistetään se, ettei monesti ymmärretä, mitä siihen asiantuntijatyötä tekevän työhön oikeasti sisältyy, niin syntyy käsitys, että "eihän tuo juuri tee mitään TYÖTÄ mitä minäkään en osaisi, itse asiassa osaa nuo hommat huonommin kuin minä. Se vaan miettii ja päättää mitä työtä me muut tehdään" tjsp.

Ymmärrän pointtisi. Samanaikaisesti taas tuo kielenkäyttö tässä luo vastakkainasettelua ja karsinointia enemmän kuin on tarpeellista. Siinä korotat yhden tyyppisen työn asiantuntijatyöksi ja samalla tietysti annetaan ymmärtää, että toisen työhön ei asiantuntijuutta liity. 

Olen eri mieltä. "Asiantuntijatyö" on jokseenkin vakiintunut termi ja se mitä sillä suunnilleen tarkoitetaan on useimmille melko selkeää (joskin siitä onko ammatti x tai y asiantuntijatyötä tullaan aina kiistelemään).

Sen sijaan se, että useimmat työt vaatii asiantuntijuutta jossain asiassa ei tee siitä termistä turhaa. Kaikki työt ovat myös jossain määrin vaativia ja haastavia. Se, ettei toisiin töihin liittyisi asiantuntijuutta väittämäni mukaan on oma tulkintasi.

Koska ne on tyhmiä. Ei kai ne muuten olisi niin matalasti koulutettuja. Voin myös yllätykseksenne kertoa, että kyseiset tyypit ymmärtävät monia muitakin asioita väärin.

No ainahan noi elämäm kallut luulee et ne on parhaita kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti siihen liittyy tietynlainen vastakkainasettelu, että on olemassa kirjaviisaus vs maalaisjärki, teoria vs käytäntö, ja että se on joko-tai näiden kahden välillä. En ole juurikaan törmännyt akateemisissa piireissä käytännön halveksuntaan, mutta toisin päin on varsin yleistä.

Tähän kun yhdistetään se, ettei monesti ymmärretä, mitä siihen asiantuntijatyötä tekevän työhön oikeasti sisältyy, niin syntyy käsitys, että "eihän tuo juuri tee mitään TYÖTÄ mitä minäkään en osaisi, itse asiassa osaa nuo hommat huonommin kuin minä. Se vaan miettii ja päättää mitä työtä me muut tehdään" tjsp.

Ymmärrän pointtisi. Samanaikaisesti taas tuo kielenkäyttö tässä luo vastakkainasettelua ja karsinointia enemmän kuin on tarpeellista. Siinä korotat yhden tyyppisen työn asiantuntijatyöksi ja samalla tietysti annetaan ymmärtää, että toisen työhön ei asiantuntijuutta liity. 

Joo, ja putkimies on putkiston asiantuntija, kukkakauppias kukkien sidonnan asiantuntija, ja McTyöntekijä on niiden purilaisten vääntämisen asiantuntija.

Ei ole tarkoitus vähätellä yhtään ammattia, mutta totta kai kaikki vaatii jotain asiantuntemusta. Ei se tarkoita että kaikki on asiantuntija-ammatteja.

Vierailija kirjoitti:

Onhan eduskunnassakin monta juristikansanedustajaa, jotka eivät tunne edes perustuslakia.

Oikeiston riveissä näitä urpoja riittää.

Kyllähän ne sitä periaatteessa ymmärtää ja tuntee kohtalaisesti, jos ovat oikiksen käyneet. Tulkitsevat sitä vaan hyvin kyseenalaisesti, ja ihan tietoisesti, koska politiikka on vielä joustavampi ala kuin juridiikka.

Vierailija kirjoitti:

Opettajissa ei nykyään pidä paikkaansa. Sijaisopettajilla ei välttämättä ole mtään alan koulutusta, mutta niin vain suunnittelevat koulupäivät ja opettavat luokkia. Ero menee siinä, että saa pienempää palkkaa ja lähtö tulee heti kun opettajan paperilla joku saa paikan.

Että teet samat työt, mutta et kuitenkaan virallisesti tee, koska puuttuu koulutus.

Tällaista Suomessa.

Joo ja näitä "opettajia" olen todellakin nähnyt, hyvänen aika sentään. Kaikenlaisia tunareita palkataan! Onneksi omilla lapsilla on koulutetut opettajat.

Dunning-Kruger efekti, mahdollisesti yleinen typeryys.

En mä ainakaan kuvittele että mä pystyisin ilman asianmukaista koulutusta tekemään juuri mitään työtä mihin vaaditaan joku ammattipätevyys.

T. juristi

Vierailija kirjoitti:

Dunning-Kruger efekti, mahdollisesti yleinen typeryys.

En mä ainakaan kuvittele että mä pystyisin ilman asianmukaista koulutusta tekemään juuri mitään työtä mihin vaaditaan joku ammattipätevyys.

T. juristi

Viesti lähti vahingossa jo, vaikka piti vielä lisätä: en ole onneksi törmännyt omassa työssäni sihteereihin, jotka kuvittelevat pelkästään työkokemuksen avulla pystyvänsä lakimiehen työhön. Sen sijaan oikeussaleja lähinnä telkkarissa nähneet kuvittelee monetkin.

Selittynee hyvinkin pitkälti Dunning-Krugerilla tai jollain sen liitännäisilmiöllä.

He saavat oman työnsä kautta jonkinlaisen näkymän siihen, mitä se on, ja yleistävät siitä että ovat eksperttejä.

Varmaan jonkinlaista itsetuntoa suojelevaa itsepetosta. Mutta jos sairaanhoitajalla riittäisi lahjat ja moti lääkäriksi, se olis menny lääkikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran osaatte akateemisten työt, niin sitten varmasti opinnotkin sujuvat leikiten. Niitä samoja asioitahan siellä opiskellaan. Eli ei muuta kuin virallista pätevyyttä hakemaan. Sillähän sinä todistat, että osaat.

Oon tehnyt jonkun verran yliopisto-opintoja avoimessa, ja täsmälleen samoista kursseista saavat tutkinto-opiskelijat samat opintopisteet. Aika helppoa on nämä alkuvaiheen opinnot olleet, toki varmasti tulee vaikeampaa jossain vaiheessa esiin. Tekemistä on paljon, mutta yhtään mikään ei ole kyllä ollut vaikeaa tähän mennessä. En päässyt yliopistoon nuorempana, nyt yritän avoimen väylän kautta. Arvosanat on enimmäkseen vitosia, joten ainakin siinä mielessä asia on lähtenyt hyvin liikkeelle. 

Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ei kummoista järkeä tarvitse että opinnoista suoriutuu hyvin.

Esimerkiksi sosiaalityön opinnoissa opiskellaan juridiikkaa, psykologiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa. Sosionomiopinnoissa on sitten mukana muskarilauluja ja tanssia.

Olen sosiaalityöntekijä (VTM) ja välillä minulta savu nousee korvista, kun sosionomi alkaa neuvoa jossakin asiassa ilman laajempaa ymmärrystä. Sitten kun totean, että kun meillä on tämä laki, jota pitäisi noudattaa niin vastaus on pelkkää tuhinaa "mut mä kyl tekisin näin, ku musta tuntuu et näin se menee". Ilman virkavastuuta on helppo neuvoa toista, kun ei itse tarvitse vastuuta kantaa päätöksen seurauksista.

Parasta on ammattikorkeakoululaisten keuliminen opinnoillaan. Onhan opintopistemäärä etäisesti sama kuin maisterilla. Kummasti heiltä unohtuu, että yliopistossa joutuu tekemään yhden opintopisteen eteen paljon enemmän töitä, kuin amk:ssa. Kerran kuuntelin amk-opiskelijan kuvausta opinnoistaan. Se mitä minun täytyi tehdä yhdelle luentokerralle, amk:ssa riitti kokonaisen kurssin suoritukseen.

Sama. Sosionomit useasti ajattelevat, että kun on vaan halua, niin voi tehdä kaikenlaisia päätöksiä. Mutta kun niihin pitää löytyä hallinto-oikeudessakin kestävät oikeudelliset perusteet, niin menee jo vaikeammaksi. Usein sosionomikoulutuksen tuloksena asiat myös menevät aika lailla kategorisointeihin. Tämän tyyppiset samaan lootaan vain, yksilölliseen harkintaan ei riitä rahkeet. Sanon tämän yhtään väheksymättä sosionomien merkitystä sosiaalihuollossa. Itse en kykenisi esim. lastenkodin ohjaajaksi, en vain kykenisi.

Koska joku sanoi heille kerran: "Kyllä kansa tietää".

Poliittinen versio siitä, että asiakas on aina oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran osaatte akateemisten työt, niin sitten varmasti opinnotkin sujuvat leikiten. Niitä samoja asioitahan siellä opiskellaan. Eli ei muuta kuin virallista pätevyyttä hakemaan. Sillähän sinä todistat, että osaat.

Oon tehnyt jonkun verran yliopisto-opintoja avoimessa, ja täsmälleen samoista kursseista saavat tutkinto-opiskelijat samat opintopisteet. Aika helppoa on nämä alkuvaiheen opinnot olleet, toki varmasti tulee vaikeampaa jossain vaiheessa esiin. Tekemistä on paljon, mutta yhtään mikään ei ole kyllä ollut vaikeaa tähän mennessä. En päässyt yliopistoon nuorempana, nyt yritän avoimen väylän kautta. Arvosanat on enimmäkseen vitosia, joten ainakin siinä mielessä asia on lähtenyt hyvin liikkeelle. 

Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ei kummoista järkeä tarvitse että opinnoista suoriutuu hyvin.

Esimerkiksi sosiaalityön opinnoissa opiskellaan juridiikkaa, psykologiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa. Sosionomiopinnoissa on sitten mukana muskarilauluja ja tanssia.

Olen sosiaalityöntekijä (VTM) ja välillä minulta savu nousee korvista, kun sosionomi alkaa neuvoa jossakin asiassa ilman laajempaa ymmärrystä. Sitten kun totean, että kun meillä on tämä laki, jota pitäisi noudattaa niin vastaus on pelkkää tuhinaa "mut mä kyl tekisin näin, ku musta tuntuu et näin se menee". Ilman virkavastuuta on helppo neuvoa toista, kun ei itse tarvitse vastuuta kantaa päätöksen seurauksista.

Parasta on ammattikorkeakoululaisten keuliminen opinnoillaan. Onhan opintopistemäärä etäisesti sama kuin maisterilla. Kummasti heiltä unohtuu, että yliopistossa joutuu tekemään yhden opintopisteen eteen paljon enemmän töitä, kuin amk:ssa. Kerran kuuntelin amk-opiskelijan kuvausta opinnoistaan. Se mitä minun täytyi tehdä yhdelle luentokerralle, amk:ssa riitti kokonaisen kurssin suoritukseen.

Sama. Sosionomit useasti ajattelevat, että kun on vaan halua, niin voi tehdä kaikenlaisia päätöksiä. Mutta kun niihin pitää löytyä hallinto-oikeudessakin kestävät oikeudelliset perusteet, niin menee jo vaikeammaksi. Usein sosionomikoulutuksen tuloksena asiat myös menevät aika lailla kategorisointeihin. Tämän tyyppiset samaan lootaan vain, yksilölliseen harkintaan ei riitä rahkeet. Sanon tämän yhtään väheksymättä sosionomien merkitystä sosiaalihuollossa. Itse en kykenisi esim. lastenkodin ohjaajaksi, en vain kykenisi.

Samaa mieltä! Arvostan sosionomeja ja sosionomi YAMK-tutkinnon suorittaneita. Heillä on paikkansa sosiaalihuollossa, mutta toivoisin, että he ymmärtäisivät myös osaamisensa rajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran osaatte akateemisten työt, niin sitten varmasti opinnotkin sujuvat leikiten. Niitä samoja asioitahan siellä opiskellaan. Eli ei muuta kuin virallista pätevyyttä hakemaan. Sillähän sinä todistat, että osaat.

Oon tehnyt jonkun verran yliopisto-opintoja avoimessa, ja täsmälleen samoista kursseista saavat tutkinto-opiskelijat samat opintopisteet. Aika helppoa on nämä alkuvaiheen opinnot olleet, toki varmasti tulee vaikeampaa jossain vaiheessa esiin. Tekemistä on paljon, mutta yhtään mikään ei ole kyllä ollut vaikeaa tähän mennessä. En päässyt yliopistoon nuorempana, nyt yritän avoimen väylän kautta. Arvosanat on enimmäkseen vitosia, joten ainakin siinä mielessä asia on lähtenyt hyvin liikkeelle. 

Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ei kummoista järkeä tarvitse että opinnoista suoriutuu hyvin.

Esimerkiksi sosiaalityön opinnoissa opiskellaan juridiikkaa, psykologiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa. Sosionomiopinnoissa on sitten mukana muskarilauluja ja tanssia.

Olen sosiaalityöntekijä (VTM) ja välillä minulta savu nousee korvista, kun sosionomi alkaa neuvoa jossakin asiassa ilman laajempaa ymmärrystä. Sitten kun totean, että kun meillä on tämä laki, jota pitäisi noudattaa niin vastaus on pelkkää tuhinaa "mut mä kyl tekisin näin, ku musta tuntuu et näin se menee". Ilman virkavastuuta on helppo neuvoa toista, kun ei itse tarvitse vastuuta kantaa päätöksen seurauksista.

Parasta on ammattikorkeakoululaisten keuliminen opinnoillaan. Onhan opintopistemäärä etäisesti sama kuin maisterilla. Kummasti heiltä unohtuu, että yliopistossa joutuu tekemään yhden opintopisteen eteen paljon enemmän töitä, kuin amk:ssa. Kerran kuuntelin amk-opiskelijan kuvausta opinnoistaan. Se mitä minun täytyi tehdä yhdelle luentokerralle, amk:ssa riitti kokonaisen kurssin suoritukseen.

Sama. Sosionomit useasti ajattelevat, että kun on vaan halua, niin voi tehdä kaikenlaisia päätöksiä. Mutta kun niihin pitää löytyä hallinto-oikeudessakin kestävät oikeudelliset perusteet, niin menee jo vaikeammaksi. Usein sosionomikoulutuksen tuloksena asiat myös menevät aika lailla kategorisointeihin. Tämän tyyppiset samaan lootaan vain, yksilölliseen harkintaan ei riitä rahkeet. Sanon tämän yhtään väheksymättä sosionomien merkitystä sosiaalihuollossa. Itse en kykenisi esim. lastenkodin ohjaajaksi, en vain kykenisi.

Samaa mieltä! Arvostan sosionomeja ja sosionomi YAMK-tutkinnon suorittaneita. Heillä on paikkansa sosiaalihuollossa, mutta toivoisin, että he ymmärtäisivät myös osaamisensa rajat.

Entäs sosiologeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran osaatte akateemisten työt, niin sitten varmasti opinnotkin sujuvat leikiten. Niitä samoja asioitahan siellä opiskellaan. Eli ei muuta kuin virallista pätevyyttä hakemaan. Sillähän sinä todistat, että osaat.

Oon tehnyt jonkun verran yliopisto-opintoja avoimessa, ja täsmälleen samoista kursseista saavat tutkinto-opiskelijat samat opintopisteet. Aika helppoa on nämä alkuvaiheen opinnot olleet, toki varmasti tulee vaikeampaa jossain vaiheessa esiin. Tekemistä on paljon, mutta yhtään mikään ei ole kyllä ollut vaikeaa tähän mennessä. En päässyt yliopistoon nuorempana, nyt yritän avoimen väylän kautta. Arvosanat on enimmäkseen vitosia, joten ainakin siinä mielessä asia on lähtenyt hyvin liikkeelle. 

Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ei kummoista järkeä tarvitse että opinnoista suoriutuu hyvin.

Esimerkiksi sosiaalityön opinnoissa opiskellaan juridiikkaa, psykologiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa. Sosionomiopinnoissa on sitten mukana muskarilauluja ja tanssia.

Olen sosiaalityöntekijä (VTM) ja välillä minulta savu nousee korvista, kun sosionomi alkaa neuvoa jossakin asiassa ilman laajempaa ymmärrystä. Sitten kun totean, että kun meillä on tämä laki, jota pitäisi noudattaa niin vastaus on pelkkää tuhinaa "mut mä kyl tekisin näin, ku musta tuntuu et näin se menee". Ilman virkavastuuta on helppo neuvoa toista, kun ei itse tarvitse vastuuta kantaa päätöksen seurauksista.

Parasta on ammattikorkeakoululaisten keuliminen opinnoillaan. Onhan opintopistemäärä etäisesti sama kuin maisterilla. Kummasti heiltä unohtuu, että yliopistossa joutuu tekemään yhden opintopisteen eteen paljon enemmän töitä, kuin amk:ssa. Kerran kuuntelin amk-opiskelijan kuvausta opinnoistaan. Se mitä minun täytyi tehdä yhdelle luentokerralle, amk:ssa riitti kokonaisen kurssin suoritukseen.

Sama. Sosionomit useasti ajattelevat, että kun on vaan halua, niin voi tehdä kaikenlaisia päätöksiä. Mutta kun niihin pitää löytyä hallinto-oikeudessakin kestävät oikeudelliset perusteet, niin menee jo vaikeammaksi. Usein sosionomikoulutuksen tuloksena asiat myös menevät aika lailla kategorisointeihin. Tämän tyyppiset samaan lootaan vain, yksilölliseen harkintaan ei riitä rahkeet. Sanon tämän yhtään väheksymättä sosionomien merkitystä sosiaalihuollossa. Itse en kykenisi esim. lastenkodin ohjaajaksi, en vain kykenisi.

Samaa mieltä! Arvostan sosionomeja ja sosionomi YAMK-tutkinnon suorittaneita. Heillä on paikkansa sosiaalihuollossa, mutta toivoisin, että he ymmärtäisivät myös osaamisensa rajat.

Entäs sosiologeja?

Tai sosiopaatteja?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tiedän tapauksia että kouluttamaton tekee opettajan sijaisuutta, ihan niinkuin myös päiväkodeissa tehdään hoitajan ammatilla opettajan sijaisuuksia, lähes kaikkialla......

Eri asia miten kouluttamaton sitten oikeasti toimii. Voin minäkin mennä päiväksi johonkin työhön, mutta osaanko oikeasti mitään tai teenkö sen vähänkään edes sinnepäin on toinen juttu.