Lue keskustelun säännöt.
Mummi kuoli - Miehen mielestä 10-vuotiasta poikaa ei pidä ottaa mukaan kun käydään jättämässä jäähyväiset.
01.10.2022 |
Mun mielestä lapsella on oikeus jättää hyvästit läheiselle mummilleen. Läheisen menehtyminen on osa tätä elämää, ja jokainen meistä kuolee vuorollaan. Kuolemaa ei pidä lakaista pois näkyvistä.
Minusta kaiken ikäiset ja luonteiset lapset voi viedä katsomaan lähiomaista viimeisen kerran. Minusta lähiomaisen ruumiin näkeminen ei ole asia, jota kauhistellaan, vaan se on osa suruprosessia kuileman kohdatessa. Toki jos ruumis on pahan näköinen (onnettomuus tms) niin silloin asiaa pitäisi miettiä, mutta nyt ei ole kyse siitä.
Mitä mieltä av-raati on asiasta?
Kommentit (433)
Minusta hän on liian nuori, ei tuon ikäinen osaa välttämättä käsitellä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata viedä. Se lapsi saa siitä shokin, koska niin saa moni aikuinenkin joka ensimmäisen kerran vainajan näkeen. Kasaan mennyt naama, leuka vinossa oleva mummon kuolinnaama ei ole pikkulapselle kiva näky.
Eihän sitä lasta viedä vainajaa katsomaan, vaan osallistumaan siunaustilaisuuteen.
Ei siitä jää traumoja, vaan kaunis muisto mummon jäähyväisistä.
Ei kai nyt kaikki aikuisetkaan halua käydä katsomassa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä taida yleisesti Suomessa olla tapana tuijotella raatoja muutenkaan, ellei nyt sitten vaadi tunnistusta tai satu olemaan paikalla kuolemanhetkellä. En ole itse ainakaan erikseen ikinä lähtenyt kuollutta tuijottamaan, vaikka monessa muussa kultttuurissa esim. avoin arkku on ihan yleistä, niin meillä se ei ole.
Meillä karjalainen puoli sukua jopa valvoo kuolevaa tekevän äärellä ja pukee vainajan itse.
Savolainen puoli käy vain katsomassa viime hetkiä sairaalassa ja osallistuu hautajaisiin. Kuolema jätetään yksityiseksi ja yksinäiseksi.
Minua ei ole lapsenakaan pakotettu näkemään kuolleita. Mutta kun ensimmäisen kerran noin 10-vuotiaana kysyttiin mukaan valvomaan kuolevaa tekevän luokse ja kieltäydyin, niin se on painanut mieltä siitä hetkestä lähtien. Minulle itselleni jäi olo, että hylkäsin pappani hänen heikoimpana hetkenään. Kuolevaa mummua hoivasinkin luontevasti. Pidin kädestä ja juttelin rauhallisesti. Tilasin kipulääkettä aina tarvittaessa, useammin kuin hoitajat olisivat osanneet antaa pyytämättä. Kuoleman näkeminen oli outoa, mutta ei pelottavaa. Ihminen ottaa sen vastaan yhtä yllättyneenä ja epäuskoisena kuin syntymänsäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin katsomassa molempia vanhempiani heidän kuoltuaan jo sairaalassa. Katuisin nyt jos en olisi tehnyt niin.
Minä en käynyt katsomassa enkä ole katunut yhtään. En nähnyt mitään hyvää syytä miksi olisin käynyt katsomassa heidän kuoltuaan.
Et siis kunnioittanut heitä mitenkään?
Ei siinä ole kunnioittamisesta kyse tai sen puutteesta. Vainajalle koko asia on ihan sama, elävät on ne mitkä ratkaisee ja jos he eivät halua katsoa vainajaa irvistämässä ruumisarkussa, heillä on oikeus olla katsomatta.
Kummallisia mielipiteitä. Jokaisella on oikeus kieltäytyä, eikä lapsia todellakaan pidä viedä katsomaan ruumiita. Ihan vihaksi pistää kun näitä tomppeleita yhä edelleen vuonna 2022 on, jotka traumatisoivat lapsia oman typeryytensä takia. Samaa sakkia joka kommentoi painoa ja vastaavaa. Sitten on lapsella syömishäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen mielipidettä kuunnellen eli jos on itse aivan varma. Selittäisin myös etukäteen vähän, että se on enää kuori mikä jää eikä näytä samalta ja rakas ihminen on jo muualla. Itse olin 7 vastaavassa tilanteessa ja äitini osasi selittää hienosti asiaa enkä saanut itse tilanteesta traumoja. Aloin kyllä miettiä elämää ja kuolemaa ja se pelotti. Eli siinä mielessä asia jäi päähän pyörimään.
Mitä järkeä edes viedä katsomaan pelkkää kuorta, jos se rakas ihminen on jo muualla. Turha aiheuttaa lapselle pelkoa.
Miksi kuolemaa pitäisi pelätä? Sehän on yhtä luonnollinen asia kuin syntymä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin katsomassa molempia vanhempiani heidän kuoltuaan jo sairaalassa. Katuisin nyt jos en olisi tehnyt niin.
Minä en käynyt katsomassa enkä ole katunut yhtään. En nähnyt mitään hyvää syytä miksi olisin käynyt katsomassa heidän kuoltuaan.
Et siis kunnioittanut heitä mitenkään?
Todennäköisesti kunnioitin enemmän, kun en heitä käynyt katsomassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin katsomassa molempia vanhempiani heidän kuoltuaan jo sairaalassa. Katuisin nyt jos en olisi tehnyt niin.
Olitko 10-vuotias?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mihin uskontoon ja perinteeseen kuuluu käydä katsomassa ruumista? Meillä ei edes ole muuta kuin hautajaiset ja uurnanlasku. Jos läheinen on kuollut sairaalassa niin siinä on ollut omaisia vieressä. Minä saan traumoja ajatuksesta että sukulaiset tulevat katselemaan elotonta, kankeaa ja mätänevää ruhoani. Heti uuniin vaan.
Ihan perus ev.lut. Mutta ei sinne ole pakko mennä.
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsi haluaa miellyttää vanhempiaan, joten luultavasti menisi ruumista katsomaan, vaikka vaivaisikin.
Itse en kyllä veisi noin pientä katsomaan enkä edes kysyisi mielipidettä. Vasta teini-ikäiseltä voisin kysyä ja sittenkään ei tietenkään ole pakko jos ei halua.
Kymmenvuotias on jo oikeastaan teini. Kaksi asiaa tässä on olennaista: miltä vainaja näyttää, eli näyttääkö paremmalta vai pahemmalta kuin mitä voi kuvitella ja se, mitä lapsi itse ajattelee.
Emme me aikuisetkaan halua nähdä kaikkia kuolleita. Kun oma äitini kuoli, kaksi lapsista tule sairaalaan katsomaan, mutta kolmas ei halunnut nähdä. Se heille kaikille sallittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en suosittele. itselle jäänyt ahdistava kuva mieleen kun nuorella vainajalla oli silmät hieman auki ja ilme oli tuskaisen näköinen. vanha isäni kuolleena oli levollisen näköinen.
Oikeasti vainajat laitetaan hyvin nätiksi ennen kuin omaiset pääsevät katsomaan, jos se vaan on mahdollista. Ei sentään palsamoida ja meikata niin kuin Amerikassa.
Mitä "oikeasti"? Luuletko etten nähnyt omin silmin miltä syöpään kuollut nuori ihminen näytti? Ei hän missään onnettomuudessa ollut tai silpoutunut. Silmät olivat raollaan, katse lasittunut ja tyhjä, suu vääntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat väkisin lapselle tuollaisen kokemuksen?
Vaikka kysyisit asiaa lapselta ja hän vastasi että joo, haluan tulla mukaan, hän saattaa sanoa niin mieliksesi, ei siksi, että oikeasti haluaisi lähteä mukaan.
Tuollainen voin olla lapselle todella traumaattinen kokemus.
Lapsi voi ihan hyvin muistaa mummoa hautajaisissa, tilaisuudessa josta jää edes jollain tasolla kaunis muisto.Pelkäätkö kuolemaa? Älä siirrä tuota pelkoa lapseesi.
Miksi luulet, että kyse on siitä, että toinen pelkäisi kuolemaa?
Kuoleman voi hyväksyä, vaikka haluaakin muistaa sen lähimmäisen sellaisena kuin hän oli eläessään eikä sellaisena, kun hän oli jo kuollut.
Te ruumiiden katselijat olette omituisia, kun ette voi hyväksyä sitä, että kaikki eivät halua niitä ruumiita katsella, vaikka ymmärtävät kyllä kuoleman tulevan jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin katsomassa molempia vanhempiani heidän kuoltuaan jo sairaalassa. Katuisin nyt jos en olisi tehnyt niin.
Minä en käynyt katsomassa enkä ole katunut yhtään. En nähnyt mitään hyvää syytä miksi olisin käynyt katsomassa heidän kuoltuaan.
Et siis kunnioittanut heitä mitenkään?
Ei siinä ole kunnioittamisesta kyse tai sen puutteesta. Vainajalle koko asia on ihan sama, elävät on ne mitkä ratkaisee ja jos he eivät halua katsoa vainajaa irvistämässä ruumisarkussa, heillä on oikeus olla katsomatta.
Kummallisia mielipiteitä. Jokaisella on oikeus kieltäytyä, eikä lapsia todellakaan pidä viedä katsomaan ruumiita. Ihan vihaksi pistää kun näitä tomppeleita yhä edelleen vuonna 2022 on, jotka traumatisoivat lapsia oman typeryytensä takia. Samaa sakkia joka kommentoi painoa ja vastaavaa. Sitten on lapsella syömishäiriö.
Sittenhän esim. kaikki meksikolaiset ovat traumatisoituneita. Siinä ja monissa muissa kulttuureissa kuolleita jopa pidetään samoissa tiloissa elävien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuollutta pitäisi kenenkään mennä katsomaan? En itse ainakaan menisi.
Kyllä on ihminen vieraantunut luonnosta.
Pitäisikö ruumis vaan jättää sijoilleen mihin on sattunut kuolemaan jos kukaan ei saisi sitä katsoa ?
Ennen vanhaan itse pestiin vainajat ja laitettiin arkkuun.
Se on osa suruprosessia myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani kävivät katsomassa sekä äidin isää että äitiä kappelin kylmiössä. Ja ottivat kuvia (en tiedä miksi, joku vanha tapa)?
Näin kuvan vaarista kuolleena kun olin noin 10-vuotias ja se oli ihan ok, koska vaari oli nukkuvan ja levollisen näköinen, jopa pieni hymy huulilla. Mummo taas kuoli, kun olin yli 20 ja jopa kuvan näkeminen ahdisti. Mummo oli saanut aivoinfarktin, joten kasvot olivat vähän vääristyneet ja hän ikään kuin irvisti. Ei ollut kaunista.
Tässä oma kokemukseni, en ehkä veisi omia lapsiani katsomaan kuollutta.
Siis puhutaanko nyt hautajaisista, missä arkku on kiinni vai siitä, että mennään katsomaan vainajaa ennen hautajaisia?
En ole ollut yksissäkään hautajaisissa, jossa arkun kansi olisi auki. Kappelin kylmiössä se voi hetken olla, mutta en ole koskaan käynyt siellä. Isäni hyvästelin sairaalassa.
Hautajaisvaiheessa vainaja on ollut kuolleena jo viikkoja.
Ennenkuulumatonta ei kuitenkaan ole arkun olevan auki:
Ortodoksiset hautajaiset - Helsingin ortodoksinen seurakunta https://www.hos.fi juhlat-ja-toimitukset hautajaiset
"Arkku on ortodoksisessa perinteessä avoinna, ellei ole jotakin erityistä syytä pitää sitä kiinni."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en suosittele. itselle jäänyt ahdistava kuva mieleen kun nuorella vainajalla oli silmät hieman auki ja ilme oli tuskaisen näköinen. vanha isäni kuolleena oli levollisen näköinen.
Oikeasti vainajat laitetaan hyvin nätiksi ennen kuin omaiset pääsevät katsomaan, jos se vaan on mahdollista. Ei sentään palsamoida ja meikata niin kuin Amerikassa.
Mitä "oikeasti"? Luuletko etten nähnyt omin silmin miltä syöpään kuollut nuori ihminen näytti? Ei hän missään onnettomuudessa ollut tai silpoutunut. Silmät olivat raollaan, katse lasittunut ja tyhjä, suu vääntynyt.
So? Kuollut näyttää kuollelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin katsomassa molempia vanhempiani heidän kuoltuaan jo sairaalassa. Katuisin nyt jos en olisi tehnyt niin.
Minä en käynyt katsomassa enkä ole katunut yhtään. En nähnyt mitään hyvää syytä miksi olisin käynyt katsomassa heidän kuoltuaan.
Et siis kunnioittanut heitä mitenkään?
Ei siinä ole kunnioittamisesta kyse tai sen puutteesta. Vainajalle koko asia on ihan sama, elävät on ne mitkä ratkaisee ja jos he eivät halua katsoa vainajaa irvistämässä ruumisarkussa, heillä on oikeus olla katsomatta.
Kummallisia mielipiteitä. Jokaisella on oikeus kieltäytyä, eikä lapsia todellakaan pidä viedä katsomaan ruumiita. Ihan vihaksi pistää kun näitä tomppeleita yhä edelleen vuonna 2022 on, jotka traumatisoivat lapsia oman typeryytensä takia. Samaa sakkia joka kommentoi painoa ja vastaavaa. Sitten on lapsella syömishäiriö.
Sittenhän esim. kaikki meksikolaiset ovat traumatisoituneita. Siinä ja monissa muissa kulttuureissa kuolleita jopa pidetään samoissa tiloissa elävien kanssa.
Älä viitsi saivarrella, erittäin typerä vertaus.
Lapsi suhtautuu kuolemaan ja kuolleen omaisen ruumiin näkemiseen luontevammin kuin aikuinen, joka ensi kertaa näkee vainajan. Ihan hyvänä pidän sitä, että olen saanut jo pienenä nähdä vainajia arkuissaan. Omien kokemusten pohjalta kannatan lapsen mukaan ottamista. Siinä lapselle selviää sekin, että hautaan maan alle päätyy läheisen kuori, ei siis varsinaisesti se läheinen, jonka hän elävänä tunsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata viedä. Se lapsi saa siitä shokin, koska niin saa moni aikuinenkin joka ensimmäisen kerran vainajan näkeen. Kasaan mennyt naama, leuka vinossa oleva mummon kuolinnaama ei ole pikkulapselle kiva näky.
Eihän sitä lasta viedä vainajaa katsomaan, vaan osallistumaan siunaustilaisuuteen.
Ei siitä jää traumoja, vaan kaunis muisto mummon jäähyväisistä.
Ei kai nyt kaikki aikuisetkaan halua käydä katsomassa.
Aloituksen mukaan oltiin kyllä viemässä katsomaan ruumista.
Ortodoksien hautajaisissahan on arkku auki ja hautajaisväki seisoo avoimen arkun ympärillä tuohukset kädessä. Jokainen käy myös vuorollaan jättämässä jäähyväiset vainajalle.
Osa suvustani on ortodokseja ja olen aina kokenut nuo hautajaiset tosi lämpiminä. Kun yli tunnin seisoo katsoen vainajaa, tuntuu että jo hautajaisten aikana pääsee kuoleman hyväksymisessä ja surutyössä pitkälle.
Tämä on se, jonka vuoksi on hyvä nähdä kuollut: ihminen on lähtenyt pois, ja jäljellä on vain kuori eli ruumis. Eri asia, jos vainaja on jostakin syystä todella pahan näköinen.