Lue keskustelun säännöt.
Mummi kuoli - Miehen mielestä 10-vuotiasta poikaa ei pidä ottaa mukaan kun käydään jättämässä jäähyväiset.
01.10.2022 |
Mun mielestä lapsella on oikeus jättää hyvästit läheiselle mummilleen. Läheisen menehtyminen on osa tätä elämää, ja jokainen meistä kuolee vuorollaan. Kuolemaa ei pidä lakaista pois näkyvistä.
Minusta kaiken ikäiset ja luonteiset lapset voi viedä katsomaan lähiomaista viimeisen kerran. Minusta lähiomaisen ruumiin näkeminen ei ole asia, jota kauhistellaan, vaan se on osa suruprosessia kuileman kohdatessa. Toki jos ruumis on pahan näköinen (onnettomuus tms) niin silloin asiaa pitäisi miettiä, mutta nyt ei ole kyse siitä.
Mitä mieltä av-raati on asiasta?
Kommentit (433)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää opettaa asia heti vauvasta täysi ikäisyyten asti. Eikä Herätä vasta kun lapsi on 10v. Murkku ikäinen matkalla murosikään. Miehesi on tällä kertaa täysin oikeassa. parempi 10 vuotias muistaa Mummonsa elävänä.Ei kuolon kalpeana kylmänä.Kun ei Kuolin Hetkellä Ollut paikalla.
APn lapset on opetettu tähän pienestä pitäen. Lähiomaisia ei ole menehtynyt vähään aikaan, joten tämä on ensimmäinen kerta 10 vuoteen.
Itselleni on aivan selvää, että käydään jättämässä hyväiset, enkä tosiaan usko että tästä tulee lapselle traumaa. Varmasti saa hänet miettimään ja pohtimaan asiaa syvällisemmin, ja varmaan jää mieleen loppuelämäksi, mutta elämässä on asioita, jotka saavat jäädä mieleen. Eikä kaikki niistä ole iloisia ja ruusunpunaisia. Minusta tämä on kaunis ja kunnioittava perinne.
AP
Nimenomaan kunnioituksesta on kysymys.
Myös omaa lastaan voi sen verran kunnioittaa, ettei sinne vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuollutta pitäisi kenenkään mennä katsomaan? En itse ainakaan menisi.
Miksi et? Olen nähnyt kaksi kuollutta, näyttivät nukkuvilta. Toisen kuollessa olin läsnä, toisen näin 8 tuntia kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
En ole edes koskaan kuullut, että kuolleen ruumista mentäisiin porukalla katsomaan. Minusta tuo on jo melkeinpä epäkunnioittavaa. Ymmärrän kyllä sen, että joku on läsnä, kun läheinen kuolee.
Sukuni on ortodoksinen ja meillä on hautajaisissa tietenkin arkun yläosa auki, mutta vainajan kasvot on harson alla. Näin on ollut kaikissa hautajaisissa. Hetki on kuitenkin toisella tapaa juhlallinen.
Meillä harso on ollut kasvoilla vain, jos kasvoilla on ollut vaurioita. Ehjän vainajan kasvot on olleet näkyvillä ja vasta tietyssä kohtaa hautajaisia pappi on peittänyt kasvot harsolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää opettaa asia heti vauvasta täysi ikäisyyten asti. Eikä Herätä vasta kun lapsi on 10v. Murkku ikäinen matkalla murosikään. Miehesi on tällä kertaa täysin oikeassa. parempi 10 vuotias muistaa Mummonsa elävänä.Ei kuolon kalpeana kylmänä.Kun ei Kuolin Hetkellä Ollut paikalla.
APn lapset on opetettu tähän pienestä pitäen. Lähiomaisia ei ole menehtynyt vähään aikaan, joten tämä on ensimmäinen kerta 10 vuoteen.
Itselleni on aivan selvää, että käydään jättämässä hyväiset, enkä tosiaan usko että tästä tulee lapselle traumaa. Varmasti saa hänet miettimään ja pohtimaan asiaa syvällisemmin, ja varmaan jää mieleen loppuelämäksi, mutta elämässä on asioita, jotka saavat jäädä mieleen. Eikä kaikki niistä ole iloisia ja ruusunpunaisia. Minusta tämä on kaunis ja kunnioittava perinne.
AP
Nimenomaan kunnioituksesta on kysymys.
Myös omaa lastaan voi sen verran kunnioittaa, ettei sinne vie.
Ylisuojella?
Koska kulttuurimme on nykyään sellainen, että kuolemasta on vieraannuttu, voi se olla lapselle aika shokki yhtäkkiä nähdä ruumis. Itse en veisi, koska ei noin pieni ehkä osaa käsitellä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on oikeassa. Näinkö pitkälle kulttuurissamme on vieraannuttu kuolemasta? Kuolleen näkeminen on lapselle terveellinen kokemus ja paljastaa elämän rajallisuuden ja sen että kuolema on osa luonnon kierokulkua.
Juuri näin. Ei tule lemmikinkään kuolema suurena järkytyksenä jos lapsi on liian suojeltu elämän tosiasioilta.
Pikemminkin heitä tulisi "siedättää" tällaisella.
Meillä oli 14 v. mukana eläinlääkärissä, kun jouduttiin tekemään päätös lemmikin lopettamisesta.
Ei tilannetta voi verrata isovanhemman kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi suhtautuu kuolemaan ja kuolleen omaisen ruumiin näkemiseen luontevammin kuin aikuinen, joka ensi kertaa näkee vainajan. Ihan hyvänä pidän sitä, että olen saanut jo pienenä nähdä vainajia arkuissaan. Omien kokemusten pohjalta kannatan lapsen mukaan ottamista. Siinä lapselle selviää sekin, että hautaan maan alle päätyy läheisen kuori, ei siis varsinaisesti se läheinen, jonka hän elävänä tunsi.
Mistä sinä tiedät, miten kukin lapsi suhtautuu mihinkin? En näe mitenkään välttämättömänä ruumiin näkemistä, säilytän mieluummin mielikuvan elävästä ihmisestä ja se myös lapselle pitää suoda.
Minne ne mielikuvat elävästä katoaa, vaikka kuolleen näkee? Ei mulla ainakaan oo minnekään kadonneet.
Mulla tulee ensimmäisenä mieleen ruumis arkussa eikä elävät muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää opettaa asia heti vauvasta täysi ikäisyyten asti. Eikä Herätä vasta kun lapsi on 10v. Murkku ikäinen matkalla murosikään. Miehesi on tällä kertaa täysin oikeassa. parempi 10 vuotias muistaa Mummonsa elävänä.Ei kuolon kalpeana kylmänä.Kun ei Kuolin Hetkellä Ollut paikalla.
APn lapset on opetettu tähän pienestä pitäen. Lähiomaisia ei ole menehtynyt vähään aikaan, joten tämä on ensimmäinen kerta 10 vuoteen.
Itselleni on aivan selvää, että käydään jättämässä hyväiset, enkä tosiaan usko että tästä tulee lapselle traumaa. Varmasti saa hänet miettimään ja pohtimaan asiaa syvällisemmin, ja varmaan jää mieleen loppuelämäksi, mutta elämässä on asioita, jotka saavat jäädä mieleen. Eikä kaikki niistä ole iloisia ja ruusunpunaisia. Minusta tämä on kaunis ja kunnioittava perinne.
AP
Nimenomaan kunnioituksesta on kysymys.
Myös omaa lastaan voi sen verran kunnioittaa, ettei sinne vie.
Ylisuojella?
Pakkoreipastuttaminen ei yleensä toimi. En ole itsekään nähnyt isovanhempani kuolleina, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Hautajaisiin on normaalisti osallistuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse 9v papan hautajaisissa ja 3 vuotta nuorempi veljenikin oli tietenkin paikalla.
Asuin samassa huushollissa kuin pappani, joka kuoli kun olin 9.
Siis ns. seisovilta jaloiltaan kuoli, joten hänet tuotiin kotiin ja useimmat naapurit kävivät jättämässä jäähyväiset ennen kuin ruumisauto vei hänet.
En tuosta traumatisoitunut, koska niin yhteisössä toimittiin.
Hautajaisissa olin ihan pienestä pitäen mukana ja tapana oli, että arkku oli auki ja ihmiset kävivät katsomassa vainajaa. Muistan yhdet tällaiset hautajaiset. Olin niin pieni, etten tuosta osannut järkyttyä enkä usko, että tuli uniini.
Mielestäni lapsella on oikeus tervehtiä viimeisen kerran isovanhempaansa, jos hän itse haluaa. Lapset ovat usein henkisesti kypsempiä, kuin luullaan ja kestävät tosiasiat.
Oma isoveljeni kuoli äitini syliin kotonamme kun olin kolmevuotias. Ei siitä traumoja jäänyt. Toki muistan tapauksen ja äitini itkun vieläkin 60 vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole edes koskaan kuullut, että kuolleen ruumista mentäisiin porukalla katsomaan. Minusta tuo on jo melkeinpä epäkunnioittavaa. Ymmärrän kyllä sen, että joku on läsnä, kun läheinen kuolee.
Sukuni on ortodoksinen ja meillä on hautajaisissa tietenkin arkun yläosa auki, mutta vainajan kasvot on harson alla. Näin on ollut kaikissa hautajaisissa. Hetki on kuitenkin toisella tapaa juhlallinen.
Epäkunnioittavaa? Oletko nyt aivan tosissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi suhtautuu kuolemaan ja kuolleen omaisen ruumiin näkemiseen luontevammin kuin aikuinen, joka ensi kertaa näkee vainajan. Ihan hyvänä pidän sitä, että olen saanut jo pienenä nähdä vainajia arkuissaan. Omien kokemusten pohjalta kannatan lapsen mukaan ottamista. Siinä lapselle selviää sekin, että hautaan maan alle päätyy läheisen kuori, ei siis varsinaisesti se läheinen, jonka hän elävänä tunsi.
Mistä sinä tiedät, miten kukin lapsi suhtautuu mihinkin? En näe mitenkään välttämättömänä ruumiin näkemistä, säilytän mieluummin mielikuvan elävästä ihmisestä ja se myös lapselle pitää suoda.
Minne ne mielikuvat elävästä katoaa, vaikka kuolleen näkee? Ei mulla ainakaan oo minnekään kadonneet.
Mulla tulee ensimmäisenä mieleen ruumis arkussa eikä elävät muistot.
Okei, mua taas on vaivannut se, etten tarpeeksi hyvin muista, miltä joku näytti kuolleena. Toisaalta tietysti hyvä, ettei muistot ole lukkiutuneet siihen kuolleen katsomiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin aikoinaan 10-vuotiaana katsomassa kuollutta mummoani ja vielä 30 vuotta myöhemmin muistan sen kokemuksen ahdistavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuollutta pitäisi kenenkään mennä katsomaan? En itse ainakaan menisi.
Miksi et? Olen nähnyt kaksi kuollutta, näyttivät nukkuvilta. Toisen kuollessa olin läsnä, toisen näin 8 tuntia kuoleman jälkeen.
Mitä katsomista siinä oli? Tyhjä kuori vain.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole edes koskaan kuullut, että kuolleen ruumista mentäisiin porukalla katsomaan. Minusta tuo on jo melkeinpä epäkunnioittavaa. Ymmärrän kyllä sen, että joku on läsnä, kun läheinen kuolee.
Sukuni on ortodoksinen ja meillä on hautajaisissa tietenkin arkun yläosa auki, mutta vainajan kasvot on harson alla. Näin on ollut kaikissa hautajaisissa. Hetki on kuitenkin toisella tapaa juhlallinen.
Meillä harso on ollut kasvoilla vain, jos kasvoilla on ollut vaurioita. Ehjän vainajan kasvot on olleet näkyvillä ja vasta tietyssä kohtaa hautajaisia pappi on peittänyt kasvot harsolla.
Oma sukuni on Keski-Euroopassa ja pääsääntöisesti hautajaisetkin ovat olleet siellä. Kahdesti olen ollut hautajaisissa Suomessa. Harsoa on käytetty, vaikka vainaja on ollut ihan omannäköisensä. Suomessa tuo ortodoksinen hautaus on vain järjestetty myöhemmin kuoleman jälkeen (yli viikko), joskin tietäkseni huomattavasti nopeammin kuin ei-ortodoksiset.
Vierailija kirjoitti:
Koska kulttuurimme on nykyään sellainen, että kuolemasta on vieraannuttu, voi se olla lapselle aika shokki yhtäkkiä nähdä ruumis. Itse en veisi, koska ei noin pieni ehkä osaa käsitellä asiaa.
Tuskinpa muuta kuin ihmettelee miksei puhu tai liiku. Ei sitä tarvitse sen kummemmin "käsitellä".
Kun mummuni kuoli ollessani varhaisteini, en olisi halunnut nähdä häntä kuolleena, eikä sitä onneksi kukaan ehdottanutkaan. Ja siis korostan, että hän oli (ja on edelleen) yksi ehdottomista suosikki-ihmisistäni, ja ehkä juuri siksi oli mukavaa muistaa hänet elävänä ja aina yhtä lempeänä, vaikka sairaus ja kivut hidastivatkin elämää.
No mitäpä jos kysyisitte ihan pojalta itseltään. 10v osaa jo selkeästi ilmaista oman tahtonsa. Tilanteen voi ensin selittää hänelle, mitä on ehkä vastassa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuollutta pitäisi kenenkään mennä katsomaan? En itse ainakaan menisi.
Kyllä on ihminen vieraantunut luonnosta.
Pitäisikö ruumis vaan jättää sijoilleen mihin on sattunut kuolemaan jos kukaan ei saisi sitä katsoa ?Ennen vanhaan itse pestiin vainajat ja laitettiin arkkuun.
Se on osa suruprosessia myös.Niin no ennen vanhaan vanhukset asuivat lastensa luona kuolemaansa saakka eikä jossakin vanhainkodissa. Vähän kaikkea "ennen vanhaan tekemisiä" on delegoitu muualle.
Ja kuinkahan järkevää kaiken delegoiminen muualle on ? Ihmiset on tehnyt asioita tietyllä tavalla tuhansia vuosia, kunnes tässä muutaman vuosikymmenen aikana on muutettu toimintatapoja luonnon vastaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuollutta pitäisi kenenkään mennä katsomaan? En itse ainakaan menisi.
Miksi et? Olen nähnyt kaksi kuollutta, näyttivät nukkuvilta. Toisen kuollessa olin läsnä, toisen näin 8 tuntia kuoleman jälkeen.
Mitä katsomista siinä oli? Tyhjä kuori vain.
.
Aika kylmää. Miksi sitten pidetään "kuoren" takia hautajaisia, käydään haudoilla, poltetaan kynttilöitä jne?
Juuri näin. Ei tule lemmikinkään kuolema suurena järkytyksenä jos lapsi on liian suojeltu elämän tosiasioilta.
Pikemminkin heitä tulisi "siedättää" tällaisella.