Mummi kuoli - Miehen mielestä 10-vuotiasta poikaa ei pidä ottaa mukaan kun käydään jättämässä jäähyväiset.

Jokainen tehköön omalla ja oman ruumiinsa kohdalla kuten parhaaksi näkee mutta mielestäni lapsen paras ei ole nähdä ruumiita.

Itse en menisi katsomaan kuin korkeintaan puolisoani (toivottavasti tätä tilannetta ei ikinä eteeni tule) ja silloinkin mahdollisimman nopeasti kuoleman jälkeen. Omaa ruumistani en myöskään päästäisi katsomaan kuin puolisoni mikäli hän sitä itse haluaisi (ja taas toivon, että hänkään ei tällaiseen tilanteeseen joudu).

Ei kyse ole mistään "kuolemasta vieraantumisesta", mitä tämä sitten tarkoittaakaan. Maailmassa on paljon ns. luonnollisia asioita, joita niitäkään ei mennä töllistelemään vierestä. Kaikkea ei suinkaan tarvitse itse nähdä ja kokea voidakseen ymmärtää asian. Ihmiset ovat myös erilaisia, esimerkiksi tässä keskustelussa osa pitää ruumiiden katsomista kunnioittavana, osa (kuten minä) epäkunnioittavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen mielipidettä kuunnellen eli jos on itse aivan varma. Selittäisin myös etukäteen vähän, että se on enää kuori mikä jää eikä näytä samalta ja rakas ihminen on jo muualla. Itse olin 7 vastaavassa tilanteessa ja äitini osasi selittää hienosti asiaa enkä saanut itse tilanteesta traumoja. Aloin kyllä miettiä elämää ja kuolemaa ja se pelotti. Eli siinä mielessä asia jäi päähän pyörimään.

Ei tuon ikäinen lapsi tajua kuolemasta juuri mitään. Se kuvittelee että sen pitää sanoa jotakin vanhempien vuoksi. Tunnolliset lapset sitten ovat muka "valmiita" ja typerät aikuiset vievät ne traumatisoitumaan jonnekin avoimen ruumisarkun viereen. 

10-vuotias on sopiva hautajaisiin, mutta ei ruumista katsomaan. Onhan tämä nyt ihan selvä juttu. 

Ihan selvä juttu, että lapsi otetaan mukaan. Kuolema on luonnollinen osa elämää. Ihmeellistä, kun kaikesta tulee muka joku trauma.

Niin on esimerkiksi ulostaminenkin luonnollinen osa elämää mutta ei sitä silti yleisön edessä tarvitse tehdä.

Lisäksi kuolema usein on traumaattinen asia, sillä harva pääsee kuolemaan rauhallisesti ja kun aika on omasta ja läheisten mielestä oikea. Kyllä siihen usein liittyy kovaa kärsimystä sairauksien, onnettomuuden tai peräti henkirikoksen muodossa. Toki kaikki ihmiset eivät luonnostaan kykene tuntemaan empatiaa eli heille kuolema ei varmaan missään olosuhteissa ole traumaattinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitajana pukenut ja laittanut kymmeniä vainajia. En ikinä ottaisi lapsia katsomaan kuollutta sen jälkeen kun leuka on sidottu sideharsolla kiinni. Posket puristuksissa, sideharso kiertää päätä leuan alta päälaelle useita kierroksia. Sen verran tiukalle saa vetää, että suu pysyy kiinni. Toinen hoitaja nostaa leukaa ylös ja toinen sitoo. Jos on hammasproteesit, saattaa sieltä rumasti vielä törröttää nekin. Hiustuppo törröttää sideharson takaa. Ihon väri muuttuu harmahtavankellertäväksi ja vahamaiseksi. Vaikka kuinka olisi laittanut silmät kiinni ja kostuttanut silmälaput, voi silmät olla vähän raollaan kun ne omaisten hyvästelyhetkeä ennen poistetaan. Kunnioittavasti vainajaa kohdellaan ja arvokkaasti laitetaan, mutta kasvojen sitomisen aikana miettii kyllä että siinä käsittelyssä arvokkuus kärsii. En ehkä itsekään haluaisi hyvästellä enää siinä vaiheessa, saati että veisin lapsen sinne. Eri asia itsellä, mikäli ehtii hyvästelemään ennenkuin vainaja on laitettu. Ortodoksihautajaisissa pidetään arkkua auki ja ihmiset käyvät jättämässä jäähyväiset, Vainaja on puettu omiin vaatteisiin ja kasvot ehostettu niin, että väri on lähestulkoon sama kuin elävällä ihmisellä.

Miks kasvoja pitää sitoo

Kun ihminen kuolee, se alkaa jäykistymään melko pian. Tästä syystä esim kädet pitää vääntää siihen rinnalle ja leuka pitää sitoa kiinni ettei se suu jää auki. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kuinka pikkusiskoni kuoli kun olin itse 11v. Minut pakotettiin katsomaan siskon ruumista ja se oli järkyttävää. Edellisellä kerralla hänet nähdessäni hän oli iloinen, onnellinen ja terve, leikki puistossa onnellisena kanssani ja muutaman päivän päästä hän makasi kun kuolleena, kylmänä, kalmpeana ja liikkumattomana arkussa. Kaiken lisäksi minua rangaistiin, kun heräilin myöhemmin itkien painajaisiin, jossa sisko oli kuolleena.

Olen pahoillani. Tuon on täytynyt olla hirveää :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää opettaa asia heti vauvasta täysi ikäisyyten asti. Eikä Herätä vasta kun lapsi on 10v. Murkku ikäinen matkalla murosikään. Miehesi on tällä kertaa täysin oikeassa. parempi 10 vuotias muistaa Mummonsa elävänä.Ei kuolon kalpeana kylmänä.Kun ei Kuolin Hetkellä Ollut paikalla.

APn lapset on opetettu tähän pienestä pitäen. Lähiomaisia ei ole menehtynyt vähään aikaan, joten tämä on ensimmäinen kerta 10 vuoteen.

Itselleni on aivan selvää, että käydään jättämässä hyväiset, enkä tosiaan usko että tästä tulee lapselle traumaa. Varmasti saa hänet miettimään ja pohtimaan asiaa syvällisemmin, ja varmaan jää mieleen loppuelämäksi, mutta elämässä on asioita, jotka saavat jäädä mieleen. Eikä kaikki niistä ole iloisia ja ruusunpunaisia. Minusta tämä on kaunis ja kunnioittava perinne.

AP

Nimenomaan kunnioituksesta on kysymys.

Myös omaa lastaan voi sen verran kunnioittaa, ettei sinne vie.

Ylisuojella?

Pakkoreipastuttaminen ei yleensä toimi. En ole itsekään nähnyt isovanhempani kuolleina, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Hautajaisiin on normaalisti osallistuttu.

Oliko sinulta kysytty olisitko halunnut?

Ei kysytty, eikä mielestäni tämä ole asia jota kysytään lapselta. On tiettyjä kunnioittavia asioita, joita tehdään eikä niistä kysellä lapsilta. Ei kysellä siitäkään, että halusinko osallistua sukulaisen häihin, vaan sinne mentiin. Minun perheessäni on aina käsitelty ikäviä ja surullisiakin asioita ilojen ohella. Enkä ole traumatisoitunut, vaan mielestäni henkisesti hyvinkin vahva. Kestän pettymyksiä ja surua, kun minut on opetettu että ne ovat osa elämää.

AP

Entä jos lapsesi onkin herkempi kuin sinä?

Niinpä. Aloittaja tuntuu katsovan asiaa vain omasta näkökulmastaan. Ja tuntuu, että hänen on vaikea kestää tai käsittää, että jotkut ovat heikompia kuin hän. Ehkä isän "herkkämielisyys" tässä ärsyttää häntä ja haluaa siksikin pitää oman päänsä. Tai tosiaan karaista lasta, pelkääkö, että lapsi on jotenkin huono ja heikko jos ei halua katsoa kuollutta mummia.

Häihin meno on nyt ihan eri asia, ei mitenkään verrannollinen.

Aloittaja tuntuu tunnekylmältä tai sitten puuttuu joku taju, että ihmiset ovat erilaisia. Ikäänkuin kaikki pitäisi sopia samaan muottiin, tietenkin hänen määrittelemäänsä.

Myös lapselta ei varmaan tässä perheessä paljon mielipiteitä kysellä. Onneksi mies on sentään lapsen puolella, tai yrittää olla.

Mutta tuntuu, että aloittaja jyrää hänetkin. Olisiko nyt mies senverran jämerä, että pitäisi pintansa. Ehkä nyt on niin iso asia, että on päättänyt uskaltaa sanoa aloittajaa vastaan omaa lastaan puolustaen. Isä tuntee lapsensa.

Onhan lapsi miehesi ja sinun yhteinen? Kyllä miehenkin mielipide silloin jotain merkitsee.

Vaikka sinä olet kovin vahva, niin ehkä miehelläsi on herkkyyttä ja tunneälyä. Ja lapsi on perinyt sen isältään.

Sitäkö yrität lapselta pois nyhtää ankaruudella?

Isä kuoli kun olin 9, kukaan meistä lapsista ei mennyt katsomaan hänen ruumista. Isovanhemmat kävivät katsomassa ja isoisä myöhemmin näytti valokuvia isän ruumiista. Mielummin olisin ollut näkemättä, pelkkä kuvien näkeminen oli epämiellyttävä kokemus, muistan isän elävänä, en ruumiina arkussa. Kuolee ihminen millä tavalla tahansa se eloton ruumis ei ole mitenkään kaunis ja varsinkin lapsille tuollainen kokemus voi olla todella traumaattinen.

Olen miehesi kanssa täysin samaa mieltä ja kannatan hänen ajatuksia, olen nainen. Minusta oli kauheaa 10v lapsena mennä ruumista katsomaan, se aiheutti ahdistusta, ei kaunista. Siitä ottivat vielä valokuvia. Elävänä muistelu on parempi. Trauma voi tulla. Ei ole kyse kuoleman välttelystä muiden kohdalla. Joillekin on myös kirkko ja hautausmaa liikaa. Jos aikuinen haluaa larpata ruumiiden äärellä, haluaa karaista itseään ja osaa olla nätisti, ihan vapaasti, lapsi ei ole aikuinen ja ei käsittele samoin päässä asioita. 

Olen kohta 40-vuotias, enkä ole koskaan nähnyt kuollutta. En halunnut mennä katsomaan edes isäni ruumista. Mielummin muistan läheiseni elävinä. Ei ole onneksi kukaan pakottanut katsomaan ruumiita.

Mitenköhän ihmiset ulkomailla selviää kun monissa maissa kuuluu kulttuuriin että kuollutta käydään katsomassa tai arkku on avoinna hautajaisissa? Suomalainen lapsi mukamas traumatisoituu heti...

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ihmiset ulkomailla selviää kun monissa maissa kuuluu kulttuuriin että kuollutta käydään katsomassa tai arkku on avoinna hautajaisissa? Suomalainen lapsi mukamas traumatisoituu heti...

Nyt sinä trollaat tätä samaa viestiä koko ajan. Kantasi on tullut selväksi, se ei toistelemalla parane. Anna jo olla.

Olin 6 vuotiaana äitini hautajaisissa ja ennen siunausta kävin kappelin kellarissa katsomassa häntä avoimessa arkussa. Siunauksessa oli sitten jo arkku kiinni.

Aika pumpulissa kasvatettu hipsteri on AP:n mies.

Onneksi miehet osaa ajatella rationaalisesti ja järkevästi, kuten aloittajankin mies. Älytön ajatuskin näyttää ruumis noin nuorelle lapselle. Mamma taas siellä ajatellu vähän tunteella vailla järkeä.

T: Onneksi on sentään fiksu mies

Minä olin 4-vuotias kun mummi kuoli. Muistan kuinka äiti nosti minut katsomaan kun mummi makasi arkussa ennen hautajaisia ja olin kuulemma vain todennut että "mummi nukkuu". Eipä tuosta mitään traumoja tullut ja itsekin tekisin samoin jos lapsia olisi.

Poika varmaan näkee mummin sit taas joskus taivaassa, niin ei mitään jäähyväisiä edes tarvita

Kysy lapsen mielipidettä. Itse en 16-vuotiaana halunnut mennä hyvästelemään vaaria eikä halunneet sisaruksetkaan. Äiti sanoi jälkikäteen että hyvä ettei tultu, oli sairaus ehtinyt muuttaa sen verran ulkonäköä.

Itse kannoin arkkua ensimmäisen kerran 10-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitajana pukenut ja laittanut kymmeniä vainajia. En ikinä ottaisi lapsia katsomaan kuollutta sen jälkeen kun leuka on sidottu sideharsolla kiinni. Posket puristuksissa, sideharso kiertää päätä leuan alta päälaelle useita kierroksia. Sen verran tiukalle saa vetää, että suu pysyy kiinni. Toinen hoitaja nostaa leukaa ylös ja toinen sitoo. Jos on hammasproteesit, saattaa sieltä rumasti vielä törröttää nekin. Hiustuppo törröttää sideharson takaa. Ihon väri muuttuu harmahtavankellertäväksi ja vahamaiseksi. Vaikka kuinka olisi laittanut silmät kiinni ja kostuttanut silmälaput, voi silmät olla vähän raollaan kun ne omaisten hyvästelyhetkeä ennen poistetaan. Kunnioittavasti vainajaa kohdellaan ja arvokkaasti laitetaan, mutta kasvojen sitomisen aikana miettii kyllä että siinä käsittelyssä arvokkuus kärsii. En ehkä itsekään haluaisi hyvästellä enää siinä vaiheessa, saati että veisin lapsen sinne. Eri asia itsellä, mikäli ehtii hyvästelemään ennenkuin vainaja on laitettu. Ortodoksihautajaisissa pidetään arkkua auki ja ihmiset käyvät jättämässä jäähyväiset, Vainaja on puettu omiin vaatteisiin ja kasvot ehostettu niin, että väri on lähestulkoon sama kuin elävällä ihmisellä.

Miks kasvoja pitää sitoo

Kasvot sidotaan vain väliaikaisesti, kunnes ruumis jäykistyy. Siteet voi ottaa pois sitten. Sidonnalla saadaan suu pysymään kiinni ja ehkä siten luonnollisempi ilme jää kasvoille. Samoin silmät jäävät kiinni, kun niiden päällä on laput.

Kuolon kankeus ilmestyy n kuuden tunnin aikana, kehittyy täydelliseksi 12 tunnin aikana ja pysyy sen 12 tuntia ja häviää sitten seuraavan 12 tunnin aikana.

Noista merkeistä voidaan päätellä ja niitä käytetään rikos/murha/tappo jutuissa kun haetaan todennäköistä kuolinaikaa.

Jopas on mennyt juupas eipäs jutuksi. Kun tuntee lapsen niin siitä jo tietää miten hän suhtautuu.

Toiset, jotka ovat liian herkkiä voivat jäädä miettimään liikaa, mutta 10v reippaan oloinen lapsi jonka kanssa on puhuttu kuolemasta ei kärsi eikä saa traumoja. Lapsi voi päättää itse. Lasta voi jäädä kiusaamaan jos ei pääse näkemään jos välit on olleet läheiset mummoon.

Ruumiin näyttäminen lapselle ei ole hyvä asia, vaikka työskentelen vanhustenhoidossa ja olen usein lähellä kun ihminen vielä elää niin poistun kuoleman lähestyessä. Lähihoitajat sitten hoitavat exituksen.

En veisi, sillävainajassa tapahtuu muutoksia, eikä ole sama kuin oli elävänä. Ei aina jää kaunis mielikuva edes aikuiselle.

Onko ap. nähnyt monta kertaa kuolleen ihmisen?

Mummini hautajaisissa veljeni vaimo halusi välttämättä lapsensa jättävän jääjyväiset ennen siunaustilaisuutta mummille ja lapsi oli n. 14v ja ainakin hänelle oli ahdistava kokemus ja vaati terapiaa.

En nyt ymmärrä, miksi on tärkeää jättää hyvästit jo kuolleelle ihmiselle ja jäädä se viimeiksi muistikuvaksi, eikö arvokkaampi ja kauniimpi muisto jää elävästä ihmisestä.