Mummi kuoli - Miehen mielestä 10-vuotiasta poikaa ei pidä ottaa mukaan kun käydään jättämässä jäähyväiset.

Kylläpäs on heikkoa väkeä nykyään kun ei voi edes kuollutta nähdä saamatta traumoja :D

Mitä hyötyä siitä lapselle olis,mennä kattoon kuollutta mummia🤔

Vierailija kirjoitti:

Hän voi kyllä jättää hyvästit mummille hautajaisissa. Sitä vartenhan ne ovat.

No entä kun mummo haluaa laittaa itsensä esille arkussa kuolelena? Ei voi välttää pienet lapsenlapset näkemästä. Vaikea sanoa, onko se hyvästä vai huonosta. Ehkä enemmän huonosta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs on heikkoa väkeä nykyään kun ei voi edes kuollutta nähdä saamatta traumoja :D

Kaikki ei ole nekrofiileja, kuten sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs on heikkoa väkeä nykyään kun ei voi edes kuollutta nähdä saamatta traumoja :D

Kaikki ei ole nekrofiileja, kuten sinä.

Kappas, jonne oppinut uuden sanan.

Ennen kuolleita ihmisiä ja eläimiä näkyi tämän tästä, eikä juuri kukaan kärsinyt mt-ongelmista. Nykyään eletään pumpulissa ja viimeistään parikymppisenä pitää syödä psyykenlääkepillereitä kuin aamulla muroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs on heikkoa väkeä nykyään kun ei voi edes kuollutta nähdä saamatta traumoja :D

Kaikki ei ole nekrofiileja, kuten sinä.

Kappas, jonne oppinut uuden sanan.

Hihhulin kristallipallo on kyllä nyt sen verran huurussa, että pieleen meni. Parempi arvausonni ensi kerralla.

Muistan, kuinka pikkusiskoni kuoli kun olin itse 11v. Minut pakotettiin katsomaan siskon ruumista ja se oli järkyttävää. Edellisellä kerralla hänet nähdessäni hän oli iloinen, onnellinen ja terve, leikki puistossa onnellisena kanssani ja muutaman päivän päästä hän makasi kun kuolleena, kylmänä, kalmpeana ja liikkumattomana arkussa. Kaiken lisäksi minua rangaistiin, kun heräilin myöhemmin itkien painajaisiin, jossa sisko oli kuolleena.

Minä näin 8-vuotiaana, kuinka hamsterini makasi kuolleena häkissään. Ei jäänyt traumoja, päinvastoin se oli vain hyvä, että tajusin sen todella kuolleen ja että se oli peruuttamatonta.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin siitä, että kuinka kauan on ollut kuolleena. En itsekään välttämättä katsoisi yli viikon kuolleena ollutta. Lapsi olisi hyvä viedä jossain ikävaiheessa katsomaan kuollutta. Mikäli aina suojellaan, niin voi olla kova paikka aikuisena katsoa ensimmäistä kertaa kuollutta, kun siinä makaa oma isä tai äiti.

Juuri tuo on merkityksellistä. Ihminen alkaa muuttua aika pian kuoleman jälkeen, joten jos käy vuorokauden sisällä katsomassa ei vielä ole suuria muutoksia tullut. Kokemus suvun sisältä kun hautajaiset olivat kolmen viikon kuluttua kuolemasta ja oli säilössä ruumishuoneella pakkasessa. Katsojat totesivat ettei olisi pitänyt enää katsoa,oli muuttunut pahoin. Osa oli nähnyt välittömästi kuoleman jälkeen.

Olen hoitajana pukenut ja laittanut kymmeniä vainajia. En ikinä ottaisi lapsia katsomaan kuollutta sen jälkeen kun leuka on sidottu sideharsolla kiinni. Posket puristuksissa, sideharso kiertää päätä leuan alta päälaelle useita kierroksia. Sen verran tiukalle saa vetää, että suu pysyy kiinni. Toinen hoitaja nostaa leukaa ylös ja toinen sitoo. Jos on hammasproteesit, saattaa sieltä rumasti vielä törröttää nekin. Hiustuppo törröttää sideharson takaa. Ihon väri muuttuu harmahtavankellertäväksi ja vahamaiseksi. Vaikka kuinka olisi laittanut silmät kiinni ja kostuttanut silmälaput, voi silmät olla vähän raollaan kun ne omaisten hyvästelyhetkeä ennen poistetaan. Kunnioittavasti vainajaa kohdellaan ja arvokkaasti laitetaan, mutta kasvojen sitomisen aikana miettii kyllä että siinä käsittelyssä arvokkuus kärsii. En ehkä itsekään haluaisi hyvästellä enää siinä vaiheessa, saati että veisin lapsen sinne. Eri asia itsellä, mikäli ehtii hyvästelemään ennenkuin vainaja on laitettu. Ortodoksihautajaisissa pidetään arkkua auki ja ihmiset käyvät jättämässä jäähyväiset, Vainaja on puettu omiin vaatteisiin ja kasvot ehostettu niin, että väri on lähestulkoon sama kuin elävällä ihmisellä.

80-luvulla hautajaisissa vaarin arkku oli auki ennen kuin alettiin kantamaan. Muistan, kun mummu antoi suukon hänen poskelleen. Ei jäänyt minulle traumoja siitä, kun kaikki suhtautuivat tilanteeseen luonnollisesti. Olin 12v.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuolleita ihmisiä ja eläimiä näkyi tämän tästä, eikä juuri kukaan kärsinyt mt-ongelmista. Nykyään eletään pumpulissa ja viimeistään parikymppisenä pitää syödä psyykenlääkepillereitä kuin aamulla muroja.

Kyllä niitä mt-ongelmia oli ennenkin. Niitä vaan ei hoidettu millään pillereillä tai muullakaan. Eikä ollut paremmin mitään diagnoosejakaan.

En veisi omaa lastani. Itse sain lapsena traumat siitä, kun lähdin mukaan kylmiöön katsomaan lähes tunnistamattomaksi muuttunutta, elotonta ruumista, joka oli kuulunut isälleni. Paljon mieluummin kantaisin viimeisenä muistonani hänestä sitä, miltä hän näytti elävänä. 

Aloitus on pelkä provo, joka on aiemminkin täällä ollut.

Hyvää keskustelua silti syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitajana pukenut ja laittanut kymmeniä vainajia. En ikinä ottaisi lapsia katsomaan kuollutta sen jälkeen kun leuka on sidottu sideharsolla kiinni. Posket puristuksissa, sideharso kiertää päätä leuan alta päälaelle useita kierroksia. Sen verran tiukalle saa vetää, että suu pysyy kiinni. Toinen hoitaja nostaa leukaa ylös ja toinen sitoo. Jos on hammasproteesit, saattaa sieltä rumasti vielä törröttää nekin. Hiustuppo törröttää sideharson takaa. Ihon väri muuttuu harmahtavankellertäväksi ja vahamaiseksi. Vaikka kuinka olisi laittanut silmät kiinni ja kostuttanut silmälaput, voi silmät olla vähän raollaan kun ne omaisten hyvästelyhetkeä ennen poistetaan. Kunnioittavasti vainajaa kohdellaan ja arvokkaasti laitetaan, mutta kasvojen sitomisen aikana miettii kyllä että siinä käsittelyssä arvokkuus kärsii. En ehkä itsekään haluaisi hyvästellä enää siinä vaiheessa, saati että veisin lapsen sinne. Eri asia itsellä, mikäli ehtii hyvästelemään ennenkuin vainaja on laitettu. Ortodoksihautajaisissa pidetään arkkua auki ja ihmiset käyvät jättämässä jäähyväiset, Vainaja on puettu omiin vaatteisiin ja kasvot ehostettu niin, että väri on lähestulkoon sama kuin elävällä ihmisellä.

Miks kasvoja pitää sitoo

Asiaan vaikuttaa paljon se, minkä luonteinen lapsi on. Jos hän on herkkä, harkitsisin kaksi kertaa. Minä en ole nähnyt yhtäkään sukulaistani kuolleena, ja hyvä niin. Olen aivan liian herkkä sellaiseen, ja näky olisi varmasti jäänyt kummittelemaan mieleeni.

Selitä lapselle mitä tilaisuudessa tapahtuu ja mitä on vastassa, ja kysy haluaako hän mukaan. Anna mahdollisuus perääntyä viime hetkellä.

10 v. osaa jo aika hyvin analysoida omia tuntemuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää opettaa asia heti vauvasta täysi ikäisyyten asti. Eikä Herätä vasta kun lapsi on 10v. Murkku ikäinen matkalla murosikään. Miehesi on tällä kertaa täysin oikeassa. parempi 10 vuotias muistaa Mummonsa elävänä.Ei kuolon kalpeana kylmänä.Kun ei Kuolin Hetkellä Ollut paikalla.

APn lapset on opetettu tähän pienestä pitäen. Lähiomaisia ei ole menehtynyt vähään aikaan, joten tämä on ensimmäinen kerta 10 vuoteen.

Itselleni on aivan selvää, että käydään jättämässä hyväiset, enkä tosiaan usko että tästä tulee lapselle traumaa. Varmasti saa hänet miettimään ja pohtimaan asiaa syvällisemmin, ja varmaan jää mieleen loppuelämäksi, mutta elämässä on asioita, jotka saavat jäädä mieleen. Eikä kaikki niistä ole iloisia ja ruusunpunaisia. Minusta tämä on kaunis ja kunnioittava perinne.

AP

Nimenomaan kunnioituksesta on kysymys.

Myös omaa lastaan voi sen verran kunnioittaa, ettei sinne vie.

Ylisuojella?

Pakkoreipastuttaminen ei yleensä toimi. En ole itsekään nähnyt isovanhempani kuolleina, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Hautajaisiin on normaalisti osallistuttu.

Oliko sinulta kysytty olisitko halunnut?

Ei kysytty, eikä mielestäni tämä ole asia jota kysytään lapselta. On tiettyjä kunnioittavia asioita, joita tehdään eikä niistä kysellä lapsilta. Ei kysellä siitäkään, että halusinko osallistua sukulaisen häihin, vaan sinne mentiin. Minun perheessäni on aina käsitelty ikäviä ja surullisiakin asioita ilojen ohella. Enkä ole traumatisoitunut, vaan mielestäni henkisesti hyvinkin vahva. Kestän pettymyksiä ja surua, kun minut on opetettu että ne ovat osa elämää.

AP

Entä jos lapsesi onkin herkempi kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen mielipidettä kuunnellen eli jos on itse aivan varma. Selittäisin myös etukäteen vähän, että se on enää kuori mikä jää eikä näytä samalta ja rakas ihminen on jo muualla. Itse olin 7 vastaavassa tilanteessa ja äitini osasi selittää hienosti asiaa enkä saanut itse tilanteesta traumoja. Aloin kyllä miettiä elämää ja kuolemaa ja se pelotti. Eli siinä mielessä asia jäi päähän pyörimään.

Ei tuon ikäinen lapsi tajua kuolemasta juuri mitään. Se kuvittelee että sen pitää sanoa jotakin vanhempien vuoksi. Tunnolliset lapset sitten ovat muka "valmiita" ja typerät aikuiset vievät ne traumatisoitumaan jonnekin avoimen ruumisarkun viereen. 

10-vuotias on sopiva hautajaisiin, mutta ei ruumista katsomaan. Onhan tämä nyt ihan selvä juttu. 

Ihan selvä juttu, että lapsi otetaan mukaan. Kuolema on luonnollinen osa elämää. Ihmeellistä, kun kaikesta tulee muka joku trauma.

Miksi lapselle pitäisi jäädä viimeiseksi muistoksi mummistaan se, että näkee jonkun etäisesti ihmistä muistuttavan harmaan kropan jollain kolkolla ruumishuoneella?