Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mummi kuoli - Miehen mielestä 10-vuotiasta poikaa ei pidä ottaa mukaan kun käydään jättämässä jäähyväiset.
01.10.2022 |
Mun mielestä lapsella on oikeus jättää hyvästit läheiselle mummilleen. Läheisen menehtyminen on osa tätä elämää, ja jokainen meistä kuolee vuorollaan. Kuolemaa ei pidä lakaista pois näkyvistä.
Minusta kaiken ikäiset ja luonteiset lapset voi viedä katsomaan lähiomaista viimeisen kerran. Minusta lähiomaisen ruumiin näkeminen ei ole asia, jota kauhistellaan, vaan se on osa suruprosessia kuileman kohdatessa. Toki jos ruumis on pahan näköinen (onnettomuus tms) niin silloin asiaa pitäisi miettiä, mutta nyt ei ole kyse siitä.
Mitä mieltä av-raati on asiasta?
Kommentit (433)
Vierailija kirjoitti:
Olin itse 9v papan hautajaisissa ja 3 vuotta nuorempi veljenikin oli tietenkin paikalla.
Kyse ei ollutkaan hautajaisista tässä aloituksessa, vaan lapsen viemisestä katsomaan kuollutta mummia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko39 kirjoitti:
Mut on lapsena/nuorena useita kertoja viety ruumiita katsomaan, puoliväkisin. Mummoja, pappoja, enoja, settiä, oma isä jne.
Tekosyynä käytetty tätä "viimeinen tervehdys, jätä hyvästit yms" soopaa. Syyllistetty ties millä, jos en tule paikalle.
Itse olen sitä mieltä että haluan muistaa vainajan sellaisena mitä hän oli elävänä. En näe mitään lisäarvoa sillä että näen raadon vielä kerran ennen kuin se kuopataan.
Mielestäni asian voi lapsellekin esittää niinkuin se on. Henkilö x on kuollut, haluatko tulla katsomaan? On täysin ok jos haluat jäädä pois.
Jos lapsi ei halua tulla, ei häntä pidä painostaa tai kiristää tulemaan.
Niinpä, eikä se ruumis ole kuin kuori kuolleesta ihmisestä! Yhtä hyvin voit jättää siinä siunaustilaisuudessa mielessäsi jäähyväiset kuolleelle. Jokainen uskoo mihin uskoo, mutta ruumiin näkeminen ei joka tapauksessa tuo lisäarvoa millekään. Missä muuten on tämä tapa, että kokoonnutaan avonaisen arkun äärelle? Ortodoksit toki erikseen. Itse olen lapsena nähnyt kuolleita omaisia, mutta ei se minullekaan mitään erityistä hyvästelyn tunnetta tuottanut. Työni puolesta olen ruumiita pukenut eli kuolema ei ole mitenkään vieras asia vaan esim. tuloksettoman elvytyksen yhteydessä hyvinkin tuttu asia.
En veisi tuon ikäistä lasta katsomaan kuollutta. Jos lapsi olisi vaikka 15-vuotias niin kysyisin, haluaako hän ja kertoisin, että ei ole mikään pakko.
Minua pyydettiin katsomaan kuollutta kun olin jo reilu 30+ enkä lähtenyt. Haluan muistaa edesmenneen elävänä. En ruumiina.
En koe ruumiin katsomisessa mitään erityistä mieltä. Kyllä minä olen niitä nähnyt ja tiedän, että ihminen on kuollut.
Riippuu täysin siitä, että kuinka kauan on ollut kuolleena. En itsekään välttämättä katsoisi yli viikon kuolleena ollutta. Lapsi olisi hyvä viedä jossain ikävaiheessa katsomaan kuollutta. Mikäli aina suojellaan, niin voi olla kova paikka aikuisena katsoa ensimmäistä kertaa kuollutta, kun siinä makaa oma isä tai äiti.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin siitä, että kuinka kauan on ollut kuolleena. En itsekään välttämättä katsoisi yli viikon kuolleena ollutta. Lapsi olisi hyvä viedä jossain ikävaiheessa katsomaan kuollutta. Mikäli aina suojellaan, niin voi olla kova paikka aikuisena katsoa ensimmäistä kertaa kuollutta, kun siinä makaa oma isä tai äiti.
Itse kävin ensimmäistä kertaa katsomassa kuollutta, kun kävin katsomassa muutama tunti aikaisemmin kuollutta isääni. En kyllä tarvinnut siihen mitään etukäteen harjoittelua, etenkään lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en haluaisi että sukulaiset tulevat töllistelemään ruumistani.
Vierailija kirjoitti:
Olin halunnut jättää ruusun mummini arkulle...
Terv. 10 vuotias
Ei kukaan sitä lapselta kai kiellä? Hautajaisissa voi jättää kukan arkulle.
Hautajaisiin voi tämäkin 10-vuotias mennä, siitä ei ole nyt kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää opettaa asia heti vauvasta täysi ikäisyyten asti. Eikä Herätä vasta kun lapsi on 10v. Murkku ikäinen matkalla murosikään. Miehesi on tällä kertaa täysin oikeassa. parempi 10 vuotias muistaa Mummonsa elävänä.Ei kuolon kalpeana kylmänä.Kun ei Kuolin Hetkellä Ollut paikalla.
APn lapset on opetettu tähän pienestä pitäen. Lähiomaisia ei ole menehtynyt vähään aikaan, joten tämä on ensimmäinen kerta 10 vuoteen.
Itselleni on aivan selvää, että käydään jättämässä hyväiset, enkä tosiaan usko että tästä tulee lapselle traumaa. Varmasti saa hänet miettimään ja pohtimaan asiaa syvällisemmin, ja varmaan jää mieleen loppuelämäksi, mutta elämässä on asioita, jotka saavat jäädä mieleen. Eikä kaikki niistä ole iloisia ja ruusunpunaisia. Minusta tämä on kaunis ja kunnioittava perinne.
AP
Nimenomaan kunnioituksesta on kysymys.
Myös omaa lastaan voi sen verran kunnioittaa, ettei sinne vie.
Ylisuojella?
Pakkoreipastuttaminen ei yleensä toimi. En ole itsekään nähnyt isovanhempani kuolleina, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Hautajaisiin on normaalisti osallistuttu.
Oliko sinulta kysytty olisitko halunnut?
Ei kysytty, eikä mielestäni tämä ole asia jota kysytään lapselta. On tiettyjä kunnioittavia asioita, joita tehdään eikä niistä kysellä lapsilta. Ei kysellä siitäkään, että halusinko osallistua sukulaisen häihin, vaan sinne mentiin. Minun perheessäni on aina käsitelty ikäviä ja surullisiakin asioita ilojen ohella. Enkä ole traumatisoitunut, vaan mielestäni henkisesti hyvinkin vahva. Kestän pettymyksiä ja surua, kun minut on opetettu että ne ovat osa elämää.
AP
Oikein. Vainajan katsominen ei ole mikään mukava tilanne, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Se on osa surutyötä, siinä sopii itkeä ja surra urakalla. Hautaan laitto tuntuu vainajan nähtyään paljon luonnollisemmalta eikä silloin traumatisoi liikaa. Vanhukset jo saattavat jättää vainajan katsomisen väliin, kun jo tietävät surutyönsä prosessin. Surutyö kannattaa opetella jo lapsena, kun se on helppoa, niin ei kärsi niin paljoa kun aikuisena joutuu kumminkin kohtaamaan surua ennemmin tai myöhemmin.
Tämä päättelyketju ontuu. Suru ei ensinnäkään ole mitään 'työtä', jonka voi opetella ja sitten jatkossa pääsisi helpommalla. Toiseksi jokainen kokee surun eri tavalla, joten ihmisestä riippuu, miten hän surun ja vainajan näkemisen kokee.
Lapsella ei vielä ole välineitä käsitellä asiaa kuten aikuisella, ja etenkin herkälle lapselle kokemus voi olla järkyttävä. Miksi ottaa riski, kun se ei ole mitenkään välttämätöntä?Lapselle on turvallisempaa muistaa rakas ihminen elävänä.
Jos nyt ottaisin vaikka Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kannan siihen onko "surutyötä" olemassa. Kyllä on (linkki alla), ja kyllä sen voi opetellakin. Kuolemaan ja hautajaisiin liittyvät seremoniat ovat tarkoitettu surutyön tekemiseen. Esimerkiksi kadonneiden ihmisten omaisten surutyö jää helposti vajavaiseksi kun hautajaiset ym jää pois. Pelkkä muistotilaisuus jättää helposti aukon surutyöhön. Käykö sitten avointa arkkua katsomassa on valinta. Itse olen kyllä sitä mieltä että kun lapsena on tottunut näkemään vainajan rauhallisessa ja arvokkaassa ympäristössä niin kuolema normaalistuu. Myös se tapa, että omaiset täyttävät haudan arkun laskun jälkeen on mielestäni surutyötä helpottavaa. Mitään epäselvää ei tällöin jää, ja osa surutyöstä jää taakse tuolloin.
Raihnaisen vainajan näkeminen auttaa ymmärtämään että hänen aikansa oli tosiaan tullut täyteen.
https://evl.fi/perhejuhlat/hautajaiset/omaisen-tunteet-ja-surutyo
En ottaisi katsomaan kalmoa. Sen sijaan hautajaisiin mukaan ilman muuta. On kokemusta, mieheni kuoli pitkän sairauden jälkeen n. 12 v. sitten ja lapsi 9 v. Näki sairauden kulun ja sairaalajaksot, nopeat lähdöt ja kotiutukset. Oli varmaan kurjaa, mutta sille ei voitu mitään. Rauha sitten hautajaisissa. Poika oli mukana, veimme ruusut ja hän luki omat (ja kissan) muistosanat. EI jäänyt traumoja tms. Juuri kysyin, muisti kyllä pahempana tosiaan ne hirveät sairaalapäivät. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen isoäiti ja usean lapsen mummi.
Onneksi meillä ei ole suvussa tällaisia pakollisia vainajienkatsomisrituaaleja. Ei minua tarvitse kenenkään katsoa kuolemanhetken jälkeen, jopa toivon sitä. Ei ole mitään velvollisuutta. Jos sattu joku olemaan läsnä kun vedän viimeisen henkäyksen niin sitä en kiellä.
Mutta en haluaisi enkä velvoita niin, että lapset tai aikuiset joutuvat minua katsomaan kun olen kuollut. En ole se sama kuin olin elossa, haluan heidän muistavan minut elävänä.
Se joka laittaa minut arkkuun on ammatti-ihminen. Se riittää.
Jokainen päättää itse haluaako mennä katsomaan vainajaa. Lapsenkin mielipidettä pitää kunnioittaa. Kävin katsomassa parikymppisenä isääni kuolleena sairaalassa. Ei ollut kaunis näky, harmaankalpea, huonon näköinen ja leuka sidottu että suu pysyi kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuon ikäinen osaa jo sanoa mielipiteensä? Kysyisin lapselta haluaako hän, toki kertoen että kuollut ihminen näyttää erilaiselle kuin elävä, ja jotkut kokee sen ahdistavana.
Ei välttämättä osaa tehdä oikeaa päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Antaisin lapsen itse päättää. Yksi muisto muiden joukossa, joka auttaa ymmärtämään elämää ja sen rajallisuutta. Mikäli suhde on ollut läheinen, auttaa lasta myös käsittelemään asiaa, sen sijaan, että mummi vain katoaa elämästä.
Lapsi kyllä ymmärtää, että mummi on poissa, kun näkee arkun, tai vie hänen haudalleen kukkia ja lukee hautakivestä nimen. Niinkin voi asian käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kysyisin siltä pojalta itseltään, että mitä mieltä hän on. Onko hän siis valmis näkemään isoäitinsä kuolleena. Minusta sitä ei voi kukaan muu, ei edes vanhemmat hänen puolestaan sanoa.
En ottaisi ruumista katsomaan alle 20 vuotiasta, hautajaiset on eri asia.
Ruumiit on aikuisten juttu. Kyllä lapsi voi hyvästit jättää hautajaisissakin näkemättä vainajaa. Alakouluikäiselle ja monelle aikuisellekin voi kuolleen läheisen näkeminen olla ahdistava kokemus, josta seuraa vuosien painajaiset, oli kuolema miten siisti tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin siitä, että kuinka kauan on ollut kuolleena. En itsekään välttämättä katsoisi yli viikon kuolleena ollutta. Lapsi olisi hyvä viedä jossain ikävaiheessa katsomaan kuollutta. Mikäli aina suojellaan, niin voi olla kova paikka aikuisena katsoa ensimmäistä kertaa kuollutta, kun siinä makaa oma isä tai äiti.
Itse kävin ensimmäistä kertaa katsomassa kuollutta, kun kävin katsomassa muutama tunti aikaisemmin kuollutta isääni. En kyllä tarvinnut siihen mitään etukäteen harjoittelua, etenkään lapsena.
Juuri näin, tämä asia ei vaadi mitään harjoittelua. Sitten mennään katsomaan kun on ikää, ymmärrystä, rohkeutta ja todellinen hyvästijättötunne sydämessä.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisempää on että lapselle vainajan näkeminen on ahdistava tai pelottava kokemus. Voihan lapselta kysyä haluaako, jos empii yhtään en veisi.
Eiköhän mikä tahansa ole ahdistavaa ja pelottavaa lapselle jos aikuinen on hysteerinen. Eli riippuu aikuisesta.
Muistan, kuinka oma isoäitini kuoli kun olin 7v ja hänet haudattiin vähän ennen kuin täytin 8v tai pian sen jälkeen. Muistan yhä, kuinka pahalta minusta tuntui pelkästään se, kun näin kuinka arkku laskettiin avonaiseen hautaan ja sitten näin arkun siellä haudassa. Silloin minulle valkeni, että kaikki kuolevat joskus. Jos olisin joutunut näkemään hänen ruumiinsa, niin se olisi taatusti järkyttänyt minua pahasti. En siis ollut vielä 10v silloin, mutta en vielä nytkään aikuisena haluaisi nähdä ketään läheistäni kuolleena.
Alue: Aihe vapaa
Totta kai. 5 vaikka. Kaikki lähtee.