Mummi kuoli - Miehen mielestä 10-vuotiasta poikaa ei pidä ottaa mukaan kun käydään jättämässä jäähyväiset.

Tietenkin mukaan. 10-vuotias osaa jo käyttäytyä ja on tärkeää käydä jättämässä jäähyväiset mummillensa. Kuolema on osa elämää eikä mikään tabu. 

Ymmärtäisin jos kyse olisi pari vuotiaasta lapsesta, joka ei vielä ymmärtäisi hautajaisista mitään ja aiheuttausi enemmän häiriöitä ja vaikeuttaisi surujuhlaan osallistumista, mutta 10-vuotias on iso lapsi, jonka kuuluu ja pitää osallistua jo hautajaisiin kuin kuka tahansa muukin kutsuttu,

Osanottoni.

Isäni kuoli viime vuonna ja 9- ja 11- vuotiaat lapseni tulivat ruumishuoneelle hyvästelemään kanssani. Ei ole jäänyt traumoja, vaan sanoivat sen olleen hyvä kokemus nähdä pappa rauhallisena siinä nukkumassa.

Olen osallistunut mummini hautajaisiin kun olin 4-vuotias. Vielä silloin en kovin paljoa ymmärtänyt, mistä oli kyse. 10 ja 12 -vuotiaana osallistuin myös hautajaisiin ja tilaisuus oli minullekin tärkeä. Sain jättää hyvästit isovanhemmalle. Tilaisuudesta jäi kaunis muisto ja olisin todella loukkaantunut jos en olisi päässyt hautajaisiin, missä oli myös 6- ja 8-vuotiaat serkkunikin. 

Yleensä hautajaisissa ei pidetä enää arkkua auki, mutta joskus niin tehdään. Silloin voi niin lapsi kuin aikuinen sivuuttaa sen hetken - se on kuitenkin lyhyt hetki. Olen ollut kerran vain hautajaisissa, missä arkku kerran avattiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuolleita ihmisiä ja eläimiä näkyi tämän tästä, eikä juuri kukaan kärsinyt mt-ongelmista. Nykyään eletään pumpulissa ja viimeistään parikymppisenä pitää syödä psyykenlääkepillereitä kuin aamulla muroja.

Niin se oli silloin kun kouluunkin hiihdettiin pakkasessa kesät-talvet vastamäkeen sudet kintereillä. Kyllä kaikki oli silloin niiiin paljon paremmin

Kuolema,tulee ikään katsomatta .Kyllä me vietiin lapset kaikki,mummot lähisukul..tärkeitä itkettiin kun itkun aika,ilot kun ilon aika.Kyllä näkee miten Suomi muuttunut,ajatella Suomessakin on isovanhempia joita esim.ei ikinä nää jälkipolviaan ei ees tunne??siis what??Itse olisin halunnut nähdä kaikki,ja pitää elämässä pitkään.Välimatkaa mun lasten mummoihin oli mutta käytiin.Nykyiset jolle mummo itse, niin isotkin kaikki painotan tärkeitä.Isomummit,vaari lapsenlapsille aarre.Sitten me nuoremmat mummot,ukot..olemme tärkeitä kaikille läheisille,suvulle.

Aikuisena olen nähnyt 3 isovanhemmistani kuolleena. Ehkä mieluummin olisin ollut näkemättä.

En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat viedä katsomaan? Siis jonnekin ruumishuoneelle? En kyllä veisi. Meillä on ollut avoin arkkuhautajaiset eli kotipihassa (maalla) saanut jättää kasvotusten vielä jäähyväiset. Itse muistan noin 9-vuotiaana enoni siinä nähneeni (en tainnut kovin lähelle mennä), mummoa en muista meninkö katsomaan pihalle (en tainnut uskaltaa?) ja ukkia en voinut hyvästellä pihalla 19-vuotiaana, koska tuntui että haluan muistaa hänet elossa.

Lapselta voi itseltään kysyä, haluaako nähdä. Pakottaa ei kannata. Rohkaista voi, ettei vanhempana sitten kaduta.

Yleensä Suomessa ei kuolleita käy lapset  katsomassa. En siis veisi  katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin mukaan. 10-vuotias osaa jo käyttäytyä ja on tärkeää käydä jättämässä jäähyväiset mummillensa. Kuolema on osa elämää eikä mikään tabu. 

Ymmärtäisin jos kyse olisi pari vuotiaasta lapsesta, joka ei vielä ymmärtäisi hautajaisista mitään ja aiheuttausi enemmän häiriöitä ja vaikeuttaisi surujuhlaan osallistumista, mutta 10-vuotias on iso lapsi, jonka kuuluu ja pitää osallistua jo hautajaisiin kuin kuka tahansa muukin kutsuttu,

Osanottoni.

Huoh... Eihän tuossa hautajaisista ollut kyse.

Vierailija kirjoitti:

Poika varmaan näkee mummin sit taas joskus taivaassa, niin ei mitään jäähyväisiä edes tarvita

Toivottavasti mummi ehti ottaa Jeesuksen sydämmeensä ettei joudu viettämään iäisyyttään tulisessa järvessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen mielipidettä kuunnellen eli jos on itse aivan varma. Selittäisin myös etukäteen vähän, että se on enää kuori mikä jää eikä näytä samalta ja rakas ihminen on jo muualla. Itse olin 7 vastaavassa tilanteessa ja äitini osasi selittää hienosti asiaa enkä saanut itse tilanteesta traumoja. Aloin kyllä miettiä elämää ja kuolemaa ja se pelotti. Eli siinä mielessä asia jäi päähän pyörimään.

Ei tuon ikäinen lapsi tajua kuolemasta juuri mitään. Se kuvittelee että sen pitää sanoa jotakin vanhempien vuoksi. Tunnolliset lapset sitten ovat muka "valmiita" ja typerät aikuiset vievät ne traumatisoitumaan jonnekin avoimen ruumisarkun viereen. 

10-vuotias on sopiva hautajaisiin, mutta ei ruumista katsomaan. Onhan tämä nyt ihan selvä juttu. 

Entisaikaan,  kun useimmat suomalaiset asuivat maalla, vainajia pidettiin ladossa tai jossakin aitassa ennen hautajaisia. Olen kuullut kertomuksia ihmisistä, joille jäi trauma lapsuudessa, kun lapsi pakotettiin menemään latoon katsomaan kuollutta sukulaista. Minulla on käsitys, että heidän piti myös koskettaa tai suudella vainajaa, joka oli kylmä! Tässä menee mielestäni raja. Nykylapsi voi varmaan turvallisesti seistä vähän kauempana aikuisen seurassa. Oletan, että noissa entisajan ladoissa oli usein vähän hämärääkin - siis pelkkä ympäristö oli pelottava.

Ei katsomaan kuollutta! Hautajaisiin mukaan kuitenkin. Olen molemmat vanhempani nähnyt kuolleena, koska olin lähdön hetkellä paikalla. Kaverin mummoa kävin nuorena katsomassa, oli arkussa. Ollut viikkoja kuolleena. Kaduin, että menin katsomaan.

Siis mitä ihmettä. Miehen mummi kun kuoli, meidän lapset oli 7 ja 9 ja todellakin kävivät yhdessä jättämässä jäähyväiset. Ainoastaan minä olin poissa, kun en töiden takia päässyt keskellä päivää. Tekee vain hyvää nähdä että kuolema on luonnollinen osa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen mielipidettä kuunnellen eli jos on itse aivan varma. Selittäisin myös etukäteen vähän, että se on enää kuori mikä jää eikä näytä samalta ja rakas ihminen on jo muualla. Itse olin 7 vastaavassa tilanteessa ja äitini osasi selittää hienosti asiaa enkä saanut itse tilanteesta traumoja. Aloin kyllä miettiä elämää ja kuolemaa ja se pelotti. Eli siinä mielessä asia jäi päähän pyörimään.

Ei tuon ikäinen lapsi tajua kuolemasta juuri mitään. Se kuvittelee että sen pitää sanoa jotakin vanhempien vuoksi. Tunnolliset lapset sitten ovat muka "valmiita" ja typerät aikuiset vievät ne traumatisoitumaan jonnekin avoimen ruumisarkun viereen. 

10-vuotias on sopiva hautajaisiin, mutta ei ruumista katsomaan. Onhan tämä nyt ihan selvä juttu. 

Entisaikaan,  kun useimmat suomalaiset asuivat maalla, vainajia pidettiin ladossa tai jossakin aitassa ennen hautajaisia. Olen kuullut kertomuksia ihmisistä, joille jäi trauma lapsuudessa, kun lapsi pakotettiin menemään latoon katsomaan kuollutta sukulaista. Minulla on käsitys, että heidän piti myös koskettaa tai suudella vainajaa, joka oli kylmä! Tässä menee mielestäni raja. Nykylapsi voi varmaan turvallisesti seistä vähän kauempana aikuisen seurassa. Oletan, että noissa entisajan ladoissa oli usein vähän hämärääkin - siis pelkkä ympäristö oli pelottava.

Miten ortodoksit ollenkaan mielestäsi pärjää.

Hautajaisissa on arkku auki.

Vierailija kirjoitti:

Mut vietiin katsomaan mummoa kun olin jotain 7v ja mummo kuoli. Hautajaispäivänä ennen kuin arkku siirrettiin kylmiöstä kirkkoon, mutta oli jo tosiaan arkussa. Ei ollut yhtään traumaattista, mummo hymyili ja näytti onnelliselta. Oli kuollut hymyillen, äitini oli paikalla.

Miehelleni taas oli kova paikka nähdä oman mummonsa ruumis, vaikka oli jo lähes 30. Ei se ole iästä kiinni, vaan persoonasta ja siitä mitä asiasta puhutaan. Meillä lapsille puhuttiin että ruumis oli vain kuori, mummo oli taivaassa. Uskovaiset vanhemmat, jotka esittivät kuoleman vapauttajana, jota ei tarvitse pelätä. Enää en tietenkään ole uskovainen, mutta lapselle se oli hyvin lohdullinen ja turvallinen tapa käsitellä asiaa.

Olin vähän päälle 30, kun äitini kuoli. Hautajaispäivänä joku kysyi haluanko nähdä hänet ennen kuin arkku suljetaan lopullisesti. Sanoin, että en halua. Pelkäsin hänen näyttävän pahalta, koska hän ei kuollut luonnollisella tavalla. Myöhemmin elämässä olen katunut sitä, etten katsonut häntä viimeisen kerran. Olen sen jälkeen nähnyt useita vainajia, koska lauloin joskus kuoron kanssa hautajaisissa.

Puolet suvustani on ortodokseja, ja olen pienenä nähnyt useasti vainajia joko hautajaisissa, tai tilaisuudessa jossa vainaja tuodaan kotiin. Muistan leikkineeni serkkujeni kanssa hippaa mummin avonaisen arkun ympärillä, joka oli heidän olohuoneessa. Näistä ei ole jäänyt mitään negatiivista, vaikka herkkänä itseäni pidänkin.

Kun oma äitini kuoli, hän oli itsensä näköinen ainakin sen päivän. Hyvin riutunut, mutta ei paha lapsenkaan nähdä. Hautajaiset oli viikon päästä, ja minun oli tarkoitus meikata hänet avonaiseen arkkuun. Se näky mikä siellä odotti, oli kyllä kamala, siihen ei mikään meikki olisi auttanut. Päätettiin sisarusten kesken pitää arkku sitten kiinni, mikä aiheutti närää osassa sukulaisista, mutta jos he olisivat nähneet ruumiin tilan, eivät ihmettelisi.

Eli omien lasten kohdalla riippuisi vainajan ulkonäöstä. Suht normaali olisi ihan ok lasten nähdä, kauhuleffa versio ei. 

Ennen vanhaan kuoltiin kotona yleensä. Siinä sitten pienetkin lapset sen näkivät.

Esim isoisäni isoäiti kuoli vuonna 1890 ja jäi pienet lapset.

Myös pikkulapsia kuoli kodeissaan ja sisarukset näki. Ihan tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainajien kasvot siistitään hautajaisiin, omaisten katsottavaksi yms. niin hyvin, että ei siellä näy ruhjeet tai lautumat. Jos kuitenkin onnettomuuden tms. myötä kasvot ovat rujon näköiset, ei vainajan kasvoja silloin näytetä varsinkaan lapsille. t. seurakuntamestari

Meidän karjalalähtöisessä suvussa on paljon ortodokseja ja heidän hautajaisissa arkku on auki. Vai oliko niin, että arkussa on erillinen "luukku" pään kohdalla, mut eniveis, kasvot ovat koko hautajaisten esillä. Kyllä sinne hautajaisiin meni pienetkin lapset mukaan ja arkun vierellä seisoessa hyvin näki pienikin pirpana vainajan kasvot. Ei lapset itkeneet tai edes tajunneet, että se on kuollut tai että mitä se kuollut edes meinaa.

Kuolema on niin iso osa normaalia elämää, että kun siihen totuttaa pienestä pitäen kertoen rehellisesti asiat, ei maailma sitten ihan täysin romahda, kun kuolema tulee ihan lähietäisyydelle.

Olen ollut hautajaisissa, joissa oli kolarissa kuollut vainaja ja jostakin syystä sitä vainajaa mentiin katsomaan. Se naama oli ihan hirveän näköinen vaikka sitä oli "laitettu". Vammat oli havaittavissa. Kuvottava reissu, mutta lähiomainen oli sekaisin ja halusi mennä katsomaan. Tueksi mentiin.

Osalle vainajista tehdään ruumiinavaus, jossa naaman iho vedetään huppumaisesti naaman yli tutkimuksen ajaksi, sitten laitetaan takaisin. Ei se ihan kohdalleen aina mene. Ja osalla leuka jää niin auki, että se vedetään sideharsolla kiinni ja sekin näyttää todella oudolle. Lasten ei näitä tarvitse nähdä.

Jos vainajassa on näkyvissä pahempia vammoja, siitä voi jäädä ikävä muisto jopa aikuiselle omaiselle. Mutta: jos lähiomainen tai ystävä ei näe vainajaa, henkilön oma mielikuvitus voi myöhemmin keksiä paljon pahempia kauhukuvia, jotka vaivaavat mieltä. Itselleni kävi näin. Vasta vuosien kuluttua älysin kysyä sukulaiselta, joka oli nähnyt vainajan ennen arkkuun panemista.

TOtta kai te otatte lapsen mukaan. Muut perustelut täällä on jo esitetty, mutta en tiedä, onko tätä:

lapsi on joku päivä aikuinen, ja häntä on opetettava tapoihin, kaikenlaisiin, myös siihen, että kuolleita kunnioitetaan ja käydään tervehtimässä. Jos jätätte nämä harjoitukset antamatta, lapsi kohtaa ne jossain vaiheessa aikuisena täysin tietämättömänä, miten käyttäydytään ym. ja jälki on usein silloin kökköä ja kompuroivaa. Eli ottakaa lapsi mukaan, ottakaa ylipäänsä lapset kaikkeen mukaan, jotta ei sitten tarvitse aikuisena olla urpona opettelemassa, siitä tulee tosi kurja olo kyseiselle henkilölle itselleen.

Vierailija kirjoitti:

TOtta kai te otatte lapsen mukaan. Muut perustelut täällä on jo esitetty, mutta en tiedä, onko tätä:

lapsi on joku päivä aikuinen, ja häntä on opetettava tapoihin, kaikenlaisiin, myös siihen, että kuolleita kunnioitetaan ja käydään tervehtimässä. Jos jätätte nämä harjoitukset antamatta, lapsi kohtaa ne jossain vaiheessa aikuisena täysin tietämättömänä, miten käyttäydytään ym. ja jälki on usein silloin kökköä ja kompuroivaa. Eli ottakaa lapsi mukaan, ottakaa ylipäänsä lapset kaikkeen mukaan, jotta ei sitten tarvitse aikuisena olla urpona opettelemassa, siitä tulee tosi kurja olo kyseiselle henkilölle itselleen.

Ei kuolleita ole mikään tarve käydä tervehtimässä, ei lapsena eikä aikuisenakaan.