Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Ja sitten asia toisinpäin: monet naiset ihmettelevät, miksi miehet eivät halua parisuhteeseen heidän kanssaan?
Koska lapsi /lapset edellisestä liitosta.
Kuka mies haluaa kasvattaa toisen miehen lapsia?
Ja kyllä moni mies niin tekee, koska se on "pakko," jos meinaa naisen kanssa seurustella.
Mutta, luuletteko te oikeasti, että ne kaikki miehet ottaa ilomielin ne lapsenne uusperhehommaan?
Voin kertoa, ettei ota. Useasti on tästä asiasta poikien kanssa työpaikalla puhuttu ja meillä on paljon ukkoja työmaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde ei useimmilla vaadi yhteisasumista, ei edes täysin sitoutunut parisuhde. Ei siis tarvitse olla joko-tai, lapsien asuessa kotona voi suhdetta hoitaa vapailla ja pohtia yhteistaloutta sitten joskus. Totaaliyksinhuoltajilla toki hieman eri tilanne, en osaa ottaa kantaa siihen.
Uusperhekuvio vaatii aikuisilta todella paljon kykyä tunnistaa ja työstää omia tunteitaan. Harvalla on näitä taitoja, tai halua oikeasti kohdata itsensä ja opetella. Rakkaus tai hyvä tahto ei siinä riitä. On hyvä tunnistaa omat rajansa ja sen kuinka pitkälle niitä on valmis venyttämään. Jouston pitää myös olla molemminpuolista, ei niin että vain toinen venyy.
On kuitenkin naurettavaa väittää, että "kaikki" uusperheet sitä tai tätä. Ydinperhe on melko uusi keksintö ihmiskunnan historiassa ja ennenkin on eletty. Yhteiskunnan arvot ja asenteet vaikuttavat siihen, miten ns. uusperheellisyys käsitetään ja koetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Suomessa lapsiviha on aika voimakasta, kun näitä kirjoituksia lukee. Ylipäänsä toisiin ihmisiin suhtautuminen taitaa olla monella vihamielistä, jos miehen eksä aiheuttaa pahaa oloa pelkällä olemassa olollaan. Aika surullinen ajatus kuulla, että en haluaisi koskaan toisen naisen lapsia asumaan oman kattonsa alle tai että uuden vaimon ei tarvitse auttaa isää lasten asioissa mitenkään. Mitäs jos sinuakaan ei tarvitsisi kenenkään huomioida tai auttaa? Mitäs jos sinusta oltaisiin lähtökohtaisesti sitä mieltä, että et ole sopiva tähän perheeseen oli syy mikä tahansa?
Millaisiakohan lapsia näistä ei-toivotuista-bonuslapsistakin kasvaa, jos isän uusi puoliso toivoo lähinnä lasten pysyvän vierailujen aikana omissa huoneissaan eikä millään tavalla haluaisi sietää heitä omassa kotonaan? Veikkaan, että ei kovin hyvinvoivia sittenkään.lapsivihamielisyys voi johtua siitä, että vieraan lapset eivät muistuta itseä millään mittarilla. Oman lapsen tapauksessa hänestä löytäisi kuitenkin samaa kuin joistain sukulaisista, hyväksyntä olisi joka tapauksessa automaattista. Ainakin siihen on pyrkimys.
Hyvin käyttäytyvistä lapsista on helppo pitää. Usein uusperheissä on eriävät kasvatusnäkemykset ja ei-vanhempi joutuu vain sietämään asiaa. Hän ei voi mitään sille, jos lapsille ei esimerkiksi ole opetettu käytöstapoja, kohtalona on vain alistuminen.
Vieraan lasten ei tarvitsekaan mielestäni muistuttaa itseäni millään mittarilla, jotta voisin pitää heistä. Enkä myöskään jaksa uskoa, etteikö eksien lapsille olisi opetettu käytöstapoja ollenkaan. Muutenhan meillä olisi puolet väestöstä simpassin tavoilla käyttäytyviä hirviöitä. Ongelma taitaa olla uuden puolison korvien välissä.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapset alkavat olla aikuistumisen kynnyksellä, kun tein ne varsin nuorena ja nyt aviomieheni haaveilee omasta lapsesta.. Lieneekö se kolmekymppisten miesten vauvakuume yleinekin ongelma..[/quote}
Miehillehän on tyypillistä se, että heille tulee vauvakuume (uudelleen) 40-50-vuotiaana riippumatta siitä, onko heillä jo ennestään (isoja) lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusperhekuvio vaatii aikuisilta todella paljon kykyä tunnistaa ja työstää omia tunteitaan. Harvalla on näitä taitoja, tai halua oikeasti kohdata itsensä ja opetella. Rakkaus tai hyvä tahto ei siinä riitä. On hyvä tunnistaa omat rajansa ja sen kuinka pitkälle niitä on valmis venyttämään. Jouston pitää myös olla molemminpuolista, ei niin että vain toinen venyy.
On kuitenkin naurettavaa väittää, että "kaikki" uusperheet sitä tai tätä. Ydinperhe on melko uusi keksintö ihmiskunnan historiassa ja ennenkin on eletty. Yhteiskunnan arvot ja asenteet vaikuttavat siihen, miten ns. uusperheellisyys käsitetään ja koetaan.
Minä tunnistan todella hyvin tunteeni, ja väitän olevani keskimääräistä parempi niiden työstämisessä. Olen Silti en oleoppinut tykkäämään mieheni lapsista tämän kymmenen vuoden aikana. Olen oppinut vain sen, etten pysty koskasn hyväksymään heitä.
Lapset sinänsä ovat kivoja. Äitinsä kasvattaa tiukassa kurissa. Kyse on minusta.
Olemme sopineet rajat mieheni kanssa. Mutta joka ikinen venyminen tuottaa tuskaa. Rakkaus riittää, koska mies venyy myös minun suuntaani.
Huh, huh! Näitä lapsiviha-kommentteja kun lukee, niin en enää yhtään ihmettele nykyisiä lasten ja nuorten mielenterveysongelmien määriä. Miten kenestäkään voi kasvaa tervettä ja hyvinvoivaa aikuista, jos joutuvat jakamaan lapsuutensa ja nuoruutensa näiden tämäntyyppisten lapsivihaajien keskellä. Kertoo myös jotain siitä, mistä ovat satujen pahat äitipuolet saaneet innoituksensa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh, huh! Näitä lapsiviha-kommentteja kun lukee, niin en enää yhtään ihmettele nykyisiä lasten ja nuorten mielenterveysongelmien määriä. Miten kenestäkään voi kasvaa tervettä ja hyvinvoivaa aikuista, jos joutuvat jakamaan lapsuutensa ja nuoruutensa näiden tämäntyyppisten lapsivihaajien keskellä. Kertoo myös jotain siitä, mistä ovat satujen pahat äitipuolet saaneet innoituksensa...
Sanos muuta! Yksi sen tuossa ylhäällä kiteyttää; kyse ei ole lapsista vaan ei vaan voi koskaan hyväksyä toisen ihmisen lapsia! Siis miten ihmeessä tuollaisessa ympäristössä yksikään lapsi pysyy terveenä, jos häntä ei voida hyväksyä ihan olemassa olonsa perusteella?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt muutaman vuoden uusperheessä. Olisin odottanut lapsetonta miestä jos olisin tiennyt mikä odottaa. Hirveää taistelua omasta tilasta. Olen omassa elämässäni ulkopuolinen ja tilanteita, joissa toisen menneisyyttä hierotaan naamaan on jatkuvasti. Miehen kalusteet, verhot ja astiat on kaikki lisäksi erittäin "naisen valitsemia", ihme pitsihörpäkettä. Haluaisin kaikki nuo pois, mutta eihän se ole käytännössä mahdollista. Hänen sukulaiset muistelee menneitä ja jatkuvasti ex on linjoilla. Olen hermorauniossa, enkä usko että muissa uusperheissä on helpompaa.
Yläkaapeissa on muistoja laatikkokaupalla, "koska lapset".
En mahdu mihinkään.Onko miehesi leski vai miksi et voi ihan normaalisti sisustaa yhteistä kotia teille? Kannattaa tosiaan muuttaa omilleen, jos elät kuolleen vaimon ja äidin varjossa.
Onko joku saanut sisustaa niin ettei säilyttäisi miehen paljoista tavaroista juuri mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt muutaman vuoden uusperheessä. Olisin odottanut lapsetonta miestä jos olisin tiennyt mikä odottaa. Hirveää taistelua omasta tilasta. Olen omassa elämässäni ulkopuolinen ja tilanteita, joissa toisen menneisyyttä hierotaan naamaan on jatkuvasti. Miehen kalusteet, verhot ja astiat on kaikki lisäksi erittäin "naisen valitsemia", ihme pitsihörpäkettä. Haluaisin kaikki nuo pois, mutta eihän se ole käytännössä mahdollista. Hänen sukulaiset muistelee menneitä ja jatkuvasti ex on linjoilla. Olen hermorauniossa, enkä usko että muissa uusperheissä on helpompaa.
Yläkaapeissa on muistoja laatikkokaupalla, "koska lapset".
En mahdu mihinkään.Onko miehesi leski vai miksi et voi ihan normaalisti sisustaa yhteistä kotia teille? Kannattaa tosiaan muuttaa omilleen, jos elät kuolleen vaimon ja äidin varjossa.
Onko joku saanut sisustaa niin ettei säilyttäisi miehen paljoista tavaroista juuri mitään?
T. Nim. Lapseton @ mies, jonka paljot tavarat erittäin näkyvästi (hörhelöä..) exvaimon valitsemia.
Yhdessä ollaan edelleen. Mutta se mikä hiertää, on kuinka oudosti lasten äiti (eli mieheni ex) on kasvattanut lapset. Asuvat siis äidillään. Lapset ovat kuin tyhjiä tauluja. Ahdistuneita, hiljaisia, jäyhiä. Kotonaan heillä ei oikein ole kavereita. Itse taas olen iloinen, puhelias ja lapsirakas, mutta näihin lapsiin on todella vaikea saada yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä ollaan edelleen. Mutta se mikä hiertää, on kuinka oudosti lasten äiti (eli mieheni ex) on kasvattanut lapset. Asuvat siis äidillään. Lapset ovat kuin tyhjiä tauluja. Ahdistuneita, hiljaisia, jäyhiä. Kotonaan heillä ei oikein ole kavereita. Itse taas olen iloinen, puhelias ja lapsirakas, mutta näihin lapsiin on todella vaikea saada yhteyttä.
Meillä päinvastoin, lapsi on turhan hölöttäjä, joka selvästi tykkää kovasti omasta äänestään. Olisi mahtavaa, jos olisi tuollainen hiljainen lapsipuoli.
Vierailija kirjoitti:
En IKINÄ suostu tyytymään sellaiseen naiseen, joka on tehnyt lapsia toisen miehen kanssa.
Ihmettelen naisia joilla saattaa olla kolmekin lasta, jokaisella eri isä, ja sulhasehdokkaita riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut vaihtoehto, riistovalta oli jo alkanut.
On kyllä jännä miten naiset eivät voi sietää muiden synnyttämiä lapsia mutta miehille tuntuu olevan varsin tavallista ottaa isällinen rooli toisen siittämille lapsille. Eksänikin pariutui lapsettoman miehen kanssa. Itse asetan lapset etusijalle enkä pahoinpitele heitä millään uusperhehelvetillä
Tuohon järjestelyyn en mene koskaan itse. Juuri sen takia, etten ikinä haluaisi maksaa toisen tekemien lasten kuluja, elää niiden kanssa saman katon alla.
Mitä edullisuutta se toisi elämääni geenien muodossa? Mielummin kasvatan tänne ihan omat lapset ja huolehdin heistä..ei tarvitse miettiä sitä että kenen all-inclusivet maksat ja ketkä märisevät saman katon alla 24/7,vaikka todellisuudessa haluaisit olla vaan kumppanin kanssa. (Tässä tapauksessa vieraiden pentujen, jotka eivät ole sulle mitään sukua ja näin ollen vieraiden geenien hyysäys on turhaa.)
Siksi olen tehnyt tuon periaatteen ettei miestä, jolla on valmiita lapsia..en halua kuulla sanaakaan tuollaisesta järjestelystä tai liikkua siihen suuntaan parisuhderintamalla.
Elämä on valintoja, älkää valitko asioita joita ette kestä, jos siihen valintavaiheessa voi vaikuttaa ja aitten porataan täällä palstalla ihmisille, jotka eivät voi asialle hevon.. Mitään.
Vierailija kirjoitti:
Huh, huh! Näitä lapsiviha-kommentteja kun lukee, niin en enää yhtään ihmettele nykyisiä lasten ja nuorten mielenterveysongelmien määriä. Miten kenestäkään voi kasvaa tervettä ja hyvinvoivaa aikuista, jos joutuvat jakamaan lapsuutensa ja nuoruutensa näiden tämäntyyppisten lapsivihaajien keskellä. Kertoo myös jotain siitä, mistä ovat satujen pahat äitipuolet saaneet innoituksensa...
Ymmärrätkö, että kaikki eivät pidä lapsista? Niiden parkunasta ja vieraista lapsista eritoten..? Äitipuolet ovat varmaan rakastuneet mieheen ja haluavat aikuisen suhteen miehen kanssa, eivät tämän lapsien kera. Ja ei täällä tarvitse lapsista pitääkään, jos ei halua. Miksi pitäisi, kuka määrää? Ei kukaan. Se kyllä, ettei tällaista tilannetta syntyisi edes, olis hyvä katsoa kenen kanssa laittaa hynttyyt yhteen tai luo parisuhteen. Vastuu ja seuraukset tulisi kantaa..elämä on valintoja. Jos ei halua uusioperhettä, kannattaa valita sitten mies, jolla ei ole vielä lapsia.
Siinä vaiheessa, kun aloin seurustella miehen kanssa, jolla oli lapsia, ja tapasimme niin, että lapset olivat mukana. Tiesin, etten ikimaailmassa haluaisi elää saman katon alla heidän kanssaan enkä etenkään pakottaa omaa lastani jakamaan kotiaan hänelle vieraiden ihmisten kanssa.
Oli selvää, että muuttaisimme yhteen aikaisintaan sitten, kun molempien lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Sinne saakka se suhde ei kuitenkaan kestänyt.
Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta minusta on lapsia kohtaan todella väärin pakottaa heidät asumaan yhdessä vieraiden ihmisten kanssa.
Tämä keskustelu on surullista luettavaa. Mun yksi suurista elämän iloista ja kunnioista on ollut saada tutustua ja ystävystyä mun miehen teini-ikäisen pojan kanssa. Joulunakin järjestettiin aaton aattona etukäteisjoulu, että saatiin viettää joulua hänen kanssaan, kun meni äitinsä sukulaisille aattona.
Nyt vielä hauskana lisäyksenä on pojan tyttöystävä, jonka kanssa on myös hauskaa viettää aikaa yhdessä.
Mulla ei ole omia lapsia, mutta rakastan lapsia ja nuoria yli kaiken. Meillä on miehen pojan kanssa todella läheiset välit. Hän kertoo mulle paljon asioita, joita ei omille vanhemmille osaa kertoa. Näin myös välit vanhempien kanssa ovat lähteneet, kun olen osannut toimia tiettyjen huolenaiheiden välittäjänä ja erimielisyyksiäkin on saatu selvitettyä pojan ja vanhempien välillä.
Toivon, että jokaisessa uusperheessä lapsia ja nuoria kuunneltaisiin ja heitä kunnioitettaisiin ihmisinä. He ovat täysinäisiä ihmisiä siinä missä kuka tahansa muukin. Isä- tai äitipuolen rooli voi olla todella palkitseva ja tärkeä myös näille lapsille.
Alue: Aihe vapaa
Mitämitämitä!?! Vähän väliä täällä saa lukea kuinka velat ovat lapsia vihaavia ihmispaskoja. Tämä ketju taitaakin osoitta, että ne on ne äiti-ihmiset niitä vihaajia. Just ja just omiaan sietävät, ei muita. Lapsettomien pitäisi sitten rakastaa kaikkia ja kaikkien tenavia. Hah!