Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?

Parin yrityksen jälkeen tuli huomattua, että ainakin pienempien lasten kanssa homma tuppaa menemään siihen, että aletaan arvostella toisen vanhemmuutta ja kasvatustyyliä, koska se oma tapa on aina se ainoa oikea. Ei päästä yhteisiin pelisääntöihin ja koko homma sitten pikkuhiljaa luhistuu siihen, kun minä ja nainen loukkaannumme toisillemme tästä lapsiasiasta.

Isompien ja itsenäisempien lasten kanssa ei varmaan tuota ongelmaa niinkään ole, mutta en tiedä lähdenkö enää yrittämään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku jatkanut suhdetta hampaat irvessä ja jälkeenpäin todennut että kannatti ja sopeutui tilanteeseen/lapset aikuistuivat?

Ap

Tiedän monia jotka ovat joustaneet liikaa syystä tai toisesta. Toisen työ, toisen perhe, toisen pettäminen, toisen alkoholinkäyttö tai mikä nyt milloinkin on se vaikea asia.

Vaikka lopulta asiat kääntyisivät parempaan suuntaan, se ei korvaa niitä huonoja aikoja. Ne huonot ajat ja pahat mielet kuitenkin muistaa, ne asiat eivät pyyhkiydy pois.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä miten naiset eivät voi sietää muiden synnyttämiä lapsia mutta miehille tuntuu olevan varsin tavallista ottaa isällinen rooli toisen siittämille lapsille. Eksänikin pariutui lapsettoman miehen kanssa. Itse asetan lapset etusijalle enkä pahoinpitele heitä millään uusperhehelvetillä

Helvetti siitä uusperheestä syntyy juuri silloin, kun niitä lapsia ei ole viitsitty kasvattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun erosin lasten isästä. En aloita mitään vakavaa miehen kanssa jolla on myös lapsia ja tämä on pitänyt jo yli 3 vuotta. Mieluummin yksin. Tosin seuraa on, eräs lapseton mies, mutta ei seurustella eikä ole nähnyt lapsia, vaikka ollaan tunnettu lähes 2v. En vaan usko että jaksaisin vieraita lapsia, omat on tässä kuitenkin puolet ajasta. Enkä halua heillekään mitään uusia sisko tai velipuolia. Iso kynnys ylipäätään ottaa joku mies tähän ja siksi tämä nykyinen kuvio sopii oikein hyvin. Ei sinänsä haittaisi jos lapset näkisi tämän miehen ja oikeastaan ovatkin ihan ohimennen nähneet ja tietävät että minulla on kaveri.

Onko se kaveri panokaveri?

Vierailija kirjoitti:

En IKINÄ suostu tyytymään sellaiseen naiseen, joka on tehnyt lapsia toisen miehen kanssa.

Nykyinen naisesi on ihana, vaikka en tehnytkään lapsia hänen kanssaan. Voi sitä jatkuvaa panemisen riemua. Noista opeista saat sinäkin nykyään nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa lapsiviha on aika voimakasta, kun näitä kirjoituksia lukee. Ylipäänsä toisiin ihmisiin suhtautuminen taitaa olla monella vihamielistä, jos miehen eksä aiheuttaa pahaa oloa pelkällä olemassa olollaan. Aika surullinen ajatus kuulla, että en haluaisi koskaan toisen naisen lapsia asumaan oman kattonsa alle tai että uuden vaimon ei tarvitse auttaa isää lasten asioissa mitenkään. Mitäs jos sinuakaan ei tarvitsisi kenenkään huomioida tai auttaa? Mitäs jos sinusta oltaisiin lähtökohtaisesti sitä mieltä, että et ole sopiva tähän perheeseen oli syy mikä tahansa?

Millaisiakohan lapsia näistä ei-toivotuista-bonuslapsistakin kasvaa, jos isän uusi puoliso toivoo lähinnä lasten pysyvän vierailujen aikana omissa huoneissaan eikä millään tavalla haluaisi sietää heitä omassa kotonaan? Veikkaan, että ei kovin hyvinvoivia sittenkään.

lapsivihamielisyys voi johtua siitä, että vieraan lapset eivät muistuta itseä millään mittarilla. Oman lapsen tapauksessa hänestä löytäisi kuitenkin samaa kuin joistain sukulaisista, hyväksyntä olisi joka tapauksessa automaattista. Ainakin siihen on pyrkimys. 

Hyvin käyttäytyvistä lapsista on helppo pitää. Usein uusperheissä on eriävät kasvatusnäkemykset ja ei-vanhempi joutuu vain sietämään asiaa. Hän ei voi mitään sille, jos lapsille ei esimerkiksi ole opetettu käytöstapoja, kohtalona on vain alistuminen. 

Vieraan lasten ei tarvitsekaan mielestäni muistuttaa itseäni millään mittarilla, jotta voisin pitää heistä. Enkä myöskään jaksa uskoa, etteikö eksien lapsille olisi opetettu käytöstapoja ollenkaan. Muutenhan meillä olisi puolet väestöstä simpassin tavoilla käyttäytyviä hirviöitä. Ongelma taitaa olla uuden puolison korvien välissä. 

Itse asiassa puolet väestöstä on simpanssin tavoilla käyttäytyviä hirviöitä.

Siinä vaiheessa, kun humalainen isäpuoleni päätti ahdistella minua.

Tilastojen mukaan on muuten ihan tosiasia, että uusperhe yhdistettynä alkoholinkäyttöön nostaa lapsen riskiä joutua hyväksikäytetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon järjestelyyn en mene koskaan itse. Juuri sen takia, etten ikinä haluaisi maksaa toisen tekemien lasten kuluja, elää niiden kanssa saman katon alla.

Mitä edullisuutta se toisi elämääni geenien muodossa? Mielummin kasvatan tänne ihan omat lapset ja huolehdin heistä..ei tarvitse miettiä sitä että kenen all-inclusivet maksat ja ketkä märisevät saman katon alla 24/7,vaikka todellisuudessa haluaisit olla vaan kumppanin kanssa. (Tässä tapauksessa vieraiden pentujen, jotka eivät ole sulle mitään sukua ja näin ollen vieraiden geenien hyysäys on turhaa.)

Siksi olen tehnyt tuon periaatteen ettei miestä, jolla on valmiita lapsia..en halua kuulla sanaakaan tuollaisesta järjestelystä tai liikkua siihen suuntaan parisuhderintamalla.

Elämä on valintoja, älkää valitko asioita joita ette kestä, jos siihen valintavaiheessa voi vaikuttaa ja aitten porataan täällä palstalla ihmisille, jotka eivät voi asialle hevon.. Mitään.

Et ole näköjään saanut sitä lapsetontakaan miestä itsellesi. Harmi.

Ex miehen uusikon puheet on samat vuodesta toiseen. Eli lapset eivät varmaan viihtyneet/ viihdy heillä ja jopa että mitä äiti järjestää teille nyt hiihtolomalla (sanottu tilanteessa, jossa lapset juuri saapuneet isän luo koko hiihtolomaksi). Kyllä ne viihtyy ihan hyvin ja tulevat jatkossakin aina kun ehtivät viikonloppuisin tai lomilla isälle. Tästä pidämme kiinni, me lasten vanhemmat ja saan silloin äitinä kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa myös. Sivuhuomautuksena että lasten isä halusi eron.

Isäpuolen osa on hyvin epäkiitollinen osa, itse oli ko tilanteessa pari vuosikymmentä ja olisin kaivannut läheisempää suhdetta lapsiin, olin kuitenkin heidät kasvattanut ihan pienestä asti ja kun erosimme niin minä olin sen jälkeen pelkkää ilmaa tai kuulemma heidän lapsilleen kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei useimmilla vaadi yhteisasumista, ei edes täysin sitoutunut parisuhde. Ei siis tarvitse olla joko-tai, lapsien asuessa kotona voi suhdetta hoitaa vapailla ja pohtia yhteistaloutta sitten joskus. Totaaliyksinhuoltajilla toki hieman eri tilanne, en osaa ottaa kantaa siihen.

Täällä kaksi totaaliyksinhuoltajaa löytäneet toisensa. Molemmilla lapsia. Ei olisi pitänyt muuttaa yhteen. Jatkuva sirkus. Ikinä ei kahdenkeskistä aikaa. V-käyrä nousee viikosta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Isäpuolen osa on hyvin epäkiitollinen osa, itse oli ko tilanteessa pari vuosikymmentä ja olisin kaivannut läheisempää suhdetta lapsiin, olin kuitenkin heidät kasvattanut ihan pienestä asti ja kun erosimme niin minä olin sen jälkeen pelkkää ilmaa tai kuulemma heidän lapsilleen kuollut.

Tämä epäkiitollinen osa on huomattu, varsinkin kun on ainoa mies talossa. 

Olen kyllä huolehtinut miesystävänkin lapsista omieni lisäksi ja välit olivat oikein hyvät.

Tuo suhde on historiaa.

Nyt tapasin pari kertaa miestä, jolla pari avioliittoa takana ja lapsia. Huomasin jo puheista, että siellä on niin suuri ongelmavyyhti sekä entisten puolisoiden kanssa että lasten kanssa.

En voi enää lähteä sellaiseen sirkukseen.

Etenkin kun jäin nuorena leskeksi ja kasvatin hienot lapset aikuiseksi, en voi lähteä uusiperheilyllä ja heidän sekavilla elämäntavoillaan rasittamaan itseäni. Työn jälkeen ksioaa rauhaa.

Tämä ongelmainen mies vielä ilmoitti heti aluksi että ei ymmärrä naisen huolehtivan lapsenlapsesta. Kas kummaa, sillä minulla on vauva tyttärellä, jota ajoittain hoidan.

Että näin.

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe varmaan syntyy sillä kuvitelmalla, että olisi monta mahdollisuutta saada ns ydinperhe tai lapsiperhe. Ei ole. Kun se on hajonnut, se oli siinä. Tämä on ainakin minun oma kokemus. Sitten elää lastensa kanssa, kunnes he lähtevät kotoa. Seurustella voi, mutta ne ihmiset ei ole setää kummempia lapsille. Ei pidä luulla, että he ovat jotain lisävanhempia, tai että he kuuluisivat perheeseen.

Komppaan tätä. Oma uusperheeni hajosi, koska meillä kummallakin oli lapsia, mutta mies ei voinut ymmärtää, ettei hänen lapsensa ollut minulle mitenkään erityisen rakas ts. etten tuntenut hänen lastaan kohtaan mitään. Hän tuli kyllä toimeen minun lapsieni kanssa eikä yrittänyt esittää näille isää tai auktoriteettia, mutta jotenkin hän ajatteli että minusta tulisi uusi äiti hänen lapselleen ja vieläpä nopealla aikataululla. 

Asiaan liittyi varmaan sekin, että lapsensä äiti oli epätasapainoinen ja mies rakensi mielessään meistä uutta ydinperhettä, josta kuviosta unohdettaisiin pikkuhiljaa lapsensa oikea äiti kokonaan pois. Hän koki hyvin katkerana sen, että pidin harrastuskuvioiden takia tuntemistani lapsista enemmän kuin hänen lapsestaan tai tulin heidän kanssaan paremmin juttuun. Hänen lapsensa ei vain ollut kovin kiva, en oikein osaa sitä muutenkaan kuvailla. 

Ex vaimo petti ja jätti, muutti toisen äijän kanssa yhteen. Toivottavasti uusperhearki on helvettiä heilläkin!

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä huolehtinut miesystävänkin lapsista omieni lisäksi ja välit olivat oikein hyvät.

Tuo suhde on historiaa.

Nyt tapasin pari kertaa miestä, jolla pari avioliittoa takana ja lapsia. Huomasin jo puheista, että siellä on niin suuri ongelmavyyhti sekä entisten puolisoiden kanssa että lasten kanssa.

En voi enää lähteä sellaiseen sirkukseen.

Etenkin kun jäin nuorena leskeksi ja kasvatin hienot lapset aikuiseksi, en voi lähteä uusiperheilyllä ja heidän sekavilla elämäntavoillaan rasittamaan itseäni. Työn jälkeen ksioaa rauhaa.

Tämä ongelmainen mies vielä ilmoitti heti aluksi että ei ymmärrä naisen huolehtivan lapsenlapsesta. Kas kummaa, sillä minulla on vauva tyttärellä, jota ajoittain hoidan.

Että näin.

Nämä on niitä miehiä, joille puoliso on vain taloudenhoitaja. Omia lapsenlapsia puoliso ei saisi hoitaa tietenkään, kun pitäisi hyysätä sen miehen lapsia ja sittemmin lapsenlapsia.

Varokaa tällaisia miehiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, huh! Näitä lapsiviha-kommentteja kun lukee, niin en enää yhtään ihmettele nykyisiä lasten ja nuorten mielenterveysongelmien määriä. Miten kenestäkään voi kasvaa tervettä ja hyvinvoivaa aikuista, jos joutuvat jakamaan lapsuutensa ja nuoruutensa näiden tämäntyyppisten lapsivihaajien keskellä. Kertoo myös jotain siitä, mistä ovat satujen pahat äitipuolet saaneet innoituksensa...

Sanos muuta! Yksi sen tuossa ylhäällä kiteyttää; kyse ei ole lapsista vaan ei vaan voi koskaan hyväksyä toisen ihmisen lapsia! Siis miten ihmeessä tuollaisessa ympäristössä yksikään lapsi pysyy terveenä, jos häntä ei voida hyväksyä ihan olemassa olonsa perusteella?! 

Olen tuo, joka ei pysty hyväksymään lapsia.

Minun näkökulmastani ihmettelen sitä, että miksi ihmeessä äiti änkee lapsiaan paikkaan, jossa he eivät ole kauhean hyväksyttyjä? Jos minä olisin tuo äiti, niin en altistaisi lastani tälle.

Isä ei itsekään ole mitään isätyyppiä, vaan antaa lasten olla omissa huoneissaan. Hän kyllä mielellään näkee lapsiaan, mutta se tunnin näkeminen riittää.

Ei tästä ole kenellekään iloa. Miksi ihmeessä äiti toimii niin kuin toimii? Todettakoon, että äiti on ihan täyspäinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo, joka ei pysty hyväksymään lapsia.

Minun näkökulmastani ihmettelen sitä, että miksi ihmeessä äiti änkee lapsiaan paikkaan, jossa he eivät ole kauhean hyväksyttyjä? Jos minä olisin tuo äiti, niin en altistaisi lastani tälle.

Isä ei itsekään ole mitään isätyyppiä, vaan antaa lasten olla omissa huoneissaan. Hän kyllä mielellään näkee lapsiaan, mutta se tunnin näkeminen riittää.

Ei tästä ole kenellekään iloa. Miksi ihmeessä äiti toimii niin kuin toimii? Todettakoon, että äiti on ihan täyspäinen.

Ilmeisesti tässä on perusongelmana tuo isä, joka ei osaa olla vanhempi. Äiti varmaan toivoisi, että isä osaisi ottaa isän roolin, ja toimii sen mukaan, ikäänkuin asia olisi näin. Vaikka äiti varmaan itsekin näkee, että isää ei oikeastaan kiinnosta.

Muodollinen näkeminen riittää isälle. Surullista tuo on lapsille ja kyllä he aikuisena sen sitten tajuavat, ettei isä osannut olla isä.

Tuollaista on isän uutena puolisona varmasti raskasta seurata sivusta.

Ongelma on mököttävä miehesi, ei uusperhe sinänsä.

En ikinä lähtisi uusperhe-elämään.  Onneksi ei tarvitsekaan, olemme tavallinen perhe, mies ja nainen ja kaksi omaa lasta. Perinnönjakokin sujuu kivuttomasti kun olemme tehneet jo selvät paperit valmiiksi.