Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?

up

Vierailija kirjoitti:

"Mietin itsekin, että miksi uusperheen ns. bonusvanhemman pitäisi olla kaikessa mukana? Kun kyseessä ei kuitenkaan ole ydinperhe, ja isäänsähän he ovat katsomassa, niin ei kai oletus ole, että olet koko ajan tiiviisti mukana hiekkalaatikon reunalla istumassa lasten isän mukana?"

 

Ainakin Tinderissä kun olen viestitellyt miesten kanssa, joilla on koton alaikäisiä lapsia, niin nämä miehet itse edellyttävät, että tulevan naisystävän pitää viettää aikaa heidän lapsen kanssa ja muodastaa häneen suhde. Näille miehille ei käy se, että vietetään lapsivapaata parisuhdeaikaa uuden kumppanin kanssa.  En minä ainkaan ymmärrä, mikä se heidän motiivinsa on, että miksi näin pitäisi olla? Haluavatko he sitten itse viettää aikaa naisystävän lasten kanssa?

Todennäkösesti haluavat naisen siihen piiaksi. Olishan se kiva päästä niihin omiin harrastuksiin niillä lapsiviikoillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää kynsin hampain kiinni siitä lapsen toisesta vanhemmasta.

Ei aina kannata, ei kannata yleistää. Minun tapauksessani on lapsillekin parempi, että narsistinen alkoholisti on poissa heidänkin elämästään, vaikka isää lapset kaipaavatkin. Hänestä ei isäksi ole.

Jos eroaa pettäjästä niin en näe siinä mitää pahaa.

Ja olen sanonut lapsillekin että kerran voi antaa anteeksi. Kahdesti niin on jo kehittynyt paha tapa.

Herrajestas mitä kommentteja täällä, hyi että sylettää.

Itse rakastan mieheni lapsia kuin omia olisivat, he myös minua, päivääkään en pois vaihtaisi vaikka ongelmiakin on ollut ja varmasti tulee olemaan lisää. Äidin näkyvä katkeruus, viha ja häpeä sekä tästä johtuva lasten henkinen pahoinpitely saa vain kovemmin rakastamaan ja yrittämään antamaan kaikkensa ettei meillä pahoinvoida. Tottakai samalla sattuu ettei äiti asioita kerro tai lastensa kanssa aikaa ilmeisesti vietä ja toisaalta taas olen ikionnellinen että juuri minä saan kokea tiettyjä ensimmäisiä asioita lasten kans, opettaa ja kasvattaa, rakastaa ja hyväksyä, ottaa vastaan ilot, surut ja kiukut. Lukemattomia kertoja olen kokenut niin käsittämättömiä rakkauden puuskia että itku pääsee, se on epätodellinen tunne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mietin itsekin, että miksi uusperheen ns. bonusvanhemman pitäisi olla kaikessa mukana? Kun kyseessä ei kuitenkaan ole ydinperhe, ja isäänsähän he ovat katsomassa, niin ei kai oletus ole, että olet koko ajan tiiviisti mukana hiekkalaatikon reunalla istumassa lasten isän mukana?"

 

Ainakin Tinderissä kun olen viestitellyt miesten kanssa, joilla on koton alaikäisiä lapsia, niin nämä miehet itse edellyttävät, että tulevan naisystävän pitää viettää aikaa heidän lapsen kanssa ja muodastaa häneen suhde. Näille miehille ei käy se, että vietetään lapsivapaata parisuhdeaikaa uuden kumppanin kanssa.  En minä ainkaan ymmärrä, mikä se heidän motiivinsa on, että miksi näin pitäisi olla? Haluavatko he sitten itse viettää aikaa naisystävän lasten kanssa?

Todennäkösesti haluavat naisen siihen piiaksi. Olishan se kiva päästä niihin omiin harrastuksiin lapsiviikoillakin.

no kerran eräs kahden teini-ikäisen lapsen vuoroviikkoisä kirjoitti minulle, että hän haluaa, että vietetään koko porukalla aikaa uuden naisystävän ja tämän lasten kanssa. Eli ei liity lasten "hoitamiseen" mitenkään. Ainakin oletan, että teini-ikäisiä ei tarvitse enää "hoitaa". Ehkä hän vain haikailee, että voisi leikkiä perhettä jonkun naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Herrajestas mitä kommentteja täällä, hyi että sylettää.

Itse rakastan mieheni lapsia kuin omia olisivat, he myös minua, päivääkään en pois vaihtaisi vaikka ongelmiakin on ollut ja varmasti tulee olemaan lisää. Äidin näkyvä katkeruus, viha ja häpeä sekä tästä johtuva lasten henkinen pahoinpitely saa vain kovemmin rakastamaan ja yrittämään antamaan kaikkensa ettei meillä pahoinvoida. Tottakai samalla sattuu ettei äiti asioita kerro tai lastensa kanssa aikaa ilmeisesti vietä ja toisaalta taas olen ikionnellinen että juuri minä saan kokea tiettyjä ensimmäisiä asioita lasten kans, opettaa ja kasvattaa, rakastaa ja hyväksyä, ottaa vastaan ilot, surut ja kiukut. Lukemattomia kertoja olen kokenut niin käsittämättömiä rakkauden puuskia että itku pääsee, se on epätodellinen tunne. 

onko sinulla omia lapsia?  Tilanne on ihan eri, jos sinulla on myös samanikäisiä lapsia kuin jos sun lapset ovat jo aikuisia tai ei ole ollenkaan omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

onko sinulla omia lapsia?  Tilanne on ihan eri, jos sinulla on myös samanikäisiä lapsia kuin jos sun lapset ovat jo aikuisia tai ei ole ollenkaan omia lapsia.

 

Ei ole yhteisiä tai omia ollenkaan.

Vanha keskustelu, mutta ajankohtainen edelleen. 

Aika tylyltä tuntuvat nuo kommentit uusperheen karseasta arjesta. Mitä ne lapset joutuvatkaan kestämään kun on vanhemmalla/ vanhemmilla tuollaiset jäätävät uudet puolisot. Ei ihme, jos alkavat potkimaan mummoja ja kiusaamaan koulussa, jos tuollaista on heidän elämä.  Keskustelkaa puolisoidenne kanssa asiasta, jos noin ahdistaa, Pelastakaa ne lapset teidän, ilmeisesti pääasiassa äitipuolien vihalta. Eikö voisi lapsilla olla oma koti, johon vanhemmat itsensä vaihtavat, mutta uudet puolisot pysyvät kotonaan, jos ahdistaa. Silloin lapset saavat olla rauhassa vanhempansa kanssa. Itse en sallisi edes lasteni lähelle uutta tympeää puolisoa. Tai asukaa erillänne, niin ei tarvitse sekaantua lasten elämään ollenkaan. Luulen, että lapset olisivat siitä onnellisempia kuin te itse. 

Vierailija kirjoitti:

Herrajestas mitä kommentteja täällä, hyi että sylettää.

Itse rakastan mieheni lapsia kuin omia olisivat, he myös minua, päivääkään en pois vaihtaisi vaikka ongelmiakin on ollut ja varmasti tulee olemaan lisää. Äidin näkyvä katkeruus, viha ja häpeä sekä tästä johtuva lasten henkinen pahoinpitely saa vain kovemmin rakastamaan ja yrittämään antamaan kaikkensa ettei meillä pahoinvoida. Tottakai samalla sattuu ettei äiti asioita kerro tai lastensa kanssa aikaa ilmeisesti vietä ja toisaalta taas olen ikionnellinen että juuri minä saan kokea tiettyjä ensimmäisiä asioita lasten kans, opettaa ja kasvattaa, rakastaa ja hyväksyä, ottaa vastaan ilot, surut ja kiukut. Lukemattomia kertoja olen kokenut niin käsittämättömiä rakkauden puuskia että itku pääsee, se on epätodellinen tunne. 

Sinä olet hyvä ihminen. Ihana kun sinunlaisia on vielä olemassa. 🙏

Silloin kun vaimoni voitti minut rap taistelussa. Tämän jälkeen oli pakko kohdata tosiasiat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrajestas mitä kommentteja täällä, hyi että sylettää.

Itse rakastan mieheni lapsia kuin omia olisivat, he myös minua, päivääkään en pois vaihtaisi vaikka ongelmiakin on ollut ja varmasti tulee olemaan lisää. Äidin näkyvä katkeruus, viha ja häpeä sekä tästä johtuva lasten henkinen pahoinpitely saa vain kovemmin rakastamaan ja yrittämään antamaan kaikkensa ettei meillä pahoinvoida. Tottakai samalla sattuu ettei äiti asioita kerro tai lastensa kanssa aikaa ilmeisesti vietä ja toisaalta taas olen ikionnellinen että juuri minä saan kokea tiettyjä ensimmäisiä asioita lasten kans, opettaa ja kasvattaa, rakastaa ja hyväksyä, ottaa vastaan ilot, surut ja kiukut. Lukemattomia kertoja olen kokenut niin käsittämättömiä rakkauden puuskia että itku pääsee, se on epätodellinen tunne. 

onko sinulla omia lapsia?  Tilanne on ihan eri, jos sinulla on myös sam

Miten tuo liittyy siihen, että hän rakastaa miehensä lapsia kuin omiaan. Luuletko, että rakkautta on vain rajallinen määrä ihmisellä? 

Ottakaa mallia hänestä, älkää pilatko puolisonne lasten elämää, sillä samalla te pilaatte omien lastenne elämän tuolla vihamielusyydellänne. Ottavat teistä mallia. 

Vierailija kirjoitti:

Aika tylyltä tuntuvat nuo kommentit uusperheen karseasta arjesta. Pelastakaa ne lapset teidän, ilmeisesti pääasiassa äitipuolien vihalta. Eikö voisi lapsilla olla oma koti, johon vanhemmat itsensä vaihtavat, mutta uudet puolisot pysyvät kotonaan, jos ahdistaa. Silloin lapset saavat olla rauhassa vanhempansa kanssa. Itse en sallisi edes lasteni lähelle uutta tympeää puolisoa. Tai asukaa erillänne, niin ei tarvitse sekaantua lasten elämään ollenkaan. Luulen, että lapset olisivat siitä onnellisempia kuin te itse. 

joojoo, mutta kun minä olen Tinderissä kirjoittanut näille vuoroviikko-/viikonloppuisille, että haluan parisuhteen, jossa vietetään kahdenkeskistä parisuhdeaikaa ilman lapsia, niin se ei ole käynyt näille miehille, kun he haluavat, että tulevan kumppanin kanssa voisi viettää aikaa koko perheenä lasten kanssa.

up

Miten kukaan ylipäänsä päätyy yhtään vakavampaan suhteeseen lapsellisen kumppanin kanssa jos realiteetti on alusta asti se että lapset tulevat olemaan kiinteästi arjessa mukana, mutta ei olla edes lähtökohtaisesti innostuneita viettämään aikaa kumppanin lasten kanssa? Kannattaisi varmastikin keskittyä deittailemaan vain sellaisia henkilöitä joilla ei lapsia ole ollenkaan arjessaan mukana niin vältytään tällaisiltakin ongelmilta. 

Siksi ei pitäisi olla uusioperheitä kerta lapset kärsii. 

Vierailija kirjoitti:

Siksi ei pitäisi olla uusioperheitä kerta lapset kärsii. 

Tai siksi ei näiden toisten lapsia inhoavien ihmisten irvikuvien pitäisi edes ajatuksen tasolla pariutua ihmisen kanssa jolla on lapsia. Miten ja miksi kukaan vanhempi huolisi tai hyväksyisi omia lapsiaan inhoavaa kumppania, saatikka se lapsia inhoava väkisin tunkee sinne perheeseen?

Siinä vaiheessa, kun puolisoni alkoi automaattisesti olettaa, että minä perun mahdolliset omat menoni ja olen lapsenvahtina hänen lapsilleen, jotta hän pääsee itse omiin harrastuksiinsa. Meneehän se satunnaisesti, mutta hän alkoi ihan säännöllisesti käydä harrastuksissaan juuri lapsiviikoilla. Eli olin piikana ja lapsenlikkana. Paitsi en ollut pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan ylipäänsä päätyy yhtään vakavampaan suhteeseen lapsellisen kumppanin kanssa jos realiteetti on alusta asti se että lapset tulevat olemaan kiinteästi arjessa mukana, mutta ei olla edes lähtökohtaisesti innostuneita viettämään aikaa kumppanin lasten kanssa? Kannattaisi varmastikin keskittyä deittailemaan vain sellaisia henkilöitä joilla ei lapsia ole ollenkaan arjessaan mukana niin vältytään tällaisiltakin ongelmilta. 

En minä olisikaan alkanut seurustelemaan, jos lapset olisivat olleet kiinteästi arjessa mukana. Otin viikonloppuisän ja se toimi. Minulla on joka toinen viikonloppu vain itselleni, omille menoilleni ja omille kavereille, eikä tarvitse neuvotella asiasta miehen kanssa. Ei ongelmia.

Minä tein alusta alkaen miehelle selväksi, että jos hän haluaa lapsien tulevan meille, niin hänen on myös hoidettava heidät. Mies kun ei silmin nähden ollut isätyyppi, joten tämä ukaasi pelasti paljon. 

 

Lapsuudessa elin kahdessa sellaisessa yhtä aikaa. Äitini petti isääni erään miehen kanssa, joka sattui olemaan erään naisen aviomies joka sitten nai minun isäni. Jännityksen/passiivi-agression pystyi tuntemaan kun astui ovesta sisään.

Äitini kävi lääpi puolentusinaa ukkoa ennen kuin pääty nykyiseen mieheensä. Hänellä oli ennestään omia lapsia ja yhteis elo oli aika vaikeaa toisinaan. Lopulta tilanne äityi niin pahaksi että jouduin 16-vuotiaana muuttamaan pois kotoa kun mies esitti uhkavaatimuksen että joko minä tai tuo poika. Äitini valitsi miehen.

Jouduin muuttamaan omilleni kun isäni oli ehtiä kuolla tämän uuden vaimonsa tykönä. Tein töitä että sain ostettua lukio kirjat kun ne pirut vaatii ne uutena painoksena siellä lukiossa. Sain rahaa valtiolta/kunnalta huonevuokran maksuun ja hieman ruokaan. EN omalta "perheeltäni".

En tiedä onko tämä normaalia uusioperhe toimintaa mutta vannoin että en ikinä itse sellaiseen sorru. Puhumattakaan koko parisuhde konseptista kun on tottunut näkemään ihmisten pahuutta?

Lähdin suhteessa siinä vaiheessa (onneksi ei ehditty yhteen muuttaa), kun huomasin, että 8v pompottaa miestä miten tahtoo, eikä mies koskaan kieltänyt, asettanut rajoja, lapsi päätti itse (!)kummalla vanhemmalla on, ja kappas halusi olla isällään koko ajan. Totesin, että en pysty olemaan tuollaisen miehen kanssa...