Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan kenen kanssa siinä uusperheessä on. Itse oon joutunu kans huomaamaan että vaikka oon nk uusperheessä, ihan yksin hoidan omat lapset ja niiden asiat vaikka toisin kuvittelin. Enpä olis uskonu että ajattelen että eipä menny niinku luulin että suhteessa hoidetaan asioita yhdessä. Luulen että omalta osaltani ns ydinperhe elämää sain viettää 10 vuotta, siinä hyvää oli matkustelu, turvallisuus, paras ystävä samalla. Nyt on yh kun lapset itsellä, seurustelukumppani kenen kanssa koen silti olevani pitkälle yksin
Ei kuulu sun seurustelukumppanille hoitaa sinun lapsiasi. Ja oletan sinulla olevan jo sen verran isot lapset, että miten niitä sun mielestä pitäisi "hoitaa"?
Näistä on tottakai eri mielipiteitä mutta kun yhteen ollaan muutettu niin olettaisin että sillon yhdessä niitä arjen asioita s
Ei ei ei. Parisuhde on se, mikä pitää uusperheen kasassa. Ei lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan kenen kanssa siinä uusperheessä on. Itse oon joutunu kans huomaamaan että vaikka oon nk uusperheessä, ihan yksin hoidan omat lapset ja niiden asiat vaikka toisin kuvittelin. Enpä olis uskonu että ajattelen että eipä menny niinku luulin että suhteessa hoidetaan asioita yhdessä. Luulen että omalta osaltani ns ydinperhe elämää sain viettää 10 vuotta, siinä hyvää oli matkustelu, turvallisuus, paras ystävä samalla. Nyt on yh kun lapset itsellä, seurustelukumppani kenen kanssa koen silti olevani pitkälle yksin
Noin sen pitääkin mennä. Uusperheestä ei tule ydinperhettä (ellei lapset ole taaperoita), siksi siihen ei voi ladata samanlaisia odotuksiakaan kuin ydinperheeseen.
Aika varma tapa tappaa uusperhe on änkeä se ydinperheen muottiin. Muutos tapahtuu itsestään, jos on tapahtuakseen
NO, siinä tapauksessa mun on ihan turha edes yrittää uusperhekuviota ainakaan sellasen kanssa joka ajattelee että vaan sun ja mun lapswt, "hoidan vaan omani" 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan kenen kanssa siinä uusperheessä on. Itse oon joutunu kans huomaamaan että vaikka oon nk uusperheessä, ihan yksin hoidan omat lapset ja niiden asiat vaikka toisin kuvittelin. Enpä olis uskonu että ajattelen että eipä menny niinku luulin että suhteessa hoidetaan asioita yhdessä. Luulen että omalta osaltani ns ydinperhe elämää sain viettää 10 vuotta, siinä hyvää oli matkustelu, turvallisuus, paras ystävä samalla. Nyt on yh kun lapset itsellä, seurustelukumppani kenen kanssa koen silti olevani pitkälle yksin
Noin sen pitääkin mennä. Uusperheestä ei tule ydinperhettä (ellei lapset ole taaperoita), siksi siihen ei voi ladata samanlaisia odotuksiakaan kuin ydinperheeseen.
Aika varma tapa tappaa uusperhe on änkeä se ydinperheen muottiin. Muutos tapahtuu itsestään, jos on tapahtua
NO, siinä tapauksessa mun on ihan turha edes yrittää uusperhekuviota ainakaan sellasen kanssa joka ajattelee että vaan sun ja mun lapswt, "hoidan vaan omani"
Näin se menee. Ei kannata pariutua, jos ei suostu siihen, että uusperheessä lapset ovat ikäänkuin ulkokehällä. Uusperheen liima on parisuhde. Lapset kuuluvat sarjaan omat menot tai harrastukset. Toki toista autetaan tarvittaessa, mutta oma elämä pitää järjestää ensi sijassa niin, että hoitaa itse omat lapsensa.
Aina poikkeus vahvistaa säännön: voit löytää jonkun, joka on aina halunnut vanhemmaksi, mutta ei ole saanut omia lapsia, ja haluaa purkaa hoivaviettinsä jonkun toisen lapsiin. Itse en tosin ole sellaisia ihmisiä tavannut.
Jos ei onnistunut ydinperheessäkään, niin mikä ihme saa kuvittelemaan, että se onnistuisi uusperheessä, missä liikkuvia osia on sata enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei onnistunut ydinperheessäkään, niin mikä ihme saa kuvittelemaan, että se onnistuisi uusperheessä, missä liikkuvia osia on sata enemmän?
Riippuu kai siitä, mistä syystä ero tuli. Minun eroni oli seurausta miehen henkisestä väkivallasta. Nykyinen avioliittoni on onnistunut jo 15 vuotta, koska tämä mies on täyspäinen.
Liikkuvia osia meillä ei ole ollut paljoa. Lapset kulkivat eksän luo sovitusti eikä kukaan säätänyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei onnistunut ydinperheessäkään, niin mikä ihme saa kuvittelemaan, että se onnistuisi uusperheessä, missä liikkuvia osia on sata enemmän?
No eikö tällä samalla logiikalla pitäisi pysyä loppuelämä yksin, kun tulee ero elämän ekasta seurustelusuhteesta.
Kun jos ei kerran onnistunut siinä suhteessa, niin miksi onnistuisi seuraavassakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla uusperhe-elämä vakavassa harkinnassa.
Omat lapseni ovat jo aikuisia, pois kotoa muuttaneita.
Miehellä 10-vuotias, joka on puolet kuukaudesta paikalla + lomilla enemmän.
Mulla ainakin jo ajatuksen tasolla paljon sopeutumisongelmia. 😬
Miksi edes harkitset tota?
N57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa, kun olin elänyt oman lapseni kanssa yksinhuoltajana ja huomannut, että miehet eivät halua osaksi tätä komboa. Joten eipä kai minullakaan ole mitään velvollisuutta hyvistellä ja joustaa nyt, kun oma lapseni on jo aikuinen ja omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa, kun olin elänyt oman lapseni kanssa yksinhuoltajana ja huomannut, että miehet eivät halua osaksi tätä komboa. Joten eipä kai minullakaan ole mitään velvollisuutta hyvistellä ja joustaa nyt, kun oma lapseni on jo aikuinen ja omillaan.
Oletan, että jos sä nyt olet nelikymppinen, niin on paljon samanikäisiä tai vanhempia sinkkumiehiä, joilla on myös jo isot tai aikuiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa, kun olin elänyt oman lapseni kanssa yksinhuoltajana ja huomannut, että miehet eivät halua osaksi tätä komboa. Joten eipä kai minullakaan ole mitään velvollisuutta hyvistellä ja joustaa nyt, kun oma lapseni on jo aikuinen ja omillaan.
Oletan, että jos sä nyt olet nelikymppinen, niin on paljon samanikäisiä tai vanhempia sinkkumiehiä, joilla on myös jo isot tai aikuiset lapset.
Ja on paljon miehiä, joilla on vielä pienet lapset ja he olettavat, että minulle on ok alkaa pikkulapsirumba uudelleen. Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä vaiheessa kun silloisen puolison exän aikataulut
pyöritti arkeani. EI ENÄÄ IKINÄ !!!!
kamalaa aikaa ja kamalia lapsia.
En vieläkään. Lapset molemmista liitoista ovat jo aikuisia.
Siinä vaiheessa, kun oli myöhäistä peruuttaa. Ja vielä enemmän siinä vaiheessa, kun tajusin ettei se pääty edes siihen, kun lapset kasvavat aikuisiksi.
Vierailija kirjoitti:
siinä vaiheessa kun silloisen puolison exän aikataulut
pyöritti arkeani. EI ENÄÄ IKINÄ !!!!
kamalaa aikaa ja kamalia lapsia.
Tämä kävi itsellenikin tutuksi. Voi hemmetti mihin kaikkeen sitä onkaan suostunut! Ja tuo mistä joku kirjoitti jo ekalla sivulla, kun on ulkopuolinen omassa kodissaan, eikä minulle ole tilaa siellä. Siinä on vielä se, että se voi jäädä tavaksi, kun sitä jatkuu tarpeeksi kauan. Tilanne on tavallaan jo ohi, mutta silti sitten väistelee muita omassa kodissaan, jopa niitä vierailevia aikuisia lapsia.
Noin sen pitääkin mennä. Uusperheestä ei tule ydinperhettä (ellei lapset ole taaperoita), siksi siihen ei voi ladata samanlaisia odotuksiakaan kuin ydinperheeseen.
Aika varma tapa tappaa uusperhe on änkeä se ydinperheen muottiin. Muutos tapahtuu itsestään, jos on tapahtuakseen, ja se vie tutkimusten mukaan 4-7 vuotta, mutta muutosta ei voi pakottaa.