Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessa.
Ajatukset ovat kääntyneet aika pitkälti nyt siiheen suuntaan että ei taida kannattaa ennenkuin lapset ovat muuttaneet omilleen. Liikaa muutoksia tulisi itselle ja joutuisin myös vaatimaan puolisolta asioiden muuttamista joita hänen ei periaatteessa kannata muuttaa mutta mitä mitkä ovat yhteenmuuton tiellä tällä hetkellä.
Voiko uusperhe toimia? Mitä se vaatii?
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos on elänyt lasten toisessa kodissa joka toisen viikon lasten kanssa 10 vuoden ajan, on hyvin mahdollista että oikeudessa katsottaisiin tällaisen ihmisen olevan lapsille niin tärkeä että joku tapaamisoikeus myönnettäisiin. Tällaista kohti ollaan hiljalleen menossa muutenkin. Tuossa tapauksessa B on tuonut kuitenkin selkeästi esille että koska hän on myös lasten äiti (päättänyt olevansa) niin lasten isä antaa hänen ottaa lapsia vaikka luokseen yöksi. Siihenhän isällä on täysi oikeus omilla viikoillaan.
Höpö höpö. Lapsella on tapaamisoikeus biologisiin vanhempiin, ei muihin.
On paljon tapauksia, joissa esim. isovanhemmat rajataan pois vanhemman päätettyä niin, ei niillä isovanhemmilla tai muilla sukulaisilla ole mitään oikeuksia jos vanhemmat eivät niin halua. Ei mikään oikeus edes ota käsiteltäväksi moista asiaa.
Miksi ihmeessä mies veisi lapsiaan exälle hoitoon? Kun hänellä on jo uusi suhdekin? Lasten äitiä härnätäkseen, vai mikä tuossa on pointti?
Mitähän isän nyksä olisi tällaisesta mieltä? Itse juoksisin ja lujaa. Miksi joku lapseton eksä ylipäänsä roikkuu kuvioissa mukana? Ihan hullua.
Jos isä jatkuvasti omilla viikollaan vie lapsia muiden hoidettavaksi, niin tuo voi olla peruste sille, että isän tapaamisoikeutta kavennetaan. Niiden tapaamisten idea on se, että lapset näkevät isäänsä, ei se, että he näkevät isän eksää tai muita perheen ulkopuolisia ihmisiä. Lasten äitinä puuttuisin asiaan.Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 9 c :
Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa
Lapselle voidaan vahvistaa oikeus tavata hänelle erityisen läheistä henkilöä, jonka kanssa hänellä on lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Tapaamisoikeus vahvistetaan tuomioistuimen päätöksellä.
Tässä pykälässä tarkoitettua tapaamisoikeutta vahvistettaessa ja toteutettaessa sovelletaan muuten, mitä lapsen ja vanhemman välisestä tapaamisoikeudesta säädetään.
Tuo koskee tilannetta jossa lapsi on ollut sijoitettuna esim. Isovanhemmille tai muulle sijaisvanhemmalle. Tässähän ei ollut kyse siitä.
Lapsella on äiti ja isä, jotka ovat lapsen huoltajat. Jos isän eksä lähtee vaatimaan tapaamisoikeutta, hän ei tule sitä saamaan. Ihan absurdi edes ajatuksena. Ei lapsella voi olla kolmea vanhempaa.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko uusperhe toimia? Mitä se vaatii?
Ei voi, eikä olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko uusperhe toimia? Mitä se vaatii?
Ei voi, eikä olla onnellinen.
Valehteleeko kaikki julkkikset lehtien palstoilla asiasta? Uutta perhettä hehkutetaan ja kaikilla on niin ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Voiko uusperhe toimia? Mitä se vaatii?
Voi toimia,vaatii joustamista puolin ja toisin, sovittuja yhteisiä sääntöjä mistä pidetään kiinni .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et rakasta puolisosi lapsia?
Suhteen alussa olette tutustuttaneet toisenne omille lapsillenne ja olette siinä vaiheessa todennäköisesti viettäneet aikaa yhdessä. Eikö kaikki onnistunut tässä vaiheessa? Oletko joskus aiemmin viettänyt aikaa puolisosi lasten kanssa ilman muita aikuisia? Millaisia tunteita olet silloin kokenut näitä lapsia kohtaan? Oletteko bondanneet kunnolla?
Itse näen tosi omituisena tilanteen, jossa päädytään muuttamaan yhteen, mikäli toinen osapuolista ei kykene rakastamaan toisen puolison lapsia. Eikös näissä tilanteissa pitäisi tehdä päätöksiä lapset edellä? On mahdollista asua eri asunnoissa ja säilyttää parisuhde, mikäli rakkaussuhdetta lapsiin ei muodostu. Mutta saman katon alle muuttaminen on iso päätös.
Kotisi on puolisosi lapsien koti enemmän kuin sinun. Olet aikuinen ja sinulla on vaihtoehtona muuttaa pois asunnostasi. Lapsilla ei ole mahdollisuutta tehdä samanlaisia päätöksiä. Sen sijaan heillä on oikeus asua isänsä luona väliaikaisesti ja kokea silloin olonsa kotoisaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan aika nuorena koska aina ollut sitä mieltä että en kasvata toisen lapsia.
Olen aina ihmetellyt aikuisia ihmisiä, jotka haluavat muuttaa yhteen ja perustaa uusperheen. Jos molemmilla on lapsia edellisestä suhteesta, vauvavuodet ja pikkulapsiajat on jo kerran koettu elämänvaihe, niin eikö olisi ihanaa elää aikuisten parisuhteessa niin, että molemmilla on omat kodit ja tavataan viikonloppuisin, lomalla, kun lapset ovat toisella vanhemmallaan...? Siinähän saa ihmissuhteesta ns. parhaat palat ja yhteinen aika on todellista laatuaikaa. Sen sijaan uusperhearki voi olla todella kuormittavaa ja vaatii lapsilta aivan valtavasti sopeutumista ja joustamista. En itse tunne yhtäkään uusperhettä, jossa kuvio toimisi muuta kuin ehkä jotenkin siedettävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko uusperhe toimia? Mitä se vaatii?
Ei voi, eikä olla onnellinen.
Valehteleeko kaikki julkkikset lehtien palstoilla asiasta? Uutta perhettä hehkutetaan ja kaikilla on niin ihanaa.
Kyllä valehtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko uusperhe toimia? Mitä se vaatii?
Ei voi, eikä olla onnellinen.
Valehteleeko kaikki julkkikset lehtien palstoilla asiasta? Uutta perhettä hehkutetaan ja kaikilla on niin ihanaa.
Kyllä valehtelee.
Nimenomaan. Eikä vain perheestään, vaan ihan kaikesta muustakin.
t. Aikakauslehden toimittaja
Vierailija kirjoitti:
Voiko uusperhe toimia? Mitä se vaatii?
Se vaatii, että
- kaikilla on oma tila, oma soppi, oma rauha. Eli asunnon pitää olla iso.
- vanhempi kantaa vastuun, että hoitaa, kasvattaa ja viihdyttää omat lapsensa.
- vanhempi ei aseta puolisolle mitään vaatimuksia, mitä lapsiin tulee. Kaiken auttamisen pitää perustua vapaaehtoisuudelle
- vanhempi huolehtii, ettei eksä missään tilanteessa mene puolison edelle.
- noudatetaan tiukasti kaikkia sopimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani uusperheäidit vihaavat kumppaniensa lapsia vaikka hymyilevät lämmintä tekohymyä lapsille.
Tuohan on aivan luonnollista. Ihmiselämänkin (esim. vaikkpa joistakin perhosista puhumattakaan) liki ainoa tarkoitus fysiologisella tasolla, tai jollain, on jatkaa omien geenien olemassaoloa mahdollisimman suurissa määrin, vaikka fyysinen keho jokaisella suht. lyhyessä ajassa tulee tiensä päähän!
Vierailija kirjoitti:
Miksi et rakasta puolisosi lapsia?
Suhteen alussa olette tutustuttaneet toisenne omille lapsillenne ja olette siinä vaiheessa todennäköisesti viettäneet aikaa yhdessä. Eikö kaikki onnistunut tässä vaiheessa? Oletko joskus aiemmin viettänyt aikaa puolisosi lasten kanssa ilman muita aikuisia? Millaisia tunteita olet silloin kokenut näitä lapsia kohtaan? Oletteko bondanneet kunnolla?
Itse näen tosi omituisena tilanteen, jossa päädytään muuttamaan yhteen, mikäli toinen osapuolista ei kykene rakastamaan toisen puolison lapsia. Eikös näissä tilanteissa pitäisi tehdä päätöksiä lapset edellä? On mahdollista asua eri asunnoissa ja säilyttää parisuhde, mikäli rakkaussuhdetta lapsiin ei muodostu. Mutta saman katon alle muuttaminen on iso päätös.
Ei niitä lapsia tarvitsekaan rakastaa, vaan kohdella kunnioittavasti ja tasapuolisesti. Hyvin todennäköisesti ne lapsetkaan eivät rakasta bonusvanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko uusperhe toimia? Mitä se vaatii?
Se vaatii, että
- kaikilla on oma tila, oma soppi, oma rauha. Eli asunnon pitää olla iso.
- vanhempi kantaa vastuun, että hoitaa, kasvattaa ja viihdyttää omat lapsensa.
- vanhempi ei aseta puolisolle mitään vaatimuksia, mitä lapsiin tulee. Kaiken auttamisen pitää perustua vapaaehtoisuudelle
- vanhempi huolehtii, ettei eksä missään tilanteessa mene puolison edelle.
- noudatetaan tiukasti kaikkia sopimuksia.
Tässä hyvä tiivistelmä aiheesta, komppaan uusperhe-elämää viettävänä tätä.
En pääse nyt mitenkään käsiksi tuohon, miksi ne miehen lapset ovat sinulle haaste. Mikä mättää? Notkuvat toisessa kodissaan isänsä luona, mitä sitten? Miksei ne saisi olla???
Minulla oli nuorena aivan toisenlainen syy, miksei uusperheellisyys tuntunut hyvältä. Miesystävä oli 6 vuotta vanhempi ja minä vasta 22 v. Hän oli tullut isäksi siinä iässä, mutta minä en olisi missään nimessä ollut valmis vanhemmuuteen. Liian sitovaa. Eskari-ikäinen lapsi, jonka rytmin mukaan elettiin. Minulla itselläni oli syömisen kanssa muutenkin vähän vaikeaa siihen aikaan, siis saatoin syödä appelsiinin aamulla, lounaaksi jonkin smoothien tai pirtelön, välipalaksi suklaapatukan ja oikeastaan kunnon ruokaa vasta illalla seitsemän maissa, kun ei ollut päivisin oikein nälän tunnetta enkä pidä esim. lihasta tai kalasta. Väännä siinä sitten jotain lihapullia ja perunamuusia, kun eskarilaisen ruokailut on kuitenkin tärkeät ja mallia pitäisi näyttää, että syöminen on kivaa ja ruoka maistuu.
Minä olin muutenkin aika epäkypsä 22-vuotiaana. Perjantaisin kävin usein ystävien kanssa parilla sidukalla yömyöhällä, siis me saatettiin sopia treffit jonnekin yökerhoon vasta puolen yön aikaan, ja lauantaisin makasin sängyssä puoleen päivään asti. Rahaakin kului bilevaatteisiin ja kenkiin. Se oli sitä nuoruuden aikaa. Kyllähän siitä hohto katosi jo paljon ennen 30 vuoden ikää, mutta tuo uusperhe -elämä jäi kyllä lyhyeksi kokeiluksi.