Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näin velana kylmää lukea näitä mammojen juttuja - siis ihan käsittämätöntä, että oman miehen lapsia vihataan niin paljon, että heidän elämänsä pilataan ja annetaan ymmärtää, että parempi olisi olla tulematta kotiin! Todella järkyttävää.

Jos kerran noin paljon vihaat muiden lapsia, älä nai miestä, jolla on lapsia. He ovat syyttömiä kärsijöitä. Ja ap, häivy ja jätä ne lapset rauhaan.

Tuon vielä ymmärtää ettei joku pidä lapsista ylipäätään, mutta että se lasten äiti on se joka omien lastensa elmää pilaa hankaloittamalla lastensa oloa isällään mollaamalla nykyistä vaimoa, se on jotenkin uskomatonta. Ajattele, OMIA lapsiaan kiusaa :(

Jos joku on vielä aikuisena tuollainen kiusaaja ja yrittää kaiken lisäksi tuhota lastensa elämän, ei kyseessä voi olla mitään muuta kuin narsisti. Naispuoliset narsistit ovat useimmiten enemmän uhriutujia. Verhoavat pahuutensa vetämäänsä rooliin.

Nuorena olin suhteessa itseäni vanhempaan mieheen, jolla lapsia. En osannut olla lasten kanssa ja mielestäni ne häiritsivät meidän elämää. Asiaa ei auttanut miehen käytös, ei mm. ottanut huomioon minua kun lapsiin liittyviä aikatauluja sumplasi exänsä kanssa, vaikka ne vaikuttivat tietysti minuunkin. Suhde kaatui lopulta kuitenkin muihina sioihin. Silloin ajattelin, etten enää rupea koskaan suhteeseen, jossa toisella on lapsia.

Mutta nyt 4-kymppisenä kahden lapsen vuoroviikkomutsina seurustelen miehen kanssa jolla myös kolme lasta joka toinen viikko. Suhde kukoistaa ja elämä on tosi jees. Mies ymmärtää lapsikuvioita, koska on itsekin vanhempi ja minun ei tarvitse jännittää sitä mitä mies tuumaa lapsistani tai aikataulumuutoksista tms. Osataan ottaa toinen myös huomioon näissä asioissa.

Ja mikä tärkeintä: ei ole enää nuoruuden epävarmuuksia ja mustasukkaisuuksia. Miehen lapset ovat ihania, omia persooniaan ja mulla on todella hyvät välit kaikkiin. Voin rehellisesti sanoa rakastavani myös heitä, en ainoastaan miestäni. Samoin mies pitää lapsistani ja touhuaa heidän kanssaan ja ottaa heidät ihanasti huomioon. Äitinä sitä ajattelee, ettei mikään olisi hirveämpää kuin se, että joutuisi lähettämään lapsensa exän luokse joka toinen viikko ja siellä elelisi joku nainen joka vihaa mun lapsia ja lapset vaistoaisivat sen. Aioin siis suhteen alussa jo panostaa siihen, että välit ovat hyvät ja kaikki on kyllä onnistunutkin. Eli eniten on itsestä (eli siitä aikuisesta) kiinni millaiseksi uusperhekuvio muodostuu. Kannattaa miettiä omia ongelmiaan jos kokee että lapset pilaavat elämän.

Vierailija kirjoitti:

Totaakai minulle on elämässäni kaikista tärkein ihminen oma mieheni, eikä hänen lapsensa. Ihme kuvittelua että yhteenmuuttaessa hänen lapsistaan tulisi minulle yhtä tärkeitä kuin miehestä.

Näinhän se homma toimii. Puoliso on minulle tärkein, ei hänen lapsensa. Mutta lapsi on tietenkin pakko hyväksyä ja kohdella tätä kunnioittavasti ja reilusti. Ja käytännössä on tietenkin pakko hyväksyä, että toisen miehen lapsi menee ja tulee aina menemään minun edelleni. 

Joo, luettuani tämän ketjun kommentteja niin selvisi.

Ei vaan, näyttää kyllä siltä, että lähimmäisenrakkautta ihmisapinoilla ohjaa vahvasti geenit: jos sillä jälkeläisellä ei oo sun omaa geeniä, ei sitä voi rakastaa, eikä arvostaa, eikä myöskään kohdella hyvin. Rusinat pullasta pitää vaan saada, se himottava puoliso, mutta ei sen menneisyyttä tai sitä pakettia haluta.

Jo ennen perhe-elämää eukko kiukutteli parista kaljasta.

Meillä tilanne, jossa lapsipuolella edessä muutto pysyvästi jommallekummalle vanhemmalle. Sanoin suoraan, että valitsee äidin. En jaksa alkaa hänen kokoaikaiseksi äidiksi.

Katselin siskoni perhe-elämää muutaman vuoden ja päättelin, että pian mies varmaan kyllästyy ja lähtee. Lähtikin, olisi varmaan tehnyt itsarin muuten.

Sitten siskoni löysi eronneen varakkaan uuden miehen, ajoi sen miehen lapset pois että sai omansa tilalle ja menivät naimisiin kun oli yhteinen vauva tulossa.

Hirveä esimerkki mulle. En ole hankkinut lapsia lainkaan ja aviomieskin on pysynyt liitossa, ei tarvi katsella muita eikä hankkia lapsia liiton kasassa pysymisen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena olin suhteessa itseäni vanhempaan mieheen, jolla lapsia. En osannut olla lasten kanssa ja mielestäni ne häiritsivät meidän elämää. Asiaa ei auttanut miehen käytös, ei mm. ottanut huomioon minua kun lapsiin liittyviä aikatauluja sumplasi exänsä kanssa, vaikka ne vaikuttivat tietysti minuunkin. Suhde kaatui lopulta kuitenkin muihina sioihin. Silloin ajattelin, etten enää rupea koskaan suhteeseen, jossa toisella on lapsia.

Mutta nyt 4-kymppisenä kahden lapsen vuoroviikkomutsina seurustelen miehen kanssa jolla myös kolme lasta joka toinen viikko. Suhde kukoistaa ja elämä on tosi jees. Mies ymmärtää lapsikuvioita, koska on itsekin vanhempi ja minun ei tarvitse jännittää sitä mitä mies tuumaa lapsistani tai aikataulumuutoksista tms. Osataan ottaa toinen myös huomioon näissä asioissa.

Ja mikä tärkeintä: ei ole enää nuoruuden epävarmuuksia ja mustasukkaisuuksia. Miehen lapset ovat ihania, omia persooniaan ja mulla on todella hyvät välit kaikkiin. Voin rehellisesti sanoa rakastavani myös heitä, en ainoastaan miestäni. Samoin mies pitää lapsistani ja touhuaa heidän kanssaan ja ottaa heidät ihanasti huomioon. Äitinä sitä ajattelee, ettei mikään olisi hirveämpää kuin se, että joutuisi lähettämään lapsensa exän luokse joka toinen viikko ja siellä elelisi joku nainen joka vihaa mun lapsia ja lapset vaistoaisivat sen. Aioin siis suhteen alussa jo panostaa siihen, että välit ovat hyvät ja kaikki on kyllä onnistunutkin. Eli eniten on itsestä (eli siitä aikuisesta) kiinni millaiseksi uusperhekuvio muodostuu. Kannattaa miettiä omia ongelmiaan jos kokee että lapset pilaavat elämän.

Mites sun ex? Onko uutta kumppania? Näissä uusperhekuvioissa on niin monta muuttuvaa palasta ja vaikka kuinka itse saisi homman mielestään toimimaan, ne lapset on kuitenkin itsellään vain puolet ajasta.

Tuolla ketjussa jossain oli kommentti, että surullisin ketju ikinä! Niin on! Just niin surullinen kuin uusioperheet on kaikille osapuolille. Ihan älytön yhtälö. Ei mitään mahdollisuutta onnistua niin, että se olisi kaikille osapuolille hyvä ja tasapuolinen. En ole ikinä nähnyt onnistunutta comboa tuossa lajissa. Voi perhana tuota siskonkin uusperhettä!! Varasteleva teinipoika, jolle isänsä ei saa mitään kuria kun on niin kovat syyllisyydet kun jätti perheensä tämän minun siskon takia. Ihan hirveä exä, joka maksattaa kaiken isällä ja isä maksaa, koska syyllisyys. Sisko sanoo, että ei koskaan voi saada heidän yhteisille lapsilleen samallaista elintasoa kuin näillä aiemmilla lapsilla on. Siis ihan kamalaa puuhaa!

Voi kun ihmiset ymmärtäisi hoitaa niitä ydinperheitään että ei tarvitsisi tuollaisiin outoihin mutaatioliittoihin. Ei varmaan juuri koskaan se ydinperhe ole hirvityksempi kuin nuo kummat mutaatiot!

Moni nainen lähtee parisuhteesta, jossa on jopa ihan hyvä tavallinen aviomies puolisona, koska ei vaan enää koe saavansa tarpeeksi enää suhteesta.

Uusperheeseen hypätään ja sitten se ei olekaan riemua.

Oisko kannattanut kuitenkin pysyä tutussa ja turvallisessa liitossa, jossa lapsillakin oli oma isä läsnä ydinperheessä?

Mulle kävi näin. Olin hyvä isä ja varmaan ihan ok, tavallinen puoliso vaimolleni. Ainakin hän sanoi erotessaan, ettei oo mitään suurempaa vikaa, hän nyt vaan haluaa jotain muuta. Ikää hänellä oli silloin se kuuluisa 40-v.

No, ex hyppäsi toisen äijän matkaan. Mitä olen kuullut, niin eipä se uusperhe-elämä taida ollakaan kovin riemuisaa. Uuden miehensä omat lapset ei juuri isällään käy ja silloin kun käy, niin ex meinaa uupua omien ja uuden miehensä lasten hoitoon.

Yhteishuoltajuus meillä on ja hoidan edelleen oman osani, enemmänkin. Etenkin nuorempi poikani on enimmäkseen minun luonani.

Pakko myöntää, että minua hiukan hymyillyttäisi, jos saisin luulla exäni ajattelevan tehneensä virheen. Mutta eihän hän sitä koskaan minulle myönnä. Itse olisin perheeni pitänyt kasassa. Muttei toista voi estää, jos hän päättää pettää ja / tai lähteä. Se on hänen valintansa. Harmi vaan, että lapsetkin näissä eroissa aina kärsii.

Ensimmäisillä eron jälkeisillä treffeillä. 

Mutta ajatelkaa niitä lapsia ja nuoria. Heidän pitäisi yhtäkkiä omaksua perheeseen uusi jäsen, äiti- tai isäpuoli, uusi koti, uudet sisarpuolet. Ei ole helppoa lapsillekaan. Moni nuori 18-20v on sanonut ettei esimerkiksi ole paikkaa minne mennä jouluna kun vanhemmat ovat eronneet ja haluavat viettää uuden kumppaninsa kanssa kahden kesken aikaa ja lomaa. Minusta erittäin surullista.

Olen tässä seuraillut tuttavan perhedraamaa jota liki nelikymppiset naiset setvivät julkisessa somessa "anonyymisti"..

Nainen A on eronnut 11v sitten miehestä joka petti häntä naisen B kanssa ennen eroa kun nainen oli juuri synnyttänyt ja hoiti vauvaa ja taaperoa kotona. Mies läksi B:n matkaan, lapset alkoivat aika pian olla vuorotellen kodeissaan. A koki tämän toki hirveän vaikeana, ymmärrän hyvin. Nykyään hänellä on kuitenkin uusi oma perhe uuden puolison kanssa ja leikki-ikäinen yhteinen lapsi.

Nainen B on lapseton mutta julkisesti julistautunut A:n lasten äidiksi myös, antanut tästä juuri syksyllä peräti lehtihaastattelun jossa kertoo miten ei ole ikinä synnyttänyt mutta silti hänellä on kaksi lasta. Tässä haastattelussa ei sanottu mitään siitä että lapsilla on jo oma äiti joka huolehti heistä vuorollaan. Nyt B eroaa miehestä ja viime päivät on saatu seurata instakiistaa jossa naiset jotka eivät tosiaan ole ystäviä tms svittuilevat stooreissa toisilleen "kyllä nämä lapset on minun perhettä enempi enkä ikinä aio heitä jättää" vaikka sekä B että mies ovat jo uudessa suhteessa tahoillaan molemmat - lapset kuulivat erosta vasta viikko sitten.

En oikein edes itse ymmärrä mitä kirjoitin. Mutta kutakuinkin nyt viimeistään olen ymmärtänyt että en pärjäisi tuossa helvetissä missään roolissa, ikinä. Sinkku yh saa olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä seuraillut tuttavan perhedraamaa jota liki nelikymppiset naiset setvivät julkisessa somessa "anonyymisti"..

Nainen A on eronnut 11v sitten miehestä joka petti häntä naisen B kanssa ennen eroa kun nainen oli juuri synnyttänyt ja hoiti vauvaa ja taaperoa kotona. Mies läksi B:n matkaan, lapset alkoivat aika pian olla vuorotellen kodeissaan. A koki tämän toki hirveän vaikeana, ymmärrän hyvin. Nykyään hänellä on kuitenkin uusi oma perhe uuden puolison kanssa ja leikki-ikäinen yhteinen lapsi.

Nainen B on lapseton mutta julkisesti julistautunut A:n lasten äidiksi myös, antanut tästä juuri syksyllä peräti lehtihaastattelun jossa kertoo miten ei ole ikinä synnyttänyt mutta silti hänellä on kaksi lasta. Tässä haastattelussa ei sanottu mitään siitä että lapsilla on jo oma äiti joka huolehti heistä vuorollaan. Nyt B eroaa miehestä ja viime päivät on saatu seurata instakiistaa jossa naiset jotka eivät tosiaan ole ystäviä tms svittuilevat stooreissa toisilleen "kyllä nämä lapset on minun perhettä enempi enkä ikinä aio heitä jättää" vaikka sekä B että mies ovat jo uudessa suhteessa tahoillaan molemmat - lapset kuulivat erosta vasta viikko sitten.

En oikein edes itse ymmärrä mitä kirjoitin. Mutta kutakuinkin nyt viimeistään olen ymmärtänyt että en pärjäisi tuossa helvetissä missään roolissa, ikinä. Sinkku yh saa olla rauhassa.

Kun joku kuitenkin takertuu siihen että tää tapahtuu jossain surkeassa lähiössä, niin ei, nämä ihmiset ovat tukevasti keskiluokkaisia korkeakoulutettuja jotka asuvat kotikaupunkinsa ns parhailla alueilla.

Siis luuliko tuo nainen B, että hänellä on eron jälkeen joku oikeus nähdä lapsia? Aika psyko ämmä!

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi epäonnistua elämässään niin pahasti, että on tehnyt kersoja jonkun kanssa ja sitten eroaa!!!

Miten jostain ihmisestä voi kasvaa noin epäonnistunut yksilö, että ajattelee noin?

Kaffebulla kirjoitti:

Siis luuliko tuo nainen B, että hänellä on eron jälkeen joku oikeus nähdä lapsia? Aika psyko ämmä!

Jos lasten isä suostuu siihen, tottakai B saa tavata heitä. Tuossa porukassa on suuria rajanveto-ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Siis luuliko tuo nainen B, että hänellä on eron jälkeen joku oikeus nähdä lapsia? Aika psyko ämmä!

Jos lasten isä suostuu siihen, tottakai B saa tavata heitä. Tuossa porukassa on suuria rajanveto-ongelmia.

Ja jos on elänyt lasten toisessa kodissa joka toisen viikon lasten kanssa 10 vuoden ajan, on hyvin mahdollista että oikeudessa katsottaisiin tällaisen ihmisen olevan lapsille niin tärkeä että joku tapaamisoikeus myönnettäisiin. Tällaista kohti ollaan hiljalleen menossa muutenkin. Tuossa tapauksessa B on tuonut kuitenkin selkeästi esille että koska hän on myös lasten äiti (päättänyt olevansa) niin lasten isä antaa hänen ottaa lapsia vaikka luokseen yöksi. Siihenhän isällä on täysi oikeus omilla viikoillaan.

Onko suhteen jatkaminen omissa kodeissa vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos on elänyt lasten toisessa kodissa joka toisen viikon lasten kanssa 10 vuoden ajan, on hyvin mahdollista että oikeudessa katsottaisiin tällaisen ihmisen olevan lapsille niin tärkeä että joku tapaamisoikeus myönnettäisiin. Tällaista kohti ollaan hiljalleen menossa muutenkin. Tuossa tapauksessa B on tuonut kuitenkin selkeästi esille että koska hän on myös lasten äiti (päättänyt olevansa) niin lasten isä antaa hänen ottaa lapsia vaikka luokseen yöksi. Siihenhän isällä on täysi oikeus omilla viikoillaan.

Höpö höpö. Lapsella on tapaamisoikeus biologisiin vanhempiin, ei muihin.

On paljon tapauksia, joissa esim. isovanhemmat rajataan pois vanhemman päätettyä niin, ei niillä isovanhemmilla tai muilla sukulaisilla ole mitään oikeuksia jos vanhemmat eivät niin halua. Ei mikään oikeus edes ota käsiteltäväksi moista asiaa.

Miksi ihmeessä mies veisi lapsiaan exälle hoitoon? Kun hänellä on jo uusi suhdekin? Lasten äitiä härnätäkseen, vai mikä tuossa on pointti?

Mitähän isän nyksä olisi tällaisesta mieltä? Itse juoksisin ja lujaa. Miksi joku lapseton eksä ylipäänsä roikkuu kuvioissa mukana? Ihan hullua.

Jos isä jatkuvasti omilla viikollaan vie lapsia muiden hoidettavaksi, niin tuo voi olla peruste sille, että isän tapaamisoikeutta kavennetaan. Niiden tapaamisten idea on se, että lapset näkevät isäänsä, ei se, että he näkevät isän eksää tai muita perheen ulkopuolisia ihmisiä. Lasten äitinä puuttuisin asiaan.