Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa totesit ettei uusperhe-elämä olekaan sinua varten?
Olen kertakaikkisen turhautunut uusperheellisyyteen. Pelkäsin omaa sopeutumattomuttani jo siinä vaiheessa kun tähän kelkkaan lähdin, ja nyt varmaan lentää kuraa niskaan, mutta jotenkin ajattelin että sopeudun lopulta. Muutama vuosi menikin ihan ok, mutta kun oma lapsi aikuistui ja muutti pois niin nyt tämä on muuttunut sietämättömäksi.
Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok ja mukavia, mutta en kertakaikkiaan meinaa kestää kun ovat täällä joka toinen viikonloppu ja lomilla tietty enemmänkin. Olen koittanut järjestää nuo viikonloput täyteen omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei sovi miehelle vaan hän mököttää kun en ole paikalla ja läsnä. Ahdistus kasvaa ja kasvaa eikä keskusteluista huolimatta tunnu löytyvän mitään keskitietä. Tykkään miehestä valtavasti ja kun olemme kahdestaan, niin kaikki on todella hyvin enkä hänestä haluaisi luopua. En vaan tiedä pystynkö odottamaan seuraavia 10 vuotta että miehen lapset eivät meillä enää niin notkuisi. Jos jostain syystä tänne muuttaisivat, niin lähtisin saman tien. Nyt kuitenkin verrattain vähän ovat niin mietin saisinko jotenkin sopeutettua itseni tähän vai pitäisikö vaan lähteä
Kommentit (1149)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42269 kirjoitti:
Suosittelen "aikuisia" kasvamaan aikuisiksi, teinit tietää tasan mistä narusta vetäisee ,viisas ei lähde siihen leikkiin.
Oikeasti, miten pitää toimia jos se lapsi/teini tietää miten ärsyttää ja tekee sitä jatkuvasti? Minä en ole vielä keksinyt mikä olisi se oikea ratkaisu.
Ei siihen mitään patenttia olekaan. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä toivon kaikille perheenrikkojille erittäin ikävää uusperheaikaa!! Lapseni ei tule ikinä rakastamaan äitipuoltaan kuten minua! Ex-mieheni taas meni tekemään uuden lapsen nuorikkonsa kanssa, ja nyt ollaan niin sen vauvan lumoissa ettei aiemman liiton lapsi enää kiinnostakaan. Eli helcetin huonoja aikoja teille M***** ja ämmänsä!!!!!
Miehen lapset on minulle välttämätön paha.
Ne on kasvatettu niin huonosti. Rajoja ei ole ollut, ja on yritetty olla lähinnä kaveri ja mahdollistaja. Mieheni ja eksänsä on olleet lapasia. Ei ole kielletty mitään eikä ollut juuri näkemystä mitä kasvattaminen on.
Näin meno on meillä hurjaa vaikka lapset on jo aikuisia.
Lisäksi omat lapsuustaustamme miehen kanssa ovat hyvin erilaiset, minulle hyvä käytös, kohteliaisuus ja sivistys on hyvin tärkeitä.
Siedän tätä hulabaloota, sillä mies on rakas ja suhtautuu positiivisesti kun pyydän lapsilta välillä osallistumista/käyttäytymistä, mikä on heille totaalisen uutta.
No pistän lusikkani tähän soppaan Miehelläni on jo nyt aikuinen lapsi..lapsi oli 3 v kun tapasimme ja muutimme yhteenelo oli yhtä helvettiä..- ex puoliso teki kaikkensa saadakseen asiat hankaliksi.ex lähti risteilylle muttei ilmoittanut siitä, että lapsi pitäisi hakea hoidosta hoitopaikan tädit puhuivat ääneen siitä kuka uusi mies tuo lapsen hoitoon ensiviikolla ja kuka hakee Lapsi haettiin hoidosta ja pakkasta lähes 20 astetta niin lapsella oli kumisaappaat jalassa? Vaatteet aina rikki ja todella paskaiset. Ensimmäiseksi lapsi aina pesulle ja vaatteet pesuun ja puhtaat päälleolisi varmastikin pitänyt laittaa muovipussiin säilöön nuo paskaiset vaatteet ja palauttaa niissä sitten takaisin.
Yllättäen ex muutti toiselle paikkakunnalle vaikka oli yhteishuoltajuusoli sitä mieltä että ex mies kustantaa matkat mennen tullen. Lopulta oli poliisit yöllä soittamassa ovikelloa ja kysyivät eikö lasta oltu laitettu bussiin kuten oli sovittu kun hän ei ollut kotiinsano oli laitettu bussiin mutta lapsi 13v oli saanut tarpeekseen äidin vaihtuvista poikaystävistä ja jätti menemättä kotiinlopuksi lapsi otettiin huostaan alkoi huumekokeilut yms häiriökäyttäytyminenvarastelu, murrot jne.
Mutta kun en ole periksiantajatyyppiä ja pohjaalaane rakastaa vaikka sydän verellä niin yhdessä ollaan pysytty ja pysytääntosin täytyy myöntää, että helppoa ei ole aina ollut ja tosin valitsemalla olisi päässyt vähemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon kaikille perheenrikkojille erittäin ikävää uusperheaikaa!! Lapseni ei tule ikinä rakastamaan äitipuoltaan kuten minua! Ex-mieheni taas meni tekemään uuden lapsen nuorikkonsa kanssa, ja nyt ollaan niin sen vauvan lumoissa ettei aiemman liiton lapsi enää kiinnostakaan. Eli helcetin huonoja aikoja teille M***** ja ämmänsä!!!!!
Samoin, perheenrikkojat on syvintä kastia.
Mutta suurinosa meistä uusperheäideistä ei liity edelliseen eroon ja on hyviä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon kaikille perheenrikkojille erittäin ikävää uusperheaikaa!! Lapseni ei tule ikinä rakastamaan äitipuoltaan kuten minua! Ex-mieheni taas meni tekemään uuden lapsen nuorikkonsa kanssa, ja nyt ollaan niin sen vauvan lumoissa ettei aiemman liiton lapsi enää kiinnostakaan. Eli helcetin huonoja aikoja teille M***** ja ämmänsä!!!!!
Tässä just täydellinen esimerkki naisesta jonka omalla lapsella saa olla vaikka miten järkyttävät oltavat, kunhan nainen itse vain saa kostonsa. Järkyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon kaikille perheenrikkojille erittäin ikävää uusperheaikaa!! Lapseni ei tule ikinä rakastamaan äitipuoltaan kuten minua! Ex-mieheni taas meni tekemään uuden lapsen nuorikkonsa kanssa, ja nyt ollaan niin sen vauvan lumoissa ettei aiemman liiton lapsi enää kiinnostakaan. Eli helcetin huonoja aikoja teille M***** ja ämmänsä!!!!!
Tässä just täydellinen esimerkki naisesta jonka omalla lapsella saa olla vaikka miten järkyttävät oltavat, kunhan nainen itse vain saa kostonsa. Järkyttävää.
Aivan uskomatonta katkeruutta kyllä, huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aloin tuntea nega tunteita miehen lasta kohtaan. Niiden tunteiden kanssa ei voinut jatkaa ja suhde olisi päättynyt ties mihin tragediaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt muutaman vuoden uusperheessä. Olisin odottanut lapsetonta miestä jos olisin tiennyt mikä odottaa. Hirveää taistelua omasta tilasta. Olen omassa elämässäni ulkopuolinen ja tilanteita, joissa toisen menneisyyttä hierotaan naamaan on jatkuvasti. Miehen kalusteet, verhot ja astiat on kaikki lisäksi erittäin "naisen valitsemia", ihme pitsihörpäkettä. Haluaisin kaikki nuo pois, mutta eihän se ole käytännössä mahdollista. Hänen sukulaiset muistelee menneitä ja jatkuvasti ex on linjoilla. Olen hermorauniossa, enkä usko että muissa uusperheissä on helpompaa.
Yläkaapeissa on muistoja laatikkokaupalla, "koska lapset".
En mahdu mihinkään.Niin, olette rikkoneet kaikki uusperheen perustamisen perussäännöt, jotka ovat:
- asunnon pitää olla niin iso, että jokaisella on oma tila ja oma rauha
- koskaan ei muuteta toisen kotiin, vaan aloitetaan uudesta kodista, jonka molemmat yhdessä rakentavat oman näköisekseen
- miehen on asetettava eksälle rajat.Lisätään tuohon myös että naisen on laitettava rajat exälle. Muuten oikein hyvä lista.
Aikani ajatusta uusperheestä pyöriteltyäni olen päätynyt samoihin ajatuksiin. Mietin pitkään että mikä ajatuksessa tökkii, vaikka haluan nyxän kanssa saman katon alle. Eniten se taitaa olla tuo että pitäisi muuttaa toisen kotiin. Vaikea sinne oma elämä johon kuuluu lapsia olisi siirtää, parempi että koti on molemmille uusi ja oikeasti yhteinen.
Toisen koti on aina pikkuisen enemmän sen toisen koti, koska siellä on muistot entisestä suhteesta iloineen ja suruineen. Ja sama asia lapsille, kuinka hyvin lapsille menee jakeluun että tämä koti onkin yhtäkkiä myös noiden toisten koti yhtä paljon. En halua kokeilla, vaan olenkin asettanut sen ehdoksi yhteenmuutolle että se on molemmille uusi koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt muutaman vuoden uusperheessä. Olisin odottanut lapsetonta miestä jos olisin tiennyt mikä odottaa. Hirveää taistelua omasta tilasta. Olen omassa elämässäni ulkopuolinen ja tilanteita, joissa toisen menneisyyttä hierotaan naamaan on jatkuvasti. Miehen kalusteet, verhot ja astiat on kaikki lisäksi erittäin "naisen valitsemia", ihme pitsihörpäkettä. Haluaisin kaikki nuo pois, mutta eihän se ole käytännössä mahdollista. Hänen sukulaiset muistelee menneitä ja jatkuvasti ex on linjoilla. Olen hermorauniossa, enkä usko että muissa uusperheissä on helpompaa.
Yläkaapeissa on muistoja laatikkokaupalla, "koska lapset".
En mahdu mihinkään.Niin, olette rikkoneet kaikki uusperheen perustamisen perussäännöt, jotka ovat:
- asunnon pitää olla niin iso, että jokaisella on oma tila ja oma rauha
- koskaan ei muuteta toisen kotiin, vaan aloitetaan uudesta kodista, jonka molemmat yhdessä rakentavat oman näköisekseen
- miehen on asetettava eksälle rajat.Lisätään tuohon myös että naisen on laitettava rajat exälle. Muuten oikein hyvä lista.
Aikani ajatusta uusperheestä pyöriteltyäni olen päätynyt samoihin ajatuksiin. Mietin pitkään että mikä ajatuksessa tökkii, vaikka haluan nyxän kanssa saman katon alle. Eniten se taitaa olla tuo että pitäisi muuttaa toisen kotiin. Vaikea sinne oma elämä johon kuuluu lapsia olisi siirtää, parempi että koti on molemmille uusi ja oikeasti yhteinen.
Toisen koti on aina pikkuisen enemmän sen toisen koti, koska siellä on muistot entisestä suhteesta iloineen ja suruineen. Ja sama asia lapsille, kuinka hyvin lapsille menee jakeluun että tämä koti onkin yhtäkkiä myös noiden toisten koti yhtä paljon. En halua kokeilla, vaan olenkin asettanut sen ehdoksi yhteenmuutolle että se on molemmille uusi koti.
Me myös hommattiin kokonaan uusi koti, vaikka molemmilla oli iso talo ennestään. Juuri sen takia, että se on uusi alku, tabula rasa, kaikille. Kun on fyysisesti uusi koti, on helpompi päästää irti muistakin vain tavan vuoksi asioista. Meillä oli kaikkea kaksin kappalein ja aivan älytön määrä astioita. Niinpä muutto oli hyvä tilaisuus muutenkin konmarittaa ja tänne tuotiin vaan tavaroita, jotka tänne oikeasti kumpikin halusi. Lapset saivat myös sisustaa huoneitaan toiveidensa mukaan. Prinsessakamaa ei tuotu mukana vain siksi, että ennenkin oli. Tästä esiteinitytöt olivat tosi iloisia. Ajatusten ja tapojen konmaritus hoitui samalla ja teki kaikille hyvää.
Omien vanhempien erosta lähtien on ollut aina selvää, etten ikinä omia lapsiani altistaisi uusperhe-elämälle. Isän uudet, vuosien myötä vaihtuneet naiset on aina avoimesti inhonneet heti kättelyssä, äidin miesystäviä ei myöskään kiinnostanut - onneksi äidillä oli niin paljon järkeä päässä, ettei sentään ottanut niitä meille asumaan. Isä muutti aina naisen luota seuraavan luo. Emme todellakaan kulkeneet isän luona mitään aikoja, pari tuntia pari kertaa vuodessa. Isän mukaan tietysti aina saa tulla!, mutta eipä sitä kenenkään vihamielisen vieraan luo noin vaan mennä. Pahin pelkoni silloin oli, että äiti sekoaa ja ottaa jonkun mörön myös meidänkin kotiin niin, ettei sielläkään voi olla.
Joten jos eroaisin, niin en kiusaisi lapsiani kenelläkään bonuksilla. Isänsä taas varmasti hankkisi uuden naisen, koska tarvitsisi tätä ihan arjen pyörittämiseen Olen harkinnut eroakin, paljon tuon jälkimmäisen vuoksi, mutta myös osin siksi yritän tässä niin kauan sinnitellä kuin vaan pystyn. Monella tapaa muistakin syistä ikävä kyllä avioliitto on tällä hetkellä sinnittelyä ja lapset todellakin on tässä tärkeimmät.
Itse pidän kyllä muidenkin ihmisten lapsista lähes aina, mutta kynnys koskaan muuttaa kenenkään lapsen kotiin äitipuoleksi olisi todella korkea, vaikkei olisi omiakaan lapsia. Todellakin pitäisi tuntea useamman vuoden ajalta, olla lomailtu ja muutenkin vietetty paljon aikaa yhdessä, että olisi joku tuntuma siihen todelliseen elämään ja siihen, että se sujuu. Ja sen parisuhteen toisen osapuolen kanssa pitäisi olla tosi selvät sävelet ja samalla sivulla asioista, toki sekään ei niin auta, kun osa ihmisistä nyt vaan muuttaa mieltäön ja toimintamallejaan jopa vuosienkin jälkeen. Eniten ajattelen tässäkin niitä lapsia, itse olen aikuinen ja pystyisin ratkomaan ongelmia sitä mukaa kun niitä tulee, mutta en ikinä haluaisi olla kenenkään lapsen lapsuudessa mukana tuomassa mitään muuta kuin positiivista lisää, enkä jonain isän uutena naisena, joka parhaimmillaankin vain sietää niitä lapsia ja jonka lähdettyä huokaistaan helpotuksesta. Ei se ole mitään elämää sellainen. Pahin visio tietysti olisi se, että tykkäisin hirveästi niistä lapsista ja ne minusta, sitten tulisi ero eikä saisi nähdä niitä enää ollenkaan. En oikein kestäisi sellaista enkä nykyisen liiton jälkeen koskaan halua samaan tilanteeseen kuin missä olen nyt, eli lasten edun vuoksi sietämään asioita, joita en muuten sietäisi ja olla yrittämässä antaa anteeksi asioita, joita en muuten antaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani uusperheäidit vihaavat kumppaniensa lapsia vaikka hymyilevät lämmintä tekohymyä lapsille.
Ymmärrän. Niin raskasta itsellänikin sietää heitä.
Se viikko kun lapset ovat pois on aina ihan eri maailmasta. Ja sen viikon vuoksi sitä sietää sen toisen.Ja vuoroviikkoäidit, älkää soitelko tarpeettomasti uusperheeseen. Antakaa rauha jos ei oikeasti ole asiaa!
Mitämitämitä!?! Vähän väliä täällä saa lukea kuinka velat ovat lapsia vihaavia ihmispaskoja. Tämä ketju taitaakin osoitta, että ne on ne äiti-ihmiset niitä vihaajia. Just ja just omiaan sietävät, ei muita. Lapsettomien pitäisi sitten rakastaa kaikkia ja kaikkien tenavia. Hah!
Säälittävä vela mamma-palstalla . Oi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani uusperheäidit vihaavat kumppaniensa lapsia vaikka hymyilevät lämmintä tekohymyä lapsille.
Ymmärrän. Niin raskasta itsellänikin sietää heitä.
Se viikko kun lapset ovat pois on aina ihan eri maailmasta. Ja sen viikon vuoksi sitä sietää sen toisen.Ja vuoroviikkoäidit, älkää soitelko tarpeettomasti uusperheeseen. Antakaa rauha jos ei oikeasti ole asiaa!
Mitämitämitä!?! Vähän väliä täällä saa lukea kuinka velat ovat lapsia vihaavia ihmispaskoja. Tämä ketju taitaakin osoitta, että ne on ne äiti-ihmiset niitä vihaajia. Just ja just omiaan sietävät, ei muita. Lapsettomien pitäisi sitten rakastaa kaikkia ja kaikkien tenavia. Hah!
Säälittävä vela mamma-palstalla . Oi voi.
Jaa niin, millä palstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jouluna tuli aikalailla viimenen niitti. Kolme vuotta olen yrittänyt. Jos olisin tiennyt että mies on käytännössä emotionaalisesti nelivuotiaan tasolla oleva, kiukutteleva, raivoava, henkisesti, verbaalisesti ja toisinaan myös fyysisesti väkivaltainen, fasistinen,kaksinaismoralistinen paska jonka lapset ovat aivan täsmälleen isänsä ja äitinsä kasvatustyön tulosta niin enpä olisi itseäni ja omia lapsiani tälle paskalle altistanut. Joka päivä kaduttaa. Joka ikinen päivä. Mun lapsille en ole kertaakaan joutunu sanomaan että älä lyö veljeäsi, älä kiusaa jne. Olin ylpeä miten ne osasivat kunnioittaa omaa kehoaan ja muita, olivat empaattisia pieniä pasifisteja, vaikka nepsylapsia molemmat. Niin näille uusio-osille se sikailu on normaalia. Miehen 15v tyttö kiusaa ja pahoinpitelee 13v veljeään, joka kiusaa ja pahoinpitelee sekä 15v että 7v siskojansa, 7v osaa kaikki temput mitä isommatkin ja mun lapset (ja minäkin) kahtoo tätä ihan kauhulla että mitä eläimiä nämä on oikein on. Hirveää. Omat 13v ja 7v joutuu sitten ottamaan osansa paskasta. Oma 13v ei suostu olemaan kotona kun nää tulee vaan menee isälleen. Miehen 7v pakotti mun 7v seksuaalisiin tekoihin ja se on kuulemma ihan ok. Että ei tarvi mun pojalla olla seksuaalista kasvurauhaa koska Anna saa olla semmonen kun on. Sekopäitä koko sakki. Nyt kun tietäis miten näistä hulluista pääsee hengissä eroon. Jeesus mikä mainos tää koko juttu oli, ja nionku kaikki aina sanoo, se yhteenmuutto ja varsinki naimisiinmeno muutti kaiken. Nyt mä oon vaan omaisuus. Kun mä haluan erota se ei merkkaa mitään. Mun pitää vaan rauhottua.
Turvakotiin!!!
Olen tätäkin harkinnut, monesti. Kun tässäpä tyhmyys, talo on yksin mun ja mulla on kanoja joita ei voi jättää edes päiväksi. En usko että mies lähtis nätisti tai sivistyneesti, enkä oikein itse voi jättää eläimiä hoitamatta. Talo lämpiää myös pelkällä puulla (wanha) joten jos ottasin tästä lapset ja lähtisin turvakotiin, olisi pirtti jääkylmä kun olisi turvallista tulla kotiin. Ja miten se toimisi jos vaikka soittaisin virkavallan avustamaan erotilanteessa? Tää on niin kamala umpisolmu josta ei ole tietä ulos. Meillä on yhteinen 1 vuotias vauva ja oon 17vk raskaana enkä tiiä miten ihmeessä mä tästä selviän.
Otan osaa. Oletpa itsesi liemeen laittanut!!
Seurustelin 7v. kahden pikkulapsen äidin kanssa. tytär alkoi muistuttaa EX anoppia jota kaikki sanovat käytöksensä vuoksi h....si. nykyisin sanottaisiin pahemman luokan narsistiksi. Päätin siirtyä pikkuhiljaa takavasemmalle. Se oli yksi viisaimmaksi päätökseksi.
Kyllä näin velana kylmää lukea näitä mammojen juttuja - siis ihan käsittämätöntä, että oman miehen lapsia vihataan niin paljon, että heidän elämänsä pilataan ja annetaan ymmärtää, että parempi olisi olla tulematta kotiin! Todella järkyttävää.
Jos kerran noin paljon vihaat muiden lapsia, älä nai miestä, jolla on lapsia. He ovat syyttömiä kärsijöitä. Ja ap, häivy ja jätä ne lapset rauhaan.
Siinä vaiheessa, kun kuuntelin lasten tilitystä exn nyksän muutosta ja heidän perhe-elämästä.... Kiitos ei, ennenkuin lapset alkaa siirtyä omilleen.
Kun hänen lapsi varasti hänen autonsa ja ajoi sen romuksi. Autostani hävisi myös kaikenlaista tavaraa "selittämättömästi"
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon kaikille perheenrikkojille erittäin ikävää uusperheaikaa!! Lapseni ei tule ikinä rakastamaan äitipuoltaan kuten minua! Ex-mieheni taas meni tekemään uuden lapsen nuorikkonsa kanssa, ja nyt ollaan niin sen vauvan lumoissa ettei aiemman liiton lapsi enää kiinnostakaan. Eli helcetin huonoja aikoja teille M***** ja ämmänsä!!!!!
Otan osaa pahaan oloosi. Muista kuitenkin, että ex-miehesi sinut jätti, ei exän nyxä.
Muista myös, ettei se exän nyxä kaipaa sinun lastesi rakkautta, mutta lapsesi voivat paljon paremmin ja saavat jotain sijaa myös uuden vauvan rinnalla, jos lapsesi ovat siellä edes pidettyjä. Moni luulee kostavansa jotain jollekin, kun saa lapset 'vihaamaan' exän nyxää. Valitettavasti totuus on se, että lapsesi kärsivät, jos heistä ei siellä pidetä, ei exän nyxä.
Oikeasti, miten pitää toimia jos se lapsi/teini tietää miten ärsyttää ja tekee sitä jatkuvasti? Minä en ole vielä keksinyt mikä olisi se oikea ratkaisu.