Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitkään kuolleena ollut nainen löytyi jyväskyläläisestä asunnosta syyskuun alussa nyt hänen sukulaisensa kertoo, mitä tapahtui
29.09.2022 |
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Miksi on olemassa huoli-ilmoitus, jos sillä ei saa apua henkilölle, josta on huolissaan? Pitäisi kyllä olla niin, että asuntoon saa mennä ja tilannetta kartoittaa, jos jollain on hänestä herännyt huoli, vaikka hän ei sitä haluaisikaan.
Olen 100% varma, että ensinnäkin näitä ilmoituksia käytetään myös kiusaamisen ja vainon ja vallankäytön välineinä. Toisekseen huoli on subjektiivinen kokijansa tunne, sen ei lähtökohtaisesti pitäisi olla kohteen ongelma. Huolen kokijalla voi olla omia käsittelemättömiä asioita ja sitten huolta tunnetaan milloin mistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko tehdä ilmoituksen tyypistä joka käyttää ihmisiä kylmästi hyväksi ja jos ei saa mitä tahtoo niin kostaa. Kostoon hän käyttää verkottamalla kymmeniä ihmisiä plus viranomaiset.
Ikävintä on että ihmiset pelkää tätä "marttyyria".
Seksuaalisesti täysin holtiton, ja seurailee eli vainoaa ihmisiä. Oikein aggressiivisena hetkenä käy käsiksi.
Tosi kylmähermoinen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi teknologialle paikka. Vaivattomasti ladattava älykello tms. josta näkisi kelloajan ja joka tarvittaessa tekisi hälytyksen, mikäli elintoiminnot muuttuvat radikaalisti. Luulen että useat yksinäiset pitäisivät sen takia että jos kaatuvat ja jäävät jumiin voisivat saada apua tai kuolevat eikä kukaan muuten havaitse.
Tämä teknologia on jo olemassa. Se vain pitää hankkia itselle ennen kuin se on myöhäistä, jos sen kokee tärkeäksi itselleen.
Pistätkö vihjeen mistä tuon voisi ostaa. En pahalla, vaan aidolla mielenkiinnolla.
Niin, mutta silloin pitää olla hoitoyhteys johonkin.
Paikka, jossa ihminen tunneteen ja hänet on rekisteröity järjestelmään.
Näitä on olemassa. Palvelu tietenkin maksaa.
Näitä mm. joissakin hoitokodeissa, joissa ei ole yöllä valvontaa.
Tällöin vanhuksen huoneen ovessa on hälytin. Kun hän poistuu huoneestaan, hälytys menee yöpartiolle, joka liikkuu pitkin yötä tarkastuskäynneillä.
Partio tulee paikalle, ja ohjaa vanhuksen takaisin huoneeseensa.
Kyllä digitalisaatio on vahvasti jo käytössä, vanhustenkin huollossa.
Se ei vain sovellu kaikille vanhuksille.
Myös kotihoidossa on käytössä turvarannekkeet, joilla vanhus voi hälyttää apua.
Myös tavallisten ihmisten lääkärissäkäynyt siirtyy, myös erikoislääkäri puolella, yhä enemmän etävastaanottoihin.
Jos ihminen haluaa olla rauhassa, niin hän saa olla rauhassa. Jotkut haisee jo eläissään. Kiitos ei, hoitakoon yhteiskunta.
Miksi tästä on edes tehty uutinen? Ihmisiä kuolee. Tämäkään "läheisenä" itseään pitänyt ei ollut vuosikausiin nähnyt kyseistä ihmistä. Jos toinen haluaa olla omineen niin ei voida pakottaa mihinkään. Luonnollinen kuolema ja nyt sitten siitä järkyttymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sirpalle olisi pitänyt soittaa ambulanssi, jos ei kerran päässyt sängystä ylös. Huoli-Ilmo on aivan liian hidas prosessi tällaisessa tapauksessa. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vähän pelottava ajatus, että olen itse joskus tuossa tilanteessa. Ei ole mukavaa ajatella sitä kaikkea. Olen itsekin yksinäinen ja sukulaiset eivät pidä yhteyttä. Tosin olen melko nuori. Sitten, kun vanhempiani ei enää ole niin olen tällä menolla ihan yksin. Ei ole mukava ajatus olla esim dementoitunut yksinäinen mummu, joka ei osaa itse hankkia apua ja jolla ei ole läheisiä.
Miksi ajatus on se että sukulaisten pitäisi pitää sinuun yhteyttä eikä sinun heihin?
Arvasin, että joku tarttuu tähän. Jos jotain voin kertoa niin aiemmin asuessani lähempänä kävimme sukulaisten tykönä aina välillä. Oli esim juhlia puolin ja toisin. Välillä kyläiltiin muutenkin. Sitten muutin kauemmas. Sen jälkeen heillä oli parit isommat juhlat, mutta eivät enää kutsuneet minua tai vanhempiani. Tavallaan ns putosin heidän elämästään pois, vaikka heidän lapsensa olivat melko samaa ikäluokkaa kuin minä. Oikeastaan luulin, että heistä voisi olla itselleni seuraa ja että voisimme olla läheisempiä. Kuitenkaan se ei mennyt niin. Vain viralliset pakolliset jutut kuten hautajaiset hoidetaan. Muuten tiedän heidän elämässään tapahtuneen paljon, mutta eivät pidä enää tärkeänä, että saisin jakaa niitä asioita heidän kanssaan. Näin olen päätellyt, että eivät kaipaa enempää seuraa. Heillä perheensä ja läheisensä muutenkin. Tämä äitini pieneen sukuun liittyen. Suvussa myös ihmisiä joita en ole nähnyt kuin lapsena pari kertaa. Heihin on näin vähän vaikeaa enää tutustua paremmin.
Isäni suku taas asuu kaukana. Siellä on joskus käyty kylässä. Oikeastaan siellä kaikki menee niin, että vanhemnat sukulaiset pitivät yhteyttä ja halusivat nähdä. Nyt heistä moni kuollut. Sitten heidän lapsensa ja lapsenlapset (joista moni samaa ikäluokkaa kuin minä) eivät halua pitää yhteyttä. Olen yrittänyt, mutta he ovat jääneet täysin vieraiksi minulle ja ne vähätkin ovat hiipuneet. Oikeastaan tämä on surullistakin. Samalla en todellakaan tahdo mitenkään ottaa itseäni pois tästä kaikesta. Myönnän sen etten ole mikään sosiaalisin tyyppi ja samalla elämäni oli vuosia sitten hyvin raskasta ja vaikeaa. Minun piti selvitä itse monista raskaista jutuista. Halusin samalla piilottaa nämä vaikeudet suvulta, koska monet ihmiset "pärjääviä ja menestyneitä" ja näin tilanteeni olisi voinut olla liian ikävää paljastaa heille. Näin monia asia vaikuttaa. Kysyit ja tässä vastaus.
Ei tuossa kerrota mitään siitä miksi itse et voisi pitää yhteyttä läheisiin säännöllisesti. Nykyisin on olemassa puhelimet välimatkat ei ole esteenä. Voi itse sopia että jos sinusta ei kuulu mitään vqikka teksti viestillä joku ottaa yhteyttä ja jos ei saa yhteyttä tekisi vaikka sen huoli-ilmoituksen. Voit osallistua harrastuksiin säännöllisesti ja sopia mihin joku soittaa jos sinusta ei kuulu mitään. Läheisten ei aina tarvitse olla sukulaisia.
Jos sitten taas on jo olemassa vaivoja jotka rajoittaa esim. liikkumista ja tiedät että et esim. kaatuessa pääse ylös, on itse tehtävä asialle jotakin. Hankittava esim. turvapuhelin jolla saa hälytetty apua tarvittaessa.
Mitä se turvapuhelin auttaa, jos kyykähdät vessanpöntölle sydänkohtauksen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi teknologialle paikka. Vaivattomasti ladattava älykello tms. josta näkisi kelloajan ja joka tarvittaessa tekisi hälytyksen, mikäli elintoiminnot muuttuvat radikaalisti. Luulen että useat yksinäiset pitäisivät sen takia että jos kaatuvat ja jäävät jumiin voisivat saada apua tai kuolevat eikä kukaan muuten havaitse.
Tämä teknologia on jo olemassa. Se vain pitää hankkia itselle ennen kuin se on myöhäistä, jos sen kokee tärkeäksi itselleen.
Pistätkö vihjeen mistä tuon voisi ostaa. En pahalla, vaan aidolla mielenkiinnolla.
Niin, mutta silloin pitää olla hoitoyhteys johonkin.
Paikka, jossa ihminen tunneteen ja hänet on rekisteröity järjestelmään.
Näitä on olemassa. Palvelu tietenkin maksaa.
Näitä mm. joissakin hoitokodeissa, joissa ei ole yöllä valvontaa.Tällöin vanhuksen huoneen ovessa on hälytin. Kun hän poistuu huoneestaan, hälytys menee yöpartiolle, joka liikkuu pitkin yötä tarkastuskäynneillä.
Partio tulee paikalle, ja ohjaa vanhuksen takaisin huoneeseensa.Kyllä digitalisaatio on vahvasti jo käytössä, vanhustenkin huollossa.
Se ei vain sovellu kaikille vanhuksille.
Myös kotihoidossa on käytössä turvarannekkeet, joilla vanhus voi hälyttää apua.Myös tavallisten ihmisten lääkärissäkäynyt siirtyy, myös erikoislääkäri puolella, yhä enemmän etävastaanottoihin.
Hyvä. En ollut tätä aikaisemmin ajatellut, mutta esimerkiksi äitini on hyvin huolissaan että hän kaatuu, hänelle tulee sairaskohtaus tai hän kuolee. Vaikka pidämme yhteyttä muutaman päivän välein, ei tuo riitä avun saantiin.
Eli asiakas löytyis jos tuollainen kello ja hälytyspalvelut sukulaisille olisivat olemassa siedettävään hintaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon yksin asuvia ja yksinäisiä, joilla on eläimiä. Jos itse kuolee esimerkiksi sairaskohtaukseen tai tapaturman takia kotona, miten eläinten käy?
Muita läheisiä eikä vieraita voi vastuuttaa muissakaan asioissa. Nykyisin on hyvät valvontamahdollisuudet, vaikka sovittu soitto tai ilmoitus kerran päivässä, paljonko tuollaisen järjestäminen maksaisi. Vaikka kotihoidon kanssa. Halvempaa kuin käydä paikalla, varsinkin jos vanhus ei tahdo tai ei ole jatkuvaa hoidon tarvettakaan. Sellainen olen toistaiseksi hengissä ilmoitus.
Joo hoitajia ei nytkään ole tekemään edes perustyötä niin kylhän niillä aikaa on soitella kaikki tän maan yli 80veet läpi kerran viikossa (ja se ei oli edes tätä ruumista auttanut) ja lähteä pillit päällä paikalle jos ei vastata..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sirpalle olisi pitänyt soittaa ambulanssi, jos ei kerran päässyt sängystä ylös. Huoli-Ilmo on aivan liian hidas prosessi tällaisessa tapauksessa. Surullista.
Tämä, jos joku on liikuntakyvytön ja ei pärjää kotonaan niin soita 112, he voivat murtaa ovet jne. Älä soita kotihoitoon jos ihminen ei ole asiakas (eli heillä ei ole avaimia eikä mitään oikeutta tunkeutua kenenkään kotiin). Akuutissa hädässä numero on 112. Kotihoito voi soittaa henkilölle että mikäs tilanne, jos ihminen sanoo että hyvä ja ei tänne kenenkään tarvi tulla niin silloin kukaan ei tule. Huoli ilmoitus ei ole kiireellinen.
Mitä ihmeellistä tuossa nyt oli? Ihan normaali kuolinikä naiselle. Olisiko pitänyt väkisin pitää hengissä vielä 20 vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vähän pelottava ajatus, että olen itse joskus tuossa tilanteessa. Ei ole mukavaa ajatella sitä kaikkea. Olen itsekin yksinäinen ja sukulaiset eivät pidä yhteyttä. Tosin olen melko nuori. Sitten, kun vanhempiani ei enää ole niin olen tällä menolla ihan yksin. Ei ole mukava ajatus olla esim dementoitunut yksinäinen mummu, joka ei osaa itse hankkia apua ja jolla ei ole läheisiä.
Miksi ajatus on se että sukulaisten pitäisi pitää sinuun yhteyttä eikä sinun heihin?
Arvasin, että joku tarttuu tähän. Jos jotain voin kertoa niin aiemmin asuessani lähempänä kävimme sukulaisten tykönä aina välillä. Oli esim juhlia puolin ja toisin. Välillä kyläiltiin muutenkin. Sitten muutin kauemmas. Sen jälkeen heillä oli parit isommat juhlat, mutta eivät enää kutsuneet minua tai vanhempiani. Tavallaan ns putosin heidän elämästään pois, vaikka heidän lapsensa olivat melko samaa ikäluokkaa kuin minä. Oikeastaan luulin, että heistä voisi olla itselleni seuraa ja että voisimme olla läheisempiä. Kuitenkaan se ei mennyt niin. Vain viralliset pakolliset jutut kuten hautajaiset hoidetaan. Muuten tiedän heidän elämässään tapahtuneen paljon, mutta eivät pidä enää tärkeänä, että saisin jakaa niitä asioita heidän kanssaan. Näin olen päätellyt, että eivät kaipaa enempää seuraa. Heillä perheensä ja läheisensä muutenkin. Tämä äitini pieneen sukuun liittyen. Suvussa myös ihmisiä joita en ole nähnyt kuin lapsena pari kertaa. Heihin on näin vähän vaikeaa enää tutustua paremmin.
Isäni suku taas asuu kaukana. Siellä on joskus käyty kylässä. Oikeastaan siellä kaikki menee niin, että vanhemnat sukulaiset pitivät yhteyttä ja halusivat nähdä. Nyt heistä moni kuollut. Sitten heidän lapsensa ja lapsenlapset (joista moni samaa ikäluokkaa kuin minä) eivät halua pitää yhteyttä. Olen yrittänyt, mutta he ovat jääneet täysin vieraiksi minulle ja ne vähätkin ovat hiipuneet. Oikeastaan tämä on surullistakin. Samalla en todellakaan tahdo mitenkään ottaa itseäni pois tästä kaikesta. Myönnän sen etten ole mikään sosiaalisin tyyppi ja samalla elämäni oli vuosia sitten hyvin raskasta ja vaikeaa. Minun piti selvitä itse monista raskaista jutuista. Halusin samalla piilottaa nämä vaikeudet suvulta, koska monet ihmiset "pärjääviä ja menestyneitä" ja näin tilanteeni olisi voinut olla liian ikävää paljastaa heille. Näin monia asia vaikuttaa. Kysyit ja tässä vastaus.
Ei tuossa kerrota mitään siitä miksi itse et voisi pitää yhteyttä läheisiin säännöllisesti. Nykyisin on olemassa puhelimet välimatkat ei ole esteenä. Voi itse sopia että jos sinusta ei kuulu mitään vqikka teksti viestillä joku ottaa yhteyttä ja jos ei saa yhteyttä tekisi vaikka sen huoli-ilmoituksen. Voit osallistua harrastuksiin säännöllisesti ja sopia mihin joku soittaa jos sinusta ei kuulu mitään. Läheisten ei aina tarvitse olla sukulaisia.
Jos sitten taas on jo olemassa vaivoja jotka rajoittaa esim. liikkumista ja tiedät että et esim. kaatuessa pääse ylös, on itse tehtävä asialle jotakin. Hankittava esim. turvapuhelin jolla saa hälytetty apua tarvittaessa.Mitä se turvapuhelin auttaa, jos kyykähdät vessanpöntölle sydänkohtauksen kanssa?
Jos ihminen on kuollut niin mikä kiire silloin on , kuolleena voi muutaman päivän olla mutta jos lonkka on murtunut ja sattuu paljon niin turvaranneke ja avun saanti nopeasti on kiva juttu. Turvaranneke ei paljon maksa ja lisäksi jokainen hälytys (siis kun joku tulee vointia katsomaan) maksaa jonkun 15-25e.
Mietin, mikä tässä nyt on se ongelma. Sukulaisten huono omatunto? Jos kyseinen täti halusi elää itsekseen eikä ylläpitää läheisiinkään suhteita, se oli hänen valintansa ja se hänelle suotiin, kun hän eli. Nyt, kun hän on kuollut, se onkin ongelma.
Ja tosiasia on, että kotiin kuollut ihminen löydetään ennemmin tai myöhemmin.
Nyt kaikki soittelevat sitten luurit kuumina yksinäisiksi määrittelemilleen sukulaisille ja tutuille, etteivät joudu sitten pinnistelemään huonon omatunnon kanssa, jos kuolema tuleekin kotona eikä siististi ja hajuttomasti terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on olemassa huoli-ilmoitus, jos sillä ei saa apua henkilölle, josta on huolissaan? Pitäisi kyllä olla niin, että asuntoon saa mennä ja tilannetta kartoittaa, jos jollain on hänestä herännyt huoli, vaikka hän ei sitä haluaisikaan.
Olen 100% varma, että ensinnäkin näitä ilmoituksia käytetään myös kiusaamisen ja vainon ja vallankäytön välineinä. Toisekseen huoli on subjektiivinen kokijansa tunne, sen ei lähtökohtaisesti pitäisi olla kohteen ongelma. Huolen kokijalla voi olla omia käsittelemättömiä asioita ja sitten huolta tunnetaan milloin mistäkin.
Kyllä voin vahvistaa että ei ole mitenkään harvinaistakaan. Soitellaan huolta jos luullaan kgb agentiksi (on tositapaus tiedossa) ja poliisia jos rajoittaa naapuriin muuttaneita nuoria jotka bilettävät yöt ja elävät kuin koko talo olisi vain omassa käytössä. Ja se yksin olevan vanhus saa kaikilta kakan niskaan ja vainot päälle kun nuoret yllyttävät toisiaan jodelissa...
Valitettavasti on aikamme sellaista että rajoittaa ei saa edes taloyhtiön omilla säännöillä enää, muuten joydutaan kohteiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olikohan av mamma?
Milloin Sinä olet viimeksi soittanut yksinäiselle sukulaisellesi?
Keskiviikkona.
Soitan varmaan tänääkin. Olin aikonut käydä moikkaamassa, mutta iski vuosisadan flunssa.
Perintöriidoissakin saatetaan yrittää raivata tieltä omainen joka on "haitaksi" perinnönjaossa toisille. Näitäkin tapauksia on paljon. Eli käydään yksissä tuumin raivaamaan.
Tuossa annettin ohjeet huoli-ilmoituksesta, mutta missä olisi ohjeet siitä, miten ja mihin ilmoitetaan lähiomainen niin, että se on aina todennettavissa?
Monet vanhukset pitävät huoli-ilmoitusta negatiivisena asiana, niin myös isäni. Se toi paljon hyvää tullessaan ja nyt isäni kiittää niistä avuista, kun joutuu istumaan pyörätuolissa. Se apu mitä voidaan saada räätälöidään ikäihmiselle sopivaksi ja itse saa toki vaikuttaa, ei ketään pakoteta mihinkään. Isälläni käy kotihoito 2 krt päivässä, kolmas päivä on sitten kun sitä tarvitaan. Lisäksi lääkkeet tulevat valmiiksi pussitettuna ja hoitaja annostelee ne valmiiksi. Hätärannekkeen sai kaupungin puolesta ja koska isälläni on välillä rakon kanssa ongelmia niin sai myös vaipat varoiksi kaupungin puolesta. Siivooja käy 2 krt kuussa. Kerran viikossa on toimintapäivä, jonne pääsee taksilla ja siellä saa ruokailla ja keskustella toisten kanssa. Meitä on kolme lasta ja me hoidamme muut juoksevat asiat mm. laskut, kauppa-asiat ja lääkärimenot. Isä ei halua palvelutaloon ja sitä me kunnioitamme. Huoli-ilmoitus on siitä hyvä, että ei siinä ketään pakoteta kotoa mihinkään ellei tilanne ole jo paha ja sitä tarvitaan. Jokaisella vanhuksella on itsemääräämisoikeus ja aika tarkkaan siinä on määritelty mitkä ovat vanhusten oikeudet. Isäni oli todella hankala alussa, mutta nyt on tykännyt, kun hoitajat käy 2 krt päivässä ja me omaiset sitten kukin vuorollaan. Toki me kaikki lapset soitellaan joka päivä ja jos joku meistä ei saa kiinni isää niin soitellaan toisillemme onko kukaan saanut häneen yhteyttä sen päivän aikana. Minulla on sisarusten kanssa ainakin puhdas omatunto, että teemme kaiken minkä pystymme.
quote=Vierailija]Äidistäni tehtiin huoli-ilmoitus noin vuosi sitten. Hän on 83-vuotias, asuu yksin omakotitalossa metsän keskellä, ja muistissa ei ole mitään vikaa. Liikkuminen on heikentynyt mutta pystyy kävelemään rollaattorin kanssa.
Hän soitti minulle aivan järkyttyneenä ja vihaisena ja kertoi että hänelle oli soitettu sosiaaliviranomaisten toimesta ja kerrottu tästä ilmoituksesta. Olivat sitten haastatelleet häntä puhelimessa ja käyneetkin joitakin päiviä myöhemmin, ja todenneet että ilmoitus on aiheeton. Äitini vaati saada tietää kuka teki ilmoituksen, mutta eivät kertoneet (ja ehkä eivät tosiaan tienneet).
Tämä ilmoitus vaikutti todella negatiivisesti äitiini. Hän pähkäili kuukausikaupalla kuka ilmoituksen oli tehnyt; kävi mielessään läpi kaikki tapaamiset naapureiden, ystävien ja sukulaisten kanssa, pohti ja pohti ja kysyikin useilta ihmisiltä. Kukaan ei myöntänyt eikä tekijä koskaan selvinnyt. Mutta todella ikävä juttu oli hänelle. [/quote]
Vierailija kirjoitti:
Kuolleella naisella oli siskon tytär, oma poika, ja kolme lastenlasta, jotka asuivat samassa kaupungissa. Kukaan lapsenlapsista ei käynyt hänen luonaan. Poika oli laittanut välit poikki vuosia sitten. Siskon tytär sentään soitteli, mutta ei ollut tavannut tätiään vuosikymmeniin. Nainen ei halunnut apua kotihoidolta. Mitä olisi pitänyt tehdä?
Saattoi olla nk. vaikea ihminen eläessään. Sukulaisten pitää nyt tietenkin tuntea huonoa omaatuntoa kun mummukka pääsi mätänemään kämpässään!
Alue: Aihe vapaa
Mitä oikein tarkoitat?
Jokainen yksin elävä on ittanut vastuun itsestään. Ja ottaa.
Mutta kun tollo et tajua, ettei kaikilla esimerkiksi naimattomilla vanhuksilla ole ketään.
Ei ketään johon pitää yhteyttä, eikö ketään joka pitäisi heihin yhyettä.
He käyvät lääkärissä tarvittaessa, ja useinmiten kuolevat sairaalaan.
Mutta voi tulla äkkikuolema.
Kun kukaan ei pidä häneen yhteyttä, niin kukaan ei tiedä silloin, että vanhus, tai kuka tahansa muu ihminen, on kuollut.
Silloin voi joutua venymään kuolleena asunnossaan vko kausia.
Siks olis hyvä, että olis edes yksi ihminen tai pieni verkosto, joka kaipailisi, jos ihmistä ei näy pitkiin aikoihin, eikä vastaa puhelimeen pitkiin aikoihin. Eikä soita takaisin.