Pitkään kuolleena ollut nainen löytyi jyväskyläläisestä asunnosta syyskuun alussa nyt hänen sukulaisensa kertoo, mitä tapahtui

Vierailija kirjoitti:

Kotiin ja ulos kuolleita alkaa tulemaan useammin kun ylikuolleisuus jo 15%, kiitos näiden tutkittujen ja turvallisten rokotteiden. Lapset löytävät ulkoa ruumiita ja joutuvat kriisiapuun.

Säälittää miten sekaisin olet. Pyydä mielenterveysapua omasta terveyskeskuksestasi.

Niin miettikääpä sitä yltäkylläisyyden keskellä kuinka moni vanhuksista on tosi yksin,kuolevat eikä kukaan välitä tai tiedä mitään, tuon jutun siskontytär sentään ainoana välitti ja oli huolissaan, monilla vanhuksilla ei ole edes sitä yhtä joka välittäisi,kotihoito käy jos käy.

Vierailija kirjoitti:

MUISTAKAA NYT TAAS TÄMÄ:

Älkää tehkö lapsia siksi, ettei tarvitse kuolla yksin ja joku hoitaa minua sitten vanhana.

Nykyinen sukupolvi on niin julmaa ja itsekästä että vaikka omin käsin m"rhaavat vanhempansa.

Minusta vaikuttaa siltä, että täti valitsi kohtalonsa itse.

Omassa lähipiirissä oli myös yksinäinen vanhus, mutta hän oli huolissaan siitä, että jos kuolee yksin kotiin ja viruu siellä monta päivää ilman että kukaan tietää. Siksi hänen kanssaan sovittiin, että joku soittaa aina joka päivä. Lähisukulaiselle hän antoi avaimen kotiinsa, jotta sinne pääsee katsomaan, jos ei saada yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän pelottava ajatus, että olen itse joskus tuossa tilanteessa. Ei ole mukavaa ajatella sitä kaikkea. Olen itsekin yksinäinen ja sukulaiset eivät pidä yhteyttä. Tosin olen melko nuori. Sitten, kun vanhempiani ei enää ole niin olen tällä menolla ihan yksin. Ei ole mukava ajatus olla esim dementoitunut yksinäinen mummu, joka ei osaa itse hankkia apua ja jolla ei ole läheisiä.

Miksi ajatus on se että sukulaisten pitäisi pitää sinuun yhteyttä eikä sinun heihin?

Arvasin, että joku tarttuu tähän. Jos jotain voin kertoa niin aiemmin asuessani lähempänä kävimme sukulaisten tykönä aina välillä. Oli esim juhlia puolin ja toisin. Välillä kyläiltiin muutenkin. Sitten muutin kauemmas. Sen jälkeen heillä oli parit isommat juhlat, mutta eivät enää kutsuneet minua tai vanhempiani. Tavallaan ns putosin heidän elämästään pois, vaikka heidän lapsensa olivat melko samaa ikäluokkaa kuin minä. Oikeastaan luulin, että heistä voisi olla itselleni seuraa ja että voisimme olla läheisempiä. Kuitenkaan se ei mennyt niin. Vain viralliset pakolliset jutut kuten hautajaiset hoidetaan. Muuten tiedän heidän elämässään tapahtuneen paljon, mutta eivät pidä enää tärkeänä, että saisin jakaa niitä asioita heidän kanssaan. Näin olen päätellyt, että eivät kaipaa enempää seuraa. Heillä perheensä ja läheisensä muutenkin. Tämä äitini pieneen sukuun liittyen. Suvussa myös ihmisiä joita en ole nähnyt kuin lapsena pari kertaa. Heihin on näin vähän vaikeaa enää tutustua paremmin.

Isäni suku taas asuu kaukana. Siellä on joskus käyty kylässä. Oikeastaan siellä kaikki menee niin, että vanhemnat sukulaiset pitivät yhteyttä ja halusivat nähdä. Nyt heistä moni kuollut. Sitten heidän lapsensa ja lapsenlapset (joista moni samaa ikäluokkaa kuin minä) eivät halua pitää yhteyttä. Olen yrittänyt, mutta he ovat jääneet täysin vieraiksi minulle ja ne vähätkin ovat hiipuneet. Oikeastaan tämä on surullistakin. Samalla en todellakaan tahdo mitenkään ottaa itseäni pois tästä kaikesta. Myönnän sen etten ole mikään sosiaalisin tyyppi ja samalla elämäni oli vuosia sitten hyvin raskasta ja vaikeaa. Minun piti selvitä itse monista raskaista jutuista. Halusin samalla piilottaa nämä vaikeudet suvulta, koska monet ihmiset "pärjääviä ja menestyneitä" ja näin tilanteeni olisi voinut olla liian ikävää paljastaa heille. Näin monia asia vaikuttaa. Kysyit ja tässä vastaus.

Ei tuossa kerrota mitään siitä miksi itse et voisi pitää yhteyttä läheisiin säännöllisesti. Nykyisin on olemassa puhelimet välimatkat ei ole esteenä. Voi itse sopia että jos sinusta ei kuulu mitään vqikka teksti viestillä joku ottaa yhteyttä ja jos ei saa yhteyttä tekisi vaikka sen huoli-ilmoituksen. Voit osallistua harrastuksiin säännöllisesti ja sopia mihin joku soittaa jos sinusta ei kuulu mitään. Läheisten ei aina tarvitse olla sukulaisia.

Jos sitten taas on jo olemassa vaivoja jotka rajoittaa esim. liikkumista ja tiedät että et esim. kaatuessa pääse ylös, on itse tehtävä asialle jotakin. Hankittava esim. turvapuhelin jolla saa hälytetty apua tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

MUISTAKAA NYT TAAS TÄMÄ:

Älkää tehkö lapsia siksi, ettei tarvitse kuolla yksin ja joku hoitaa minua sitten vanhana.

Kovin tavatonta ei ole että se vanhempi itse katkaisee välit esim. lapsiinsa. Ei itse pidä yhteyttä heihin tai kehenkään muuhunkaan mutta odottaa muiden huolehtivan hänestä ja/tai yhteydenpidosta.

Vierailija kirjoitti:

Omalle sukulaiselle kävi juuri noin. Oli kuolleena kämpässään 2 viikkoa. Haju oli jotain järkkyä. Itse kämpässä käyneenä voin kertoa et haisee vasta kun vainajaa liikutetaan. Ennen sitä haisee lähinnä ammoniakille, kissanku.. potenssiin 20.

Kuule, ei se ruumis ehdi mädäntyä kahdessa viikossa.

Se mikä siinä ruumiissa haisee, on ruumiin eritteet.

Kun ihminen kuolee, hänen suolistonsa ja virtsarakkonnsa tyhjenevät saman tien.

Ne kaikki tyhjenee houisuihin, tai yöpaitaan tai sänkyyn.

Kaikki pidätyskyky loppuu kuollessa, välittömästi, koko keho kaikkinensa veltostuu.

Eikö ihmiset tämän vertaa tiedä, ihmisen biologian perusasioista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän pelottava ajatus, että olen itse joskus tuossa tilanteessa. Ei ole mukavaa ajatella sitä kaikkea. Olen itsekin yksinäinen ja sukulaiset eivät pidä yhteyttä. Tosin olen melko nuori. Sitten, kun vanhempiani ei enää ole niin olen tällä menolla ihan yksin. Ei ole mukava ajatus olla esim dementoitunut yksinäinen mummu, joka ei osaa itse hankkia apua ja jolla ei ole läheisiä.

Miksi ajatus on se että sukulaisten pitäisi pitää sinuun yhteyttä eikä sinun heihin?

Arvasin, että joku tarttuu tähän. Jos jotain voin kertoa niin aiemmin asuessani lähempänä kävimme sukulaisten tykönä aina välillä. Oli esim juhlia puolin ja toisin. Välillä kyläiltiin muutenkin. Sitten muutin kauemmas. Sen jälkeen heillä oli parit isommat juhlat, mutta eivät enää kutsuneet minua tai vanhempiani. Tavallaan ns putosin heidän elämästään pois, vaikka heidän lapsensa olivat melko samaa ikäluokkaa kuin minä. Oikeastaan luulin, että heistä voisi olla itselleni seuraa ja että voisimme olla läheisempiä. Kuitenkaan se ei mennyt niin. Vain viralliset pakolliset jutut kuten hautajaiset hoidetaan. Muuten tiedän heidän elämässään tapahtuneen paljon, mutta eivät pidä enää tärkeänä, että saisin jakaa niitä asioita heidän kanssaan. Näin olen päätellyt, että eivät kaipaa enempää seuraa. Heillä perheensä ja läheisensä muutenkin. Tämä äitini pieneen sukuun liittyen. Suvussa myös ihmisiä joita en ole nähnyt kuin lapsena pari kertaa. Heihin on näin vähän vaikeaa enää tutustua paremmin.

Isäni suku taas asuu kaukana. Siellä on joskus käyty kylässä. Oikeastaan siellä kaikki menee niin, että vanhemnat sukulaiset pitivät yhteyttä ja halusivat nähdä. Nyt heistä moni kuollut. Sitten heidän lapsensa ja lapsenlapset (joista moni samaa ikäluokkaa kuin minä) eivät halua pitää yhteyttä. Olen yrittänyt, mutta he ovat jääneet täysin vieraiksi minulle ja ne vähätkin ovat hiipuneet. Oikeastaan tämä on surullistakin. Samalla en todellakaan tahdo mitenkään ottaa itseäni pois tästä kaikesta. Myönnän sen etten ole mikään sosiaalisin tyyppi ja samalla elämäni oli vuosia sitten hyvin raskasta ja vaikeaa. Minun piti selvitä itse monista raskaista jutuista. Halusin samalla piilottaa nämä vaikeudet suvulta, koska monet ihmiset "pärjääviä ja menestyneitä" ja näin tilanteeni olisi voinut olla liian ikävää paljastaa heille. Näin monia asia vaikuttaa. Kysyit ja tässä vastaus.

Ei tuossa kerrota mitään siitä miksi itse et voisi pitää yhteyttä läheisiin säännöllisesti. Nykyisin on olemassa puhelimet välimatkat ei ole esteenä. Voi itse sopia että jos sinusta ei kuulu mitään vqikka teksti viestillä joku ottaa yhteyttä ja jos ei saa yhteyttä tekisi vaikka sen huoli-ilmoituksen. Voit osallistua harrastuksiin säännöllisesti ja sopia mihin joku soittaa jos sinusta ei kuulu mitään. Läheisten ei aina tarvitse olla sukulaisia.

Jos sitten taas on jo olemassa vaivoja jotka rajoittaa esim. liikkumista ja tiedät että et esim. kaatuessa pääse ylös, on itse tehtävä asialle jotakin. Hankittava esim. turvapuhelin jolla saa hälytetty apua tarvittaessa.

Muiden on usein vaikea tajuta toisten tilannetta.

- sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän pelottava ajatus, että olen itse joskus tuossa tilanteessa. Ei ole mukavaa ajatella sitä kaikkea. Olen itsekin yksinäinen ja sukulaiset eivät pidä yhteyttä. Tosin olen melko nuori. Sitten, kun vanhempiani ei enää ole niin olen tällä menolla ihan yksin. Ei ole mukava ajatus olla esim dementoitunut yksinäinen mummu, joka ei osaa itse hankkia apua ja jolla ei ole läheisiä.

Miksi ajatus on se että sukulaisten pitäisi pitää sinuun yhteyttä eikä sinun heihin?

Arvasin, että joku tarttuu tähän. Jos jotain voin kertoa niin aiemmin asuessani lähempänä kävimme sukulaisten tykönä aina välillä. Oli esim juhlia puolin ja toisin. Välillä kyläiltiin muutenkin. Sitten muutin kauemmas. Sen jälkeen heillä oli parit isommat juhlat, mutta eivät enää kutsuneet minua tai vanhempiani. Tavallaan ns putosin heidän elämästään pois, vaikka heidän lapsensa olivat melko samaa ikäluokkaa kuin minä. Oikeastaan luulin, että heistä voisi olla itselleni seuraa ja että voisimme olla läheisempiä. Kuitenkaan se ei mennyt niin. Vain viralliset pakolliset jutut kuten hautajaiset hoidetaan. Muuten tiedän heidän elämässään tapahtuneen paljon, mutta eivät pidä enää tärkeänä, että saisin jakaa niitä asioita heidän kanssaan. Näin olen päätellyt, että eivät kaipaa enempää seuraa. Heillä perheensä ja läheisensä muutenkin. Tämä äitini pieneen sukuun liittyen. Suvussa myös ihmisiä joita en ole nähnyt kuin lapsena pari kertaa. Heihin on näin vähän vaikeaa enää tutustua paremmin.

Isäni suku taas asuu kaukana. Siellä on joskus käyty kylässä. Oikeastaan siellä kaikki menee niin, että vanhemnat sukulaiset pitivät yhteyttä ja halusivat nähdä. Nyt heistä moni kuollut. Sitten heidän lapsensa ja lapsenlapset (joista moni samaa ikäluokkaa kuin minä) eivät halua pitää yhteyttä. Olen yrittänyt, mutta he ovat jääneet täysin vieraiksi minulle ja ne vähätkin ovat hiipuneet. Oikeastaan tämä on surullistakin. Samalla en todellakaan tahdo mitenkään ottaa itseäni pois tästä kaikesta. Myönnän sen etten ole mikään sosiaalisin tyyppi ja samalla elämäni oli vuosia sitten hyvin raskasta ja vaikeaa. Minun piti selvitä itse monista raskaista jutuista. Halusin samalla piilottaa nämä vaikeudet suvulta, koska monet ihmiset "pärjääviä ja menestyneitä" ja näin tilanteeni olisi voinut olla liian ikävää paljastaa heille. Näin monia asia vaikuttaa. Kysyit ja tässä vastaus.

Ei tuossa kerrota mitään siitä miksi itse et voisi pitää yhteyttä läheisiin säännöllisesti. Nykyisin on olemassa puhelimet välimatkat ei ole esteenä. Voi itse sopia että jos sinusta ei kuulu mitään vqikka teksti viestillä joku ottaa yhteyttä ja jos ei saa yhteyttä tekisi vaikka sen huoli-ilmoituksen. Voit osallistua harrastuksiin säännöllisesti ja sopia mihin joku soittaa jos sinusta ei kuulu mitään. Läheisten ei aina tarvitse olla sukulaisia.

Jos sitten taas on jo olemassa vaivoja jotka rajoittaa esim. liikkumista ja tiedät että et esim. kaatuessa pääse ylös, on itse tehtävä asialle jotakin. Hankittava esim. turvapuhelin jolla saa hälytetty apua tarvittaessa.

Muiden on usein vaikea tajuta toisten tilannetta.

- sivusta

Juuri niin ja sen vuoksi itsestään on itse otettava vastuu eikä siirtää sitä vastuuta muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalle sukulaiselle kävi juuri noin. Oli kuolleena kämpässään 2 viikkoa. Haju oli jotain järkkyä. Itse kämpässä käyneenä voin kertoa et haisee vasta kun vainajaa liikutetaan. Ennen sitä haisee lähinnä ammoniakille, kissanku.. potenssiin 20.

Kuule, ei se ruumis ehdi mädäntyä kahdessa viikossa.

Se mikä siinä ruumiissa haisee, on ruumiin eritteet.

Kun ihminen kuolee, hänen suolistonsa ja virtsarakkonnsa tyhjenevät saman tien.

Ne kaikki tyhjenee houisuihin, tai yöpaitaan tai sänkyyn.

Kaikki pidätyskyky loppuu kuollessa, välittömästi, koko keho kaikkinensa veltostuu.

Eikö ihmiset tämän vertaa tiedä, ihmisen biologian perusasioista?

Mistäpä tuon tietäisi?

Minäkään en tiennyt, vaikka löysin omaiseni pian hänen kuolemansa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän pelottava ajatus, että olen itse joskus tuossa tilanteessa. Ei ole mukavaa ajatella sitä kaikkea. Olen itsekin yksinäinen ja sukulaiset eivät pidä yhteyttä. Tosin olen melko nuori. Sitten, kun vanhempiani ei enää ole niin olen tällä menolla ihan yksin. Ei ole mukava ajatus olla esim dementoitunut yksinäinen mummu, joka ei osaa itse hankkia apua ja jolla ei ole läheisiä.

Miksi ajatus on se että sukulaisten pitäisi pitää sinuun yhteyttä eikä sinun heihin?

Arvasin, että joku tarttuu tähän. Jos jotain voin kertoa niin aiemmin asuessani lähempänä kävimme sukulaisten tykönä aina välillä. Oli esim juhlia puolin ja toisin. Välillä kyläiltiin muutenkin. Sitten muutin kauemmas. Sen jälkeen heillä oli parit isommat juhlat, mutta eivät enää kutsuneet minua tai vanhempiani. Tavallaan ns putosin heidän elämästään pois, vaikka heidän lapsensa olivat melko samaa ikäluokkaa kuin minä. Oikeastaan luulin, että heistä voisi olla itselleni seuraa ja että voisimme olla läheisempiä. Kuitenkaan se ei mennyt niin. Vain viralliset pakolliset jutut kuten hautajaiset hoidetaan. Muuten tiedän heidän elämässään tapahtuneen paljon, mutta eivät pidä enää tärkeänä, että saisin jakaa niitä asioita heidän kanssaan. Näin olen päätellyt, että eivät kaipaa enempää seuraa. Heillä perheensä ja läheisensä muutenkin. Tämä äitini pieneen sukuun liittyen. Suvussa myös ihmisiä joita en ole nähnyt kuin lapsena pari kertaa. Heihin on näin vähän vaikeaa enää tutustua paremmin.

Isäni suku taas asuu kaukana. Siellä on joskus käyty kylässä. Oikeastaan siellä kaikki menee niin, että vanhemnat sukulaiset pitivät yhteyttä ja halusivat nähdä. Nyt heistä moni kuollut. Sitten heidän lapsensa ja lapsenlapset (joista moni samaa ikäluokkaa kuin minä) eivät halua pitää yhteyttä. Olen yrittänyt, mutta he ovat jääneet täysin vieraiksi minulle ja ne vähätkin ovat hiipuneet. Oikeastaan tämä on surullistakin. Samalla en todellakaan tahdo mitenkään ottaa itseäni pois tästä kaikesta. Myönnän sen etten ole mikään sosiaalisin tyyppi ja samalla elämäni oli vuosia sitten hyvin raskasta ja vaikeaa. Minun piti selvitä itse monista raskaista jutuista. Halusin samalla piilottaa nämä vaikeudet suvulta, koska monet ihmiset "pärjääviä ja menestyneitä" ja näin tilanteeni olisi voinut olla liian ikävää paljastaa heille. Näin monia asia vaikuttaa. Kysyit ja tässä vastaus.

Ei tuossa kerrota mitään siitä miksi itse et voisi pitää yhteyttä läheisiin säännöllisesti. Nykyisin on olemassa puhelimet välimatkat ei ole esteenä. Voi itse sopia että jos sinusta ei kuulu mitään vqikka teksti viestillä joku ottaa yhteyttä ja jos ei saa yhteyttä tekisi vaikka sen huoli-ilmoituksen. Voit osallistua harrastuksiin säännöllisesti ja sopia mihin joku soittaa jos sinusta ei kuulu mitään. Läheisten ei aina tarvitse olla sukulaisia.

Jos sitten taas on jo olemassa vaivoja jotka rajoittaa esim. liikkumista ja tiedät että et esim. kaatuessa pääse ylös, on itse tehtävä asialle jotakin. Hankittava esim. turvapuhelin jolla saa hälytetty apua tarvittaessa.

Muiden on usein vaikea tajuta toisten tilannetta.

- sivusta

Juuri niin ja sen vuoksi itsestään on itse otettava vastuu eikä siirtää sitä vastuuta muille.

Taas näitä besserwissereitä.

Tässä olisi teknologialle paikka. Vaivattomasti ladattava älykello tms. josta näkisi kelloajan ja joka tarvittaessa tekisi hälytyksen, mikäli elintoiminnot muuttuvat radikaalisti. Luulen että useat yksinäiset pitäisivät sen takia että jos kaatuvat ja jäävät jumiin voisivat saada apua tai kuolevat eikä kukaan muuten havaitse. 

Se on niinkin, että kaikilla on se oma elämä nykyisin.

Ei kukaan välitä, jos vanhempi soittelee. Se on heille lähinnä kiusallista. Etenkään nuoremnst hlöt, eivät tiedä mitä juttelisivat ja ovat koko ajan lopettamassa puhelua.

Pitäis olla pitkäaikainen suhde läheisiin, että väh. kerran vuodessa ja soitellaan edes joskus.

Mutta näin on harvoin nykyisin.

Vanhempi ihminen varoo soittamasta, ettei häiritse muita eikä vaivaisi muita.

Täss taåauksessa on jotain riitaa luultavasti ollut, jos ei edes oika eikä lapsenlapset olleet minkäänlaisessa yhteydessä, koskaan, mummoonsa.

Eivät edes milloinkaan huolissaan mummin kunnosta.

Sosiaali / kotihoito tuossa kaupungissa mokasi kyllä tosi pahasti.

Eilenhän tälläkin palstalla joku mamma ylpeänä kirjoitti kuinka oli pyrkinyt katkaisemaan miehensä ja miehen äidin yhteydenpidon. Tuo näkemys sai paljon tykkäyksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän pelottava ajatus, että olen itse joskus tuossa tilanteessa. Ei ole mukavaa ajatella sitä kaikkea. Olen itsekin yksinäinen ja sukulaiset eivät pidä yhteyttä. Tosin olen melko nuori. Sitten, kun vanhempiani ei enää ole niin olen tällä menolla ihan yksin. Ei ole mukava ajatus olla esim dementoitunut yksinäinen mummu, joka ei osaa itse hankkia apua ja jolla ei ole läheisiä.

Miksi ajatus on se että sukulaisten pitäisi pitää sinuun yhteyttä eikä sinun heihin?

Arvasin, että joku tarttuu tähän. Jos jotain voin kertoa niin aiemmin asuessani lähempänä kävimme sukulaisten tykönä aina välillä. Oli esim juhlia puolin ja toisin. Välillä kyläiltiin muutenkin. Sitten muutin kauemmas. Sen jälkeen heillä oli parit isommat juhlat, mutta eivät enää kutsuneet minua tai vanhempiani. Tavallaan ns putosin heidän elämästään pois, vaikka heidän lapsensa olivat melko samaa ikäluokkaa kuin minä. Oikeastaan luulin, että heistä voisi olla itselleni seuraa ja että voisimme olla läheisempiä. Kuitenkaan se ei mennyt niin. Vain viralliset pakolliset jutut kuten hautajaiset hoidetaan. Muuten tiedän heidän elämässään tapahtuneen paljon, mutta eivät pidä enää tärkeänä, että saisin jakaa niitä asioita heidän kanssaan. Näin olen päätellyt, että eivät kaipaa enempää seuraa. Heillä perheensä ja läheisensä muutenkin. Tämä äitini pieneen sukuun liittyen. Suvussa myös ihmisiä joita en ole nähnyt kuin lapsena pari kertaa. Heihin on näin vähän vaikeaa enää tutustua paremmin.

Isäni suku taas asuu kaukana. Siellä on joskus käyty kylässä. Oikeastaan siellä kaikki menee niin, että vanhemnat sukulaiset pitivät yhteyttä ja halusivat nähdä. Nyt heistä moni kuollut. Sitten heidän lapsensa ja lapsenlapset (joista moni samaa ikäluokkaa kuin minä) eivät halua pitää yhteyttä. Olen yrittänyt, mutta he ovat jääneet täysin vieraiksi minulle ja ne vähätkin ovat hiipuneet. Oikeastaan tämä on surullistakin. Samalla en todellakaan tahdo mitenkään ottaa itseäni pois tästä kaikesta. Myönnän sen etten ole mikään sosiaalisin tyyppi ja samalla elämäni oli vuosia sitten hyvin raskasta ja vaikeaa. Minun piti selvitä itse monista raskaista jutuista. Halusin samalla piilottaa nämä vaikeudet suvulta, koska monet ihmiset "pärjääviä ja menestyneitä" ja näin tilanteeni olisi voinut olla liian ikävää paljastaa heille. Näin monia asia vaikuttaa. Kysyit ja tässä vastaus.

Ei tuossa kerrota mitään siitä miksi itse et voisi pitää yhteyttä läheisiin säännöllisesti. Nykyisin on olemassa puhelimet välimatkat ei ole esteenä. Voi itse sopia että jos sinusta ei kuulu mitään vqikka teksti viestillä joku ottaa yhteyttä ja jos ei saa yhteyttä tekisi vaikka sen huoli-ilmoituksen. Voit osallistua harrastuksiin säännöllisesti ja sopia mihin joku soittaa jos sinusta ei kuulu mitään. Läheisten ei aina tarvitse olla sukulaisia.

Jos sitten taas on jo olemassa vaivoja jotka rajoittaa esim. liikkumista ja tiedät että et esim. kaatuessa pääse ylös, on itse tehtävä asialle jotakin. Hankittava esim. turvapuhelin jolla saa hälytetty apua tarvittaessa.

Muiden on usein vaikea tajuta toisten tilannetta.

- sivusta

Juuri niin ja sen vuoksi itsestään on itse otettava vastuu eikä siirtää sitä vastuuta muille.

No tämä kuollut rouvahan oli juuri niin tehnyt.

Ei vaivannut ketään. Eikä vielä tarvinnut kotihoitoa.

Yhtä-äkkiä voi kuolla sydänkohtaukseen, aivoveren vuotoon, voi katketa verisuoni päässä.

Nämä ovat arvaamattomia asioita, ei niitä voi kukaan ennalta aavistaa eikä tietää.

Äidistäni tehtiin huoli-ilmoitus noin vuosi sitten. Hän on 83-vuotias, asuu yksin omakotitalossa metsän keskellä, ja muistissa ei ole mitään vikaa. Liikkuminen on heikentynyt mutta pystyy kävelemään rollaattorin kanssa.

Hän soitti minulle aivan järkyttyneenä ja vihaisena ja kertoi että hänelle oli soitettu sosiaaliviranomaisten toimesta ja kerrottu tästä ilmoituksesta. Olivat sitten haastatelleet häntä puhelimessa ja käyneetkin joitakin päiviä myöhemmin, ja todenneet että ilmoitus on aiheeton. Äitini vaati saada tietää kuka teki ilmoituksen, mutta eivät kertoneet (ja ehkä eivät tosiaan tienneet).

Tämä ilmoitus vaikutti todella negatiivisesti äitiini. Hän pähkäili kuukausikaupalla kuka ilmoituksen oli tehnyt; kävi mielessään läpi kaikki tapaamiset naapureiden, ystävien ja sukulaisten kanssa, pohti ja pohti ja kysyikin useilta ihmisiltä. Kukaan ei myöntänyt eikä tekijä koskaan selvinnyt. Mutta todella ikävä juttu oli hänelle. 

Täällä taas kaikki sankarit tietää kaiken vaikka eivät ole vainajaa koskaan nähneetkään. Kannattaa vaikka googlettaa mitä tapahtuu kuoleman jälkeen ennenkuin tulee tänne pätemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän pelottava ajatus, että olen itse joskus tuossa tilanteessa. Ei ole mukavaa ajatella sitä kaikkea. Olen itsekin yksinäinen ja sukulaiset eivät pidä yhteyttä. Tosin olen melko nuori. Sitten, kun vanhempiani ei enää ole niin olen tällä menolla ihan yksin. Ei ole mukava ajatus olla esim dementoitunut yksinäinen mummu, joka ei osaa itse hankkia apua ja jolla ei ole läheisiä.

Miksi ajatus on se että sukulaisten pitäisi pitää sinuun yhteyttä eikä sinun heihin?

Arvasin, että joku tarttuu tähän. Jos jotain voin kertoa niin aiemmin asuessani lähempänä kävimme sukulaisten tykönä aina välillä. Oli esim juhlia puolin ja toisin. Välillä kyläiltiin muutenkin. Sitten muutin kauemmas. Sen jälkeen heillä oli parit isommat juhlat, mutta eivät enää kutsuneet minua tai vanhempiani. Tavallaan ns putosin heidän elämästään pois, vaikka heidän lapsensa olivat melko samaa ikäluokkaa kuin minä. Oikeastaan luulin, että heistä voisi olla itselleni seuraa ja että voisimme olla läheisempiä. Kuitenkaan se ei mennyt niin. Vain viralliset pakolliset jutut kuten hautajaiset hoidetaan. Muuten tiedän heidän elämässään tapahtuneen paljon, mutta eivät pidä enää tärkeänä, että saisin jakaa niitä asioita heidän kanssaan. Näin olen päätellyt, että eivät kaipaa enempää seuraa. Heillä perheensä ja läheisensä muutenkin. Tämä äitini pieneen sukuun liittyen. Suvussa myös ihmisiä joita en ole nähnyt kuin lapsena pari kertaa. Heihin on näin vähän vaikeaa enää tutustua paremmin.

Isäni suku taas asuu kaukana. Siellä on joskus käyty kylässä. Oikeastaan siellä kaikki menee niin, että vanhemnat sukulaiset pitivät yhteyttä ja halusivat nähdä. Nyt heistä moni kuollut. Sitten heidän lapsensa ja lapsenlapset (joista moni samaa ikäluokkaa kuin minä) eivät halua pitää yhteyttä. Olen yrittänyt, mutta he ovat jääneet täysin vieraiksi minulle ja ne vähätkin ovat hiipuneet. Oikeastaan tämä on surullistakin. Samalla en todellakaan tahdo mitenkään ottaa itseäni pois tästä kaikesta. Myönnän sen etten ole mikään sosiaalisin tyyppi ja samalla elämäni oli vuosia sitten hyvin raskasta ja vaikeaa. Minun piti selvitä itse monista raskaista jutuista. Halusin samalla piilottaa nämä vaikeudet suvulta, koska monet ihmiset "pärjääviä ja menestyneitä" ja näin tilanteeni olisi voinut olla liian ikävää paljastaa heille. Näin monia asia vaikuttaa. Kysyit ja tässä vastaus.

Ei tuossa kerrota mitään siitä miksi itse et voisi pitää yhteyttä läheisiin säännöllisesti. Nykyisin on olemassa puhelimet välimatkat ei ole esteenä. Voi itse sopia että jos sinusta ei kuulu mitään vqikka teksti viestillä joku ottaa yhteyttä ja jos ei saa yhteyttä tekisi vaikka sen huoli-ilmoituksen. Voit osallistua harrastuksiin säännöllisesti ja sopia mihin joku soittaa jos sinusta ei kuulu mitään. Läheisten ei aina tarvitse olla sukulaisia.

Jos sitten taas on jo olemassa vaivoja jotka rajoittaa esim. liikkumista ja tiedät että et esim. kaatuessa pääse ylös, on itse tehtävä asialle jotakin. Hankittava esim. turvapuhelin jolla saa hälytetty apua tarvittaessa.

Muiden on usein vaikea tajuta toisten tilannetta.

- sivusta

Juuri niin ja sen vuoksi itsestään on itse otettava vastuu eikä siirtää sitä vastuuta muille.

No tämä kuollut rouvahan oli juuri niin tehnyt.

Ei vaivannut ketään. Eikä vielä tarvinnut kotihoitoa.

Yhtä-äkkiä voi kuolla sydänkohtaukseen, aivoveren vuotoon, voi katketa verisuoni päässä.

Nämä ovat arvaamattomia asioita, ei niitä voi kukaan ennalta aavistaa eikä tietää.

Vastuunottaminen ei tarkoita sitä että ei vaivaa ketään tai ei pidä kehenkään yhteyttä. Vastuunottaminen tarkoittaa myös sitä että pyytää ja ottaa apua vastaan silloin kun sitä apua tarvitsee.

Kaikki ei tosin halua eikä tarvitse apua. He haluavat pärjätä yksin eivätkä katkeroidu yksinäisyydestä, eivätkä välttämättä siitäkään että kuolevat yksin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä olisi teknologialle paikka. Vaivattomasti ladattava älykello tms. josta näkisi kelloajan ja joka tarvittaessa tekisi hälytyksen, mikäli elintoiminnot muuttuvat radikaalisti. Luulen että useat yksinäiset pitäisivät sen takia että jos kaatuvat ja jäävät jumiin voisivat saada apua tai kuolevat eikä kukaan muuten havaitse. 

Tämä teknologia on jo olemassa. Se vain pitää hankkia itselle ennen kuin se on myöhäistä, jos sen kokee tärkeäksi itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä olisi teknologialle paikka. Vaivattomasti ladattava älykello tms. josta näkisi kelloajan ja joka tarvittaessa tekisi hälytyksen, mikäli elintoiminnot muuttuvat radikaalisti. Luulen että useat yksinäiset pitäisivät sen takia että jos kaatuvat ja jäävät jumiin voisivat saada apua tai kuolevat eikä kukaan muuten havaitse. 

Tämä teknologia on jo olemassa. Se vain pitää hankkia itselle ennen kuin se on myöhäistä, jos sen kokee tärkeäksi itselleen.

Pistätkö vihjeen mistä tuon voisi ostaa. En pahalla, vaan aidolla mielenkiinnolla.