Pitkään kuolleena ollut nainen löytyi jyväskyläläisestä asunnosta syyskuun alussa nyt hänen sukulaisensa kertoo, mitä tapahtui

ei unohdeta yksinäisiä

"Ekströmin tiedon mukana Sirpa ei ollut ilmoittanut ketään lähiomaisekseen. Niinpä Sirpasta saatuja tietoja ei voitu luovuttaa Ekströmille." 

Tästä aiheesta puhutaan liian vähän.

Tai mitä jos yksinäiset ihmiset ottaisi itse yhteyttä sukulaisiinsa ? Tai auttavaan tahoon kun tuntevat etteivät pärjää tai jos ovat todella yksinäisiä? Itse miehenä saan kokoajan tällaisia neuvoja tyyliin että ryhdistäydy ja ota itseäsi niskasta kiinni, sillä kukaan ei sinua auta ellet sinä itse itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Yksinasuvien ikääntyneiden pitää ottaa käytäntö, että sopii jonkun kanssa säännöllisestä yhteydenpidosta. Vaikka naapurin, sukulaisen tms kanssa.

Tietysti on riski, ettei saa yhteyttä kehenkään jos esim kaatuu kotonaan ja loukkaa itsensä, eikä puhelin ole vieressä.

Tiedän kolme tapausta, jossa vanhus joutui odottamaan apua, kun ei kyennyt liikkumaan ja hälyttämään apua.

Yksi tapaus jossa työikäinen sai aivoinfarktin, halvaantui eikä voinut soittaa apua. Omaisilla huoli, kun ei saaneet yhteyttä. Poliisin ja huoltomiehen kanssa asuntoon ja mies oli ollut kaksi vrk sängyssä. Alle 60v ja on puhumaton edelleen, aikaa kulunut nelisen vuotta.

Tämä! Kaikkien yksinasuvien iästä riippumatta olisi tärkeää pitää riittävän usein yhteyttä johonkin ihmiseen. On myös nuoria, työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä, joilla ei ole läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimi näin, jos olet huolissasi ikäihmisen terveydestä

Ikääntyvien ihmisten määrä kasvaa Suomessa. Samaan aikaan entistä useampi ikäihminen asuu yksin kotonaan.

Jos olet huolissasi iäkkään ihmisen terveydentilasta, hänestä voi tehdä huoli-ilmoituksen. Huoli-ilmoitus on oman kunnan sosiaalihuoltoon ilmoitus, jonka kuka tahansa täysi-ikäinen voi tehdä tutusta tai tuntemattomasta henkilöstä. Huoli-ilmoituksen voi jättää myös nimettömänä. Pelkästään jo huoli ihmisestä riittää ilmoituksen tekemisen perusteeksi.

Sairaanhoidon asiantuntijoiden ylläpitämän Terveyskylä-sivuston mukaan iäkkään terveydestä on aihetta huolestua, jos henkilö ei kykene huolehtimaan itsestään, terveydestään tai turvallisuudestaan. Huoli-ilmoituksen voi tehdä myös silloin, jos ikääntynyt ei saa riittävää hoitoa, asuinolot eivät ole kunnossa tai hän on kohdannut kaltoinkohtelua.

Huoli-ilmoituksen (voidaan kutsua myös vanhustensuojeluilmoitukseksi) voi tehdä puhelimitse tai tapaamalla kunnan sosiaalitoimen työntekijän.

Osassa kunnissa ilmoituksen voi tehdä myös kunnan sivuilta löytyvällä sähköisellä lomakkeella. Työntekijöillä on velvollisuus tutkia jokainen ilmoitus.

Kiireellisissä tilanteissa avuntarve on arvioitava viipymättä. Siinä tapauksessa voit ottaa yhteyttä oman alueesi sosiaalipäivystykseen.

Todellisissa hätätilanteissa, esimerkiksi hengen tai terveyden ollessa vaarassa, on soitettava hätänumeroon 112.

Eihän tuo huoli-ilmoitus auttanut tässäkään tapauksessa?

Minun äitini tapauksessa auttoi. Pääsi kotisairaanhoidon piiriin. Itse ei olisi osannut tai välttämättä edes ymmärtänyt apua hakea. Kun isä ehdotti hänelle lääkärikäyntiä tai mitä tahansa apua, hän suuttui.

Puhun tietysti vain yleisellä tasolla mutta yleisesti ottaen jos puoliso on elämässä mukana ja hyvässä kunnossa niin kotihoidosta ei ole mitään hyötyä..

Vierailija kirjoitti:

"Ekströmin tiedon mukana Sirpa ei ollut ilmoittanut ketään lähiomaisekseen. Niinpä Sirpasta saatuja tietoja ei voitu luovuttaa Ekströmille." 

En ole varma siitä, olenko koskaan virallisesti ilmoittanut ketään lähiomaisekseni. Onko OmaKannassa kohtaa, johon voi kirjoittaa lähiomaisten nimet ja yhteystiedot?

On paljon yksin asuvia ja yksinäisiä, joilla on eläimiä. Jos itse kuolee esimerkiksi sairaskohtaukseen tai tapaturman takia kotona, miten eläinten käy? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän pelottava ajatus, että olen itse joskus tuossa tilanteessa. Ei ole mukavaa ajatella sitä kaikkea. Olen itsekin yksinäinen ja sukulaiset eivät pidä yhteyttä. Tosin olen melko nuori. Sitten, kun vanhempiani ei enää ole niin olen tällä menolla ihan yksin. Ei ole mukava ajatus olla esim dementoitunut yksinäinen mummu, joka ei osaa itse hankkia apua ja jolla ei ole läheisiä.

Miksi ajatus on se että sukulaisten pitäisi pitää sinuun yhteyttä eikä sinun heihin?

Arvasin, että joku tarttuu tähän. Jos jotain voin kertoa niin aiemmin asuessani lähempänä kävimme sukulaisten tykönä aina välillä. Oli esim juhlia puolin ja toisin. Välillä kyläiltiin muutenkin. Sitten muutin kauemmas. Sen jälkeen heillä oli parit isommat juhlat, mutta eivät enää kutsuneet minua tai vanhempiani. Tavallaan ns putosin heidän elämästään pois, vaikka heidän lapsensa olivat melko samaa ikäluokkaa kuin minä. Oikeastaan luulin, että heistä voisi olla itselleni seuraa ja että voisimme olla läheisempiä. Kuitenkaan se ei mennyt niin. Vain viralliset pakolliset jutut kuten hautajaiset hoidetaan. Muuten tiedän heidän elämässään tapahtuneen paljon, mutta eivät pidä enää tärkeänä, että saisin jakaa niitä asioita heidän kanssaan. Näin olen päätellyt, että eivät kaipaa enempää seuraa. Heillä perheensä ja läheisensä muutenkin. Tämä äitini pieneen sukuun liittyen. Suvussa myös ihmisiä joita en ole nähnyt kuin lapsena pari kertaa. Heihin on näin vähän vaikeaa enää tutustua paremmin.

Isäni suku taas asuu kaukana. Siellä on joskus käyty kylässä. Oikeastaan siellä kaikki menee niin, että vanhemnat sukulaiset pitivät yhteyttä ja halusivat nähdä. Nyt heistä moni kuollut. Sitten heidän lapsensa ja lapsenlapset (joista moni samaa ikäluokkaa kuin minä) eivät halua pitää yhteyttä. Olen yrittänyt, mutta he ovat jääneet täysin vieraiksi minulle ja ne vähätkin ovat hiipuneet. Oikeastaan tämä on surullistakin. Samalla en todellakaan tahdo mitenkään ottaa itseäni pois tästä kaikesta. Myönnän sen etten ole mikään sosiaalisin tyyppi ja samalla elämäni oli vuosia sitten hyvin raskasta ja vaikeaa. Minun piti selvitä itse monista raskaista jutuista. Halusin samalla piilottaa nämä vaikeudet suvulta, koska monet ihmiset "pärjääviä ja menestyneitä" ja näin tilanteeni olisi voinut olla liian ikävää paljastaa heille. Näin monia asia vaikuttaa. Kysyit ja tässä vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinasuvien ikääntyneiden pitää ottaa käytäntö, että sopii jonkun kanssa säännöllisestä yhteydenpidosta. Vaikka naapurin, sukulaisen tms kanssa.

Tietysti on riski, ettei saa yhteyttä kehenkään jos esim kaatuu kotonaan ja loukkaa itsensä, eikä puhelin ole vieressä.

Tiedän kolme tapausta, jossa vanhus joutui odottamaan apua, kun ei kyennyt liikkumaan ja hälyttämään apua.

Yksi tapaus jossa työikäinen sai aivoinfarktin, halvaantui eikä voinut soittaa apua. Omaisilla huoli, kun ei saaneet yhteyttä. Poliisin ja huoltomiehen kanssa asuntoon ja mies oli ollut kaksi vrk sängyssä. Alle 60v ja on puhumaton edelleen, aikaa kulunut nelisen vuotta.

Tämä! Kaikkien yksinasuvien iästä riippumatta olisi tärkeää pitää riittävän usein yhteyttä johonkin ihmiseen. On myös nuoria, työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä, joilla ei ole läheisiä.

Niin kuin minäkin. Vain vanhemnat ovat (onneksi). Kukaan muu ei kaipaisi. Oikeastaan uskon meitä olevan paljon. Toki töissä käynti varmaan auttaa siinä, että ruvetaan kaipaamaan nopeasti sinne jos on pois. Näin tilanne voi selitä nopeasti jos esim makaa loukkaantuneena kotona. Muuten jos et ole töissä ja ei ole läheisiä niin melko yksin olet.

Vierailija kirjoitti:

On paljon yksin asuvia ja yksinäisiä, joilla on eläimiä. Jos itse kuolee esimerkiksi sairaskohtaukseen tai tapaturman takia kotona, miten eläinten käy? 

Vaikka ei oikein tykkäisi jostain vanhasta yksin asuvasta sukulaisesta, voisi edes hänen kissansa takia pitää yhteyttä. Jos vanhus kuolee kotonaan sydänkohtaukseen, kissa menehtyy kituen janoon ja nälkään ellei joku mene ajoissa asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinasuvien ikääntyneiden pitää ottaa käytäntö, että sopii jonkun kanssa säännöllisestä yhteydenpidosta. Vaikka naapurin, sukulaisen tms kanssa.

Tietysti on riski, ettei saa yhteyttä kehenkään jos esim kaatuu kotonaan ja loukkaa itsensä, eikä puhelin ole vieressä.

Tiedän kolme tapausta, jossa vanhus joutui odottamaan apua, kun ei kyennyt liikkumaan ja hälyttämään apua.

Yksi tapaus jossa työikäinen sai aivoinfarktin, halvaantui eikä voinut soittaa apua. Omaisilla huoli, kun ei saaneet yhteyttä. Poliisin ja huoltomiehen kanssa asuntoon ja mies oli ollut kaksi vrk sängyssä. Alle 60v ja on puhumaton edelleen, aikaa kulunut nelisen vuotta.

Tämä! Kaikkien yksinasuvien iästä riippumatta olisi tärkeää pitää riittävän usein yhteyttä johonkin ihmiseen. On myös nuoria, työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä, joilla ei ole läheisiä.

Niin kuin minäkin. Vain vanhemnat ovat (onneksi). Kukaan muu ei kaipaisi. Oikeastaan uskon meitä olevan paljon. Toki töissä käynti varmaan auttaa siinä, että ruvetaan kaipaamaan nopeasti sinne jos on pois. Näin tilanne voi selitä nopeasti jos esim makaa loukkaantuneena kotona. Muuten jos et ole töissä ja ei ole läheisiä niin melko yksin olet.

samankaltainen tilanne mullakin

Vierailija kirjoitti:

On paljon yksin asuvia ja yksinäisiä, joilla on eläimiä. Jos itse kuolee esimerkiksi sairaskohtaukseen tai tapaturman takia kotona, miten eläinten käy? 

Muita läheisiä eikä vieraita voi vastuuttaa muissakaan asioissa.  Nykyisin on hyvät valvontamahdollisuudet, vaikka sovittu soitto tai ilmoitus kerran päivässä, paljonko tuollaisen järjestäminen maksaisi. Vaikka kotihoidon kanssa. Halvempaa kuin käydä paikalla,  varsinkin jos vanhus ei tahdo tai ei ole jatkuvaa hoidon tarvettakaan.  Sellainen olen toistaiseksi hengissä ilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon yksin asuvia ja yksinäisiä, joilla on eläimiä. Jos itse kuolee esimerkiksi sairaskohtaukseen tai tapaturman takia kotona, miten eläinten käy? 

Vaikka ei oikein tykkäisi jostain vanhasta yksin asuvasta sukulaisesta, voisi edes hänen kissansa takia pitää yhteyttä. Jos vanhus kuolee kotonaan sydänkohtaukseen, kissa menehtyy kituen janoon ja nälkään ellei joku mene ajoissa asuntoon.

Vähän ääntä pitävät lemmikit eivät pysty hälyttämään apua paikalle. Syrjässä olevasta omakotitalosta ei kukaan kuule koiran haukuntaa. Pidetään edes eläinten takia yhteyttä! Nuorikin ihminen voi kuolla vaikkapa liukastuessaan suihkussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon yksin asuvia ja yksinäisiä, joilla on eläimiä. Jos itse kuolee esimerkiksi sairaskohtaukseen tai tapaturman takia kotona, miten eläinten käy? 

Vaikka ei oikein tykkäisi jostain vanhasta yksin asuvasta sukulaisesta, voisi edes hänen kissansa takia pitää yhteyttä. Jos vanhus kuolee kotonaan sydänkohtaukseen, kissa menehtyy kituen janoon ja nälkään ellei joku mene ajoissa asuntoon.

Sellaisia järkyttävän surullisia uutisia olen joskus lukenut, että omistaja ja kissa ovat löytyneet kotoaan muumioituneina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ekströmin tiedon mukana Sirpa ei ollut ilmoittanut ketään lähiomaisekseen. Niinpä Sirpasta saatuja tietoja ei voitu luovuttaa Ekströmille." 

En ole varma siitä, olenko koskaan virallisesti ilmoittanut ketään lähiomaisekseni. Onko OmaKannassa kohtaa, johon voi kirjoittaa lähiomaisten nimet ja yhteystiedot?

En löytänyt lähiomaiset-sivua OmaKannasta. Tietääkö kukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon yksin asuvia ja yksinäisiä, joilla on eläimiä. Jos itse kuolee esimerkiksi sairaskohtaukseen tai tapaturman takia kotona, miten eläinten käy? 

Muita läheisiä eikä vieraita voi vastuuttaa muissakaan asioissa.  Nykyisin on hyvät valvontamahdollisuudet, vaikka sovittu soitto tai ilmoitus kerran päivässä, paljonko tuollaisen järjestäminen maksaisi. Vaikka kotihoidon kanssa. Halvempaa kuin käydä paikalla,  varsinkin jos vanhus ei tahdo tai ei ole jatkuvaa hoidon tarvettakaan.  Sellainen olen toistaiseksi hengissä ilmoitus.

Pitäisi olla sellainen ilmainen palvelu, johon voi ilmoittaa "Olen vielä elossa."

jakakaa tietoa tästäkin asiasta

nostan

MUISTAKAA NYT TAAS TÄMÄ:

Älkää tehkö lapsia siksi, ettei tarvitse kuolla yksin ja joku hoitaa minua sitten vanhana.