Oletko naisten eliittiä: kaksi lasta saman miehen kanssa ja olette naimisissa, omakotitalo ja farmariauto pihassa

Ei kun kolme lasta saman miehen kanssa, naimisissa oltu viime vuosituhannen puolelta asti, okt löytyy mutta ei farkkua. Se päätettiin jo seurusteluaikana: missään nimessä ei farmaria, eikä myöskään koiraa, ja nää on pitäneet ;)

Eliittiä kenen silmissä? Kateellisuus on lapsellista, kulissit samoin. Mutta tavallista ja onnellista elämää eletään.

Tuoko on naisten eliittiä 2020-luvulla? Surullista. Minusta naisten eliittiä ovat itsenäiset, vahvat naiset jotka tekevät elämänvalintoja kuunnellen omaa ääntään (ei yhteiskunnan tai sukulaisten oletuksia ja narratiivia millainen "tulee olla") ja toteuttavat unelmiaan rohkeasti. Sellainen nainen on onnellinen, oli hänellä perhettä tai ei, asuen Suomessa omakotitalossa tai Tokiossa pilvenpiirtäjässä. Naisten eliittiä on elämäänsä tyytyväinen nainen.

Siskolla on kaikki tuo ja vielä kesämökkikin. Olen onnellinen hänen puolestaan mutta toisaalta myös huolestunut. Vauhti on nuorella perheellä kova ja sisko vaikuttaa välillä valtavan väsyneelle. Velka painaa ja pakottaa tekemään kokopitkää työviikkoa molempien ja työmatka on pitkä. Toivoisin, että hidastaisivat vähän vauhtia, nauttisivat perheestään ja arjen pienistä jutuista, ettei tulisi etääntyminen, kriisi ja ero kuten minulle.

Onko tämä jotain eliitin elämää? Kuulostaa mun mielestä aivan hirveältä.

Ei ole omakotitaloa, vaan merinäköala Helsingissä hyvällä alueella. Lapset, mies, farmariauto, katumaasturi, koira ja paikka tulolistoilla löytyy kyllä. Vielä kun olisi velaton, niin olisi elämä mallillaan kyllä.

Listasta unohtui koira ja mielumin rotu sellainen. Tuossa kuvailtiin mielestäni ns.konservatiivinen ihanneperhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin. Se oli yhtä perhehelvettiä. 

Sama. Tehtiin vielä kolmas lapsi ja sitten vasta ymmärsin, että ei nuo puitteet tai monta lasta tee ainoasta elämästäni onnellista. Tai no, lapset toki. Nyt erosta on jo kohta 10v ja se perhehelvetti tuntuu kaukaiselta. Kuitenkin tunnemuisti on koko ajan sanonut, että ei enää ikinä tuollaista ja kulissit ahdistaa ja nykyään myös säälittää. Olen ylpeä oman näköisestä elämästä ja hyvästä ilmapiiristä kotona. 

Samoin. Yh-äitinä olen paljon tyytyväisempi ja tasapainoisempi kuin naimisissa ollessa, vaikka meilläkin oli koko tuo kulissi. On niin harmi, että tuollaista elämäntyyliä ihannoidaan ja kutsutaan "eliitiksi" samaan aikaan kun moni avioliitto voi pahoin.

Keskiluokkainen mitäänsanomaton normin helvetti, johon itsekin olen hiukan ajautunut.

Ollaan kaikessa niin tavallisia ja normaaleja kuin suinkin voi olla.

Aviopari, kolme lasta yhdessä. Pientalo Helsingissä. Mulla Katumaasturi ja miehellä farmari :)

Mä olen oman elämäni eliittiä kun sairaudestani huolimatta olen onnistunut kuntouttamaan itseäni ja päässyt eroon 20 liikakilosta jotka tulivat ennen diagnoosia.

Taidan olla eliittiä vaikka onkin peräti kolme lasta saman miehen kanssa. Ok-talo on, toinen autoistamme on farmarimallinen, on kesämökkikin, kaikki jo velattomia... Olemme ulkoisesti tarkasteltuna menestyviä ja onnellisia ihmisiä, vaikka avioliittomme onkin pelkkä asumisjärjestely ja ahdistava seksitön vankila joka ajaa meidät vielä joskus umpikujaan. Kunpa vaan pääsisimme tästä täysjärkisinä ja ehjinä ulos, kun lapset ovat aikuistuneet. Vanhin onkin jo muuttanut muualle.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkainen mitäänsanomaton normin helvetti, johon itsekin olen hiukan ajautunut.

Ollaan kaikessa niin tavallisia ja normaaleja kuin suinkin voi olla.

On se silti parempi kuin olla vaikka syrjäytynyt ja masentunut. Miettisin kuitenkin ratkaisuja tilanteeseen jotka vievät onnellisempaan suuntaan. Esim. vähemmän materiaa ja joku itselle sopiva harrastus?

Parempaa. Kolme lasta oman aviomiehen kanssa, 300 neliön omakotitalo ja 2 vapaa-ajanasuntoa sekä oikea maasturi, katumaasturi sekä Tesla kauppakassina. Kaikesta olen maksanut puolet.

En. Asun vuokralla, omakotitaloni maalla on mökkinä, eronnut, lapsia enemmän kuin kaksi mutta farmariauto löytyy!

Kolme lasta on nykyään tosi hyväosaisten juttu. Köyhät ja syrjäytyneet jäävät puolestaan kokonaan lapsettomiksi useimmin.

Kuulun ehdottomasti; kolme lasta saman miehen kanssa, edelleen aviossa, omakotitalo, maasturi ja henkilöauto,  3 traktoria, puimuri ja bordercollie....

Eiku =)

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta on nykyään tosi hyväosaisten juttu. Köyhät ja syrjäytyneet jäävät puolestaan kokonaan lapsettomiksi useimmin.

Ei pidä paikkaansa. Alin luokka on aina lisääntynyt ahkerasti. Suomessa on ilmainen koulutusjärjestelmä ja varhaiskasvatus joten raha ei ratkaise perheen perustamista.

Vierailija kirjoitti:

Kuulun ehdottomasti; kolme lasta saman miehen kanssa, edelleen aviossa, omakotitalo, maasturi ja henkilöauto,  3 traktoria, puimuri ja bordercollie....

Eiku =)

Puimuri vähän joo spoilaa vaikutelmaa. Tsemppiä, tarvitsemme maajusseja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta on nykyään tosi hyväosaisten juttu. Köyhät ja syrjäytyneet jäävät puolestaan kokonaan lapsettomiksi useimmin.

Ei pidä paikkaansa. Alin luokka on aina lisääntynyt ahkerasti. Suomessa on ilmainen koulutusjärjestelmä ja varhaiskasvatus joten raha ei ratkaise perheen perustamista.

Tutustu tilastoihin. Tuo oli totta viime vuosituhannen puolella, mutta ei enää.

Kuulun:

- yksi lapsi elämässään menestyneen ja tasapainoisen miehen kanssa

- yksi koira

- yksi mies, jolla kaksi lasta

- olen eronnut vuosia sitten, kun yhteiselämä ei sujunut eikä kummankaan odotykset täyttyneet

- olen menestynyt työelämässä

- kaikki läheiseni voivat hyvin