Lue keskustelun säännöt.
Alan olla todella uupunut. Koko ajan uhkakuvia talvesta ja kuinka siitä ei selviä
26.09.2022 |
Sähkön hinta pilvissä, talo pitäisi lämmittää, ruokaa pitäisi saada, lainat pitäisi maksaa, teinit pitäisi elättää. Teen kahta työtä, keskimäärin 50-60h viikkoja, palkka ei ole suuri, ja verottajakin vie koko ajan enemmän. Itse alan uupua kun stressaan niin paljon talvea. Pitää olla puskuria, pitää pystyä maksamaan, kaikki pitäisi pystyä raapimaan omasta päänahasta, mistään ei näy helpotusta.
Miten ihmeessä te kaikki muut jaksatte? Tuntuu että monella muulla asiat on hyvin.
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella epäreilu nyt ilkkua niiden jotka sästäneet sen 10 vuotta, jolloin ei ollut tiedossa näin pahoja juttuja kuin nyt, jopa sodanuhka ja koronat ja muut. Ihmisillä ei vaan ole rahaa koska lapsetkin tarvitsevat jotakin itselleen eikä lapsuudesta voi tinkiä loputtomiin.
Lakatkaa sälyttämästä kuormia toisen päälle joka on jo ihan uuvuksissa nyt. Please!
Nyt tarvitaan yhteistyötä ja luovuutta miten yhdessä selvitään! Esim kimppakyytine lisääminen, kaikissa muodoissa, hoitamisen vuorottelu ystävien kesken lemmikille ja lapselle jne.
te jotka neulotte sukkia, purkakaa vaikka vanha villapaita ja neilokaa lapsille ja vanhuksille sukkia talveksi. Jne.
Mulla on PALJON lankoja. Neulon itselleni ja jälkikasvulleni, neulokoot muut ihan itse.
Mä lahjoitin just paljon lankoja eräälle vähävaraiselle eläkeläiselle, joka neuloo niistä villasukkia muille vähävaraisille.
Ilahduttavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Alan olla todella uupunut. Koko ajan uhkakuvia talvesta ja kuinka siitä ei selviä"
Se mitä on ollut ennen on vastakin. Muun muassa uhkakuvia ja uutisia jotka ahdistavat.
Rafaelin enkeli
Rafaelin enkeli on musiikintekijä Pekka Ruuskan läpimurtokappale. Se julkaistiin singlenä ja Ruuskan albumin Yhdestoista hetki (1990) avauskappaleena.
Laulu syntyi huhtikuussa 1989 hotellihuoneessa Pariisin Latinalaiskorttelissa, jonne Pekka Ruuska oli lähtenyt työskentelemään.
Ruuskan mukaan sanoitus syntyi hänen silloisesta maailmantuskastaan, johon vaikuttivat muun muassa Neil Postmanin kirja Huvitamme itsemme hengiltä sekä tuolloiset uutisaiheet, kuten happosateet, lastenmurhaaja Jammu Siltavuori ja kirjailija Salman Rushdien saama fatwa. Ruuska kirjoitti päiväkirjaansa 10. huhtikuuta 1989.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa suomalaiset lähtevät osoittamaan mieltä kaduille? Minä en enää jaksa tätä kitkuttamista. Olen lopen uupunut siihen, että teen vaativaa työtä, mutta mitään ei jää enää käteen. Sama olisi heittäytyä sosiaalihuollon huollettavaksi ja antaa tämän talon mädäntyä pystyyn, eipähän tarvitsisi töistä stressata.
Me ollaan ihan tavallinen perhe. Minä ja puoliso ollaan rakennusalalla, ylempiä toimihenkilöitä ja lapsia on neljä. Asutaan 80-luvun omakotitalossa halvalla alueella pikkukaupungissa, lämmitys hoituu kaukolämmöllä (luojan kiitos). Lapset ei harrasta mitään superkallista, yleisurheilua, partiota ja judoa.. Palkka on riittänyt, vaikkakin suomessa tunnetusti ei mitään suuria pääse työläinen tienaamaan.
Ennen pärjättiin ihan ok taloudellisesti, kerran kesässä reissuun ja aina on ollut varaa myös tehdä jotakin kivaa, kuten vaikkapa käydä välillä leffassa tai tilata noutoruokaa. Ruokaa menee neljällä pojalla (kaikki isoja koululaisia) ihan tolkuttomasti ja se näkyy kyllä taloudellisesti. Pikkuhiljaa kaikki hinnat nousee ja olen joutunut jo omista ruoka-annoksista vähentämään, onneksi olen etätöissä niin ei tarvitse vaatteita eikä polttoainetta ostaa niin paljon. Lapsille olen ostanut kaiken tarvittavan, mutta kaikki rahat menee mitä tulee. Ei elämän kuulu olla tällaista, että eletään ihan kädestä suuhun vaikka työ itsessään on vaativaa ja korvauksen pitäisi riittää muuhunkin kun kaurapuuro lounaaseen ja rikkinäiseen toppatakkiin.
En koskaan kuvitellut elämän menevän tällaiseksi. Surullista ja ahdistavaa.
Mitään ei ole edes tapahtunut ja sinä haluat jo että joku lähtee osoittamaan mieltä. Joku muu kuin sinä tietenkin, kun itse et viitsi.
Ai ei ole mitään tapahtunut? Pelkän ruoan hinta noussut kolmanneksella, kyllä sellainen nousu näkyy jo etenkin isommissa perheissä. Sähkön hinta moninkertaistunut. Eletään vissiin ihan eri todellisuudessa.
Tahallinen ilkeys on muuten ruma tapa, ystävällisyys ei maksa mitään.
Jaahas, ammattiloukkaantuja paikalla. Pitää taas ottaa ratakiskoa.
Hinnat ovat nousseet, mutta vasta vähän aikaa. Sähkön hinta on noussut, mutta on vielä syksy. Vaikeudet ovat vielä hyvin pieniä ja silti osa huutaa jo kuin henkeä vietäisiin.
Minuakin stressaa yksin asuvana miten selviän sähkölaskuista, joitten suuruutta ei osaa edes ennustaa. Täytyy elää tosi pihisti ja miettiä jatkuvasti tuota sähkön käyttöään.
Ruoan hinta on noussut ja nousee.
Pelottaa myös, jos tulee ne suunnitellut sähkökatkot. Yksin pimeässä olla sitten aina pari tuntia. Pelottaa myös, että sota tulee Suomeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa suomalaiset lähtevät osoittamaan mieltä kaduille? Minä en enää jaksa tätä kitkuttamista. Olen lopen uupunut siihen, että teen vaativaa työtä, mutta mitään ei jää enää käteen. Sama olisi heittäytyä sosiaalihuollon huollettavaksi ja antaa tämän talon mädäntyä pystyyn, eipähän tarvitsisi töistä stressata.
Me ollaan ihan tavallinen perhe. Minä ja puoliso ollaan rakennusalalla, ylempiä toimihenkilöitä ja lapsia on neljä. Asutaan 80-luvun omakotitalossa halvalla alueella pikkukaupungissa, lämmitys hoituu kaukolämmöllä (luojan kiitos). Lapset ei harrasta mitään superkallista, yleisurheilua, partiota ja judoa.. Palkka on riittänyt, vaikkakin suomessa tunnetusti ei mitään suuria pääse työläinen tienaamaan.
Ennen pärjättiin ihan ok taloudellisesti, kerran kesässä reissuun ja aina on ollut varaa myös tehdä jotakin kivaa, kuten vaikkapa käydä välillä leffassa tai tilata noutoruokaa. Ruokaa menee neljällä pojalla (kaikki isoja koululaisia) ihan tolkuttomasti ja se näkyy kyllä taloudellisesti. Pikkuhiljaa kaikki hinnat nousee ja olen joutunut jo omista ruoka-annoksista vähentämään, onneksi olen etätöissä niin ei tarvitse vaatteita eikä polttoainetta ostaa niin paljon. Lapsille olen ostanut kaiken tarvittavan, mutta kaikki rahat menee mitä tulee. Ei elämän kuulu olla tällaista, että eletään ihan kädestä suuhun vaikka työ itsessään on vaativaa ja korvauksen pitäisi riittää muuhunkin kun kaurapuuro lounaaseen ja rikkinäiseen toppatakkiin.
En koskaan kuvitellut elämän menevän tällaiseksi. Surullista ja ahdistavaa.
Mitään ei ole edes tapahtunut ja sinä haluat jo että joku lähtee osoittamaan mieltä. Joku muu kuin sinä tietenkin, kun itse et viitsi.
Ai ei ole mitään tapahtunut? Pelkän ruoan hinta noussut kolmanneksella, kyllä sellainen nousu näkyy jo etenkin isommissa perheissä. Sähkön hinta moninkertaistunut. Eletään vissiin ihan eri todellisuudessa.
Tahallinen ilkeys on muuten ruma tapa, ystävällisyys ei maksa mitään.
No opettele sitten tavoille, äläkä ilkeile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa suomalaiset lähtevät osoittamaan mieltä kaduille? Minä en enää jaksa tätä kitkuttamista. Olen lopen uupunut siihen, että teen vaativaa työtä, mutta mitään ei jää enää käteen. Sama olisi heittäytyä sosiaalihuollon huollettavaksi ja antaa tämän talon mädäntyä pystyyn, eipähän tarvitsisi töistä stressata.
Me ollaan ihan tavallinen perhe. Minä ja puoliso ollaan rakennusalalla, ylempiä toimihenkilöitä ja lapsia on neljä. Asutaan 80-luvun omakotitalossa halvalla alueella pikkukaupungissa, lämmitys hoituu kaukolämmöllä (luojan kiitos). Lapset ei harrasta mitään superkallista, yleisurheilua, partiota ja judoa.. Palkka on riittänyt, vaikkakin suomessa tunnetusti ei mitään suuria pääse työläinen tienaamaan.
Ennen pärjättiin ihan ok taloudellisesti, kerran kesässä reissuun ja aina on ollut varaa myös tehdä jotakin kivaa, kuten vaikkapa käydä välillä leffassa tai tilata noutoruokaa. Ruokaa menee neljällä pojalla (kaikki isoja koululaisia) ihan tolkuttomasti ja se näkyy kyllä taloudellisesti. Pikkuhiljaa kaikki hinnat nousee ja olen joutunut jo omista ruoka-annoksista vähentämään, onneksi olen etätöissä niin ei tarvitse vaatteita eikä polttoainetta ostaa niin paljon. Lapsille olen ostanut kaiken tarvittavan, mutta kaikki rahat menee mitä tulee. Ei elämän kuulu olla tällaista, että eletään ihan kädestä suuhun vaikka työ itsessään on vaativaa ja korvauksen pitäisi riittää muuhunkin kun kaurapuuro lounaaseen ja rikkinäiseen toppatakkiin.
En koskaan kuvitellut elämän menevän tällaiseksi. Surullista ja ahdistavaa.
Tämä oli vähän outo kirjoitus. Millaista elämän sinun mielestäsi sitten kuuluu olla? Kuka on luvannut sinulle tuon elämän jonka kuvittelet sinulle kuuluvan? Ei kukaan ole koskaan missään luvannut että kun hoidat asiasi hyvin ja opiskelet ylemmäksi toimihenkilöksi, maailman tilanne pysyy aina vakaana ja tulosi riittävät kaikkeen mitä haluat. Maailma ON epävakaa ja arvaamaton ja vaikka tekisit mitä, tapahtuu asioita joihin et voi vaikuttaa. Totta kai voit kiukutella, heittäytyä maahan ja osoittaa mieltäsi kadulla, mutta mitä vastaan? Luuletko että kulkutaudit, pandemiat, sodat ja kriisit häviävät sillä että sinä ja kaltaisesi hyvään elämään tottuneet käskette päättäjiä lopettamaan ne? Siinäkin tapauksessa kannattaa mennä osoittamaan mieltään sinne, missä päättäjillä on valtaa maailmanlaajuisiin kriiseihin vaikuttaa. Tosin saatat joutua mielesi osoittamisesta myös vankilaan.
Vierailija kirjoitti:
Ruoan hinta on räjähtänyt viimeisten parin kuukauden aikana ihan käsiin.
Tuntuu että ihan perus pottuja/leipää ja päälisiä ostaessa menee kauppaan aina se 20€+ ennen riitti reilu kymppi.. :(
Jos on noin niin sitten pitää muuttaa omia tottumuksiaan ja viitsiytyä itse tekemään enemmän. Leivän päälle ei tarvitse mättää oikein mitään kun on kunnon maukasta voita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä tää uus normaali on. Ikävä kyllä. Tulee mieleen J. Leskisen hieno biisi Burn out ja siinä lähes hypnoottinen: "täytyisi jaksaa, jaksaa, jaksaa", vaikka "mikään, ei mene millään lailla" . . .
Vierailija kirjoitti:
Minuakin stressaa yksin asuvana miten selviän sähkölaskuista, joitten suuruutta ei osaa edes ennustaa. Täytyy elää tosi pihisti ja miettiä jatkuvasti tuota sähkön käyttöään.
Ruoan hinta on noussut ja nousee.
Pelottaa myös, jos tulee ne suunnitellut sähkökatkot. Yksin pimeässä olla sitten aina pari tuntia. Pelottaa myös, että sota tulee Suomeenkin.
Mikä siinä pelottaa? Osta kynttilöitä ja tulitikkuja tai paristokäyttöisiä lamppuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä elän hetki kerrallaan enkä jaksa murehtia tulevaa. Sit vaan suunnitelmat uusiksi ja edullisempaa asumismuotoa tms jos näyttää ettei selviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa suomalaiset lähtevät osoittamaan mieltä kaduille? Minä en enää jaksa tätä kitkuttamista. Olen lopen uupunut siihen, että teen vaativaa työtä, mutta mitään ei jää enää käteen. Sama olisi heittäytyä sosiaalihuollon huollettavaksi ja antaa tämän talon mädäntyä pystyyn, eipähän tarvitsisi töistä stressata.
Me ollaan ihan tavallinen perhe. Minä ja puoliso ollaan rakennusalalla, ylempiä toimihenkilöitä ja lapsia on neljä. Asutaan 80-luvun omakotitalossa halvalla alueella pikkukaupungissa, lämmitys hoituu kaukolämmöllä (luojan kiitos). Lapset ei harrasta mitään superkallista, yleisurheilua, partiota ja judoa.. Palkka on riittänyt, vaikkakin suomessa tunnetusti ei mitään suuria pääse työläinen tienaamaan.
Ennen pärjättiin ihan ok taloudellisesti, kerran kesässä reissuun ja aina on ollut varaa myös tehdä jotakin kivaa, kuten vaikkapa käydä välillä leffassa tai tilata noutoruokaa. Ruokaa menee neljällä pojalla (kaikki isoja koululaisia) ihan tolkuttomasti ja se näkyy kyllä taloudellisesti. Pikkuhiljaa kaikki hinnat nousee ja olen joutunut jo omista ruoka-annoksista vähentämään, onneksi olen etätöissä niin ei tarvitse vaatteita eikä polttoainetta ostaa niin paljon. Lapsille olen ostanut kaiken tarvittavan, mutta kaikki rahat menee mitä tulee. Ei elämän kuulu olla tällaista, että eletään ihan kädestä suuhun vaikka työ itsessään on vaativaa ja korvauksen pitäisi riittää muuhunkin kun kaurapuuro lounaaseen ja rikkinäiseen toppatakkiin.
En koskaan kuvitellut elämän menevän tällaiseksi. Surullista ja ahdistavaa.
Tämä oli vähän outo kirjoitus. Millaista elämän sinun mielestäsi sitten kuuluu olla? Kuka on luvannut sinulle tuon elämän jonka kuvittelet sinulle kuuluvan? Ei kukaan ole koskaan missään luvannut että kun hoidat asiasi hyvin ja opiskelet ylemmäksi toimihenkilöksi, maailman tilanne pysyy aina vakaana ja tulosi riittävät kaikkeen mitä haluat. Maailma ON epävakaa ja arvaamaton ja vaikka tekisit mitä, tapahtuu asioita joihin et voi vaikuttaa. Totta kai voit kiukutella, heittäytyä maahan ja osoittaa mieltäsi kadulla, mutta mitä vastaan? Luuletko että kulkutaudit, pandemiat, sodat ja kriisit häviävät sillä että sinä ja kaltaisesi hyvään elämään tottuneet käskette päättäjiä lopettamaan ne? Siinäkin tapauksessa kannattaa mennä osoittamaan mieltään sinne, missä päättäjillä on valtaa maailmanlaajuisiin kriiseihin vaikuttaa. Tosin saatat joutua mielesi osoittamisesta myös vankilaan.
Näin se juuri on. Miettikää miten paljon rauhallisempi yhteiskunta olisi jos meillä ei olisi näitä hemmoteltuja lapsia, jotka eivät voi mitenkään ymmärtää eikä hyväksyä että vastoinkäymisiä tulee. He vaativat että yhteiskunta keskeyttää kaiken muun ja ryntää paapomaan heitä heti kun jotain sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuakin stressaa yksin asuvana miten selviän sähkölaskuista, joitten suuruutta ei osaa edes ennustaa. Täytyy elää tosi pihisti ja miettiä jatkuvasti tuota sähkön käyttöään.
Ruoan hinta on noussut ja nousee.
Pelottaa myös, jos tulee ne suunnitellut sähkökatkot. Yksin pimeässä olla sitten aina pari tuntia. Pelottaa myös, että sota tulee Suomeenkin.
Ei se kannata etukäteen murehtia, kyllä sitä ehtii murehtia sittenkin jos tai kun asiat ovat huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta Marin kiristää kun sanoi: Emme tue sähköfirmoja vaan laitamme ihmiset maksamaan tuntuvammin sähköstä, että he oppisivat säästämään ja sitten ellei rahat riitä he saavat sähkölaskuunsa kyllä tukea (oliko se Kela).
No kun ihmiset eivätmene hädässäkään sille Kelan luukulle, niin moni tulee kuolemaan kylmyyteen ja kurjana. Rikkaimmat kyllä menevät Kelan luukulle hakemaan jälkikasvulleen kattilaa ja hilavitkutinta.
Mitä järkeä tuossa trollaamisessa on?
Etpä sitä sinä määrittele mikä on trollausta. Marin sanoi näin ja toisaalta tiedän ja olen jututtanut tarpeeksi montaa, että tiedän, ettei köyhät mene sille luukulle kun sähkölasku nousee, he tinkivät muusta sillä tietyille ihmisille ollaan opetettu liiankin hyvin ettei pidä olla kenenkään muun varassa, valtion vähiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän työttömyysetuudella ja muilla tuilla, käteen jää vuokran jälkeen reilu 400e.
Pärjään niin, etten yksinkertaisesti mieti koko asiaa. Mitä se hyödyttäisi? En pysty vaikuttamaan asioihin, joilla sähkön hinta saadaan alas tai verotus kevyemmäksi. En myöskään pysty omassa tilanteessani hankkimaan lisätuloja mistään, joten mitä sitä haihattelemaan. Parasta on vaan hyväksyä oma asemansa, muuttaa se mitä pystyy, ja antaa lopun olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa suomalaiset lähtevät osoittamaan mieltä kaduille? Minä en enää jaksa tätä kitkuttamista. Olen lopen uupunut siihen, että teen vaativaa työtä, mutta mitään ei jää enää käteen. Sama olisi heittäytyä sosiaalihuollon huollettavaksi ja antaa tämän talon mädäntyä pystyyn, eipähän tarvitsisi töistä stressata.
Me ollaan ihan tavallinen perhe. Minä ja puoliso ollaan rakennusalalla, ylempiä toimihenkilöitä ja lapsia on neljä. Asutaan 80-luvun omakotitalossa halvalla alueella pikkukaupungissa, lämmitys hoituu kaukolämmöllä (luojan kiitos). Lapset ei harrasta mitään superkallista, yleisurheilua, partiota ja judoa.. Palkka on riittänyt, vaikkakin suomessa tunnetusti ei mitään suuria pääse työläinen tienaamaan.
Ennen pärjättiin ihan ok taloudellisesti, kerran kesässä reissuun ja aina on ollut varaa myös tehdä jotakin kivaa, kuten vaikkapa käydä välillä leffassa tai tilata noutoruokaa. Ruokaa menee neljällä pojalla (kaikki isoja koululaisia) ihan tolkuttomasti ja se näkyy kyllä taloudellisesti. Pikkuhiljaa kaikki hinnat nousee ja olen joutunut jo omista ruoka-annoksista vähentämään, onneksi olen etätöissä niin ei tarvitse vaatteita eikä polttoainetta ostaa niin paljon. Lapsille olen ostanut kaiken tarvittavan, mutta kaikki rahat menee mitä tulee. Ei elämän kuulu olla tällaista, että eletään ihan kädestä suuhun vaikka työ itsessään on vaativaa ja korvauksen pitäisi riittää muuhunkin kun kaurapuuro lounaaseen ja rikkinäiseen toppatakkiin.
En koskaan kuvitellut elämän menevän tällaiseksi. Surullista ja ahdistavaa.
Mitään ei ole edes tapahtunut ja sinä haluat jo että joku lähtee osoittamaan mieltä. Joku muu kuin sinä tietenkin, kun itse et viitsi.
Ai ei ole mitään tapahtunut? Pelkän ruoan hinta noussut kolmanneksella, kyllä sellainen nousu näkyy jo etenkin isommissa perheissä. Sähkön hinta moninkertaistunut. Eletään vissiin ihan eri todellisuudessa.
Tahallinen ilkeys on muuten ruma tapa, ystävällisyys ei maksa mitään.
Tekisi hyvää sinullekin elää vaikka vuosi minimituloilla niin ymmärtäisit, miten vähän merkitystä on ollut sillä kun hinnat ovat olleet korkeat vasta pari kuukautta. Nämä valittajat ovat päässeet elämässä liian helpolla jos jo nyt ovat valmiita mellakoimaan.
Selitäpä oikein juurta jaksaen, miksi valittajalle pitäisi olla ystävällinen? Että hän valittaisi vielä lisää? Levittäisi vielä enemmän negatiivisuutta ja hysteriaa?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää vauva-palstailu vähemmälle, jos ahdistaa. Täällä riehuu hysteerikot ja ankeuttajat. Kokoajan luodaan uusia kauhukuvia, panikoidaan puoli vuotta ja mitään sen kummempaa ei tapahdukaan. Sitten uusi hysteria päälle.
hahah kieltämättä hiukan huvittaa se vessapaperi hysteria, ja että kohta kahlataan hajareisin koronaruumiitten yli :). Ja Uudenmaan sulkeminen ettei vaan korona pomppaa. Ja sillä puomi-idealla kiertelyideat :)
Maskit Tiina Jylhältä :D!
Ja lääkärit toivat sen koronan Italiasta ja kun 1 kiinalainen pisteli Lappia tautiin kaikki seurasivat livenä kartalta miten lähellä se pövö jo menee ja kun saavutti oman kaupungin niin sitä salailun määrää ja ruumiskontitkin jo paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää vauva-palstailu vähemmälle, jos ahdistaa. Täällä riehuu hysteerikot ja ankeuttajat. Kokoajan luodaan uusia kauhukuvia, panikoidaan puoli vuotta ja mitään sen kummempaa ei tapahdukaan. Sitten uusi hysteria päälle.
hahah kieltämättä hiukan huvittaa se vessapaperi hysteria, ja että kohta kahlataan hajareisin koronaruumiitten yli :). Ja Uudenmaan sulkeminen ettei vaan korona pomppaa. Ja sillä puomi-idealla kiertelyideat :)
Maskit Tiina Jylhältä :D!
ihmisistä oli videoita marketeissa USA:ssa ja Aasiassa kun tappelivat vessapaperikollista kuin hengenhädässä. Ainakin Serla hyötyi ja käsidesikauppiaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole taloa, ei ole lapsia, ei velkaa ja säästöjä on joten enköhän pärjää. Elämä on valintoja.
Miten luulet että Suomi pärjäisi, jos kukaan ei uskaltaisi elää, kaikki eläisivät pitkitettyä teiniikää kuten sä?
Ei lapsia, ei pitkän tähtäimen suunnitelmia, pelkkää rilluttelua.
Miksi kuvittelet että olisin rillutellut? Olen käyttänyt ylimääräiset rahat matkailuun. No kai sitä joku voi pitää rillutteluna.
Vaikeaa pitää edes muuta rillutteluna kuin matkustamista, juuri. Viet vielä rahatkin ulkomaille Suomesta. Ja ne päästöt.
Nimenomaan. Lapset opetetaan realisteiksi, omatoimisiksi ja neuvokkaiksi. Se on tärkeämpää kuin mikään muu. Meidän lapsista yksi valitsi harrastukseksi vpk:n eli vapaapalokunnan. Hirveän paljon tärkeämpää ja hyödyllisempää harrastusta en heti keksi. Ja on vieläpä ilmainen.