Lue keskustelun säännöt.
Eikö akateemiselle lapsettomalle 30-40v miehelle löydy vastaavanlaista naista?
23.09.2022 |
Tuttavapiiri täynnä akateemisia lapsettomia 30-40v miehiä, jotka haluaisivat akateemisen, lapsettoman ja suurin piirtein saman ikäisen naisen. Heihin ei vain ilmeisesti törmää missään? Tinderissä ja muissa nettideiteissä kiinnostuneet naiset ovat matalasti kouluttautuneita ja/tai lapsellisia. Tämä siis tilanne pk-seudulla. Onko muualla sama juttu?
Kommentit (157)
Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?
Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?
Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D
Mistä sinä juttelet puolisosi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisista naisistahan on ylitarjontaa miehiin verrattuna pääkaupunkiseudulla. Eli joko miehessä pahasti vikaa tai kökkii lähinnä kotona tai väärissä paikoissa. Nämä naiset löytyvät työpaikoilta, kirjastolta, harrastuksista, opiston kursseilta, seminaareista, yhdistyksistä ja poliittisista piireistä. Tinderiin häiriköitäväksi ei moni nainen halua.
Hep, täällä yksi! Olin just tinderissä. Ei suomalaiset miehet oikein edes lähde treffeille. Ne harvat jotka lähtevät, hermoilevat sitten kuin viimeistä päivää. En valitettavasti syty epävarmoista miehistä kun itse olen kuitenkin sosiaalinen jne.
Tuo seksuaalinen häiriköinti tinderissä alkoi tosiaankin tökkiä. En tiedä kohtaavatko kaikki naiset sitä vai onko se vaan meidän hoikkien ja nättien "etuoikeus" :p Osa tyypeistä yrittää myös väkisin suudella yms ekoilla treffeillä. Yöks.
Huonoa tuuria? Huono maku?
Eihän Tinder kaikille sovi, mutta omassa kuplassani on kyllä tosi paljon porukkaa jotka on deittailleet ja pariutuneet Tinderin avulla.
Joo, huono maku kun tykkäilin normaalipainoisista vaatetetuista miehistä ja ohitin kaikenmaailman punttipatet ja paljastelijat. Ei se käytös katsonut ulkonäköä tai koulutusta. Itseasiassa jotkut tutkijat olivat pahimpia fetisseineen. Ei niissä sinällään ole mitään pahaa, mutta en halua tutustua niihin sen enempää kun ei edes tunneta vielä. Alkaa vaan ällöttää kaikki miehet, kun sitä seksiä pitää tuputtaa koko ajan. Pidän kyllä seksistä ja paljon, mutta tuo tuputus on totaalinen turn off.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako edetä akateemisuus edellä?
Tämä särähtää kyllä itselläkin, en voisi olla ihmisen kanssa jonka vaatimus kumppanille on tämän koulutus. Kertoo paljon viisauden puutteesta, ei ole akateeminen koulutus sitä tuonut vaikka joku sillä yrittääkin päteä. Aivan kuin olisi harvinaista opiskella :D
Haluaisin kysyä tämän kirjoittajalta, onko tässä oikeasti kysymys siitä, että joku haluaa päteä koulutuksellaan? Miten tämä koulutustason toive puolisolle eroaa esim. siitä, että kovasti urheilullinen ihminen haluaa niin ikään urheilullisen puolison (eikä esim. ylipainoista sohvaperunaa, kuten aiemmin tässäkin keskustelussa on todettu)? Onko tässä kyse taas siitä, että "älykkyydestä" (mitä pirua se edes tarkoittakaan) ei saa puhua, kun taas muista ominaisuuksista (musikaalisuus, urheilullisuus) sopii oikeinkin puhua. (Siis edellyttäen, että akateemisuus olisi jokin todiste ihmisen älykkyydestä.) Jos harrastaa tai tekee työkseen musiikkia, saahan sitä toivoa, että puoliso olisi myös musiikista tietävä ja sitä harrastava eikä viimeksi alakoulussa nokkahuilua soittanut laulutaidoton. Jos itse vetää kuusi puolimaratonia vuodessa ja tuntee itsensä riittävästi sanoakseen, että BMI 30 nainen ei vaan sytytä, noin saa sanoa - mutta ei saa sanoa sitä, että haluaisi puolisolla olevan samantasoinen koulutus kuin itsellään?
Miksi jotkut eroavaisuudet hyväksytään täysin perusteluiksi olla kiinnostumatta toisesta ihmisestä, mutta toisia ei hyväksytä? Pätemisestäkö tässä vain on kysymys? Kysyn, kun vilpittömästi en ymmärrä.
No saahan sitä jokainen toivoa mitä haluaa kumppanistaan, ehkä päteminen oli väärä sana. Itse en voisi olla ihmisen kanssa joka asettaisi tuollaisia kriteereitä, vaikka ne täyttäisinkin. Mielestäni on vain erikoista vaatia samoja kiinnostuksenkohteita kumppanilta kuin mitä itsellä on. Toki on hyvä että arvot tai suunnitelma elämälle jossain määrin kohtaa ja on yhteistä tekemistä, mutta esim. minä soittotaitoisena urheilullisena en vaadi näitä ominaisuuksia mieheltäni, sillä osaan harrastaa ihan yksinkin. En tarvitse miestä keskustelemaan harrastuksistani tai lenkille mukaan, vaikka toki näistäkin joskus jutellaan ja yhdessäkin liikutaan. Minulla on myös xtreme-harrastus jossa suurin osa on korkeakoulut käyneitä, ei siellä kyllä puolisoita juuri näy sattuneesta syystä. Aina saa toki toivoa ja olla kriteereitä, minulle parisuhteessa erilaisuus on rikkaus, olisi tylsää jos toinen olisi "itseni kopio".
Kiitos tästä vastauksestasi, se avasi asiaa. Joskus alle kolmikymppisenä oli jossain opiskelijakaveriporukassa tapana, että jo muutaman kerran rakkaudessa pettyneet nuoret naiset alkoivat tehdä "check listejä" eli juurikin kriteeristöä, jonka mukaan potentiaalista kumppania arvioitiin. Vitsiähän se olikin, mutta toisaalta yhteiskunnassa oli silloin(kin) valtaamassa alaa kaiken pisteyttäminen, arvioittaminen ja vertailu. Itse ymmärsin vitsin mutta pidin sitä jotenkin vastenmielisenä. Sikäli ymmärrän sinun vastentahtoisuuttasi näille "kriteereille". Faktisestihan elämä heittelee ihmistä ja joskus tulee vastaan ihminen, josta kiinnostuu, johon ihastuu ja jonka kanssa päätyy lopulta yhteen. Sillä, mitä se ihminen on tai ei ole, ei ole silloin pätkääkään merkitystä - tai sitten juurikin on, koska se, mitä se ihminen on elämässään tehnyt, resonoi sitten sen toisen ihmisen elämänvalintojen ja luonteenpiirteiden kanssa. Myös niiden huonojen kokemusten kanssa. Ja eri ihmisellä on eri tarpeet eri aikoina elämässään, paljon on kiinni sattumasta. Ymmärsin kertomastasi, että sinulla on paljon eri harrastuksia, joihin puoliso voi tulla tai olla tulematta mukaan. Minä ehkä aiemmin ajattelin muusikko- tai urheilullisuusvertauksellani jotakin kokonaisvaltaisempaa, sanotaan vaikka ammattia (toki olisi pitänyt sanoa selkeämmin) tai ylipäänsä elämäntapaa. Kaikille maisterin- tai edes tohtorinkoulutuksen saaneille se koulutus ja työ eivät välttämättä ole elämän pääsisältö, mutta esimerkiksi mainitsemilleni tutkijoille se hyvin pitkälti on; aivot työstävät niitä työasioita illalla lenkillä, tiskatessa, missä sattuu. Tällöin se "akateemisuus" ei olekaan mikään harrastus vaan ns. tapa olla elämässä. Ei kaikki ole hajamielisiä professoreita, mutta kyllä se arki vain on sujuvampaa, jos se toinen ihminen ymmärtää sitä toista ja myös arvostaa sitä, mitä toinen tekee. Toki molemminpuolinen arvostus on ihan perusasia parisuhteessa, eikä se todellakaan katso koulutustasoa. Mutta kyllä siitä hankauksia saattaa tulla, jos toinen on ns. jalat maassa ja kädet savessa -tyyppi ja toinen on teorianrakenteluun keskittynyt ajattelija. kärjistys tämäkin, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisista naisistahan on ylitarjontaa miehiin verrattuna pääkaupunkiseudulla. Eli joko miehessä pahasti vikaa tai kökkii lähinnä kotona tai väärissä paikoissa. Nämä naiset löytyvät työpaikoilta, kirjastolta, harrastuksista, opiston kursseilta, seminaareista, yhdistyksistä ja poliittisista piireistä. Tinderiin häiriköitäväksi ei moni nainen halua.
Hep, täällä yksi! Olin just tinderissä. Ei suomalaiset miehet oikein edes lähde treffeille. Ne harvat jotka lähtevät, hermoilevat sitten kuin viimeistä päivää. En valitettavasti syty epävarmoista miehistä kun itse olen kuitenkin sosiaalinen jne.
Tuo seksuaalinen häiriköinti tinderissä alkoi tosiaankin tökkiä. En tiedä kohtaavatko kaikki naiset sitä vai onko se vaan meidän hoikkien ja nättien "etuoikeus" :p Osa tyypeistä yrittää myös väkisin suudella yms ekoilla treffeillä. Yöks.
Huonoa tuuria? Huono maku?
Eihän Tinder kaikille sovi, mutta omassa kuplassani on kyllä tosi paljon porukkaa jotka on deittailleet ja pariutuneet Tinderin avulla.Joo, huono maku kun tykkäilin normaalipainoisista vaatetetuista miehistä ja ohitin kaikenmaailman punttipatet ja paljastelijat. Ei se käytös katsonut ulkonäköä tai koulutusta. Itseasiassa jotkut tutkijat olivat pahimpia fetisseineen. Ei niissä sinällään ole mitään pahaa, mutta en halua tutustua niihin sen enempää kun ei edes tunneta vielä. Alkaa vaan ällöttää kaikki miehet, kun sitä seksiä pitää tuputtaa koko ajan. Pidän kyllä seksistä ja paljon, mutta tuo tuputus on totaalinen turn off.
Joku syyhän siihen on, että sinulla on tuollaista ja joillain toisilla ei?
Ainakin palstalla on paljon niin negatiivisia naisia, että jo sellainen negatiivinen asenne voi provosoida joitain epäkunnioittavaan käytökseen. Se negatiivinen asenne huokuu ja on myös epäkunnioittavan oloista helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pk-seudulla tosiaan on akateemisia naisia enemmän kuin miehiä ja monelle akateeminen kumppani haussa, eli nimenomaan miehellä pitäis olla mistä valita. Pitää vaan etsiä ne naiset.
Akateemisten ihmisten piirit rakentuu suhteilla. Mikään kylmiltään lähestyminen ei onnistu, naiset on yleensä sen verran varautuneita, kun kylmiltään lähestyvä mies on yleensä joku häirikkö.
Suhteen syntyminen ja edes seksuaalinen kiinnostus yleensä edellyttää, että tyyppi on jotain kautta tuttu valmiiksi. Eli joko töiden kautta (ei liian läheinen työkaveri), samassa harrastusryhmässä tai muuten tuttavapiirin kautta eteen tullut. Se on sitä esivalintaa, että miehellä on samat arvot, ajatusmaailma, mahdollisesti käytöstapoja on tullut vähän seurailtua.
Vaikka mies olis fyysisesti millainen hottis, haluan katsella tyyppiä jonkin aikaa sosiaalisessa kanssakäymisessä, miten käyttäytyy muita kohtaan, se ratkaisee, kiinnostunko oikeasti. Samoin joku ensinäkemältä vaatimattomampi voi alkaa kiinnostaa, jos jutut ja käytös osuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?
Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D
Mistä sinä juttelet puolisosi kanssa?
Ihan kaikesta. Arkisista asioista, töistä, ajakohtaisita uutisista... joskus pohditaan syvällisiä ja saadaan aikaiseksi jopa tuntien keskusteluita aasinsiltoineen.
Mistä itse? Luuletko, että amisten keskustelut on tyyliin "Viddu ku ois röökii. Katotaan illalla BB! Make lupas tänää tulla rassaa autoo, juodaan samalla kaljaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?
Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D
Itselleni (miehelle, mikäli sukupuolellani on jotainmerkitystä) akateemisuus on vain karkea yleistys ja tai viite arvo siitä, että minulla ja naisella saattaisi ehkä painosanalla ehkä olla jotain yhteistä. Mutta kuten sanottu ei ole vain yhtä tapaa olla ja elää akateemisena.
Tuskin esimerkiksi ulkonäöstä erottaisin kuka tai ketkä ovat opiskelleet mitäkin.
Kirjoitan ja teen itse kirjoitusvirheitä taatusti enemmän kuin moni lukio-opiskelija, vaikka olen muodollsiesti opiskellut heitä enemmän. Monen asian tunteminen ja tietämiseni on paljossa sen varassa, jonka opin ja tai omaksuin jo ennen kuin aloitin opinton yliopistolla 20 vuotiaana eli nyt 15 vuotta sitten.
Mutta jos tai kun nyt kysytään millaisen kumppanin toivoisi niin tuo akateemisuus puskee esille kun tällainen tausta nyt vain sattumalta on kahdeksalla kymmenestä. - Lika barn leka bäst.
Ei löydy ravintoloista vaan harrastuksista ja työpaikoilta. Toisaalta moni nainen on saanut pettyä niin monta kertaa miesehdokkaisiin, että on mieluummin sinkkuna. Fyysisesti ja henkisesti täysin terve on jo harvinaisuus nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa, jos ap ei ole opiskeluaikana löytänyt akateemista, lapsetonta naista, koska siellä niistä on ollut ylitarjontaa. Missäpäin on vika silloin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?
Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D
Mistä sinä juttelet puolisosi kanssa?
Ihan kaikesta. Arkisista asioista, töistä, ajakohtaisita uutisista... joskus pohditaan syvällisiä ja saadaan aikaiseksi jopa tuntien keskusteluita aasinsiltoineen.
Mistä itse? Luuletko, että amisten keskustelut on tyyliin "Viddu ku ois röökii. Katotaan illalla BB! Make lupas tänää tulla rassaa autoo, juodaan samalla kaljaa".
Ei kun kerro yksikin keskustelunaihe mitä teillä on käyty, mistä ne syvälliset keskustelut teillä käydään? Tuollaiset arkiset asiat ei kerro hölkäsen pöläystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisista naisistahan on ylitarjontaa miehiin verrattuna pääkaupunkiseudulla. Eli joko miehessä pahasti vikaa tai kökkii lähinnä kotona tai väärissä paikoissa. Nämä naiset löytyvät työpaikoilta, kirjastolta, harrastuksista, opiston kursseilta, seminaareista, yhdistyksistä ja poliittisista piireistä. Tinderiin häiriköitäväksi ei moni nainen halua.
Hep, täällä yksi! Olin just tinderissä. Ei suomalaiset miehet oikein edes lähde treffeille. Ne harvat jotka lähtevät, hermoilevat sitten kuin viimeistä päivää. En valitettavasti syty epävarmoista miehistä kun itse olen kuitenkin sosiaalinen jne.
Tuo seksuaalinen häiriköinti tinderissä alkoi tosiaankin tökkiä. En tiedä kohtaavatko kaikki naiset sitä vai onko se vaan meidän hoikkien ja nättien "etuoikeus" :p Osa tyypeistä yrittää myös väkisin suudella yms ekoilla treffeillä. Yöks.
Huonoa tuuria? Huono maku?
Eihän Tinder kaikille sovi, mutta omassa kuplassani on kyllä tosi paljon porukkaa jotka on deittailleet ja pariutuneet Tinderin avulla.Joo, huono maku kun tykkäilin normaalipainoisista vaatetetuista miehistä ja ohitin kaikenmaailman punttipatet ja paljastelijat. Ei se käytös katsonut ulkonäköä tai koulutusta. Itseasiassa jotkut tutkijat olivat pahimpia fetisseineen. Ei niissä sinällään ole mitään pahaa, mutta en halua tutustua niihin sen enempää kun ei edes tunneta vielä. Alkaa vaan ällöttää kaikki miehet, kun sitä seksiä pitää tuputtaa koko ajan. Pidän kyllä seksistä ja paljon, mutta tuo tuputus on totaalinen turn off.
Joku syyhän siihen on, että sinulla on tuollaista ja joillain toisilla ei?
Ainakin palstalla on paljon niin negatiivisia naisia, että jo sellainen negatiivinen asenne voi provosoida joitain epäkunnioittavaan käytökseen. Se negatiivinen asenne huokuu ja on myös epäkunnioittavan oloista helposti.
Naisten ja miesten seksuaalisuudella on eroa. Miehet menee seksi edellä useammin, naiset taas haluaa enemmän tuntea ihmistä ja seksi liittyy useammin kiintymyksen tunteisiin. Miehet ei aina tätä tajua, ja etenevät seksijuttuihin liian nopeasti, mikä on monille naisille turnoff.
akateeminen nainen kirjoitti:
Pk-seudulla tosiaan on akateemisia naisia enemmän kuin miehiä ja monelle akateeminen kumppani haussa, eli nimenomaan miehellä pitäis olla mistä valita. Pitää vaan etsiä ne naiset.
Akateemisten ihmisten piirit rakentuu suhteilla. Mikään kylmiltään lähestyminen ei onnistu, naiset on yleensä sen verran varautuneita, kun kylmiltään lähestyvä mies on yleensä joku häirikkö.
Suhteen syntyminen ja edes seksuaalinen kiinnostus yleensä edellyttää, että tyyppi on jotain kautta tuttu valmiiksi. Eli joko töiden kautta (ei liian läheinen työkaveri), samassa harrastusryhmässä tai muuten tuttavapiirin kautta eteen tullut. Se on sitä esivalintaa, että miehellä on samat arvot, ajatusmaailma, mahdollisesti käytöstapoja on tullut vähän seurailtua.
Vaikka mies olis fyysisesti millainen hottis, haluan katsella tyyppiä jonkin aikaa sosiaalisessa kanssakäymisessä, miten käyttäytyy muita kohtaan, se ratkaisee, kiinnostunko oikeasti. Samoin joku ensinäkemältä vaatimattomampi voi alkaa kiinnostaa, jos jutut ja käytös osuu.
Tämä! Tosin miehille tätä on turha yrittää selostaa, kun naisten pitäisi olla miehille( oli ne akateemisia tai ei) reva levällään heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?
Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D
Puhutaan aamukahvipöydässä esim. yhteiskuntapolitiikasta, moraalista, yliopiston hallinnosta. Kyse ei ole siitä, etteikö vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää, vaan siitä, että vähemmän koulutettua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. (Jos vähemmänkoulutettua kiinnostaisi, hän siirtyisi opiskelemaan, eikä olisi enää vähemmänkoulutettu.)
Ei tässä ole kysymys mistään koulutustenvälisestä sodasta vaan ihmisten kiinnostuksenkohteista.
Mitä akateemisten ryyppäämiseen tulee, siinä yliopisto-opiskelijat ovat mestaroineet Suomessa jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien, ja sama meno jatkuu koulutusasteelta ylemmäksi noustessa, kovenee vaan. Enemmän akateemiset ryyppäävät kuin muut. Opiskelijat varmasti katsovatkin temppareita ja ottavat tatskoja, mutta jos akateemiselle uralle päätyy, siellä ei ole faktisesti aikaa katsoa tosi-tv:tä eikä se tarjoa mitään älyllisesti. Paitsi tietenkin niille kulttuurin- ja yhteiskuntatieteiden tutkijoille, joille tempparit ja täällä palstalla käydyt keskustelut ovat tutkimusaineistoa. Yksi tutkimuskysymys voisi olla sen selvittäminen (johon tosin tarvittaisiin vähän laajemmat lähteet), missä määrin koulutustaso korreloi minkäkin tosi-tv-sarjan katsomisen kanssa.
Sitten kun tutkimus tulisi ulos ja HS tekisi siitä uutisen, kommentoitaisi sitä "nollatutkimuksena". (Tämä tosin vain mutu-veikkaukseni)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?
Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D
Mistä sinä juttelet puolisosi kanssa?
Vastauksen tähän minäkin haluaisin kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?
Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D
Mistä sinä juttelet puolisosi kanssa?
Ihan kaikesta. Arkisista asioista, töistä, ajakohtaisita uutisista... joskus pohditaan syvällisiä ja saadaan aikaiseksi jopa tuntien keskusteluita aasinsiltoineen.
Mistä itse? Luuletko, että amisten keskustelut on tyyliin "Viddu ku ois röökii. Katotaan illalla BB! Make lupas tänää tulla rassaa autoo, juodaan samalla kaljaa".
Mitä on "syvällinen keskustelu", joka kestää tunteja? Osaisitko antaa esimerkkiä? Kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?
Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D
Puhutaan aamukahvipöydässä esim. yhteiskuntapolitiikasta, moraalista, yliopiston hallinnosta. Kyse ei ole siitä, etteikö vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää, vaan siitä, että vähemmän koulutettua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. (Jos vähemmänkoulutettua kiinnostaisi, hän siirtyisi opiskelemaan, eikä olisi enää vähemmänkoulutettu.)
Ei tässä ole kysymys mistään koulutustenvälisestä sodasta vaan ihmisten kiinnostuksenkohteista.Mitä akateemisten ryyppäämiseen tulee, siinä yliopisto-opiskelijat ovat mestaroineet Suomessa jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien, ja sama meno jatkuu koulutusasteelta ylemmäksi noustessa, kovenee vaan. Enemmän akateemiset ryyppäävät kuin muut. Opiskelijat varmasti katsovatkin temppareita ja ottavat tatskoja, mutta jos akateemiselle uralle päätyy, siellä ei ole faktisesti aikaa katsoa tosi-tv:tä eikä se tarjoa mitään älyllisesti. Paitsi tietenkin niille kulttuurin- ja yhteiskuntatieteiden tutkijoille, joille tempparit ja täällä palstalla käydyt keskustelut ovat tutkimusaineistoa. Yksi tutkimuskysymys voisi olla sen selvittäminen (johon tosin tarvittaisiin vähän laajemmat lähteet), missä määrin koulutustaso korreloi minkäkin tosi-tv-sarjan katsomisen kanssa.
Sitten kun tutkimus tulisi ulos ja HS tekisi siitä uutisen, kommentoitaisi sitä "nollatutkimuksena". (Tämä tosin vain mutu-veikkaukseni)
Sosiaalityöntekijöiden piirissä tosi tv on todella suosittua, sitä samaa kauraahan heidän asiakkaansakin ovat.
Mä en tiedä mitä nää jotkut suomimiehet tekee tinderissä kun aikaa treffeille ei tunnu löytyvän. Jotkut jopa poistavat mut siinä vaiheessa kun ehdotan treffejä. Ihan tavallisia insinöörejä profiilin perusteella eikä todellakaan mitään kalsarikirurgeja. Toki normaalipainoisia, koulutettuja ja lapsettomia kuten minäkin. En mä etsi mitään kirjekavereita! Sen kemian kun näkee vain livenä. N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löydät akateemisesti koulutettuja lapsettomia sinkkunaisia työväenopistojen yms. akvarellikursseilta, soitto- ja lauluryhmistä yms. Mene mukaan, jos haluat tutustua.
Palstan naisten ohje on ettei harrastuksissa saa tulla iskemään.
Sekin on turnoff, jos mies on harrastuksessa vaan naisten perässä ja yrittää iskeä pahimmillaan kaikkia. Sen sijaan kannattaa vähän tutustua ensin muuten ja antaa itsestään kuvan hyvänä tyyppinä ja vasta sitten kysyä treffeille.
Minä taas viihdyn mieheni kanssa. Käymme yhdessä uimassa, lenkillä. Matkaillessa kierrämme yhteistuumin samat paikat. Nyt perheellisenä vietämme vapaa-aikamme koko perhe yhdessä. Viikonloput käydään uimassa, elämyksissä, luonnossa. Luonnollisesti tämä onnistuu, kun kummallakin on suurin piirtein saman tasoinen koulutus ja mielenkiinnon kohteet.