Lue keskustelun säännöt.
Eikö akateemiselle lapsettomalle 30-40v miehelle löydy vastaavanlaista naista?
23.09.2022 |
Tuttavapiiri täynnä akateemisia lapsettomia 30-40v miehiä, jotka haluaisivat akateemisen, lapsettoman ja suurin piirtein saman ikäisen naisen. Heihin ei vain ilmeisesti törmää missään? Tinderissä ja muissa nettideiteissä kiinnostuneet naiset ovat matalasti kouluttautuneita ja/tai lapsellisia. Tämä siis tilanne pk-seudulla. Onko muualla sama juttu?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
PKS ei ole kyllä juurikaan akateemisia 30-40v lapsettomia naisia jotka eivät olisi lihavia. Nämä satunnaiset tapaukset lähtee deittimarkkinoilta nopeammin kun ehdit kissaa sanoa. Valitettavaa miten suppeaa on tarjonta sinkuista Suomessa :(
Näin juuri. Tuon ikäisistä naisista on sinkkuja 20%, normaalipainoisia alle 50%. Pelkästään nämä kriteerit pudottavat yli 90% naisista pois.
Jos tähän otetaan vielä lapsettomuus ja akateemisuus mukaan, niin jäljelle jää varmasti alle 5% tuosta ikäryhmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun mies ainakin löysi sellaisen ja kivaa on ollut. Toivottavasti jatkuukin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisista naisistahan on ylitarjontaa miehiin verrattuna pääkaupunkiseudulla. Eli joko miehessä pahasti vikaa tai kökkii lähinnä kotona tai väärissä paikoissa. Nämä naiset löytyvät työpaikoilta, kirjastolta, harrastuksista, opiston kursseilta, seminaareista, yhdistyksistä ja poliittisista piireistä. Tinderiin häiriköitäväksi ei moni nainen halua.
Tämä on totta. Ja mutkin suurin piirtein löytää edellä mainituista paikoista. Harmi että tinder jne on muuttuneet wt-menoksi, ei niissä täysijärkiset jaksa heilua. Miestä etsin mutten ole löytänyt. Mistä ne akateemiset alle 40v lapsettomat miehet löytyy? Eikö joku insinööri nyt voisi tälle kohderyhmälle tehdä seuranhakuun suuntautuneen apin? Sellaisen jossa samanlaiset mieltymykset antaisivat matchin tai ehdotuksen matciin. T. Nätti, hoikka ja kouluttautunut
No minut (miehen) voisit löytää vaikkapa kirjastosta, lenkkipolulta. Hetki sitten olist voinut löytää minut kauppahallista. - Ongelma taitaa ainakin itselläni olla, että en näissä edellä mainitsemissani paikoissa ole osannut monestikaan aatella, että yrittäisin "iskeä" itselleni seuraa ja kuka ties sen mahd. kumppanin. - Ja niin taitaa muutkin toimia.
Harvoin myöskään kukaan nainen on lähetynyt näissä paikoissa minua... Kyse ei ole siitä, että tarvitsisin vaikka rohkaisu ryyppyä voidakseni lähestyä itselkeni vierrasta mutta puoleensa vetväää naista, vaan enempi kai siitä, että tällainen ei kai ole tapana.
Tai sitten vain omasta rajoittuneisuudestani kun sitä kuvittelee ja luulee, että sen oman rakkaansa ja erityisensä löytää ja kohtaa sitten vain jostain, jos niin on tarkoitettu. Ja ellei niin jatkan sinkkuna, kuten tähänkin asti.
Ehkä pohjimmiltani viihdyn liiankin hyvin sinkkuna joka tuntuu toisaalta osin ristiriitaiselta kun kuitenkin samanaikaisesti haaveksin ja unelmoin sen oman rakkaani ja erityiseni löytämisestä ja kohtaamisesta.
Älä edes pohdi lähestymistä tuollaisissa paikoissa! Naiset haluavat olla rauhassa kun ovat harrastamassa, kaupassa ostoksilla, kirjastoissa tai vaikkapa kavereiden kanssa baarissa. Sinä vain häiritsisit tyrkyttämällä seuraasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PKS ei ole kyllä juurikaan akateemisia 30-40v lapsettomia naisia jotka eivät olisi lihavia. Nämä satunnaiset tapaukset lähtee deittimarkkinoilta nopeammin kun ehdit kissaa sanoa. Valitettavaa miten suppeaa on tarjonta sinkuista Suomessa :(
Mitä vikaa lihavissa? Hekin ansaitsisivat onnea, hellyyttä ja kumppanuutta. Todella tyhmää karsia tuolla perusteella. Sitäpaitsi ne normipainoiset ja naiselliset katoavat markkinoilta, vaikkeivät edes olisi lapsettomia.
Ei yhtään mitään vikaa lihavissa ja he tietenkin ansaitsevat onnensa. Ainoa, mitä heille voin tosin tarjota, on ystävyyttä sillä ilman fyysistä vetovoimaa suhteemme olisi täysin platoninen.
En usko, että lapsettomia kamalasti löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuttavapiirin 80-luvulla syntyneet, akateemiset ja pk-seudulla asuvat lapsettomat naiset ovat pariutuneet samankaltaisten miesten kanssa nyt viimeisen seitsemän vuoden aikana pääosin juurikin Tinderin kautta.
Yksi löysi vasta viime vuonna ja Bumblesta, yksi työpaikalta ja yksi baaritiskiltä, mutta muuten on Tinderi laulanut.
Nyt toki moni jo naimisissa ja lapsiakin useammalle tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisista naisistahan on ylitarjontaa miehiin verrattuna pääkaupunkiseudulla. Eli joko miehessä pahasti vikaa tai kökkii lähinnä kotona tai väärissä paikoissa. Nämä naiset löytyvät työpaikoilta, kirjastolta, harrastuksista, opiston kursseilta, seminaareista, yhdistyksistä ja poliittisista piireistä. Tinderiin häiriköitäväksi ei moni nainen halua.
Tämä on totta. Ja mutkin suurin piirtein löytää edellä mainituista paikoista. Harmi että tinder jne on muuttuneet wt-menoksi, ei niissä täysijärkiset jaksa heilua. Miestä etsin mutten ole löytänyt. Mistä ne akateemiset alle 40v lapsettomat miehet löytyy? Eikö joku insinööri nyt voisi tälle kohderyhmälle tehdä seuranhakuun suuntautuneen apin? Sellaisen jossa samanlaiset mieltymykset antaisivat matchin tai ehdotuksen matciin. T. Nätti, hoikka ja kouluttautunut
No minut (miehen) voisit löytää vaikkapa kirjastosta, lenkkipolulta. Hetki sitten olist voinut löytää minut kauppahallista. - Ongelma taitaa ainakin itselläni olla, että en näissä edellä mainitsemissani paikoissa ole osannut monestikaan aatella, että yrittäisin "iskeä" itselleni seuraa ja kuka ties sen mahd. kumppanin. - Ja niin taitaa muutkin toimia.
Harvoin myöskään kukaan nainen on lähetynyt näissä paikoissa minua... Kyse ei ole siitä, että tarvitsisin vaikka rohkaisu ryyppyä voidakseni lähestyä itselkeni vierrasta mutta puoleensa vetväää naista, vaan enempi kai siitä, että tällainen ei kai ole tapana.
Tai sitten vain omasta rajoittuneisuudestani kun sitä kuvittelee ja luulee, että sen oman rakkaansa ja erityisensä löytää ja kohtaa sitten vain jostain, jos niin on tarkoitettu. Ja ellei niin jatkan sinkkuna, kuten tähänkin asti.
Ehkä pohjimmiltani viihdyn liiankin hyvin sinkkuna joka tuntuu toisaalta osin ristiriitaiselta kun kuitenkin samanaikaisesti haaveksin ja unelmoin sen oman rakkaani ja erityiseni löytämisestä ja kohtaamisesta.
Älä edes pohdi lähestymistä tuollaisissa paikoissa! Naiset haluavat olla rauhassa kun ovat harrastamassa, kaupassa ostoksilla, kirjastoissa tai vaikkapa kavereiden kanssa baarissa. Sinä vain häiritsisit tyrkyttämällä seuraasi.
No sanoppa sitten paikka missä voisi yrittää lähestyä kun mainitsit tuon baarinkin, jota en itse edellä maininnut paikkojen joukossa ja jota olen pitänyt paikkana, jossa edellä mainitsemistani paikoista (kauppahalli, kirjasto ja lenkkipolku) saattaisin pitää paikkana, jossa olisi moraalisesti hyväksyttävämpää yrittää löytää itselle seuraa... - Ongelma vain on, että itse en koe viihtyväni baareissa, mitenkään erityisen hyvin. En siksi, ettenkö niistä olsi seuraa halutessani saanut. Mutta ei vaan tule lähdettyä enää itsekseen kun suurin osa kavereistani on jo ns. pariutunut. Tai sitten on vaan työviikon jälkeen tunne, että sitä puuhastelee itsekseen kotona kuin lähtisin baariin.... Toisaalta en ole osannut laittaa itseäni likoon Tinderiin (pajossa sen maineen johdosta), enkä ole toistaiseksi laittanut itseäni likoon millekään muulle netin treffisovellukselle, niin onko oikeastaan ihme, että olen sinkku....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan kaikki etsiä kumppania millä kriteereillä tahansa mutta kyllä tässäkin keskustelussa haiskahtaa "kuulumme parempaan kastiin kuin nuo toiset" asenne. Eikö tuollainen ole aika lapsellista ja vanhanaikaista. Itse ainakin olen mennyt vain ihminen edellä, miettimättä taustoja tai koulutusta. Olen akateeminen nainen, ollut kolmessa pitkässä suhteessa elämäni aikana, yksi heistä oli akateeminen mies. Hän oli kauhea mammanpoika, aina valittamassa ja vaatimassa huomiota ja ylistystä itselleen, myös muilta naisilta kuin minulta. Pitäisikö minun tuon kokemuksen perusteella leimata siis kaikki akateemiset miehet epäkypsiksi pelureiksi, samalla tavalla kuin monet täällä leimaa duunarit laiskoiksi? Nykyinen aviomieheni on duunari - rehellinen ja luotettava, ei juo eikä polta, töitä hänellä on aina riittänyt, taloutemme on hyvällä mallilla, onnellisesti yhdessä ollut melkein 10vuotta. Kaikki riippuu ihan yksilöstä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisista naisistahan on ylitarjontaa miehiin verrattuna pääkaupunkiseudulla. Eli joko miehessä pahasti vikaa tai kökkii lähinnä kotona tai väärissä paikoissa. Nämä naiset löytyvät työpaikoilta, kirjastolta, harrastuksista, opiston kursseilta, seminaareista, yhdistyksistä ja poliittisista piireistä. Tinderiin häiriköitäväksi ei moni nainen halua.
Tämä on totta. Ja mutkin suurin piirtein löytää edellä mainituista paikoista. Harmi että tinder jne on muuttuneet wt-menoksi, ei niissä täysijärkiset jaksa heilua. Miestä etsin mutten ole löytänyt. Mistä ne akateemiset alle 40v lapsettomat miehet löytyy? Eikö joku insinööri nyt voisi tälle kohderyhmälle tehdä seuranhakuun suuntautuneen apin? Sellaisen jossa samanlaiset mieltymykset antaisivat matchin tai ehdotuksen matciin. T. Nätti, hoikka ja kouluttautunut
No minut (miehen) voisit löytää vaikkapa kirjastosta, lenkkipolulta. Hetki sitten olist voinut löytää minut kauppahallista. - Ongelma taitaa ainakin itselläni olla, että en näissä edellä mainitsemissani paikoissa ole osannut monestikaan aatella, että yrittäisin "iskeä" itselleni seuraa ja kuka ties sen mahd. kumppanin. - Ja niin taitaa muutkin toimia.
Harvoin myöskään kukaan nainen on lähetynyt näissä paikoissa minua... Kyse ei ole siitä, että tarvitsisin vaikka rohkaisu ryyppyä voidakseni lähestyä itselkeni vierrasta mutta puoleensa vetväää naista, vaan enempi kai siitä, että tällainen ei kai ole tapana.
Tai sitten vain omasta rajoittuneisuudestani kun sitä kuvittelee ja luulee, että sen oman rakkaansa ja erityisensä löytää ja kohtaa sitten vain jostain, jos niin on tarkoitettu. Ja ellei niin jatkan sinkkuna, kuten tähänkin asti.
Ehkä pohjimmiltani viihdyn liiankin hyvin sinkkuna joka tuntuu toisaalta osin ristiriitaiselta kun kuitenkin samanaikaisesti haaveksin ja unelmoin sen oman rakkaani ja erityiseni löytämisestä ja kohtaamisesta.
Siinä olet oikeassa ettei kannata julkisella paikalla asioimassa olevia ihmisiä häiritä. Sitä kumppania ei kyllä löydy odottelemalla vaan se vaatii aktiivisuutta. Aktiivisuus kannattaa kuitenkin kohdentaa esim. harrastustoimintaan, kaveripiiriin , ylipäätään tilanteisiin, joissa ollaan muutenkin luontevasti ihmisten kanssa kanssakäymisessä. Opiskeluajan vapaa-ajan aktiviteetit olisi kannattanut käyttää hyväksi. Silloin ihmiset ovat avoimempia tutustumaan uusiin ihmisiin .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisista naisistahan on ylitarjontaa miehiin verrattuna pääkaupunkiseudulla. Eli joko miehessä pahasti vikaa tai kökkii lähinnä kotona tai väärissä paikoissa. Nämä naiset löytyvät työpaikoilta, kirjastolta, harrastuksista, opiston kursseilta, seminaareista, yhdistyksistä ja poliittisista piireistä. Tinderiin häiriköitäväksi ei moni nainen halua.
Tämä on totta. Ja mutkin suurin piirtein löytää edellä mainituista paikoista. Harmi että tinder jne on muuttuneet wt-menoksi, ei niissä täysijärkiset jaksa heilua. Miestä etsin mutten ole löytänyt. Mistä ne akateemiset alle 40v lapsettomat miehet löytyy? Eikö joku insinööri nyt voisi tälle kohderyhmälle tehdä seuranhakuun suuntautuneen apin? Sellaisen jossa samanlaiset mieltymykset antaisivat matchin tai ehdotuksen matciin. T. Nätti, hoikka ja kouluttautunut
No minut (miehen) voisit löytää vaikkapa kirjastosta, lenkkipolulta. Hetki sitten olist voinut löytää minut kauppahallista. - Ongelma taitaa ainakin itselläni olla, että en näissä edellä mainitsemissani paikoissa ole osannut monestikaan aatella, että yrittäisin "iskeä" itselleni seuraa ja kuka ties sen mahd. kumppanin. - Ja niin taitaa muutkin toimia.
Harvoin myöskään kukaan nainen on lähetynyt näissä paikoissa minua... Kyse ei ole siitä, että tarvitsisin vaikka rohkaisu ryyppyä voidakseni lähestyä itselkeni vierrasta mutta puoleensa vetväää naista, vaan enempi kai siitä, että tällainen ei kai ole tapana.
Tai sitten vain omasta rajoittuneisuudestani kun sitä kuvittelee ja luulee, että sen oman rakkaansa ja erityisensä löytää ja kohtaa sitten vain jostain, jos niin on tarkoitettu. Ja ellei niin jatkan sinkkuna, kuten tähänkin asti.
Ehkä pohjimmiltani viihdyn liiankin hyvin sinkkuna joka tuntuu toisaalta osin ristiriitaiselta kun kuitenkin samanaikaisesti haaveksin ja unelmoin sen oman rakkaani ja erityiseni löytämisestä ja kohtaamisesta.
Älä edes pohdi lähestymistä tuollaisissa paikoissa! Naiset haluavat olla rauhassa kun ovat harrastamassa, kaupassa ostoksilla, kirjastoissa tai vaikkapa kavereiden kanssa baarissa. Sinä vain häiritsisit tyrkyttämällä seuraasi.
No sanoppa sitten paikka missä voisi yrittää lähestyä kun mainitsit tuon baarinkin, jota en itse edellä maininnut paikkojen joukossa ja jota olen pitänyt paikkana, jossa edellä mainitsemistani paikoista (kauppahalli, kirjasto ja lenkkipolku) saattaisin pitää paikkana, jossa olisi moraalisesti hyväksyttävämpää yrittää löytää itselle seuraa... - Ongelma vain on, että itse en koe viihtyväni baareissa, mitenkään erityisen hyvin. En siksi, ettenkö niistä olsi seuraa halutessani saanut. Mutta ei vaan tule lähdettyä enää itsekseen kun suurin osa kavereistani on jo ns. pariutunut. Tai sitten on vaan työviikon jälkeen tunne, että sitä puuhastelee itsekseen kotona kuin lähtisin baariin.... Toisaalta en ole osannut laittaa itseäni likoon Tinderiin (pajossa sen maineen johdosta), enkä ole toistaiseksi laittanut itseäni likoon millekään muulle netin treffisovellukselle, niin onko oikeastaan ihme, että olen sinkku....
Ainoa hyväksytty paikka missä voisit nykyään lähestyä naista on juurikin tuo Tinder. Se tosin voi tuhota itsetuntosi melko täysin ja jättää sinut todennäköisesti ihan yhtä yksinäiseksi kuin aikaisemminkin. Ota riski jos siltä tuntuu.
Onko kuinka jykevä leuka AP? Entäs metsästäjänsilmät? Löytyykö? Osaatko luoda jännitystä naisen elämään? Ilman näitä ovat vaihtoehtosi hyvin rajalliset. Joku Yh saattaisi sinut kelpuuttaa, jos todella nöyrä olet ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olen akateeminen ja lapseton, mutta sairaalloisen lihava. Tuskin kelpaisin.
Vierailija kirjoitti:
Saahan kaikki etsiä kumppania millä kriteereillä tahansa mutta kyllä tässäkin keskustelussa haiskahtaa "kuulumme parempaan kastiin kuin nuo toiset" asenne. Eikö tuollainen ole aika lapsellista ja vanhanaikaista. Itse ainakin olen mennyt vain ihminen edellä, miettimättä taustoja tai koulutusta. Olen akateeminen nainen, ollut kolmessa pitkässä suhteessa elämäni aikana, yksi heistä oli akateeminen mies. Hän oli kauhea mammanpoika, aina valittamassa ja vaatimassa huomiota ja ylistystä itselleen, myös muilta naisilta kuin minulta. Pitäisikö minun tuon kokemuksen perusteella leimata siis kaikki akateemiset miehet epäkypsiksi pelureiksi, samalla tavalla kuin monet täällä leimaa duunarit laiskoiksi? Nykyinen aviomieheni on duunari - rehellinen ja luotettava, ei juo eikä polta, töitä hänellä on aina riittänyt, taloutemme on hyvällä mallilla, onnellisesti yhdessä ollut melkein 10vuotta. Kaikki riippuu ihan yksilöstä itsestään.
Kyllähän tuosta ne vibat tulee, ettet parempaa saanut. Monet ihmiset eivät joudu koskaan elämässään edes puheisiin duunarin kanssa , joten kyllä se aika tehokkaasti karsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PKS ei ole kyllä juurikaan akateemisia 30-40v lapsettomia naisia jotka eivät olisi lihavia. Nämä satunnaiset tapaukset lähtee deittimarkkinoilta nopeammin kun ehdit kissaa sanoa. Valitettavaa miten suppeaa on tarjonta sinkuista Suomessa :(
Mitä vikaa lihavissa? Hekin ansaitsisivat onnea, hellyyttä ja kumppanuutta. Todella tyhmää karsia tuolla perusteella. Sitäpaitsi ne normipainoiset ja naiselliset katoavat markkinoilta, vaikkeivät edes olisi lapsettomia.
Ei yhtään mitään vikaa lihavissa ja he tietenkin ansaitsevat onnensa. Ainoa, mitä heille voin tosin tarjota, on ystävyyttä sillä ilman fyysistä vetovoimaa suhteemme olisi täysin platoninen.
Joillain miehillä on heikko libido. Useimmat eivät jää empimään, jos nainen on tarjolla.
Olen lesbo ja löydän helposti kuvaukseen sopivia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Onko kuinka jykevä leuka AP? Entäs metsästäjänsilmät? Löytyykö? Osaatko luoda jännitystä naisen elämään? Ilman näitä ovat vaihtoehtosi hyvin rajalliset. Joku Yh saattaisi sinut kelpuuttaa, jos todella nöyrä olet ihmisenä.
Missä mielestäsi sanottiin, että AP etsisi kumppania? Hän puhuu tuttavapiiristään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PKS ei ole kyllä juurikaan akateemisia 30-40v lapsettomia naisia jotka eivät olisi lihavia. Nämä satunnaiset tapaukset lähtee deittimarkkinoilta nopeammin kun ehdit kissaa sanoa. Valitettavaa miten suppeaa on tarjonta sinkuista Suomessa :(
Mitä vikaa lihavissa? Hekin ansaitsisivat onnea, hellyyttä ja kumppanuutta. Todella tyhmää karsia tuolla perusteella. Sitäpaitsi ne normipainoiset ja naiselliset katoavat markkinoilta, vaikkeivät edes olisi lapsettomia.
Ei yhtään mitään vikaa lihavissa ja he tietenkin ansaitsevat onnensa. Ainoa, mitä heille voin tosin tarjota, on ystävyyttä sillä ilman fyysistä vetovoimaa suhteemme olisi täysin platoninen.
Joillain miehillä on heikko libido. Useimmat eivät jää empimään, jos nainen on tarjolla.
Ei kannata lähteä suhteeseen jos ei fyysistä vetovoimaa ole. Se näkyy kyllä ja on aistittavissa sille toiselle että se inho/yökötys kytee siellä sisällä. Siinä vain sen lihava daami tuhoaa oman itsetuntonsa lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Saahan kaikki etsiä kumppania millä kriteereillä tahansa mutta kyllä tässäkin keskustelussa haiskahtaa "kuulumme parempaan kastiin kuin nuo toiset" asenne. Eikö tuollainen ole aika lapsellista ja vanhanaikaista. Itse ainakin olen mennyt vain ihminen edellä, miettimättä taustoja tai koulutusta. Olen akateeminen nainen, ollut kolmessa pitkässä suhteessa elämäni aikana, yksi heistä oli akateeminen mies. Hän oli kauhea mammanpoika, aina valittamassa ja vaatimassa huomiota ja ylistystä itselleen, myös muilta naisilta kuin minulta. Pitäisikö minun tuon kokemuksen perusteella leimata siis kaikki akateemiset miehet epäkypsiksi pelureiksi, samalla tavalla kuin monet täällä leimaa duunarit laiskoiksi? Nykyinen aviomieheni on duunari - rehellinen ja luotettava, ei juo eikä polta, töitä hänellä on aina riittänyt, taloutemme on hyvällä mallilla, onnellisesti yhdessä ollut melkein 10vuotta. Kaikki riippuu ihan yksilöstä itsestään.
Oletko itse akateemisesta taustasta vai mahdollisesti duunaritaustasta? Joku yllä esitti, että voi olla akateemisesti koulutettu mutta silti sielultaan duunari. Päteekö sinuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisista naisistahan on ylitarjontaa miehiin verrattuna pääkaupunkiseudulla. Eli joko miehessä pahasti vikaa tai kökkii lähinnä kotona tai väärissä paikoissa. Nämä naiset löytyvät työpaikoilta, kirjastolta, harrastuksista, opiston kursseilta, seminaareista, yhdistyksistä ja poliittisista piireistä. Tinderiin häiriköitäväksi ei moni nainen halua.
Tämä on totta. Ja mutkin suurin piirtein löytää edellä mainituista paikoista. Harmi että tinder jne on muuttuneet wt-menoksi, ei niissä täysijärkiset jaksa heilua. Miestä etsin mutten ole löytänyt. Mistä ne akateemiset alle 40v lapsettomat miehet löytyy? Eikö joku insinööri nyt voisi tälle kohderyhmälle tehdä seuranhakuun suuntautuneen apin? Sellaisen jossa samanlaiset mieltymykset antaisivat matchin tai ehdotuksen matciin. T. Nätti, hoikka ja kouluttautunut
No minut (miehen) voisit löytää vaikkapa kirjastosta, lenkkipolulta. Hetki sitten olist voinut löytää minut kauppahallista. - Ongelma taitaa ainakin itselläni olla, että en näissä edellä mainitsemissani paikoissa ole osannut monestikaan aatella, että yrittäisin "iskeä" itselleni seuraa ja kuka ties sen mahd. kumppanin. - Ja niin taitaa muutkin toimia.
Harvoin myöskään kukaan nainen on lähetynyt näissä paikoissa minua... Kyse ei ole siitä, että tarvitsisin vaikka rohkaisu ryyppyä voidakseni lähestyä itselkeni vierrasta mutta puoleensa vetväää naista, vaan enempi kai siitä, että tällainen ei kai ole tapana.
Tai sitten vain omasta rajoittuneisuudestani kun sitä kuvittelee ja luulee, että sen oman rakkaansa ja erityisensä löytää ja kohtaa sitten vain jostain, jos niin on tarkoitettu. Ja ellei niin jatkan sinkkuna, kuten tähänkin asti.
Ehkä pohjimmiltani viihdyn liiankin hyvin sinkkuna joka tuntuu toisaalta osin ristiriitaiselta kun kuitenkin samanaikaisesti haaveksin ja unelmoin sen oman rakkaani ja erityiseni löytämisestä ja kohtaamisesta.
Siinä olet oikeassa ettei kannata julkisella paikalla asioimassa olevia ihmisiä häiritä. Sitä kumppania ei kyllä löydy odottelemalla vaan se vaatii aktiivisuutta. Aktiivisuus kannattaa kuitenkin kohdentaa esim. harrastustoimintaan, kaveripiiriin , ylipäätään tilanteisiin, joissa ollaan muutenkin luontevasti ihmisten kanssa kanssakäymisessä. Opiskeluajan vapaa-ajan aktiviteetit olisi kannattanut käyttää hyväksi. Silloin ihmiset ovat avoimempia tutustumaan uusiin ihmisiin .
Opiskeluajoilta minulle jäi onnekseni joukko läheisiä ihmissuhteita (mukaan luettuna ex-kumppanini). Harratuksia varmaan itseni pitäsi laajentaa sosiaalisemmiksi, kuin nyt ne ovat aika paljon sellaisia, joissa vietän aikaa itsekseni. -"Korona aikana" tulin töiden perässä muuttaneeksi entuudestaan kokonaan vieraalle paikkakunnalle, joten on ennättänyt nyt "taas" mielessä käydä, että olisihan se yksi ja erityinenkin mieluisaa löytää....
Mutta haaste tai ongelma on, kenties juuri tuo, että mikä olisi sellaien paikka, jossa olsi luontevaa olla muiden ihmisten kanssa. - Kun esimerkiksi tuo Tinder, niin no se toimiee ehkä parhaiten paikoissa joissa asuu ja elää muutenkin paljon ihmisiä....
Vaikka olen nainen, olen huomannut, että keskiluokkaisista perheistä tulleilla akateemisilla miehillä on jo aivan erilainen naismakukin kuin työväenluokkaisilla miehillä. Naiset halutaan hillittyinä ja siisteinä. Ei mtään tatuointeja, sähäkkiä tukkia tai nirunarutoppeja. Klassista pukeutumista suositaan ja keskiluokkaisen naisen elämäntapaa, johon ei kuulu joku kännissä paljuttelu tai tosi tv:n katselu.