Eikö akateemiselle lapsettomalle 30-40v miehelle löydy vastaavanlaista naista?

Täällä 32v akateeminen, lapseton, hoikka ja kaunis muutenkin. Ei vaan kohtaa deittimarkkinoilla puolin ja toisin kiinnostukset. 

akateeminen nainen kirjoitti:

Pk-seudulla tosiaan on akateemisia naisia enemmän kuin miehiä ja monelle akateeminen kumppani haussa, eli nimenomaan miehellä pitäis olla mistä valita. Pitää vaan etsiä ne naiset. 

Akateemisten ihmisten piirit rakentuu suhteilla. Mikään kylmiltään lähestyminen ei onnistu, naiset on yleensä sen verran varautuneita, kun kylmiltään lähestyvä mies on yleensä joku häirikkö. 

Suhteen syntyminen ja edes seksuaalinen kiinnostus yleensä edellyttää, että tyyppi on jotain kautta tuttu valmiiksi. Eli joko töiden kautta (ei liian läheinen työkaveri), samassa harrastusryhmässä tai muuten tuttavapiirin kautta eteen tullut. Se on sitä esivalintaa, että miehellä on samat arvot, ajatusmaailma, mahdollisesti käytöstapoja on tullut vähän seurailtua. 

Vaikka mies olis fyysisesti millainen hottis, haluan katsella tyyppiä jonkin aikaa sosiaalisessa kanssakäymisessä, miten käyttäytyy muita kohtaan, se ratkaisee, kiinnostunko oikeasti. Samoin joku ensinäkemältä vaatimattomampi voi alkaa kiinnostaa, jos jutut ja käytös osuu. 

Hyvä käytös ja sosiaaliset taidot ovat tärkeät. Seurustelin hetken aikaa akateemisen miehen kanssa, joka ärisi, oli rasisti, arvosteli ylipainoisia naisia, vaikka oli itsekin ylipainoinen, ja möläytteli vähän kaikkea, eikä ymmärtänyt, miksi toiset pahoittivat mielensä. Ei riittänyt, että hän oli hyvin älykäs, kun viisaus kuitenkin puuttui. Toinen ääripää on henkilöt, jotka eivät osaa ilmaista itseään ja mielipiteitään sitäkään vähää ja kuitenkin ovat sitä mieltä, että naisten pitäisi kovasti innostua heistä. Kyllä minä ainakin haluan tutustua persoonaan enkä koulutustitteliin.

akateeminen nainen kirjoitti:

Pk-seudulla tosiaan on akateemisia naisia enemmän kuin miehiä ja monelle akateeminen kumppani haussa, eli nimenomaan miehellä pitäis olla mistä valita. Pitää vaan etsiä ne naiset. 

Akateemisten ihmisten piirit rakentuu suhteilla. Mikään kylmiltään lähestyminen ei onnistu, naiset on yleensä sen verran varautuneita, kun kylmiltään lähestyvä mies on yleensä joku häirikkö. 

Suhteen syntyminen ja edes seksuaalinen kiinnostus yleensä edellyttää, että tyyppi on jotain kautta tuttu valmiiksi. Eli joko töiden kautta (ei liian läheinen työkaveri), samassa harrastusryhmässä tai muuten tuttavapiirin kautta eteen tullut. Se on sitä esivalintaa, että miehellä on samat arvot, ajatusmaailma, mahdollisesti käytöstapoja on tullut vähän seurailtua. 

Vaikka mies olis fyysisesti millainen hottis, haluan katsella tyyppiä jonkin aikaa sosiaalisessa kanssakäymisessä, miten käyttäytyy muita kohtaan, se ratkaisee, kiinnostunko oikeasti. Samoin joku ensinäkemältä vaatimattomampi voi alkaa kiinnostaa, jos jutut ja käytös osuu. 

Olen akateeminen mutta juuri tuo varautuneisuus monilla on se ominaisuus, joka ei itseeni uppoa ollenkaan. Tosin nyt kun ollaan 40v puolin ja toisin niin varautuneisuus ainakin miehillä vähentynyt mikä on tosi kiva. Moni nainen on joko varautunut tai sellainen tärkeilijä, enkä sellaisten kanssa jaksa viettää aikaa. Sitten on rentoja kivojakin tyyppejä ja heidän kanssaan on ihana olla. Ja jos satuttiin olla samaan aikaan sinkkuina niin lähestyttiin miehiä ja meitä lähestyttiin ilman etä kukaan tunsi yhtään ketään ennestään. Välillä haaveilen muuttavani Suomesta tästä syystä, mutta mies ja lapset niin täällä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PKS ei ole kyllä juurikaan akateemisia 30-40v lapsettomia naisia jotka eivät olisi lihavia. Nämä satunnaiset tapaukset lähtee deittimarkkinoilta nopeammin kun ehdit kissaa sanoa. Valitettavaa miten suppeaa on tarjonta sinkuista Suomessa :( 

Mitä vikaa lihavissa? Hekin ansaitsisivat onnea, hellyyttä ja kumppanuutta. Todella tyhmää karsia tuolla perusteella. Sitäpaitsi ne normipainoiset ja naiselliset katoavat markkinoilta, vaikkeivät edes olisi lapsettomia.

Hellyys, onni ja kumppanuus ei ole mikään ihmisoikeus. Niinhän tekin aina sanotte seksistä miehille ja tottahan molemmat tietysti ovat.

On naisen oma vika, jos ei onnea, hellyttä ja kumppanuutta löytänyt. Kehittäkää itseänne, ja feminististen twiittien lukeminen ja omaksuminen ei sitten sitä kehittämistä ole.

Niinpä. Kumppania kaipaavia miehiäkin kehotetaan aina kehittämään itseään niissä asioissa, jotka ovat nimenomaan naisille tärkeitä.

Jos miehet esimerkiksi arvostavat normaalipainoista ja tervettä ulkonäköä, niin kannattaa alkaa kehittää itseään juurikin tästä. Se, että kehität itseäsi jonkin naistutkimuksen parissa, auttaa ihan yhtä paljon parisuhteen löytämisessä kuin, jos joku mies kehittää itseään videopeleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisista naisistahan on ylitarjontaa miehiin verrattuna pääkaupunkiseudulla. Eli joko miehessä pahasti vikaa tai kökkii lähinnä kotona tai väärissä paikoissa. Nämä naiset löytyvät työpaikoilta, kirjastolta, harrastuksista, opiston kursseilta, seminaareista, yhdistyksistä ja poliittisista piireistä. Tinderiin häiriköitäväksi ei moni nainen halua.

Tämä on totta. Ja mutkin suurin piirtein löytää edellä mainituista paikoista. Harmi että tinder jne on muuttuneet wt-menoksi, ei niissä täysijärkiset jaksa heilua. Miestä etsin mutten ole löytänyt. Mistä ne akateemiset alle 40v lapsettomat miehet löytyy? Eikö joku insinööri nyt voisi tälle kohderyhmälle tehdä seuranhakuun suuntautuneen apin? Sellaisen jossa samanlaiset mieltymykset antaisivat matchin tai ehdotuksen matciin. T. Nätti, hoikka ja kouluttautunut

No minut (miehen) voisit löytää vaikkapa kirjastosta, lenkkipolulta. Hetki sitten olist voinut löytää minut kauppahallista. - Ongelma  taitaa ainakin itselläni olla, että en näissä edellä mainitsemissani paikoissa ole  osannut monestikaan aatella, että yrittäisin "iskeä" itselleni seuraa ja kuka ties sen mahd. kumppanin. - Ja niin taitaa muutkin toimia.

Harvoin myöskään kukaan nainen on lähetynyt näissä paikoissa minua...    Kyse ei ole siitä, että tarvitsisin vaikka rohkaisu ryyppyä voidakseni lähestyä itselkeni vierrasta mutta puoleensa vetväää naista, vaan enempi kai siitä, että tällainen ei kai ole tapana.

Tai sitten vain omasta rajoittuneisuudestani kun sitä kuvittelee ja luulee, että sen oman rakkaansa ja erityisensä löytää ja kohtaa sitten vain jostain, jos niin on tarkoitettu. Ja ellei niin jatkan sinkkuna, kuten tähänkin asti.

Ehkä pohjimmiltani viihdyn liiankin hyvin sinkkuna joka tuntuu toisaalta osin ristiriitaiselta kun kuitenkin samanaikaisesti haaveksin ja unelmoin sen oman rakkaani ja erityiseni löytämisestä ja kohtaamisesta. 

Älä edes pohdi lähestymistä tuollaisissa paikoissa! Naiset haluavat olla rauhassa kun ovat harrastamassa, kaupassa ostoksilla, kirjastoissa tai vaikkapa kavereiden kanssa baarissa. Sinä vain häiritsisit tyrkyttämällä seuraasi.

No sanoppa sitten paikka missä voisi yrittää lähestyä kun mainitsit tuon baarinkin, jota en itse edellä maininnut paikkojen joukossa ja jota olen pitänyt paikkana, jossa edellä mainitsemistani paikoista (kauppahalli, kirjasto ja lenkkipolku) saattaisin pitää paikkana, jossa olisi moraalisesti hyväksyttävämpää yrittää löytää itselle seuraa... - Ongelma vain on, että itse en koe viihtyväni baareissa, mitenkään erityisen hyvin. En siksi, ettenkö niistä olsi seuraa halutessani saanut. Mutta ei vaan tule lähdettyä enää itsekseen kun suurin osa kavereistani on jo ns. pariutunut. Tai sitten on vaan työviikon jälkeen tunne, että sitä puuhastelee itsekseen kotona kuin lähtisin baariin.... Toisaalta en ole osannut laittaa itseäni likoon Tinderiin (pajossa sen maineen johdosta), enkä ole toistaiseksi laittanut itseäni likoon millekään muulle netin treffisovellukselle, niin onko oikeastaan ihme, että olen sinkku....    

Ainoa hyväksytty paikka missä voisit nykyään lähestyä naista on juurikin tuo Tinder. Se tosin voi tuhota itsetuntosi melko täysin ja jättää sinut todennäköisesti ihan yhtä yksinäiseksi kuin aikaisemminkin. Ota riski jos siltä tuntuu.

Olen kyllä jyrkästi erimieltä.  -En minä koe tai tunne, että tarvitsisin, jonkin teknisen aplikaation, jolla voisin tai saisin yksinomaan yrittää löytää itselleni mahd. kumppanin.

Nainen, joka on sitä mieltä, että häntä saa yrittää lähestyä ja osoittaa kiinnsotusta vain Tinderin tms. kautta, niin tuskin on oikea nainen minulle.

En voi mitään mutta tällaisesta naisesta syntyy itselleni niin pelokas ja tai ainakin arka mielikuva, että mahtaisiko hän muutenkaan innsotua monestakaan asiasta, jota saattasiin mahd. yhdessä haluta tehdä hänen kanssaan.  Kuten lähteä hänen kanssaan matkalla, jonnekin vai onko avaramaailma hänelle vaarojen karikko, jota mieluummin seuraa ja katsoo kotisohvalta. 

Totta kai lähestymiseni voi päätyä siihen, että  lähestymäni nainen ei innostu, mutta eihän hänellä ole mikään velvollisuus kiinnostua ja innostua minun seurastani.

Ei pakkien saaminen tietenkään mukavalta tunnu mutta  jos tai kun asiallisesti toista lähetyy ja hän mahd. yhtälailla tahdikkaasti torjuu lähestymisyritykseni, niin ei se nyt niin kamalaakaan ole, ettekö elämä voisi jatkua sen jälkeen eteenpäin ja pitää itseni avoimin mielin kohti tulevaa.  

Samaa mieltä. En käsitä monien naisten mielipidettä että heitä voi lähestyä vain tähtien asennon ollessa sitä ja tätä ja jos tunnetaan ennestään ja tarkkaillaan ja luoja ties mitä.  Miehet ei taida olla näin vaikeita vaikkeivat kyllä paljon lähesty naisia. Toisaalta jos usea nainen ajattelee noin niin ihmekös tuo jos heitä ei viitsi usein lähestyä. Minua on voinut lähestyä ja on lähestyttykin kadulla bussipysäkillä kaupassa ja ties missä. 

Sinkuisa haaste on se, kun monella kaverit ovat varattuja ja seuraa saa huonommin. Itse kävin sinkkuna välillä myös yksin oopperassa konserteissa ym. tapahtumissa, mutta aika paljon tuli oltua kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olin Tinderissä, mutta en kelvannut edes mätsiksi yhdellekään korkeakoulutetulle lapsettomalle miehelle. Olin kai liian vanha, liian koulutettu, lihava ja halusin lapsia.

toi lasten haluamine tuntui itselläni olevan se hankalin rasti kun deittailin. suuri osa akateemisista sinkkumiehistä sanoi ettei tiedä haluaako lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?

Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D

Vähemmän koulutettu ei ole riittävän älykäs ja sivistynyt. Yhteinen kokemusmaailma yhdistää.

Olen maisteri ja myöhemmin käynyt 4 amistutkintoa. On ihan mielenkiintoista seurata ihmisten käyttäytymisen muutosta, jos kaikki koulutukseni käyvät ilmi. Älykkyysmääräni ei ole pudonnut amikseni käytyäni mutta sivistykseni on lisääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisista naisistahan on ylitarjontaa miehiin verrattuna pääkaupunkiseudulla. Eli joko miehessä pahasti vikaa tai kökkii lähinnä kotona tai väärissä paikoissa. Nämä naiset löytyvät työpaikoilta, kirjastolta, harrastuksista, opiston kursseilta, seminaareista, yhdistyksistä ja poliittisista piireistä. Tinderiin häiriköitäväksi ei moni nainen halua.

Tämä on totta. Ja mutkin suurin piirtein löytää edellä mainituista paikoista. Harmi että tinder jne on muuttuneet wt-menoksi, ei niissä täysijärkiset jaksa heilua. Miestä etsin mutten ole löytänyt. Mistä ne akateemiset alle 40v lapsettomat miehet löytyy? Eikö joku insinööri nyt voisi tälle kohderyhmälle tehdä seuranhakuun suuntautuneen apin? Sellaisen jossa samanlaiset mieltymykset antaisivat matchin tai ehdotuksen matciin. T. Nätti, hoikka ja kouluttautunut

No minut (miehen) voisit löytää vaikkapa kirjastosta, lenkkipolulta. Hetki sitten olist voinut löytää minut kauppahallista. - Ongelma  taitaa ainakin itselläni olla, että en näissä edellä mainitsemissani paikoissa ole  osannut monestikaan aatella, että yrittäisin "iskeä" itselleni seuraa ja kuka ties sen mahd. kumppanin. - Ja niin taitaa muutkin toimia.

Harvoin myöskään kukaan nainen on lähetynyt näissä paikoissa minua...    Kyse ei ole siitä, että tarvitsisin vaikka rohkaisu ryyppyä voidakseni lähestyä itselkeni vierrasta mutta puoleensa vetväää naista, vaan enempi kai siitä, että tällainen ei kai ole tapana.

Tai sitten vain omasta rajoittuneisuudestani kun sitä kuvittelee ja luulee, että sen oman rakkaansa ja erityisensä löytää ja kohtaa sitten vain jostain, jos niin on tarkoitettu. Ja ellei niin jatkan sinkkuna, kuten tähänkin asti.

Ehkä pohjimmiltani viihdyn liiankin hyvin sinkkuna joka tuntuu toisaalta osin ristiriitaiselta kun kuitenkin samanaikaisesti haaveksin ja unelmoin sen oman rakkaani ja erityiseni löytämisestä ja kohtaamisesta. 

Älä edes pohdi lähestymistä tuollaisissa paikoissa! Naiset haluavat olla rauhassa kun ovat harrastamassa, kaupassa ostoksilla, kirjastoissa tai vaikkapa kavereiden kanssa baarissa. Sinä vain häiritsisit tyrkyttämällä seuraasi.

No sanoppa sitten paikka missä voisi yrittää lähestyä kun mainitsit tuon baarinkin, jota en itse edellä maininnut paikkojen joukossa ja jota olen pitänyt paikkana, jossa edellä mainitsemistani paikoista (kauppahalli, kirjasto ja lenkkipolku) saattaisin pitää paikkana, jossa olisi moraalisesti hyväksyttävämpää yrittää löytää itselle seuraa... - Ongelma vain on, että itse en koe viihtyväni baareissa, mitenkään erityisen hyvin. En siksi, ettenkö niistä olsi seuraa halutessani saanut. Mutta ei vaan tule lähdettyä enää itsekseen kun suurin osa kavereistani on jo ns. pariutunut. Tai sitten on vaan työviikon jälkeen tunne, että sitä puuhastelee itsekseen kotona kuin lähtisin baariin.... Toisaalta en ole osannut laittaa itseäni likoon Tinderiin (pajossa sen maineen johdosta), enkä ole toistaiseksi laittanut itseäni likoon millekään muulle netin treffisovellukselle, niin onko oikeastaan ihme, että olen sinkku....    

Ainoa hyväksytty paikka missä voisit nykyään lähestyä naista on juurikin tuo Tinder. Se tosin voi tuhota itsetuntosi melko täysin ja jättää sinut todennäköisesti ihan yhtä yksinäiseksi kuin aikaisemminkin. Ota riski jos siltä tuntuu.

Olen kyllä jyrkästi erimieltä.  -En minä koe tai tunne, että tarvitsisin, jonkin teknisen aplikaation, jolla voisin tai saisin yksinomaan yrittää löytää itselleni mahd. kumppanin.

Nainen, joka on sitä mieltä, että häntä saa yrittää lähestyä ja osoittaa kiinnsotusta vain Tinderin tms. kautta, niin tuskin on oikea nainen minulle.

En voi mitään mutta tällaisesta naisesta syntyy itselleni niin pelokas ja tai ainakin arka mielikuva, että mahtaisiko hän muutenkaan innsotua monestakaan asiasta, jota saattasiin mahd. yhdessä haluta tehdä hänen kanssaan.  Kuten lähteä hänen kanssaan matkalla, jonnekin vai onko avaramaailma hänelle vaarojen karikko, jota mieluummin seuraa ja katsoo kotisohvalta. 

Totta kai lähestymiseni voi päätyä siihen, että  lähestymäni nainen ei innostu, mutta eihän hänellä ole mikään velvollisuus kiinnostua ja innostua minun seurastani.

Ei pakkien saaminen tietenkään mukavalta tunnu mutta  jos tai kun asiallisesti toista lähetyy ja hän mahd. yhtälailla tahdikkaasti torjuu lähestymisyritykseni, niin ei se nyt niin kamalaakaan ole, ettekö elämä voisi jatkua sen jälkeen eteenpäin ja pitää itseni avoimin mielin kohti tulevaa.  

Samaa mieltä. En käsitä monien naisten mielipidettä että heitä voi lähestyä vain tähtien asennon ollessa sitä ja tätä ja jos tunnetaan ennestään ja tarkkaillaan ja luoja ties mitä.  Miehet ei taida olla näin vaikeita vaikkeivat kyllä paljon lähesty naisia. Toisaalta jos usea nainen ajattelee noin niin ihmekös tuo jos heitä ei viitsi usein lähestyä. Minua on voinut lähestyä ja on lähestyttykin kadulla bussipysäkillä kaupassa ja ties missä. 

Sinkuisa haaste on se, kun monella kaverit ovat varattuja ja seuraa saa huonommin. Itse kävin sinkkuna välillä myös yksin oopperassa konserteissa ym. tapahtumissa, mutta aika paljon tuli oltua kotona. 

Miehet eivät ole näin vaikeita kun ei tarvitse olla suurin osa miehsitä saisi Suomessa pysyä loppuikänsä sinkkuna, elleivät iste rohkaistuisi tavalla tai toisella lähestyä naista tai naisia. - Koska edelleen on paljon heitä, joiden mielestä miehen tehtävä on aloite. Tai kuinka mies kyllä tekisi aloitteen, jos vain olsi kyllin kiinnostunut. - Tietenkään kenenkään naisen ei ole mikään pakko tehdä aloitetta miehelle tai yhtään kenellekään.

Mutta on hieman hämmentävää miten erilaisia uskomuksia edelleen liitetään siihen miten parisuhteen pitäsi saada alkunsa.

Toki näiden uskomusten ylläpitäjiä on niin naisissa kuin miehissä. - Esimerkiksi yhtälailla osa miehistä saattaa haluta ylläpitää sitä uskomusta, että he nauttisivat siitä, että saavat metsässtää ja yrittää valloittaa naista, vaikka todellisuudessa monella miehellä ei ole paljon vaihtoehtoja vaan miehen on jaksettava yrittää ja yrittää uudemman kerran, jos hän haluaa itselleen kumppanin saada.

Toisaalta osa naisista saattaa aatella, että heidän tehtävänsä on ensin kieltäytyä jottei vaan antaisi istestään "liian helppoa" kuvaa. Tai kun he (naiset) lähestyisivät itseään kiinnostavalta vaikuttavaa sinkkua, niin ko. sinkun moraalinen velvollisuus olisi vastata myöntyvästi, koska muutoin hän itsekäs sikä. 

Eri   

Täällähän minä, mutta mistä sinut ja kaverisi löydän? :( -Speksit täyttävä nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on teennäisin ja typerin keskustelu tällä palstalla, ei helkkari.

Ei ihme, että olette sinkkuja.

Terv. ulkomailla ja kotimaassa kouluttautunut akateeminen nainen, joka sittemmin nai kotimaassa amismiehen, joka myöhemmin päätti oma-aloitteisesti mennä korkeakouluun ja kouluttautua lisää

Pieni vinkki kaikille teille teennäisille pätijöille tällä palstalla: kaiken maailman tittelit eivät ole mitään kiveen hakattuja teesejä siitä, että millainen ihminen ja henkilö on kyseessä; ihmiset voivat muuttua ja kehittyä elämänsä ja parisuhteen aikana; ylimielinen takertuminen johonkin statusmerkkiin kielii lähinnä alikehittyneestä itsetunnosta ja egoismista, mikä ei kieli hyvää parisuhteelle - kannattaa opetella eroon ko. ajatusmaailmasta, jos todella haluaa löytää onnellisen parisuhteen

Hyvä koulutus ei ole statusmerkki. Myöhemmistä tutkinnoistaan huolimatta miehesi on amis.

Eikös se ole korkeakoulutettu, vai meinaatko että alin/aikaisin tutkinto on tärkein? Oletko sinä kenties lukiolainen sitten vaikka olisit hankkinut maisterin paperit?

On kyllä vähän hellyttävää miten moni on yllättävän egoistinen täällä ja kuvittelee olevansa koulutuksensa vuoksi muita ihmisiä parempi ja älykkäämpi. Onhan se varmaan vähän onnetonta jos ainoat saavutukset elämässä on korkeakoulututkinto. Sitä mitenkään vähättelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan kaikki etsiä kumppania millä kriteereillä tahansa mutta kyllä tässäkin keskustelussa haiskahtaa "kuulumme parempaan kastiin kuin nuo toiset" asenne. Eikö tuollainen ole aika lapsellista ja vanhanaikaista. Itse ainakin olen mennyt vain ihminen edellä, miettimättä taustoja tai koulutusta. Olen akateeminen nainen, ollut kolmessa pitkässä suhteessa elämäni aikana, yksi heistä oli akateeminen mies. Hän oli kauhea mammanpoika, aina valittamassa ja vaatimassa huomiota ja ylistystä itselleen, myös muilta naisilta kuin minulta. Pitäisikö minun tuon kokemuksen perusteella leimata siis kaikki akateemiset miehet epäkypsiksi pelureiksi, samalla tavalla kuin monet täällä leimaa duunarit laiskoiksi? Nykyinen aviomieheni on duunari - rehellinen ja luotettava, ei juo eikä polta, töitä hänellä on aina riittänyt, taloutemme on hyvällä mallilla, onnellisesti yhdessä ollut melkein 10vuotta. Kaikki riippuu ihan yksilöstä itsestään. 

Kyllähän tuosta ne vibat tulee, ettet parempaa saanut. Monet ihmiset eivät joudu koskaan elämässään edes puheisiin duunarin kanssa , joten kyllä se aika tehokkaasti karsii.

Olen eri mutta sinun vastauksestasi taas tulee kateellisen ja katkeran ihmisen vibat, joka asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja sen takia luultavasti myös jää loppupeleissä yksin. Enkä tarkoita yksin vain parisuhde mielessä vaan myös muiden läheisten ihmissuhteiden suhteen. Aika vaikea löytää edes todella läheisiä ystäviä elämäänsä jos kuvittelee olevansa kaikkien muiden yläpuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne akateemiset, lapsettomat 30-40v naiset ovat jo saaneet tarpeekseen miesten perseilystä ja lopettaneet deittailun. Jos lapsia ei halua, niin ei ole kiirettä etsiä kumppania, asiaan voi palata vaikka eläkkeellä.

Myös miehet taitaa olla aika kypsiä näihin nykyajan "naisten" ylemmyydentuntoihin ja voimaantumisiin. Ette te ole mitään niin erikoista etteikö ilmankin pärjäisi.

Eikö ap tässä juuri huhuile tuttaviensa puolesta naisten perään? Se ettei hyväksy huonoa käytöstä ja anna kohdella itseään surkeasti, ei ole ylemmyydentuntoa. Nykyajan nainen voi valita sen fiksusti käyttäytyvän miehen ja sekös miehiä sapettaa.

Kyllä niitä on. Itsekin olen sellainen, tosin asun pirkanmaalla. Tinderissä en ole, koska siitä on niin huonoja kokemuksia. Jos keksitte jonkun sivuston, josta löytyy järkeviä ihmisiä, jotka haluavat löytää kumppanin, eivätkä juokse yhdenillan hoitojen perässä, niin tänne vinkkiä kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan kaikki etsiä kumppania millä kriteereillä tahansa mutta kyllä tässäkin keskustelussa haiskahtaa "kuulumme parempaan kastiin kuin nuo toiset" asenne. Eikö tuollainen ole aika lapsellista ja vanhanaikaista. Itse ainakin olen mennyt vain ihminen edellä, miettimättä taustoja tai koulutusta. Olen akateeminen nainen, ollut kolmessa pitkässä suhteessa elämäni aikana, yksi heistä oli akateeminen mies. Hän oli kauhea mammanpoika, aina valittamassa ja vaatimassa huomiota ja ylistystä itselleen, myös muilta naisilta kuin minulta. Pitäisikö minun tuon kokemuksen perusteella leimata siis kaikki akateemiset miehet epäkypsiksi pelureiksi, samalla tavalla kuin monet täällä leimaa duunarit laiskoiksi? Nykyinen aviomieheni on duunari - rehellinen ja luotettava, ei juo eikä polta, töitä hänellä on aina riittänyt, taloutemme on hyvällä mallilla, onnellisesti yhdessä ollut melkein 10vuotta. Kaikki riippuu ihan yksilöstä itsestään. 

Kyllähän tuosta ne vibat tulee, ettet parempaa saanut. Monet ihmiset eivät joudu koskaan elämässään edes puheisiin duunarin kanssa , joten kyllä se aika tehokkaasti karsii.

Olen eri mutta sinun vastauksestasi taas tulee kateellisen ja katkeran ihmisen vibat, joka asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja sen takia luultavasti myös jää loppupeleissä yksin. Enkä tarkoita yksin vain parisuhde mielessä vaan myös muiden läheisten ihmissuhteiden suhteen. Aika vaikea löytää edes todella läheisiä ystäviä elämäänsä jos kuvittelee olevansa kaikkien muiden yläpuolella. 

Mitä katkeraa siinä on jos ihmettelee miksi ihmeessä joku sivistynyt? koulutettu ihminen ottaa jonkin amisduunarin? Onhan nekin toki ihmisiä ja varmasti tarpeellisia ja arvokkaita sinänsä ,mutta onhan ne nyt ihan eri tasoa. En tunne ketään, jonka olisi tarvinnut ottaa jokin duunari kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on teennäisin ja typerin keskustelu tällä palstalla, ei helkkari.

Ei ihme, että olette sinkkuja.

Terv. ulkomailla ja kotimaassa kouluttautunut akateeminen nainen, joka sittemmin nai kotimaassa amismiehen, joka myöhemmin päätti oma-aloitteisesti mennä korkeakouluun ja kouluttautua lisää

Pieni vinkki kaikille teille teennäisille pätijöille tällä palstalla: kaiken maailman tittelit eivät ole mitään kiveen hakattuja teesejä siitä, että millainen ihminen ja henkilö on kyseessä; ihmiset voivat muuttua ja kehittyä elämänsä ja parisuhteen aikana; ylimielinen takertuminen johonkin statusmerkkiin kielii lähinnä alikehittyneestä itsetunnosta ja egoismista, mikä ei kieli hyvää parisuhteelle - kannattaa opetella eroon ko. ajatusmaailmasta, jos todella haluaa löytää onnellisen parisuhteen

Hyvä koulutus ei ole statusmerkki. Myöhemmistä tutkinnoistaan huolimatta miehesi on amis.

Eikös se ole korkeakoulutettu, vai meinaatko että alin/aikaisin tutkinto on tärkein? Oletko sinä kenties lukiolainen sitten vaikka olisit hankkinut maisterin paperit?

On kyllä vähän hellyttävää miten moni on yllättävän egoistinen täällä ja kuvittelee olevansa koulutuksensa vuoksi muita ihmisiä parempi ja älykkäämpi. Onhan se varmaan vähän onnetonta jos ainoat saavutukset elämässä on korkeakoulututkinto. Sitä mitenkään vähättelemättä.

Amispohjalta kyllä jää yleissivistykseen aikamoiset aukot.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tullut verkostoiduttua siellä yliopistolla? Kyllä minulle heti muistuu mieleen parittomiksi jääneitä tuon ikäluokan lapsettomia naisia. Eivät välttämättä ole tindereissä tai edes somessa.

Siitä yliopistosta on kohta 10 vuotta aikaa. Opiskeluaikojen tutut ovat muuttaneet ympäri maata ja maailmaa.

m33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisista naisistahan on ylitarjontaa miehiin verrattuna pääkaupunkiseudulla. Eli joko miehessä pahasti vikaa tai kökkii lähinnä kotona tai väärissä paikoissa. Nämä naiset löytyvät työpaikoilta, kirjastolta, harrastuksista, opiston kursseilta, seminaareista, yhdistyksistä ja poliittisista piireistä. Tinderiin häiriköitäväksi ei moni nainen halua.

Hep, täällä yksi! Olin just tinderissä. Ei suomalaiset miehet oikein edes lähde treffeille. Ne harvat jotka lähtevät, hermoilevat sitten kuin viimeistä päivää. En valitettavasti syty epävarmoista miehistä kun itse olen kuitenkin sosiaalinen jne.

Tuo seksuaalinen häiriköinti tinderissä alkoi tosiaankin tökkiä. En tiedä kohtaavatko kaikki naiset sitä vai onko se vaan meidän hoikkien ja nättien "etuoikeus" :p Osa tyypeistä yrittää myös väkisin suudella yms ekoilla treffeillä. Yöks.

Huonoa tuuria? Huono maku?

Eihän Tinder kaikille sovi, mutta omassa kuplassani on kyllä tosi paljon porukkaa jotka on deittailleet ja pariutuneet Tinderin avulla.

Joo, huono maku kun tykkäilin normaalipainoisista vaatetetuista miehistä ja ohitin kaikenmaailman punttipatet ja paljastelijat. Ei se käytös katsonut ulkonäköä tai koulutusta. Itseasiassa jotkut tutkijat olivat pahimpia fetisseineen. Ei niissä sinällään ole mitään pahaa, mutta en halua tutustua niihin sen enempää kun ei edes tunneta vielä. Alkaa vaan ällöttää kaikki miehet, kun sitä seksiä pitää tuputtaa koko ajan. Pidän kyllä seksistä ja paljon, mutta tuo tuputus on totaalinen turn off.

Totta, hyi yök. Ja just tää, että kun vasta yritetään tutustua viesteilemällä, ja yritän saada miehestä jotain tietoa, tahtoo vaan tulla jotain limaista saunanpesukommenttia. Ja jankuttaa perään näkemistä. En halua nähdä miestä josta en tiedä juuri mitään.

Harrastan siis uimista niin melkein aina tulee hirveä selänpesukommentti. Yök! Ja tuo siis koulutukseen ja ikään katsomatta. Ilmoituksessani selvästi haen tosimielellä seuraa. Siinä lukee erikseen vielä etten etsi päiväkahviseuraa. Silti noita tulee.

Pidän kyllä sekxistä ym mutta tuollainen käytös lyö tehokkaasti jarrut päälle. Miten yli 50v mies, joka ollut naimisissa ym, on noin törppö että luulee tuollaisen purevan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?

Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D

Puhutaan aamukahvipöydässä esim. yhteiskuntapolitiikasta, moraalista, yliopiston hallinnosta. Kyse ei ole siitä, etteikö vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää, vaan siitä, että vähemmän koulutettua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. (Jos vähemmänkoulutettua kiinnostaisi, hän siirtyisi opiskelemaan, eikä olisi enää vähemmänkoulutettu.)

Ei tässä ole kysymys mistään koulutustenvälisestä sodasta vaan ihmisten kiinnostuksenkohteista.

Mitä akateemisten ryyppäämiseen tulee, siinä yliopisto-opiskelijat ovat mestaroineet Suomessa jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien, ja sama meno jatkuu koulutusasteelta ylemmäksi noustessa, kovenee vaan. Enemmän akateemiset ryyppäävät kuin muut. Opiskelijat varmasti katsovatkin temppareita ja ottavat tatskoja, mutta jos akateemiselle uralle päätyy, siellä ei ole faktisesti aikaa katsoa tosi-tv:tä eikä se tarjoa mitään älyllisesti. Paitsi tietenkin niille kulttuurin- ja yhteiskuntatieteiden tutkijoille, joille tempparit ja täällä palstalla käydyt keskustelut ovat tutkimusaineistoa. Yksi tutkimuskysymys voisi olla sen selvittäminen (johon tosin tarvittaisiin vähän laajemmat lähteet), missä määrin koulutustaso korreloi minkäkin tosi-tv-sarjan katsomisen kanssa.

Sitten kun tutkimus tulisi ulos ja HS tekisi siitä uutisen, kommentoitaisi sitä "nollatutkimuksena". (Tämä tosin vain mutu-veikkaukseni)

Aamukahvilla yliopiston hallinnosta ja politiikasta? Olen ns. amis ja kuulostaa kyllä kuivalta puheenaiheelta.

Politiikka kiinnostaa kyllä monia amiksia, itseäni ei. Mutta kertokaapas, miksi joku DI ja vaikka bilsanmaikka puhuu aamukahvillä jostain yliopiston hallinnosta?

Olen sairaanhoitaja ja mies on trukkikuski, joskus puhutaan töistä, mutta on niin erilaisia työt ettei niistä kunnon keskustelua synny. Muista asioista sitten.

Vierailija kirjoitti:

Taitaapi olla oma vika. Minulle samanikäisenä miehenä on ollut tarjokkaita enemmän kuin tarvetta. Ehkä on aika pohtia mikä omassa käytöksessä mättää?

Tämä. Veljeni on akateeminen, lapseton, tuossa ikähaarukassa ja asuu pk-seudulla, eikä ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia löytää akateemista, hoikkaa ja lapsetonta naista.

Tinderissä....