Eikö akateemiselle lapsettomalle 30-40v miehelle löydy vastaavanlaista naista?

Naiset tykkää normaaleista miehistä. Valitettavasti olette polkunne valinnut, ihmismieltä ei voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan kaikki etsiä kumppania millä kriteereillä tahansa mutta kyllä tässäkin keskustelussa haiskahtaa "kuulumme parempaan kastiin kuin nuo toiset" asenne. Eikö tuollainen ole aika lapsellista ja vanhanaikaista. Itse ainakin olen mennyt vain ihminen edellä, miettimättä taustoja tai koulutusta. Olen akateeminen nainen, ollut kolmessa pitkässä suhteessa elämäni aikana, yksi heistä oli akateeminen mies. Hän oli kauhea mammanpoika, aina valittamassa ja vaatimassa huomiota ja ylistystä itselleen, myös muilta naisilta kuin minulta. Pitäisikö minun tuon kokemuksen perusteella leimata siis kaikki akateemiset miehet epäkypsiksi pelureiksi, samalla tavalla kuin monet täällä leimaa duunarit laiskoiksi? Nykyinen aviomieheni on duunari - rehellinen ja luotettava, ei juo eikä polta, töitä hänellä on aina riittänyt, taloutemme on hyvällä mallilla, onnellisesti yhdessä ollut melkein 10vuotta. Kaikki riippuu ihan yksilöstä itsestään. 

Kyllähän tuosta ne vibat tulee, ettet parempaa saanut. Monet ihmiset eivät joudu koskaan elämässään edes puheisiin duunarin kanssa , joten kyllä se aika tehokkaasti karsii.

Olen eri mutta sinun vastauksestasi taas tulee kateellisen ja katkeran ihmisen vibat, joka asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja sen takia luultavasti myös jää loppupeleissä yksin. Enkä tarkoita yksin vain parisuhde mielessä vaan myös muiden läheisten ihmissuhteiden suhteen. Aika vaikea löytää edes todella läheisiä ystäviä elämäänsä jos kuvittelee olevansa kaikkien muiden yläpuolella. 

Mitä katkeraa siinä on jos ihmettelee miksi ihmeessä joku sivistynyt? koulutettu ihminen ottaa jonkin amisduunarin? Onhan nekin toki ihmisiä ja varmasti tarpeellisia ja arvokkaita sinänsä ,mutta onhan ne nyt ihan eri tasoa. En tunne ketään, jonka olisi tarvinnut ottaa jokin duunari kumppaniksi.

Minä olen akateeminen nainen, ja oli ihan pakko ottaa duunari kumppaniksi. Kiinnostuksenkohteet ja arvomaailma kävivät niin hyvin yksiin ja vetovoimaakin oli, joten tuli sellainen olo, että tämä ihminen on pakko saada. Ja ihan samalla tasolla ollaan esimerkiksi yleissivistyksessä ja argumentaatiotaidossa, vaikka toisella onkin korkeampi koulutus kuin toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?

Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D

Puhutaan aamukahvipöydässä esim. yhteiskuntapolitiikasta, moraalista, yliopiston hallinnosta. Kyse ei ole siitä, etteikö vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää, vaan siitä, että vähemmän koulutettua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. (Jos vähemmänkoulutettua kiinnostaisi, hän siirtyisi opiskelemaan, eikä olisi enää vähemmänkoulutettu.)

Ei tässä ole kysymys mistään koulutustenvälisestä sodasta vaan ihmisten kiinnostuksenkohteista.

Mitä akateemisten ryyppäämiseen tulee, siinä yliopisto-opiskelijat ovat mestaroineet Suomessa jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien, ja sama meno jatkuu koulutusasteelta ylemmäksi noustessa, kovenee vaan. Enemmän akateemiset ryyppäävät kuin muut. Opiskelijat varmasti katsovatkin temppareita ja ottavat tatskoja, mutta jos akateemiselle uralle päätyy, siellä ei ole faktisesti aikaa katsoa tosi-tv:tä eikä se tarjoa mitään älyllisesti. Paitsi tietenkin niille kulttuurin- ja yhteiskuntatieteiden tutkijoille, joille tempparit ja täällä palstalla käydyt keskustelut ovat tutkimusaineistoa. Yksi tutkimuskysymys voisi olla sen selvittäminen (johon tosin tarvittaisiin vähän laajemmat lähteet), missä määrin koulutustaso korreloi minkäkin tosi-tv-sarjan katsomisen kanssa.

Sitten kun tutkimus tulisi ulos ja HS tekisi siitä uutisen, kommentoitaisi sitä "nollatutkimuksena". (Tämä tosin vain mutu-veikkaukseni)

Kuinka monen akateemisen oikeasti kuvittelet jauhavan aamupalapöydässä yliopiston hallinnosta saatika tajuavan sitä ja "moraalia" jotenkin syvällisesti??? Löisin itseni mieluummin tiiliskivellä tainnoksiin kuin seurustelisin kanssasi t. akateeminen akateemisesta perheestä P.S. Pröööööt sinulle

ap:llahan on hyvä tilanne, kun suostuu asumaan helsingissä. siellähän ne kaikki naiset ovat. muualla suomessa ei vapaita naisia ole ja aika harva mies suostuu muuttamaan helsinkiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?

Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D

Puhutaan aamukahvipöydässä esim. yhteiskuntapolitiikasta, moraalista, yliopiston hallinnosta. Kyse ei ole siitä, etteikö vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää, vaan siitä, että vähemmän koulutettua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. (Jos vähemmänkoulutettua kiinnostaisi, hän siirtyisi opiskelemaan, eikä olisi enää vähemmänkoulutettu.)

Ei tässä ole kysymys mistään koulutustenvälisestä sodasta vaan ihmisten kiinnostuksenkohteista.

Mitä akateemisten ryyppäämiseen tulee, siinä yliopisto-opiskelijat ovat mestaroineet Suomessa jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien, ja sama meno jatkuu koulutusasteelta ylemmäksi noustessa, kovenee vaan. Enemmän akateemiset ryyppäävät kuin muut. Opiskelijat varmasti katsovatkin temppareita ja ottavat tatskoja, mutta jos akateemiselle uralle päätyy, siellä ei ole faktisesti aikaa katsoa tosi-tv:tä eikä se tarjoa mitään älyllisesti. Paitsi tietenkin niille kulttuurin- ja yhteiskuntatieteiden tutkijoille, joille tempparit ja täällä palstalla käydyt keskustelut ovat tutkimusaineistoa. Yksi tutkimuskysymys voisi olla sen selvittäminen (johon tosin tarvittaisiin vähän laajemmat lähteet), missä määrin koulutustaso korreloi minkäkin tosi-tv-sarjan katsomisen kanssa.

Sitten kun tutkimus tulisi ulos ja HS tekisi siitä uutisen, kommentoitaisi sitä "nollatutkimuksena". (Tämä tosin vain mutu-veikkaukseni)

Aamukahvilla yliopiston hallinnosta ja politiikasta? Olen ns. amis ja kuulostaa kyllä kuivalta puheenaiheelta.

Politiikka kiinnostaa kyllä monia amiksia, itseäni ei. Mutta kertokaapas, miksi joku DI ja vaikka bilsanmaikka puhuu aamukahvillä jostain yliopiston hallinnosta?

Olen sairaanhoitaja ja mies on trukkikuski, joskus puhutaan töistä, mutta on niin erilaisia työt ettei niistä kunnon keskustelua synny. Muista asioista sitten.

On akateemisia, ja on "akateemisia". Olin tuo, joka kertoi aamukahvikeskusteluista, ja olen siinä mielessä akateeminen ja puolisoni myös, että työskentelemme yliopistossa. Näin ollen yliopiston hallinto on jostakin vinkkelistä katsottuna työpaikan asioita, mutta yleensä puhumme siitä laajemmassa, yhteiskunnallisessa merkityksessä.

Näin ollen määritelmällisesti, akateemisen perheen keskustelut ovat todennäköisesti epäkiinnostavia vähemmän koulutettujen näkökulmasta. Kuten totesit, amiksena kuulostaa korvaasi kuivalta. Sen sijaan meillä on aamukahvipöydässä keskustelun aiheina aina silloin tällöin mm. sairaanhoitajien työolot, on ollut jo kauan ennen tämän vuoden käänteitä. Meillä nuo sairaanhoitajien työolot ja palkkaus liittyvät vahvasti tuohon yhteiskunta-moraaliseen keskusteluun. 

Voi olla, että on saanut akateemisen koulutuksen "DI" tai "bilsanmaikka", mutta se on sitten siitä ihmisestä kiinni, pitääkö edes itseään "akateemisena". Akateemisuus on koulutustaustan ohella ennen muuta elämänasenne. Osa porukasta hakee yliopistosta vain sen ammattikoulutuksen (DI tai bilsanmaikka) ja that's it, sitten keskitytään elämässä muihin asioihin; sitten on niitä ihmisiä, jotka maisterinkoulutuksen jälkeen liittyvät esim. mukaan alumnitoimintaan ja ylipäänsä seuraavat sitä, mitä heidän alma materissaan sen jälkeen tapahtuu, kun ovat itse opinahjonsa jättäneet. Heillä todennäköisesti on myös "elämänikäisen oppimisen" ideaali, johon he kasvattavat myös lapsensa. Heillä saattaa olla hyvin laajat kotikirjastot, he ovat niitä, jotka ostavat entisten opiskelukavereidensa (ja muiden) kirjoittamia tietokirjoja sitä mukaa kuin niitä tulee. Heitä voi hyvin pitää akateemisina ihmisinä, vaikka virallisesti se heidän koulutustasonsa on sama kuin DI:llä ja bilsanmaikalla, jotka eivät yliopistoa mieti sen jälkeen lainkaan, kun ovat tutkintotodistuksensa ulos sieltä saaneet.

Ja kuten sanottuna, kysymys ei ole niinkään koulutuksesta kuin elämänasenteesta. On myös sielultaan akateemisia, laaja-alaisesti sivistyneitä ihmisiä, jotka eivät ole korkeakoulussa koskaan käyneet; aiempina vuosikymmeninä näitä oli enemmän, myös ns. työväenluokassa, mutta nykyään kaikilla halukkailla ja kyvykkäillä lienee mahdollisuus kouluttautua ihan virallisestikin niin pitkälle kuin rahkeita riittää. Aiempina vuosikymmeninä se ei ollut monille mahdollista. Voi olla, että tilanne on jo muuttunut sinne vanhan luokkayhteiskunnan suuntaan, että yliopisto-opiskelemaan eivät pääse kaikki kyvykkäät vaan enenevässä määrin keskitasoiset, joiden kotoa löytyy rahaa kustantamaan opintoaikojen eläminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?

Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D

Puhutaan aamukahvipöydässä esim. yhteiskuntapolitiikasta, moraalista, yliopiston hallinnosta. Kyse ei ole siitä, etteikö vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää, vaan siitä, että vähemmän koulutettua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. (Jos vähemmänkoulutettua kiinnostaisi, hän siirtyisi opiskelemaan, eikä olisi enää vähemmänkoulutettu.)

Ei tässä ole kysymys mistään koulutustenvälisestä sodasta vaan ihmisten kiinnostuksenkohteista.

Mitä akateemisten ryyppäämiseen tulee, siinä yliopisto-opiskelijat ovat mestaroineet Suomessa jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien, ja sama meno jatkuu koulutusasteelta ylemmäksi noustessa, kovenee vaan. Enemmän akateemiset ryyppäävät kuin muut. Opiskelijat varmasti katsovatkin temppareita ja ottavat tatskoja, mutta jos akateemiselle uralle päätyy, siellä ei ole faktisesti aikaa katsoa tosi-tv:tä eikä se tarjoa mitään älyllisesti. Paitsi tietenkin niille kulttuurin- ja yhteiskuntatieteiden tutkijoille, joille tempparit ja täällä palstalla käydyt keskustelut ovat tutkimusaineistoa. Yksi tutkimuskysymys voisi olla sen selvittäminen (johon tosin tarvittaisiin vähän laajemmat lähteet), missä määrin koulutustaso korreloi minkäkin tosi-tv-sarjan katsomisen kanssa.

Sitten kun tutkimus tulisi ulos ja HS tekisi siitä uutisen, kommentoitaisi sitä "nollatutkimuksena". (Tämä tosin vain mutu-veikkaukseni)

Kuinka monen akateemisen oikeasti kuvittelet jauhavan aamupalapöydässä yliopiston hallinnosta saatika tajuavan sitä ja "moraalia" jotenkin syvällisesti??? Löisin itseni mieluummin tiiliskivellä tainnoksiin kuin seurustelisin kanssasi t. akateeminen akateemisesta perheestä P.S. Pröööööt sinulle

Vastaan, että en välttämättä kovin monen. Korostan sitä, mitä olen todennut aiemmin: on akateemisia, ja on "akateemisia". Itse kuulun siihen koulukuntaan, jolla "akateemisuus velvoittaa" - ja omat kiinnostuksenkohteeni ovat samanlaiset kuin puolisollani. Siksi meillä on molempia kiinnostavia keskusteluita myös aamukahvipöydässä.

Ps. On myös akateemisia käytöstapoja, ja on myös ihan ns. peruskäytöstapoja. Se on sitten perheestä kiinni, miten ne on jälkikasvulle välitetty (tai onko niitä ollut ylipäänsä alkujaan ollut olemassakaan). Ei yliopistokoulutuksen saaminen kerro mitään ihmisen sivistystasosta. Osoitit sen jälleen tässä kaikelle tätä palstaa lukevalle kansalle. ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?

Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D

Puhutaan aamukahvipöydässä esim. yhteiskuntapolitiikasta, moraalista, yliopiston hallinnosta. Kyse ei ole siitä, etteikö vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää, vaan siitä, että vähemmän koulutettua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. (Jos vähemmänkoulutettua kiinnostaisi, hän siirtyisi opiskelemaan, eikä olisi enää vähemmänkoulutettu.)

Ei tässä ole kysymys mistään koulutustenvälisestä sodasta vaan ihmisten kiinnostuksenkohteista.

Mitä akateemisten ryyppäämiseen tulee, siinä yliopisto-opiskelijat ovat mestaroineet Suomessa jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien, ja sama meno jatkuu koulutusasteelta ylemmäksi noustessa, kovenee vaan. Enemmän akateemiset ryyppäävät kuin muut. Opiskelijat varmasti katsovatkin temppareita ja ottavat tatskoja, mutta jos akateemiselle uralle päätyy, siellä ei ole faktisesti aikaa katsoa tosi-tv:tä eikä se tarjoa mitään älyllisesti. Paitsi tietenkin niille kulttuurin- ja yhteiskuntatieteiden tutkijoille, joille tempparit ja täällä palstalla käydyt keskustelut ovat tutkimusaineistoa. Yksi tutkimuskysymys voisi olla sen selvittäminen (johon tosin tarvittaisiin vähän laajemmat lähteet), missä määrin koulutustaso korreloi minkäkin tosi-tv-sarjan katsomisen kanssa.

Sitten kun tutkimus tulisi ulos ja HS tekisi siitä uutisen, kommentoitaisi sitä "nollatutkimuksena". (Tämä tosin vain mutu-veikkaukseni)

Aamukahvilla yliopiston hallinnosta ja politiikasta? Olen ns. amis ja kuulostaa kyllä kuivalta puheenaiheelta.

Politiikka kiinnostaa kyllä monia amiksia, itseäni ei. Mutta kertokaapas, miksi joku DI ja vaikka bilsanmaikka puhuu aamukahvillä jostain yliopiston hallinnosta?

Olen sairaanhoitaja ja mies on trukkikuski, joskus puhutaan töistä, mutta on niin erilaisia työt ettei niistä kunnon keskustelua synny. Muista asioista sitten.

On akateemisia, ja on "akateemisia". Olin tuo, joka kertoi aamukahvikeskusteluista, ja olen siinä mielessä akateeminen ja puolisoni myös, että työskentelemme yliopistossa. Näin ollen yliopiston hallinto on jostakin vinkkelistä katsottuna työpaikan asioita, mutta yleensä puhumme siitä laajemmassa, yhteiskunnallisessa merkityksessä.

Näin ollen määritelmällisesti, akateemisen perheen keskustelut ovat todennäköisesti epäkiinnostavia vähemmän koulutettujen näkökulmasta. Kuten totesit, amiksena kuulostaa korvaasi kuivalta. Sen sijaan meillä on aamukahvipöydässä keskustelun aiheina aina silloin tällöin mm. sairaanhoitajien työolot, on ollut jo kauan ennen tämän vuoden käänteitä. Meillä nuo sairaanhoitajien työolot ja palkkaus liittyvät vahvasti tuohon yhteiskunta-moraaliseen keskusteluun. 

Voi olla, että on saanut akateemisen koulutuksen "DI" tai "bilsanmaikka", mutta se on sitten siitä ihmisestä kiinni, pitääkö edes itseään "akateemisena". Akateemisuus on koulutustaustan ohella ennen muuta elämänasenne. Osa porukasta hakee yliopistosta vain sen ammattikoulutuksen (DI tai bilsanmaikka) ja that's it, sitten keskitytään elämässä muihin asioihin; sitten on niitä ihmisiä, jotka maisterinkoulutuksen jälkeen liittyvät esim. mukaan alumnitoimintaan ja ylipäänsä seuraavat sitä, mitä heidän alma materissaan sen jälkeen tapahtuu, kun ovat itse opinahjonsa jättäneet. Heillä todennäköisesti on myös "elämänikäisen oppimisen" ideaali, johon he kasvattavat myös lapsensa. Heillä saattaa olla hyvin laajat kotikirjastot, he ovat niitä, jotka ostavat entisten opiskelukavereidensa (ja muiden) kirjoittamia tietokirjoja sitä mukaa kuin niitä tulee. Heitä voi hyvin pitää akateemisina ihmisinä, vaikka virallisesti se heidän koulutustasonsa on sama kuin DI:llä ja bilsanmaikalla, jotka eivät yliopistoa mieti sen jälkeen lainkaan, kun ovat tutkintotodistuksensa ulos sieltä saaneet.

Ja kuten sanottuna, kysymys ei ole niinkään koulutuksesta kuin elämänasenteesta. On myös sielultaan akateemisia, laaja-alaisesti sivistyneitä ihmisiä, jotka eivät ole korkeakoulussa koskaan käyneet; aiempina vuosikymmeninä näitä oli enemmän, myös ns. työväenluokassa, mutta nykyään kaikilla halukkailla ja kyvykkäillä lienee mahdollisuus kouluttautua ihan virallisestikin niin pitkälle kuin rahkeita riittää. Aiempina vuosikymmeninä se ei ollut monille mahdollista. Voi olla, että tilanne on jo muuttunut sinne vanhan luokkayhteiskunnan suuntaan, että yliopisto-opiskelemaan eivät pääse kaikki kyvykkäät vaan enenevässä määrin keskitasoiset, joiden kotoa löytyy rahaa kustantamaan opintoaikojen eläminen.

Niin tottahan professoriperheessä on erilaiset jutut ja käsitys akateemisuudesta kuin vaikkapa perheessä, jossa toinen on yksityisellä tietoliikenneinssinä ja toinen vaikkapa alakoulun luokanopettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla akateeminen? Puhutteko aamukahvipöydässä sitten jotain niin korkealentoisia juttuja, ettei vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää?

Ja jos luulette, että akateeminen ei esim. ryyppää, ota tatuointeja, katso temppareita ja leikkaa kananpyllytukkaa niin oh boy miten väärässä olettekaan :D

Puhutaan aamukahvipöydässä esim. yhteiskuntapolitiikasta, moraalista, yliopiston hallinnosta. Kyse ei ole siitä, etteikö vähemmän koulutettu voi niitä ymmärtää, vaan siitä, että vähemmän koulutettua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. (Jos vähemmänkoulutettua kiinnostaisi, hän siirtyisi opiskelemaan, eikä olisi enää vähemmänkoulutettu.)

Ei tässä ole kysymys mistään koulutustenvälisestä sodasta vaan ihmisten kiinnostuksenkohteista.

Mitä akateemisten ryyppäämiseen tulee, siinä yliopisto-opiskelijat ovat mestaroineet Suomessa jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien, ja sama meno jatkuu koulutusasteelta ylemmäksi noustessa, kovenee vaan. Enemmän akateemiset ryyppäävät kuin muut. Opiskelijat varmasti katsovatkin temppareita ja ottavat tatskoja, mutta jos akateemiselle uralle päätyy, siellä ei ole faktisesti aikaa katsoa tosi-tv:tä eikä se tarjoa mitään älyllisesti. Paitsi tietenkin niille kulttuurin- ja yhteiskuntatieteiden tutkijoille, joille tempparit ja täällä palstalla käydyt keskustelut ovat tutkimusaineistoa. Yksi tutkimuskysymys voisi olla sen selvittäminen (johon tosin tarvittaisiin vähän laajemmat lähteet), missä määrin koulutustaso korreloi minkäkin tosi-tv-sarjan katsomisen kanssa.

Sitten kun tutkimus tulisi ulos ja HS tekisi siitä uutisen, kommentoitaisi sitä "nollatutkimuksena". (Tämä tosin vain mutu-veikkaukseni)

Aamukahvilla yliopiston hallinnosta ja politiikasta? Olen ns. amis ja kuulostaa kyllä kuivalta puheenaiheelta.

Politiikka kiinnostaa kyllä monia amiksia, itseäni ei. Mutta kertokaapas, miksi joku DI ja vaikka bilsanmaikka puhuu aamukahvillä jostain yliopiston hallinnosta?

Olen sairaanhoitaja ja mies on trukkikuski, joskus puhutaan töistä, mutta on niin erilaisia työt ettei niistä kunnon keskustelua synny. Muista asioista sitten.

On akateemisia, ja on "akateemisia". Olin tuo, joka kertoi aamukahvikeskusteluista, ja olen siinä mielessä akateeminen ja puolisoni myös, että työskentelemme yliopistossa. Näin ollen yliopiston hallinto on jostakin vinkkelistä katsottuna työpaikan asioita, mutta yleensä puhumme siitä laajemmassa, yhteiskunnallisessa merkityksessä.

Näin ollen määritelmällisesti, akateemisen perheen keskustelut ovat todennäköisesti epäkiinnostavia vähemmän koulutettujen näkökulmasta. Kuten totesit, amiksena kuulostaa korvaasi kuivalta. Sen sijaan meillä on aamukahvipöydässä keskustelun aiheina aina silloin tällöin mm. sairaanhoitajien työolot, on ollut jo kauan ennen tämän vuoden käänteitä. Meillä nuo sairaanhoitajien työolot ja palkkaus liittyvät vahvasti tuohon yhteiskunta-moraaliseen keskusteluun. 

Voi olla, että on saanut akateemisen koulutuksen "DI" tai "bilsanmaikka", mutta se on sitten siitä ihmisestä kiinni, pitääkö edes itseään "akateemisena". Akateemisuus on koulutustaustan ohella ennen muuta elämänasenne. Osa porukasta hakee yliopistosta vain sen ammattikoulutuksen (DI tai bilsanmaikka) ja that's it, sitten keskitytään elämässä muihin asioihin; sitten on niitä ihmisiä, jotka maisterinkoulutuksen jälkeen liittyvät esim. mukaan alumnitoimintaan ja ylipäänsä seuraavat sitä, mitä heidän alma materissaan sen jälkeen tapahtuu, kun ovat itse opinahjonsa jättäneet. Heillä todennäköisesti on myös "elämänikäisen oppimisen" ideaali, johon he kasvattavat myös lapsensa. Heillä saattaa olla hyvin laajat kotikirjastot, he ovat niitä, jotka ostavat entisten opiskelukavereidensa (ja muiden) kirjoittamia tietokirjoja sitä mukaa kuin niitä tulee. Heitä voi hyvin pitää akateemisina ihmisinä, vaikka virallisesti se heidän koulutustasonsa on sama kuin DI:llä ja bilsanmaikalla, jotka eivät yliopistoa mieti sen jälkeen lainkaan, kun ovat tutkintotodistuksensa ulos sieltä saaneet.

Ja kuten sanottuna, kysymys ei ole niinkään koulutuksesta kuin elämänasenteesta. On myös sielultaan akateemisia, laaja-alaisesti sivistyneitä ihmisiä, jotka eivät ole korkeakoulussa koskaan käyneet; aiempina vuosikymmeninä näitä oli enemmän, myös ns. työväenluokassa, mutta nykyään kaikilla halukkailla ja kyvykkäillä lienee mahdollisuus kouluttautua ihan virallisestikin niin pitkälle kuin rahkeita riittää. Aiempina vuosikymmeninä se ei ollut monille mahdollista. Voi olla, että tilanne on jo muuttunut sinne vanhan luokkayhteiskunnan suuntaan, että yliopisto-opiskelemaan eivät pääse kaikki kyvykkäät vaan enenevässä määrin keskitasoiset, joiden kotoa löytyy rahaa kustantamaan opintoaikojen eläminen.

Niin tottahan professoriperheessä on erilaiset jutut ja käsitys akateemisuudesta kuin vaikkapa perheessä, jossa toinen on yksityisellä tietoliikenneinssinä ja toinen vaikkapa alakoulun luokanopettaja.

Niin, ja tässä kertomassani tapauksessa ei edes olla "professoritasolla". Tarkoitukseni ei ollut yleistää, kunhan vain annoin yhden esimerkin yhden akateemisena itseään pitävän perheen aamukahvikeskusteluista. Kummallista saada jotain prööt-vastauksia ihmiseltä, jolla on erilaiset aamukahvikeskustelut... Pääasia on kai kaikessa ihmisen (sosiaalisessa) olemisessa se, että löytää ne omannäköisensä ihmiset, joiden kanssa viihtyy juuri sillä tavalla ja niillä keskusteluilla, kuin itse haluaa. Monet vähemmän koulutetut ihmiset ovat esim. täällä kirjoittamansa perusteella aidosti fiksumpia ja älykkäämpiä kuin he, joilla on akateeminen koulutustausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako edetä akateemisuus edellä?

Kannattaa, jos se on itselle tärkeä arvo.

Aika heiveröisellä pohjalla vaikuttaisi arvotus tuolloin olevan.

[/quote]

... Toki voi olla, että duunaritaustainen korkeasti kouluttautunut on henkisesti yhä duunari.[/quote]

??? Tuollaisen toteamuksen kuuleminen/lukeminen pistäisi kyllä varpailleen asianomaisen (toteamuksen antajan) suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaapi olla oma vika. Minulle samanikäisenä miehenä on ollut tarjokkaita enemmän kuin tarvetta. Ehkä on aika pohtia mikä omassa käytöksessä mättää?

Tämä. Veljeni on akateeminen, lapseton, tuossa ikähaarukassa ja asuu pk-seudulla, eikä ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia löytää akateemista, hoikkaa ja lapsetonta naista.

Jopa minulle on ollut helppoa vaikka en ole itse akateeminen.

Eli te rakastutte tutkintoon, ette ihmiseen.

Helsinkihän on kouluttautuneita sinkkunaisia täynnä. Todennäköisesti ette vain ole match. Esim. sinä olet poliittisesti oikealta ja pukeudut ja käyttäydyt konservatiivisempiin piireihin sopivasti. Sinkkunaiset taas monet ovat vihervasemmistoa, löytyy kirkkaanpunaiseksi värjättyä tukkaa ja voimakkaita mielipiteitä. Tai sitten ne naiset, ketkä vielä ovat sinkkuina, ovat lihavia tai muutoin ulkonäöllisesti sulle kelpaamattomia. Tilastoissa heitä kuitenkin on.

Suurin osa pariutui jo opiskeluaikana tai viimeistään hyvin pian sen jälkeen, eli alle 30-vuotiaana. Tosiaan suurin osa korkeakoulutetuista, ketkä lapsia meinaa tehdä, on ne lapset jo viimeistään 35v mennessä tehneet. Ja näin ollen sitten siitä eteenpäin alkaa löytyä eronneita, joilla lapsia. Itsekin olen 38v eronnut sinkkuäiti (ja KTM). Enempää lapsia en halua, että vauva-ajat on tässä vaiheessa jo taakse jäänyttä elämää.

Mulle hoikkana ja lapsettomana tinder tarjoili lähinnä saunaseuraa. Fiksujen profiilien ja jopa mukavan viestittelyn jälkeen oltiinkin vailla pelkkää seksiä. Sitä sitten yritettiin huijata vaikka ja minkälaisin vilunkikeinoin alkaen iän valehtelemisesta päättyen tosi rakkauden suitsuttamiseen. Ei hitto mitä ajanhukkaa. Taidanpa ostaa vain uuden dildon. N39

Vierailija kirjoitti:

akateeminen nainen kirjoitti:

Pk-seudulla tosiaan on akateemisia naisia enemmän kuin miehiä ja monelle akateeminen kumppani haussa, eli nimenomaan miehellä pitäis olla mistä valita. Pitää vaan etsiä ne naiset. 

Akateemisten ihmisten piirit rakentuu suhteilla. Mikään kylmiltään lähestyminen ei onnistu, naiset on yleensä sen verran varautuneita, kun kylmiltään lähestyvä mies on yleensä joku häirikkö. 

Suhteen syntyminen ja edes seksuaalinen kiinnostus yleensä edellyttää, että tyyppi on jotain kautta tuttu valmiiksi. Eli joko töiden kautta (ei liian läheinen työkaveri), samassa harrastusryhmässä tai muuten tuttavapiirin kautta eteen tullut. Se on sitä esivalintaa, että miehellä on samat arvot, ajatusmaailma, mahdollisesti käytöstapoja on tullut vähän seurailtua. 

Vaikka mies olis fyysisesti millainen hottis, haluan katsella tyyppiä jonkin aikaa sosiaalisessa kanssakäymisessä, miten käyttäytyy muita kohtaan, se ratkaisee, kiinnostunko oikeasti. Samoin joku ensinäkemältä vaatimattomampi voi alkaa kiinnostaa, jos jutut ja käytös osuu. 

Hyvä käytös ja sosiaaliset taidot ovat tärkeät. Seurustelin hetken aikaa akateemisen miehen kanssa, joka ärisi, oli rasisti, arvosteli ylipainoisia naisia, vaikka oli itsekin ylipainoinen, ja möläytteli vähän kaikkea, eikä ymmärtänyt, miksi toiset pahoittivat mielensä. Ei riittänyt, että hän oli hyvin älykäs, kun viisaus kuitenkin puuttui. Toinen ääripää on henkilöt, jotka eivät osaa ilmaista itseään ja mielipiteitään sitäkään vähää ja kuitenkin ovat sitä mieltä, että naisten pitäisi kovasti innostua heistä. Kyllä minä ainakin haluan tutustua persoonaan enkä koulutustitteliin.

Joo, kyllä sinne yliopistomaailmaankin mahtuu kaikenlaista kulkijaa. Joku voi olla huippututkija omalla alallaan, mutta sosiaalisesti todella kömpelö. Tässäkin ketjussa näitä, ketkä niin korostaa akateemisuuden hienouksia, mutta oikeasti sitä laaja-alaiseen, monivivahteiseen ja sivistyneeseen keskusteluun kykenevää joukkoa ei todellakaan ole kaikki.

Todistin eräässä lomakohteessa akateemisen pariskunnan keskustelua (väkisin kuulin sivusta). Juorusivat ummet ja lammet milloin mistäkin akateemisen tittelin omaavasta yhteisestä tutustaan. Vaikka käsittelivät akateemisiakin saavutuksia, oli se ennen kaikkea juoruilua ja osin pahantahtoistakin. Puhuivat siten, että oli selvää, että ovat itsekin osa tiedeyhteisöä. En kovin sivistyneeksi sitä keskustelua sanoisi. :D

[/quote] Olen maisteri ja myöhemmin käynyt 4 amistutkintoa. On ihan mielenkiintoista seurata ihmisten käyttäytymisen muutosta, jos kaikki koulutukseni käyvät ilmi. Älykkyysmääräni ei ole pudonnut amikseni käytyäni mutta sivistykseni on lisääntynyt.[/quote]

Tuosta käyttäytymisen muutoksesta saisit kenties alkuaineistoa jatkaa taas akateemisesti johonkin käyttäytymistieteiden tohtorinväitöskirjaan.

Terv. ulkomailla ja kotimaassa kouluttautunut akateeminen nainen, joka sittemmin nai kotimaassa amismiehen, joka myöhemmin päätti oma-aloitteisesti mennä korkeakouluun ja kouluttautua lisää

Pieni vinkki kaikille teille teennäisille pätijöille tällä palstalla: kaiken maailman tittelit eivät ole mitään kiveen hakattuja teesejä siitä, että millainen ihminen ja henkilö on kyseessä; ihmiset voivat muuttua ja kehittyä elämänsä ja parisuhteen aikana; ylimielinen takertuminen johonkin statusmerkkiin kielii lähinnä alikehittyneestä itsetunnosta ja egoismista, mikä ei kieli hyvää parisuhteelle - kannattaa opetella eroon ko. ajatusmaailmasta, jos todella haluaa löytää onnellisen parisuhteen

Hyvä koulutus ei ole statusmerkki. Myöhemmistä tutkinnoistaan huolimatta miehesi on amis.

Ja niinpä tuo 'amis-mies' onkin katsannoltaan ja näkemykseltään paljon laaja-alaisempi ja maailmaa realistisemminkin ymmärtävä kuin jokin omaan 'akateemisuutensa' pömpeliin itsensä jumittanut. (Sivusta)