Lue keskustelun säännöt.
Liian tasainen ja särmätön nainen
22.09.2022 |
Tällainen kuulemma olen.
Joskus aiemminkin mut on jätetty, yks sanoi saatesanoiksi, että hän syttyy siitä kun nainen on oikukas ja haastava (jota minä en ole),
toinen oikein suuttui, kun olin "laimean mielipiteetön" kun hän kysyi mielipidettäni otetaanko kumpaa viiniä ja minä sanoin että "ihan sama, kumpikin käy" (se oli totuus, minusta oli aivan sama, en tunne viinejä).
Miehet kyllä ihastuvat minuun helposti, olen iloinen ja ystävällinen ja ihan ok näköinen, mutta sitten tulen dumbatuksi kun olen niin tylsä. En haasta riitaa, mielialani ei juuri heittele, olen rauhallinen, elämäni on sujuvaa ja mutkatonta, tykkään työstäni, harrastuksistani, talous ja mielenterveys on kunnossa.
Noh, miestä ei tahdo löytyä, mutta eipä kai kaikkea voi saada...
Kommentit (744)
Ei se mielestäni ole aina henkistä sekoilua. Toinen osapuoli voi esim. olla välttelevät ja passiivis-aggressiivinen, joka mielellään hautaa asioita maton alle ja on sokea omalle luonteelleen. Hän saattaa omahyväisesti pitää itseään rauhallisena ja järkevänä ihmisenä ja asettaa itsensä toisen yläpuolelle. Kyllä tuollainen ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, se siinä on, että sinä olet aito, osoitat tunteita, otat kontaktia, välität ja olet sinut oman vittumaisen akkuutesi kanssa. Siksi miehet eivät voi vastustaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on aina ollut parisuhteissa teini-ikäisestä lähtien, vaikka on oikutteleva, haastaa riitaa, lokkeilee ja hankala luonteeltaan. Ehkä miehet sitten tykkäävät näistä ns. oman elämänsä haistattelevista Pikku Myy -tyylisistä naisista?
Täytyy myöntää että itse oon just tämmönen jännänainen, vaikka parisuhteiden alkupuolella yritänkin esittää rauhallisempaa ja normaalimpaa. En ole edes nätti ja aina on miehiä riittänyt ja mitä pahempi oon ollu, sitä enemmän ne on rakastaneet. En haluaisi olla tälläinen vittumainen akka, mutta minkäs teet.
Toisaalta sinussa voi viehättää tuo aitous. Myönnät heti olevasi "vittumainen akka". Se voi olla joskus helpompaa ja simppelimpää elämää sellaisen kanssa, joka myöntää tietyt asiat ja on sinut itsensä kanssa, kuin ihminen joka osaa kyllä puhua ja analysoida, mutta loppuviimein ei näe omia puutteitaan, kanna mistään vastuuta ja puhuu asiat aina siitä näkökulmasta.
Ehkä niitä miehiä ei kiinnosta sun "jännyys" vaan se että sinun jänniä puoliasi on helpompi sietää, kun myönnät ne itsekin.
Miehet haluavat olla se vahvempi osapuoli. Henkinen sekoilija on siihen oiva väline. Kun toinen on aikuinen ja fiksu, mies joutuu skarppaamaan ja kasvamaan itsekin henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsi mielestäni olennaisen asian eli raiteiltaan suistumisen. Olen miettinyt tätä, että joillakin on tämä taipumus ja toisilla ei.
Itse olen sisäisesti suistumaisillani melkein jatkuvasti raiteiltani. Tämä johtuu varmasti epävakaasta ja staattisesti stressaavasta taustastani, jossa pelkäsin aivan jatkuvasti vanhempieni puolesta, että pysyvätkö he edes hengissä, sekä luontaisista heikoista taipumuksistani. Siksi tarvitsen paljon ihan rauhallista olemista, että pysyn kasassa enkä suistu henkisesti raiteiltani.
Olen tehnyt elämäni mahdollisimman stressittömäksi, että voin olla rauhallisesti läsnä perheelleni ja hoitaa työni. Sinänsä olen hyvin rauhallinen, pohdiskeleva ja hidastempoinen luonteeltaan, mutta hermoni ovat ikäänkuin palaneet karrelle niin monta kertaa ja olen kokenut loppuunpalamisia, suuria pettymyksiä ihmissuhteissa, traumaattisia kasvojenmenetyksiä ym, että stressinsietokykyni on alhainen. Menneet traumat nousevat helposti pintaan.
Mielestäni sellaisella ihmisellä, jolla on turvallinen ja vakaa kotitausta ja yleisesti rauhallinen ja turvallinen olo, eikä jatkuvaa sisäistä raiteiltaan suistumisen tunnetta ja sitä vastaan taistelemassa, on asiat hyvin. Hänen ei tarvitse käydä suuria sisäisiä kamppailusta pysyäkseen rauhallisena, joten energiaa riittää varmasti kaikkeen muuhunkin. Itsekin olen rauhallinen, mutta näen sen eteen kovasti vaivaa ja olen raivannut elämäni stressittömäksi, lähes erakoitumiseen asti. Rauhallinen ja vakaa mieheni on opettanut minua paljon siinä, ettei oikeasti tarvitse kokoajan taistella elämässä jotakin uhkaa, vihollista ja romahdusta vastaan, vaan että elämä on ihan mukavaa ja siitä voi nauttia eikä tarvitse kokoajan pelätä jotakin pahinta.
Paljon samaa meillä. Olen etsinyt elämän, jossa pysyn raiteillani ja tasapainoisena, samalla hyvinvoivana. Se tarkoittaa sitä, että draamailevat kusipäät on rajattu elämäni ulkopuolelle.
Mulla ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri miesten suhteen. Kerta toisensa jälkeen on saanut pettyä. Kovin usein en ole edes yrittänyt, katsotaan josko joskus vielä löytyisi.
Vittumaiseksi ajaksi itseään kutsunut kirjoittaja ei tarkemmin kertonut käytöksestään.
*ajaksi = akaksi
Vierailija kirjoitti:
Vittumaiseksi ajaksi itseään kutsunut kirjoittaja ei tarkemmin kertonut käytöksestään.
Oletko sellainen kuin luulet olevasi?
Millainen sinä ihan oikeasti olet!
Yritätkö miellyttää? Ja ketä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran yksi tapailemani mies yhtäkkiä kesken rauhallisen yhteisen ajan vieton alkoi tivata minulta että millainen hän on mielestäni. Sanoin spontaanisti ja iloiseen sävyyn, että ihana. Hän alkoi ivata tuota vastaustani ja tiuskia ja tuhahdella. Itse en ole enää miesten kanssa tekemisissä romanttisessa mielessä enkä kaverimielessäkään.
Vastasit yhdellä valjulla adjektiivilla ja kehtaat syytellä ex-miestäsi tuhahtelusta (ikään kuin tuhahtelullakaan olisi mitään tähdellistä merkitystä) Hohoijaa, miten lapsellinen ja heikolla sosiaalisella älykkyydellä varustettu ihminen olet. Plussaa siitä, etteivät geenisi leviä. Ps. Fiksua olisi ollut myötävärähdellä tyypin kanssa, jolloin olisit ollut hieman romanttisempi sananvalinnoissasi.
Toivon todella, että löydät hyvän ja luotettavan miehen, todellisen rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsi mielestäni olennaisen asian eli raiteiltaan suistumisen. Olen miettinyt tätä, että joillakin on tämä taipumus ja toisilla ei.
Itse olen sisäisesti suistumaisillani melkein jatkuvasti raiteiltani. Tämä johtuu varmasti epävakaasta ja staattisesti stressaavasta taustastani, jossa pelkäsin aivan jatkuvasti vanhempieni puolesta, että pysyvätkö he edes hengissä, sekä luontaisista heikoista taipumuksistani. Siksi tarvitsen paljon ihan rauhallista olemista, että pysyn kasassa enkä suistu henkisesti raiteiltani.
Olen tehnyt elämäni mahdollisimman stressittömäksi, että voin olla rauhallisesti läsnä perheelleni ja hoitaa työni. Sinänsä olen hyvin rauhallinen, pohdiskeleva ja hidastempoinen luonteeltaan, mutta hermoni ovat ikäänkuin palaneet karrelle niin monta kertaa ja olen kokenut loppuunpalamisia, suuria pettymyksiä ihmissuhteissa, traumaattisia kasvojenmenetyksiä ym, että stressinsietokykyni on alhainen. Menneet traumat nousevat helposti pintaan.
Mielestäni sellaisella ihmisellä, jolla on turvallinen ja vakaa kotitausta ja yleisesti rauhallinen ja turvallinen olo, eikä jatkuvaa sisäistä raiteiltaan suistumisen tunnetta ja sitä vastaan taistelemassa, on asiat hyvin. Hänen ei tarvitse käydä suuria sisäisiä kamppailusta pysyäkseen rauhallisena, joten energiaa riittää varmasti kaikkeen muuhunkin. Itsekin olen rauhallinen, mutta näen sen eteen kovasti vaivaa ja olen raivannut elämäni stressittömäksi, lähes erakoitumiseen asti. Rauhallinen ja vakaa mieheni on opettanut minua paljon siinä, ettei oikeasti tarvitse kokoajan taistella elämässä jotakin uhkaa, vihollista ja romahdusta vastaan, vaan että elämä on ihan mukavaa ja siitä voi nauttia eikä tarvitse kokoajan pelätä jotakin pahinta.
Paljon samaa meillä. Olen etsinyt elämän, jossa pysyn raiteillani ja tasapainoisena, samalla hyvinvoivana. Se tarkoittaa sitä, että draamailevat kusipäät on rajattu elämäni ulkopuolelle.
Mulla ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri miesten suhteen. Kerta toisensa jälkeen on saanut pettyä. Kovin usein en ole edes yrittänyt, katsotaan josko joskus vielä löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, älä viitsi tuoda tuollaista aggressiivista tyyliä tähän ketjuun. Täällä puhutaan tosi henkilökohtaisista ja kipeistä asioista. On ollut hyvää keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran yksi tapailemani mies yhtäkkiä kesken rauhallisen yhteisen ajan vieton alkoi tivata minulta että millainen hän on mielestäni. Sanoin spontaanisti ja iloiseen sävyyn, että ihana. Hän alkoi ivata tuota vastaustani ja tiuskia ja tuhahdella. Itse en ole enää miesten kanssa tekemisissä romanttisessa mielessä enkä kaverimielessäkään.
Vastasit yhdellä valjulla adjektiivilla ja kehtaat syytellä ex-miestäsi tuhahtelusta (ikään kuin tuhahtelullakaan olisi mitään tähdellistä merkitystä) Hohoijaa, miten lapsellinen ja heikolla sosiaalisella älykkyydellä varustettu ihminen olet. Plussaa siitä, etteivät geenisi leviä. Ps. Fiksua olisi ollut myötävärähdellä tyypin kanssa, jolloin olisit ollut hieman romanttisempi sananvalinnoissasi.
Aivan. Elämässä on tärkeää oppia löytämään totuus omasta itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sellainen kuin luulet olevasi?
Millainen sinä ihan oikeasti olet!
Yritätkö miellyttää? Ja ketä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella, että löydät hyvän ja luotettavan miehen, todellisen rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsi mielestäni olennaisen asian eli raiteiltaan suistumisen. Olen miettinyt tätä, että joillakin on tämä taipumus ja toisilla ei.
Itse olen sisäisesti suistumaisillani melkein jatkuvasti raiteiltani. Tämä johtuu varmasti epävakaasta ja staattisesti stressaavasta taustastani, jossa pelkäsin aivan jatkuvasti vanhempieni puolesta, että pysyvätkö he edes hengissä, sekä luontaisista heikoista taipumuksistani. Siksi tarvitsen paljon ihan rauhallista olemista, että pysyn kasassa enkä suistu henkisesti raiteiltani.
Olen tehnyt elämäni mahdollisimman stressittömäksi, että voin olla rauhallisesti läsnä perheelleni ja hoitaa työni. Sinänsä olen hyvin rauhallinen, pohdiskeleva ja hidastempoinen luonteeltaan, mutta hermoni ovat ikäänkuin palaneet karrelle niin monta kertaa ja olen kokenut loppuunpalamisia, suuria pettymyksiä ihmissuhteissa, traumaattisia kasvojenmenetyksiä ym, että stressinsietokykyni on alhainen. Menneet traumat nousevat helposti pintaan.
Mielestäni sellaisella ihmisellä, jolla on turvallinen ja vakaa kotitausta ja yleisesti rauhallinen ja turvallinen olo, eikä jatkuvaa sisäistä raiteiltaan suistumisen tunnetta ja sitä vastaan taistelemassa, on asiat hyvin. Hänen ei tarvitse käydä suuria sisäisiä kamppailusta pysyäkseen rauhallisena, joten energiaa riittää varmasti kaikkeen muuhunkin. Itsekin olen rauhallinen, mutta näen sen eteen kovasti vaivaa ja olen raivannut elämäni stressittömäksi, lähes erakoitumiseen asti. Rauhallinen ja vakaa mieheni on opettanut minua paljon siinä, ettei oikeasti tarvitse kokoajan taistella elämässä jotakin uhkaa, vihollista ja romahdusta vastaan, vaan että elämä on ihan mukavaa ja siitä voi nauttia eikä tarvitse kokoajan pelätä jotakin pahinta.
Paljon samaa meillä. Olen etsinyt elämän, jossa pysyn raiteillani ja tasapainoisena, samalla hyvinvoivana. Se tarkoittaa sitä, että draamailevat kusipäät on rajattu elämäni ulkopuolelle.
Mulla ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri miesten suhteen. Kerta toisensa jälkeen on saanut pettyä. Kovin usein en ole edes yrittänyt, katsotaan josko joskus vielä löytyisi.
Kiitos! Niin minäkin toivon. Uskalsin taas pitkästä aikaa yrittää ja otin siipeeni pahemman kerran. Mutta parempi näin kuin että olisin edelleen siinä suhteessa. Hän saa kiusata nyt seuraavaa kohdetta.
Jännä huomata, tässäkin ketjussa, että osa ihmisistä on tyyliin "tässä mä nyt oon, tämmönen", ettei edes yritetän kehittyä ja kasvaa elämän varrella, että oma elämä ja yhteiselo toisten kanssa olisi joustavampaa. Sen sijaan jatketaan vaan niillä malleilla ja keinoilla, jotka opittiin lapsuudessa. Meillä taisi olla sen verran heikot keinot ja mallit, että oltiin pakotettuja etsimään toimivammat tilalle. Olisin varmaan krooninen mielenterveyspotilas, ellen olisi niin tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen nykyisellä Ensitreffit alttarilla, kun muilla pareilla menee hyvin, mutta kauniilla Sallalla, joka on rauhallinen, fiksu ja tasainen, ei kovin suurieleinen tai eläytyvä, niin mies sanoo, että "Ei oo oikein kemiaa, kyllä kaipais tähän suhteeseen jotain potkua, nyt on liian rauhallista."
Taas herää kysymys siitä millaisesta miehestä on kyse.
Hassua kuinka tasaisuus ja rauhallisuus on kauniiden naisten pulma.
Vaikuttaa kovasti siltä että oli nainen luonteeltaan millainen tahansa niin jos ulkonäköä riittää, halutaan maskuliininen mies. Ja sellaiset miehet eivät halua tylsää ja tasaista naista, vaan naisen jossa on "haastetta".
Ne miehet jotka haluaisivat tasaisen naisen, eivät kelpaa hyvännäköisille naisille.
Ja näinhän asia olikin.
Koska Salla on suht hyvännäköinen, mies valikoituu tasoteorian mukaan. Eli lihaksikas ja menevä sporttaaja Espoosta, jolle Salla on liian tylsä.
Sallalle sopisi joku rauhallinen mies pikkukaupungista jonka kanssa voisi kierrellä mustikkametsässä, mutta ei Salla sellaista voi ottaa koska ulkonäkö riittää kovempitasoiseen mieheen.
Aivan näinhän ne miehet ajattelee. Siis kauniille pitäisi kelvata ruma joka ei kelpaa rumille naisillekaan. Noilla spekseiillä et löydä koskaan ketään. Liikaa on katsottu somesta paljasta pintaa ja haaveillaan niistä misseistä ikuisesti. Ei koskaan tutustuta aidosti tavallisiin naisiin yhtään missään kun kaikki on vaan sieltä netistä valkattua. Ihmekös kun ei naisia löydy.
Eiköhän se tasoteoria järjellä ajatellen mene kuitenkin niin että pitäisi etsiä siitä omasta lohkosta eli suurin piirtein samaa tasoa ulkoisesti ja sisäisesti. Sama koulutustaso hyvä juttu. Samat periaatteet ja elämänarvot. Se että viihtyy kaupungissa tai maalla ettei toinen koko ajan haaveile maalle muutosta ja toinen vilkkaasta kaupunkielämästä. Mikähän tässä on niin vaikeaa ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran yksi tapailemani mies yhtäkkiä kesken rauhallisen yhteisen ajan vieton alkoi tivata minulta että millainen hän on mielestäni. Sanoin spontaanisti ja iloiseen sävyyn, että ihana. Hän alkoi ivata tuota vastaustani ja tiuskia ja tuhahdella. Itse en ole enää miesten kanssa tekemisissä romanttisessa mielessä enkä kaverimielessäkään.
Vastasit yhdellä valjulla adjektiivilla ja kehtaat syytellä ex-miestäsi tuhahtelusta (ikään kuin tuhahtelullakaan olisi mitään tähdellistä merkitystä) Hohoijaa, miten lapsellinen ja heikolla sosiaalisella älykkyydellä varustettu ihminen olet. Plussaa siitä, etteivät geenisi leviä. Ps. Fiksua olisi ollut myötävärähdellä tyypin kanssa, jolloin olisit ollut hieman romanttisempi sananvalinnoissasi.
Oletkoha itse esimerkki myötä- vai "vastavärähtelijästä"? Epäilen jälkimmäistä 😔
Vierailija kirjoitti:
ihana suomimies 😊 miksi tyytyisit johonkin vitunsäälittävään, rumaan, lörtsypilluiseen suomilahnaan, kun voit saada minut 🤭 he ovat niin säälittäviä jämiä 😁
Veikkaisin syyksi kielimuuria. On pitemmän päälle raskasta joutua kommunikoimaan muulla kuin äidinkielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän on hioutunut elämän kovassa koulussa eikä ota enää pulttia pikkuasioista. Ja isoista asioista, niitä ei ole niin montaa.
Oletko joku puuseppä vai miksi haluat päästä hiomaan särmät pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko jollain miehellä tähän jotain mielipidettä?
Toki. Aloitus on kuin jostain tempparimaailmasta tai pikkukylän paikallisesta varsinkin kun aloittaja on tullut "dumbatuksi". En ihan usko, että joku väikkäriä kirjastossa naputteleva haluaisi pitkän päivän jälkeen katsella kotonaan oikukasta ja haastavaa naista.
Usko mitä haluat mutta nämä asiast eivät katso oppiarvoa. Olen ollut 25v töissä eräässä työpaikassa jossa suurin osa on korkeastikoulutettuja tohtoreita ym. Suhdepelit eivät eroa muusta väestöstä yhtään.
Huonosti kohtelevista naisista mieheni kai tykkää. Kehuja satanut Facebookissa, ihastuu hyötyjänaisiin ja pubiruusutyrkkyihin/elämäm koluihin jotka ovat olleet miehen pienten työttömyysrahojen perässä. Itse en koskaan ole saanut sellaista (noloa) julkista ylistystä ja emojitulvaa, mitä on ex-seurustelukumppaneille syytänyt. Kai netissä herutuskuvia jakava kovisnainen vaikuttaa miehen metsästysviettiin ja itse olen liian helposti saatavilla ja mies saa seksiä liian helposti kun haluja on itsellä liikaa, en osaa edes kiristää seksillä vaan pihtaus aina johtunut oikeasta syystä esim alkuraskaudessa varominen.
Olen kyllä kiivasluonteinen ja kovasanainen, mutta miehen kanssa harvoin kunnon riitaa. Niistä mies tosissaan itse suuttuu pikkuasioistakin :D Raittiina/kohtuukäyttäjänä, tylsänä uskovaisena (ei muita parempana siis vaan yritän elää kunnollisesti etten petä/valehtele jne.),marttailevana, perhe- ja työkeskeisenä yrittäjänaisena vaan puuttuu se jokin. Kun yritän välillä laittautua ja esittää jotain epäluotettavaa tyrkkyä, niin mies nauraa mutta hämäys välillä onnistuukin ja miehen silmät loistavat.
En kyllä ymmärrä! Kai se on sitä, mihin mies on tottunut. Turpaan on tullut elämässä hänellä paljon, onko minut valinnut kun kerrankin on rauhallista, mutta seksi olisi parempaa varmaan tietysti niiden näyttävien horomilffien kanssa.
Ei minkään näköinen kirjoitti:
Huonosti kohtelevista naisista mieheni kai tykkää. Kehuja satanut Facebookissa, ihastuu hyötyjänaisiin ja pubiruusutyrkkyihin/elämäm koluihin jotka ovat olleet miehen pienten työttömyysrahojen perässä. Itse en koskaan ole saanut sellaista (noloa) julkista ylistystä ja emojitulvaa, mitä on ex-seurustelukumppaneille syytänyt. Kai netissä herutuskuvia jakava kovisnainen vaikuttaa miehen metsästysviettiin ja itse olen liian helposti saatavilla ja mies saa seksiä liian helposti kun haluja on itsellä liikaa, en osaa edes kiristää seksillä vaan pihtaus aina johtunut oikeasta syystä esim alkuraskaudessa varominen.
Olen kyllä kiivasluonteinen ja kovasanainen, mutta miehen kanssa harvoin kunnon riitaa. Niistä mies tosissaan itse suuttuu pikkuasioistakin :D Raittiina/kohtuukäyttäjänä, tylsänä uskovaisena (ei muita parempana siis vaan yritän elää kunnollisesti etten petä/valehtele jne.),marttailevana, perhe- ja työkeskeisenä yrittäjänaisena vaan puuttuu se jokin. Kun yritän välillä laittautua ja esittää jotain epäluotettavaa tyrkkyä, niin mies nauraa mutta hämäys välillä onnistuukin ja miehen silmät loistavat.
En kyllä ymmärrä! Kai se on sitä, mihin mies on tottunut. Turpaan on tullut elämässä hänellä paljon, onko minut valinnut kun kerrankin on rauhallista, mutta seksi olisi parempaa varmaan tietysti niiden näyttävien horomilffien kanssa.
Sori vaan, mutta ei Jumala ole tarkoittanut uskoville ihmisille tuollaista elämää. Jos et itse kunnioita itseäsi niin kunnioita itseäsi edes Jumalan luotuna ja lähde vetämään.
hyvä ketju tuntuu tutulta kuvio. olen melko rauhallinen nainen ja kylläkin mielipiteissä ja keskusteluissa ilmaisen mielipiteeni vahvasti.
olen onnistunut seurusteleen, riitoja inhoavien miesten kanssa, koska itsekkin inhoan riiteluä.koen että se kuuluu teini elämään.tykkään turvallisesta ja rennosta ilmapiiristä kotona.keskustelusta ja pulmien ratkomisesta keskustellen, kyllä tykkään.
tietenkin työpaikalla ja sisarusten kanssa, olen joskus joutunut verbaali tappeluun vastoin tahtoa, koska toiset kaipaa just draamaa.
joskus tuntuu et suhteet kaatui just mun rauhallisuuteen ja miehen toinen kumppani olikin joku tappelija joka oli jännittävämpi.
sekin suhde tais kaatua liikaan tappeluun.
mun mielestä älykkyys, mielenkiintoisuus, persoonallisuus,joku kiusoitteleva seksuaalinen vire, on tarpeeksi jännää mulle, kotiriidat jostain astian paikasta, ei ole musta jännittävää tai kiehtovaa.
en tiedä millainen mies sopisi minulle, siis mikä persoonallisuus. koen olevani tasapainoisuutta,tervettä mieltä ja älykkyyttä tavoitteleva persoona.
Niinpä. Sitten on meitä, jotka emme kestä elämässämme sen enempää vitt*maisia akkoja tai ukkoja vaan liputamme henkisen kasvun ja kehityksen puolesta. Tollasen käytöksen pitäisi jäädä yläasteen ovien sulkeutuessa takana. Ihminen saa olla temperamentikas jne, mutta käytöksestään on jokainen oikeasti vastuussa. Temperamentin taakse ei voi piiloutua ja oikeuttaa sillä huonoa käytöstä tai ikävää luonnettaan.