Liian tasainen ja särmätön nainen

pesukoneenkarhu kirjoitti:

Mikset hanki yhtä tylsää miestä? Tai edes miestä joka ei suutu yhden viinipullon takia. Jos olet niin laimea ja mielipiteetön, niin miksei mies itse valinnut viiniä, vai kävikö hänellekin kenties molemmat... Hanki tyttöystävä, niiden kanssa ei ajaudu onkaloon, toisin kuin miesten. 

Mitä nyt naisparit eroaa kaikkein useimmiten...

Et kai tosiaan väitä, että naisten väliset ihmissuhteet sujuvat mutkattomasti ja sopuisasti? Älähän nyt...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsuudenkodissa tottunut, että tunteita näytetään avoimesti ja äänekkäästi (tai ainakin, että naiset näyttää), niin voi tuntua, ettei rauhallinen puoliso, josta ei juuri saa reaktiota irti, välitä oikeasti. Itse ainakin koen, että sellaisten "kaikki sopii -tyyppien" kanssa jää helposti tosi yksin, eikä ikään kuin saa kontaktia siihen toiseen, jos mistään ei ikinä olla kunnolla eri mieltä.

Ei kai rauhallisuus tarkoita sitä, ettei ole mielipiteitä. Itse olen rauhallinen, inhoan kaikenlaista draamaa ja riitelyä. Mutta mielipiteitä minulta todellakin löytyy, en ole mikään "ihan sama, päätä sä" -tyyppi.

Joskus tuntuu, että aika moni rauhallinen on näitä ihan sama, päätä sä tyyppejä.

Entä jos onkin "ihan sama, päätä sä" -tyyppi, mutta ei olekaan rauhallinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Siskoni on aina ollut parisuhteissa teini-ikäisestä lähtien, vaikka on oikutteleva, haastaa riitaa, lokkeilee ja hankala luonteeltaan. Ehkä miehet sitten tykkäävät näistä ns. oman elämänsä haistattelevista Pikku Myy -tyylisistä naisista?

Täytyy myöntää että itse oon just tämmönen jännänainen, vaikka parisuhteiden alkupuolella yritänkin esittää rauhallisempaa ja normaalimpaa. En ole edes nätti ja aina on miehiä riittänyt ja mitä pahempi oon ollu, sitä enemmän ne on rakastaneet. En haluaisi olla tälläinen vittumainen akka, mutta minkäs teet.

Toisaalta sinussa voi viehättää tuo aitous. Myönnät heti olevasi "vittumainen akka". Se voi olla joskus helpompaa ja simppelimpää elämää sellaisen kanssa, joka myöntää tietyt asiat ja on sinut itsensä kanssa, kuin ihminen joka osaa kyllä puhua ja analysoida, mutta loppuviimein ei näe omia puutteitaan, kanna mistään vastuuta ja puhuu asiat aina siitä näkökulmasta.

Ehkä niitä miehiä ei kiinnosta sun "jännyys" vaan se että sinun jänniä puoliasi on helpompi sietää, kun myönnät ne itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsuudenkodissa tottunut, että tunteita näytetään avoimesti ja äänekkäästi (tai ainakin, että naiset näyttää), niin voi tuntua, ettei rauhallinen puoliso, josta ei juuri saa reaktiota irti, välitä oikeasti. Itse ainakin koen, että sellaisten "kaikki sopii -tyyppien" kanssa jää helposti tosi yksin, eikä ikään kuin saa kontaktia siihen toiseen, jos mistään ei ikinä olla kunnolla eri mieltä.

Ei kai rauhallisuus tarkoita sitä, ettei ole mielipiteitä. Itse olen rauhallinen, inhoan kaikenlaista draamaa ja riitelyä. Mutta mielipiteitä minulta todellakin löytyy, en ole mikään "ihan sama, päätä sä" -tyyppi.

Joskus tuntuu, että aika moni rauhallinen on näitä ihan sama, päätä sä tyyppejä.

Entä jos onkin "ihan sama, päätä sä" -tyyppi, mutta ei olekaan rauhallinen?

Näitäkin löytyy... Luulisin, että kyse on siitä, ettei itsekään oikein tiedä mitä tahtoo eli voi olla hyvinkin haastava yhtälö sille toiselle osapuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsuudenkodissa tottunut, että tunteita näytetään avoimesti ja äänekkäästi (tai ainakin, että naiset näyttää), niin voi tuntua, ettei rauhallinen puoliso, josta ei juuri saa reaktiota irti, välitä oikeasti. Itse ainakin koen, että sellaisten "kaikki sopii -tyyppien" kanssa jää helposti tosi yksin, eikä ikään kuin saa kontaktia siihen toiseen, jos mistään ei ikinä olla kunnolla eri mieltä.

Tämä on tosi surullinen ilmiö suomalaisissa parisuhteissa, että riitely ja erimielisyydet koetaan kontaktiksi. Jotenkin ihan kuin se normaali keskustelu ja asioista sopiminen ei olisi riittävää, ja jos toisella on kaikki hyvin, hänestä pitää repiä joku kärhämä jotta tuntisi olonsa välitetyksi. Tunnistan tätä itsessänikin, koska kotonani on aina kommunikoitu riitelemällä. Nyt tasaisen rauhallisen miehen kanssa tuntuu joskus tosi epätietoiselta. Mutta yritän kehittää itseäni siihen suuntaan, että osaisin elää rauhallisesti ja luottaa siihen että kaikki on hyvin. 

Tuo on surullinen ilmiö ihan myös ystävyyssuhteissa (ainakin naisten välisissä), että läheisessä suhteessa toinen haluaa kotitaustojensa vuoksi juurikin provosoida riitelyyn asti ja on silloin tyytyväinen kun on saanut sen haluamansa "kontaktin". Se on ongelma ennen muuta sinkkunaisten ystävyyssuhteissa, jotka etenkin nuoruudessa voivat ottaa joitakin parisuhteen malleja. Vielä pahemmaksi ongelma muuttuu, jos naisen sinkkuus jatkuu ja tuo "ystävyys" jatkuu myös, ikää tulee lisää, mutta toimintapa on edelleen tuo, että toista provosoidaan tahallaan ja jopa yritetään satuttaa, jotta saadaan haluttu reaktio aikaan.

Tämä meni aika paljonkin syrjään alkuperäisestä aiheesta, mutta ehkä liittyy siten, että jos nainen on tuollainen ystävyyssuhteessa, ei välttämättä ole ihme, että hän pysyy myös sinkkuna.

Juuri Ap:n kaltainen nainen olisi minulle ihanteellisen sopiva. Harmi vaan, kun olen itse epätasapainoinen ja hieman vaikea mies, joten en suosittele kenellekään suhdetta minun kanssani. Ainakaan ennen kuin saan oman pääni sisäiset asiat kuntoon.

Joku mainitsi mielestäni olennaisen asian eli raiteiltaan suistumisen. Olen miettinyt tätä, että joillakin on tämä taipumus ja toisilla ei.

Itse olen sisäisesti suistumaisillani melkein jatkuvasti raiteiltani. Tämä johtuu varmasti epävakaasta ja staattisesti stressaavasta taustastani, jossa pelkäsin aivan jatkuvasti vanhempieni puolesta, että pysyvätkö he edes hengissä, sekä luontaisista heikoista taipumuksistani. Siksi tarvitsen paljon ihan rauhallista olemista, että pysyn kasassa enkä suistu henkisesti raiteiltani.

Olen tehnyt elämäni mahdollisimman stressittömäksi, että voin olla rauhallisesti läsnä perheelleni ja hoitaa työni. Sinänsä olen hyvin rauhallinen, pohdiskeleva ja hidastempoinen luonteeltaan, mutta hermoni ovat ikäänkuin palaneet karrelle niin monta kertaa ja olen kokenut loppuunpalamisia, suuria pettymyksiä ihmissuhteissa, traumaattisia kasvojenmenetyksiä ym, että stressinsietokykyni on alhainen. Menneet traumat nousevat helposti pintaan.

Mielestäni sellaisella ihmisellä, jolla on turvallinen ja vakaa kotitausta ja yleisesti rauhallinen ja turvallinen olo, eikä jatkuvaa sisäistä raiteiltaan suistumisen tunnetta ja sitä vastaan taistelemassa, on asiat hyvin. Hänen ei tarvitse käydä suuria sisäisiä kamppailusta pysyäkseen rauhallisena, joten energiaa riittää varmasti kaikkeen muuhunkin. Itsekin olen rauhallinen, mutta näen sen eteen kovasti vaivaa ja olen raivannut elämäni stressittömäksi, lähes erakoitumiseen asti. Rauhallinen ja vakaa mieheni on opettanut minua paljon siinä, ettei oikeasti tarvitse kokoajan taistella elämässä jotakin uhkaa, vihollista ja romahdusta vastaan, vaan että elämä on ihan mukavaa ja siitä voi nauttia eikä tarvitse kokoajan pelätä jotakin pahinta.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on lapsuudessa opituista kiintymyssuhdemalleista.

Suurin osa suomalaisista miehistä on välttelevästi kiintyneitä ja heitä vetää puoleensa vastakkainen, eli ristiriitaisesti kiintynyt nainen.

Välttelevät kokevat sen välittämisenä että toinen sekoaa, itkee, vihaa ja sitten taas rakastaa. Välttelevälle tulee turvallinen olo siitä että toinen on valmis sekoamaan juuri hänen tähtensä ja silti aina jää vierelle. Että toinen kokee tunteet hänen puolestaan ja itse voi pysytellä mukamas rationaalisena.

Ristiriitaiselle välttelijä taas on todella satuttava, hän jää aina vaille ymmärrystä, eikä saa turvaa. Silti tämä vuoristorata on molemmille hyvin koukuttava.

Turvallisesti kiintyneet näyttävät sekä ristiriitaisen että välttelevän mielestä tylsiltä ja harvoin pariudutaan tähän suuntaan.

Oma tilanteeni on entisenä ristiriitaisena ongelmallinen: olen eheytynyt itseäni niin paljon turvallisen suuntaan, etten enää lähde vuoristorataan. Mutta en ilmeisesti niin paljoa että turvallisesti kiintynyt ihminen kiinnostaisi.

Tärkeä kommentti, kiitos tästä. Noin se ihan varmasti on. Ja hyvin harva on loppujen lopuksi valmis "katsomaan peiliin", eli katsomaan sitä, millainen itse on - ja missä mahdollisesti kaipaisi kehittymistä. Sen sijaan katsotaan toista, tarvitaan toista ikään kuin peiliksi, josta haluaa nähdä kauniin kuvan itsestään (niin kuin jossain sadussa, taikapeili). Ja jos jotain ongelmia tunnetasolla sen toisen kanssa tulee, silloin se syypää on aina se toinen. Ei koskaan minä itse. Se, että kysytään toisilta (esmes tällä palstalla), "mikä minussa voisi olla vikana", on hyvä ensimmäinen askel oman itsen miettimiseen. Mutta vasta ensimmäinen askel. Sillä tässä tapauksessa kysytään vain siltä ulkopuoliselta maailmalta, mitä se maailma haluaa, eikä vielä itseltä omaan henkilökohtaiseen peiliin katsoen: Mitä minä olen?

Heh, miehet elävätkin unelmaansa, jos nainen on palveleva, kaunis, hiljainen ja tottelava ja mielummin semmoinen, jota helposti pääsee pettämään. Tämä siksi koska miehet tarvitsevat vaimomateriaalin lisäksi sen jännän salasuhteen, joka on se oikea, jonka kanssa paetaan nalkuttavaa mamma-tyttöystävää (joka laitaa ruoan, pesee pyykit, pesee miehen perseen yms) Ja jälkeenpäin vasta miehet laskevat yksi ynnä yksi ja tajuavat ettei elämä ole elokuva, eikä rahat riitä kahden "teinisielun" elättämiseen. Miehet ovat ahneita. Haluavat sen naisen joka palvelee ja syöttää ja sitten sen hauskanpito-naisen, silti elävät siinä valheessa että saavat kohdella ihmisiä kuin jotakin leluja. Näinhän se on.

Tiedättekö mikä siinä on oikeasti taustalla, että miehet kaipaavat jahtaamista ja vaikeasti tavoiteltavia naisia?Miehet nauttivat väkisin väännöstä ja likaisista keinoista. Mikä muukaan. Jännitystä on monenlaista, mutta miehille kelpaa ja tuottaa mielihyvää se kaikista ongelmallisin, riidat, venkoilut, kilahtelut, koska elävät fantasiassa saada kiusata naista. Sairasta, sanon minä. Eli pysykää kaukana näistä miehistä, joille ei saa sanoa liian innokkaasti "Kyllä, lähden mielelläni tanssimaan! Kiitos kun kysyit!:)" he vain haluavat nähdä naisen epämukavassa ja ahdistuneessa asemassa, ehkitellen ja "vatvoen". Hunteeraatkaas vähäsen niin tulee selkoa asioista. Itse olen naisena siirtynyt naisiin. Faktahan on, että jos minua ei haluta silloin kun minäkin haluan, niin suhde on vaarallinen. Naiset samaistuvat ajatuksiini varmasti paremmin kuin miehet, jotka ovat eläimellisiä gorilloja. Sitä paitsi rakastan itsevarmoja ja määrätietoisia naisia, vaikka ovat hiljaisia ja kilttejä. Ja vaikka heille olisi ihan sama, minkä viinin ottaa... Naiset muka monimutkaisia, mutta mieheille ei kelpaa nainen, jolle kelpaa. Uskomatonta käytöstä. 

Hyvä pointti tuokin kun nro 585 mainitsi siitä, että jotkut (sinkku)naiset ovat riidanhaluisia ja loukkaavia ja tällä tavoin hakevat tuntuvaa kontaktia ystäviinsä. Itse olen tuo, joka pohti omaa jatkuvaa raiteiltaan suistumisen tunnettaan.

Minulla on mennyt niin päin, että olen hyvin hienotunteinen, en koskaan loukkaa ketään. Omien sisäisten vaikeuksien takia murrosiästä alkaen vetäydyin ystävyyssuhteissani ja jopa katkaisin ihmissuhteitani. Peitin rikkinäisyyteni, sulkeuduin enkä kertonut ystävilleni sisäisestä ahdistuksestani.

Olin vaikea vain kotona, kunnes aloin iän myötä ymmärtää omaa käytöstäni ja muuttaa sitä sekä olemaan aidompi ja läheisempi ystävyyssuhteissani. Valitsen nykyään tarkasti ystäväni, koska minulla on ollut paljon negatiivisia kokemuksia repivistä ja alistavista ystävyyssuhteita. Tarvitsen myös hyvin paljon rauhallista omaa aikaa.

T. nro 587

Vierailija kirjoitti:

Liian täydellinen, järkevä, analyyttinen, viileä, etäinen ja itsenäinen nainen ei vedä puoleensa. Nainen kyllä perustelee mielipiteensä järkevästi ja tekee kaiken täydellisesti, mutta häneen ei saa tunnetasolla kontaktia.

Ei niin, jos on jo valmiiksi päättänyt mitä nainen ajattelee ja tuntee. Mutta jos kerrankin vaivautuisi kuuntelemaan, ei vain kuulemaan, voisi huomata, että tunteita on ja paljon. Moni "tunteeton" on vaan kyllästynyt puhumaan kuuroille

Vierailija kirjoitti:

Juuri Ap:n kaltainen nainen olisi minulle ihanteellisen sopiva. Harmi vaan, kun olen itse epätasapainoinen ja hieman vaikea mies, joten en suosittele kenellekään suhdetta minun kanssani. Ainakaan ennen kuin saan oman pääni sisäiset asiat kuntoon.

Millainen on epätasapainoinen ja hieman vaikea mies? Miten näkyy käytännössä?

Joo, se siinä on, että sinä olet aito, osoitat tunteita, otat kontaktia, välität ja olet sinut oman vittumaisen akkuutesi kanssa. Siksi miehet eivät voi vastustaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Siskoni on aina ollut parisuhteissa teini-ikäisestä lähtien, vaikka on oikutteleva, haastaa riitaa, lokkeilee ja hankala luonteeltaan. Ehkä miehet sitten tykkäävät näistä ns. oman elämänsä haistattelevista Pikku Myy -tyylisistä naisista?

Täytyy myöntää että itse oon just tämmönen jännänainen, vaikka parisuhteiden alkupuolella yritänkin esittää rauhallisempaa ja normaalimpaa. En ole edes nätti ja aina on miehiä riittänyt ja mitä pahempi oon ollu, sitä enemmän ne on rakastaneet. En haluaisi olla tälläinen vittumainen akka, mutta minkäs teet.

Toisaalta sinussa voi viehättää tuo aitous. Myönnät heti olevasi "vittumainen akka". Se voi olla joskus helpompaa ja simppelimpää elämää sellaisen kanssa, joka myöntää tietyt asiat ja on sinut itsensä kanssa, kuin ihminen joka osaa kyllä puhua ja analysoida, mutta loppuviimein ei näe omia puutteitaan, kanna mistään vastuuta ja puhuu asiat aina siitä näkökulmasta.

Ehkä niitä miehiä ei kiinnosta sun "jännyys" vaan se että sinun jänniä puoliasi on helpompi sietää, kun myönnät ne itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Siskoni on aina ollut parisuhteissa teini-ikäisestä lähtien, vaikka on oikutteleva, haastaa riitaa, lokkeilee ja hankala luonteeltaan. Ehkä miehet sitten tykkäävät näistä ns. oman elämänsä haistattelevista Pikku Myy -tyylisistä naisista?

Kyllä. Mun tuttavapiirissä on yksi joka on luonteeltaan sanalla sanoen HANKALA. Epäilen jopa jonkinasteista pershäiriötä. Saa kilareita, on väkivaltainen, on mustasukkainen, pettää itse joka käänteessä, kännää baareissa ja puistoissa vaikka on yli nelikymppinen, kouvolatukka ja ylipainoa, polttaa tupakkaa, korviasärkevä nauru, kaikin tavoin sellainen mitä miehet aina haukkuvat. MUTTA: hänellä on aina mies ja se on aina hän joka ne miehet jättää. Ja ne miehet eivät ole mitään spurguja vaan siistejä ja sivistyneitä, usein häntä nuorempia miehiä. Hän vaan kyllästyy ja ottaa jonosta seuraavan. Ja nämä jätetyt jäävät häntä kaipaamaan ja ruikuttamaan.

Sitten taas on monta kaunista, hoikkaa, sopuisaa naista jotka eivät löydä miestä ikinä. Tää on mulle ikuisesti mysteeri.

Vai tapailisiko tämä nainen niitä miehiä, jotka eivät ole kelvanneet näille kauneille, hoikille ja sopuisille naisille. Itse tapailen nykyisin vain ylipainoisia naisia, oli räväkkä tai ei, kun hoikat ovat niin kuivakoita ja todella nirsoja seurastaan, mitä vanhempia, sen krantumpia. Näillä hoikilla on kyllä varaa valita, mutta valikoima ei kelpaa.

Hoikat ja kauniit naiset joutuvat pettymään miehiin todennäköisesti totaalisesti jo nuoruudessaan jos eivät jostain syystä jo nuoruudessaan tavanneet sitä elämänsä miestä esim. opiskelun piiristä. Miesten kaikki järkyttävyydet osuvat kauniiden niskoille. Kun tarjontaa laidasta laitaan ja yliedustettuna se typerin porukka jota kaikki naiset yrittää välttää.

Tuntemani hoikat ja kauniit naiset on pitkissä ja tasaisissa liitoissa kivannäköisten, koulutettujen miesten kanssa, ja nämä miehet ovat jopa hyviä isiä mitä olen vierestä seurannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Siskoni on aina ollut parisuhteissa teini-ikäisestä lähtien, vaikka on oikutteleva, haastaa riitaa, lokkeilee ja hankala luonteeltaan. Ehkä miehet sitten tykkäävät näistä ns. oman elämänsä haistattelevista Pikku Myy -tyylisistä naisista?

Ei, vaan moni mies lähtee suhteeseen tällaisen naisen kanssa, koska nainen antaa vihreää valoa. On siis helppo. Vaatimuksia omaavat naiset nirsoilevat ja heidän kanssaan ei suhteeseen noin vain pääse. En minäkään saa sellaista jonka haluaisin, joten päädyn aina yhteen mielenterveysongelmaisten naisten kanssa, koska he lämpenevät minulle.

Onhan niillä riitaa haastavilla vaikealuontoisilla aina seurustelleilla naisillakin vaatimukset, niistähän se riita yleensä muodostuukin kun nainen kokee ettei mies täytä jotain hänen vaatimuksiaan. Itsekin kelpaan vain tällaisille oikukkaille naisille jotka nappaa suurinpiirtein ekan miehen joka osoittaa heihin kiinnostusta, toki selitystä löytyy aina miten eivät suinkaan olisi mitenkään helppoja eikä mukamas löydy sopivaa miestä. Selittävät, miten olen niin rauhalinen ja ihana, mutta sitten se alkaa kuitenkin heitä myöhemmin ottamaan aivoon ja alkavat repimään draamaa kun en reagoi asioihin niinkuin joku italialainen. Ja sattumoisin kaikilla on aina ollut jotain mt-ongelmia, ei sitä näköjään tervepäisille naisille kelpaa tällainen rauhallinen ja tasainen mies.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on niitäkin miehiä, jotka eivät halua keskustella. Naisen kaikki puhe on hölötystä, papatusta tai nalkutusta. Mutta on tylsää, kos nainen ei draamaile ja kilahtele.

No jos naisen puheet on aina pelkkää omaa lemmikkiä tai muusta epäkiinnostavista naisjutuista, niin siinä ikäänkuin mielellään olisi vaan hiljaa. Mutta tuleepahan kuitenkin "korvasta sisään ja toisesta ulos"-tyylillä oltua kuuntelevinaan noiden naiskavereidenkin juttuja ja heiteltyä väliin jotain nyökyttelyjä. Tosin monesti sitten saa vähän haukkuja kun ei muistakaan jotain asioita mitä kuulemma aiemmin jo sanottu. "Etsä ny muista ku sanoin ettei herra Murri tykkää purkkiruuasta!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Siskoni on aina ollut parisuhteissa teini-ikäisestä lähtien, vaikka on oikutteleva, haastaa riitaa, lokkeilee ja hankala luonteeltaan. Ehkä miehet sitten tykkäävät näistä ns. oman elämänsä haistattelevista Pikku Myy -tyylisistä naisista?

Ei, vaan moni mies lähtee suhteeseen tällaisen naisen kanssa, koska nainen antaa vihreää valoa. On siis helppo. Vaatimuksia omaavat naiset nirsoilevat ja heidän kanssaan ei suhteeseen noin vain pääse. En minäkään saa sellaista jonka haluaisin, joten päädyn aina yhteen mielenterveysongelmaisten naisten kanssa, koska he lämpenevät minulle.

Onhan niillä riitaa haastavilla vaikealuontoisilla aina seurustelleilla naisillakin vaatimukset, niistähän se riita yleensä muodostuukin kun nainen kokee ettei mies täytä jotain hänen vaatimuksiaan. Itsekin kelpaan vain tällaisille oikukkaille naisille jotka nappaa suurinpiirtein ekan miehen joka osoittaa heihin kiinnostusta, toki selitystä löytyy aina miten eivät suinkaan olisi mitenkään helppoja eikä mukamas löydy sopivaa miestä. Selittävät, miten olen niin rauhalinen ja ihana, mutta sitten se alkaa kuitenkin heitä myöhemmin ottamaan aivoon ja alkavat repimään draamaa kun en reagoi asioihin niinkuin joku italialainen. Ja sattumoisin kaikilla on aina ollut jotain mt-ongelmia, ei sitä näköjään tervepäisille naisille kelpaa tällainen rauhallinen ja tasainen mies.

Sä sanot olevasi rauhallinen ja tasainen, mutta tämä kommenttisi oli kuitenkin aikamoinen draama- ja adjektiivivyöry. Hyvin kärkäs ja hyökkäävä. Huomasitko itse?

Vierailija kirjoitti:

Joo, se siinä on, että sinä olet aito, osoitat tunteita, otat kontaktia, välität ja olet sinut oman vittumaisen akkuutesi kanssa. Siksi miehet eivät voi vastustaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Siskoni on aina ollut parisuhteissa teini-ikäisestä lähtien, vaikka on oikutteleva, haastaa riitaa, lokkeilee ja hankala luonteeltaan. Ehkä miehet sitten tykkäävät näistä ns. oman elämänsä haistattelevista Pikku Myy -tyylisistä naisista?

Täytyy myöntää että itse oon just tämmönen jännänainen, vaikka parisuhteiden alkupuolella yritänkin esittää rauhallisempaa ja normaalimpaa. En ole edes nätti ja aina on miehiä riittänyt ja mitä pahempi oon ollu, sitä enemmän ne on rakastaneet. En haluaisi olla tälläinen vittumainen akka, mutta minkäs teet.

Toisaalta sinussa voi viehättää tuo aitous. Myönnät heti olevasi "vittumainen akka". Se voi olla joskus helpompaa ja simppelimpää elämää sellaisen kanssa, joka myöntää tietyt asiat ja on sinut itsensä kanssa, kuin ihminen joka osaa kyllä puhua ja analysoida, mutta loppuviimein ei näe omia puutteitaan, kanna mistään vastuuta ja puhuu asiat aina siitä näkökulmasta.

Ehkä niitä miehiä ei kiinnosta sun "jännyys" vaan se että sinun jänniä puoliasi on helpompi sietää, kun myönnät ne itsekin.

Miehet haluavat olla se vahvempi osapuoli. Henkinen sekoilija on siihen oiva väline. Kun toinen on aikuinen ja fiksu, mies joutuu skarppaamaan ja kasvamaan itsekin henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten on niitäkin miehiä, jotka eivät halua keskustella. Naisen kaikki puhe on hölötystä, papatusta tai nalkutusta. Mutta on tylsää, kos nainen ei draamaile ja kilahtele.

No jos naisen puheet on aina pelkkää omaa lemmikkiä tai muusta epäkiinnostavista naisjutuista, niin siinä ikäänkuin mielellään olisi vaan hiljaa. Mutta tuleepahan kuitenkin "korvasta sisään ja toisesta ulos"-tyylillä oltua kuuntelevinaan noiden naiskavereidenkin juttuja ja heiteltyä väliin jotain nyökyttelyjä. Tosin monesti sitten saa vähän haukkuja kun ei muistakaan jotain asioita mitä kuulemma aiemmin jo sanottu. "Etsä ny muista ku sanoin ettei herra Murri tykkää purkkiruuasta!"

😂😂