Liian tasainen ja särmätön nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsuudenkodissa tottunut, että tunteita näytetään avoimesti ja äänekkäästi (tai ainakin, että naiset näyttää), niin voi tuntua, ettei rauhallinen puoliso, josta ei juuri saa reaktiota irti, välitä oikeasti. Itse ainakin koen, että sellaisten "kaikki sopii -tyyppien" kanssa jää helposti tosi yksin, eikä ikään kuin saa kontaktia siihen toiseen, jos mistään ei ikinä olla kunnolla eri mieltä.

Ei kai rauhallisuus tarkoita sitä, ettei ole mielipiteitä. Itse olen rauhallinen, inhoan kaikenlaista draamaa ja riitelyä. Mutta mielipiteitä minulta todellakin löytyy, en ole mikään "ihan sama, päätä sä" -tyyppi.

Joskus tuntuu, että aika moni rauhallinen on näitä ihan sama, päätä sä tyyppejä.

Jos teillä ei ole yhteistä, eiköhän se ole suurempi ongelma. Jos mies tykkää "haasteista", onko siltikään mitään yhteistä? Elämä voi täyttyä kiistelystä mutta entä sitten.

Kysy välillä mieheltä jotain ja sitten suutu, jos vastaus ei miellytä. Testaa toimiiko.

Kuulostaa unelma naiselta jos viihtyy kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsuudenkodissa tottunut, että tunteita näytetään avoimesti ja äänekkäästi (tai ainakin, että naiset näyttää), niin voi tuntua, ettei rauhallinen puoliso, josta ei juuri saa reaktiota irti, välitä oikeasti. Itse ainakin koen, että sellaisten "kaikki sopii -tyyppien" kanssa jää helposti tosi yksin, eikä ikään kuin saa kontaktia siihen toiseen, jos mistään ei ikinä olla kunnolla eri mieltä.

Ei kai rauhallisuus tarkoita sitä, ettei ole mielipiteitä. Itse olen rauhallinen, inhoan kaikenlaista draamaa ja riitelyä. Mutta mielipiteitä minulta todellakin löytyy, en ole mikään "ihan sama, päätä sä" -tyyppi.

Juu ei tietenkään tarkoita. Yhdistin tuossa kaksi vähän eri näkökulmaa samaan kommenttiin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä uskomus että "miehet eivät pidä minusta koska olen rauhallinen ja kiltti" on usein vain itsepetosta. Todennäköisesti kyse on vaan siitä että ulkonäkösi ei ole riittävä että miehet sinusta kiinnostuisivat.

En ole nimittäin koskaan nähnyt kaunista naista jolla olisi mitään ongelmia saada miestä.

Eihän se mies välttämättä tykkää yhtään enempää siitä kauniista naisesta vain hänen ulkonäöstään.

Liian täydellinen, järkevä, analyyttinen, viileä, etäinen ja itsenäinen nainen ei vedä puoleensa. Nainen kyllä perustelee mielipiteensä järkevästi ja tekee kaiken täydellisesti, mutta häneen ei saa tunnetasolla kontaktia.

No tuo on kaiketi tapa sanoa, että olet tylsä. Teetkö mitään hauskaa ikinä? Tai siis, mikä sun mielestä on hauskaa?

Etsi samanlainen mies, älä muuta itseäsi, se aiheuttaa ongelmia sulle itsellesi.

Älä ota niitä liian hauskoja ja särmikkäitä miehiä, ne haluaa samanlaisen naisen ja sä et sitä taida olla.

Vierailija kirjoitti:

Liian täydellinen, järkevä, analyyttinen, viileä, etäinen ja itsenäinen nainen ei vedä puoleensa. Nainen kyllä perustelee mielipiteensä järkevästi ja tekee kaiken täydellisesti, mutta häneen ei saa tunnetasolla kontaktia.

Miksi tuohon samaan piti ympätä viileä ja etäinen? Olen tuota, mutta myös lämmin ja taatusti saa tunnetason ja keskustelutason kontaktin, vaikka paskatemput ja raivokilarit puuttuu.

Vai onko nainen liian itsenäinen ja tunnetasolla saavuttamaton, jos et saa häntä suistettua raiteiltaan?

Kyse on lapsuudessa opituista kiintymyssuhdemalleista.

Suurin osa suomalaisista miehistä on välttelevästi kiintyneitä ja heitä vetää puoleensa vastakkainen, eli ristiriitaisesti kiintynyt nainen.

Välttelevät kokevat sen välittämisenä että toinen sekoaa, itkee, vihaa ja sitten taas rakastaa. Välttelevälle tulee turvallinen olo siitä että toinen on valmis sekoamaan juuri hänen tähtensä ja silti aina jää vierelle. Että toinen kokee tunteet hänen puolestaan ja itse voi pysytellä mukamas rationaalisena.

Ristiriitaiselle välttelijä taas on todella satuttava, hän jää aina vaille ymmärrystä, eikä saa turvaa. Silti tämä vuoristorata on molemmille hyvin koukuttava.

Turvallisesti kiintyneet näyttävät sekä ristiriitaisen että välttelevän mielestä tylsiltä ja harvoin pariudutaan tähän suuntaan.

Oma tilanteeni on entisenä ristiriitaisena ongelmallinen: olen eheytynyt itseäni niin paljon turvallisen suuntaan, etten enää lähde vuoristorataan. Mutta en ilmeisesti niin paljoa että turvallisesti kiintynyt ihminen kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Siskoni on aina ollut parisuhteissa teini-ikäisestä lähtien, vaikka on oikutteleva, haastaa riitaa, lokkeilee ja hankala luonteeltaan. Ehkä miehet sitten tykkäävät näistä ns. oman elämänsä haistattelevista Pikku Myy -tyylisistä naisista?

Kyllä. Mun tuttavapiirissä on yksi joka on luonteeltaan sanalla sanoen HANKALA. Epäilen jopa jonkinasteista pershäiriötä. Saa kilareita, on väkivaltainen, on mustasukkainen, pettää itse joka käänteessä, kännää baareissa ja puistoissa vaikka on yli nelikymppinen, kouvolatukka ja ylipainoa, polttaa tupakkaa, korviasärkevä nauru, kaikin tavoin sellainen mitä miehet aina haukkuvat. MUTTA: hänellä on aina mies ja se on aina hän joka ne miehet jättää. Ja ne miehet eivät ole mitään spurguja vaan siistejä ja sivistyneitä, usein häntä nuorempia miehiä. Hän vaan kyllästyy ja ottaa jonosta seuraavan. Ja nämä jätetyt jäävät häntä kaipaamaan ja ruikuttamaan.

Sitten taas on monta kaunista, hoikkaa, sopuisaa naista jotka eivät löydä miestä ikinä. Tää on mulle ikuisesti mysteeri.

Vai tapailisiko tämä nainen niitä miehiä, jotka eivät ole kelvanneet näille kauneille, hoikille ja sopuisille naisille. Itse tapailen nykyisin vain ylipainoisia naisia, oli räväkkä tai ei, kun hoikat ovat niin kuivakoita ja todella nirsoja seurastaan, mitä vanhempia, sen krantumpia. Näillä hoikilla on kyllä varaa valita, mutta valikoima ei kelpaa.

Hoikat ja kauniit naiset joutuvat pettymään miehiin todennäköisesti totaalisesti jo nuoruudessaan jos eivät jostain syystä jo nuoruudessaan tavanneet sitä elämänsä miestä esim. opiskelun piiristä. Miesten kaikki järkyttävyydet osuvat kauniiden niskoille. Kun tarjontaa laidasta laitaan ja yliedustettuna se typerin porukka jota kaikki naiset yrittää välttää.

Vierailija kirjoitti:

 Siskoni on aina ollut parisuhteissa teini-ikäisestä lähtien, vaikka on oikutteleva, haastaa riitaa, lokkeilee ja hankala luonteeltaan. Ehkä miehet sitten tykkäävät näistä ns. oman elämänsä haistattelevista Pikku Myy -tyylisistä naisista?

Täytyy myöntää että itse oon just tämmönen jännänainen, vaikka parisuhteiden alkupuolella yritänkin esittää rauhallisempaa ja normaalimpaa. En ole edes nätti ja aina on miehiä riittänyt ja mitä pahempi oon ollu, sitä enemmän ne on rakastaneet. En haluaisi olla tälläinen vittumainen akka, mutta minkäs teet.

Kannattaa jättää väliin persoonallisuushäiriöiset jännänaisia etsivät tyypit ja keskittyä etsimään tasapainoinen fiksu mies. Kyllä niitäkin löytyy. T. oman kultakimpaleensa löytänyt

Vierailija kirjoitti:

Kyse on lapsuudessa opituista kiintymyssuhdemalleista.

Suurin osa suomalaisista miehistä on välttelevästi kiintyneitä ja heitä vetää puoleensa vastakkainen, eli ristiriitaisesti kiintynyt nainen.

Välttelevät kokevat sen välittämisenä että toinen sekoaa, itkee, vihaa ja sitten taas rakastaa. Välttelevälle tulee turvallinen olo siitä että toinen on valmis sekoamaan juuri hänen tähtensä ja silti aina jää vierelle. Että toinen kokee tunteet hänen puolestaan ja itse voi pysytellä mukamas rationaalisena.

Ristiriitaiselle välttelijä taas on todella satuttava, hän jää aina vaille ymmärrystä, eikä saa turvaa. Silti tämä vuoristorata on molemmille hyvin koukuttava.

Turvallisesti kiintyneet näyttävät sekä ristiriitaisen että välttelevän mielestä tylsiltä ja harvoin pariudutaan tähän suuntaan.

Oma tilanteeni on entisenä ristiriitaisena ongelmallinen: olen eheytynyt itseäni niin paljon turvallisen suuntaan, etten enää lähde vuoristorataan. Mutta en ilmeisesti niin paljoa että turvallisesti kiintynyt ihminen kiinnostaisi.

Itse olen välttelevä ja kiinnostun lähtökohtaisesti muista välttelevistä. Toisen avoin tunteiden ilmaiseminen voi aiheuttaa minussa inhon tunteita (varmastikin itseinhoa, jota projisoin muihin) ja omien tunteiden ilmaiseminen hylkäämisen pelkoa. Viimeisimmässä parisuhteessani päädyin kuitenkin jotenkin yhteen ristiriitaisesti kiintyneen miehen kanssa. Alku oli hurjaa vuoristorataa useamman vuoden ajan, mutta nyt on pikkuhiljaa alettu oppia ymmärtämään toisiamme ja samalla itseämme! Koen, että tällaisen hullunmyllyn läpikäynti on ollut minulle ns. pakollista, niin jumissa olin itseni kanssa aiemmin. Toisen välttelevän tyypin kanssa oltaisiin vaan jurotettu omissa nurkissamme etenemättä mihinkään ja turvallisesti kiintyneistä en ole ikinä ollut kiinnostunut. Helpompaa se jumittaminen olisi kyllä varmasti ollut, mutta ei todellakaan harmita, koska näin tän nyt näemmä piti mennä.

Se on varmaan arvokysymys, kuka mistäkin tykkää. Jos on samat arvot niin luulis homman toimivan. Onhan tietysti sitten näitäkin jotka hakee sitä jännää avio/avoliiton/seurustelusuhteen ulkopuolelta. Itse olin nuorena aika jännä pms oireitten takia,mutta kymmenisen vuotta sitten kun kuukautiset loppui, rauhotuin kummasti. 

Mutta kyllä myönnän että tietyntyyppisistä naisista tykätään, eräästä jopa tapeltiin, ja oli vielä uskovainen mutta sortui aina välillä huumeisiin ym, hänessä oli jotain joka vetosi miehiin, minulle kyllä arvoitus...

Mulla se pms aikojen jännyys oli lähinnä että raivosin ja kaikki v....tti, ja itkeskelin. Olin silloin naimisissa mutta en osaa sanoa olinko siippani mielestä erityisen ihana. Erottiin kyllä ihan muista syistä. :) ei siis pms:n takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Siskoni on aina ollut parisuhteissa teini-ikäisestä lähtien, vaikka on oikutteleva, haastaa riitaa, lokkeilee ja hankala luonteeltaan. Ehkä miehet sitten tykkäävät näistä ns. oman elämänsä haistattelevista Pikku Myy -tyylisistä naisista?

Täytyy myöntää että itse oon just tämmönen jännänainen, vaikka parisuhteiden alkupuolella yritänkin esittää rauhallisempaa ja normaalimpaa. En ole edes nätti ja aina on miehiä riittänyt ja mitä pahempi oon ollu, sitä enemmän ne on rakastaneet. En haluaisi olla tälläinen vittumainen akka, mutta minkäs teet.

Sama. Tai olin ennen tällainen mahdoton tapaus ja miehiä riitti, myös aviomieheni lisäksi.

Yhden elämää mullistaneen kriisin jälkeen muutin elämäntyylini kokonaan ja rauhoituin. Olen pysynyt erossa draamoista ja löysin rinnalleni as-tyyppisen miehen, jolle sopii paremmin kuin hyvin toistuvat rutiinit ja tylsä kotona viihtyvä kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on lapsuudessa opituista kiintymyssuhdemalleista.

Suurin osa suomalaisista miehistä on välttelevästi kiintyneitä ja heitä vetää puoleensa vastakkainen, eli ristiriitaisesti kiintynyt nainen.

Välttelevät kokevat sen välittämisenä että toinen sekoaa, itkee, vihaa ja sitten taas rakastaa. Välttelevälle tulee turvallinen olo siitä että toinen on valmis sekoamaan juuri hänen tähtensä ja silti aina jää vierelle. Että toinen kokee tunteet hänen puolestaan ja itse voi pysytellä mukamas rationaalisena.

Ristiriitaiselle välttelijä taas on todella satuttava, hän jää aina vaille ymmärrystä, eikä saa turvaa. Silti tämä vuoristorata on molemmille hyvin koukuttava.

Turvallisesti kiintyneet näyttävät sekä ristiriitaisen että välttelevän mielestä tylsiltä ja harvoin pariudutaan tähän suuntaan.

Oma tilanteeni on entisenä ristiriitaisena ongelmallinen: olen eheytynyt itseäni niin paljon turvallisen suuntaan, etten enää lähde vuoristorataan. Mutta en ilmeisesti niin paljoa että turvallisesti kiintynyt ihminen kiinnostaisi.

Tuo on totta. Itse olen eheytynyt ja turvallinen kiinnostaa, mutta kukaan turvallinen ei ole kiinnostunut minusta.

Itse olen rauhallinen ja suht tasainen luonne. Riidellessä en kilahtele enkä mene henkilökohtaisuuksiin.

Jostain syystä vedän puoleeni ailahtelevaisia ja oikukkaita persoonia. En tiedä mikä siinä on. Edellisen suhteen jäljiltä olin niin väsynyt ja lannistunut. Minusta tuli tuon suhteen aikana ihan sama -persoona, koska en jaksanut toisen lähes jatkuvia mielialan heittelyitä ja vaatimisia.

Haluaisin mielummin ihmisen, joka olisi temperementiltaan kaltaiseni. Jostain syystä tällaiset eivät minuun ihastu.

Moni ns. hankala ihminen osaa suhteen alussa hallita tuon puolen itsestään.

Jos olet tyytyväinen suhteeseesi ja se toimii vuorovaikutteisesti, niin sinullahan on asiat hyvin. Sinä olet lämmin, eli osoitat tunteita ja välittämistä. Ei tarvita todellakaan mitään raivokilareita ja paskatemppuja, vaan juuri lämpöä, tunteita, välittämistä, vuorovaikutusta, omaa luonnetta ja mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian täydellinen, järkevä, analyyttinen, viileä, etäinen ja itsenäinen nainen ei vedä puoleensa. Nainen kyllä perustelee mielipiteensä järkevästi ja tekee kaiken täydellisesti, mutta häneen ei saa tunnetasolla kontaktia.

Miksi tuohon samaan piti ympätä viileä ja etäinen? Olen tuota, mutta myös lämmin ja taatusti saa tunnetason ja keskustelutason kontaktin, vaikka paskatemput ja raivokilarit puuttuu.

Vai onko nainen liian itsenäinen ja tunnetasolla saavuttamaton, jos et saa häntä suistettua raiteiltaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsuudenkodissa tottunut, että tunteita näytetään avoimesti ja äänekkäästi (tai ainakin, että naiset näyttää), niin voi tuntua, ettei rauhallinen puoliso, josta ei juuri saa reaktiota irti, välitä oikeasti. Itse ainakin koen, että sellaisten "kaikki sopii -tyyppien" kanssa jää helposti tosi yksin, eikä ikään kuin saa kontaktia siihen toiseen, jos mistään ei ikinä olla kunnolla eri mieltä.

Tämä on tosi surullinen ilmiö suomalaisissa parisuhteissa, että riitely ja erimielisyydet koetaan kontaktiksi. Jotenkin ihan kuin se normaali keskustelu ja asioista sopiminen ei olisi riittävää, ja jos toisella on kaikki hyvin, hänestä pitää repiä joku kärhämä jotta tuntisi olonsa välitetyksi. Tunnistan tätä itsessänikin, koska kotonani on aina kommunikoitu riitelemällä. Nyt tasaisen rauhallisen miehen kanssa tuntuu joskus tosi epätietoiselta. Mutta yritän kehittää itseäni siihen suuntaan, että osaisin elää rauhallisesti ja luottaa siihen että kaikki on hyvin. 

Omassa lapsuudenkodissani tunteita on näytetty kunnolla vain ja ainoastaan riitatilanteissa. Asiallinen ja analyyttinen keskustelu on ihan eri asia kuin omien tunteiden viestiminen. Vaikka voisi niistä tunteistakin toki puhua ihan rauhalliseen sävyyn, mutta harvalla taitaa olla kovin hyvää mallia siihen valmiina, joten se pitäisi opetella erikseen.

Mikset hanki yhtä tylsää miestä? Tai edes miestä joka ei suutu yhden viinipullon takia. Jos olet niin laimea ja mielipiteetön, niin miksei mies itse valinnut viiniä, vai kävikö hänellekin kenties molemmat... Hanki tyttöystävä, niiden kanssa ei ajaudu onkaloon, toisin kuin miesten.