Liian tasainen ja särmätön nainen

Vierailija kirjoitti:

Ap, samat sanat. Yleensä ulkonäkööni ihastutaan, (En väitä olevani mikään kedon kaunein kukka, vaan normaali nainen). Mutta kun rauhallinen luonteeni tulee esille, niin miehet jättävät.

Välillä vasten tahtoani saan kuulla pikkulinnuilta, että olin muuten kiva, mutta liian tasainen.

Tai sitten saan kummallisia kehuja, että "en tiennyt, että tuon näköinen nainen on kuitenkin niin maanläheinen" tarkoittaen, että olen rauhallinen ja tasainen.

Tai sitten ihan suoraan saan kuulla, että kun sinä et mitään osaa sanoa. On totta, että olen rauhallinen, mukava, ehkä flegmaattisen puoleinen, vähään tyytyväinen. Olen pienistä asioista pitävä, en kaipaa suuria virikkeitä tullakseni iloiseksi. Joskus asiat ovat yksinkertaisesti minulle täysin sama, enkä tiedä, haluanko vaikka espanjalaista punaviiniä tai italialaista, aivan sama.

Noh, nyt olen lähes 30 ja saan olla rauhassa itsekseni, kun rauhallinen nainen ei sitten kelpaa niin ei kelpaa. Pitäisi olla jännänainen.

Luettelit kaikenlaisia ominaisuuksia, mutta päätit että nimenomaan rauhallisuutesi on syy siihen, ettei miehiä kiinnosta.

Minusta taas on todennäköisempää että syynä ovat ennemminkin flegmaattisuus ja se, että on liian harvoin mielipidettä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, ei vika ole sinussa.

Olet todennäköisesti tavannut vain avohoitopotilaita, joita kiinnostaa kaltaisensa oloiset.....no, jännemmät tapaukset.

Kyllä sinäkin vielä löydät (toivottavasti) omanlaisesi ihmisen.

Mä tapailin sellasta avohoitopotilasta (päihteitä palvova renttu-raksamies). Tiesi kaikesta kaiken. Kaikkeen oli tärkeilevä mielipide. En tiedä muuten yhtään kunnollista raksamiestä. Se on vakava varoitusmerkki jos mies on raksalla töissä.

Kyllä suakin vituttais, jos sun vuosikymmeniä vaalimasi ja hankkimasi ammattitaito mitätöitäisiin ja tuotaisiin rajan takaa murto-osalla suttua ja huttua tekeviä "osaajia" tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, ei vika ole sinussa.

Olet todennäköisesti tavannut vain avohoitopotilaita, joita kiinnostaa kaltaisensa oloiset.....no, jännemmät tapaukset.

Kyllä sinäkin vielä löydät (toivottavasti) omanlaisesi ihmisen.

Mä tapailin sellasta avohoitopotilasta (päihteitä palvova renttu-raksamies). Tiesi kaikesta kaiken. Kaikkeen oli tärkeilevä mielipide. En tiedä muuten yhtään kunnollista raksamiestä. Se on vakava varoitusmerkki jos mies on raksalla töissä.

Kyllä suakin vituttais, jos sun vuosikymmeniä vaalimasi ja hankkimasi ammattitaito mitätöitäisiin ja tuotaisiin rajan takaa murto-osalla suttua ja huttua tekeviä "osaajia" tilalle.

*murto-osalla sun palkasta.

Piti vielä sanomani, että yksi tuttu taannoin vieraili isolla rakennustyömaalla ja se hänet vastaanottanut tarkastaja ilmoitti, että "ollaan muuten ainoat suomea puhuvat tontilla".

Minusta tulee humalassa agressiivinen ja arvaamaton, sellainen Tohtori Jekyl ja Jerra Hyde-ilmiö. Siksi en nykyään enää juo.

Mutta exänipä piti tuosta ja koetti saada minut aina humalaan kun olin kuulemma selvänä tylsä!  Tosin sai tarpeekseen sen jälkeen, kun poltin ulkosaunan. Tarkoituksella. 

Ihan nyt vain tavallisena perheenäitinä kommentoisin tuota ap:n "ihan sama" -asennetta.

Tosi raivostuttavaa, kun esim. kysyy, mitä laitan ruuaksi, tai jopa syötäiskö kalasoppaa vai uunikalaa, niin vastaus "ihan sama" saa välillä veret kuumenemaan.

Olisi kiva, kun saisi joskus selkeän mielipiteen, toiveen, näkemyksen. Väsyneenä työpäivän tai työviikon jälkeen kokkaan kyllä mielelläni, mutta saisi päästää aivot vapaalle edes jossain asiassa.

Arvostaisin yhteisiin asioihin osallistumista edes selkeällä mielipiteellä.

"Ihan sama" voidaan tulkita myös niin, että toinen on yhdentekevä ihminen.

Jos arvon ap muka-neutraaliudellaan viestittää toiselle jatkuvasti tuota "olet yhdentekevä viineinesi", ei tarvitse ihmetellä, että kavaljeerit kaikkoaa.

Ihan sama -ihmisiäkin on monenlaisia, kuten joku totesi. Voidaan oikein ylpeillä sillä, miten pystyy hillitsemään itsensä (ei räyhärä eikä vaadita kovaan ääneen), kunnes koittaa päivä, kun rauhallinen pseudo-järkevä sekoaa omalla tavallaan. Menee lukkoon, ei pysty, ei ymmärrä mitä tapahtuu eikä halua eikä pysty tekemään mitään.

Tyypillistä miesten vallan käyttöä, jos naisessa ei ole mitään vikaa, hän on sitten liian tasainen ja tavallinen. Tuollaiset miehet haluavat vain alistaa naisia. Ei pidä olla missään tekemisissä ruikuttaja miesten kanssa. Pitäkää se mielessä tyttäret, jos haluatte elää normaalia ja hyvää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee humalassa agressiivinen ja arvaamaton, sellainen Tohtori Jekyl ja Jerra Hyde-ilmiö. Siksi en nykyään enää juo.

Mutta exänipä piti tuosta ja koetti saada minut aina humalaan kun olin kuulemma selvänä tylsä!  Tosin sai tarpeekseen sen jälkeen, kun poltin ulkosaunan. Tarkoituksella. 

Naurahdin saunan poltolle.

Ja itse asiaan. Olen epäillyt itselläni epävakaata persoonallisuushäiriötä kun muutun täyskaheliksi ja henkisesti väkivaltaiseksi suhteessa ja eron kynnyksellä exä sanoi, että se mun tempoileminen ja tuliset riidat piti jutun mielenkiintosena. Itse olin ihan hermorauniona ja poikki sekä kyvyttömyydestä hillitä itseäni, että exän vähintään yhtä hirviömäisestä käytöksestä ja hälle se oli lähinnä leikkiä. Joten jotain perää tässä on. Ja ei huolta, en ole menossa parisuhteeseen ennen kuin saan tän pipipään suitsittua.

Onko kukaan koskaan, ikinä, missään tavannut hyvännäköistä naista josta miehet eivät olisi olleet kiinnostuneita, koska kyseinen nainen on "liian tasainen ja särmätön"?

En ole nimittäin koskaan nähnyt tai kuullut tällaisesta tilanteesta koko elämäni aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee humalassa agressiivinen ja arvaamaton, sellainen Tohtori Jekyl ja Jerra Hyde-ilmiö. Siksi en nykyään enää juo.

Mutta exänipä piti tuosta ja koetti saada minut aina humalaan kun olin kuulemma selvänä tylsä!  Tosin sai tarpeekseen sen jälkeen, kun poltin ulkosaunan. Tarkoituksella. 

Naurahdin saunan poltolle.

Ja itse asiaan. Olen epäillyt itselläni epävakaata persoonallisuushäiriötä kun muutun täyskaheliksi ja henkisesti väkivaltaiseksi suhteessa ja eron kynnyksellä exä sanoi, että se mun tempoileminen ja tuliset riidat piti jutun mielenkiintosena. Itse olin ihan hermorauniona ja poikki sekä kyvyttömyydestä hillitä itseäni, että exän vähintään yhtä hirviömäisestä käytöksestä ja hälle se oli lähinnä leikkiä. Joten jotain perää tässä on. Ja ei huolta, en ole menossa parisuhteeseen ennen kuin saan tän pipipään suitsittua.

Sairasha oli se sun eksä. Sinä reagoit, hän veteli naruista. 

Terveellä ihmisellä tulee sekä läheisriippuvuutta että epävakautta, jos häntä manipuloidaan = altistetaan haitalliselle käytökselle tarpeeksi. Minulla sen kynnys on täysin tervetaustaista ihmistä matalammalla, koska omaan lapsuuden traumataustan, mutta sairas en ole, koska olen täysin terve silloin, kun minua ei käsitellä henkisesti väkivaltaisesti (sitähän tuo eksäsi käytös oli, luultavasti oli narsisti ja narsistit sairastuttavat lähellään kaikkki). 

Toki omahoito ja henkinen kasvu on tärkeää, mutta tärkeintä sinulle, kuten muillekin, on pysytellä kaukana sairaista ja sitä kautta sairastuttavista ihmisistä. Kun tulee tarve provosoitua, älä enää jatkossa suostu siihen vaan lähde. Näin pidät itsesi terveenä. 

Se on ihan hirveää, minullekin maksoi yhden rakkaan ihmissuhteen, mutta jos ihmisellä on hyvän puolensa lisäksi se puoli, että hän voi todella säälimättömästi mankeloida toista ihmistä hetkittäin, suhde ei ole sen arvoinen. Minun henkinen koskemattomuuteni on tärkeää eikä kukaan, kukaan enää saa lupaa tulla sitä häiritsemään. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama -ihmisiäkin on monenlaisia, kuten joku totesi. Voidaan oikein ylpeillä sillä, miten pystyy hillitsemään itsensä (ei räyhärä eikä vaadita kovaan ääneen), kunnes koittaa päivä, kun rauhallinen pseudo-järkevä sekoaa omalla tavallaan. Menee lukkoon, ei pysty, ei ymmärrä mitä tapahtuu eikä halua eikä pysty tekemään mitään.

Minä en ainakaan ylpeile sillä, "että pystyn hillitsemään itseni". Kyse on siitä, että HALUAN elää elämää, missä minun ei tarvitse kilahdella, ei kokea niitä hormoniryöppyjä, itkeä niitä itkuja, huutaa niitä huutoja, tuntea sitä epätoivoa. Koska ne eivät tee minulle mitään hyvää vaan sairastuttavat minut. Siksi haluan elää ympäristössä, joka takaa minulle turvan ja rauhan olla ja elää hyvää elämää tarvitsematta olla jatkuvassa stressitilassa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee humalassa agressiivinen ja arvaamaton, sellainen Tohtori Jekyl ja Jerra Hyde-ilmiö. Siksi en nykyään enää juo.

Mutta exänipä piti tuosta ja koetti saada minut aina humalaan kun olin kuulemma selvänä tylsä!  Tosin sai tarpeekseen sen jälkeen, kun poltin ulkosaunan. Tarkoituksella. 

Tämä! Itse olen aina hävennyt sitä millainen minusta tulee juodessa. Minusta tulee todella leuhka kusipää joka korostan itseäni ja nälvin muita, valehtelenkin kaikkea outoa kuten että mulla olisi miljoonaomaisuus jossain osakkeissa tms. Ja jos minua kyseenalaistaa tai edes katsoo väärin, saatan käydä aggressiiviseksi. Eksä rakasti sitä mun kännipersoonaa ja sanoi että olisinpa aina sellainen. Joo ei kiitos, en kuitenkaan alkanut juoda päivittäin ollakseni aina sellainen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee humalassa agressiivinen ja arvaamaton, sellainen Tohtori Jekyl ja Jerra Hyde-ilmiö. Siksi en nykyään enää juo.

Mutta exänipä piti tuosta ja koetti saada minut aina humalaan kun olin kuulemma selvänä tylsä!  Tosin sai tarpeekseen sen jälkeen, kun poltin ulkosaunan. Tarkoituksella. 

Tämä! Itse olen aina hävennyt sitä millainen minusta tulee juodessa. Minusta tulee todella leuhka kusipää joka korostan itseäni ja nälvin muita, valehtelenkin kaikkea outoa kuten että mulla olisi miljoonaomaisuus jossain osakkeissa tms. Ja jos minua kyseenalaistaa tai edes katsoo väärin, saatan käydä aggressiiviseksi. Eksä rakasti sitä mun kännipersoonaa ja sanoi että olisinpa aina sellainen. Joo ei kiitos, en kuitenkaan alkanut juoda päivittäin ollakseni aina sellainen :D

Noi on niitä punaisia lippuja, että kannattaa lähteä suhteesta, kun huomaa toisessa tuollaisia piirteitä. Jos toinen tykkää sinusta sairaana, haluatko oikeasti itse sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama -ihmisiäkin on monenlaisia, kuten joku totesi. Voidaan oikein ylpeillä sillä, miten pystyy hillitsemään itsensä (ei räyhärä eikä vaadita kovaan ääneen), kunnes koittaa päivä, kun rauhallinen pseudo-järkevä sekoaa omalla tavallaan. Menee lukkoon, ei pysty, ei ymmärrä mitä tapahtuu eikä halua eikä pysty tekemään mitään.

Minä en ainakaan ylpeile sillä, "että pystyn hillitsemään itseni". Kyse on siitä, että HALUAN elää elämää, missä minun ei tarvitse kilahdella, ei kokea niitä hormoniryöppyjä, itkeä niitä itkuja, huutaa niitä huutoja, tuntea sitä epätoivoa. Koska ne eivät tee minulle mitään hyvää vaan sairastuttavat minut. Siksi haluan elää ympäristössä, joka takaa minulle turvan ja rauhan olla ja elää hyvää elämää tarvitsematta olla jatkuvassa stressitilassa. 

Juuri näin. Tätä ketjua lukiessa on alkanut tuntua että eksäni yrittivät aina työntää minua erilaisin keinoin äärirajoille saadakseen sitä rakastamaansa draamaa. Tuntuu pahalle ajatella näin jälkikäteen että voin noissa suhteissa todella huonosti ja eksille se oli vain huvia. Viimeisimmästä suhteesta toipumiseen minulla meni yli 6 vuotta jonka aikana opettelin hallitsemaan itseäni. Nykyään olen tasaisessa suhteessa, jossa mies yllätys yllätys haluaisi enemmän draamaa mutta onneksi häneltä puuttuu ne keinot millä minut saa tolaltani ja toisaalta minulla on suojanani myös ne opettelemani draamanhallintatyökalut. Sääli miehelle kun ei saa haluamaansa hupia mutta itse voin paremmin kuin koskaan elämässäni kun elän rauhallista ja tasaista elämää. Tuntuu aivan käsittämättömältä miksi miehille se ei voi riittää. Ehkä on sitten niin että he eivät kärsi riidoista ja vuoristoradasta samalla tavalla vaan pitävät sitä viihdykkeenä?

Mä olen myös kuulemma tasainen ja särmätön ja tylsä, mutta kyllä mulla on mielipiteitä monesta asiasta.

Mutta monelle on ollut ongelma se etten ole niin kovin tunneihminen, siis sellainen jolla tunteet tavallisessa arjessakin vaihtelisi kovasti ja olisi aina joku erityinen mieliala päällä. Olen useimmiten vaan tyytyväinen ja rauhallinen ellei ole erityistä syytä olla jotain muuta. Eikä kovin pieni asia edes muuta sitä, ensimmäinen reaktioni vastoinkäymiseen ei useimmiten ole joku vahva tunnereaktio vaan ajattelu ja analyysi miten asiaa voisi ratkaista. 

Eräs exä yritti sitten oikein tahallaan ärsyttää että saisi minut reagoimaan. Ei hän tietysti kertonut että hän tällaista yritti ja minä ihmettelin vaan, että mikä sitä vaivaa kun täytyy väkisin tehdä tikusta ongelmia. Ajattelin että kai sillä on paha olla. Lopulta sai sitten ärsytettyä sen verran että minä vaan lähdin. Sitten hän kertoi tämän että hän halusi jonkun reaktion. No, ei saanut näyttävää reaktiota sittenkään, vaan kun sain ukon kiinni maksullisen naisen kanssa omasta sängystäni, totesin vaan kylmästi että jaahas, nyt on kuule niin että sinä häivyt. Pakkasin sen kamat, kannoin oven ulkopuolelle ja käskin tyypin häipymään. Hän ruikutti pitkään että hän halusi vaan vähän testailla ja saada mut tuntemaan. Olipa mukava tyyppi.

Tämmöinen nainenhan on kaikkien miesten unelmanainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama -ihmisiäkin on monenlaisia, kuten joku totesi. Voidaan oikein ylpeillä sillä, miten pystyy hillitsemään itsensä (ei räyhärä eikä vaadita kovaan ääneen), kunnes koittaa päivä, kun rauhallinen pseudo-järkevä sekoaa omalla tavallaan. Menee lukkoon, ei pysty, ei ymmärrä mitä tapahtuu eikä halua eikä pysty tekemään mitään.

Minä en ainakaan ylpeile sillä, "että pystyn hillitsemään itseni". Kyse on siitä, että HALUAN elää elämää, missä minun ei tarvitse kilahdella, ei kokea niitä hormoniryöppyjä, itkeä niitä itkuja, huutaa niitä huutoja, tuntea sitä epätoivoa. Koska ne eivät tee minulle mitään hyvää vaan sairastuttavat minut. Siksi haluan elää ympäristössä, joka takaa minulle turvan ja rauhan olla ja elää hyvää elämää tarvitsematta olla jatkuvassa stressitilassa. 

Juuri näin. Tätä ketjua lukiessa on alkanut tuntua että eksäni yrittivät aina työntää minua erilaisin keinoin äärirajoille saadakseen sitä rakastamaansa draamaa. Tuntuu pahalle ajatella näin jälkikäteen että voin noissa suhteissa todella huonosti ja eksille se oli vain huvia. Viimeisimmästä suhteesta toipumiseen minulla meni yli 6 vuotta jonka aikana opettelin hallitsemaan itseäni. Nykyään olen tasaisessa suhteessa, jossa mies yllätys yllätys haluaisi enemmän draamaa mutta onneksi häneltä puuttuu ne keinot millä minut saa tolaltani ja toisaalta minulla on suojanani myös ne opettelemani draamanhallintatyökalut. Sääli miehelle kun ei saa haluamaansa hupia mutta itse voin paremmin kuin koskaan elämässäni kun elän rauhallista ja tasaista elämää. Tuntuu aivan käsittämättömältä miksi miehille se ei voi riittää. Ehkä on sitten niin että he eivät kärsi riidoista ja vuoristoradasta samalla tavalla vaan pitävät sitä viihdykkeenä?

Kyllä. Juuri näin. Todella tuttua.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä olla lapanen, hajuton ja mauton. Pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa mielipiteensä.

Entä jos sillä omalla itsellä ei ole asioista mitään erityisiä mielipiteitä? Eikä omalla itsellä ole vahvoja tunteita erityisesti mistään asioista?

Menee terapiaan, ei ole normaalia että kaikki "on ihan sama".

Mä olen jättänyt tuollaisen miehen, ja se oli tosi rasittava.

"jättänyt"

Miten sä olet sitten ylipäätään päätynyt tilanteeseen, jossa 'jätetään'? Vai mitä tarkoitat 'jättämisellä'?

Tuli mieleen sanonta: Never wrestle with a pig. You'll both get dirty and the pig likes it. 

Kuvaa hyvin sitä, miten härnääjä saastuttaa kohteensa ja nauttii siitä itse. Kohde ei voita yhtään mitään, on vain väsynyt ja likainen turhasta painista. 

Sama kuvio.

Tapailin miestä joka halusi lopettaa lennosta kun löysi paremman.

Uskon että se muija on kälkättävä. kaakattava, äänekäs, äkkipikainen, , räväkkä, riidanhaluinen perusmiehekäs muija. Pistää äijän järjestykseen ja huitoo kaulinta. Mä olen yleensä harkitseva, rauhallinen.

Mielipiteitä on mut en oo semmonen joka haastaa tappeluun :D