Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian tasainen ja särmätön nainen
22.09.2022 |
Tällainen kuulemma olen.
Joskus aiemminkin mut on jätetty, yks sanoi saatesanoiksi, että hän syttyy siitä kun nainen on oikukas ja haastava (jota minä en ole),
toinen oikein suuttui, kun olin "laimean mielipiteetön" kun hän kysyi mielipidettäni otetaanko kumpaa viiniä ja minä sanoin että "ihan sama, kumpikin käy" (se oli totuus, minusta oli aivan sama, en tunne viinejä).
Miehet kyllä ihastuvat minuun helposti, olen iloinen ja ystävällinen ja ihan ok näköinen, mutta sitten tulen dumbatuksi kun olen niin tylsä. En haasta riitaa, mielialani ei juuri heittele, olen rauhallinen, elämäni on sujuvaa ja mutkatonta, tykkään työstäni, harrastuksistani, talous ja mielenterveys on kunnossa.
Noh, miestä ei tahdo löytyä, mutta eipä kai kaikkea voi saada...
Kommentit (744)
Vierailija kirjoitti:
Mä kärsin samasta, olen liiankin mukava ja mutkaton, lisäksi kieltämättä mukautan persoonaani aina sen mukaan, minkä uskon toista miellyttävän. Yksinkertaisesti olen miellyttämishaluinen, enkä koe itse siitä erityisemmin kärsiväni, päinvastoin elämä on merkityksellistä, kun saa olla hyvä muille.
Se missä kohtaa mullakin mukavuus unohtuu on se, kun yritetään pitkän (!) ajan jälkeen dumpata ghostaamalla ilman mitään selityksiä. Löytyy hyvin äkkiä se munkin sisäinen oikukas raivohullu, sillä jos jotain asiaa maailmassa en siedä, on epäoikeudenmukainen ja epäreilu kohtelu. Toinen saa musta kaiken irti ja lopulta vähin äänin yrittää kadota mun elämästä. Mutta sitten onkin hyvä vedota siihen, että olen ihan hullu, eikä mun kanssa voi tulla toimeen... :D
Miellyttämishaluisuus johtuu siitä että pelkää että toinen hylkää jos oletkin eri mieltä tämän kanssa. Ei niinkään siitä että haluaisit olla hyvä hänelle. Voit toki noin muutoin olla hyväntahtoinen ja muille hyvää halua mutta se on eri asia kuin hylkäämisenpelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kärsin samasta, olen liiankin mukava ja mutkaton, lisäksi kieltämättä mukautan persoonaani aina sen mukaan, minkä uskon toista miellyttävän. Yksinkertaisesti olen miellyttämishaluinen, enkä koe itse siitä erityisemmin kärsiväni, päinvastoin elämä on merkityksellistä, kun saa olla hyvä muille.
Se missä kohtaa mullakin mukavuus unohtuu on se, kun yritetään pitkän (!) ajan jälkeen dumpata ghostaamalla ilman mitään selityksiä. Löytyy hyvin äkkiä se munkin sisäinen oikukas raivohullu, sillä jos jotain asiaa maailmassa en siedä, on epäoikeudenmukainen ja epäreilu kohtelu. Toinen saa musta kaiken irti ja lopulta vähin äänin yrittää kadota mun elämästä. Mutta sitten onkin hyvä vedota siihen, että olen ihan hullu, eikä mun kanssa voi tulla toimeen... :D
Miellyttämishaluisuus johtuu siitä että pelkää että toinen hylkää jos oletkin eri mieltä tämän kanssa. Ei niinkään siitä että haluaisit olla hyvä hänelle. Voit toki noin muutoin olla hyväntahtoinen ja muille hyvää halua mutta se on eri asia kuin hylkäämisenpelko.
Ja siksi ehkä raivostut kun sinut ghostataan eli hylätään? Jos hylätyksi tuleminen tuntuu niin pahalta että siitä seuraa "raivohulluus", niin tottakai myös pelkäät hylätyksi tulemista ja yrität välttää sitä mukautumalla toisen persoonaan. Kuitenkin ihmiset yleensä tuppaa haluamaan että toiset on omia itsejään eli tästä miellyttämisestä voi seurata se hylätyksi tuleminen. Välttämättä sitä ei edes tiedä kuka on, jos pääosin pyrkii olemaan sellainen kuin se kenen seurassa kulloinkin on. Eli on hylännyt itse itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko jollain miehellä tähän jotain mielipidettä?
Itse miehenä pidän tasapainoisista ja rauhallisista naisista. Ylipäänsä riiteleminen on mielestäni aika turhaa, erimielisyydet ja tunteet voi kyllä ilmaista riehumattakin, mitä riitely tai "draamailu" minusta on.
Aloittajalla pisti silmään kuitenkin yksi juttu, joka minullakin tökkää, oli kyse naisesta, miehestä, kenestä tahansa. Jos nyt esimerkiksi tuohon viinin valintaan vastaa "ihan sama", niin aika moni tulkitsee sen tarkoittavan: "Ei voisi vähempää kiinnostaa koko asia".
Hyvällä ystävälläni (mies) on tällainen vaimoa ja liikumme missä tahansa tai suunnittelemme mitä vaan yhdessä menoa, niin hänen vastauksensa on aina "Ihan sama". Tulee tunne että häntä ei tämä yhdessä tekeminen kiinnosta, on hänelle yhdentekevää.
Eli tiettyä aktiivisuutta, yhteiseen tekemiseen kontribuoimista edes vähän, omien kiinnostusten ja mielipiteiden ilmaisemista (asiallisesti, draamailematta) kyllä pitäisin vähintään kohteliaana muita ihmisiä kohtaan, jos yhdessä ollaan.
Riitely on turhaa eikä sillä saavuteta mitään, mutta jos puhutaan molemmille tärkeästä asiasta niin tunteet kuumenevat väistämättä. Jos mitään tunteita ei ole mukana koskaan, silloin ihminen on pystyyn kuollut. En pidä kaikkea riitelyä draamailuna, enkä ruoski itseäni maltin menettämisestä. Sallin sen muillekin joskus.
Tässäkin on isoja eroja ihmisten välillä. Osa pitää riitelynä jo ärtynyttä äänensävyä, joku voi kertoa naureskellen että suuttui riidan aikana niin että potkaisi jalan seinästä läpi ja joutui sairaalaan.
Olen oppinut vihaamaan sitä kun miehet kehuvat rauhallisuuttani, koska sitten he ovat verisesti loukkaantuneita kun huomaavat että ylitseni ei voikaan kävellä. Luulevat kai että kehumalla muokkaavat minua mukautuvaksi.
No enpä itse ole tätä huomannut. Toki hulluille naisille on ottajia mutta ylivoimaisesti eniten miehet tuntuvat suosivan hiljaisia kaikissa asioissa myötäileviä tapettiin sulautuvia naisia.
Vierailija kirjoitti:
No haluaahan naisetkin, että miehellä on mielipiteitä, eikä hän ole mikään perässä vedettävä, epäoma-aloitteinen ihan sama- mies. Jonkinlaista pientä "kitkaa" pitää suhteessa olla, muuten on liian tylsää.
Tottakai pitää olla mielipiteitä, mutta sitten kun ilmaisee mielipiteensä niin turha odottaa että ainakaan minä alan vängätä vastaan tai tappelemaan jos mielipiteeni on eri. Voin hyvin hyväksyä toisen mielipiteen menettämättä malttiani ja tämähän ei miehille sovi. Näköjään he ilmaisee mielipiteitä vain provosoidakseen mahdollista syytä riidalle ja kun sitä ei saa niin mies kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kärsin samasta, olen liiankin mukava ja mutkaton, lisäksi kieltämättä mukautan persoonaani aina sen mukaan, minkä uskon toista miellyttävän. Yksinkertaisesti olen miellyttämishaluinen, enkä koe itse siitä erityisemmin kärsiväni, päinvastoin elämä on merkityksellistä, kun saa olla hyvä muille.
Se missä kohtaa mullakin mukavuus unohtuu on se, kun yritetään pitkän (!) ajan jälkeen dumpata ghostaamalla ilman mitään selityksiä. Löytyy hyvin äkkiä se munkin sisäinen oikukas raivohullu, sillä jos jotain asiaa maailmassa en siedä, on epäoikeudenmukainen ja epäreilu kohtelu. Toinen saa musta kaiken irti ja lopulta vähin äänin yrittää kadota mun elämästä. Mutta sitten onkin hyvä vedota siihen, että olen ihan hullu, eikä mun kanssa voi tulla toimeen... :D
Miellyttämishaluisuus johtuu siitä että pelkää että toinen hylkää jos oletkin eri mieltä tämän kanssa. Ei niinkään siitä että haluaisit olla hyvä hänelle. Voit toki noin muutoin olla hyväntahtoinen ja muille hyvää halua mutta se on eri asia kuin hylkäämisenpelko.
Tämä on kyllä ärsyttävä ominaisuus ja huomaan jatkuvasti sortuvani siihen. Äskettäinkin yritin tutustua netin kautta uuteen harrastuskaveriin, mutta huomaan että tuli nähtävästi mokattua liialla myötäilemisellä tyyliin "Ai niin mäkin!" kun homma vaikuttaa aika vaimealta hänen suunnaltaan, vaikka näennäisesti tultiinkin hyvin juttuun. Ja ratkiriemukastahan se onkin, kun se myötäily aiheuttaa sitten sen hylkäämisen vaikka sillä yritti kaikin voimin sitä välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aijaa. Mun mies suuttuu jos kiukuttelen. Muutenkaan en usko et miehet mistään draamasta ja riidoista välittää tai niitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Mun mies suuttuu jos kiukuttelen. Muutenkaan en usko et miehet mistään draamasta ja riidoista välittää tai niitä haluaa.
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kommentteja, mutta näin päinvastaisena persoonana (ja naisena), niin kommentoin että en myöskään välittäisi erityisemmin tuollaisista miehistä. Siksi, että mielipiteet ja niiden kirjo on elämäni suola ja minuakin tylsistyttää, jos miehellä ei ole vahvoja mielipiteitä tai mielipiteitä ollenkaan. Mielellään toki ne mielipiteet kävisi pääsääntöisesti yksiin minun kanssani (erityisesti suuret arvot: elämänarvot ja poliittiset) ja sitten voidaan yhdessä kauhistella uutisia jne. kovinkin sanankääntein. :D En myöskään halua päättää kaikesta mitä tehdään vaan voidaan vaikka väitellä vapaa-ajanmenoista, ei kuitenkaan vihaisesti vaan esim. leikillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mahtaakohan näille umpitylsille naisille kelvata mies, jolla ei ole juuri lenkkeilyä kummempia harrastuksia, on rutiineihin hyvin jämähtänyt ja vapaapäivät voivat muuten helposti mennä vaikka sohvalla. Omia mielipiteitä toki on eikä väkisin lähde mistään naisen jutuista tykkäämään, muttei tuputa omia asioitaan eikä halua riidellä. Mutta noin muuten normimittapuulla umpitylsä mies.
Kuulostaa todella hyvälle tuollainen mies. En ole kiinnostunut parisuhteesta, mutta täällä on ihan samanlainen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kommentteja, mutta näin päinvastaisena persoonana (ja naisena), niin kommentoin että en myöskään välittäisi erityisemmin tuollaisista miehistä. Siksi, että mielipiteet ja niiden kirjo on elämäni suola ja minuakin tylsistyttää, jos miehellä ei ole vahvoja mielipiteitä tai mielipiteitä ollenkaan. Mielellään toki ne mielipiteet kävisi pääsääntöisesti yksiin minun kanssani (erityisesti suuret arvot: elämänarvot ja poliittiset) ja sitten voidaan yhdessä kauhistella uutisia jne. kovinkin sanankääntein. :D En myöskään halua päättää kaikesta mitä tehdään vaan voidaan vaikka väitellä vapaa-ajanmenoista, ei kuitenkaan vihaisesti vaan esim. leikillisesti.
Tämäkään asia ei ole niin yksinkertainen että on vain tasaisia tai räiskyviä ihmisiä. Itse olen yleensä tasainen ja asiallinen päällisin puolin mutta pinnan alla samanlainen kuin sinä. Minulla on vahvoja mielipiteitä ja haluan että muillakin on. Ja haluan puhua niistä ja haluan että toinen pitää kiinni omasta kannastaan, eikä ala hymistellä. Tämä tulee osalle yllätyksenä kun kuulemma näytän kiltiltä tytöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kärsin samasta, olen liiankin mukava ja mutkaton, lisäksi kieltämättä mukautan persoonaani aina sen mukaan, minkä uskon toista miellyttävän. Yksinkertaisesti olen miellyttämishaluinen, enkä koe itse siitä erityisemmin kärsiväni, päinvastoin elämä on merkityksellistä, kun saa olla hyvä muille.
Se missä kohtaa mullakin mukavuus unohtuu on se, kun yritetään pitkän (!) ajan jälkeen dumpata ghostaamalla ilman mitään selityksiä. Löytyy hyvin äkkiä se munkin sisäinen oikukas raivohullu, sillä jos jotain asiaa maailmassa en siedä, on epäoikeudenmukainen ja epäreilu kohtelu. Toinen saa musta kaiken irti ja lopulta vähin äänin yrittää kadota mun elämästä. Mutta sitten onkin hyvä vedota siihen, että olen ihan hullu, eikä mun kanssa voi tulla toimeen... :D
Miellyttämishaluisuus johtuu siitä että pelkää että toinen hylkää jos oletkin eri mieltä tämän kanssa. Ei niinkään siitä että haluaisit olla hyvä hänelle. Voit toki noin muutoin olla hyväntahtoinen ja muille hyvää halua mutta se on eri asia kuin hylkäämisenpelko.
Tämä on kyllä ärsyttävä ominaisuus ja huomaan jatkuvasti sortuvani siihen. Äskettäinkin yritin tutustua netin kautta uuteen harrastuskaveriin, mutta huomaan että tuli nähtävästi mokattua liialla myötäilemisellä tyyliin "Ai niin mäkin!" kun homma vaikuttaa aika vaimealta hänen suunnaltaan, vaikka näennäisesti tultiinkin hyvin juttuun. Ja ratkiriemukastahan se onkin, kun se myötäily aiheuttaa sitten sen hylkäämisen vaikka sillä yritti kaikin voimin sitä välttää.
Olen huomannut että oma tyylini on helposti myös tuollainen myötäily, kun taas normaali keskustelu onkin sitä että kun toinen puhuu asiasta x, niin siihen ei tarvitse olla itse koko ajan innokkaasti kommentoimassa että "niin, kyllä, aivan, tosiaan, just niin!", vaan kuunnella hiljaa ja sitten sanoa oma mielipiteensä joka voi toki olla samanlainen kuin toisella mutta omin sanoin omana mielipiteenä esitetty.
Johtuu myös usein siitä että minua ei välttämättä toisen puheenaihe ja siten mielipide edes kiinnosta joten kompensoin tätä liiallisella myötäilyllä sen sijaan että kommentoisin jotain ympäripyöreää ja vaihtaisin puheenaihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tykkään rauhallisista naisista joiden kanssa voi käydä oikeasti älyllistä keskustelua. En näe mielipiteiden epävarmuutta heikkouden merkkinä, vaan älykkyyden osoituksena - kaikkea ei voi tietää ja asioita voi tarkkailla monelta kantilta. Oma suhteeni maailmaan on tutkijan asenne ja pidän polveilevista, mielenkiintoisista keskusteluista.
Draamailevat naiset ovat parisuhdemarkkinoiden kuraa, joille pitäisi tatuoida varoitusmerkki otsaan.
Eli se on näköjään molemmin päin. Miehet tykkää jännänaisista ja naiset jännämiehistä. Aika jännä. Mä tykkäisin kyllä ihan sellaisesta rauhallisesta naisesta. Joka kuitenkin on utelias elämän suhteen vaikka uppoutusikin kanssani kirjojen maailmaan noin yleisesti ottaen.
Olen rauhallinen akateeminen mies ja harmonisen parisuhteen saamiseksi minun kannattaisi ehdottomasti ottaa kumppaniksi mahdollisimman tasainen ihminen. Se olisi monellakin tavalla järkevää, ja siksi olen koittanut antaa mahdollisuuksia tällaisille naisille viime aikoina. En kuitenkaan syty tasaisista naisista ollenkaan, vaan minuna kiinnostavat seksuaalisessa mielessä naiset joissa on särmää. Vastakohtaisuus viehättää, eikä asia tunnu siitä muuksi muuttuvan, vaikka yrittäisi.
Kirjoitin aiheesta pari vuotta sitten tälle palstalle avauksen, joka sai harmillisen vähän vastauksia:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3797039/mista-jannanainen-kumppaniksi
Uskon että monella on ehkä kotoa saatu parisuhteen malli, johon kuuluu riitely. Yllättävän moni uskoo että parisuhde ilman riitoja on jotenkin huono. Yllättävän moni myös uskoo että parisuhteessa kuuluu olla turbulenssia ja vuoristorataa. Moni sanoo että pitkässä suhteessa on välttämättä huonoja aikoja.
Musta kaikki tämä viittaa siihen ettei osata keskustella asioista muuten kuin riitelemällä. Muistan yhden eksäni joka hakemalla haki riidan jostain ja sen yhteydessä tuli sitten ilmi kaikki mitä hän oli edellisen riidan jälkeen kerännyt kasvamaan raivoa. Hän ikäänkuin hautoi asioita ja otti ne sitten kerralla esiin riitelemällä. Minä olin alkuun aivan äimistynyt kun toinen huutaa että mulle ei muuten ollut ok silloin kun sä teit sitä ja tätä. Miksi hän ei sitä silloin sanonut kun asia oli ajankohtainen? Kun tajusi ettei hän puhu asioista, alkoi olla jatkuvasti huolissaan että mistä hän milloinkin salaa kantaa kaunaa.
Mutta ihmisiä tarkkaillessani olen huomannut että tämä on yllättävän monen parisuhdemalli. Ne riidat ovat kuin jotain kalibrointipisteitä joissa suhdetta säädetään raiteilleen. Moni kokee ne jopa välttämättöminä. Itse vaan ihmettelee miksi asioista on niin vaikea puhua normaalisti ja riitelemättä.
Vierailija kirjoitti:
Miehet kaipaavat älyllistä haastetta siinä missä itsekin kaipaan mieheltä. Tuollainen aivan sama mitä vaan en tunne viinejä tai paljon muutakaan ei oikein haasta. Äly ja tieto monista asioista nyt vaan on ennen kaikkea kiinnostava piirre.
Niinpä, voihan sitä olla mielipide vaikka etiketistä. Tuollainen persoonaansa pihtaava ihminen saa toisen tuntemaan omat pienet arkiset mielenkiinnon ja ilon kohteet mitättömiksi ja turhiksi.
Vastakohdat täydentävät toisiaan kirjoitti:
Olen rauhallinen akateeminen mies ja harmonisen parisuhteen saamiseksi minun kannattaisi ehdottomasti ottaa kumppaniksi mahdollisimman tasainen ihminen. Se olisi monellakin tavalla järkevää, ja siksi olen koittanut antaa mahdollisuuksia tällaisille naisille viime aikoina. En kuitenkaan syty tasaisista naisista ollenkaan, vaan minuna kiinnostavat seksuaalisessa mielessä naiset joissa on särmää. Vastakohtaisuus viehättää, eikä asia tunnu siitä muuksi muuttuvan, vaikka yrittäisi.
Kirjoitin aiheesta pari vuotta sitten tälle palstalle avauksen, joka sai harmillisen vähän vastauksia:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3797039/mista-jannanainen-kumppaniksi
Kiva kuulla miehen näkökulma! En kuitenkaan saanut ollenkaan kiinni siitä millainen on jännänainen joka saa sinut syttymään. Mainitsit silikonit ja törröhuulet, luonteeltaan seikkailunhaluinen ja sydän kultaa. Minusta tuo ei kuulosta sellaiselta mistä täällä puhutaan. Itse pidän jännänaisena sellaista joka saa kilareita, voi olla väkivaltainen, on mustasukkainen, eroaa joka toinen viikko, pettää, ryyppää ja räyhää, heittää miehen kamat parvekkeelta ja usuttaa eksänsä nyksänsä kimppuun.
Minusta olisi mukava kuulla enemmän sellaisesta jännänaisesta mikä sinua kiinnostaa.
Alue: Aihe vapaa
Mä seurustelin kerran sellaisen kanssa, jolle kaikki oli aina ihan sama. Kaikki käy. Miten vaan. Ihan miten sä haluat.
Se oli todella rasittavaa, kun minun piti päättää joka jumalan risauksesta. Otin asian esille, ja hän sanoi että oli luullut sen olevan nimenomaan hyvä linja. Ymmärsi sitten kyllä, kun vähän avasin asiaa.
No se suhde päättyi sitten kuitenkin muista syistä.