Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian tasainen ja särmätön nainen
22.09.2022 |
Tällainen kuulemma olen.
Joskus aiemminkin mut on jätetty, yks sanoi saatesanoiksi, että hän syttyy siitä kun nainen on oikukas ja haastava (jota minä en ole),
toinen oikein suuttui, kun olin "laimean mielipiteetön" kun hän kysyi mielipidettäni otetaanko kumpaa viiniä ja minä sanoin että "ihan sama, kumpikin käy" (se oli totuus, minusta oli aivan sama, en tunne viinejä).
Miehet kyllä ihastuvat minuun helposti, olen iloinen ja ystävällinen ja ihan ok näköinen, mutta sitten tulen dumbatuksi kun olen niin tylsä. En haasta riitaa, mielialani ei juuri heittele, olen rauhallinen, elämäni on sujuvaa ja mutkatonta, tykkään työstäni, harrastuksistani, talous ja mielenterveys on kunnossa.
Noh, miestä ei tahdo löytyä, mutta eipä kai kaikkea voi saada...
Kommentit (744)
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkään rauhallisista naisista joiden kanssa voi käydä oikeasti älyllistä keskustelua. En näe mielipiteiden epävarmuutta heikkouden merkkinä, vaan älykkyyden osoituksena - kaikkea ei voi tietää ja asioita voi tarkkailla monelta kantilta. Oma suhteeni maailmaan on tutkijan asenne ja pidän polveilevista, mielenkiintoisista keskusteluista.
Draamailevat naiset ovat parisuhdemarkkinoiden kuraa, joille pitäisi tatuoida varoitusmerkki otsaan.
Mistä sun kaltaisia miehiä löytää?
T. Myös tutkijan asenteen omaava, draamaton nainen sopivalla twistillä intohimoa ja mustaa huumoria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näkeehän sen selvästi, että niillä hankalilla ja jopa ihan kauheilla koulu/työpaikka kiusaaja naisilla ja juorukelloilla on AINA mies. Ja jos vanha jättää niin uus löytyy helposti.
Mulla on myös kokemusta siitä, että miehet jotenkin turhautuu kanssani, kun en olekaan sellainen "tyypillinen nainen". Eli hankala ja oikukas prinsessa. Tästä on tullut jopa ihan riitojakin. En mä nyt saakeli suostu alkamaan esittämään jotain narsistista prinsessaa!
Ei sun tarvi esittää. Taitaa olla homma jo hoidossa...
Ulosantisi perusteella olet kyllä kaukana jostain sivistyneestä ladysta.
Inhoatko tosiaan sekä miehiä että naisia noin paljon?
Eli keppi kalahti sinuun?
Mutta ne kiusaavat, ilkeät naiset on miesten mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluaahan naisetkin, että miehellä on mielipiteitä, eikä hän ole mikään perässä vedettävä, epäoma-aloitteinen ihan sama- mies. Jonkinlaista pientä "kitkaa" pitää suhteessa olla, muuten on liian tylsää.
Tottakai pitää olla mielipiteitä, mutta sitten kun ilmaisee mielipiteensä niin turha odottaa että ainakaan minä alan vängätä vastaan tai tappelemaan jos mielipiteeni on eri. Voin hyvin hyväksyä toisen mielipiteen menettämättä malttiani ja tämähän ei miehille sovi. Näköjään he ilmaisee mielipiteitä vain provosoidakseen mahdollista syytä riidalle ja kun sitä ei saa niin mies kärsii.
Olet kyllä ollut omituisten miesten kanssa tekemisissä, jos tuo on kokemuksesi ja vielä yleistäen kaikista miehistä. Tai sitten et osaa arvioida omaa toimintaasi ja käytöstäsi objektiivisesti.
Täällä on nyt trolli paikalla, älkää vastailko jos suinkin mahdollista.
Suurin osa ihmisistä on sokeita omalle toiminnalleen/ itselleen. Kuinka moni analysoi omaa käytöstään vs muiden ihmisten toimintaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkään rauhallisista naisista joiden kanssa voi käydä oikeasti älyllistä keskustelua. En näe mielipiteiden epävarmuutta heikkouden merkkinä, vaan älykkyyden osoituksena - kaikkea ei voi tietää ja asioita voi tarkkailla monelta kantilta. Oma suhteeni maailmaan on tutkijan asenne ja pidän polveilevista, mielenkiintoisista keskusteluista.
Draamailevat naiset ovat parisuhdemarkkinoiden kuraa, joille pitäisi tatuoida varoitusmerkki otsaan.
Siinä on kuitenkin ero, kykeneekö keskustelmeaan niistä asioista ja tuomaan esiin mielipiteensä, vaikkakin epävarmuustekijät ja vaihtoehtoiset aspektit huomioiden, vai onko kaikki "ihan sama", eikä mihinkään ole mielipidettä. Keskustele siinä sitten maailman tilanteesta tai illallisravintolan valinnasta tai kesälomasuunnitelmista, kun toisen asenne on emmätiiäihansamasanosä, mullekäymikävaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla taitaa olla sama ongelma. Ensin saan kehuja kun olen niin järkevä, mutta lopulta se ei olekaan hyvä asia. Monesti miehet selvästi testailee että alanko kimpoilemaan jostain asiasta "niin kuin kaikki naiset". Kun suhtaudun rauhallisesti niin ei kelpaakaan. Eli miehetkin tykkää niistä jännänaisista?
Kyllä mä ainakin osaan hermostua ja olla hyvinkin kipakka, mutta en mä kyllä mikään jännänainen ole. :D Ihan tavallinen perheenäiti jolla on vakituinen työ ja opiskelen töiden ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastakohdat täydentävät toisiaan kirjoitti:
Olen rauhallinen akateeminen mies ja harmonisen parisuhteen saamiseksi minun kannattaisi ehdottomasti ottaa kumppaniksi mahdollisimman tasainen ihminen. Se olisi monellakin tavalla järkevää, ja siksi olen koittanut antaa mahdollisuuksia tällaisille naisille viime aikoina. En kuitenkaan syty tasaisista naisista ollenkaan, vaan minuna kiinnostavat seksuaalisessa mielessä naiset joissa on särmää. Vastakohtaisuus viehättää, eikä asia tunnu siitä muuksi muuttuvan, vaikka yrittäisi.
Kirjoitin aiheesta pari vuotta sitten tälle palstalle avauksen, joka sai harmillisen vähän vastauksia:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3797039/mista-jannanainen-kumppaniksi
Kiva kuulla miehen näkökulma! En kuitenkaan saanut ollenkaan kiinni siitä millainen on jännänainen joka saa sinut syttymään. Mainitsit silikonit ja törröhuulet, luonteeltaan seikkailunhaluinen ja sydän kultaa. Minusta tuo ei kuulosta sellaiselta mistä täällä puhutaan. Itse pidän jännänaisena sellaista joka saa kilareita, voi olla väkivaltainen, on mustasukkainen, eroaa joka toinen viikko, pettää, ryyppää ja räyhää, heittää miehen kamat parvekkeelta ja usuttaa eksänsä nyksänsä kimppuun.
Minusta olisi mukava kuulla enemmän sellaisesta jännänaisesta mikä sinua kiinnostaa.
Sitä on vaikea kuvailla lyhyesti näin netin välityksellä, mutta uskoisin että esim. Renny Harlin on löytänyt nykyisestä Johanna-puolisostaan sellaisia jännänaisen piirteitä, jotka saisivat minutkin syttymään.
Sikäli kun median kautta tunnen k.o. henkilöä, niin mielestäni hänessä yhdistyy seikkailunhaluisuus, riittävän koristeellinen ja kiinnostava ulkonäkö, sekä herttaisuus - eli sydän paikallaan. Samalla hänessä näyttää myös olevan tietynlaista lujuutta (ehkä myös keskinkertaisuutta?), jota elämässä selviämiseen tarvitaan.
Ehkä tosiaan määritelmämme jännänaisesta ovat lähtökohtaisesti hieman erilaisia, sillä riehuvaa päihde- ja mt-ongelmaista kumppania en missään nimessä haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on sokeita omalle toiminnalleen/ itselleen. Kuinka moni analysoi omaa käytöstään vs muiden ihmisten toimintaan?
Lähes joka ilta niinä päivinä, kun on ollut sosiaalista kanssakäymistä. Onko tavallista vai eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monikohan tekee tyhjästä draamaa kun näkee, että odotetaan "särmää"?
En kyllä ymmärrä miksi tasaisen naisen vastakohtana olisi jokin riehuva/ainaisessa tunteiden vuoristoradassa oleva nainen. Kyse ei ole edes sukupuolikysymyksestä vaan persoonakysymyksestä. Kyse on mm. siitä, saako toisesta sopivasti haastetta itselleen ja onko toisella vahvoja mielipiteitä ja esittääkö niitä kuinka intohimoisesti vai soljuuko kaikki tasaisesti niin, että oikeastaan tasainen mukavuus ja mahdollisesti kädenlämpöiset mielipiteet merkitsee tylsistymistä joillekin persoonille.
t. nro 311 (nainen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastakohdat täydentävät toisiaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastakohdat täydentävät toisiaan kirjoitti:
Olen rauhallinen akateeminen mies ja harmonisen parisuhteen saamiseksi minun kannattaisi ehdottomasti ottaa kumppaniksi mahdollisimman tasainen ihminen. Se olisi monellakin tavalla järkevää, ja siksi olen koittanut antaa mahdollisuuksia tällaisille naisille viime aikoina. En kuitenkaan syty tasaisista naisista ollenkaan, vaan minuna kiinnostavat seksuaalisessa mielessä naiset joissa on särmää. Vastakohtaisuus viehättää, eikä asia tunnu siitä muuksi muuttuvan, vaikka yrittäisi.
Kirjoitin aiheesta pari vuotta sitten tälle palstalle avauksen, joka sai harmillisen vähän vastauksia:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3797039/mista-jannanainen-kumppaniksi
Kiva kuulla miehen näkökulma! En kuitenkaan saanut ollenkaan kiinni siitä millainen on jännänainen joka saa sinut syttymään. Mainitsit silikonit ja törröhuulet, luonteeltaan seikkailunhaluinen ja sydän kultaa. Minusta tuo ei kuulosta sellaiselta mistä täällä puhutaan. Itse pidän jännänaisena sellaista joka saa kilareita, voi olla väkivaltainen, on mustasukkainen, eroaa joka toinen viikko, pettää, ryyppää ja räyhää, heittää miehen kamat parvekkeelta ja usuttaa eksänsä nyksänsä kimppuun.
Minusta olisi mukava kuulla enemmän sellaisesta jännänaisesta mikä sinua kiinnostaa.
Sitä on vaikea kuvailla lyhyesti näin netin välityksellä, mutta uskoisin että esim. Renny Harlin on löytänyt nykyisestä Johanna-puolisostaan sellaisia jännänaisen piirteitä, jotka saisivat minutkin syttymään.
Sikäli kun median kautta tunnen k.o. henkilöä, niin mielestäni hänessä yhdistyy seikkailunhaluisuus, riittävän koristeellinen ja kiinnostava ulkonäkö, sekä herttaisuus - eli sydän paikallaan. Samalla hänessä näyttää myös olevan tietynlaista lujuutta (ehkä myös keskinkertaisuutta?), jota elämässä selviämiseen tarvitaan.
Ehkä tosiaan määritelmämme jännänaisesta ovat lähtökohtaisesti hieman erilaisia, sillä riehuvaa päihde- ja mt-ongelmaista kumppania en missään nimessä haluaisi.
Kiitos vastauksesta! En ole kyseistä sarjaa katsonut enkä kyseisestä henkilöstä tiedä mitään, mutta selvästi määritelmämme jännänaisesta tosiaan poikkeavat toisistaan. Itse olen itseni määritellyt tässä ketjussa tasaiseksi naiseksi mutta uskoisin samaan aikaan ainakin osin täyttäväni sinun määritelmäsi jännänaisesta! En ole tai kuvittele olevani yhtä upea ulkoisesti kuin Johanna Harlin, mutta olen kyllä näyttävän näköinen nainen ja aina ollut kiinnostunut muodista, meikeistä ja ulkonäöstä ylipäätään. En pidä mistään klassisesta tyylistä vaan enemmän bling bling. Olen työväenluokan kasvatti, nähnyt elämästä nurjiakin puolia, joutunut tekemään paljon töitä huonoissakin oloissa mutta saanut siitä tiettyä "lujuutta". Minua on helppo lähestyä, tutustun aina uusiin ihmisiin ja miehenikin on lukemattomat kerrat päätynyt kanssani seikkailemaan jonnekin aivan muualle kuin minne alun perin lähdettiin.
No, ehkä enempi itseni kuvailu on turhaa. Pointti on se että käsittääkseni minussa kuitenkin on vikana se että en halua tapella miesten kanssa enkä heittää heitä kengällä päähän. Olen liian kiltti. Huomaan miehestäni että hän haluaisi välillä räiskyviä riitoja, mutta minun vain on todella vaikea saada itseäni suuttumaan. En ota asioita niin vakavasti ja perusluonteeni on ehkä vähän jopa harvinaisen iloinen. Koen myös, että mieheni mielestä minun pitäisi määräillä häntä enemmän, mutta minä en halua. En vaan usko että minä tietäisin paremmin mikä hänelle on parasta. Muutaman kerran mies on ehdottanut riidan yhteydessä eroa ja luulen että häntä on loukannut syvästi se kun en ole suuttunut edes tuosta vaan todennut, surullisena toki, että hän voi lähteä jos haluaa. Luultavasti hän olisi halunnut jotain draamaa jossa kaivetaan kaikki haavat auki ja lopulta uhkaisin hypätä mereen jos hän minut jättäisi. Mutta ei. En ole sellainen, vaan olen tasainen ja särmätön nainen, jonka suhteissa riidattomuus tuntuu olevan ongelma.
Siis ihan uskomatonta miten tärkeitä ihmisille vaikuttaa olevan jotkut hiton mielipiteet. Pitää olla mielipiteitä, mielipiteitä, mielipiteitä. Mutta miksi? Mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä joku on jostakin. Yleensä se mielipide on jonkun täysin mutun varassa tehty, mutta silti on jotenkin mahtavaa mitä enemmän kerkiää sellaisia päässään muodostaa.
Mä voin suoraan sanoa että mulla ei ole enää mielipiteitä juuri mistään. En ehdi perehtyä asioihin niin syvällisesti mitä vaatisi muodostaa mielipide vaikkapa jostain päivänpolitiikan kuumimmasta uutisesta. Uskon että meillä on ihmisiä jotka työkseen tutkivat noita asioita joten luotan heihin, miksi minulla pitäisi olla joku mielipide.
Jos joku kysyy haluanko espanjalaista vai italialaista viiniä niin todellinen vastaukseni on että ihan sama. Sillä ei ole minulle mitään väliä. En silti sano ääneen, että "ihan sama" koska se tosiaan vaikuttaisi epäkohteliaalta. Sanon jomman kumman ja samalla ihmettelen miksi moista edes piti kysyä. Miksi ei vain itse avaa jompaa kumpaa jotta päästään tylsästä viininvalinta-aiheesta eteenpäin oikeasti kiinnostaviin keskustelunaiheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johanna Harlin ei ole jännänainen. Hän myötäilee ja hakee vahvistusta Rennyltä.
Jotkut tempparityypit on jännänaisia, ei niistäkään kaikki. Johanna Tukiainen on jännänaisten esiäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan oikea ilmiö. Miehet haukkuvat naisia draamailusta mutta todellisuudessa rakastavat draama queeneja. Itse olen myös aina iloinen, tyytyväinen, sopuisa, sopeutuva, asioita monelta näkökantilta ymmärtävä ja inhoan draamaa. Yksin on saanut olla vaikka ulkonäkö ei pitäisi olla este. Tällä hetkellä on mies mutta tuntuu että hänkin kaipaa sitä kuuluisaa haastetta. En vaan keksi mitään aihetta mistä alkaisin haastaa riitaa joten saa nähdä kauanko tätä kestää
Rupee haastaa riitaa siitä ettet haasta riitaa!
Ei ,vaan haastaa riitaa sen vuoksi, että näkee onko toinen "elossa". Jos on aina hiljainen hissukka joka asiassa, niin siinä rupeaa tosi helposti epäilemään, onko toisella mitään mielipiteitä.
Milloin nämä mielipiteet on kumppanista poistuneet? Vai miten ihmeessä ylipäätään päädyitte yhteen jos toisen mielipiteettömyys ärsytti jo aluksi?
Siinä parin vuoden jälkeen oli mies taantunut pojaksi jälleen.
Mullekin on käynyt näin, vaikka olen tuulella käyvä adhd :-) Aikamoista vuoristorataa taisi se mies toivoa, kun adhd-arki oli liian tasaista :-D Väistin luodin: tuo mies alkoholisoitui mutta on onneksi sittemmin jättänyt viinakset vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on aina ollut parisuhteissa teini-ikäisestä lähtien, vaikka on oikutteleva, haastaa riitaa, lokkeilee ja hankala luonteeltaan. Ehkä miehet sitten tykkäävät näistä ns. oman elämänsä haistattelevista Pikku Myy -tyylisistä naisista?
Kyllä. Mun tuttavapiirissä on yksi joka on luonteeltaan sanalla sanoen HANKALA. Epäilen jopa jonkinasteista pershäiriötä. Saa kilareita, on väkivaltainen, on mustasukkainen, pettää itse joka käänteessä, kännää baareissa ja puistoissa vaikka on yli nelikymppinen, kouvolatukka ja ylipainoa, polttaa tupakkaa, korviasärkevä nauru, kaikin tavoin sellainen mitä miehet aina haukkuvat. MUTTA: hänellä on aina mies ja se on aina hän joka ne miehet jättää. Ja ne miehet eivät ole mitään spurguja vaan siistejä ja sivistyneitä, usein häntä nuorempia miehiä. Hän vaan kyllästyy ja ottaa jonosta seuraavan. Ja nämä jätetyt jäävät häntä kaipaamaan ja ruikuttamaan.
Sitten taas on monta kaunista, hoikkaa, sopuisaa naista jotka eivät löydä miestä ikinä. Tää on mulle ikuisesti mysteeri.
Ehkä hänessä on 'se jokin' ,jota ei kaikissa naisissa ole
Monet miehet tykkää myös naisesta,joka myötäilee,tottelee,ei ole sillä tavalla hankala ja vaivaksi,helppo käsitellä
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan uskomatonta miten tärkeitä ihmisille vaikuttaa olevan jotkut hiton mielipiteet. Pitää olla mielipiteitä, mielipiteitä, mielipiteitä. Mutta miksi? Mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä joku on jostakin. Yleensä se mielipide on jonkun täysin mutun varassa tehty, mutta silti on jotenkin mahtavaa mitä enemmän kerkiää sellaisia päässään muodostaa.
Mä voin suoraan sanoa että mulla ei ole enää mielipiteitä juuri mistään. En ehdi perehtyä asioihin niin syvällisesti mitä vaatisi muodostaa mielipide vaikkapa jostain päivänpolitiikan kuumimmasta uutisesta. Uskon että meillä on ihmisiä jotka työkseen tutkivat noita asioita joten luotan heihin, miksi minulla pitäisi olla joku mielipide.
Jos joku kysyy haluanko espanjalaista vai italialaista viiniä niin todellinen vastaukseni on että ihan sama. Sillä ei ole minulle mitään väliä. En silti sano ääneen, että "ihan sama" koska se tosiaan vaikuttaisi epäkohteliaalta. Sanon jomman kumman ja samalla ihmettelen miksi moista edes piti kysyä. Miksi ei vain itse avaa jompaa kumpaa jotta päästään tylsästä viininvalinta-aiheesta eteenpäin oikeasti kiinnostaviin keskustelunaiheisiin.
Itse asiassa on mahdollista, että olet lukenut tämän ketjun keskustelua vähän väärin ja että lopulta olet samaa mieltä kuin suurin osa muistakin: että sosiaalisessa tilanteessa kannattaa ennemmin olla kohtelias kuin epäkohtelias ja että käydään kiinnostavia keskusteluja kiinnostavista keskustelunaiheista.
Tuo sana "mielipide" sotkee tässä asiaa jonkun verran, kun jokainen assosioi sen merkitsemään eri asioita. "Mielipiteen" määritelmään sisältyy myös se, jos sanoo siinä kiinnostavan keskustelun lomassa, että en ole ehtinyt perehtyä asiaan mutta olen sitä mieltä että tv:ssä asiantuntijana esiintynyt Mika puhuu fiksusti ja hänellä tuntuvat olevan hyvät perustelut.
Se, miksi tämä "mielipide"-asia on noussut niin kovasti esille on se, että keskustelun alussa tuotiin esille, miten on "ihan sama" asia a, asia b ja asia c. Aiemmilla keskustelijoilla on ollut tai ei ole ollut kokemusta siitä, miten "ihan sama"-vastaukset tai kykenemättömyys/haluttomuus käydä kiinnostavia keskusteluja saattavat olla joillekin ihmisille ns. turn offeja. Siksi tätä keskustelua käydään tuon vähän harhaanjohtavan "mielipide"-termin alla.
Alue: Aihe vapaa
Nyt tekisi mieli kysyä, että minkälainen äiti sinulla on/oli.