Lue keskustelun säännöt.
Liian tasainen ja särmätön nainen
22.09.2022 |
Tällainen kuulemma olen.
Joskus aiemminkin mut on jätetty, yks sanoi saatesanoiksi, että hän syttyy siitä kun nainen on oikukas ja haastava (jota minä en ole),
toinen oikein suuttui, kun olin "laimean mielipiteetön" kun hän kysyi mielipidettäni otetaanko kumpaa viiniä ja minä sanoin että "ihan sama, kumpikin käy" (se oli totuus, minusta oli aivan sama, en tunne viinejä).
Miehet kyllä ihastuvat minuun helposti, olen iloinen ja ystävällinen ja ihan ok näköinen, mutta sitten tulen dumbatuksi kun olen niin tylsä. En haasta riitaa, mielialani ei juuri heittele, olen rauhallinen, elämäni on sujuvaa ja mutkatonta, tykkään työstäni, harrastuksistani, talous ja mielenterveys on kunnossa.
Noh, miestä ei tahdo löytyä, mutta eipä kai kaikkea voi saada...
Kommentit (744)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on kokemusta exästä joka ensin kiitteli miten fiksu ja tasainen luonne olen, myöhemmin sitten olin ikävä ja en näyttänyt tarpeeksi tunteita. Hänen edellinen naisensa ilmeisesti oli tulistuva ja jatkuvasti rynnistämässä ovet paukkuen jonnekin. Kai se hankala nainen on sitten kiihkeä. 😂
Mulla on kaikki parisuhteet mennyt juuri noin. Mies on aluksi niin mielissään siitä että olen ujo, tasainen ja viileä luonne. Sitten kun ollaan oltu pidempään yhdessä, alkaakin epäily, että oonko suhteessa tosissani, oonko edes hetero, eikä minusta kuulemma ota mitään selvää mikä oikeasti olen, lintu vai kala.. Ja sitten etsitään seuraavaksi joku draamaqueen ja sen kanssa eletään onnellisesti sen 5-15 vuotta kunnes se nainen kyllästyy mieheensä, jättää hänet ja sitten ne miehet alkavat lähetellä mulle "muistatko silloin" viestejä. Joihin en tietenkään vastaa. Olen pysynyt sinkkuna jo parikymmentä vuotta. Ei tarvitse kenenkään enää ihmetellä olenko lintu vai kala.
Tässäkin tuli sellaista tekstiä, joka on se, mitä ajattelet oikeasti. Jos uskaltaisit ladata noin livenä, niin nauttisit elämästä enemmän ja miehetkin näkisivät, että mikä eläin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummastelija kirjoitti:
En nyt puhu miehistä enkä naisista, mutta mielestäni on kamala olla edes lähellä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei saa sanaa suustaan, siitä mitä mieltä hän on asioista. Jotenkin tulee sellainen negatiivinen tunne, että ihminen on hiljaa ja mielessään miettii jotain, mistä ei ole hajuakaan itsellä. Siitä tulee tunne, että ei tiedä missä mennään.
Se on tuo toisten halu olla koko ajan tietoinen ympäristöstään, muuten ahdistaa.
Itselläni ei vastaavaa ahdistusta ole, vaan puolestani ihmiset voivat pitää asiat itsellään. Parempi sekin kuin suunapäänä olevien jatkuva mielipiteiden takin kääntäminen seurasta riippuen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on totta. Mahdammeko kaikki etsiä jotain draamaa suhteessa? Miksi ei ole hyvä kun kaikki on hyvin?
Luulen että moni lähtee pettämäänkin siksi että saisi tuuletettua äärimmäisiä tunteita, jotka eivät juuri juhli vakituisesssa suhteessa: intohimoa, ihastumisen tunnetta, kiinnijäämisen tuomaa vaaran tunnetta ja jännitystä.
Miksi me käyttäydymme näin? Ymmärrän jos tuntee kuolevansa pystyyn pitkäpiimäisessä suhteessa. Mutta silloin kun kaikki on hyvin? En ymmärrä.
Ei silloin ole kaikki hyvin jos tympii ja toinen on kuolettavan tylsä. Ihmiset muuttuvat ja tarvitsevat joskus eri ikäisinä eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian tasainen ja särmätön tarkoittaa siis tylsää.
Tylsä ihminen on usein tylsä myös sängyssä.
Draamailijoiden kanssa on ehkä rasittavia hetkiä, mutta seksi ei todennäköisesti ole tylsää.
Höpöhöpö. Seksi ei oo verrattavissa ihmisen tylsään luonteeseen yleensä. Seksi on kuitenkin aktiviteettia, toimintaa, liikuntaa. Eniten tylsään seksiin vaikuttaa usein ihmisen ujous, mikä ei ole sitten taas tylsyyteen liittyvä. Tai rajoittuneisuus, huono itsetunto, seksistä pitämättömyys tms.
Itse olen luonteeltani se tasainen ja tylsä, mutta seksissähän parasta on se, että siinä voi tehdä mitä tahansa maan ja taivaan välillä, pukeutua miksi tahansa ja leikkiä miten kiihkeää vaan. Siinä voi toteuttaa itseään ja rajumpia puolia, mitä ei sitten niin arkielämässä tule näytettyä.
Blaablaablaa. Voitte jatkaa itsellenne valehtelua, minkä kerkiätte mutta miehet ovat oikeasti hyvin yksinkertaisia otuksia. Miehet harvoin jättää mistään muusta syystä kuin seksuaalisuuteen liittyvistä syistä varsinkin, jos on sitoutunut. Näin se vain on, halusitte uskoa tai ette. Peukuttakaa vaan. Jos ette nyt hyväksy asiaa minun sanomanani, elämä opettakoon sen teille sitten myöhemmin. Tylsä, rajoittunut, mielikuvitukseton, itsetietoinen ihminen on yleensä sitä myös seksielämässä. Ujo ja estoinen ihminen, josta kuoriutuu villipeto vällyjen välissä on joku todella outo urbaani legenda, jolla ei ole mitään paikkansapitävyyttä tosielämässä. Täällä voitte analysoida sata sivua siitä miksi Johanna Tukiaiset ja Maisa Torpat on miesten mieleen eivätkä "tasaiset ja tylsät", mutta totuus on oikeasti tosi simppeli.
Narsistit ovat yksi ihmistyyppi, jotka tykkäävät draamailusta ja heillä ei ole tervettä, normaalia, hyvää seksuaalisuutta, koska he ovat lapsen tasolla. Lapsella ei ole vielä kehittynyt libidoa ja narsisti jäi sinne. Hormonitoiminta kehittyi kyllä. Heillä usein onkin haluja paljon, mutta seksi pornomaista paskaa, joka ei tyydytä aidosti narsistia itseään saati kumppania ellei naristi satu leikkimään maailmanluokan rakastajaa. Tästä on paljon materiaalia mm. Sam Vakninilla ja H G Tudorilla.
Narsismi on kaukana tuollaisesta. Ihan toinen häiriö kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
kummastelija kirjoitti:
En nyt puhu miehistä enkä naisista, mutta mielestäni on kamala olla edes lähellä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei saa sanaa suustaan, siitä mitä mieltä hän on asioista. Jotenkin tulee sellainen negatiivinen tunne, että ihminen on hiljaa ja mielessään miettii jotain, mistä ei ole hajuakaan itsellä. Siitä tulee tunne, että ei tiedä missä mennään. Luulisin, että jokaisella ihmisellä on omat mielipiteensä asioista ja etenkin parisuhteessa olisi hyvä, että kaikista asioista voidaan keskustella ja tiedetään missä parisuhde menee. On myös ihmisiä, jotka ovat suoraan sanottua tylsiä, kaikki on niin tasaista ja mistään ei innostuta eikä vihastuta. Olen tavannut pariskuntia, missä toinen juoksee vieraissa yms., mutta puoliso ei sano mitään. Luulisi herättävän tunteita petetyssä, mutta ei, antaa vain toisen mennä. Vakka kantensa löytää.
Samaa mieltä. Eikä ketään voi maanitella innostumaan tylsästä ihmisestä vain siksi, kun hän olisi parisuhteessa niin tasaisen luotettava kumppani. Usein varmaan narsistien uhrit etsivät itselleen seuraavaksi kumppaniksi jonkun todella lauhaluonteisen ihmisen, koska hän tuntuu vähemmän uhkaavalta. Mutta normaalit temperamenttiset ihmiset harvoin rakastuvat tylsiin ihmisiin. Henkilökohtaisesti pidän outona sitä, että joku arvostaa toisessa ihmisessä eniten hänen hiljaisuuttaan. Mihin sitä kumppania sitten edes tarvitsee?
Tylsyys on jokaisen itsemääriteltävissä kohdallaan. Siitä johtuu että se mikä jonkun mielestä on tylsää, ei toisen mielestä ole ollenkaan tylsää. Minulle on hyvin vilkas sisäinen maailma, ja omat pohdiskeluni, ja parasta mitä elämässä voi tehdä on saada makoilla ihan yksinään kallioilla paikassa jossa ei ole(eikä tule) ketään muuta. Siinä menee helposti vaikka koko päivä hyvällä säällä.
Sellaisen mielestä äärettömän tylsää joka tarvitsee jatkuvasti itsensä ulkopuolelta tulevaa impulssia.
Minun mielestäni todella tylsää olisi matkustaa jonnekin tuhansien kilometrien päähän hypätäkseen jonkun varjon kanssa liitelemään. Näin me ollaan erilaisia.
Minuun vetoaa miehessä jämptiys ja rauhallisuus, sellainen kylläkaikkijärjestyy-mentaliteetti. Ei hötkytä, ei raivota, ei tehdä mitään tempauksia (spontaanius on eri asia). Sellainen vakaa mies johon voi luottaa, ja joka ei jätä muita pulaan. Miehen sanaan pitää voida luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko keskustella ja näyttää tunteita? En itsekään pysty ihastumaan kehenkään liian pidättäytyvään ihmiseen. Joo, siinä voi käyttää sanaa tasainen, mutta pidättäytyvä sopii ennemmin kuvaamaan ihmisiä, joista ei saa mitään irti.
En ole ap mutta tällainen pidättäytyväinen. Ei ole mitään vaikeutta saada miesten kiinnostus heräämään ulkonäölläni, mutta kiinnostuksen pysyminen yllä tutustumisen myötä on. En anna itsestäni oikeastaan mitään, jos en ole varma miehen tarkoitusperistä. Jos mies ei ole valmis näkemään vaivaa eteeni, sehän on suora merkki siitä ettei kiinnostus ole kovin syvää.
Lisättäköön tähän, että pidättäytyvyys ei tarkoita, että olisin tasainen miellyttäjäluonne. Ei todellakaan. Jokainen joka minut tuntee tietää, että olen varsin temperamenttinen ja voimakastahtoinen ihminen. Ihmisille, jotka tuntevat minut vain pintapuolisesti, tämä tulisi varmasti yllätyksenä. Kuvittelevat, että olen kuin joku enkeli enkä koskaan suutu mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan oikea ilmiö. Miehet haukkuvat naisia draamailusta mutta todellisuudessa rakastavat draama queeneja. Itse olen myös aina iloinen, tyytyväinen, sopuisa, sopeutuva, asioita monelta näkökantilta ymmärtävä ja inhoan draamaa. Yksin on saanut olla vaikka ulkonäkö ei pitäisi olla este. Tällä hetkellä on mies mutta tuntuu että hänkin kaipaa sitä kuuluisaa haastetta. En vaan keksi mitään aihetta mistä alkaisin haastaa riitaa joten saa nähdä kauanko tätä kestää
Rupee haastaa riitaa siitä ettet haasta riitaa!
Ei ,vaan haastaa riitaa sen vuoksi, että näkee onko toinen "elossa". Jos on aina hiljainen hissukka joka asiassa, niin siinä rupeaa tosi helposti epäilemään, onko toisella mitään mielipiteitä.
Milloin nämä mielipiteet on kumppanista poistuneet? Vai miten ihmeessä ylipäätään päädyitte yhteen jos toisen mielipiteettömyys ärsytti jo aluksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
löytyisipä jostain tasainen ja särmätön nainen
No, tämän ketjun perusteella niitä on tuolla paljonkin. Näyttäisivät olevan vieläpä sinkkuja. Verkot vesille vain!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaunis, enkä helppo. Olen ollut mieheni kanssa 17-vuotiaasta, 24 vuotta. En tiedä miksi hän halusi minut aikanaan. Ensimmäisillä treffeillä (jonne hän pyysi minut sähköpostilla) hän ei tainnut sanoa viittäkään sanaa. Ei varmaankaan saanut suunvuoroa. Mies on maailman kiltein, tasaisin, rauhallisin ja kärsivällisin. Minäkään en ole ilkeä, en nalkuta, en vahdi, hellin ja kehun ja lahjon.
Ongelma on se, että en ole pystynyt koskaan saamaan elämääni järjestykseen. Talo on loputtomasti kaaoksessa, lapsi joutunut oppimaan itsenäiseksi, teen liikaa töitä, valvon kaiket yöt, haaveilen, remontoin, rakennan, puran seiniä jne. Nyt opiskelen päähänpistona öisin toista yliopistotutkintoa (vissiin viidettä aloittamaani), otin vaivaiset 75 op tähän syksylle. En tietenkään saa niitä tehtyä kaikkia, mutta ylättävän paljon todennäköisesti saan. Sen hinta on, että aion siivota seuraavan kerran ehkä ensi keväänä. En vain pysty olemaan rauhassa, aina kun uuvun ja vähän helpottaa, aloitan 3 uutta täysin utopistista projektia.
Olen miljoona kertaa pyytänyt mieheltä anteeksi, että tämä on tällaista. Kun hän yrittää saada pimeässä otsalampun kanssa säältä suojaan jotain ideaani, joka ei sitten ihan valmistunutkaan ennen talvea. Tai kun nukun kuukauden sohvalla, koska en malta mennä nukkumaan ennen neljää enkä raaski herättää häntä siihen aikaan, tai kun hän joutuu viemään lapsen harrastukseen, koska olen valvonut niin paljon etten uskalla ajaa. Tai kun hän hoitaa kaikki muut hommat, kun olen hankkinut sadannen rasitusvamman jossain liikuntainnostuksessa. Ajan jatkuvasti oman elämäni kaaokseen ja valutan sitten sitä kaaosta muiden niskaan.
Olen sanonut miehelle loputtoman monta kertaa, että hän voisi ja hänen kannattaisi valita joku toisenlainen vaimo, kenen kanssa hänen elämänsä olisi helpompaa. Jostain syystä hän ei halua ketään helpompaa, ja se on suurin onni ja pelastus mitä kohdalleni olisi voinut sattua.
Tämä oli niin kauniisti kuvailtu.
En ole ihan noin "paha" :D mutta todella monesti kun minun olisi pitänyt tehdä jotain muuta, olenkin tehnyt jotain ihan muuta. Saatan puhua isoja asioita, tänään siivoan ja teen viikon ruuat kun sinä, rakas mieheni olet 14h töissä!
Sitten kun mies tulee kotiin, olenkin istunut kitaran kanssa sohvalla kuudetta tuntia kun alkoi tulemaan niin hyviä biisejä.
Muttamutta, olin jokin aika sitten pitkään tekemättä mitään. Olin masentunut, ja tein vain välttämättömän, eli konemaisesti ruuan ja pyykinpesun sun muun. Mies sanoi myöhemmin että koti oli kyllä siisti, mutta ei tuntunut kivalta tulla töistä kun vastassa olikin aina samaa mitä edellisenäkin päivänä. Että minun yksi ehdottomasti rakastettavimmista piirteistäni on se että koskaan ei tiedä mitä on vastassa kun tulee kotiin. :D Itse taas olin aina ajatellut että olen jotenkin huono kun työnnän ne asiat mitkä piti tehdä pois mielestäni, ja saatan olla tapetoimassa seinää, tai jatkamassa terassia, kun tuli yhtäkkiä sellainen fiilis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian tasainen ja särmätön tarkoittaa siis tylsää.
Tylsä ihminen on usein tylsä myös sängyssä.
Draamailijoiden kanssa on ehkä rasittavia hetkiä, mutta seksi ei todennäköisesti ole tylsää.
Höpöhöpö. Seksi ei oo verrattavissa ihmisen tylsään luonteeseen yleensä. Seksi on kuitenkin aktiviteettia, toimintaa, liikuntaa. Eniten tylsään seksiin vaikuttaa usein ihmisen ujous, mikä ei ole sitten taas tylsyyteen liittyvä. Tai rajoittuneisuus, huono itsetunto, seksistä pitämättömyys tms.
Itse olen luonteeltani se tasainen ja tylsä, mutta seksissähän parasta on se, että siinä voi tehdä mitä tahansa maan ja taivaan välillä, pukeutua miksi tahansa ja leikkiä miten kiihkeää vaan. Siinä voi toteuttaa itseään ja rajumpia puolia, mitä ei sitten niin arkielämässä tule näytettyä.
Blaablaablaa. Voitte jatkaa itsellenne valehtelua, minkä kerkiätte mutta miehet ovat oikeasti hyvin yksinkertaisia otuksia. Miehet harvoin jättää mistään muusta syystä kuin seksuaalisuuteen liittyvistä syistä varsinkin, jos on sitoutunut. Näin se vain on, halusitte uskoa tai ette. Peukuttakaa vaan. Jos ette nyt hyväksy asiaa minun sanomanani, elämä opettakoon sen teille sitten myöhemmin. Tylsä, rajoittunut, mielikuvitukseton, itsetietoinen ihminen on yleensä sitä myös seksielämässä. Ujo ja estoinen ihminen, josta kuoriutuu villipeto vällyjen välissä on joku todella outo urbaani legenda, jolla ei ole mitään paikkansapitävyyttä tosielämässä. Täällä voitte analysoida sata sivua siitä miksi Johanna Tukiaiset ja Maisa Torpat on miesten mieleen eivätkä "tasaiset ja tylsät", mutta totuus on oikeasti tosi simppeli.
Narsistit ovat yksi ihmistyyppi, jotka tykkäävät draamailusta ja heillä ei ole tervettä, normaalia, hyvää seksuaalisuutta, koska he ovat lapsen tasolla. Lapsella ei ole vielä kehittynyt libidoa ja narsisti jäi sinne. Hormonitoiminta kehittyi kyllä. Heillä usein onkin haluja paljon, mutta seksi pornomaista paskaa, joka ei tyydytä aidosti narsistia itseään saati kumppania ellei naristi satu leikkimään maailmanluokan rakastajaa. Tästä on paljon materiaalia mm. Sam Vakninilla ja H G Tudorilla.
Narsismi on kaukana tuollaisesta. Ihan toinen häiriö kyseessä.
Saman huomasin että tuo kirjoittaja on kyllä maalannut nyt itsensä ihan nurkkaan. Lapsella on libido kyllä mutta se on lapsen tasolla oleva libido eli ei voida puhua ettei ole muka vielä libidoa. Narsismin ja libidon kehittymisen välillä ei ole korrelaatiota ollenkaan. Narsismi liittyy luoteenkehitykseen ja sen häiriöön ei libidon häiriöön. Narsisteissa on yhtä lailla yli kuin aliaktiivisia seksuaalisesti. yleensä he ovat taitavia manipuloimaan seksilläkin.
Jos aina sanoo "ihan sama", kyllä se kertoo, ettei ihmisellä ole omaa mielipidettä oikein mistään. On mielestäni tosi ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen myös Apn kaltainen nainen, rauhallinen, en haasta riitaa, ymmärtäväinen, lempeä jne mutta olen kyllä saanut siitä ainoastaan hyvää palautetta. Tylsäksi ei ole sanottu koskaan.
Mulle kävis tylsä, kunhan on normaalipainoinen.
M29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi maailmassa on niin paljon erilaisia ihmisiä kuin ihmisiä yleensäkin on. Ongelma vain taitaa olla se, että ei löydä sopivaa paria itselle. Kannattaisi varmaan alkaa miettimään sitä, mitä tekee väärin. Hakeeko kumppania vääristä paikoista tai ihastuu alussa liian erilaisiin tai vääränlaisiiin jne....
Ottamatta nyt kantaa muuten asiaan, mutta tulipahan tästä kohdasta aloitusta mieleen, että olen itse jättänyt lopulta muuten ihan mukavan miehen pääosin tuosta syystä:
"toinen oikein suuttui, kun olin "laimean mielipiteetön" kun hän kysyi mielipidettäni otetaanko kumpaa viiniä ja minä sanoin että "ihan sama, kumpikin käy" (se oli totuus, minusta oli aivan sama, en tunne viinejä)."
Loppujen lopuksi oli aivan käsittämättömän raisttavaa, kun toisella ei ollut koskaan mielipidettä mihinkään, eikä koskaan ottanut kantaa asioihin, eikä vastuuta mistään. Ihan sama, päätä sä, otetaan, mitä sä haluat, mennään minne sä haluat. Miksi minun pitäisi kahden aikuisen ihmisen suhteessa kantaa vastuu kaikesta ja tehdä päätöksen kaikesta, jopa siitä, juoko se toinen punkkua vai valkkaria? Ja toinen sitten tulee vapaamatkustajana perässä, eikä oikein osaa edes ottaa kantaa, onko kivaa tai hyvää, vaan "jos susta on, niin sitten on". Jos et tiedä, kumpaa viiniä nyt tekisi mieli, niin valitse herran tähden vaikka arpomalla jompi kumpi ja sano se - älä pakota sitä toista aina päättämään sinun puolestasi. Ota kantaa, kerro mielipiteesi, tuo panoksesi siihen arkeen, älä ulkoista kaikkea vastuuta toiselle.
Mun lady tapaamisvaiheen alussa soitti poliisille, kun monen tunnin metsä-koiran ulkoilutuksessa olin reilu puolituntia myöhässä. Ymmärsin laajentaa saapumiseni toleranssia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko keskustella ja näyttää tunteita? En itsekään pysty ihastumaan kehenkään liian pidättäytyvään ihmiseen. Joo, siinä voi käyttää sanaa tasainen, mutta pidättäytyvä sopii ennemmin kuvaamaan ihmisiä, joista ei saa mitään irti.
En ole ap mutta tällainen pidättäytyväinen. Ei ole mitään vaikeutta saada miesten kiinnostus heräämään ulkonäölläni, mutta kiinnostuksen pysyminen yllä tutustumisen myötä on. En anna itsestäni oikeastaan mitään, jos en ole varma miehen tarkoitusperistä. Jos mies ei ole valmis näkemään vaivaa eteeni, sehän on suora merkki siitä ettei kiinnostus ole kovin syvää.
Lisättäköön tähän, että pidättäytyvyys ei tarkoita, että olisin tasainen miellyttäjäluonne. Ei todellakaan. Jokainen joka minut tuntee tietää, että olen varsin temperamenttinen ja voimakastahtoinen ihminen. Ihmisille, jotka tuntevat minut vain pintapuolisesti, tämä tulisi varmasti yllätyksenä. Kuvittelevat, että olen kuin joku enkeli enkä koskaan suutu mistään.
Minä olen myös pidättäytyväinen luonne. Johtuu siitä että muu ei ole kannattanut, vaan siitä on aina saanut kärsiä jotenkin. En myöskään näe mitään syytä avata itsestäni ihmisille jotka ovat elämässäni vain piipahtamassa paremman puutteessa.
Pyrin välttelemään konflikteja, koska en saa niistä itse mitään. Minua ei kiinnosta konfliktienhaku, koska inhoan draamaa. Tottakai tätä voi kuvailla jostain näkökulmasta sanalla miellyttäjäluonne, mutta yhtä pieleen se menee kuin muutkin tulkinnat minusta.
Olen myös aina hyvin tyytyväinen ollessani sittenkin väärässä. Yleensä kun olen oikeassa siinä mnitä sanon, koska en lätise huvikseni, vaan vai nsilloin kun tiedän asiasta. Jos tulee ongelmia tämän piirteen kanssa, niin oeln hiljaa ja annan mnuiden pitää virheelliset päätelmänsä, ja toimia niiden mukaan, ei se minulta ole pois.
Varsinkin yksi kaverini on sellainen jolla on jatkuvasti virheellisiä käsityksiä ja huonoja toimintamalleja. Aikani hänen kanssaan niistä kesksutelin, mutta nykyään kun hän kertoo että ovat laittamassa samaan hormiin kaksi eri lämmönlähdettä kahdessa eri kerroksessa, niin sanon vain että noniin, hyvä homma. Selvittäkööt nuohooja sitten jälkikäteen menikö oikein vai väärin.
Vierailija kirjoitti:
Jos aina sanoo "ihan sama", kyllä se kertoo, ettei ihmisellä ole omaa mielipidettä oikein mistään. On mielestäni tosi ärsyttävää.
Tai sitten sinun kysymyksesi ovat niin tylisä ettei niihin ole mitään mielipidettä, ksoka ne ovat todellakin "ihan sama"-tasoa.
Yleensä nämä toisen tylsyyttä valittavat ihmiset on itse umpitylsiä. He vain haluaa jonkun muun järjestämään toimintaa. Sitten kun se puoliso, joka tiedettiin jo alussa tasapainoiseksi ja "tylsäksi" ei alakaan suhteen sirkustirehtööriksi ja tapahtuma promoottoriksi, niin pettymys on suuri. Nämä draamakumppanin hakijat kai jollain tapaa olettaa toisen valehtelevan aivan kuten hekin valehtelivat, että haluavat tasapainoisen ihmisen kanssa suhteen.
Ei noi ole kiltin unelmia. Just se passiivis-aggre kaipaa Justiinaa, jotta pääsee uhriutumaan, miten akka ei anna tehdä mitään kivaa (kuten ryypätä pizzalaatikoiden keskellä likaisissa kalsareissa).
Kiltti on just näitä keskenkasvuisia, jotka tarvii äidin sanomaan mitä tehdään. Jolla ei ole mitään mielipidettä mistään (paitsi jälkiviisautta sitten kun on jo myöhäistä). Jätin tämmöisen, ja sen maailma luhistui, kun olisi ihan itse pitänyt tietää mitä tehdään seuraavaksi.