Liian tasainen ja särmätön nainen

Tuohon "ihan sama" -kommenttiin täytyy sen verran sanoa, että tuo on todella raivostuttavaa. Tuon kommentin viljelijät pitävät itseään sopuisina ja helppoina persoonina. Eivät ymmärrä, että siirtävät aina vastuun päättämisestä toiselle. Eli eivät todellakaan ole helppoja persoonia. Ja kun tuota "ihan sama" kuulee tarpeeksi monta kertaa, niin kyllä siinä fiilikset laskee.

Vaikka jokin asia olisikin ihan sama, niin voi sitä silti osallistua päätöksen tekemiseen toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan uskomatonta miten tärkeitä ihmisille vaikuttaa olevan jotkut hiton mielipiteet. Pitää olla mielipiteitä, mielipiteitä, mielipiteitä. Mutta miksi? Mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä joku on jostakin. Yleensä se mielipide on jonkun täysin mutun varassa tehty, mutta silti on jotenkin mahtavaa mitä enemmän kerkiää sellaisia päässään muodostaa.

Mä voin suoraan sanoa että mulla ei ole enää mielipiteitä juuri mistään. En ehdi perehtyä asioihin niin syvällisesti mitä vaatisi muodostaa mielipide vaikkapa jostain päivänpolitiikan kuumimmasta uutisesta. Uskon että meillä on ihmisiä jotka työkseen tutkivat noita asioita joten luotan heihin, miksi minulla pitäisi olla joku mielipide.

Jos joku kysyy haluanko espanjalaista vai italialaista viiniä niin todellinen vastaukseni on että ihan sama. Sillä ei ole minulle mitään väliä. En silti sano ääneen, että "ihan sama" koska se tosiaan vaikuttaisi epäkohteliaalta. Sanon jomman kumman ja samalla ihmettelen miksi moista edes piti kysyä. Miksi ei vain itse avaa jompaa kumpaa jotta päästään tylsästä viininvalinta-aiheesta eteenpäin oikeasti kiinnostaviin keskustelunaiheisiin. 

Ristiriitainen viesti. Tuohdut siitä, että pitäisi olla mielipiteitä. Eikö tämä ole itsessään mielipide? Ja keitä ovat ne päivänpolitiikan tutkijat joille annat vastuun muodostaa ajatuksia myös omasta puolestasi? Vaarallista on jos ei ajatella asioita yhtään itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan uskomatonta miten tärkeitä ihmisille vaikuttaa olevan jotkut hiton mielipiteet. Pitää olla mielipiteitä, mielipiteitä, mielipiteitä. Mutta miksi? Mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä joku on jostakin. Yleensä se mielipide on jonkun täysin mutun varassa tehty, mutta silti on jotenkin mahtavaa mitä enemmän kerkiää sellaisia päässään muodostaa.

Mä voin suoraan sanoa että mulla ei ole enää mielipiteitä juuri mistään. En ehdi perehtyä asioihin niin syvällisesti mitä vaatisi muodostaa mielipide vaikkapa jostain päivänpolitiikan kuumimmasta uutisesta. Uskon että meillä on ihmisiä jotka työkseen tutkivat noita asioita joten luotan heihin, miksi minulla pitäisi olla joku mielipide.

Jos joku kysyy haluanko espanjalaista vai italialaista viiniä niin todellinen vastaukseni on että ihan sama. Sillä ei ole minulle mitään väliä. En silti sano ääneen, että "ihan sama" koska se tosiaan vaikuttaisi epäkohteliaalta. Sanon jomman kumman ja samalla ihmettelen miksi moista edes piti kysyä. Miksi ei vain itse avaa jompaa kumpaa jotta päästään tylsästä viininvalinta-aiheesta eteenpäin oikeasti kiinnostaviin keskustelunaiheisiin. 

Itse asiassa on mahdollista, että olet lukenut tämän ketjun keskustelua vähän väärin ja että lopulta olet samaa mieltä kuin suurin osa muistakin: että sosiaalisessa tilanteessa kannattaa ennemmin olla kohtelias kuin epäkohtelias ja että käydään kiinnostavia keskusteluja kiinnostavista keskustelunaiheista.

Tuo sana "mielipide" sotkee tässä asiaa jonkun verran, kun jokainen assosioi sen merkitsemään eri asioita. "Mielipiteen" määritelmään sisältyy myös se, jos sanoo siinä kiinnostavan keskustelun lomassa, että en ole ehtinyt perehtyä asiaan mutta olen sitä mieltä että tv:ssä asiantuntijana esiintynyt Mika puhuu fiksusti ja hänellä tuntuvat olevan hyvät perustelut.

Se, miksi tämä "mielipide"-asia on noussut niin kovasti esille on se, että keskustelun alussa tuotiin esille, miten on "ihan sama" asia a, asia b ja asia c. Aiemmilla keskustelijoilla on ollut tai ei ole ollut kokemusta siitä, miten "ihan sama"-vastaukset tai kykenemättömyys/haluttomuus käydä kiinnostavia keskusteluja saattavat olla joillekin ihmisille ns. turn offeja. Siksi tätä keskustelua käydään tuon vähän harhaanjohtavan "mielipide"-termin alla.

Varmaan tässä eroaa myös se, mikä on kenenkin mielestä kiinnostava keskustelunaihe. Jonkun viiniharrastajan mielestä viinin valinta varmasti onkin sitä. Minun mielestäni ei ole. Olen lukemattomat kerrat istunut jossain päivällisillä tylsistyen kun puhutaan siitä mikä on kenenkin mielipide kustakin ruokalajista. Samalla odottaen että päästäisiin oikeisiin keskustelunaiheisiin, puhumaan vaikkapa elämästä, rakkaudesta, katumuksesta, vanhenemisesta, kuolemasta sun muusta mistä on hankalaa muodostaa mielipidettä mutta keskusteluina ne ovat ainakin itselleni antoisimpia. 

Vierailija kirjoitti:

Vastakohdat täydentävät toisiaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastakohdat täydentävät toisiaan kirjoitti:

Olen rauhallinen akateeminen mies ja harmonisen parisuhteen saamiseksi minun kannattaisi ehdottomasti ottaa kumppaniksi mahdollisimman tasainen ihminen. Se olisi monellakin tavalla järkevää, ja siksi olen koittanut antaa mahdollisuuksia tällaisille naisille viime aikoina. En kuitenkaan syty tasaisista naisista ollenkaan, vaan minuna kiinnostavat seksuaalisessa mielessä naiset joissa on särmää. Vastakohtaisuus viehättää, eikä asia tunnu siitä muuksi muuttuvan, vaikka yrittäisi.

Kirjoitin aiheesta pari vuotta sitten tälle palstalle avauksen, joka sai harmillisen vähän vastauksia:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3797039/mista-jannanainen-kumppaniksi

Kiva kuulla miehen näkökulma! En kuitenkaan saanut ollenkaan kiinni siitä millainen on jännänainen joka saa sinut syttymään. Mainitsit silikonit ja törröhuulet, luonteeltaan seikkailunhaluinen ja sydän kultaa. Minusta tuo ei kuulosta sellaiselta mistä täällä puhutaan. Itse pidän jännänaisena sellaista joka saa kilareita, voi olla väkivaltainen, on mustasukkainen, eroaa joka toinen viikko, pettää, ryyppää ja räyhää, heittää miehen kamat parvekkeelta ja usuttaa eksänsä nyksänsä kimppuun.

Minusta olisi mukava kuulla enemmän sellaisesta jännänaisesta mikä sinua kiinnostaa.

Sitä on vaikea kuvailla lyhyesti näin netin välityksellä, mutta uskoisin että esim. Renny Harlin on löytänyt nykyisestä Johanna-puolisostaan sellaisia jännänaisen piirteitä, jotka saisivat minutkin syttymään.

Sikäli kun median kautta tunnen k.o. henkilöä, niin mielestäni hänessä yhdistyy seikkailunhaluisuus, riittävän koristeellinen ja kiinnostava ulkonäkö, sekä herttaisuus - eli sydän paikallaan. Samalla hänessä näyttää myös olevan tietynlaista lujuutta (ehkä myös keskinkertaisuutta?), jota elämässä selviämiseen tarvitaan.

Ehkä tosiaan määritelmämme jännänaisesta ovat lähtökohtaisesti hieman erilaisia, sillä riehuvaa päihde- ja mt-ongelmaista kumppania en missään nimessä haluaisi.

Kiitos vastauksesta! En ole kyseistä sarjaa katsonut enkä kyseisestä henkilöstä tiedä mitään, mutta selvästi määritelmämme jännänaisesta tosiaan poikkeavat toisistaan. Itse olen itseni määritellyt tässä ketjussa tasaiseksi naiseksi mutta uskoisin samaan aikaan ainakin osin täyttäväni sinun määritelmäsi jännänaisesta! En ole tai kuvittele olevani yhtä upea ulkoisesti kuin Johanna Harlin, mutta olen kyllä näyttävän näköinen nainen ja aina ollut kiinnostunut muodista, meikeistä ja ulkonäöstä ylipäätään. En pidä mistään klassisesta tyylistä vaan enemmän bling bling. Olen työväenluokan kasvatti, nähnyt elämästä nurjiakin puolia, joutunut tekemään paljon töitä huonoissakin oloissa mutta saanut siitä tiettyä "lujuutta".  Minua on helppo lähestyä, tutustun aina uusiin ihmisiin ja miehenikin on lukemattomat kerrat päätynyt kanssani seikkailemaan jonnekin aivan muualle kuin minne alun perin lähdettiin.

No, ehkä enempi itseni kuvailu on turhaa. Pointti on se että käsittääkseni minussa kuitenkin on vikana se että en halua tapella miesten kanssa enkä heittää heitä kengällä päähän. Olen liian kiltti. Huomaan miehestäni että hän haluaisi välillä räiskyviä riitoja, mutta minun vain on todella vaikea saada itseäni suuttumaan. En ota asioita niin vakavasti ja perusluonteeni on ehkä vähän jopa harvinaisen iloinen. Koen myös, että mieheni mielestä minun pitäisi määräillä häntä enemmän, mutta minä en halua. En vaan usko että minä tietäisin paremmin mikä hänelle on parasta. Muutaman kerran mies on ehdottanut riidan yhteydessä eroa ja luulen että häntä on loukannut syvästi se kun en ole suuttunut edes tuosta vaan todennut, surullisena toki, että hän voi lähteä jos haluaa. Luultavasti hän olisi halunnut jotain draamaa jossa kaivetaan kaikki haavat auki ja lopulta uhkaisin hypätä mereen jos hän minut jättäisi. Mutta ei. En ole sellainen, vaan olen tasainen ja särmätön nainen, jonka suhteissa riidattomuus tuntuu olevan ongelma.

Kiitos asiallisesta vastauksesta, ja mukava kuulla että ainakin tällaisia sinun kaltaisia "sopivan jänniä" naisia on edelleen olemassa, jopa täällä vauva-palstalla. Vielä kun tietäisi missä heihin voi tutustua ihan reaalimaailmassa..

Nyt kun listasit noita asioita, niin ehkäpä juuri työväenluokkaisuus (ja siihen liittyvä "lujuus") on asia joka sytyttää, sillä itse olen erittäin akateemisesta perheestä.

Tuo mainitsemasi bling bling ja naiselliset jutut ovat myös iso turn-on. Arvelisin sen johtuvan pohjimmiltaan siitä, että olen perusluonteeltani omiin ajatuksiin vaipuva filosofi. Sopiva määrä säihkettä ja säpinää saa minut jotenkin uudella tavalla hereille tähän maailmaan.

Kuvauksesi miehestäsi muistuttaa muuten minua hieman siitä, millainen olin itse kymmenisen vuotta sitten. Itsekin olin nuorempana kovasti draaman perään.  Toivottavasti saatte miehesi kanssa asiat sujumaan. Tärkeintä hänelle lienee kuulluksi tulemisen kokemus, ja sitä voinet osoittaa hänelle vaikka et lähtisi varsinaisesti mukaan riitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään rauhallisista naisista joiden kanssa voi käydä oikeasti älyllistä keskustelua. En näe mielipiteiden epävarmuutta heikkouden merkkinä, vaan älykkyyden osoituksena - kaikkea ei voi tietää ja asioita voi tarkkailla monelta kantilta. Oma suhteeni maailmaan on tutkijan asenne ja pidän polveilevista, mielenkiintoisista keskusteluista.

Draamailevat naiset ovat parisuhdemarkkinoiden kuraa, joille pitäisi tatuoida varoitusmerkki otsaan.

Siinä on kuitenkin ero, kykeneekö keskustelmeaan niistä asioista ja tuomaan esiin mielipiteensä, vaikkakin epävarmuustekijät ja vaihtoehtoiset aspektit huomioiden, vai onko kaikki "ihan sama", eikä mihinkään ole mielipidettä. Keskustele siinä sitten maailman tilanteesta tai illallisravintolan valinnasta tai kesälomasuunnitelmista, kun toisen asenne on emmätiiäihansamasanosä, mullekäymikävaan.

Nimenomaan näiden ihan sama/ei kiinnosta-ihmisten kanssa ei voi käydä mitään älyllistä keskustelua. Toki sopivat vaikka 50-luvun kotirouvaksi. Nykyaikana kuitenkaan odotetaan puolison olevan myös älyllisesti sopivan sytyttävä tai luonteeltaan/kiinnostuksenkohteiltaan mielenkiintoinen. Kiinnostavat ihmiset ovat uteliaita, älykkäitä, hauskoja, nokkelia ja keskustelukykyisiä. Eli täysin päinvastaisia tasaisten ihan sama-ihmisten suhteen. Ihan sama-ihmisen vastakohta ei ole draamailija vaan älykäs keskustelija. Aran ja hiljaisen ihmisen vastakohta on sitten se meuhkaava draamailija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan uskomatonta miten tärkeitä ihmisille vaikuttaa olevan jotkut hiton mielipiteet. Pitää olla mielipiteitä, mielipiteitä, mielipiteitä. Mutta miksi? Mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä joku on jostakin. Yleensä se mielipide on jonkun täysin mutun varassa tehty, mutta silti on jotenkin mahtavaa mitä enemmän kerkiää sellaisia päässään muodostaa.

Mä voin suoraan sanoa että mulla ei ole enää mielipiteitä juuri mistään. En ehdi perehtyä asioihin niin syvällisesti mitä vaatisi muodostaa mielipide vaikkapa jostain päivänpolitiikan kuumimmasta uutisesta. Uskon että meillä on ihmisiä jotka työkseen tutkivat noita asioita joten luotan heihin, miksi minulla pitäisi olla joku mielipide.

Jos joku kysyy haluanko espanjalaista vai italialaista viiniä niin todellinen vastaukseni on että ihan sama. Sillä ei ole minulle mitään väliä. En silti sano ääneen, että "ihan sama" koska se tosiaan vaikuttaisi epäkohteliaalta. Sanon jomman kumman ja samalla ihmettelen miksi moista edes piti kysyä. Miksi ei vain itse avaa jompaa kumpaa jotta päästään tylsästä viininvalinta-aiheesta eteenpäin oikeasti kiinnostaviin keskustelunaiheisiin. 

Itse asiassa on mahdollista, että olet lukenut tämän ketjun keskustelua vähän väärin ja että lopulta olet samaa mieltä kuin suurin osa muistakin: että sosiaalisessa tilanteessa kannattaa ennemmin olla kohtelias kuin epäkohtelias ja että käydään kiinnostavia keskusteluja kiinnostavista keskustelunaiheista.

Tuo sana "mielipide" sotkee tässä asiaa jonkun verran, kun jokainen assosioi sen merkitsemään eri asioita. "Mielipiteen" määritelmään sisältyy myös se, jos sanoo siinä kiinnostavan keskustelun lomassa, että en ole ehtinyt perehtyä asiaan mutta olen sitä mieltä että tv:ssä asiantuntijana esiintynyt Mika puhuu fiksusti ja hänellä tuntuvat olevan hyvät perustelut.

Se, miksi tämä "mielipide"-asia on noussut niin kovasti esille on se, että keskustelun alussa tuotiin esille, miten on "ihan sama" asia a, asia b ja asia c. Aiemmilla keskustelijoilla on ollut tai ei ole ollut kokemusta siitä, miten "ihan sama"-vastaukset tai kykenemättömyys/haluttomuus käydä kiinnostavia keskusteluja saattavat olla joillekin ihmisille ns. turn offeja. Siksi tätä keskustelua käydään tuon vähän harhaanjohtavan "mielipide"-termin alla.

Varmaan tässä eroaa myös se, mikä on kenenkin mielestä kiinnostava keskustelunaihe. Jonkun viiniharrastajan mielestä viinin valinta varmasti onkin sitä. Minun mielestäni ei ole. Olen lukemattomat kerrat istunut jossain päivällisillä tylsistyen kun puhutaan siitä mikä on kenenkin mielipide kustakin ruokalajista. Samalla odottaen että päästäisiin oikeisiin keskustelunaiheisiin, puhumaan vaikkapa elämästä, rakkaudesta, katumuksesta, vanhenemisesta, kuolemasta sun muusta mistä on hankalaa muodostaa mielipidettä mutta keskusteluina ne ovat ainakin itselleni antoisimpia. 

Mä olen sitten varmaan epätyypillinen nainen (ja niin ovat lähimmät ystävänikin), kun meitä ei kiinnosta yhtään puhua vaikka vanhenemisesta. Saatetaan vaikka keskustella keskiajan kuninkaallisten pukeutumisesta, maailmankaikkeuden synnystä, ihmisen psykologisesta elinkaaresta, sotastrategioista tai talouspolitiikasta. :D Ja joo, yleensä pelotan miehet pois älykkyydelläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan uskomatonta miten tärkeitä ihmisille vaikuttaa olevan jotkut hiton mielipiteet. Pitää olla mielipiteitä, mielipiteitä, mielipiteitä. Mutta miksi? Mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä joku on jostakin. Yleensä se mielipide on jonkun täysin mutun varassa tehty, mutta silti on jotenkin mahtavaa mitä enemmän kerkiää sellaisia päässään muodostaa.

Mä voin suoraan sanoa että mulla ei ole enää mielipiteitä juuri mistään. En ehdi perehtyä asioihin niin syvällisesti mitä vaatisi muodostaa mielipide vaikkapa jostain päivänpolitiikan kuumimmasta uutisesta. Uskon että meillä on ihmisiä jotka työkseen tutkivat noita asioita joten luotan heihin, miksi minulla pitäisi olla joku mielipide.

Jos joku kysyy haluanko espanjalaista vai italialaista viiniä niin todellinen vastaukseni on että ihan sama. Sillä ei ole minulle mitään väliä. En silti sano ääneen, että "ihan sama" koska se tosiaan vaikuttaisi epäkohteliaalta. Sanon jomman kumman ja samalla ihmettelen miksi moista edes piti kysyä. Miksi ei vain itse avaa jompaa kumpaa jotta päästään tylsästä viininvalinta-aiheesta eteenpäin oikeasti kiinnostaviin keskustelunaiheisiin. 

Itse asiassa on mahdollista, että olet lukenut tämän ketjun keskustelua vähän väärin ja että lopulta olet samaa mieltä kuin suurin osa muistakin: että sosiaalisessa tilanteessa kannattaa ennemmin olla kohtelias kuin epäkohtelias ja että käydään kiinnostavia keskusteluja kiinnostavista keskustelunaiheista.

Tuo sana "mielipide" sotkee tässä asiaa jonkun verran, kun jokainen assosioi sen merkitsemään eri asioita. "Mielipiteen" määritelmään sisältyy myös se, jos sanoo siinä kiinnostavan keskustelun lomassa, että en ole ehtinyt perehtyä asiaan mutta olen sitä mieltä että tv:ssä asiantuntijana esiintynyt Mika puhuu fiksusti ja hänellä tuntuvat olevan hyvät perustelut.

Se, miksi tämä "mielipide"-asia on noussut niin kovasti esille on se, että keskustelun alussa tuotiin esille, miten on "ihan sama" asia a, asia b ja asia c. Aiemmilla keskustelijoilla on ollut tai ei ole ollut kokemusta siitä, miten "ihan sama"-vastaukset tai kykenemättömyys/haluttomuus käydä kiinnostavia keskusteluja saattavat olla joillekin ihmisille ns. turn offeja. Siksi tätä keskustelua käydään tuon vähän harhaanjohtavan "mielipide"-termin alla.

Varmaan tässä eroaa myös se, mikä on kenenkin mielestä kiinnostava keskustelunaihe. Jonkun viiniharrastajan mielestä viinin valinta varmasti onkin sitä. Minun mielestäni ei ole. Olen lukemattomat kerrat istunut jossain päivällisillä tylsistyen kun puhutaan siitä mikä on kenenkin mielipide kustakin ruokalajista. Samalla odottaen että päästäisiin oikeisiin keskustelunaiheisiin, puhumaan vaikkapa elämästä, rakkaudesta, katumuksesta, vanhenemisesta, kuolemasta sun muusta mistä on hankalaa muodostaa mielipidettä mutta keskusteluina ne ovat ainakin itselleni antoisimpia. 

Mä olen sitten varmaan epätyypillinen nainen (ja niin ovat lähimmät ystävänikin), kun meitä ei kiinnosta yhtään puhua vaikka vanhenemisesta. Saatetaan vaikka keskustella keskiajan kuninkaallisten pukeutumisesta, maailmankaikkeuden synnystä, ihmisen psykologisesta elinkaaresta, sotastrategioista tai talouspolitiikasta. :D Ja joo, yleensä pelotan miehet pois älykkyydelläni.

Kiinnostavia aiheita nuokin! Eipä minuakaan kiinnosta puhua vanhenemisesta sellaisena voi voi kun tulee ryppyjä -asiana, vaan psykologiselta kannalta miten kukakin sen kokee, pelkääkö kuolemaa, onko jäänyt katumaan jotain, mitä ajattelee minuudesta ylipäätään, mitä on muisti jne. Tiedän että moni ei tällaisista keskusteluista välitä, mutta itse tykkään keskustella lähes kaikesta, paitsi viinin valinnasta tai muista mielipideasioista! :D

Ensitreffit alttarin Salla on sellainen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan uskomatonta miten tärkeitä ihmisille vaikuttaa olevan jotkut hiton mielipiteet. Pitää olla mielipiteitä, mielipiteitä, mielipiteitä. Mutta miksi? Mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä joku on jostakin. Yleensä se mielipide on jonkun täysin mutun varassa tehty, mutta silti on jotenkin mahtavaa mitä enemmän kerkiää sellaisia päässään muodostaa.

Mä voin suoraan sanoa että mulla ei ole enää mielipiteitä juuri mistään. En ehdi perehtyä asioihin niin syvällisesti mitä vaatisi muodostaa mielipide vaikkapa jostain päivänpolitiikan kuumimmasta uutisesta. Uskon että meillä on ihmisiä jotka työkseen tutkivat noita asioita joten luotan heihin, miksi minulla pitäisi olla joku mielipide.

Jos joku kysyy haluanko espanjalaista vai italialaista viiniä niin todellinen vastaukseni on että ihan sama. Sillä ei ole minulle mitään väliä. En silti sano ääneen, että "ihan sama" koska se tosiaan vaikuttaisi epäkohteliaalta. Sanon jomman kumman ja samalla ihmettelen miksi moista edes piti kysyä. Miksi ei vain itse avaa jompaa kumpaa jotta päästään tylsästä viininvalinta-aiheesta eteenpäin oikeasti kiinnostaviin keskustelunaiheisiin. 

Itse asiassa on mahdollista, että olet lukenut tämän ketjun keskustelua vähän väärin ja että lopulta olet samaa mieltä kuin suurin osa muistakin: että sosiaalisessa tilanteessa kannattaa ennemmin olla kohtelias kuin epäkohtelias ja että käydään kiinnostavia keskusteluja kiinnostavista keskustelunaiheista.

Tuo sana "mielipide" sotkee tässä asiaa jonkun verran, kun jokainen assosioi sen merkitsemään eri asioita. "Mielipiteen" määritelmään sisältyy myös se, jos sanoo siinä kiinnostavan keskustelun lomassa, että en ole ehtinyt perehtyä asiaan mutta olen sitä mieltä että tv:ssä asiantuntijana esiintynyt Mika puhuu fiksusti ja hänellä tuntuvat olevan hyvät perustelut.

Se, miksi tämä "mielipide"-asia on noussut niin kovasti esille on se, että keskustelun alussa tuotiin esille, miten on "ihan sama" asia a, asia b ja asia c. Aiemmilla keskustelijoilla on ollut tai ei ole ollut kokemusta siitä, miten "ihan sama"-vastaukset tai kykenemättömyys/haluttomuus käydä kiinnostavia keskusteluja saattavat olla joillekin ihmisille ns. turn offeja. Siksi tätä keskustelua käydään tuon vähän harhaanjohtavan "mielipide"-termin alla.

Varmaan tässä eroaa myös se, mikä on kenenkin mielestä kiinnostava keskustelunaihe. Jonkun viiniharrastajan mielestä viinin valinta varmasti onkin sitä. Minun mielestäni ei ole. Olen lukemattomat kerrat istunut jossain päivällisillä tylsistyen kun puhutaan siitä mikä on kenenkin mielipide kustakin ruokalajista. Samalla odottaen että päästäisiin oikeisiin keskustelunaiheisiin, puhumaan vaikkapa elämästä, rakkaudesta, katumuksesta, vanhenemisesta, kuolemasta sun muusta mistä on hankalaa muodostaa mielipidettä mutta keskusteluina ne ovat ainakin itselleni antoisimpia. 

Niin, aivan noin. Ja sitten on niitä yleisiä konventioita, joiden mukaan joissakin sosiaalisissa tilanteissa edetään. Voisin kuvitella, että on todella paljon bisnesihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita viineistä mutta jotka toistuvien työtilanteiden vuoksi ovat joutuneet opettelemaan perusasiat viineistä ja osallistumaan keskusteluihin liikekumppaneiden kanssa illallisella. Joillakin tämä koskee myös vapaa-aikaa. Silloin ei ole väliä, olenko minä juuri kiinnostunut viineistä vai en, vaan se, pystynkö minä kontribuoimaan käytävään keskusteluun. Mitä tulee antoisiin keskusteluihin, elämä, kuolema ja kaikki siltä väliltä, usein hyvin moni ihan kansallisuudesta riippumatta tarvitsee sitä viiniä tai vastaavaa itsensä voiteluun, ennen kuin tuollaiset keskustelut ovat edes mahdollisia. Mistäpä sitä muusta keskustelisi siinä alkoholin vaikutusta odotellessa kuin siitä, oliko viini italialaista vai espanjalaista ja voi miten kiinnostavaa olikaan käydä siellä ranskalaisella viinitilalla silloin vuonna nappi ja neppari. ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään rauhallisista naisista joiden kanssa voi käydä oikeasti älyllistä keskustelua. En näe mielipiteiden epävarmuutta heikkouden merkkinä, vaan älykkyyden osoituksena - kaikkea ei voi tietää ja asioita voi tarkkailla monelta kantilta. Oma suhteeni maailmaan on tutkijan asenne ja pidän polveilevista, mielenkiintoisista keskusteluista.

Draamailevat naiset ovat parisuhdemarkkinoiden kuraa, joille pitäisi tatuoida varoitusmerkki otsaan.

Siinä on kuitenkin ero, kykeneekö keskustelmeaan niistä asioista ja tuomaan esiin mielipiteensä, vaikkakin epävarmuustekijät ja vaihtoehtoiset aspektit huomioiden, vai onko kaikki "ihan sama", eikä mihinkään ole mielipidettä. Keskustele siinä sitten maailman tilanteesta tai illallisravintolan valinnasta tai kesälomasuunnitelmista, kun toisen asenne on emmätiiäihansamasanosä, mullekäymikävaan.

Nimenomaan näiden ihan sama/ei kiinnosta-ihmisten kanssa ei voi käydä mitään älyllistä keskustelua. Toki sopivat vaikka 50-luvun kotirouvaksi. Nykyaikana kuitenkaan odotetaan puolison olevan myös älyllisesti sopivan sytyttävä tai luonteeltaan/kiinnostuksenkohteiltaan mielenkiintoinen. Kiinnostavat ihmiset ovat uteliaita, älykkäitä, hauskoja, nokkelia ja keskustelukykyisiä. Eli täysin päinvastaisia tasaisten ihan sama-ihmisten suhteen. Ihan sama-ihmisen vastakohta ei ole draamailija vaan älykäs keskustelija. Aran ja hiljaisen ihmisen vastakohta on sitten se meuhkaava draamailija.

Tässä kommentissa tuli kiteytettyä tiiviisti kaikki se, mitä jotkut ovat aiemmin yllä yrittäneet tuoda esille. Paras tiivistys tämä: "Ihan sama-ihmisen vastakohta ei ole draamailija vaan älykäs keskustelija."

Bravo! Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan uskomatonta miten tärkeitä ihmisille vaikuttaa olevan jotkut hiton mielipiteet. Pitää olla mielipiteitä, mielipiteitä, mielipiteitä. Mutta miksi? Mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä joku on jostakin. Yleensä se mielipide on jonkun täysin mutun varassa tehty, mutta silti on jotenkin mahtavaa mitä enemmän kerkiää sellaisia päässään muodostaa.

Mä voin suoraan sanoa että mulla ei ole enää mielipiteitä juuri mistään. En ehdi perehtyä asioihin niin syvällisesti mitä vaatisi muodostaa mielipide vaikkapa jostain päivänpolitiikan kuumimmasta uutisesta. Uskon että meillä on ihmisiä jotka työkseen tutkivat noita asioita joten luotan heihin, miksi minulla pitäisi olla joku mielipide.

Jos joku kysyy haluanko espanjalaista vai italialaista viiniä niin todellinen vastaukseni on että ihan sama. Sillä ei ole minulle mitään väliä. En silti sano ääneen, että "ihan sama" koska se tosiaan vaikuttaisi epäkohteliaalta. Sanon jomman kumman ja samalla ihmettelen miksi moista edes piti kysyä. Miksi ei vain itse avaa jompaa kumpaa jotta päästään tylsästä viininvalinta-aiheesta eteenpäin oikeasti kiinnostaviin keskustelunaiheisiin. 

Itse asiassa on mahdollista, että olet lukenut tämän ketjun keskustelua vähän väärin ja että lopulta olet samaa mieltä kuin suurin osa muistakin: että sosiaalisessa tilanteessa kannattaa ennemmin olla kohtelias kuin epäkohtelias ja että käydään kiinnostavia keskusteluja kiinnostavista keskustelunaiheista.

Tuo sana "mielipide" sotkee tässä asiaa jonkun verran, kun jokainen assosioi sen merkitsemään eri asioita. "Mielipiteen" määritelmään sisältyy myös se, jos sanoo siinä kiinnostavan keskustelun lomassa, että en ole ehtinyt perehtyä asiaan mutta olen sitä mieltä että tv:ssä asiantuntijana esiintynyt Mika puhuu fiksusti ja hänellä tuntuvat olevan hyvät perustelut.

Se, miksi tämä "mielipide"-asia on noussut niin kovasti esille on se, että keskustelun alussa tuotiin esille, miten on "ihan sama" asia a, asia b ja asia c. Aiemmilla keskustelijoilla on ollut tai ei ole ollut kokemusta siitä, miten "ihan sama"-vastaukset tai kykenemättömyys/haluttomuus käydä kiinnostavia keskusteluja saattavat olla joillekin ihmisille ns. turn offeja. Siksi tätä keskustelua käydään tuon vähän harhaanjohtavan "mielipide"-termin alla.

Varmaan tässä eroaa myös se, mikä on kenenkin mielestä kiinnostava keskustelunaihe. Jonkun viiniharrastajan mielestä viinin valinta varmasti onkin sitä. Minun mielestäni ei ole. Olen lukemattomat kerrat istunut jossain päivällisillä tylsistyen kun puhutaan siitä mikä on kenenkin mielipide kustakin ruokalajista. Samalla odottaen että päästäisiin oikeisiin keskustelunaiheisiin, puhumaan vaikkapa elämästä, rakkaudesta, katumuksesta, vanhenemisesta, kuolemasta sun muusta mistä on hankalaa muodostaa mielipidettä mutta keskusteluina ne ovat ainakin itselleni antoisimpia. 

Mä olen sitten varmaan epätyypillinen nainen (ja niin ovat lähimmät ystävänikin), kun meitä ei kiinnosta yhtään puhua vaikka vanhenemisesta. Saatetaan vaikka keskustella keskiajan kuninkaallisten pukeutumisesta, maailmankaikkeuden synnystä, ihmisen psykologisesta elinkaaresta, sotastrategioista tai talouspolitiikasta. :D Ja joo, yleensä pelotan miehet pois älykkyydelläni.

Mahtavat keskustelunaiheet! Oon lievästi kade. :-) Just tätä lisää, ihan sama, onko mies, nainen, muunsukupuolinen tai sukupuoleton ja ovatpa pyrkimykset pariutua, saada ystäviä tai ihan vaan viettää ihan pirun kiinnostava ilta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan uskomatonta miten tärkeitä ihmisille vaikuttaa olevan jotkut hiton mielipiteet. Pitää olla mielipiteitä, mielipiteitä, mielipiteitä. Mutta miksi? Mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä joku on jostakin. Yleensä se mielipide on jonkun täysin mutun varassa tehty, mutta silti on jotenkin mahtavaa mitä enemmän kerkiää sellaisia päässään muodostaa.

Mä voin suoraan sanoa että mulla ei ole enää mielipiteitä juuri mistään. En ehdi perehtyä asioihin niin syvällisesti mitä vaatisi muodostaa mielipide vaikkapa jostain päivänpolitiikan kuumimmasta uutisesta. Uskon että meillä on ihmisiä jotka työkseen tutkivat noita asioita joten luotan heihin, miksi minulla pitäisi olla joku mielipide.

Jos joku kysyy haluanko espanjalaista vai italialaista viiniä niin todellinen vastaukseni on että ihan sama. Sillä ei ole minulle mitään väliä. En silti sano ääneen, että "ihan sama" koska se tosiaan vaikuttaisi epäkohteliaalta. Sanon jomman kumman ja samalla ihmettelen miksi moista edes piti kysyä. Miksi ei vain itse avaa jompaa kumpaa jotta päästään tylsästä viininvalinta-aiheesta eteenpäin oikeasti kiinnostaviin keskustelunaiheisiin. 

Itse asiassa on mahdollista, että olet lukenut tämän ketjun keskustelua vähän väärin ja että lopulta olet samaa mieltä kuin suurin osa muistakin: että sosiaalisessa tilanteessa kannattaa ennemmin olla kohtelias kuin epäkohtelias ja että käydään kiinnostavia keskusteluja kiinnostavista keskustelunaiheista.

Tuo sana "mielipide" sotkee tässä asiaa jonkun verran, kun jokainen assosioi sen merkitsemään eri asioita. "Mielipiteen" määritelmään sisältyy myös se, jos sanoo siinä kiinnostavan keskustelun lomassa, että en ole ehtinyt perehtyä asiaan mutta olen sitä mieltä että tv:ssä asiantuntijana esiintynyt Mika puhuu fiksusti ja hänellä tuntuvat olevan hyvät perustelut.

Se, miksi tämä "mielipide"-asia on noussut niin kovasti esille on se, että keskustelun alussa tuotiin esille, miten on "ihan sama" asia a, asia b ja asia c. Aiemmilla keskustelijoilla on ollut tai ei ole ollut kokemusta siitä, miten "ihan sama"-vastaukset tai kykenemättömyys/haluttomuus käydä kiinnostavia keskusteluja saattavat olla joillekin ihmisille ns. turn offeja. Siksi tätä keskustelua käydään tuon vähän harhaanjohtavan "mielipide"-termin alla.

Varmaan tässä eroaa myös se, mikä on kenenkin mielestä kiinnostava keskustelunaihe. Jonkun viiniharrastajan mielestä viinin valinta varmasti onkin sitä. Minun mielestäni ei ole. Olen lukemattomat kerrat istunut jossain päivällisillä tylsistyen kun puhutaan siitä mikä on kenenkin mielipide kustakin ruokalajista. Samalla odottaen että päästäisiin oikeisiin keskustelunaiheisiin, puhumaan vaikkapa elämästä, rakkaudesta, katumuksesta, vanhenemisesta, kuolemasta sun muusta mistä on hankalaa muodostaa mielipidettä mutta keskusteluina ne ovat ainakin itselleni antoisimpia. 

Niin, aivan noin. Ja sitten on niitä yleisiä konventioita, joiden mukaan joissakin sosiaalisissa tilanteissa edetään. Voisin kuvitella, että on todella paljon bisnesihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita viineistä mutta jotka toistuvien työtilanteiden vuoksi ovat joutuneet opettelemaan perusasiat viineistä ja osallistumaan keskusteluihin liikekumppaneiden kanssa illallisella. Joillakin tämä koskee myös vapaa-aikaa. Silloin ei ole väliä, olenko minä juuri kiinnostunut viineistä vai en, vaan se, pystynkö minä kontribuoimaan käytävään keskusteluun. Mitä tulee antoisiin keskusteluihin, elämä, kuolema ja kaikki siltä väliltä, usein hyvin moni ihan kansallisuudesta riippumatta tarvitsee sitä viiniä tai vastaavaa itsensä voiteluun, ennen kuin tuollaiset keskustelut ovat edes mahdollisia. Mistäpä sitä muusta keskustelisi siinä alkoholin vaikutusta odotellessa kuin siitä, oliko viini italialaista vai espanjalaista ja voi miten kiinnostavaa olikaan käydä siellä ranskalaisella viinitilalla silloin vuonna nappi ja neppari. ;-)

No viimeinkin opin hyvän syyn keskustella viinin valinnasta! Kiitos tästä, mainio kommentti sinulta :)

Mä kuulin, että yks mies, josta saattaisin olla vähän kiinnostunut oli sanonut, että hän mua järkevänä. Eli taitaa olla peli menetetty ja en ole hänen mielessään kovinkaan kiinnostava naisena tai parisuhde mielessä. 

Mä kuulin, että yks mies, josta saattaisin olla vähän kiinnostunut oli sanonut, että hän pitää mua järkevänä. Eli taitaa olla peli menetetty ja en ole hänen mielessään kovinkaan kiinnostava naisena tai parisuhde mielessä. 

Tosissaanko joku ehdotti että pitäisi muiden ihmisten takia perehtyä viineihin, vaikka itseä ei voisi vähempää kiinnostaa? Itse en kyllä tuollaiseen ryhdy. En ole viini-ihminen enkä sellaiseksi halua tulla. Jos tietämättömyyteni viineistä on jollekin ongelma, niin saa mun puolesta olla. Olen mieluummin yksin kuin alan tekemään asioita, jotka eivät ole yhtään minua varten.

Jokaisen pitää vaan löytää se ihminen, jonka kanssa mielenkiinnon kohteet ovat lähellä toisiaan. Silloin se keskustelukin sujuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan uskomatonta miten tärkeitä ihmisille vaikuttaa olevan jotkut hiton mielipiteet. Pitää olla mielipiteitä, mielipiteitä, mielipiteitä. Mutta miksi? Mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä joku on jostakin. Yleensä se mielipide on jonkun täysin mutun varassa tehty, mutta silti on jotenkin mahtavaa mitä enemmän kerkiää sellaisia päässään muodostaa.

Mä voin suoraan sanoa että mulla ei ole enää mielipiteitä juuri mistään. En ehdi perehtyä asioihin niin syvällisesti mitä vaatisi muodostaa mielipide vaikkapa jostain päivänpolitiikan kuumimmasta uutisesta. Uskon että meillä on ihmisiä jotka työkseen tutkivat noita asioita joten luotan heihin, miksi minulla pitäisi olla joku mielipide.

Jos joku kysyy haluanko espanjalaista vai italialaista viiniä niin todellinen vastaukseni on että ihan sama. Sillä ei ole minulle mitään väliä. En silti sano ääneen, että "ihan sama" koska se tosiaan vaikuttaisi epäkohteliaalta. Sanon jomman kumman ja samalla ihmettelen miksi moista edes piti kysyä. Miksi ei vain itse avaa jompaa kumpaa jotta päästään tylsästä viininvalinta-aiheesta eteenpäin oikeasti kiinnostaviin keskustelunaiheisiin. 

Itse asiassa on mahdollista, että olet lukenut tämän ketjun keskustelua vähän väärin ja että lopulta olet samaa mieltä kuin suurin osa muistakin: että sosiaalisessa tilanteessa kannattaa ennemmin olla kohtelias kuin epäkohtelias ja että käydään kiinnostavia keskusteluja kiinnostavista keskustelunaiheista.

Tuo sana "mielipide" sotkee tässä asiaa jonkun verran, kun jokainen assosioi sen merkitsemään eri asioita. "Mielipiteen" määritelmään sisältyy myös se, jos sanoo siinä kiinnostavan keskustelun lomassa, että en ole ehtinyt perehtyä asiaan mutta olen sitä mieltä että tv:ssä asiantuntijana esiintynyt Mika puhuu fiksusti ja hänellä tuntuvat olevan hyvät perustelut.

Se, miksi tämä "mielipide"-asia on noussut niin kovasti esille on se, että keskustelun alussa tuotiin esille, miten on "ihan sama" asia a, asia b ja asia c. Aiemmilla keskustelijoilla on ollut tai ei ole ollut kokemusta siitä, miten "ihan sama"-vastaukset tai kykenemättömyys/haluttomuus käydä kiinnostavia keskusteluja saattavat olla joillekin ihmisille ns. turn offeja. Siksi tätä keskustelua käydään tuon vähän harhaanjohtavan "mielipide"-termin alla.

Varmaan tässä eroaa myös se, mikä on kenenkin mielestä kiinnostava keskustelunaihe. Jonkun viiniharrastajan mielestä viinin valinta varmasti onkin sitä. Minun mielestäni ei ole. Olen lukemattomat kerrat istunut jossain päivällisillä tylsistyen kun puhutaan siitä mikä on kenenkin mielipide kustakin ruokalajista. Samalla odottaen että päästäisiin oikeisiin keskustelunaiheisiin, puhumaan vaikkapa elämästä, rakkaudesta, katumuksesta, vanhenemisesta, kuolemasta sun muusta mistä on hankalaa muodostaa mielipidettä mutta keskusteluina ne ovat ainakin itselleni antoisimpia. 

Niin, aivan noin. Ja sitten on niitä yleisiä konventioita, joiden mukaan joissakin sosiaalisissa tilanteissa edetään. Voisin kuvitella, että on todella paljon bisnesihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita viineistä mutta jotka toistuvien työtilanteiden vuoksi ovat joutuneet opettelemaan perusasiat viineistä ja osallistumaan keskusteluihin liikekumppaneiden kanssa illallisella. Joillakin tämä koskee myös vapaa-aikaa. Silloin ei ole väliä, olenko minä juuri kiinnostunut viineistä vai en, vaan se, pystynkö minä kontribuoimaan käytävään keskusteluun. Mitä tulee antoisiin keskusteluihin, elämä, kuolema ja kaikki siltä väliltä, usein hyvin moni ihan kansallisuudesta riippumatta tarvitsee sitä viiniä tai vastaavaa itsensä voiteluun, ennen kuin tuollaiset keskustelut ovat edes mahdollisia. Mistäpä sitä muusta keskustelisi siinä alkoholin vaikutusta odotellessa kuin siitä, oliko viini italialaista vai espanjalaista ja voi miten kiinnostavaa olikaan käydä siellä ranskalaisella viinitilalla silloin vuonna nappi ja neppari. ;-)

No viimeinkin opin hyvän syyn keskustella viinin valinnasta! Kiitos tästä, mainio kommentti sinulta :)

Ilo kuulla. Kiitos kun sait minut hymyilemään. :-)

Vierailija kirjoitti:

Tosissaanko joku ehdotti että pitäisi muiden ihmisten takia perehtyä viineihin, vaikka itseä ei voisi vähempää kiinnostaa? Itse en kyllä tuollaiseen ryhdy. En ole viini-ihminen enkä sellaiseksi halua tulla. Jos tietämättömyyteni viineistä on jollekin ongelma, niin saa mun puolesta olla. Olen mieluummin yksin kuin alan tekemään asioita, jotka eivät ole yhtään minua varten.

Jokaisen pitää vaan löytää se ihminen, jonka kanssa mielenkiinnon kohteet ovat lähellä toisiaan. Silloin se keskustelukin sujuu. 

Tuo asenne toimii sinkkuna mutta ei parisuhteessa.

No, makuja on monia. Jos ei tykkää rauhallisesta ja tasaisesta ihmisestä, niin miksi sitten alunperinkään alkaisi seurustelemaan sellaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosissaanko joku ehdotti että pitäisi muiden ihmisten takia perehtyä viineihin, vaikka itseä ei voisi vähempää kiinnostaa? Itse en kyllä tuollaiseen ryhdy. En ole viini-ihminen enkä sellaiseksi halua tulla. Jos tietämättömyyteni viineistä on jollekin ongelma, niin saa mun puolesta olla. Olen mieluummin yksin kuin alan tekemään asioita, jotka eivät ole yhtään minua varten.

Jokaisen pitää vaan löytää se ihminen, jonka kanssa mielenkiinnon kohteet ovat lähellä toisiaan. Silloin se keskustelukin sujuu. 

Tuo asenne toimii sinkkuna mutta ei parisuhteessa.

Miksei toimisi parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Tosissaanko joku ehdotti että pitäisi muiden ihmisten takia perehtyä viineihin, vaikka itseä ei voisi vähempää kiinnostaa? Itse en kyllä tuollaiseen ryhdy. En ole viini-ihminen enkä sellaiseksi halua tulla. Jos tietämättömyyteni viineistä on jollekin ongelma, niin saa mun puolesta olla. Olen mieluummin yksin kuin alan tekemään asioita, jotka eivät ole yhtään minua varten.

Jokaisen pitää vaan löytää se ihminen, jonka kanssa mielenkiinnon kohteet ovat lähellä toisiaan. Silloin se keskustelukin sujuu. 

Vastaan, kun olin se, joka ehdotti viineihin perehtymistä. Ehdotin siksi, koska ap (tai joku muu keskustelija, jolle vastasin) otti nimenomaan esille sen, että hänelle on ihan sama juodaanko italialaista vai espanjalaista viiniä. Eli tämä henkilö on ollut ja on tilaisuuksissa, joissa juodaan viiniä ja hän itse myös juo viiniä. En olisi lähtenyt muuten tällaista ehdottelemaan, on ihan jokaisen oma asia, juoko viiniä tai ylipäänsä millaisissa tilanteissa ihminen on. Mutta jos on useinkin tilanteissa, joissa keskustellaan viineistä, niin silloin kuuluu mielestäni ihan peruskohteliaisuuteen vastata kysymykseen ja sitten toisaalta myös yleissivistykseen tietää jotakin asiasta. (Vertaus peruskohteliasuuudesta voisi olla vastaus kysymykseen: "juotko kahvia vai teetä?" - ei siihen vastata "ihan sama". Vertaus yleissivistyksen tilannesidonnaisuudesta: jos asuu maatalossa, kuuluu tietää miten suuri määrä on motillinen halkoja. Jne. jne.)

Eli en ole tuputtamassa viininjuontia enkä viineihin perehtymistä yhtään kenellekään. Sen sijaan tuputan sitä, että pitää olla seurassa kohtelias ja jos haluaa, että jatkossakin on seuraa, niin pitää kontribuoida jollakin tavalla sen seuran keskusteluihin.

Muutoin olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että parasta elämässä on, kun löytää ne ihmiset, joiden kanssa synkkaa ja juttu luistaa ja on kaikkia kiinnostavat keskustelunaiheet. Tuon ihmisen tai noiden ihmisten löytämistä helpottaa -oman kokemukseni mukaan- huomattavasti se, jos on itse avoin ihminen oppimaan uusia asioita ja tarkastelemaan ilmiöitä eri näkökulmista ja myös rohkea kokeilemaan jotakin itselle uutta.