Lue keskustelun säännöt.
Liian tasainen ja särmätön nainen
22.09.2022 |
Tällainen kuulemma olen.
Joskus aiemminkin mut on jätetty, yks sanoi saatesanoiksi, että hän syttyy siitä kun nainen on oikukas ja haastava (jota minä en ole),
toinen oikein suuttui, kun olin "laimean mielipiteetön" kun hän kysyi mielipidettäni otetaanko kumpaa viiniä ja minä sanoin että "ihan sama, kumpikin käy" (se oli totuus, minusta oli aivan sama, en tunne viinejä).
Miehet kyllä ihastuvat minuun helposti, olen iloinen ja ystävällinen ja ihan ok näköinen, mutta sitten tulen dumbatuksi kun olen niin tylsä. En haasta riitaa, mielialani ei juuri heittele, olen rauhallinen, elämäni on sujuvaa ja mutkatonta, tykkään työstäni, harrastuksistani, talous ja mielenterveys on kunnossa.
Noh, miestä ei tahdo löytyä, mutta eipä kai kaikkea voi saada...
Kommentit (744)
Neanderthalensis kirjoitti:
Mun lady tapaamisvaiheen alussa soitti poliisille, kun monen tunnin metsä-koiran ulkoilutuksessa olin reilu puolituntia myöhässä. Ymmärsin laajentaa saapumiseni toleranssia.
Soitin poliisille kun mieheni ei tullut sovittuna aikana moottoripyöräreissultaan. Oli suistunut tieltä ja pyörä oli paikassa josta ohikulkijat eivät sitä nähneet. Mies ei itse päässyt ylös.
Poliisit löysivät nopeasti hänet. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta nyt kantaa muuten asiaan, mutta tulipahan tästä kohdasta aloitusta mieleen, että olen itse jättänyt lopulta muuten ihan mukavan miehen pääosin tuosta syystä:
"toinen oikein suuttui, kun olin "laimean mielipiteetön" kun hän kysyi mielipidettäni otetaanko kumpaa viiniä ja minä sanoin että "ihan sama, kumpikin käy" (se oli totuus, minusta oli aivan sama, en tunne viinejä)."
Loppujen lopuksi oli aivan käsittämättömän raisttavaa, kun toisella ei ollut koskaan mielipidettä mihinkään, eikä koskaan ottanut kantaa asioihin, eikä vastuuta mistään. Ihan sama, päätä sä, otetaan, mitä sä haluat, mennään minne sä haluat. Miksi minun pitäisi kahden aikuisen ihmisen suhteessa kantaa vastuu kaikesta ja tehdä päätöksen kaikesta, jopa siitä, juoko se toinen punkkua vai valkkaria? Ja toinen sitten tulee vapaamatkustajana perässä, eikä oikein osaa edes ottaa kantaa, onko kivaa tai hyvää, vaan "jos susta on, niin sitten on". Jos et tiedä, kumpaa viiniä nyt tekisi mieli, niin valitse herran tähden vaikka arpomalla jompi kumpi ja sano se - älä pakota sitä toista aina päättämään sinun puolestasi. Ota kantaa, kerro mielipiteesi, tuo panoksesi siihen arkeen, älä ulkoista kaikkea vastuuta toiselle.
Sillä viinillä ei ole oikeasti väliä. Ne kaikki maistuu päivän saappaassa olleelle hikiselle villasukalle. Tätä ei kuitenkaan voi sanoa kenellekään. Viinin ainoa tarkoitus on mennä päähän, se ei maistu hyvälle. Joten jollekin sillä viinillä ei todellakaan ole väliä kun valitaan kärsimystä toisesta.
eri
Mulla ei ole kokemusta parisuhteista, mutta on ihan valtava turn off kyllä sellainen mies joka on kuin ovimatto. Eikä tämä tarkoita, että pitäisi kaikesta saada riita aikaiseksi tai muuta vastaavaa, mutta jos itse tilaa vaikka kasvisruoan ravintolassa, tai kannattaa tiettyä jalkapalloseuraa, niin mies toimii ihan samoin. Ja tätä loputtomiin. Sitten jos naapurin Antero kannattaa toista seuraa, niin mielipide vaihtuu myötäilemään Anteroa. Tälläisellä ihmisellä ei ole mitään omaa luonnetta, ja pelkää ihan valtavasti olla eri mieltä. Se on myös eri asia kuin ap:n esimerkki tilanteesta jossa ei oikeasti ollut asialla väliä.
Btw, sama mies josta yllä kerroin, totesi kerran että tykkää haasteista (viitaten juuri esim parisuhteisiin), totuus oli se että ei koskaan laittanut tikkua ristiin yhtään minkään asian vuoksi. Erohan hällekin tuli juuri siksi, että vaimo joutui tekemään kaiken kun mies ei ottanut mistään vastuuta. Toitotteli vaan että on samaa mieltä juu.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin, että itse haluat näitä impulsiivisia jänniksiä, mutta et tarjoa räiskyvää riitaa takaisin ja he kyllästyvät. Ota joku fiksu ja rauhallinen mies niin ongelma ratkeaa.
Ei mut kato pointtihan oli nyt yleistää, et kaikki miehet kaipaa vaan jotain draamaa, koska tänne nää muutamat katkerat vuodattaa omia kokemuksiaan...
Onpa tosiaan järkeviä ja sopuisia naisia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No haluaahan naisetkin, että miehellä on mielipiteitä, eikä hän ole mikään perässä vedettävä, epäoma-aloitteinen ihan sama- mies. Jonkinlaista pientä "kitkaa" pitää suhteessa olla, muuten on liian tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta nyt kantaa muuten asiaan, mutta tulipahan tästä kohdasta aloitusta mieleen, että olen itse jättänyt lopulta muuten ihan mukavan miehen pääosin tuosta syystä:
"toinen oikein suuttui, kun olin "laimean mielipiteetön" kun hän kysyi mielipidettäni otetaanko kumpaa viiniä ja minä sanoin että "ihan sama, kumpikin käy" (se oli totuus, minusta oli aivan sama, en tunne viinejä)."
Loppujen lopuksi oli aivan käsittämättömän raisttavaa, kun toisella ei ollut koskaan mielipidettä mihinkään, eikä koskaan ottanut kantaa asioihin, eikä vastuuta mistään. Ihan sama, päätä sä, otetaan, mitä sä haluat, mennään minne sä haluat. Miksi minun pitäisi kahden aikuisen ihmisen suhteessa kantaa vastuu kaikesta ja tehdä päätöksen kaikesta, jopa siitä, juoko se toinen punkkua vai valkkaria? Ja toinen sitten tulee vapaamatkustajana perässä, eikä oikein osaa edes ottaa kantaa, onko kivaa tai hyvää, vaan "jos susta on, niin sitten on". Jos et tiedä, kumpaa viiniä nyt tekisi mieli, niin valitse herran tähden vaikka arpomalla jompi kumpi ja sano se - älä pakota sitä toista aina päättämään sinun puolestasi. Ota kantaa, kerro mielipiteesi, tuo panoksesi siihen arkeen, älä ulkoista kaikkea vastuuta toiselle.
Sillä viinillä ei ole oikeasti väliä. Ne kaikki maistuu päivän saappaassa olleelle hikiselle villasukalle. Tätä ei kuitenkaan voi sanoa kenellekään. Viinin ainoa tarkoitus on mennä päähän, se ei maistu hyvälle. Joten jollekin sillä viinillä ei todellakaan ole väliä kun valitaan kärsimystä toisesta.
eri
Minusta tuntuu, että kyse ei ollut miehelle siitä että viinistä ei ollut mielipidettä vaan yleisestä suhtautumisesta asiaan (viiniin), joka kiinnostaa miestä. On eri asia sanoa "ihan sama", kuin sanoa "Nyt en kyllä osaa sanoa, koska en tiedä viineistä mitään. Kokeillaan nyt vaikka tuota punaista, että millaista se on".
See? Jälkimmäisessä vastauksessa vastaus ei ole välinpitämätön ja laimea ja joku valinta tehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu täytyy olla haastetta ja mitä k.sipäisempi nainen niin sitä varmemmin mies juoksee perässä. Pari vuotta naimisiinmenon jälkeen itketään, kun vaimo on niin hankala. No sh.t Sherlock.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän tässä asiassa niitä miehiä. Miespuolinen ystäväni erosi lapsensa äidistä, pitkästä parisuhteesta vain ja ainoastaan sen takia, kun ei jaksanut enää sitä, ettei tunne toista kohtaan kipinää. Toistakymmentä vuotta yhdessä ja he eivät yhtäkään riitaa saaneet aikaiseksi.
Itse olen myös pitkässä parisuhteessa mieheni kanssa ja meillä räiskyy. Olemme ehkä joidenkin mielestä dramaattisia, itse koen että ollaan ihan tavallisia. Joskus vaan menee hermo ja silloin tapellaan, toisinaan menee niin huonosti, että ollaan jo eron partaalla. Mutta se tunne, kun saadaankin taas asiat kuntoon ja makkarin puolella lopullisesti sovittua, se on ihan mieletön. Tämä toimii meillä ja uskon, että juuri näillä teidän miehilläkin. Se pelko, että menettää toisen, ja sen jälkeen endorfiini, kun kaikki on taas hyvin. Se kuherruskuukausi isomman riidan jälkeen on taivaallista.
Kuulostaa sairaalta. Oisko siinä tyypillinen välttelevä- tarttuva kiintymyssuhteet omaava pari. Turvallisuuden tunne tulee teille siitä kun ylläpidätte ja hoivaatte toisillenne tuota sisäistä lapsuuden traumaa..
Niin, siinäs kuulit :) Palstapsykologi teki sinusta (ja miehestäsi!) diagnoosin muutaman rivin perusteella, kätevää eikö?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on kokemusta exästä joka ensin kiitteli miten fiksu ja tasainen luonne olen, myöhemmin sitten olin ikävä ja en näyttänyt tarpeeksi tunteita. Hänen edellinen naisensa ilmeisesti oli tulistuva ja jatkuvasti rynnistämässä ovet paukkuen jonnekin. Kai se hankala nainen on sitten kiihkeä. 😂
Aika mustavalkoinen olet ainakin. Nuo on ne ainoat vaihtoehdot sitten?
Onko se totta, ettet näytä tunteitasi? Ihan validi syy tulla jätetyksi.
Siinä ei ole mitään omituista, että usein meidän parhaat puolet ovat samalla meidän huonoimpia puolia.
Kaveri heitti sanaharkan yhteydessä miestään kengällä päähän ja molemmista tämä oli hauska juttu.
Mies vaan vitsaili, miten "murulla on niin tulinen luonne".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaakohan näille umpitylsille naisille kelvata mies, jolla ei ole juuri lenkkeilyä kummempia harrastuksia, on rutiineihin hyvin jämähtänyt ja vapaapäivät voivat muuten helposti mennä vaikka sohvalla. Omia mielipiteitä toki on eikä väkisin lähde mistään naisen jutuista tykkäämään, muttei tuputa omia asioitaan eikä halua riidellä. Mutta noin muuten normimittapuulla umpitylsä mies.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko jollain miehellä tähän jotain mielipidettä?
Itse miehenä pidän tasapainoisista ja rauhallisista naisista. Ylipäänsä riiteleminen on mielestäni aika turhaa, erimielisyydet ja tunteet voi kyllä ilmaista riehumattakin, mitä riitely tai "draamailu" minusta on.
Aloittajalla pisti silmään kuitenkin yksi juttu, joka minullakin tökkää, oli kyse naisesta, miehestä, kenestä tahansa. Jos nyt esimerkiksi tuohon viinin valintaan vastaa "ihan sama", niin aika moni tulkitsee sen tarkoittavan: "Ei voisi vähempää kiinnostaa koko asia".
Hyvällä ystävälläni (mies) on tällainen vaimoa ja liikumme missä tahansa tai suunnittelemme mitä vaan yhdessä menoa, niin hänen vastauksensa on aina "Ihan sama". Tulee tunne että häntä ei tämä yhdessä tekeminen kiinnosta, on hänelle yhdentekevää.
Eli tiettyä aktiivisuutta, yhteiseen tekemiseen kontribuoimista edes vähän, omien kiinnostusten ja mielipiteiden ilmaisemista (asiallisesti, draamailematta) kyllä pitäisin vähintään kohteliaana muita ihmisiä kohtaan, jos yhdessä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet tykkäävät hurjista ja epävakaista naisista, mitäs siitä että tälläinen suhde johtaa usein Alibin sivulle päätymiseen.
Vierailija kirjoitti:
No näkeehän sen selvästi, että niillä hankalilla ja jopa ihan kauheilla koulu/työpaikka kiusaaja naisilla ja juorukelloilla on AINA mies. Ja jos vanha jättää niin uus löytyy helposti.
Mulla on myös kokemusta siitä, että miehet jotenkin turhautuu kanssani, kun en olekaan sellainen "tyypillinen nainen". Eli hankala ja oikukas prinsessa. Tästä on tullut jopa ihan riitojakin. En mä nyt saakeli suostu alkamaan esittämään jotain narsistista prinsessaa!
Ei sun tarvi esittää. Taitaa olla homma jo hoidossa...
Ulosantisi perusteella olet kyllä kaukana jostain sivistyneestä ladysta.
Inhoatko tosiaan sekä miehiä että naisia noin paljon?
Entäs kun kuulet parhalta kaveriltasi, joka on juuri alkanut seukata exäsi kanssa, että exän mielestä "sussa ei vaan ollu sähäkkyyttä". Nyt mulla on myös ex-bestis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko jollain miehellä tähän jotain mielipidettä?
Itse miehenä pidän tasapainoisista ja rauhallisista naisista. Ylipäänsä riiteleminen on mielestäni aika turhaa, erimielisyydet ja tunteet voi kyllä ilmaista riehumattakin, mitä riitely tai "draamailu" minusta on.
Aloittajalla pisti silmään kuitenkin yksi juttu, joka minullakin tökkää, oli kyse naisesta, miehestä, kenestä tahansa. Jos nyt esimerkiksi tuohon viinin valintaan vastaa "ihan sama", niin aika moni tulkitsee sen tarkoittavan: "Ei voisi vähempää kiinnostaa koko asia".
Hyvällä ystävälläni (mies) on tällainen vaimoa ja liikumme missä tahansa tai suunnittelemme mitä vaan yhdessä menoa, niin hänen vastauksensa on aina "Ihan sama". Tulee tunne että häntä ei tämä yhdessä tekeminen kiinnosta, on hänelle yhdentekevää.
Eli tiettyä aktiivisuutta, yhteiseen tekemiseen kontribuoimista edes vähän, omien kiinnostusten ja mielipiteiden ilmaisemista (asiallisesti, draamailematta) kyllä pitäisin vähintään kohteliaana muita ihmisiä kohtaan, jos yhdessä ollaan.
Olispa tosi mielenkiintoista nähdä millaisia nämä täydellisyydet ovat ihmisinä, kun noin mitättömästä asiasta saa ison ongelman?
Jos ihminen on vaan sellainen, ettei hänellä ole voimakkaita mielipiteitä, niin väkisinkö pitää todella sellaisia kehitellä? Aika pieni puute ihmisessä nyt kyseessä.
Oletan, että koska hän ei varmaan ymmärrä ollenkaan ärsyttävänsä sua tällä käytöksellään (voi olla jopa päinvastoin: hänen maailmassaan hän voi kuvitella kunnioittavansa muita antamalla muiden päättää), niin olet varmaan asiallisena ja reiluna kaverina selän takana haukkumisen lisäksi ottanut asian puheeksi? Sillei asiallisesti ja draamailematta ilmaissut mielipiteesi?
Jostain olen kuullut, että mies etsii puolisokseen äitinsä kaltaista naista, eli jos äiti on tasainen ja järkevä, poika rakastuu samanlaiseen tyttöön.
Jos äiti on dominoiva tahtoihminen, niin poika rakastuu sellaiseen. Mies, jonka äiti on huolehtivainen ja äidillinen, arvostaa näitä piirteitä myös puolisossaan.
Tämän takia kliseinen anoppi-miniä-suhde on usein ongelmallinen, koska "pata kattilaa soimaa" eli ne omat huonot puolet on helpompi nähdä siinä toisessa ja ne ärsyttää suunnattomasti.
Jos poika on traumatisoitunut epävakaasta äidistään, hän ihastuu epävakaaseen tyttöön, koska hän ikään kuin hankkii tiedostamattaan tilaisuuden elää traumansa uudestaan ja tällä kertaa onnistua "korjaamaan" sen.
Hän tietysti epäonnistuu ja seuraavaksi tyttöystäväkseen hän hankkii täysin päinvastaisen tapauksen, tasaisen ja rauhallisen tytön, joka tuntuu aluksi balsamilta sielulle mutta sitten puuttuva draama alkaa ärsyttämään häntä, koska hän on tottunut mieltämään draaman jo lapsuudenkodista lähtien "rakkauteen kuuluvaksi".
Mä kärsin samasta, olen liiankin mukava ja mutkaton, lisäksi kieltämättä mukautan persoonaani aina sen mukaan, minkä uskon toista miellyttävän. Yksinkertaisesti olen miellyttämishaluinen, enkä koe itse siitä erityisemmin kärsiväni, päinvastoin elämä on merkityksellistä, kun saa olla hyvä muille.
Se missä kohtaa mullakin mukavuus unohtuu on se, kun yritetään pitkän (!) ajan jälkeen dumpata ghostaamalla ilman mitään selityksiä. Löytyy hyvin äkkiä se munkin sisäinen oikukas raivohullu, sillä jos jotain asiaa maailmassa en siedä, on epäoikeudenmukainen ja epäreilu kohtelu. Toinen saa musta kaiken irti ja lopulta vähin äänin yrittää kadota mun elämästä. Mutta sitten onkin hyvä vedota siihen, että olen ihan hullu, eikä mun kanssa voi tulla toimeen... :D
Miksi ihmeessä kyselet toiselta mitä hän juo? Tilaat itsellesi sitä mitä sinä juot, hän tilaa sitten omansa.
Mä en tykkää siitä että multa kysellään koko ajan typeriä. Tykkäätkö enemmän sillistä vai kinkusta, haluatko roomaan vai pariisiin? Jos haluan mennä pariisiin, niin sanon että aion mennä pariisiin, jos haluan toisen mukaan, niin kysyn lähdetkö mukaan. Jos toinen sanoo että en tiedä, päätä sinä, niin sitten vain lähden yksin pariisiin.