Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku turvautuu riidellessä mykkäkouluun?
21.09.2022 |
Omassa lähipiirissä sattunut tapaus pisti jälleen miettimään tätä.
Kyseessä siis läheisen sukulaisen perhe. Olimme mieheni kanssa heillä kylässä, kun pariskunnan naisosapuoli suuttui miehelleen ja vetäytyi mököttämään keittiöön. Lähdimme mieheni kanssa kotiin. Tänään kuulin, että vaimo kieltäytyy edelleen puhumasta miehelleen. (Riidan syytä on turha spekuloida tässä.)
Minua kiinnostaisi tietää, miksi joku turvautuu mykkäkouluun riidan hetkellä? Ymmärrän sen, jos ei siinä hetkessä tai vähään sen jälkeen aikaan halua tai pysty puhumaan, mutta jos tilanne jatkuu päiväkausia, on vaikea uskoa että se auttaisi yhtään ketään mitenkään. Eikö olisi helpompaa puhua asiasta ja mennä eteenpäin?
Omassa tuttavapiirissä on ollut tapauksia, joissa perheen toinen vanhempi kieltäytyy puhumasta sekä puolisolleen että alaikäisille lapsilleen. En oikein ymmärrä miksi joku katsoo parhaaksi tavaksi toimia tällä tavalla erimielisyyden tai pettymyksen sattuessa.
Te, jotka turvaudutte tai olette turvautuneet mykkäkouluihin, miksi teette näin?
Kommentit (547)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?
Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?
Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.
Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.
Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.
Näin kohtaat mykkäkoululaisen.
"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."
"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."
"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."
"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."
"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"
https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…
Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)
"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."
Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.
Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen.
(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.
Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms. Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)
Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.
Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.
Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.
Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.
Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.
Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.
Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.
Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä". Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?
Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.
Katso miten kiintynyt siihen olet.
Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.
En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.
Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.
Seuraavan mykkäkoulusi aikana voit vaikka ottaa sanakirjan käteen ja lukea sieltä mitä ego tarkoittaa. Ja muutsman muunkin tarpeellisen käsitteen. -Eri
En ole väittänyt, ettei minulla olisi egoa. Ainoastaan, ettei puhumattomuus suojaa egoa.
Kyllä se on epäterve hauraan egon suojakeino. Muutenhan kykenesit laskeutumaan ylpeytesi valtaistuimelta ja "alentumaan" keskusteluun toisen osapuolen kanssa. Pysymällä vaiti yrität pitää kasassa minäkuvaasi, joka ei ole rakentunut tasapainoiselle pohjalle.
Väitteesi perustuu päätelmään siitä, että minäkuvani ei olisi tasapainoinen. Jos väität, että se ei ole tasapainoinen, tulisi antaa esimerkki siitä, millä tavalla se ei sitä ole.
Eiköhän sen tasapainoisuuden tai tasapainottomuuden, kumpi sitten onkaan, pysty jokainen vähänkään psykologiaa tunteva havainnoimaan tähän ketjuun kirjoittamiesi tekstien perusteella.
Joka tapauksessa voisit hyötyä traumaterapiasta tai muusta keskusteluavusta, jossa lähdettäisiin purkamaan tiettyjä, ehkä jo lapsuudessa syntyneitä tunnevajeita ja kehittyneitä ajatuskulkuja.
Tarkoitat ilmeisesti sitä, että minun pitäisi olla kuten muut, eikä oma persoonani. Ajatuskulku on kulttuurisidonnaista. Esimerkiksi alkuperäiskansojen ajatuskulkua on aina pyritty muuttamaan, koska se poikkeeaa valtakulttuurista. Seuraukset ovat olleet ylleensä kaikkea muuta kuin positiivisia. Tulokset ovat kyllä nähtävissä. Erilainen ajatuskulku on vain positiivista. Eri asia on, onko se "normaalia" vai "epänormaalia". Yhteiskunta on vain sidottu ns. "normaaliin".
Eli sinun logiikallasi raivohuutajankaan ei tarvitse kantaa vastuuta teoistaan ja muiden satuttamisesta, koska raivohuuto on osa hänen persoonaansa?
Rikollistakaan ei voi laittaa vankilaan koska taipumus tehdä rikoksia on osa hänen persoonaansa?Pidätkö oikeasti tapaasi olla mykkäkoulussa rinnasteisena alkuperäiskansojen kulttuureihin ja tapoihin? Aika suuruudenhullu ajattelutapa.
Miksi edellen syötät omia ajatuksiasi minun ajatuksinani? Ehkä sinun olisi jo aika laskeutua norsunluutornistasi.
Sinun oma ajatus oli verrata omia ajatuskulkujasi alkuperäiskansojen ajatuskulkuihin...
Mutta on siinä perääkin, nimittäin kulttuurisidonnaisuudessa opittuihin ajatuskuihin, mikä vahvistaa aiemmin kirjoitetun, että olet omaksunut ajatuskulkusi ja tapasi toimia todennäköisesti lapsuudenkodissasi.
Mikään suomalaiseen kulttuuriin sidottu tapa mykkäkoulu ei ole joten siitä on turha etsiä oikeutusta omalle toiminnalle.
-eriKaikki ovat saaneet pohjan ajatuksenkululle lapsuudenkodista ja kasvuympäristöstä. Ihminenhän on osa ympäristöään. Ristiriita tulee juuri siitä, ettei vain haluta hyväksyä muiden ajatuksenkulua. Mielestäni ei ole oikeaa tai väärää ajatuksenkulkua. On vain enemmistön "diktatuuria", johon vähemmistön tulisi muka sopeutua.
Jos ihminen tunnistaa itsessään ongelmallisen käyttäytymismallin joka on lapsuuden peruja niin normaali ihminen pyrkii kyllä muuttamaan käytöstään ettei siirtäisi samaa lapsilleen tai vahingoittaisi muita läheisiään.
Käyttäytymismalli muuttuu ongelmalliseksi vasta siinä vaiheessa kun pitää sitä ongelmallisena.
Narsisti ei koskaan pidä omaa käytöstään ongelmallisena, vaikka tuhoaisi kaikki muut ympärillään. Sehän on vaan niiden muiden syy, mitäs menivät tuhoutumaan.
Miksi pitää syyttää ja löytää syyllinen? Miksi ei voi vain hyväksyä ja rakastaa toista sellaisena kuin toinen on?
Ja se mykkäkoulu on se rakkauden osoitus?
Ainakin parempi rakkauden osoitus, kuin toisen haukkuminen.
Lainataan vaikka tätä kommenttia: "Kai itse tajuat, että sen mykän päässä risteilee lauseita ja haukkumasanoja, joita hän ei halua rakkaalleen sanoa, koska hän ITSE tietää miten ne jäävät kaivamaan vuosiksi ja HÄNEN kokemusmaailmassaan hiljaisuus on tuhat kertaa mieluisampaa kuin ne sanat, joilla hän voisi kumppaninsa siinä hetkessä raadella?"
Tai Matteuksen evankeliumia: "Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos."
Kyllä minä ainakin haluaisin kuulla, jos puolisoni päässä risteilisi niin hirveitä ajatuksia minusta. Mieluummin kuin sen, että hän raatelisi sieluni korjaamattomaan tilaan aloittamalla ignoorauksen jonka kestoa ei kukaan tiedä.. se on ihan tutkittuakin tietoa, että ignooraus sosiaalisissa suhteissa on erittäin vaurioittavaa. Joten mieluummin ne pahat sanat, kiitos.
Ei puolisosi sieluasi raatele, vaan omat ajatuksesi ja epävarmuutesi.
Jos puolisosi lyö sinua nyrkillä naamaan, niin ei se puolisosi sitä kipua aiheuta, vaan kehosi hermopäätteet aktivoituvat ja siirtävät viestin kivusta keskushermostoosi, ja aivosi tuottavat kivun tunteen tietoisuuteesi.
Joten tunteesi on omalla vastuullasi, puolisosi on syytön.
Eiks niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?
Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?
Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.
Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.
Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.
Näin kohtaat mykkäkoululaisen.
"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."
"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."
"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."
"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."
"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"
https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…
Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)
"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."
Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.
Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen.
(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.
Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms. Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)
Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.
Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.
Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.
Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.
Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.
Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.
Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.
Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä". Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?
Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.
Katso miten kiintynyt siihen olet.
Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.
En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.
Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.
Seuraavan mykkäkoulusi aikana voit vaikka ottaa sanakirjan käteen ja lukea sieltä mitä ego tarkoittaa. Ja muutsman muunkin tarpeellisen käsitteen. -Eri
En ole väittänyt, ettei minulla olisi egoa. Ainoastaan, ettei puhumattomuus suojaa egoa.
Kyllä se on epäterve hauraan egon suojakeino. Muutenhan kykenesit laskeutumaan ylpeytesi valtaistuimelta ja "alentumaan" keskusteluun toisen osapuolen kanssa. Pysymällä vaiti yrität pitää kasassa minäkuvaasi, joka ei ole rakentunut tasapainoiselle pohjalle.
Väitteesi perustuu päätelmään siitä, että minäkuvani ei olisi tasapainoinen. Jos väität, että se ei ole tasapainoinen, tulisi antaa esimerkki siitä, millä tavalla se ei sitä ole.
Eiköhän sen tasapainoisuuden tai tasapainottomuuden, kumpi sitten onkaan, pysty jokainen vähänkään psykologiaa tunteva havainnoimaan tähän ketjuun kirjoittamiesi tekstien perusteella.
Joka tapauksessa voisit hyötyä traumaterapiasta tai muusta keskusteluavusta, jossa lähdettäisiin purkamaan tiettyjä, ehkä jo lapsuudessa syntyneitä tunnevajeita ja kehittyneitä ajatuskulkuja.
Tarkoitat ilmeisesti sitä, että minun pitäisi olla kuten muut, eikä oma persoonani. Ajatuskulku on kulttuurisidonnaista. Esimerkiksi alkuperäiskansojen ajatuskulkua on aina pyritty muuttamaan, koska se poikkeeaa valtakulttuurista. Seuraukset ovat olleet ylleensä kaikkea muuta kuin positiivisia. Tulokset ovat kyllä nähtävissä. Erilainen ajatuskulku on vain positiivista. Eri asia on, onko se "normaalia" vai "epänormaalia". Yhteiskunta on vain sidottu ns. "normaaliin".
Eli sinun logiikallasi raivohuutajankaan ei tarvitse kantaa vastuuta teoistaan ja muiden satuttamisesta, koska raivohuuto on osa hänen persoonaansa?
Rikollistakaan ei voi laittaa vankilaan koska taipumus tehdä rikoksia on osa hänen persoonaansa?Pidätkö oikeasti tapaasi olla mykkäkoulussa rinnasteisena alkuperäiskansojen kulttuureihin ja tapoihin? Aika suuruudenhullu ajattelutapa.
Miksi edellen syötät omia ajatuksiasi minun ajatuksinani? Ehkä sinun olisi jo aika laskeutua norsunluutornistasi.
Sinun oma ajatus oli verrata omia ajatuskulkujasi alkuperäiskansojen ajatuskulkuihin...
Mutta on siinä perääkin, nimittäin kulttuurisidonnaisuudessa opittuihin ajatuskuihin, mikä vahvistaa aiemmin kirjoitetun, että olet omaksunut ajatuskulkusi ja tapasi toimia todennäköisesti lapsuudenkodissasi.
Mikään suomalaiseen kulttuuriin sidottu tapa mykkäkoulu ei ole joten siitä on turha etsiä oikeutusta omalle toiminnalle.
-eriKaikki ovat saaneet pohjan ajatuksenkululle lapsuudenkodista ja kasvuympäristöstä. Ihminenhän on osa ympäristöään. Ristiriita tulee juuri siitä, ettei vain haluta hyväksyä muiden ajatuksenkulua. Mielestäni ei ole oikeaa tai väärää ajatuksenkulkua. On vain enemmistön "diktatuuria", johon vähemmistön tulisi muka sopeutua.
Jos ihminen tunnistaa itsessään ongelmallisen käyttäytymismallin joka on lapsuuden peruja niin normaali ihminen pyrkii kyllä muuttamaan käytöstään ettei siirtäisi samaa lapsilleen tai vahingoittaisi muita läheisiään.
Käyttäytymismalli muuttuu ongelmalliseksi vasta siinä vaiheessa kun pitää sitä ongelmallisena.
Narsisti ei koskaan pidä omaa käytöstään ongelmallisena, vaikka tuhoaisi kaikki muut ympärillään. Sehän on vaan niiden muiden syy, mitäs menivät tuhoutumaan.
Miksi pitää syyttää ja löytää syyllinen? Miksi ei voi vain hyväksyä ja rakastaa toista sellaisena kuin toinen on?
Ja se mykkäkoulu on se rakkauden osoitus?
Ainakin parempi rakkauden osoitus, kuin toisen haukkuminen.
Lainataan vaikka tätä kommenttia: "Kai itse tajuat, että sen mykän päässä risteilee lauseita ja haukkumasanoja, joita hän ei halua rakkaalleen sanoa, koska hän ITSE tietää miten ne jäävät kaivamaan vuosiksi ja HÄNEN kokemusmaailmassaan hiljaisuus on tuhat kertaa mieluisampaa kuin ne sanat, joilla hän voisi kumppaninsa siinä hetkessä raadella?"
Tai Matteuksen evankeliumia: "Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos."
Kyllä minä ainakin haluaisin kuulla, jos puolisoni päässä risteilisi niin hirveitä ajatuksia minusta. Mieluummin kuin sen, että hän raatelisi sieluni korjaamattomaan tilaan aloittamalla ignoorauksen jonka kestoa ei kukaan tiedä.. se on ihan tutkittuakin tietoa, että ignooraus sosiaalisissa suhteissa on erittäin vaurioittavaa. Joten mieluummin ne pahat sanat, kiitos.
Ei puolisosi sieluasi raatele, vaan omat ajatuksesi ja epävarmuutesi.
Kyl nää narsistit koittaa kaikki keinot..miksi käännät mustan valkoiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?
Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?
Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.
Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.
Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.
Näin kohtaat mykkäkoululaisen.
"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."
"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."
"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."
"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."
"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"
https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…
Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)
"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."
Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.
Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen.
(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.
Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms. Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)
Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.
Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.
Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.
Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.
Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.
Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.
Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.
Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä". Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?
Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.
Katso miten kiintynyt siihen olet.
Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.
En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.
Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.
Seuraavan mykkäkoulusi aikana voit vaikka ottaa sanakirjan käteen ja lukea sieltä mitä ego tarkoittaa. Ja muutsman muunkin tarpeellisen käsitteen. -Eri
En ole väittänyt, ettei minulla olisi egoa. Ainoastaan, ettei puhumattomuus suojaa egoa.
Kyllä se on epäterve hauraan egon suojakeino. Muutenhan kykenesit laskeutumaan ylpeytesi valtaistuimelta ja "alentumaan" keskusteluun toisen osapuolen kanssa. Pysymällä vaiti yrität pitää kasassa minäkuvaasi, joka ei ole rakentunut tasapainoiselle pohjalle.
Väitteesi perustuu päätelmään siitä, että minäkuvani ei olisi tasapainoinen. Jos väität, että se ei ole tasapainoinen, tulisi antaa esimerkki siitä, millä tavalla se ei sitä ole.
Eiköhän sen tasapainoisuuden tai tasapainottomuuden, kumpi sitten onkaan, pysty jokainen vähänkään psykologiaa tunteva havainnoimaan tähän ketjuun kirjoittamiesi tekstien perusteella.
Joka tapauksessa voisit hyötyä traumaterapiasta tai muusta keskusteluavusta, jossa lähdettäisiin purkamaan tiettyjä, ehkä jo lapsuudessa syntyneitä tunnevajeita ja kehittyneitä ajatuskulkuja.
Tarkoitat ilmeisesti sitä, että minun pitäisi olla kuten muut, eikä oma persoonani. Ajatuskulku on kulttuurisidonnaista. Esimerkiksi alkuperäiskansojen ajatuskulkua on aina pyritty muuttamaan, koska se poikkeeaa valtakulttuurista. Seuraukset ovat olleet ylleensä kaikkea muuta kuin positiivisia. Tulokset ovat kyllä nähtävissä. Erilainen ajatuskulku on vain positiivista. Eri asia on, onko se "normaalia" vai "epänormaalia". Yhteiskunta on vain sidottu ns. "normaaliin".
Eli sinun logiikallasi raivohuutajankaan ei tarvitse kantaa vastuuta teoistaan ja muiden satuttamisesta, koska raivohuuto on osa hänen persoonaansa?
Rikollistakaan ei voi laittaa vankilaan koska taipumus tehdä rikoksia on osa hänen persoonaansa?Pidätkö oikeasti tapaasi olla mykkäkoulussa rinnasteisena alkuperäiskansojen kulttuureihin ja tapoihin? Aika suuruudenhullu ajattelutapa.
Miksi edellen syötät omia ajatuksiasi minun ajatuksinani? Ehkä sinun olisi jo aika laskeutua norsunluutornistasi.
Sinun oma ajatus oli verrata omia ajatuskulkujasi alkuperäiskansojen ajatuskulkuihin...
Mutta on siinä perääkin, nimittäin kulttuurisidonnaisuudessa opittuihin ajatuskuihin, mikä vahvistaa aiemmin kirjoitetun, että olet omaksunut ajatuskulkusi ja tapasi toimia todennäköisesti lapsuudenkodissasi.
Mikään suomalaiseen kulttuuriin sidottu tapa mykkäkoulu ei ole joten siitä on turha etsiä oikeutusta omalle toiminnalle.
-eriKaikki ovat saaneet pohjan ajatuksenkululle lapsuudenkodista ja kasvuympäristöstä. Ihminenhän on osa ympäristöään. Ristiriita tulee juuri siitä, ettei vain haluta hyväksyä muiden ajatuksenkulua. Mielestäni ei ole oikeaa tai väärää ajatuksenkulkua. On vain enemmistön "diktatuuria", johon vähemmistön tulisi muka sopeutua.
Jos ihminen tunnistaa itsessään ongelmallisen käyttäytymismallin joka on lapsuuden peruja niin normaali ihminen pyrkii kyllä muuttamaan käytöstään ettei siirtäisi samaa lapsilleen tai vahingoittaisi muita läheisiään.
Käyttäytymismalli muuttuu ongelmalliseksi vasta siinä vaiheessa kun pitää sitä ongelmallisena.
Narsisti ei koskaan pidä omaa käytöstään ongelmallisena, vaikka tuhoaisi kaikki muut ympärillään. Sehän on vaan niiden muiden syy, mitäs menivät tuhoutumaan.
Miksi pitää syyttää ja löytää syyllinen? Miksi ei voi vain hyväksyä ja rakastaa toista sellaisena kuin toinen on?
Ja se mykkäkoulu on se rakkauden osoitus?
Ainakin parempi rakkauden osoitus, kuin toisen haukkuminen.
Lainataan vaikka tätä kommenttia: "Kai itse tajuat, että sen mykän päässä risteilee lauseita ja haukkumasanoja, joita hän ei halua rakkaalleen sanoa, koska hän ITSE tietää miten ne jäävät kaivamaan vuosiksi ja HÄNEN kokemusmaailmassaan hiljaisuus on tuhat kertaa mieluisampaa kuin ne sanat, joilla hän voisi kumppaninsa siinä hetkessä raadella?"
Tai Matteuksen evankeliumia: "Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos."
Kyllä minä ainakin haluaisin kuulla, jos puolisoni päässä risteilisi niin hirveitä ajatuksia minusta. Mieluummin kuin sen, että hän raatelisi sieluni korjaamattomaan tilaan aloittamalla ignoorauksen jonka kestoa ei kukaan tiedä.. se on ihan tutkittuakin tietoa, että ignooraus sosiaalisissa suhteissa on erittäin vaurioittavaa. Joten mieluummin ne pahat sanat, kiitos.
Ei puolisosi sieluasi raatele, vaan omat ajatuksesi ja epävarmuutesi.
Jos puolisosi lyö sinua nyrkillä naamaan, niin ei se puolisosi sitä kipua aiheuta, vaan kehosi hermopäätteet aktivoituvat ja siirtävät viestin kivusta keskushermostoosi, ja aivosi tuottavat kivun tunteen tietoisuuteesi.
Joten tunteesi on omalla vastuullasi, puolisosi on syytön.Eiks niin?
Tunne ja tunto ovat kaksi eri asiaa. Sinulla ei ole tunneaistia, sinulla on tuntoaisti.
Jäikö sinulta peruskoulun päättötodistus saamatta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi osa mykkäkoulua harrastavista puolustaa tätä tapaansa henkeen ja vereen? Jotain tyydytystähän niiden on pakko siitä saada, kun eivät edes _halua_ opetella kommunikoimaan paremmin.
Huom! Ei koske kaikkia. Tässä ketjussa on ollut myös erittäin hyviä puheenvuoroja syistä, miksi joku on tähän turvautunut, mutta myös halunnut opetella muuta, tai ei ainakaan pidä sitä ihanteellisimpana tapana kommunikoida.
Mutta nämä eräät, jotka eivät pysty näkemään itsessään mitään vikaa...Huh huh.
Entä jos osaa ja haluaa kommunikoida paremmin, mutta se jankkaava puoliso ei osaa samoja taitoja? Miten pitkään sitä nalkutusta ja jankkaamista pitää kuunnella vain siksi, ettei toiselle tule paja mieli? Ja paremminhan se nalkutus menee perille, kun toinen vaiti kuuntelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkäys ja riitely ovat molemmat lapsellisia ja egokeskeisiä tapoja vastata epämieluisiin tilanteisiin. Mökkääjä voi kuvitella käyttäytyvänsä fiksusti, mutta todemlisuudessa hän harjottaa ihan yhtä epätervettä tapaa tai jopa haitallisempaakin. Riitely ei ole millään tapaa takentava tapa ilmaista tunteita eikä varsinkaan ratkaista mitään, mutta ainakin riitelijän kanssa tietää missä mennään ja asiaa voi alkaa tarkaisemaan. Mökkääjästä taas ei saa irti mitään, vaan asia hautuu kattilassa pohjaan saakka kunnes ei ole mitään jäljellä.
Meillä on erikseen opeteltu siihen, että mykkäkouluun taipuvainen ei lopeta riitaa sillä, että sulkeutuu. Tätä opeteltiin ihan perheterapeutin avulla ja nyt toinen osapuoli on puolestaan joutunut tilanteeseen, jossa kokee olonsa uhatuksi. Riita ei pääty hiljaisuuteen vaan siihen, että toinen osapuoli pyytää anteeksi sitä, että on loukannut mykkäkouluun tilanteita päättävää. Ei kysellä, kenessä on vika tai miten asiat oikeasti olisivat, riittää, että toinen pyytää anteeksi ja hyvittää tekonsa eli osallistumisen riitaan. Nyt tämä anteeksipyytäjä väittää, että hän ei uskalla enää olla mistään eri mieltä, koska jokainen huomautus tai pyyntö johtaa siihen, että hän joutuu pyytämään anteeksi sitä, että toinen haluaisi olla hiljaa, mutta on pakotettu puhumaan.
Kannattaa muistaa, että molemmat ovat vastuussa toisen tunteista, ei vain se mököttäjä. Kun joutuu toimimaan vastoin omaa tapaansa (kun ei enää saa mykkäkouluilla eikä toinen toisaalta voi enää syyttää mököttäjää), niin se ei ole kummallekaan helppoa ja kivaa. Silti molempien tulee muuttua!
Jos nyt tukitsin kirjoitustasi oikein, niin teillä on ollut nyt niin, että riidan tai erimieisyyden tullen, aina vain se toinen (ei mykkäkoulua ennen pitänyt) pyytää anteeksi, oli sitten asia ja tilanne mikä tahansa tai aihetta tai ei? Eihän tuo nyt kuulosta yhtäkkiä reilulta. Ymmärsinkö oiken?
Neuvoisni että jos menisitte uudestaan perheterapeutille tai parisuhdeterapeutille ratkomaan tätä uutta tilannetta. Kuulostaahan näiä tiedoin raskaalta ja epäreilulta jos aina vain toinen pyytää anteeksi erimieisyyksissä tai riidoissa.
Ja viittasit että kumppanillasi on haitallisia tapoja (riidassa?) joita pitäisi muuttaa? Mitä nämä tavat ovat? Millaisia teidän riidat nyt sitten ovat? Toimiiko kumppanisi jollain loukkaavalla tavalla aina, että hänellä onkin aihettakin pyytää anteeksi ja sinulla ei?
Nimenomaan se mykkäkoulua kammoava pyytää anteeksi, jotta asia saadaan järjestykseen. Hän on toiminut tavalla, joka on viemässä mykkäkouluun, joten hän pyytää anteeksi aiheuttamiaan tunteita ja hyväksyy sen, että oli väärässä. Hänhän sitä murjotusta oli aiheuttamassa, ilman hänen sanojaan ja tekojaan toisella ei olisi mitään syytä mykkäkouluun. Perheterapeutti painotti tätä moneen kertaan eli kukaan ei murjota yksikseen, vaikenemisen aiheuttaja pyytää anteeksi, jos haluaa, että mykkäkoulua ei ole.
Ongelmana kun ei ole se mykkäkouluilija vaan riidan toinen osapuoli, joka siihen kumppaniaan ajaa. Hänen tulee muuttua, jotta mykkäkoulua ei enää ole ja anteeksipyytäminen on hyvä alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?
Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?
Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.
Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.
Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.
Näin kohtaat mykkäkoululaisen.
"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."
"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."
"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."
"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."
"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"
https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…
Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)
"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."
Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.
Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen.
(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.
Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms. Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)
Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.
Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.
Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.
Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.
Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.
Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.
Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.
Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä". Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?
Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.
Katso miten kiintynyt siihen olet.
Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.
En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.
Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.
Seuraavan mykkäkoulusi aikana voit vaikka ottaa sanakirjan käteen ja lukea sieltä mitä ego tarkoittaa. Ja muutsman muunkin tarpeellisen käsitteen. -Eri
En ole väittänyt, ettei minulla olisi egoa. Ainoastaan, ettei puhumattomuus suojaa egoa.
Kyllä se on epäterve hauraan egon suojakeino. Muutenhan kykenesit laskeutumaan ylpeytesi valtaistuimelta ja "alentumaan" keskusteluun toisen osapuolen kanssa. Pysymällä vaiti yrität pitää kasassa minäkuvaasi, joka ei ole rakentunut tasapainoiselle pohjalle.
Väitteesi perustuu päätelmään siitä, että minäkuvani ei olisi tasapainoinen. Jos väität, että se ei ole tasapainoinen, tulisi antaa esimerkki siitä, millä tavalla se ei sitä ole.
Eiköhän sen tasapainoisuuden tai tasapainottomuuden, kumpi sitten onkaan, pysty jokainen vähänkään psykologiaa tunteva havainnoimaan tähän ketjuun kirjoittamiesi tekstien perusteella.
Joka tapauksessa voisit hyötyä traumaterapiasta tai muusta keskusteluavusta, jossa lähdettäisiin purkamaan tiettyjä, ehkä jo lapsuudessa syntyneitä tunnevajeita ja kehittyneitä ajatuskulkuja.
Tarkoitat ilmeisesti sitä, että minun pitäisi olla kuten muut, eikä oma persoonani. Ajatuskulku on kulttuurisidonnaista. Esimerkiksi alkuperäiskansojen ajatuskulkua on aina pyritty muuttamaan, koska se poikkeeaa valtakulttuurista. Seuraukset ovat olleet ylleensä kaikkea muuta kuin positiivisia. Tulokset ovat kyllä nähtävissä. Erilainen ajatuskulku on vain positiivista. Eri asia on, onko se "normaalia" vai "epänormaalia". Yhteiskunta on vain sidottu ns. "normaaliin".
Eli sinun logiikallasi raivohuutajankaan ei tarvitse kantaa vastuuta teoistaan ja muiden satuttamisesta, koska raivohuuto on osa hänen persoonaansa?
Rikollistakaan ei voi laittaa vankilaan koska taipumus tehdä rikoksia on osa hänen persoonaansa?Pidätkö oikeasti tapaasi olla mykkäkoulussa rinnasteisena alkuperäiskansojen kulttuureihin ja tapoihin? Aika suuruudenhullu ajattelutapa.
Miksi edellen syötät omia ajatuksiasi minun ajatuksinani? Ehkä sinun olisi jo aika laskeutua norsunluutornistasi.
Sinun oma ajatus oli verrata omia ajatuskulkujasi alkuperäiskansojen ajatuskulkuihin...
Mutta on siinä perääkin, nimittäin kulttuurisidonnaisuudessa opittuihin ajatuskuihin, mikä vahvistaa aiemmin kirjoitetun, että olet omaksunut ajatuskulkusi ja tapasi toimia todennäköisesti lapsuudenkodissasi.
Mikään suomalaiseen kulttuuriin sidottu tapa mykkäkoulu ei ole joten siitä on turha etsiä oikeutusta omalle toiminnalle.
-eriKaikki ovat saaneet pohjan ajatuksenkululle lapsuudenkodista ja kasvuympäristöstä. Ihminenhän on osa ympäristöään. Ristiriita tulee juuri siitä, ettei vain haluta hyväksyä muiden ajatuksenkulua. Mielestäni ei ole oikeaa tai väärää ajatuksenkulkua. On vain enemmistön "diktatuuria", johon vähemmistön tulisi muka sopeutua.
Jos ihminen tunnistaa itsessään ongelmallisen käyttäytymismallin joka on lapsuuden peruja niin normaali ihminen pyrkii kyllä muuttamaan käytöstään ettei siirtäisi samaa lapsilleen tai vahingoittaisi muita läheisiään.
Käyttäytymismalli muuttuu ongelmalliseksi vasta siinä vaiheessa kun pitää sitä ongelmallisena.
Narsisti ei koskaan pidä omaa käytöstään ongelmallisena, vaikka tuhoaisi kaikki muut ympärillään. Sehän on vaan niiden muiden syy, mitäs menivät tuhoutumaan.
Miksi pitää syyttää ja löytää syyllinen? Miksi ei voi vain hyväksyä ja rakastaa toista sellaisena kuin toinen on?
Ja se mykkäkoulu on se rakkauden osoitus?
Ainakin parempi rakkauden osoitus, kuin toisen haukkuminen.
Lainataan vaikka tätä kommenttia: "Kai itse tajuat, että sen mykän päässä risteilee lauseita ja haukkumasanoja, joita hän ei halua rakkaalleen sanoa, koska hän ITSE tietää miten ne jäävät kaivamaan vuosiksi ja HÄNEN kokemusmaailmassaan hiljaisuus on tuhat kertaa mieluisampaa kuin ne sanat, joilla hän voisi kumppaninsa siinä hetkessä raadella?"
Tai Matteuksen evankeliumia: "Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos."
Kyllä minä ainakin haluaisin kuulla, jos puolisoni päässä risteilisi niin hirveitä ajatuksia minusta. Mieluummin kuin sen, että hän raatelisi sieluni korjaamattomaan tilaan aloittamalla ignoorauksen jonka kestoa ei kukaan tiedä.. se on ihan tutkittuakin tietoa, että ignooraus sosiaalisissa suhteissa on erittäin vaurioittavaa. Joten mieluummin ne pahat sanat, kiitos.
Ei puolisosi sieluasi raatele, vaan omat ajatuksesi ja epävarmuutesi.
Jos puolisosi lyö sinua nyrkillä naamaan, niin ei se puolisosi sitä kipua aiheuta, vaan kehosi hermopäätteet aktivoituvat ja siirtävät viestin kivusta keskushermostoosi, ja aivosi tuottavat kivun tunteen tietoisuuteesi.
Joten tunteesi on omalla vastuullasi, puolisosi on syytön.Eiks niin?
Tunne ja tunto ovat kaksi eri asiaa. Sinulla ei ole tunneaistia, sinulla on tuntoaisti.
Jäikö sinulta peruskoulun päättötodistus saamatta?
Ota vastuu teostasi. Kaikki muut jo tietävät, että mykkäkouluttaja vahingoittaa muita toiminnallaan. Vai sanotko lapsellesikin, että hän on itse vastuussa tunteistaan kun ensin olet kiusannut hänet mökötykselläsi ahdistuksen tilaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkäys ja riitely ovat molemmat lapsellisia ja egokeskeisiä tapoja vastata epämieluisiin tilanteisiin. Mökkääjä voi kuvitella käyttäytyvänsä fiksusti, mutta todemlisuudessa hän harjottaa ihan yhtä epätervettä tapaa tai jopa haitallisempaakin. Riitely ei ole millään tapaa takentava tapa ilmaista tunteita eikä varsinkaan ratkaista mitään, mutta ainakin riitelijän kanssa tietää missä mennään ja asiaa voi alkaa tarkaisemaan. Mökkääjästä taas ei saa irti mitään, vaan asia hautuu kattilassa pohjaan saakka kunnes ei ole mitään jäljellä.
Meillä on erikseen opeteltu siihen, että mykkäkouluun taipuvainen ei lopeta riitaa sillä, että sulkeutuu. Tätä opeteltiin ihan perheterapeutin avulla ja nyt toinen osapuoli on puolestaan joutunut tilanteeseen, jossa kokee olonsa uhatuksi. Riita ei pääty hiljaisuuteen vaan siihen, että toinen osapuoli pyytää anteeksi sitä, että on loukannut mykkäkouluun tilanteita päättävää. Ei kysellä, kenessä on vika tai miten asiat oikeasti olisivat, riittää, että toinen pyytää anteeksi ja hyvittää tekonsa eli osallistumisen riitaan. Nyt tämä anteeksipyytäjä väittää, että hän ei uskalla enää olla mistään eri mieltä, koska jokainen huomautus tai pyyntö johtaa siihen, että hän joutuu pyytämään anteeksi sitä, että toinen haluaisi olla hiljaa, mutta on pakotettu puhumaan.
Kannattaa muistaa, että molemmat ovat vastuussa toisen tunteista, ei vain se mököttäjä. Kun joutuu toimimaan vastoin omaa tapaansa (kun ei enää saa mykkäkouluilla eikä toinen toisaalta voi enää syyttää mököttäjää), niin se ei ole kummallekaan helppoa ja kivaa. Silti molempien tulee muuttua!
Jos nyt tukitsin kirjoitustasi oikein, niin teillä on ollut nyt niin, että riidan tai erimieisyyden tullen, aina vain se toinen (ei mykkäkoulua ennen pitänyt) pyytää anteeksi, oli sitten asia ja tilanne mikä tahansa tai aihetta tai ei? Eihän tuo nyt kuulosta yhtäkkiä reilulta. Ymmärsinkö oiken?
Neuvoisni että jos menisitte uudestaan perheterapeutille tai parisuhdeterapeutille ratkomaan tätä uutta tilannetta. Kuulostaahan näiä tiedoin raskaalta ja epäreilulta jos aina vain toinen pyytää anteeksi erimieisyyksissä tai riidoissa.
Ja viittasit että kumppanillasi on haitallisia tapoja (riidassa?) joita pitäisi muuttaa? Mitä nämä tavat ovat? Millaisia teidän riidat nyt sitten ovat? Toimiiko kumppanisi jollain loukkaavalla tavalla aina, että hänellä onkin aihettakin pyytää anteeksi ja sinulla ei?
Nimenomaan se mykkäkoulua kammoava pyytää anteeksi, jotta asia saadaan järjestykseen. Hän on toiminut tavalla, joka on viemässä mykkäkouluun, joten hän pyytää anteeksi aiheuttamiaan tunteita ja hyväksyy sen, että oli väärässä. Hänhän sitä murjotusta oli aiheuttamassa, ilman hänen sanojaan ja tekojaan toisella ei olisi mitään syytä mykkäkouluun. Perheterapeutti painotti tätä moneen kertaan eli kukaan ei murjota yksikseen, vaikenemisen aiheuttaja pyytää anteeksi, jos haluaa, että mykkäkoulua ei ole.
Ongelmana kun ei ole se mykkäkouluilija vaan riidan toinen osapuoli, joka siihen kumppaniaan ajaa. Hänen tulee muuttua, jotta mykkäkoulua ei enää ole ja anteeksipyytäminen on hyvä alku.
Tästä seuraa se, että toinen rupaa varomaan jokaista tekoaan ja sanaansa, kun ei koskaan tiedä mikä laukaiseen kumppanissa mykkäkoulun. Koska eihän se mykistyjä kerro mistä loukkaantui, kun vaan vaipuu yhtäkkiä hiljaisuuteen ja muut jäävät ihmettelemään, mitähän nyt taas tapahtui. Elämästä tulee kuin kananmunankuorilla kävelyä.
Eikä asioita koskaan saada paranemaan, kun toinen ei saa tietää mikä mykistyjää loukkasi eikä voi muokata käytöstään paremmaksi. Joutuu vaan alkaa pyytelemään anteeksi varuilta jokaista rasahdusta estääkseen kumppanin yksipuolisen päätöksen lopettaa vuorovaikutus.
En usko, että kukaan perheterapeutti olisi tuollaista neuvonut ja jos on, niin sitten on ollut todella ammattitaidoton. Meillä ei ikinä neuvottaisi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi osa mykkäkoulua harrastavista puolustaa tätä tapaansa henkeen ja vereen? Jotain tyydytystähän niiden on pakko siitä saada, kun eivät edes _halua_ opetella kommunikoimaan paremmin.
Huom! Ei koske kaikkia. Tässä ketjussa on ollut myös erittäin hyviä puheenvuoroja syistä, miksi joku on tähän turvautunut, mutta myös halunnut opetella muuta, tai ei ainakaan pidä sitä ihanteellisimpana tapana kommunikoida.
Mutta nämä eräät, jotka eivät pysty näkemään itsessään mitään vikaa...Huh huh.
Mikään kommunikointitapa ei ole toista parempi tai huonompi. Kysymys on vain siitä, että et halua hyväksyä muita kommunikointitapoja, kuin omasi, jos olet sitä tottunut käyttämään. Tapoja on hankala muuttaa. Mikäli toinen ei halua muuttaa omia tapojaan, alkaa yleensä toisen syyttely. Syyttely taas ei johda mihinkään. Jos pidät "mykkäkoulua" ongelmallisena kommunikointimuotona, niin voin taata, että "mykkäkoulun" pitäjä ei tule muuttamaan tapojaan, niin kauan kuin jatkat syyttämästä toista sen käyttämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkäys ja riitely ovat molemmat lapsellisia ja egokeskeisiä tapoja vastata epämieluisiin tilanteisiin. Mökkääjä voi kuvitella käyttäytyvänsä fiksusti, mutta todemlisuudessa hän harjottaa ihan yhtä epätervettä tapaa tai jopa haitallisempaakin. Riitely ei ole millään tapaa takentava tapa ilmaista tunteita eikä varsinkaan ratkaista mitään, mutta ainakin riitelijän kanssa tietää missä mennään ja asiaa voi alkaa tarkaisemaan. Mökkääjästä taas ei saa irti mitään, vaan asia hautuu kattilassa pohjaan saakka kunnes ei ole mitään jäljellä.
Meillä on erikseen opeteltu siihen, että mykkäkouluun taipuvainen ei lopeta riitaa sillä, että sulkeutuu. Tätä opeteltiin ihan perheterapeutin avulla ja nyt toinen osapuoli on puolestaan joutunut tilanteeseen, jossa kokee olonsa uhatuksi. Riita ei pääty hiljaisuuteen vaan siihen, että toinen osapuoli pyytää anteeksi sitä, että on loukannut mykkäkouluun tilanteita päättävää. Ei kysellä, kenessä on vika tai miten asiat oikeasti olisivat, riittää, että toinen pyytää anteeksi ja hyvittää tekonsa eli osallistumisen riitaan. Nyt tämä anteeksipyytäjä väittää, että hän ei uskalla enää olla mistään eri mieltä, koska jokainen huomautus tai pyyntö johtaa siihen, että hän joutuu pyytämään anteeksi sitä, että toinen haluaisi olla hiljaa, mutta on pakotettu puhumaan.
Kannattaa muistaa, että molemmat ovat vastuussa toisen tunteista, ei vain se mököttäjä. Kun joutuu toimimaan vastoin omaa tapaansa (kun ei enää saa mykkäkouluilla eikä toinen toisaalta voi enää syyttää mököttäjää), niin se ei ole kummallekaan helppoa ja kivaa. Silti molempien tulee muuttua!
Jos nyt tukitsin kirjoitustasi oikein, niin teillä on ollut nyt niin, että riidan tai erimieisyyden tullen, aina vain se toinen (ei mykkäkoulua ennen pitänyt) pyytää anteeksi, oli sitten asia ja tilanne mikä tahansa tai aihetta tai ei? Eihän tuo nyt kuulosta yhtäkkiä reilulta. Ymmärsinkö oiken?
Neuvoisni että jos menisitte uudestaan perheterapeutille tai parisuhdeterapeutille ratkomaan tätä uutta tilannetta. Kuulostaahan näiä tiedoin raskaalta ja epäreilulta jos aina vain toinen pyytää anteeksi erimieisyyksissä tai riidoissa.
Ja viittasit että kumppanillasi on haitallisia tapoja (riidassa?) joita pitäisi muuttaa? Mitä nämä tavat ovat? Millaisia teidän riidat nyt sitten ovat? Toimiiko kumppanisi jollain loukkaavalla tavalla aina, että hänellä onkin aihettakin pyytää anteeksi ja sinulla ei?
Nimenomaan se mykkäkoulua kammoava pyytää anteeksi, jotta asia saadaan järjestykseen. Hän on toiminut tavalla, joka on viemässä mykkäkouluun, joten hän pyytää anteeksi aiheuttamiaan tunteita ja hyväksyy sen, että oli väärässä. Hänhän sitä murjotusta oli aiheuttamassa, ilman hänen sanojaan ja tekojaan toisella ei olisi mitään syytä mykkäkouluun. Perheterapeutti painotti tätä moneen kertaan eli kukaan ei murjota yksikseen, vaikenemisen aiheuttaja pyytää anteeksi, jos haluaa, että mykkäkoulua ei ole.
Ongelmana kun ei ole se mykkäkouluilija vaan riidan toinen osapuoli, joka siihen kumppaniaan ajaa. Hänen tulee muuttua, jotta mykkäkoulua ei enää ole ja anteeksipyytäminen on hyvä alku.
Tästä seuraa se, että toinen rupaa varomaan jokaista tekoaan ja sanaansa, kun ei koskaan tiedä mikä laukaiseen kumppanissa mykkäkoulun. Koska eihän se mykistyjä kerro mistä loukkaantui, kun vaan vaipuu yhtäkkiä hiljaisuuteen ja muut jäävät ihmettelemään, mitähän nyt taas tapahtui. Elämästä tulee kuin kananmunankuorilla kävelyä.
Eikä asioita koskaan saada paranemaan, kun toinen ei saa tietää mikä mykistyjää loukkasi eikä voi muokata käytöstään paremmaksi. Joutuu vaan alkaa pyytelemään anteeksi varuilta jokaista rasahdusta estääkseen kumppanin yksipuolisen päätöksen lopettaa vuorovaikutus.En usko, että kukaan perheterapeutti olisi tuollaista neuvonut ja jos on, niin sitten on ollut todella ammattitaidoton. Meillä ei ikinä neuvottaisi näin.
Tarkoitatko, että riidanhaastaja joutuu yllättäen vastuuseen sanoistaan ja se olisi jotenkin väärin? Jos et halua mykkäkoulua, niin mieti, mitä itse olet tehnyt, jotta mykkäkouluun päädytään. Se on tässä asian ytimenä eli samalla tavalla kuin mykkäkoulua pitävä on vastuussa toisen tunteista, niin myös se mykkäkoulun aiheuttanut joutuu pohtimaan, mikä tilanteen aiheutti. Ilman hänen sanojaan ja tekojaan ei siinä tilanteessa oltaisi, joten hän on vahvasti vastuussa siitä, että toinen on hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkäys ja riitely ovat molemmat lapsellisia ja egokeskeisiä tapoja vastata epämieluisiin tilanteisiin. Mökkääjä voi kuvitella käyttäytyvänsä fiksusti, mutta todemlisuudessa hän harjottaa ihan yhtä epätervettä tapaa tai jopa haitallisempaakin. Riitely ei ole millään tapaa takentava tapa ilmaista tunteita eikä varsinkaan ratkaista mitään, mutta ainakin riitelijän kanssa tietää missä mennään ja asiaa voi alkaa tarkaisemaan. Mökkääjästä taas ei saa irti mitään, vaan asia hautuu kattilassa pohjaan saakka kunnes ei ole mitään jäljellä.
Meillä on erikseen opeteltu siihen, että mykkäkouluun taipuvainen ei lopeta riitaa sillä, että sulkeutuu. Tätä opeteltiin ihan perheterapeutin avulla ja nyt toinen osapuoli on puolestaan joutunut tilanteeseen, jossa kokee olonsa uhatuksi. Riita ei pääty hiljaisuuteen vaan siihen, että toinen osapuoli pyytää anteeksi sitä, että on loukannut mykkäkouluun tilanteita päättävää. Ei kysellä, kenessä on vika tai miten asiat oikeasti olisivat, riittää, että toinen pyytää anteeksi ja hyvittää tekonsa eli osallistumisen riitaan. Nyt tämä anteeksipyytäjä väittää, että hän ei uskalla enää olla mistään eri mieltä, koska jokainen huomautus tai pyyntö johtaa siihen, että hän joutuu pyytämään anteeksi sitä, että toinen haluaisi olla hiljaa, mutta on pakotettu puhumaan.
Kannattaa muistaa, että molemmat ovat vastuussa toisen tunteista, ei vain se mököttäjä. Kun joutuu toimimaan vastoin omaa tapaansa (kun ei enää saa mykkäkouluilla eikä toinen toisaalta voi enää syyttää mököttäjää), niin se ei ole kummallekaan helppoa ja kivaa. Silti molempien tulee muuttua!
Jos nyt tukitsin kirjoitustasi oikein, niin teillä on ollut nyt niin, että riidan tai erimieisyyden tullen, aina vain se toinen (ei mykkäkoulua ennen pitänyt) pyytää anteeksi, oli sitten asia ja tilanne mikä tahansa tai aihetta tai ei? Eihän tuo nyt kuulosta yhtäkkiä reilulta. Ymmärsinkö oiken?
Neuvoisni että jos menisitte uudestaan perheterapeutille tai parisuhdeterapeutille ratkomaan tätä uutta tilannetta. Kuulostaahan näiä tiedoin raskaalta ja epäreilulta jos aina vain toinen pyytää anteeksi erimieisyyksissä tai riidoissa.
Ja viittasit että kumppanillasi on haitallisia tapoja (riidassa?) joita pitäisi muuttaa? Mitä nämä tavat ovat? Millaisia teidän riidat nyt sitten ovat? Toimiiko kumppanisi jollain loukkaavalla tavalla aina, että hänellä onkin aihettakin pyytää anteeksi ja sinulla ei?
Nimenomaan se mykkäkoulua kammoava pyytää anteeksi, jotta asia saadaan järjestykseen. Hän on toiminut tavalla, joka on viemässä mykkäkouluun, joten hän pyytää anteeksi aiheuttamiaan tunteita ja hyväksyy sen, että oli väärässä. Hänhän sitä murjotusta oli aiheuttamassa, ilman hänen sanojaan ja tekojaan toisella ei olisi mitään syytä mykkäkouluun. Perheterapeutti painotti tätä moneen kertaan eli kukaan ei murjota yksikseen, vaikenemisen aiheuttaja pyytää anteeksi, jos haluaa, että mykkäkoulua ei ole.
Ongelmana kun ei ole se mykkäkouluilija vaan riidan toinen osapuoli, joka siihen kumppaniaan ajaa. Hänen tulee muuttua, jotta mykkäkoulua ei enää ole ja anteeksipyytäminen on hyvä alku.
Tästä seuraa se, että toinen rupaa varomaan jokaista tekoaan ja sanaansa, kun ei koskaan tiedä mikä laukaiseen kumppanissa mykkäkoulun. Koska eihän se mykistyjä kerro mistä loukkaantui, kun vaan vaipuu yhtäkkiä hiljaisuuteen ja muut jäävät ihmettelemään, mitähän nyt taas tapahtui. Elämästä tulee kuin kananmunankuorilla kävelyä.
Eikä asioita koskaan saada paranemaan, kun toinen ei saa tietää mikä mykistyjää loukkasi eikä voi muokata käytöstään paremmaksi. Joutuu vaan alkaa pyytelemään anteeksi varuilta jokaista rasahdusta estääkseen kumppanin yksipuolisen päätöksen lopettaa vuorovaikutus.En usko, että kukaan perheterapeutti olisi tuollaista neuvonut ja jos on, niin sitten on ollut todella ammattitaidoton. Meillä ei ikinä neuvottaisi näin.
Onneksi on terapeutteja, jotka ymmärtävät, miten "mykkäkoulusta" toimintatapana on mahdollista päästä irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?
Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?
Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.
Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.
Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.
Näin kohtaat mykkäkoululaisen.
"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."
"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."
"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."
"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."
"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"
https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…
Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)
"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."
Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.
Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen.
(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.
Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms. Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)
Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.
Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.
Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.
Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.
Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.
Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.
Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.
Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä". Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?
Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.
Katso miten kiintynyt siihen olet.
Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.
En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.
Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.
Pitäiskö lainata kaikki kommenttisi joissa juurikin syytät kaikkia ja kaikkea muuta - myös sulle tuntemattomia kommentoijia - vaikka mistä keksityistä asioista ja luonteenpiirteistä, jotka mielestäsi on toisen mykkäkoulun syy. Vielä pahansuovasti sanot että ovat ansainneet (keksityillä perusteillasi) tällaista käytöstä, vaikket tiedä heidän elämistään mitään. Että kyllähän sinä olet nyt syyttänyt juurikin muita. Itseäsi et kyllä ollenkaan. Pitäistikö ottaa vastuu omista sanoistasi? Kaikki on täällä kirjallisena.
Otsikkona on: Miksi joku turvautuu riidellessä mykkäkouluun?
Etkö vain halua hyväksyä muiden mielipiteitä?
Otsikon alle on syntynyt vilkas keskustelu aiheesta. Keskustelua syntyi myös siitä, mikä on sen toisen osapuolen vaikutus mykkäkouluun. Sulla oli paljon mielipiteitä tästä aiheesta, sitä toista osapuolta selkeästi syyttäviä argumentteja miksi toinen sitten alkaa mykkäkoluun. Ilmaistit mielipiteesi useassa viestissä monin tavoin ja esimerkein. Ei ole kovin järkevää kieltää aiemmin kirjoittamaansa. Toki mielipidettään voi halutessaan muuttaa.
Omasta mielestäni keskustelussa olisi hyvä pysyä sanojensa takana, muuten ei ole kovin uskottava tai varteenotettava puheissaan. On sivuseikka, hyväksynkö minä jonkun toisen mielipidettä vai en. Osoitinpahan vain keskustelussa selvän argumentoinnin epäloogisuuden keskeisessä teemassa.
(ps. tässäkin ketjussa on useampi eri kommentoija)
Niin kuin sanoit – ketjussa on muitakin kommentoijia.
Väitätkö nyt todella, ettet ole kommenteissasi syyttänyt toista osapuolta useaan kertaan mykkäkoulusta? Että erehdyin tyypistä? Olen pahoillani, mutta olisit sanonut sen jo äsken suoraan jos näin olisi ollut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkäys ja riitely ovat molemmat lapsellisia ja egokeskeisiä tapoja vastata epämieluisiin tilanteisiin. Mökkääjä voi kuvitella käyttäytyvänsä fiksusti, mutta todemlisuudessa hän harjottaa ihan yhtä epätervettä tapaa tai jopa haitallisempaakin. Riitely ei ole millään tapaa takentava tapa ilmaista tunteita eikä varsinkaan ratkaista mitään, mutta ainakin riitelijän kanssa tietää missä mennään ja asiaa voi alkaa tarkaisemaan. Mökkääjästä taas ei saa irti mitään, vaan asia hautuu kattilassa pohjaan saakka kunnes ei ole mitään jäljellä.
Meillä on erikseen opeteltu siihen, että mykkäkouluun taipuvainen ei lopeta riitaa sillä, että sulkeutuu. Tätä opeteltiin ihan perheterapeutin avulla ja nyt toinen osapuoli on puolestaan joutunut tilanteeseen, jossa kokee olonsa uhatuksi. Riita ei pääty hiljaisuuteen vaan siihen, että toinen osapuoli pyytää anteeksi sitä, että on loukannut mykkäkouluun tilanteita päättävää. Ei kysellä, kenessä on vika tai miten asiat oikeasti olisivat, riittää, että toinen pyytää anteeksi ja hyvittää tekonsa eli osallistumisen riitaan. Nyt tämä anteeksipyytäjä väittää, että hän ei uskalla enää olla mistään eri mieltä, koska jokainen huomautus tai pyyntö johtaa siihen, että hän joutuu pyytämään anteeksi sitä, että toinen haluaisi olla hiljaa, mutta on pakotettu puhumaan.
Kannattaa muistaa, että molemmat ovat vastuussa toisen tunteista, ei vain se mököttäjä. Kun joutuu toimimaan vastoin omaa tapaansa (kun ei enää saa mykkäkouluilla eikä toinen toisaalta voi enää syyttää mököttäjää), niin se ei ole kummallekaan helppoa ja kivaa. Silti molempien tulee muuttua!
Jos nyt tukitsin kirjoitustasi oikein, niin teillä on ollut nyt niin, että riidan tai erimieisyyden tullen, aina vain se toinen (ei mykkäkoulua ennen pitänyt) pyytää anteeksi, oli sitten asia ja tilanne mikä tahansa tai aihetta tai ei? Eihän tuo nyt kuulosta yhtäkkiä reilulta. Ymmärsinkö oiken?
Neuvoisni että jos menisitte uudestaan perheterapeutille tai parisuhdeterapeutille ratkomaan tätä uutta tilannetta. Kuulostaahan näiä tiedoin raskaalta ja epäreilulta jos aina vain toinen pyytää anteeksi erimieisyyksissä tai riidoissa.
Ja viittasit että kumppanillasi on haitallisia tapoja (riidassa?) joita pitäisi muuttaa? Mitä nämä tavat ovat? Millaisia teidän riidat nyt sitten ovat? Toimiiko kumppanisi jollain loukkaavalla tavalla aina, että hänellä onkin aihettakin pyytää anteeksi ja sinulla ei?
Nimenomaan se mykkäkoulua kammoava pyytää anteeksi, jotta asia saadaan järjestykseen. Hän on toiminut tavalla, joka on viemässä mykkäkouluun, joten hän pyytää anteeksi aiheuttamiaan tunteita ja hyväksyy sen, että oli väärässä. Hänhän sitä murjotusta oli aiheuttamassa, ilman hänen sanojaan ja tekojaan toisella ei olisi mitään syytä mykkäkouluun. Perheterapeutti painotti tätä moneen kertaan eli kukaan ei murjota yksikseen, vaikenemisen aiheuttaja pyytää anteeksi, jos haluaa, että mykkäkoulua ei ole.
Ongelmana kun ei ole se mykkäkouluilija vaan riidan toinen osapuoli, joka siihen kumppaniaan ajaa. Hänen tulee muuttua, jotta mykkäkoulua ei enää ole ja anteeksipyytäminen on hyvä alku.
No siis, sulta jäi vielä kertomatta, että mitä nämä kumppanin ikävät tavat ja käytös sitten ovat, jotka meinaavat johtaa toisen mykkäkouluun? Olisi aika tärkeä pointti tässä vaiheessa että voisi kommentoida paremmin. Ja millaista käytöstään hän pyytää anteeksi? (Jos ei ole ehnyt väärää tai loukkaavaa, en näe, että tarvisi siloin pyytää anteeksi.) Millaisista tilanteista asiat alkaa mennä väärille raiteille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on "suojautumiskeino" verbaalista vallankäyttöä vastaan. Viesti menee usein perille paremmin kuin tuhat sanaa, joita toinen ei halua "kuulla" eli hyväksyä ja ymmärtää. Jos toinen ei hyväksy ja ymmärrä sanatonta viestintää, niin ei se ole viestijän vika. Ihminen voi viestiä ja kommunikoida monella tapaa kuten myös muutkin eläimet. Ääni / puhe ei ole ainoa viestintäkeino.
Nyt on häiriintyneen ihmisen kirjoitus.
Tottakai olet vastuussa ilmaista itseäsi sanallisesti ja varmistaa, että se toinen ymmärtää mitä haluat. Kenenkään ei tarvitse alkaa tulkita passiivis-aggressiivisen mykkäkouluilijan "sanattomia viestejä". Herranpieksut sentään.Viestinnässä vastuu on aina "kuulijalla". Vastaanottaja tulkitsee aina viestin. Viestijä ei voi tehdä tätä vastaanottajan puolesta. Ihminen ei voi muuttaa toista ihmistä eli tämän ajatuksia toisen puolesta. Ihminen voi muuttaa vain omia ajatuksiasi eli tulkintaa toisen viestistä (sen merkityksestä). Ihminen on aina vastuussa omista ajatuksistaan. Verbaalisesti aggressiivinen, häiriintynyt ihminen on vain haluton oppimaan muita "kieliä" (viestintä muotoja).
Jos et viitsi opetella ilmaisemaan itseäsi sanallisesti, et voi myöskään odottaa mitään vastapuolelta. Kenenkään velvollisuus ei ole ruveta tulkitsemaan kryptisiä eleitä, mikroilmeitä ja ignoorausta. Turha yrittää tuollaista vallankäyttöä ja manipulointia muihin ihmisiin. Sinunlaiset tiedetään kyllä.
Ikävä kyllä myös sinunlaisesi, jotka eivät kuuntele ketään muuta kuin itseään. Miksi siis edes yrittää puhua.
Hiljaisuudesta on vaikea napata viestejä vaikka kuinka tarkalla korvalla kuuntelisi.
Joilla on silmät ne nähkööt. Joilla on tunteet ne tuntekoot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi osa mykkäkoulua harrastavista puolustaa tätä tapaansa henkeen ja vereen? Jotain tyydytystähän niiden on pakko siitä saada, kun eivät edes _halua_ opetella kommunikoimaan paremmin.
Huom! Ei koske kaikkia. Tässä ketjussa on ollut myös erittäin hyviä puheenvuoroja syistä, miksi joku on tähän turvautunut, mutta myös halunnut opetella muuta, tai ei ainakaan pidä sitä ihanteellisimpana tapana kommunikoida.
Mutta nämä eräät, jotka eivät pysty näkemään itsessään mitään vikaa...Huh huh.
Mikään kommunikointitapa ei ole toista parempi tai huonompi. Kysymys on vain siitä, että et halua hyväksyä muita kommunikointitapoja, kuin omasi, jos olet sitä tottunut käyttämään. Tapoja on hankala muuttaa. Mikäli toinen ei halua muuttaa omia tapojaan, alkaa yleensä toisen syyttely. Syyttely taas ei johda mihinkään. Jos pidät "mykkäkoulua" ongelmallisena kommunikointimuotona, niin voin taata, että "mykkäkoulun" pitäjä ei tule muuttamaan tapojaan, niin kauan kuin jatkat syyttämästä toista sen käyttämisestä.
En pidä mykkäkoulua ongelmallisena kommunikointimuotona, koska se ei ole kommunikointia ensinkään. Se on kommunikaatiosta ja vuorovaikutuksesta yksipuolista omaehtoista poistumista. Se on ongelmallinen käytösmalli. Jos ei sinulle, niin muille on. Ihmettelen vaan kovasti, ettei sinua yhtään haittaa että muut kärsivät tämän sinun mykkäkoulun pitosi vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkäys ja riitely ovat molemmat lapsellisia ja egokeskeisiä tapoja vastata epämieluisiin tilanteisiin. Mökkääjä voi kuvitella käyttäytyvänsä fiksusti, mutta todemlisuudessa hän harjottaa ihan yhtä epätervettä tapaa tai jopa haitallisempaakin. Riitely ei ole millään tapaa takentava tapa ilmaista tunteita eikä varsinkaan ratkaista mitään, mutta ainakin riitelijän kanssa tietää missä mennään ja asiaa voi alkaa tarkaisemaan. Mökkääjästä taas ei saa irti mitään, vaan asia hautuu kattilassa pohjaan saakka kunnes ei ole mitään jäljellä.
Meillä on erikseen opeteltu siihen, että mykkäkouluun taipuvainen ei lopeta riitaa sillä, että sulkeutuu. Tätä opeteltiin ihan perheterapeutin avulla ja nyt toinen osapuoli on puolestaan joutunut tilanteeseen, jossa kokee olonsa uhatuksi. Riita ei pääty hiljaisuuteen vaan siihen, että toinen osapuoli pyytää anteeksi sitä, että on loukannut mykkäkouluun tilanteita päättävää. Ei kysellä, kenessä on vika tai miten asiat oikeasti olisivat, riittää, että toinen pyytää anteeksi ja hyvittää tekonsa eli osallistumisen riitaan. Nyt tämä anteeksipyytäjä väittää, että hän ei uskalla enää olla mistään eri mieltä, koska jokainen huomautus tai pyyntö johtaa siihen, että hän joutuu pyytämään anteeksi sitä, että toinen haluaisi olla hiljaa, mutta on pakotettu puhumaan.
Kannattaa muistaa, että molemmat ovat vastuussa toisen tunteista, ei vain se mököttäjä. Kun joutuu toimimaan vastoin omaa tapaansa (kun ei enää saa mykkäkouluilla eikä toinen toisaalta voi enää syyttää mököttäjää), niin se ei ole kummallekaan helppoa ja kivaa. Silti molempien tulee muuttua!
Jos nyt tukitsin kirjoitustasi oikein, niin teillä on ollut nyt niin, että riidan tai erimieisyyden tullen, aina vain se toinen (ei mykkäkoulua ennen pitänyt) pyytää anteeksi, oli sitten asia ja tilanne mikä tahansa tai aihetta tai ei? Eihän tuo nyt kuulosta yhtäkkiä reilulta. Ymmärsinkö oiken?
Neuvoisni että jos menisitte uudestaan perheterapeutille tai parisuhdeterapeutille ratkomaan tätä uutta tilannetta. Kuulostaahan näiä tiedoin raskaalta ja epäreilulta jos aina vain toinen pyytää anteeksi erimieisyyksissä tai riidoissa.
Ja viittasit että kumppanillasi on haitallisia tapoja (riidassa?) joita pitäisi muuttaa? Mitä nämä tavat ovat? Millaisia teidän riidat nyt sitten ovat? Toimiiko kumppanisi jollain loukkaavalla tavalla aina, että hänellä onkin aihettakin pyytää anteeksi ja sinulla ei?
Nimenomaan se mykkäkoulua kammoava pyytää anteeksi, jotta asia saadaan järjestykseen. Hän on toiminut tavalla, joka on viemässä mykkäkouluun, joten hän pyytää anteeksi aiheuttamiaan tunteita ja hyväksyy sen, että oli väärässä. Hänhän sitä murjotusta oli aiheuttamassa, ilman hänen sanojaan ja tekojaan toisella ei olisi mitään syytä mykkäkouluun. Perheterapeutti painotti tätä moneen kertaan eli kukaan ei murjota yksikseen, vaikenemisen aiheuttaja pyytää anteeksi, jos haluaa, että mykkäkoulua ei ole.
Ongelmana kun ei ole se mykkäkouluilija vaan riidan toinen osapuoli, joka siihen kumppaniaan ajaa. Hänen tulee muuttua, jotta mykkäkoulua ei enää ole ja anteeksipyytäminen on hyvä alku.
No siis, sulta jäi vielä kertomatta, että mitä nämä kumppanin ikävät tavat ja käytös sitten ovat, jotka meinaavat johtaa toisen mykkäkouluun? Olisi aika tärkeä pointti tässä vaiheessa että voisi kommentoida paremmin. Ja millaista käytöstään hän pyytää anteeksi? (Jos ei ole ehnyt väärää tai loukkaavaa, en näe, että tarvisi siloin pyytää anteeksi.) Millaisista tilanteista asiat alkaa mennä väärille raiteille?
Verbaalisissa riitatilanteissa.
Tässä mykkäkoulussa on oltava jotain hienoa ja tyydyttävää, kun sen käyttäjät pitävät kynsin hampain kiinni oikeudestaan käyttää sitä. Kertokaa mikä se on? Onko se se, että saa annettua opetuksen toiselle, kun toinen on loukannut ja nyt saa miettiä mitä tuli tehtyä? Vai onko se vallankeino jolla saa painostettua toisen anteeksipyyntöön? Vai onko se vaan rakkauden loppumista puolisoon ja hetkellistä pakoa ällöttävästä puolisosta? Vai onko se keino murtaa 'vihollinen', niinkuin vaikka nyt pettänyt puoliso? Kun mä mietin, että jos mulle kerrottaisi että mun joku tapa satuttaa toista ihmistä, niin yrittäisin kaikin tavoin käyttäytyä niin etten enää satuttaisi. En vaan pysty käsittää. Mutta jotain tyydyttävää siinä mykkäkoulussa on oltava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkäys ja riitely ovat molemmat lapsellisia ja egokeskeisiä tapoja vastata epämieluisiin tilanteisiin. Mökkääjä voi kuvitella käyttäytyvänsä fiksusti, mutta todemlisuudessa hän harjottaa ihan yhtä epätervettä tapaa tai jopa haitallisempaakin. Riitely ei ole millään tapaa takentava tapa ilmaista tunteita eikä varsinkaan ratkaista mitään, mutta ainakin riitelijän kanssa tietää missä mennään ja asiaa voi alkaa tarkaisemaan. Mökkääjästä taas ei saa irti mitään, vaan asia hautuu kattilassa pohjaan saakka kunnes ei ole mitään jäljellä.
Meillä on erikseen opeteltu siihen, että mykkäkouluun taipuvainen ei lopeta riitaa sillä, että sulkeutuu. Tätä opeteltiin ihan perheterapeutin avulla ja nyt toinen osapuoli on puolestaan joutunut tilanteeseen, jossa kokee olonsa uhatuksi. Riita ei pääty hiljaisuuteen vaan siihen, että toinen osapuoli pyytää anteeksi sitä, että on loukannut mykkäkouluun tilanteita päättävää. Ei kysellä, kenessä on vika tai miten asiat oikeasti olisivat, riittää, että toinen pyytää anteeksi ja hyvittää tekonsa eli osallistumisen riitaan. Nyt tämä anteeksipyytäjä väittää, että hän ei uskalla enää olla mistään eri mieltä, koska jokainen huomautus tai pyyntö johtaa siihen, että hän joutuu pyytämään anteeksi sitä, että toinen haluaisi olla hiljaa, mutta on pakotettu puhumaan.
Kannattaa muistaa, että molemmat ovat vastuussa toisen tunteista, ei vain se mököttäjä. Kun joutuu toimimaan vastoin omaa tapaansa (kun ei enää saa mykkäkouluilla eikä toinen toisaalta voi enää syyttää mököttäjää), niin se ei ole kummallekaan helppoa ja kivaa. Silti molempien tulee muuttua!
Jos nyt tukitsin kirjoitustasi oikein, niin teillä on ollut nyt niin, että riidan tai erimieisyyden tullen, aina vain se toinen (ei mykkäkoulua ennen pitänyt) pyytää anteeksi, oli sitten asia ja tilanne mikä tahansa tai aihetta tai ei? Eihän tuo nyt kuulosta yhtäkkiä reilulta. Ymmärsinkö oiken?
Neuvoisni että jos menisitte uudestaan perheterapeutille tai parisuhdeterapeutille ratkomaan tätä uutta tilannetta. Kuulostaahan näiä tiedoin raskaalta ja epäreilulta jos aina vain toinen pyytää anteeksi erimieisyyksissä tai riidoissa.
Ja viittasit että kumppanillasi on haitallisia tapoja (riidassa?) joita pitäisi muuttaa? Mitä nämä tavat ovat? Millaisia teidän riidat nyt sitten ovat? Toimiiko kumppanisi jollain loukkaavalla tavalla aina, että hänellä onkin aihettakin pyytää anteeksi ja sinulla ei?
Nimenomaan se mykkäkoulua kammoava pyytää anteeksi, jotta asia saadaan järjestykseen. Hän on toiminut tavalla, joka on viemässä mykkäkouluun, joten hän pyytää anteeksi aiheuttamiaan tunteita ja hyväksyy sen, että oli väärässä. Hänhän sitä murjotusta oli aiheuttamassa, ilman hänen sanojaan ja tekojaan toisella ei olisi mitään syytä mykkäkouluun. Perheterapeutti painotti tätä moneen kertaan eli kukaan ei murjota yksikseen, vaikenemisen aiheuttaja pyytää anteeksi, jos haluaa, että mykkäkoulua ei ole.
Ongelmana kun ei ole se mykkäkouluilija vaan riidan toinen osapuoli, joka siihen kumppaniaan ajaa. Hänen tulee muuttua, jotta mykkäkoulua ei enää ole ja anteeksipyytäminen on hyvä alku.
No siis, sulta jäi vielä kertomatta, että mitä nämä kumppanin ikävät tavat ja käytös sitten ovat, jotka meinaavat johtaa toisen mykkäkouluun? Olisi aika tärkeä pointti tässä vaiheessa että voisi kommentoida paremmin. Ja millaista käytöstään hän pyytää anteeksi? (Jos ei ole ehnyt väärää tai loukkaavaa, en näe, että tarvisi siloin pyytää anteeksi.) Millaisista tilanteista asiat alkaa mennä väärille raiteille?
Verbaalisissa riitatilanteissa.
Omaa verbaalista ilmaisukykyä on mahdollista parantaa jos koet joutuvasi verbaalisissa tilanteissa alakynteen.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei aina ole kovaääninen ilkeilijä Näillä yllättävillä tavoilla narsisti voi käyttää henkistä väkivaltaa
Mielikuva narsistisesta henkilöstä on usein se, että nämä ovat ilkeitä ja arvostelevia ja kovia suustaan. Aina ei suinkaan ole näin. On nimittäin muitakin tapoja käyttää henkistä väkivaltaa. Narsistin kanssa eläminen on jatkuvaa hylkäämisen, torjumisen, kaikenlaisen kaltoinkohtelun, pettymysten ja pahan mielen monenlainen näyttämö.
Marttyyri-vaikenijanarsistin näyttämö on ihan omaa luokkaansa. Tällaisen henkilön tyypillinen käyttäytymismalli on pidättäytyä puhumasta ja reagoimasta millään lailla. Narsisti voi kerta kaikkiaan olla vastaamatta toisen ihmisen puheeseen. Tällainen narsistityyppi ei vaivaudu osoittamaan millään tavalla, että olisi kuullut, mitä hänelle puhuttiin. Kysymyksiin vastaaminen kysymyksillä ja puheenaiheen vaihtaminen ovat näppäriä keinoja mitätöidä ja väheksyä toinen ihminen. Ihan kuin toinen olisi ilmaa ja niin arvoton, ettei häneen tarvitse reagoida.
Moni narsisti pitää mykkäkouluja. He painuvat omaan luolaansa eikä heitä saa sieltä houkuteltua ulos, jos heitä ei kiinnosta. Ja usein heitä ei kiinnosta yhtään. Heillä on oikeus vetäytyä perhe-elämästä, olla ottamatta osaa muun perheen juttuihin, heillä on oikeus osoittaa perheenjäsenille heidän paikkansa olemalla hiljaa ja poistumalla paikalta. Ei heidän tarvitse miettiä sitä, miltä toisesta ihmisestä tuntuu tai kuka vastaa perheen asioista silloin, kun hän on omassa mykkäkoululuolassaan.
Näitä marttyyrityyppejä on usein vaikea tunnistaa narsisteiksi, koska he pitävät sydämensä kielensä päällä eli esittävät hyvää ihmistä sillä, että pitäytyvät puhumasta. Näin heitä ei päästä syyttämään ilkeilystä ja he saavat säilyttää itse rakentamansa hyvän ihmisen valeminän. Toki valeminä rakoilee kyllä usein, mutta kiukun tai suoranaisen raivon saa päälleen se, jolle narsisti uhkaa paljastua.
Välttelevän kiintymyssuhteen omaava empatiakyvytön narsisti pystyy täysin vailla omaatuntoa olemaan reagoimatta toiseen ihmiseen. Hän pystyy hylkäämään toisen ihmisen fyysisesti ja henkisesti täysin kylmästi. Hän pystyy mitätöimään toisen ihmisen pelkästään sillä, että vaikenee.
JATKUU...
Tämä ei ole ainakaan perinteinen kuvaus narsistisesta luonnehäiriöstä. Kertoo muusta kuin narsisismista. "Henkistä väkivaltaa" voivat käyttää myös muut kuin narsistit, ei ole vain narsisteille ominainen käyttäytymismalli.
Ei puolisosi sieluasi raatele, vaan omat ajatuksesi ja epävarmuutesi.