Miksi joku turvautuu riidellessä mykkäkouluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.

Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.

Mikset sitten kykene ymmärtämään, että olet itse vastuussa omista teoistasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.

Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.

Seuraavan mykkäkoulusi aikana voit vaikka ottaa sanakirjan käteen ja lukea sieltä mitä ego tarkoittaa. Ja muutsman muunkin tarpeellisen käsitteen. -Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.

Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.

Mikset sitten kykene ymmärtämään, että olet itse vastuussa omista teoistasi?

Tottakai minä olen vastuussa omista teoistani.

Miksi yrität laittaa omia ajatuksiasi minusta, minun ajatuksikseni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Eli et osaa hävetä kun teoillasi aiheutat kärsimystä muille?

Eli et osaa hävetä, kun sanoillasi teollaisi aiheutat aiheutat kärsimystä muille?

Papukaija.

Minulla mykkäkouluun johtaa äärimmäinen epätoivo. Se tunne, että toinen ei ymmärrä kuitenkaan, ei kannata puhua. Tai siis näin, kun vielä parisuhteessa elelin. (Se loppui sitten ihan muista syistä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mökkäys ja riitely ovat molemmat lapsellisia ja egokeskeisiä tapoja vastata epämieluisiin tilanteisiin. Mökkääjä voi kuvitella käyttäytyvänsä fiksusti, mutta todemlisuudessa hän harjottaa ihan yhtä epätervettä tapaa tai jopa haitallisempaakin. Riitely ei ole millään tapaa takentava tapa ilmaista tunteita eikä varsinkaan ratkaista mitään, mutta ainakin riitelijän kanssa tietää missä mennään ja asiaa voi alkaa tarkaisemaan. Mökkääjästä taas ei saa irti mitään, vaan asia hautuu kattilassa pohjaan saakka kunnes ei ole mitään jäljellä.

Meillä on erikseen opeteltu siihen, että mykkäkouluun taipuvainen ei lopeta riitaa sillä, että sulkeutuu. Tätä opeteltiin ihan perheterapeutin avulla ja nyt toinen osapuoli on puolestaan joutunut tilanteeseen, jossa kokee olonsa uhatuksi. Riita ei pääty hiljaisuuteen vaan siihen, että toinen osapuoli pyytää anteeksi sitä, että on loukannut mykkäkouluun tilanteita päättävää. Ei kysellä, kenessä on vika tai miten asiat oikeasti olisivat, riittää, että toinen pyytää anteeksi ja hyvittää tekonsa eli osallistumisen riitaan. Nyt tämä anteeksipyytäjä väittää, että hän ei uskalla enää olla mistään eri mieltä, koska jokainen huomautus tai pyyntö johtaa siihen, että hän joutuu pyytämään anteeksi sitä, että toinen haluaisi olla hiljaa, mutta on pakotettu puhumaan.

Kannattaa muistaa, että molemmat ovat vastuussa toisen tunteista, ei vain se mököttäjä. Kun joutuu toimimaan vastoin omaa tapaansa (kun ei enää saa mykkäkouluilla eikä toinen toisaalta voi enää syyttää mököttäjää), niin se ei ole kummallekaan helppoa ja kivaa. Silti molempien tulee muuttua!

Jos nyt tukitsin kirjoitustasi oikein, niin teillä on ollut nyt niin, että riidan tai erimieisyyden tullen, aina vain se toinen (ei mykkäkoulua ennen pitänyt) pyytää anteeksi, oli sitten asia ja tilanne mikä tahansa tai aihetta tai ei? Eihän tuo nyt kuulosta yhtäkkiä reilulta. Ymmärsinkö oiken?

Neuvoisni että jos menisitte uudestaan perheterapeutille tai parisuhdeterapeutille ratkomaan tätä uutta tilannetta. Kuulostaahan näiä tiedoin raskaalta ja epäreilulta jos aina vain toinen pyytää anteeksi erimieisyyksissä tai riidoissa.

Ja viittasit että kumppanillasi on haitallisia tapoja (riidassa?) joita pitäisi muuttaa? Mitä nämä tavat ovat? Millaisia teidän riidat nyt sitten ovat? Toimiiko kumppanisi jollain loukkaavalla tavalla aina, että hänellä onkin aihettakin pyytää anteeksi ja sinulla ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.

Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.

Seuraavan mykkäkoulusi aikana voit vaikka ottaa sanakirjan käteen ja lukea sieltä mitä ego tarkoittaa. Ja muutsman muunkin tarpeellisen käsitteen. -Eri

En ole väittänyt, ettei minulla olisi egoa. Ainoastaan, ettei puhumattomuus suojaa egoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.

Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.

Seuraavan mykkäkoulusi aikana voit vaikka ottaa sanakirjan käteen ja lukea sieltä mitä ego tarkoittaa. Ja muutsman muunkin tarpeellisen käsitteen. -Eri

En ole väittänyt, ettei minulla olisi egoa. Ainoastaan, ettei puhumattomuus suojaa egoa.

Kyllä se on epäterve hauraan egon suojakeino. Muutenhan kykenesit laskeutumaan ylpeytesi valtaistuimelta ja "alentumaan" keskusteluun toisen osapuolen kanssa. Pysymällä vaiti yrität pitää kasassa minäkuvaasi, joka ei ole rakentunut tasapainoiselle pohjalle.

Parempi olla hiljaa, ettei ilkeillä sanoilla aiheuta vielä pahempaa riitaa tai loukkaa toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.

Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.

Seuraavan mykkäkoulusi aikana voit vaikka ottaa sanakirjan käteen ja lukea sieltä mitä ego tarkoittaa. Ja muutsman muunkin tarpeellisen käsitteen. -Eri

En ole väittänyt, ettei minulla olisi egoa. Ainoastaan, ettei puhumattomuus suojaa egoa.

Kyllä se on epäterve hauraan egon suojakeino. Muutenhan kykenesit laskeutumaan ylpeytesi valtaistuimelta ja "alentumaan" keskusteluun toisen osapuolen kanssa. Pysymällä vaiti yrität pitää kasassa minäkuvaasi, joka ei ole rakentunut tasapainoiselle pohjalle.

Väitteesi perustuu päätelmään siitä, että minäkuvani ei olisi tasapainoinen. Jos väität, että se ei ole tasapainoinen, tulisi antaa esimerkki siitä, millä tavalla se ei sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.

Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.

Pitäiskö lainata kaikki kommenttisi joissa juurikin syytät kaikkia ja kaikkea muuta - myös sulle tuntemattomia kommentoijia - vaikka mistä keksityistä asioista ja luonteenpiirteistä,  jotka mielestäsi on toisen mykkäkoulun syy. Vielä pahansuovasti sanot että ovat ansainneet (keksityillä perusteillasi) tällaista käytöstä, vaikket tiedä heidän elämistään mitään. Että kyllähän sinä olet nyt syyttänyt juurikin muita. Itseäsi et kyllä ollenkaan. Pitäistikö ottaa vastuu omista sanoistasi? Kaikki on täällä kirjallisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.

Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.

Seuraavan mykkäkoulusi aikana voit vaikka ottaa sanakirjan käteen ja lukea sieltä mitä ego tarkoittaa. Ja muutsman muunkin tarpeellisen käsitteen. -Eri

En ole väittänyt, ettei minulla olisi egoa. Ainoastaan, ettei puhumattomuus suojaa egoa.

Kyllä se on epäterve hauraan egon suojakeino. Muutenhan kykenesit laskeutumaan ylpeytesi valtaistuimelta ja "alentumaan" keskusteluun toisen osapuolen kanssa. Pysymällä vaiti yrität pitää kasassa minäkuvaasi, joka ei ole rakentunut tasapainoiselle pohjalle.

Väitteesi perustuu päätelmään siitä, että minäkuvani ei olisi tasapainoinen. Jos väität, että se ei ole tasapainoinen, tulisi antaa esimerkki siitä, millä tavalla se ei sitä ole.

Eiköhän sen tasapainoisuuden tai tasapainottomuuden, kumpi sitten onkaan, pysty jokainen vähänkään psykologiaa tunteva havainnoimaan tähän ketjuun kirjoittamiesi tekstien perusteella.

Joka tapauksessa voisit hyötyä traumaterapiasta tai muusta keskusteluavusta, jossa lähdettäisiin purkamaan tiettyjä, ehkä jo lapsuudessa syntyneitä tunnevajeita ja kehittyneitä ajatuskulkuja.

Vierailija kirjoitti:

Parempi olla hiljaa, ettei ilkeillä sanoilla aiheuta vielä pahempaa riitaa tai loukkaa toista.

Tämä olisijoskus hyvä eräiden Neiti Suorasuidenkin muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.

Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.

Seuraavan mykkäkoulusi aikana voit vaikka ottaa sanakirjan käteen ja lukea sieltä mitä ego tarkoittaa. Ja muutsman muunkin tarpeellisen käsitteen. -Eri

En ole väittänyt, ettei minulla olisi egoa. Ainoastaan, ettei puhumattomuus suojaa egoa.

Kyllä se on epäterve hauraan egon suojakeino. Muutenhan kykenesit laskeutumaan ylpeytesi valtaistuimelta ja "alentumaan" keskusteluun toisen osapuolen kanssa. Pysymällä vaiti yrität pitää kasassa minäkuvaasi, joka ei ole rakentunut tasapainoiselle pohjalle.

Väitteesi perustuu päätelmään siitä, että minäkuvani ei olisi tasapainoinen. Jos väität, että se ei ole tasapainoinen, tulisi antaa esimerkki siitä, millä tavalla se ei sitä ole.

Eiköhän sen tasapainoisuuden tai tasapainottomuuden, kumpi sitten onkaan, pysty jokainen vähänkään psykologiaa tunteva havainnoimaan tähän ketjuun kirjoittamiesi tekstien perusteella.

Joka tapauksessa voisit hyötyä traumaterapiasta tai muusta keskusteluavusta, jossa lähdettäisiin purkamaan tiettyjä, ehkä jo lapsuudessa syntyneitä tunnevajeita ja kehittyneitä ajatuskulkuja.

Tarjoatko aina terapiaa ja lääkkeitä kaikille kanssasi eri mieltä oleville, Neiti Kaikkitietävä?

Siinä voi olla syy, että ihmiset eivät halua puhua sinun kanssasi, koska olet ylimielinen jankkaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.

Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.

Seuraavan mykkäkoulusi aikana voit vaikka ottaa sanakirjan käteen ja lukea sieltä mitä ego tarkoittaa. Ja muutsman muunkin tarpeellisen käsitteen. -Eri

En ole väittänyt, ettei minulla olisi egoa. Ainoastaan, ettei puhumattomuus suojaa egoa.

Kyllä se on epäterve hauraan egon suojakeino. Muutenhan kykenesit laskeutumaan ylpeytesi valtaistuimelta ja "alentumaan" keskusteluun toisen osapuolen kanssa. Pysymällä vaiti yrität pitää kasassa minäkuvaasi, joka ei ole rakentunut tasapainoiselle pohjalle.

Väitteesi perustuu päätelmään siitä, että minäkuvani ei olisi tasapainoinen. Jos väität, että se ei ole tasapainoinen, tulisi antaa esimerkki siitä, millä tavalla se ei sitä ole.

Eiköhän sen tasapainoisuuden tai tasapainottomuuden, kumpi sitten onkaan, pysty jokainen vähänkään psykologiaa tunteva havainnoimaan tähän ketjuun kirjoittamiesi tekstien perusteella.

Joka tapauksessa voisit hyötyä traumaterapiasta tai muusta keskusteluavusta, jossa lähdettäisiin purkamaan tiettyjä, ehkä jo lapsuudessa syntyneitä tunnevajeita ja kehittyneitä ajatuskulkuja.

Tarkoitat ilmeisesti sitä, että minun pitäisi olla kuten muut, eikä oma persoonani. Ajatuskulku on kulttuurisidonnaista. Esimerkiksi alkuperäiskansojen ajatuskulkua on aina pyritty muuttamaan, koska se poikkeeaa valtakulttuurista. Seuraukset ovat olleet ylleensä kaikkea muuta kuin positiivisia. Tulokset ovat kyllä nähtävissä. Erilainen ajatuskulku on vain positiivista. Eri asia on, onko se "normaalia" vai "epänormaalia". Yhteiskunta on vain sidottu ns. "normaaliin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.

Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.

Seuraavan mykkäkoulusi aikana voit vaikka ottaa sanakirjan käteen ja lukea sieltä mitä ego tarkoittaa. Ja muutsman muunkin tarpeellisen käsitteen. -Eri

En ole väittänyt, ettei minulla olisi egoa. Ainoastaan, ettei puhumattomuus suojaa egoa.

Kyllä se on epäterve hauraan egon suojakeino. Muutenhan kykenesit laskeutumaan ylpeytesi valtaistuimelta ja "alentumaan" keskusteluun toisen osapuolen kanssa. Pysymällä vaiti yrität pitää kasassa minäkuvaasi, joka ei ole rakentunut tasapainoiselle pohjalle.

Väitteesi perustuu päätelmään siitä, että minäkuvani ei olisi tasapainoinen. Jos väität, että se ei ole tasapainoinen, tulisi antaa esimerkki siitä, millä tavalla se ei sitä ole.

Eiköhän sen tasapainoisuuden tai tasapainottomuuden, kumpi sitten onkaan, pysty jokainen vähänkään psykologiaa tunteva havainnoimaan tähän ketjuun kirjoittamiesi tekstien perusteella.

Joka tapauksessa voisit hyötyä traumaterapiasta tai muusta keskusteluavusta, jossa lähdettäisiin purkamaan tiettyjä, ehkä jo lapsuudessa syntyneitä tunnevajeita ja kehittyneitä ajatuskulkuja.

Tarjoatko aina terapiaa ja lääkkeitä kaikille kanssasi eri mieltä oleville, Neiti Kaikkitietävä?

Siinä voi olla syy, että ihmiset eivät halua puhua sinun kanssasi, koska olet ylimielinen jankkaaja.

Vain sinulle, ystävä hyvä. Se voisi oikeasti auttaa.

Ja huomaatko, teit taas oletuksiisi perustuvan tulkinnan vailla perustetta kuvittelemalla, ettei kanssani haluttaisi puhua. Todellisuudessa et voi tietää yhtään mitään muiden kirjoittelijoiden tämän keskustelun ulkopuolisesta elämästä. Ja tässä ketjussa en ole kirjoittanut, ettei kanssani keskusteltaisi joten asia on täysin sinun oman mielikuvituksesi tuotetta.

Olen huomannut, että mykkäkoulua pitävät joskus sellaiset ihmiset, jotka eivat halua paljastaa kuinka (rumasti) todella ajattelevat ja millaisia ihmisiä todellisuudessa ovat. He haluavat pitää hyvää kuvaa itsestään yllä, niin toisille kuin itselleenkin, eivätkä kykene rehelliseen avoimeen keskusteluun esim. ongelmista tämän takia.

Kun tällainen ihminen sitten harvoin on "erehtynyt" kertomaan ja avaamaan omia ajatuksiaan ristiriitatianteessa, niin se onkin ollut hyvin hämmentävää kuultavaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.

Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.

Seuraavan mykkäkoulusi aikana voit vaikka ottaa sanakirjan käteen ja lukea sieltä mitä ego tarkoittaa. Ja muutsman muunkin tarpeellisen käsitteen. -Eri

En ole väittänyt, ettei minulla olisi egoa. Ainoastaan, ettei puhumattomuus suojaa egoa.

Kyllä se on epäterve hauraan egon suojakeino. Muutenhan kykenesit laskeutumaan ylpeytesi valtaistuimelta ja "alentumaan" keskusteluun toisen osapuolen kanssa. Pysymällä vaiti yrität pitää kasassa minäkuvaasi, joka ei ole rakentunut tasapainoiselle pohjalle.

Väitteesi perustuu päätelmään siitä, että minäkuvani ei olisi tasapainoinen. Jos väität, että se ei ole tasapainoinen, tulisi antaa esimerkki siitä, millä tavalla se ei sitä ole.

Eiköhän sen tasapainoisuuden tai tasapainottomuuden, kumpi sitten onkaan, pysty jokainen vähänkään psykologiaa tunteva havainnoimaan tähän ketjuun kirjoittamiesi tekstien perusteella.

Joka tapauksessa voisit hyötyä traumaterapiasta tai muusta keskusteluavusta, jossa lähdettäisiin purkamaan tiettyjä, ehkä jo lapsuudessa syntyneitä tunnevajeita ja kehittyneitä ajatuskulkuja.

Tarkoitat ilmeisesti sitä, että minun pitäisi olla kuten muut, eikä oma persoonani. Ajatuskulku on kulttuurisidonnaista. Esimerkiksi alkuperäiskansojen ajatuskulkua on aina pyritty muuttamaan, koska se poikkeeaa valtakulttuurista. Seuraukset ovat olleet ylleensä kaikkea muuta kuin positiivisia. Tulokset ovat kyllä nähtävissä. Erilainen ajatuskulku on vain positiivista. Eri asia on, onko se "normaalia" vai "epänormaalia". Yhteiskunta on vain sidottu ns. "normaaliin".

Eli sinun logiikallasi raivohuutajankaan ei tarvitse kantaa vastuuta teoistaan ja muiden satuttamisesta, koska raivohuuto on osa hänen persoonaansa?

Rikollistakaan ei voi laittaa vankilaan koska taipumus tehdä rikoksia on osa hänen persoonaansa?

Pidätkö oikeasti tapaasi olla mykkäkoulussa rinnasteisena alkuperäiskansojen kulttuureihin ja tapoihin? Aika suuruudenhullu ajattelutapa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla mykkäkouluun johtaa äärimmäinen epätoivo. Se tunne, että toinen ei ymmärrä kuitenkaan, ei kannata puhua. Tai siis näin, kun vielä parisuhteessa elelin. (Se loppui sitten ihan muista syistä.)

Osaatko kuitenkin keskustella halutessasi? Mistä se tunne tuli ettei toinen ymmärrä kuitenkaan? Ymmärrätkö tse helposti muita? Kohteliko kumppanisi sinua hyvin?

Haluisitko kertoa tarkemmin millaisissa tianteissa päädyt mykkäkouluun, ja miten se loppuu, miten toinen siihen suhtautui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.

Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.

Seuraavan mykkäkoulusi aikana voit vaikka ottaa sanakirjan käteen ja lukea sieltä mitä ego tarkoittaa. Ja muutsman muunkin tarpeellisen käsitteen. -Eri

En ole väittänyt, ettei minulla olisi egoa. Ainoastaan, ettei puhumattomuus suojaa egoa.

Kyllä se on epäterve hauraan egon suojakeino. Muutenhan kykenesit laskeutumaan ylpeytesi valtaistuimelta ja "alentumaan" keskusteluun toisen osapuolen kanssa. Pysymällä vaiti yrität pitää kasassa minäkuvaasi, joka ei ole rakentunut tasapainoiselle pohjalle.

Väitteesi perustuu päätelmään siitä, että minäkuvani ei olisi tasapainoinen. Jos väität, että se ei ole tasapainoinen, tulisi antaa esimerkki siitä, millä tavalla se ei sitä ole.

Eiköhän sen tasapainoisuuden tai tasapainottomuuden, kumpi sitten onkaan, pysty jokainen vähänkään psykologiaa tunteva havainnoimaan tähän ketjuun kirjoittamiesi tekstien perusteella.

Joka tapauksessa voisit hyötyä traumaterapiasta tai muusta keskusteluavusta, jossa lähdettäisiin purkamaan tiettyjä, ehkä jo lapsuudessa syntyneitä tunnevajeita ja kehittyneitä ajatuskulkuja.

Tarkoitat ilmeisesti sitä, että minun pitäisi olla kuten muut, eikä oma persoonani. Ajatuskulku on kulttuurisidonnaista. Esimerkiksi alkuperäiskansojen ajatuskulkua on aina pyritty muuttamaan, koska se poikkeeaa valtakulttuurista. Seuraukset ovat olleet ylleensä kaikkea muuta kuin positiivisia. Tulokset ovat kyllä nähtävissä. Erilainen ajatuskulku on vain positiivista. Eri asia on, onko se "normaalia" vai "epänormaalia". Yhteiskunta on vain sidottu ns. "normaaliin".

Eli sinun logiikallasi raivohuutajankaan ei tarvitse kantaa vastuuta teoistaan ja muiden satuttamisesta, koska raivohuuto on osa hänen persoonaansa?

Rikollistakaan ei voi laittaa vankilaan koska taipumus tehdä rikoksia on osa hänen persoonaansa?

Pidätkö oikeasti tapaasi olla mykkäkoulussa rinnasteisena alkuperäiskansojen kulttuureihin ja tapoihin? Aika suuruudenhullu ajattelutapa.

Miksi edellen syötät omia ajatuksiasi minun ajatuksinani? Ehkä sinun olisi jo aika laskeutua norsunluutornistasi.