Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku turvautuu riidellessä mykkäkouluun?
21.09.2022 |
Omassa lähipiirissä sattunut tapaus pisti jälleen miettimään tätä.
Kyseessä siis läheisen sukulaisen perhe. Olimme mieheni kanssa heillä kylässä, kun pariskunnan naisosapuoli suuttui miehelleen ja vetäytyi mököttämään keittiöön. Lähdimme mieheni kanssa kotiin. Tänään kuulin, että vaimo kieltäytyy edelleen puhumasta miehelleen. (Riidan syytä on turha spekuloida tässä.)
Minua kiinnostaisi tietää, miksi joku turvautuu mykkäkouluun riidan hetkellä? Ymmärrän sen, jos ei siinä hetkessä tai vähään sen jälkeen aikaan halua tai pysty puhumaan, mutta jos tilanne jatkuu päiväkausia, on vaikea uskoa että se auttaisi yhtään ketään mitenkään. Eikö olisi helpompaa puhua asiasta ja mennä eteenpäin?
Omassa tuttavapiirissä on ollut tapauksia, joissa perheen toinen vanhempi kieltäytyy puhumasta sekä puolisolleen että alaikäisille lapsilleen. En oikein ymmärrä miksi joku katsoo parhaaksi tavaksi toimia tällä tavalla erimielisyyden tai pettymyksen sattuessa.
Te, jotka turvaudutte tai olette turvautuneet mykkäkouluihin, miksi teette näin?
Kommentit (547)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?
Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?
Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.
Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.
Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.
Näin kohtaat mykkäkoululaisen.
"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."
"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."
"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."
"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."
"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"
https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…
Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)
"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."
Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.
Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen.
(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.
Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms. Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)
Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.
Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökkäys ja riitely ovat molemmat lapsellisia ja egokeskeisiä tapoja vastata epämieluisiin tilanteisiin. Mökkääjä voi kuvitella käyttäytyvänsä fiksusti, mutta todemlisuudessa hän harjottaa ihan yhtä epätervettä tapaa tai jopa haitallisempaakin. Riitely ei ole millään tapaa takentava tapa ilmaista tunteita eikä varsinkaan ratkaista mitään, mutta ainakin riitelijän kanssa tietää missä mennään ja asiaa voi alkaa tarkaisemaan. Mökkääjästä taas ei saa irti mitään, vaan asia hautuu kattilassa pohjaan saakka kunnes ei ole mitään jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?
Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?
Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.
Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.
Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.
Näin kohtaat mykkäkoululaisen.
"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."
"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."
"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."
"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."
"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"
https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…
Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)
"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."
Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.
Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen.
(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.
Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms. Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)
Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.
Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.
Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.
Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.
Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei kuuntele minua ilman riitojakaan niin saati sitten riidan hetkellä joten parempi olla sitten hiljaa ja osoittaa hiljaisuudella ettei tilanne miellytä. Mutta en sitä nyt kauaa jaksa mutta hetken kuitenkin.
Meillä se hetki voi olla jopa 2 viikkoa
Miehesi taitaa olla todella kyllästynyt jankaamiseesi. Lopun alkua.
Vierailija kirjoitti:
Riitatilanteessa voin kokea, ettei minua riidellessä kuunnella eikä huomioida. Toinen osapuoli vain huutaa ja mesoaa, mikä ei kuitenkaan itselleni ole koskaan luontaista.
Itse vetäydyn hiljaisuuteen miettimään asioita, enkä halua antaa mitään tärppiä, mihin toinen osapuoli voi tarttua ja aloittaa uudelleen huutamisen ja kiukuttelun.
Haluan aikaa miettiä tilannetta, en halua huutaa kaikkea ulos mitä sylki suuhun tuo ja haluan kuitenkin jollain lailla osoittaa, että minulla on myös oma mielipide, jonka tuon esiin kun toinen osapuoli kykenee juttelemaan rauhallisemmin.
Itseäni harmittaa, että tällainen toiminta leimataan aina ja noin vaan sadismiksi ja vallankäytöksi. Huutaminen, hermostuminen ja kiroilu, paiskominen ovat sitten varmasti väkivaltaa, uhkailua ja pelottelua. Pata kattilaa soimaa.
On täysin luonnollista vetäytyä jos toinen huutaa ja mesoaa. Ei sellaiseen tarvi lähteä mukaan ja selaista katsella. Mun mielestä ei ole mitään sadismia tai julmuutta osoittaa myös hetki mieltään ja loukkaantumistaan hiljaisuudela, jos toinen on huutanut ja mesonnut. En tiedä sitten missä menee se raja, että tätä voidaan kutsua mykkäkouluksi. Ja jatkaako mykkökoulua ja kuinka pitkään hiljaisuutta, vaikka toinen olisi rauhottunut, ehkä pyytää jo anteeksikin omaa raivoamistaan ja haluisi jutella rauhassa? hmm. ?
Mutta mitä susta tuntuisi sellainen, että sen huudon ja mesoamisen jälkeen sama tyyppi pitäisi vieä kahden viikon alentavan mykkäkoulun? Ja toistaa uudestaan jonkin tavallisen erimieisyyden tullen. Se alkaa ollaakin jo olla vähän eri asia, julmaa, ja epäterveitä valtasuhteita suhteesa ylläpitävää toimintaa.
Mykkökoulun käsite on vähän epämääräinen ja laaja ja sillä voidaan näköjään vaihtelevasti tarkottaa hyvinkin eriaisia asiaoita, ei niitä kaikkia voi niputtaa yhteen, eivätkö ole keskenään verrannollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?
Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?
Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.
Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.
Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.
Näin kohtaat mykkäkoululaisen.
"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."
"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."
"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."
"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."
"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"
https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…
Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)
"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."
Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.
Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen.
(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.
Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms. Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)
Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.
Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.
Eri:
Se että puhut "kouluttajasta" kertoo jo aika paljon siitä, mikä tässä on se pohjimmainen idea. Et ole pätevä manipuloija ole vaikka näin luuletkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?
Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?
Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.
Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.
Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.
Näin kohtaat mykkäkoululaisen.
"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."
"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."
"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."
"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."
"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"
https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…
Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)
"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."
Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.
Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen.
(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.
Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms. Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)
Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.
Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.
Kaasuvalotus alkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen tätä parisuhteessa miehelleni riita tilanteissa. Tiedän että se on tyhmää ja väärin mutta sillä hetkellä sitä ei mieti.
Oma äitini piti mykkäkoulua kun olin lapsi. Jos meillä oli erimielisyyksiä tai olin tehnyt jotain väärää. Välillä äitini saattoi olla montakin tuntia puhumatta minulle ja välillä menimme nukkumaan ilman että äiti puhui minulle mitään.
Varmaan sen takia pidän mykkäkoulua miehelleni koska minulle on tehty niin lapsena.Juurikin tämä. Monet asiat voi tulla lapsuudesta. Jos sinulle on lapsena tehty näin voit hyvin itse jatkaa samaa mallia aikuisena jotain toista kohtaan.
Tällaisessa tapauksessa kannattaa vakavasti miettiä, haluaako siirtää vahingollista käyttäytymismallia eteenpäin lapselleen vai katkaista se sukupolvia jatkunut huonon mallin ketju. Lapsesi ansaitsee terveitä kommunikointitapoja opittujen haitallisten tapojen sijasta.
Kuten huutamista ja räyhäämistä. :)
Siis eikö teille mykistyjille tosiaan ole olemassa kuin ääripäät; huutaminen ja räyhääminen tai totaalinen mykistyminen?
Pystytkö edes teoreettisesti kuvittelemaan mielessäsi jotain muuta tapaa?
Kaltaisesi jankkaajalle ja omien negatiivisten fiilisten muihin projisoijalle ei ole muuta tapaa. Se on kyllä ihan oikein, että kumppanisi välillä pakottaa sinut marinoitumaan itseksesi kiukuissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.
Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.
Alapeukkujen määrästä päätellen. Ihminen voidaan enemmistön mielestä jättää tuomitsematta syyntakeettomana tunnekuohussa tehdystä taposta, koska tekijä ei ole vastuussa tunteistaan?
Tunteen herättämisestä vastuussa voi olla kuka vaan, mutta tekijä on vastuussa teosta.
Samoin kuten mykkäkouluttaja on vastuussa teostaan eli mykkäkoulusta, huolimatta siitä että tekoon johtanut tunne olisi jonkun toisen aiheuttama.Mutta jos on vastuussa mykkäkoulusta, niin miksi edelleen olisi vastuussa toisen tunteista? Vai onko sinulle parisuhde sellainen, jossa toisella on kaikki vastuut, toisella oikeudet?
Eri:
Miltä planeetalta tämä kommentti on. Totta kai toinen ihminen on teoillaan myös vastuussa siitä millaisia tunteita parisuhteessa toisessa aiheuttaa. Siitähän tässä on juuri kyse. Mitkä oikeudet? Ei parisuhde ole mikään lakikirja. Parisuhteessa ollaan yhteisestä päätöksestä ja molemmilla on tietenkin vastuu siitä miten toimii ja myös kiinnostus siitä, miksi ja miten toimii ja miten se osaltaan vaikuttaa.
Miten kukaan voi olla vastuussa toisen tunteista? Eihän se ole edes mahdollista. Tuossa oli edellä, että tunteen herättä on vastuussa teoistaan eli jos sanon, että kas, pesukoneeseen oli unohtunut musta sukka, niin sen toisen loukkaantuminen pelkästä kommentistani on jotenkin vastuullani? Vaikka pesukoneessa ei olisi pesty yhtään mitään sukan unohtumisen jälkeen eli mitään ei olisi tapahtunut, toinen vain loukkaantuu.
Tuollaisessa liitossa on kuin särkyvällä jäällä, koko ajan varpaillaan katastrofin varalta.
Kun toinen haastaa riitaa, pitää ensisijaisesti miettiä, ettei mitenkään loukkaa riitapukaria, koska on vastuussa tämän tunteista?
Eli jos minä täältä tulen ja vaikka naarmuta avaimella autoasi tai potkaisen koiraasi tai viettelen miehesi, ja sinulle aiheutuu siitä ikäviä tunteita, niin sinä olet yksin vastuussa?
Periaatteessa kyllä, koska tunteet syntyvät lähinnä omista ajatuksistani. Voin vaikuttaa tunteisiini muuttamalla vain ajatuksiani, sinun teostasi.
Oletko mielestäsi vastuussa tunteesi aiheuttamasta teosta?
Eivät tunteet aiheuta tekoja, vaan ajatukset.
Tunteet synnyttävät ajatuksia ja ajatukset synnyttävät tekoja ja teot synnyttävät uusia tunteita.
Ilman tunteita ei ole ajatuksia, eikä ilman ajatuksia ole tekoja. Voin kuitenkin antaa tunteen aiheuttaman ajatuksen mennä menojaan ja odottaa uutta tunnetta ja sen tuomaa ajatusta ja toimia eri tavalla.
Niin kauan kuin toinen osapuoli (teko) synnyttää negatiisien tunteen, on vaikea ajatella mitään muuta kuin jotain negatiivista.
Jokainen valitsee tekonsa ja kantaa niistä vastuun, oli tunteet ja ajatukset mitä tahansa. Sitä on kypsyys ja aikuisuus.
Mykkäkoulun pitäminen on teko, josta sen pitäjä on yksin vastuussa.
Vastuussa kenelle? Itselleen vai sille, joka keksii pitää mykkäkoulua väkivaltana? Ihan samalla tavalla nalkutus on vain nalkuttajan vastuulla eli jos toinen ei toimi toivotusti, niin vika ei ole sen, jolle nalkutetaan vaan sen, joka nalkuttaa. Hän on yksin vastuussa siitä, että pilaa läheistensä elämän. Paljon terveempää on siivota yksin kuin vaatia muita mukaan, jos siivouskäsky aiheuttaa muissa ikäviä tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.
Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.
Alapeukkujen määrästä päätellen. Ihminen voidaan enemmistön mielestä jättää tuomitsematta syyntakeettomana tunnekuohussa tehdystä taposta, koska tekijä ei ole vastuussa tunteistaan?
Tunteen herättämisestä vastuussa voi olla kuka vaan, mutta tekijä on vastuussa teosta.
Samoin kuten mykkäkouluttaja on vastuussa teostaan eli mykkäkoulusta, huolimatta siitä että tekoon johtanut tunne olisi jonkun toisen aiheuttama.Ongelma on vain siinä, että mykkäkoulu ei ole "teko" vaan tunnereaktio, joka johtuu epäluottamuksesta, kunnioituksen puuttumisesta agressiosta jne..
Ei se kyllä normaalia tunne-elämää ole, jos tunnereatiosi on kahden viikon mykkäkoulu joka ei ole tahdonalainen.
Kysymys onkin siittä, että tunteen / tunnereaktion herättäjä, eli sinä olet aina läsnä.
No siis kumpaa mieltä nyt sitte olet: Onko "tunnereaktio" ja toiminta (esim. mykkäkoulu) toisen syytä vai oletko vastuussa siitä itse? Puhut itseäs pussiin ja oot molempaa mieltä, kun ilmeisesti pitää vaan väännellä ja käännellä ja olla vaan toista miltä kaikesta väkisin. Loogisuus nyt uupuu kommenteistasi.
Mykkäkouussa toisen ei myöskään tarvi olla aina läsnä. Eri osoitteissa asuminen ei mitenkään estä mykkäkoulun pitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen tätä parisuhteessa miehelleni riita tilanteissa. Tiedän että se on tyhmää ja väärin mutta sillä hetkellä sitä ei mieti.
Oma äitini piti mykkäkoulua kun olin lapsi. Jos meillä oli erimielisyyksiä tai olin tehnyt jotain väärää. Välillä äitini saattoi olla montakin tuntia puhumatta minulle ja välillä menimme nukkumaan ilman että äiti puhui minulle mitään.
Varmaan sen takia pidän mykkäkoulua miehelleni koska minulle on tehty niin lapsena.Juurikin tämä. Monet asiat voi tulla lapsuudesta. Jos sinulle on lapsena tehty näin voit hyvin itse jatkaa samaa mallia aikuisena jotain toista kohtaan.
Tällaisessa tapauksessa kannattaa vakavasti miettiä, haluaako siirtää vahingollista käyttäytymismallia eteenpäin lapselleen vai katkaista se sukupolvia jatkunut huonon mallin ketju. Lapsesi ansaitsee terveitä kommunikointitapoja opittujen haitallisten tapojen sijasta.
Kuten huutamista ja räyhäämistä. :)
Siis eikö teille mykistyjille tosiaan ole olemassa kuin ääripäät; huutaminen ja räyhääminen tai totaalinen mykistyminen?
Pystytkö edes teoreettisesti kuvittelemaan mielessäsi jotain muuta tapaa?Kaltaisesi jankkaajalle ja omien negatiivisten fiilisten muihin projisoijalle ei ole muuta tapaa. Se on kyllä ihan oikein, että kumppanisi välillä pakottaa sinut marinoitumaan itseksesi kiukuissasi.
Näinkö kommentoit kun et osannut vastata kysymykseen asiallisesti? Tätäkö se teillä on, että ei kyetä asialliseen keskusteluun vaan päästetään suusta sammakoita tai sitten vajotaan mielenosoitukselliseen hiljaisuuteen?
Tässäkin tunnet mielihyvää siitä, kun kuvittelet minun joutuvan kumppanin mykkäkoulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jankuttaja on yksin vastuussa jankkauksestaan ja se jankkaus on henkistä väkivaltaa toista kohtaan. Jankkaamalla hän yrittää saada toisen myöntämään mustan valmoiseksi ja käyttää valtaa toiseen.
Jankkaaja on kyvytönkäsittelemään asiaa muulla tavoin kuin jatkamalla loputonta jankkausta, josta ei tule loppua ainakaan jankkaajalle vastaamalla.
Siksi fiksu osaa pistää stopin jankkaajalle.
Vierailija kirjoitti:
Mökkäys ja riitely ovat molemmat lapsellisia ja egokeskeisiä tapoja vastata epämieluisiin tilanteisiin. Mökkääjä voi kuvitella käyttäytyvänsä fiksusti, mutta todemlisuudessa hän harjottaa ihan yhtä epätervettä tapaa tai jopa haitallisempaakin. Riitely ei ole millään tapaa takentava tapa ilmaista tunteita eikä varsinkaan ratkaista mitään, mutta ainakin riitelijän kanssa tietää missä mennään ja asiaa voi alkaa tarkaisemaan. Mökkääjästä taas ei saa irti mitään, vaan asia hautuu kattilassa pohjaan saakka kunnes ei ole mitään jäljellä.
Meillä on erikseen opeteltu siihen, että mykkäkouluun taipuvainen ei lopeta riitaa sillä, että sulkeutuu. Tätä opeteltiin ihan perheterapeutin avulla ja nyt toinen osapuoli on puolestaan joutunut tilanteeseen, jossa kokee olonsa uhatuksi. Riita ei pääty hiljaisuuteen vaan siihen, että toinen osapuoli pyytää anteeksi sitä, että on loukannut mykkäkouluun tilanteita päättävää. Ei kysellä, kenessä on vika tai miten asiat oikeasti olisivat, riittää, että toinen pyytää anteeksi ja hyvittää tekonsa eli osallistumisen riitaan. Nyt tämä anteeksipyytäjä väittää, että hän ei uskalla enää olla mistään eri mieltä, koska jokainen huomautus tai pyyntö johtaa siihen, että hän joutuu pyytämään anteeksi sitä, että toinen haluaisi olla hiljaa, mutta on pakotettu puhumaan.
Kannattaa muistaa, että molemmat ovat vastuussa toisen tunteista, ei vain se mököttäjä. Kun joutuu toimimaan vastoin omaa tapaansa (kun ei enää saa mykkäkouluilla eikä toinen toisaalta voi enää syyttää mököttäjää), niin se ei ole kummallekaan helppoa ja kivaa. Silti molempien tulee muuttua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.
Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.
Alapeukkujen määrästä päätellen. Ihminen voidaan enemmistön mielestä jättää tuomitsematta syyntakeettomana tunnekuohussa tehdystä taposta, koska tekijä ei ole vastuussa tunteistaan?
Tunteen herättämisestä vastuussa voi olla kuka vaan, mutta tekijä on vastuussa teosta.
Samoin kuten mykkäkouluttaja on vastuussa teostaan eli mykkäkoulusta, huolimatta siitä että tekoon johtanut tunne olisi jonkun toisen aiheuttama.Mutta jos on vastuussa mykkäkoulusta, niin miksi edelleen olisi vastuussa toisen tunteista? Vai onko sinulle parisuhde sellainen, jossa toisella on kaikki vastuut, toisella oikeudet?
Eri:
Miltä planeetalta tämä kommentti on. Totta kai toinen ihminen on teoillaan myös vastuussa siitä millaisia tunteita parisuhteessa toisessa aiheuttaa. Siitähän tässä on juuri kyse. Mitkä oikeudet? Ei parisuhde ole mikään lakikirja. Parisuhteessa ollaan yhteisestä päätöksestä ja molemmilla on tietenkin vastuu siitä miten toimii ja myös kiinnostus siitä, miksi ja miten toimii ja miten se osaltaan vaikuttaa.
Miten kukaan voi olla vastuussa toisen tunteista? Eihän se ole edes mahdollista. Tuossa oli edellä, että tunteen herättä on vastuussa teoistaan eli jos sanon, että kas, pesukoneeseen oli unohtunut musta sukka, niin sen toisen loukkaantuminen pelkästä kommentistani on jotenkin vastuullani? Vaikka pesukoneessa ei olisi pesty yhtään mitään sukan unohtumisen jälkeen eli mitään ei olisi tapahtunut, toinen vain loukkaantuu.
Tuollaisessa liitossa on kuin särkyvällä jäällä, koko ajan varpaillaan katastrofin varalta.
Kun toinen haastaa riitaa, pitää ensisijaisesti miettiä, ettei mitenkään loukkaa riitapukaria, koska on vastuussa tämän tunteista?
Eli jos minä täältä tulen ja vaikka naarmuta avaimella autoasi tai potkaisen koiraasi tai viettelen miehesi, ja sinulle aiheutuu siitä ikäviä tunteita, niin sinä olet yksin vastuussa?
Periaatteessa kyllä, koska tunteet syntyvät lähinnä omista ajatuksistani. Voin vaikuttaa tunteisiini muuttamalla vain ajatuksiani, sinun teostasi.
Oletko mielestäsi vastuussa tunteesi aiheuttamasta teosta?
Eivät tunteet aiheuta tekoja, vaan ajatukset.
Tunteet synnyttävät ajatuksia ja ajatukset synnyttävät tekoja ja teot synnyttävät uusia tunteita.
Ilman tunteita ei ole ajatuksia, eikä ilman ajatuksia ole tekoja. Voin kuitenkin antaa tunteen aiheuttaman ajatuksen mennä menojaan ja odottaa uutta tunnetta ja sen tuomaa ajatusta ja toimia eri tavalla.
Niin kauan kuin toinen osapuoli (teko) synnyttää negatiisien tunteen, on vaikea ajatella mitään muuta kuin jotain negatiivista.
Jokainen valitsee tekonsa ja kantaa niistä vastuun, oli tunteet ja ajatukset mitä tahansa. Sitä on kypsyys ja aikuisuus.
Mykkäkoulun pitäminen on teko, josta sen pitäjä on yksin vastuussa.
Vastuussa kenelle? Itselleen vai sille, joka keksii pitää mykkäkoulua väkivaltana? Ihan samalla tavalla nalkutus on vain nalkuttajan vastuulla eli jos toinen ei toimi toivotusti, niin vika ei ole sen, jolle nalkutetaan vaan sen, joka nalkuttaa. Hän on yksin vastuussa siitä, että pilaa läheistensä elämän. Paljon terveempää on siivota yksin kuin vaatia muita mukaan, jos siivouskäsky aiheuttaa muissa ikäviä tunteita.
Eli et ymmärrä käsitettä, että jokainen on vastuussa teoistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?
Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?
Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.
Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.
Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.
Näin kohtaat mykkäkoululaisen.
"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."
"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."
"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."
"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."
"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"
https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…
Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)
"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.
Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."
Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.
Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen.
(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.
Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms. Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)
Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.
Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.
Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.
Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.
Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.
Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen tätä parisuhteessa miehelleni riita tilanteissa. Tiedän että se on tyhmää ja väärin mutta sillä hetkellä sitä ei mieti.
Oma äitini piti mykkäkoulua kun olin lapsi. Jos meillä oli erimielisyyksiä tai olin tehnyt jotain väärää. Välillä äitini saattoi olla montakin tuntia puhumatta minulle ja välillä menimme nukkumaan ilman että äiti puhui minulle mitään.
Varmaan sen takia pidän mykkäkoulua miehelleni koska minulle on tehty niin lapsena.Juurikin tämä. Monet asiat voi tulla lapsuudesta. Jos sinulle on lapsena tehty näin voit hyvin itse jatkaa samaa mallia aikuisena jotain toista kohtaan.
Tällaisessa tapauksessa kannattaa vakavasti miettiä, haluaako siirtää vahingollista käyttäytymismallia eteenpäin lapselleen vai katkaista se sukupolvia jatkunut huonon mallin ketju. Lapsesi ansaitsee terveitä kommunikointitapoja opittujen haitallisten tapojen sijasta.
Kuten huutamista ja räyhäämistä. :)
Siis eikö teille mykistyjille tosiaan ole olemassa kuin ääripäät; huutaminen ja räyhääminen tai totaalinen mykistyminen?
Pystytkö edes teoreettisesti kuvittelemaan mielessäsi jotain muuta tapaa?Kaltaisesi jankkaajalle ja omien negatiivisten fiilisten muihin projisoijalle ei ole muuta tapaa. Se on kyllä ihan oikein, että kumppanisi välillä pakottaa sinut marinoitumaan itseksesi kiukuissasi.
Näinkö kommentoit kun et osannut vastata kysymykseen asiallisesti? Tätäkö se teillä on, että ei kyetä asialliseen keskusteluun vaan päästetään suusta sammakoita tai sitten vajotaan mielenosoitukselliseen hiljaisuuteen?
Tässäkin tunnet mielihyvää siitä, kun kuvittelet minun joutuvan kumppanin mykkäkoulutukseen.
Hah hah, kun joku kuvittelee olevansa oikeinkin ylivertainen. Säälittävä pikku hyönteinen :D sammakkoja hyppii teidän olohuoneessa.
Meillä meni näin.
1. Mies sanoo tai tekee jotain loukkaavaa.
2. Kerron, että tämä tuntui ikävältä
3. Mies loukkaantuu siitä, että "haastan riitaa"
4. Hän vetäytyy tilanteesta "Tämä ei ole keskustelun arvoinen asia"
5. Minä sanon että oletko nyt ihan tosissasi, meinaatko loukkaantua siitä että minä loukkaannuin sinun sanoistasi?
6. Mies haluaisi puhua siitä miltä hänestä nyt tuntuu, eli ikävältä, ja minä sanon että puhumme hänen tunteistaan heti kun tämä alkuperäinen asia on selvitetty.
7. Mies yrittää päästä keskustelematta olemalla hiljaa ja leikkimällä että keskittyy nyt johonkin muuhun.
8. Minä sanon että tällainen peli ei vetele, enkä halua tällaisessa suhteessa olla, että mies saa nyt pari tuntia aikaa miettiä miten tilanteen hoitaa, minä lähden lenkille.
9. Tulen lenkiltä ja kysyn mihin lopputulemaan mies tuli
10 mies vastaa että joo, hän ymmärtää kyllä nyt mitä tarkoitin.
11. alkuperäinen asia puhutaan halki
12 sama uudestaan n. 3 kertaa, jonka jälkeen minä sanon että nyt en enää jaksa, jos tilanne ei muutu, tämä oli tässä.
12 mies menee itseensä ja oppii vihdoinkin toisenlaisen tavan käsittellä ikäviä asioita
13 sen jälkeen viimeiset 6 vuotta ihanan rauhallisissa tunnelmissa onnellisessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Jankuttaja on yksin vastuussa jankkauksestaan ja se jankkaus on henkistä väkivaltaa toista kohtaan. Jankkaamalla hän yrittää saada toisen myöntämään mustan valmoiseksi ja käyttää valtaa toiseen.
Jankkaaja on kyvytönkäsittelemään asiaa muulla tavoin kuin jatkamalla loputonta jankkausta, josta ei tule loppua ainakaan jankkaajalle vastaamalla.
Siksi fiksu osaa pistää stopin jankkaajalle.
Koko jankkausta ikinä alkaisi, jos vastaisit silloin kun kysytään. Mutta haluat käyttää valtaasi ja ykentää itseäsi päättämällä olla vastaamatta. Siitä se jankkaus saa alkunsa.
Ymmärrätkö mitä on vuorovaikutus?
Vierailija kirjoitti:
Jankuttaja on yksin vastuussa jankkauksestaan ja se jankkaus on henkistä väkivaltaa toista kohtaan. Jankkaamalla hän yrittää saada toisen myöntämään mustan valmoiseksi ja käyttää valtaa toiseen.
Jankkaaja on kyvytönkäsittelemään asiaa muulla tavoin kuin jatkamalla loputonta jankkausta, josta ei tule loppua ainakaan jankkaajalle vastaamalla.
Siksi fiksu osaa pistää stopin jankkaajalle.
Nyt kyllä jankkaat jankkaamista ihan itse.
Jokainen valitsee tekonsa ja kantaa niistä vastuun, oli tunteet ja ajatukset mitä tahansa. Sitä on kypsyys ja aikuisuus.
Mykkäkoulun pitäminen on teko, josta sen pitäjä on yksin vastuussa.