Miksi joku turvautuu riidellessä mykkäkouluun?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä puolustus narsistia vastaan jos ei pääse heti pakenemaan.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.

Tai sitten se on selkeä osoitus toiselle, että minä harkitsen nyt vakavissani, kannattaako sinun kanssasi jatkaa, koska olet itsekeskeisesti ja lapsellisen kostonhimoisesti loukannut minua enemmän kuin tarpeeksi.

Tuon voi sanoa ääneenkin, kuin aikuinen ihminen.

Mä olen tästä vähän eri mieltä. Jos ottaa eron puheeksi ennenkuin on varma, että todellakin haluaa eron, sitä kutsutaan erolla uhkailuksi. Ja mitä useammin uhkailee erolla, sitä vähemmän toinen uskoo, että toinen tosiaan aikoisi erota. Mun mielestä ero otetaan puheeksi vasta sitten, kun todellakin aiotaan toteuttaa se, jos asiat eivät muutu.

Ja mitä tulee riidan aikana toisen loukkaamiseen, niin valitettavan moni "riidat puhdistavat ilmaa" -ihminen sanoo riidellessään toista loukkaavia asioita. Okei, vaikka oletkin toisesta sitä mieltä, on fiksumpaa olla sanomatta. Koska ne sanat eivät koskaan häviä, et saa vedettyä sanojasi takaisin. Vaikka toinen antaisikin sanasi anteeksi, ei hän välttämättä koskaan unohda, mitä sanoit. Epäilyksen siemen on silloin jo kylvetty ja mitä useammin päädytään samaan tilanteeseen, sitä todennäköisemmin toinen jossain vaiheessa saa tarpeekseen ja nostaa kytkintä. Riidellessäkin pitäisi osata olla loukkaamatta toista. Sellainen "en mä tarkoittanut" on täyttä shittiä. Joko oli oikeasti sitä mieltä ja tarkoitti tai sitten halusi vain loukata toista. Loppupeleissä täysin sama asia. 

- eri 

Suhteen alkuaikoina meillä oli minun toimestani erokortti pöydässä monta kertaa. Ei mie sitä ottanut minään uhkailuna, hänellä vain oli vaikeuksia ymmärtää milloin olin tosissani. Eron esiin ottaminen vasta sai hänet havahtumaan ettei tässä nyt ole kyse mistään pienestä erimielisyydestä, vaan että minä en todellakaan jää sellaiseen suhteeseen jossa asia x on mielestäni näin huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jankuttaja on yksin vastuussa jankkauksestaan ja se jankkaus on henkistä väkivaltaa toista kohtaan. Jankkaamalla hän yrittää saada toisen myöntämään mustan valmoiseksi ja käyttää valtaa toiseen.

Jankkaaja on kyvytönkäsittelemään asiaa muulla tavoin kuin jatkamalla loputonta jankkausta, josta ei tule loppua ainakaan jankkaajalle vastaamalla.

Siksi fiksu osaa pistää stopin jankkaajalle.

Nyt kyllä jankkaat jankkaamista ihan itse.

Hienoa, alat tunnistaa jankkaamisen. Nyt voit alkaa tunnistaa sen myös kun itse jankkaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hiljaisuus on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Miksi puhuminen /rakentava riitely on niin monelle vaarallista? Mikä siinä satuttaa tai pelottaa?

Määrittele rakentava riitely.

Esimerkiksi minua on lapsuudessani lyöty, jos en ole käyttäytynyt kauniisti.

Jos ystäväni pyrkisi alistamaan minua luottaen siihen, että olen puolustuskyvytön (koska en pysty solvaamaan muita tai heittelemään esineitä taustani vuoksi), niin olisin lopulta hyvin turhautunut ja vihainen.

Huonossa ihmissuhteessa on aivan normaalia katkaista välit. On omituista, että välttely mielletään vallankäytöksi.

Ihmettelen muuten tätä trendiä muun ohella, että miksi välien katkaiseminen ja yhteydenpidon hiljentäminen koetaan niin pahana verrattuna siihen miksi ne välit katkaistaan. Yhdessä elämäntaito-oppaassakin tarjottiin jatkuvasti ratkaisuksi puhumista eikä välien katkaisua, vaikka aihe käsitteli rajattomia ihmisiä. Rajattomien tapausten kanssa se puhe tai vihjeet eivät auta, vaan nimenomaan välien katkaisu on ainoa mikä tehoaa. 

Välien katkaisu on hyvä ratkaisu toisinaan, mutta silloinkin sille hyljättävälle osapuolelle tiedotetaan asiasta. Eikä vaan kadota tai kuten nykyään sanotaan 'ghostata'. Se jos mikä on kypsymätöntä käytöstä.

Nääh. En koe että minun tarvitsee olla toiselle yhtään sen kummempi kuin hänkään oli minulle. 

Jätin tapailuasteella olevan miehen katkaisemalla yhteyden kun näin hänet ravintolassa illalla vaikka hänen piti olla nbiin väsynyt ettei jaksa tehdä muuta kuin nukkua. Lähetin hänelle vielä viestin sieltä ravinotlasta, ja näin hänen kirjoittavan minulle takaisiin että hän on juuri ummistamassa silmänsä, kun aamulla on niin aikainen herätys, ja sitten laittoi puhelimen pois ja keskittyi taas naisseuralaiseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.

Alapeukkujen määrästä päätellen.  Ihminen voidaan enemmistön mielestä jättää tuomitsematta syyntakeettomana tunnekuohussa tehdystä taposta, koska tekijä ei ole vastuussa tunteistaan?

Tunteen herättämisestä vastuussa voi olla kuka vaan, mutta tekijä on vastuussa teosta.

Samoin kuten mykkäkouluttaja on vastuussa teostaan eli mykkäkoulusta, huolimatta siitä että tekoon johtanut tunne olisi jonkun toisen aiheuttama.

Ongelma on vain siinä, että mykkäkoulu ei ole "teko" vaan tunnereaktio, joka johtuu epäluottamuksesta, kunnioituksen puuttumisesta agressiosta jne..

Ei se kyllä normaalia tunne-elämää ole, jos tunnereatiosi on kahden viikon mykkäkoulu joka ei ole tahdonalainen.

Kysymys onkin siittä, että tunteen / tunnereaktion herättäjä, eli sinä olet aina läsnä.

No siis kumpaa mieltä nyt sitte olet: Onko "tunnereaktio" ja toiminta (esim. mykkäkoulu) toisen syytä vai oletko vastuussa siitä itse? Puhut itseäs pussiin ja oot molempaa mieltä, kun ilmeisesti pitää vaan väännellä ja käännellä ja olla vaan toista miltä kaikesta väkisin. Loogisuus nyt uupuu kommenteistasi.

Mykkäkouussa toisen ei myöskään tarvi olla aina läsnä. Eri osoitteissa asuminen ei mitenkään estä mykkäkoulun pitoa.

En saa selvää ajatuksistasi / logiikastasi.

Viimeisen väitteen osalta voin vain sanoa, että sinun ei tarvitse olla fyysisesti läsnä, vaan pelkkä ajatus sinusta riittää ylläpitämään tunnereaktiota yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.

Alapeukkujen määrästä päätellen.  Ihminen voidaan enemmistön mielestä jättää tuomitsematta syyntakeettomana tunnekuohussa tehdystä taposta, koska tekijä ei ole vastuussa tunteistaan?

Tunteen herättämisestä vastuussa voi olla kuka vaan, mutta tekijä on vastuussa teosta.

Samoin kuten mykkäkouluttaja on vastuussa teostaan eli mykkäkoulusta, huolimatta siitä että tekoon johtanut tunne olisi jonkun toisen aiheuttama.

Ongelma on vain siinä, että mykkäkoulu ei ole "teko" vaan tunnereaktio, joka johtuu epäluottamuksesta, kunnioituksen puuttumisesta agressiosta jne..

Ei se kyllä normaalia tunne-elämää ole, jos tunnereatiosi on kahden viikon mykkäkoulu joka ei ole tahdonalainen.

Kysymys onkin siittä, että tunteen / tunnereaktion herättäjä, eli sinä olet aina läsnä.

No siis kumpaa mieltä nyt sitte olet: Onko "tunnereaktio" ja toiminta (esim. mykkäkoulu) toisen syytä vai oletko vastuussa siitä itse? Puhut itseäs pussiin ja oot molempaa mieltä, kun ilmeisesti pitää vaan väännellä ja käännellä ja olla vaan toista miltä kaikesta väkisin. Loogisuus nyt uupuu kommenteistasi.

Mykkäkouussa toisen ei myöskään tarvi olla aina läsnä. Eri osoitteissa asuminen ei mitenkään estä mykkäkoulun pitoa.

En saa selvää ajatuksistasi / logiikastasi.

Viimeisen väitteen osalta voin vain sanoa, että sinun ei tarvitse olla fyysisesti läsnä, vaan pelkkä ajatus sinusta riittää ylläpitämään tunnereaktiota yllä.

Asian ydin alkaa paljastua enemmän ja enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.

Alapeukkujen määrästä päätellen.  Ihminen voidaan enemmistön mielestä jättää tuomitsematta syyntakeettomana tunnekuohussa tehdystä taposta, koska tekijä ei ole vastuussa tunteistaan?

Tunteen herättämisestä vastuussa voi olla kuka vaan, mutta tekijä on vastuussa teosta.

Samoin kuten mykkäkouluttaja on vastuussa teostaan eli mykkäkoulusta, huolimatta siitä että tekoon johtanut tunne olisi jonkun toisen aiheuttama.

Mutta jos on vastuussa mykkäkoulusta, niin miksi edelleen olisi vastuussa toisen tunteista? Vai onko sinulle parisuhde sellainen, jossa toisella on kaikki vastuut, toisella oikeudet?

Eri:

Miltä planeetalta tämä kommentti on. Totta kai toinen ihminen on teoillaan myös vastuussa siitä millaisia tunteita parisuhteessa toisessa aiheuttaa. Siitähän tässä on juuri kyse. Mitkä oikeudet? Ei parisuhde ole mikään lakikirja. Parisuhteessa ollaan yhteisestä päätöksestä ja molemmilla on tietenkin vastuu siitä miten toimii ja myös kiinnostus siitä, miksi ja miten toimii ja miten se osaltaan vaikuttaa.

Miten kukaan voi olla vastuussa toisen tunteista? Eihän se ole edes mahdollista. Tuossa oli edellä, että tunteen herättä on vastuussa teoistaan eli jos sanon, että kas, pesukoneeseen oli unohtunut musta sukka, niin sen toisen loukkaantuminen pelkästä kommentistani on jotenkin vastuullani? Vaikka pesukoneessa ei olisi pesty yhtään mitään sukan unohtumisen jälkeen eli mitään ei olisi tapahtunut, toinen vain loukkaantuu.

Tuollaisessa liitossa on kuin särkyvällä jäällä, koko ajan varpaillaan katastrofin varalta.

Kun toinen haastaa riitaa, pitää ensisijaisesti miettiä, ettei mitenkään loukkaa riitapukaria, koska on vastuussa tämän tunteista?

Eli jos minä täältä tulen ja vaikka naarmuta avaimella autoasi tai potkaisen koiraasi tai viettelen miehesi, ja sinulle aiheutuu siitä ikäviä tunteita, niin sinä olet yksin vastuussa?

Periaatteessa kyllä, koska tunteet syntyvät lähinnä omista ajatuksistani. Voin vaikuttaa tunteisiini muuttamalla vain ajatuksiani, sinun teostasi.

Oletko mielestäsi vastuussa tunteesi aiheuttamasta teosta?

Eivät tunteet aiheuta tekoja, vaan ajatukset.

Tunteet synnyttävät ajatuksia ja ajatukset synnyttävät tekoja ja teot synnyttävät uusia tunteita.

Ilman tunteita ei ole ajatuksia, eikä ilman ajatuksia ole tekoja. Voin kuitenkin antaa tunteen aiheuttaman ajatuksen mennä menojaan ja odottaa uutta tunnetta ja sen tuomaa ajatusta ja toimia eri tavalla.

Niin kauan kuin toinen osapuoli (teko) synnyttää negatiisien tunteen, on vaikea ajatella mitään muuta kuin jotain negatiivista.

Jokainen valitsee tekonsa ja kantaa niistä vastuun, oli tunteet ja ajatukset mitä tahansa. Sitä on kypsyys ja aikuisuus.

Mykkäkoulun pitäminen on teko, josta sen pitäjä on yksin vastuussa.

Vastuussa kenelle? Itselleen vai sille, joka keksii pitää mykkäkoulua väkivaltana? Ihan samalla tavalla nalkutus on vain nalkuttajan vastuulla eli jos toinen ei toimi toivotusti, niin vika ei ole sen, jolle nalkutetaan vaan sen, joka nalkuttaa. Hän on yksin vastuussa siitä, että pilaa läheistensä elämän. Paljon terveempää on siivota yksin kuin vaatia muita mukaan, jos siivouskäsky aiheuttaa muissa ikäviä tunteita.

Eli et ymmärrä käsitettä, että jokainen on vastuussa teoistaan?

En tässä kontekstissa, jossa vain mykkäkouluilija on vastuussa teoistaan ja vieläpä siitä, että toiselle tulee siitä paha mieli. Oudosti riidan toinen osapuoli ei ole vastuussa omista teoistaan eikä siitä, että pakottaa toisen nurkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen tätä parisuhteessa miehelleni riita tilanteissa. Tiedän että se on tyhmää ja väärin mutta sillä hetkellä sitä ei mieti.

Oma äitini piti mykkäkoulua kun olin lapsi. Jos meillä oli erimielisyyksiä tai olin tehnyt jotain väärää. Välillä äitini saattoi olla montakin tuntia puhumatta minulle ja välillä menimme nukkumaan ilman että äiti puhui minulle mitään.

Varmaan sen takia pidän mykkäkoulua miehelleni koska minulle on tehty niin lapsena.

Juurikin tämä. Monet asiat voi tulla lapsuudesta. Jos sinulle on lapsena tehty näin voit hyvin itse jatkaa samaa mallia aikuisena jotain toista kohtaan.

Tällaisessa tapauksessa kannattaa vakavasti miettiä, haluaako siirtää vahingollista käyttäytymismallia eteenpäin lapselleen vai katkaista se sukupolvia jatkunut huonon mallin ketju. Lapsesi ansaitsee terveitä kommunikointitapoja opittujen haitallisten tapojen sijasta.

Kuten huutamista ja räyhäämistä. :)

Siis eikö teille mykistyjille tosiaan ole olemassa kuin ääripäät; huutaminen ja räyhääminen tai totaalinen mykistyminen?

Pystytkö edes teoreettisesti kuvittelemaan mielessäsi jotain muuta tapaa?

Merkittävä osa ihmisten välisestä viestinnästä tapahtuu aina sanattomasti, joten esim. meditointi ja telepatia :) ovat hyviä keinoja, koska toinen ihminen harvoin ymmärtää tunnekuohun vallassa puhetta tai ymmärtää tahallisesti väärin. Kokeiltu on, eikä mene sanat perille.

Onko sun vaihtoehdot ristiriitojen ratkomiseen todella: huutaminen ja räyhääminen, mykkäkoulu, telepatia tai meditaatio?

Ei muuta tule mieleen?

Tämä oletettavasti sama kommentoija (korjaa jos oletkin eri) oli sitä mieltä, että vastuu viestinnässä on aina vastaanottajalla. Käyttää siis mykkökoulua, telepatiaa ja meditaatiota. on kokeillut myös puhetta, mutta luopunut siitä, koska "ei mene sanat perille." (kuuntelemista ei maininnutkaan). Uskoo että edellämainitut keinot toimivat paremmin. Tai no, vastaanottajastahan se on kiinni :D

Omissa kommunikaatioitaidoissa ja keskustelutaidoissa, kuuntelutaidoissa ei toki ole parantamisen varaa, ei tule edes mieleen. Ehkäpä siis kommentoijan läheisten pitäisi mennä telepatia- ja mediaatiokusseille, jotta oppisivat viestimään ko. kommentoijan kanssa paremmin, jolloin kommentoijan ei tarvisi turvautua kolmanteen viestintäkeinoonsa, eli mykkökouluun...............................öööööööööööööööö.............................?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.

Alapeukkujen määrästä päätellen.  Ihminen voidaan enemmistön mielestä jättää tuomitsematta syyntakeettomana tunnekuohussa tehdystä taposta, koska tekijä ei ole vastuussa tunteistaan?

Tunteen herättämisestä vastuussa voi olla kuka vaan, mutta tekijä on vastuussa teosta.

Samoin kuten mykkäkouluttaja on vastuussa teostaan eli mykkäkoulusta, huolimatta siitä että tekoon johtanut tunne olisi jonkun toisen aiheuttama.

Mutta jos on vastuussa mykkäkoulusta, niin miksi edelleen olisi vastuussa toisen tunteista? Vai onko sinulle parisuhde sellainen, jossa toisella on kaikki vastuut, toisella oikeudet?

Eri:

Miltä planeetalta tämä kommentti on. Totta kai toinen ihminen on teoillaan myös vastuussa siitä millaisia tunteita parisuhteessa toisessa aiheuttaa. Siitähän tässä on juuri kyse. Mitkä oikeudet? Ei parisuhde ole mikään lakikirja. Parisuhteessa ollaan yhteisestä päätöksestä ja molemmilla on tietenkin vastuu siitä miten toimii ja myös kiinnostus siitä, miksi ja miten toimii ja miten se osaltaan vaikuttaa.

Miten kukaan voi olla vastuussa toisen tunteista? Eihän se ole edes mahdollista. Tuossa oli edellä, että tunteen herättä on vastuussa teoistaan eli jos sanon, että kas, pesukoneeseen oli unohtunut musta sukka, niin sen toisen loukkaantuminen pelkästä kommentistani on jotenkin vastuullani? Vaikka pesukoneessa ei olisi pesty yhtään mitään sukan unohtumisen jälkeen eli mitään ei olisi tapahtunut, toinen vain loukkaantuu.

Tuollaisessa liitossa on kuin särkyvällä jäällä, koko ajan varpaillaan katastrofin varalta.

Kun toinen haastaa riitaa, pitää ensisijaisesti miettiä, ettei mitenkään loukkaa riitapukaria, koska on vastuussa tämän tunteista?

Eli jos minä täältä tulen ja vaikka naarmuta avaimella autoasi tai potkaisen koiraasi tai viettelen miehesi, ja sinulle aiheutuu siitä ikäviä tunteita, niin sinä olet yksin vastuussa?

Periaatteessa kyllä, koska tunteet syntyvät lähinnä omista ajatuksistani. Voin vaikuttaa tunteisiini muuttamalla vain ajatuksiani, sinun teostasi.

Oletko mielestäsi vastuussa tunteesi aiheuttamasta teosta?

Eivät tunteet aiheuta tekoja, vaan ajatukset.

Tunteet synnyttävät ajatuksia ja ajatukset synnyttävät tekoja ja teot synnyttävät uusia tunteita.

Ilman tunteita ei ole ajatuksia, eikä ilman ajatuksia ole tekoja. Voin kuitenkin antaa tunteen aiheuttaman ajatuksen mennä menojaan ja odottaa uutta tunnetta ja sen tuomaa ajatusta ja toimia eri tavalla.

Niin kauan kuin toinen osapuoli (teko) synnyttää negatiisien tunteen, on vaikea ajatella mitään muuta kuin jotain negatiivista.

Jokainen valitsee tekonsa ja kantaa niistä vastuun, oli tunteet ja ajatukset mitä tahansa. Sitä on kypsyys ja aikuisuus.

Mykkäkoulun pitäminen on teko, josta sen pitäjä on yksin vastuussa.

Vastuussa kenelle? Itselleen vai sille, joka keksii pitää mykkäkoulua väkivaltana? Ihan samalla tavalla nalkutus on vain nalkuttajan vastuulla eli jos toinen ei toimi toivotusti, niin vika ei ole sen, jolle nalkutetaan vaan sen, joka nalkuttaa. Hän on yksin vastuussa siitä, että pilaa läheistensä elämän. Paljon terveempää on siivota yksin kuin vaatia muita mukaan, jos siivouskäsky aiheuttaa muissa ikäviä tunteita.

Eli et ymmärrä käsitettä, että jokainen on vastuussa teoistaan?

En tässä kontekstissa, jossa vain mykkäkouluilija on vastuussa teoistaan ja vieläpä siitä, että toiselle tulee siitä paha mieli. Oudosti riidan toinen osapuoli ei ole vastuussa omista teoistaan eikä siitä, että pakottaa toisen nurkkaan.

Kuka on sanonut, että VAIN mykkäkouluilija on vastuussa? Tässähän on kyse siitä, ettei mykkäkouluilija koe olevansa lainkaan vastuussa omasta käytöksestään vaan oikeuttaa sen täysin, koska mykkäkouluilijan mielestä sekä sen toisen käytös että hänen oma mykkäkoulunsa on sen toisen syytä ja vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jankuttaja on yksin vastuussa jankkauksestaan ja se jankkaus on henkistä väkivaltaa toista kohtaan. Jankkaamalla hän yrittää saada toisen myöntämään mustan valmoiseksi ja käyttää valtaa toiseen.

Jankkaaja on kyvytönkäsittelemään asiaa muulla tavoin kuin jatkamalla loputonta jankkausta, josta ei tule loppua ainakaan jankkaajalle vastaamalla.

Siksi fiksu osaa pistää stopin jankkaajalle.

Nyt kyllä jankkaat jankkaamista ihan itse.

Hienoa, alat tunnistaa jankkaamisen. Nyt voit alkaa tunnistaa sen myös kun itse jankkaat.

Samaa en voi sanoa sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Eli et osaa hävetä kun teoillasi aiheutat kärsimystä muille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Eli et osaa hävetä kun teoillasi aiheutat kärsimystä muille?

Eli et osaa hävetä, kun sanoillasi teollaisi aiheutat aiheutat kärsimystä muille?

Ellei toinen osapuoli osaa/halua kuunnella, mitäpä sitä seinille puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

Ei se ole vaan tuon kirjoittajan ajatus. Koko ilmiön nimihän on mykkäKOULU eli sillä on juuri tarkoituskin kouluttaa toista oman tahdon alle ja on sitä kautta vallankäytön muoto.

Silent treatment englanninkielinen nimitys viittaa samaan.

Mykkäkoulun ainoa tarkoitus on ignoorauksen avulla ajaa toinen ihminen hulluuden partaalle, jotta sitten päästää syyttelemään tätä hullusta käytöksestä. Mykkäkoululainen voi sitten kiillottaa omaa sädekehäänsä sillä, että itse on aina rauhallinen ja toinen vaan raivoaa.

Voi, että jotkut ovat sitten pinttyneitä omaan ajatusmailmaansa. Sana "mykkäkoulu" on vain kaltaistesi ihmisten pilkkanimi käytökselle, jota he eivät ymmärrä. Vaikeneminen on aivan yhtä luontaista käytöstä ihmiselle, kuin muukin käytös. Eikä siinä ole mitään epänormaalia. Sitä pitävät "epänormaalina" vain ihmiset, jotka puhua pälpättävät päivät pitkät.

Mykkäkoulu ei todellakaan ole normaali käytösmalli, vaan usein ajan myötä kehittynyt tapa selviytyä kun ei ole saanut lapsuudessa kehittyä normaalisti tunne-elämän osa-alueilla. Takana on useimmiten varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen häiriö ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta malliopittu käytösmalli.

Sitä ihmettelen, että miten olette niin kiintyneitä tuohon käytösmalliin, että verisesti puolustatte sitä? Ei huutaja ja raivoajakaan ole yleensä kiintynyt huutamiseensa vaan jälkeenpäin häpeää sitä, ja usein lopulta hakee jopa apua siihen.

Kysymys on "epänormaalista" ja "häiriöstä", vain jos sitä pitää sellaisena. Tämä taas on todennäköisesti omilta vanhemmilta opittu ajattelutapa, koska eihän omassa käyttäytymisessä voi olla mitään "epänormaalia" tai tunne-elämässä "häiriöitä".  Mikä siis on normaalia? Kuka sen päättää?

Mitä hävettävää on omissa ajatuksissa? Nehän ovat vain ajatuksia eivät sanoja.

Katso miten kiintynyt siihen olet.

Katso itse, miten kiintynyt olet omaan paremmuuteesi ja ajatukseesi siitä.

En koe itseäni yhtään paremmaksi kuin ketään muuta. Me ollaan kaikki saman arvoisia. Yleensä ihmiset vaan katuvat kun ovat satuttaneet toista ja pyrkivät muuttamaan käytöstään, mutta sinä et. Sinä olet rakastunut taipumukseesi vajota mykkyyteen, koska se suojaa haurasta egoasi. Sen avulla saat vieritettyä vastuun toisen teoista ja omista teoista sen toisen harteille. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta mistään koska vika ja syy on aina kaikissa muissa.

Mitä ihmeen egoa? Häpeähän johtuu egosta. En minä tunne itseäni yhtään paremmaksi tai huonommaksi kuin muut. En myöskää syytä muita enkä itseäni. Onko sitä niin vaikea hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Puhut nyt omista negatiivista tunteistasi, joita mykkäkoulu sinussa aiheuttaa, ja syytät siitä "kouluttajaa". Mykkäkoulu on rangaistus vain, jos ajattelet sen rangaistuksena. Todennäköisesti ajattelet sen olevan rangaistus, jos sinua on "rangaistu" lapsena mykkäkoululla. Joko olet ajatellut lapsena itse sen olevan rangaistus, vaikka näin ei ole ollut tai sinulle on tosiaan sanottu sen olevan rangaistus. Niin tai näin, niin joka tapauksessa on kysymys siitä, että koet sen rangaistuksena. Ja koska sinua on mielestäsi "rangaistu" aiheetta mykkäkoululla, aiheuttaa tämä sinussa negatiivisen tunteen.

höpöhöpö taas

Mykkäkouluttaja ei toki välttämättä tietoisesti ajattele rankaisevansa, tällaiset elementit mykkökouussa kuitenkin ilmiselvästi myös objektiivisesti tarkasteltuna on. Ja toki ihmisten subjektiiviset kokemukset ovat tärkeitä kun tarkastellaan jotakin psykologista asiaa. (Edelleen puhun tästä mykkökoulun selkeästi vakavammasta muodosta. ks. edellinen kommenttini määrittelystä.)

Ei ole kovin paljon merkitystä itse asiaan, käyttääkö tässä yhteydessä rankaisee sanaa vai ei. Epätervettä vallankäyttöä tällainen vakavamman sortin mykkäkoulu lähisuhteessa yhtäkaikki on, oli mykkökouluttajalla sitten tietoinen ajatus ja tarkoitus kouluttaa tai rankaista vai toimiiko näin (osittain) tiedostamattaan. Nuo elementit käytöksessä silti on olemassa. Epäterve vallankyttö suhteessa, oli kyse sitten mykkökoulusta tai muusta, on objektiivisesti tarkasteltuna haitallista, sekä aiheuttaa subjektiivisesti katsottuna monia ahdistavia ja ikäviä kokemuksia ja tunteita.