Miksi joku turvautuu riidellessä mykkäkouluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on "suojautumiskeino" verbaalista vallankäyttöä vastaan. Viesti menee usein perille paremmin kuin tuhat sanaa, joita toinen ei halua "kuulla" eli hyväksyä ja ymmärtää. Jos toinen ei hyväksy ja ymmärrä sanatonta viestintää, niin ei se ole viestijän vika. Ihminen voi viestiä ja kommunikoida monella tapaa kuten myös muutkin eläimet. Ääni / puhe ei ole ainoa viestintäkeino.

Nyt on häiriintyneen ihmisen kirjoitus.

Tottakai olet vastuussa ilmaista itseäsi sanallisesti ja varmistaa, että se toinen ymmärtää mitä haluat. Kenenkään ei tarvitse alkaa tulkita passiivis-aggressiivisen mykkäkouluilijan "sanattomia viestejä". Herranpieksut sentään.

Minä olen nainen ja en halua kertoa todellisia tunteitani koska todelliset tunteet ovat aina riitatilanteesa, että haluan vastapuolen kuolevan. Enkä pääse muuten näistä tunteistani myöhemminkään eroon vaan haluaisin että jokainen ihminen jonka kanssa olen joskus riidellyt, kuolisi tuskallisesti. En tapa itse ketään, koska pelkään yliluonnollista kostoa, mutta suurin toiveeni on, että minua vastaan riitelevät ihmiset katoaisivat maan päältä. En kuitenkaan halua esimerkiksi lopettaa avioliittoani ja rikkoa lapsilta kotia tämän takia. Joten siksi mieluummin mykkäkoulu, kunnes olen sen verran rauhoittunut, että vältän huutamasta ääneen ajatukseni.

Ole kiltti ja hakeudu juttelemaan jonkun auttajan kanssa. Pikimmiten!

Minä teen tätä parisuhteessa miehelleni riita tilanteissa. Tiedän että se on tyhmää ja väärin mutta sillä hetkellä sitä ei mieti.

Oma äitini piti mykkäkoulua kun olin lapsi. Jos meillä oli erimielisyyksiä tai olin tehnyt jotain väärää. Välillä äitini saattoi olla montakin tuntia puhumatta minulle ja välillä menimme nukkumaan ilman että äiti puhui minulle mitään.

Varmaan sen takia pidän mykkäkoulua miehelleni koska minulle on tehty niin lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.

Alapeukkujen määrästä päätellen.  Ihminen voidaan enemmistön mielestä jättää tuomitsematta syyntakeettomana tunnekuohussa tehdystä taposta, koska tekijä ei ole vastuussa tunteistaan?

Tunteen herättämisestä vastuussa voi olla kuka vaan, mutta tekijä on vastuussa teosta.

Samoin kuten mykkäkouluttaja on vastuussa teostaan eli mykkäkoulusta, huolimatta siitä että tekoon johtanut tunne olisi jonkun toisen aiheuttama.

Mutta jos on vastuussa mykkäkoulusta, niin miksi edelleen olisi vastuussa toisen tunteista? Vai onko sinulle parisuhde sellainen, jossa toisella on kaikki vastuut, toisella oikeudet?

Eri:

Miltä planeetalta tämä kommentti on. Totta kai toinen ihminen on teoillaan myös vastuussa siitä millaisia tunteita parisuhteessa toisessa aiheuttaa. Siitähän tässä on juuri kyse. Mitkä oikeudet? Ei parisuhde ole mikään lakikirja. Parisuhteessa ollaan yhteisestä päätöksestä ja molemmilla on tietenkin vastuu siitä miten toimii ja myös kiinnostus siitä, miksi ja miten toimii ja miten se osaltaan vaikuttaa.

Miten kukaan voi olla vastuussa toisen tunteista? Eihän se ole edes mahdollista. Tuossa oli edellä, että tunteen herättä on vastuussa teoistaan eli jos sanon, että kas, pesukoneeseen oli unohtunut musta sukka, niin sen toisen loukkaantuminen pelkästä kommentistani on jotenkin vastuullani? Vaikka pesukoneessa ei olisi pesty yhtään mitään sukan unohtumisen jälkeen eli mitään ei olisi tapahtunut, toinen vain loukkaantuu.

Tuollaisessa liitossa on kuin särkyvällä jäällä, koko ajan varpaillaan katastrofin varalta.

Kun toinen haastaa riitaa, pitää ensisijaisesti miettiä, ettei mitenkään loukkaa riitapukaria, koska on vastuussa tämän tunteista?

Eli jos minä täältä tulen ja vaikka naarmuta avaimella autoasi tai potkaisen koiraasi tai viettelen miehesi, ja sinulle aiheutuu siitä ikäviä tunteita, niin sinä olet yksin vastuussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan ole sitä mieltä, että väkivalta on oikein. Siksi mykkäkoulu tuntuukin niin pahalta. Se on väkivaltaa ja pahinta sellaista. Mitkään sanat eivät ole niin pahoja kuin eleetön ja sanaton seinä silloin kuin kaipaisit edes jonkun sanan tai edes eleen. Jos et pysty puhumaan, niin kirjoita, nyökkää/pudista/ viito, viesti jotenkin muuten miten asia on. Mikä vain on parempi kuin se, että toinen lakkaa puhumasta, on ilmeetön ja kääntää selkänsä.

Jos tarvit aikaa, sano se ja kerro miten paljon aikaa tarvitset. Jos kyse on kohtuullisesta asiasta mistä riita on herännyt, ei ole oikein että toinen mökkää päiviä. Tyyliin, toinen on tiuskaissut, että miksi toinen ei ole tehnyt sovittua asiaa joka on aikoja sitten yhdessä sovittu niin siitä mökkäys päiväkausia ei ole tervettä.

Mitäs jos se sinun puolisosi sanoisi että sinä olet täysi paska, sinua ei voi kukaan rakastaa, olet ruma, ällöttävä, mielipiteesi ja toimintasi ovat täysin syvältä, kunpa kuolisisit.  Ja rauhoituttuaan sanoisi, että haluaa kuitenkin elää kanssasi, kunhan et koko ajan hieroo omaa paskamaisuuttasi hänen naamalleen. Eikö olisi parempi, että jäisi todelliset ajatukset tietämättä?

Ei olisi parempi. Jos parisuhteessa olevan henkilön todelliset ajatukset ovat, että hän toivoo minun kuolevan, niin todellakin haluan sen tietää.

Ja lopettaa se suhde, koska kyseessä on sairas ihminen. Ihan sama miten vihainen olen ollut, en ole koskaan kenellekään sanonut mitään tuollaista jota äsken sanoit. Ei ole tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Minä teen tätä parisuhteessa miehelleni riita tilanteissa. Tiedän että se on tyhmää ja väärin mutta sillä hetkellä sitä ei mieti.

Oma äitini piti mykkäkoulua kun olin lapsi. Jos meillä oli erimielisyyksiä tai olin tehnyt jotain väärää. Välillä äitini saattoi olla montakin tuntia puhumatta minulle ja välillä menimme nukkumaan ilman että äiti puhui minulle mitään.

Varmaan sen takia pidän mykkäkoulua miehelleni koska minulle on tehty niin lapsena.

Juurikin tämä. Monet asiat voi tulla lapsuudesta. Jos sinulle on lapsena tehty näin voit hyvin itse jatkaa samaa mallia aikuisena jotain toista kohtaan.

Eiköhän tähänkin kysymykseen voi olla monta erilaista vastausta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen tätä parisuhteessa miehelleni riita tilanteissa. Tiedän että se on tyhmää ja väärin mutta sillä hetkellä sitä ei mieti.

Oma äitini piti mykkäkoulua kun olin lapsi. Jos meillä oli erimielisyyksiä tai olin tehnyt jotain väärää. Välillä äitini saattoi olla montakin tuntia puhumatta minulle ja välillä menimme nukkumaan ilman että äiti puhui minulle mitään.

Varmaan sen takia pidän mykkäkoulua miehelleni koska minulle on tehty niin lapsena.

Juurikin tämä. Monet asiat voi tulla lapsuudesta. Jos sinulle on lapsena tehty näin voit hyvin itse jatkaa samaa mallia aikuisena jotain toista kohtaan.

Tällaisessa tapauksessa kannattaa vakavasti miettiä, haluaako siirtää vahingollista käyttäytymismallia eteenpäin lapselleen vai katkaista se sukupolvia jatkunut huonon mallin ketju. Lapsesi ansaitsee terveitä kommunikointitapoja opittujen haitallisten tapojen sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan ole sitä mieltä, että väkivalta on oikein. Siksi mykkäkoulu tuntuukin niin pahalta. Se on väkivaltaa ja pahinta sellaista. Mitkään sanat eivät ole niin pahoja kuin eleetön ja sanaton seinä silloin kuin kaipaisit edes jonkun sanan tai edes eleen. Jos et pysty puhumaan, niin kirjoita, nyökkää/pudista/ viito, viesti jotenkin muuten miten asia on. Mikä vain on parempi kuin se, että toinen lakkaa puhumasta, on ilmeetön ja kääntää selkänsä.

Jos tarvit aikaa, sano se ja kerro miten paljon aikaa tarvitset. Jos kyse on kohtuullisesta asiasta mistä riita on herännyt, ei ole oikein että toinen mökkää päiviä. Tyyliin, toinen on tiuskaissut, että miksi toinen ei ole tehnyt sovittua asiaa joka on aikoja sitten yhdessä sovittu niin siitä mökkäys päiväkausia ei ole tervettä.

Mitäs jos se sinun puolisosi sanoisi että sinä olet täysi paska, sinua ei voi kukaan rakastaa, olet ruma, ällöttävä, mielipiteesi ja toimintasi ovat täysin syvältä, kunpa kuolisisit.  Ja rauhoituttuaan sanoisi, että haluaa kuitenkin elää kanssasi, kunhan et koko ajan hieroo omaa paskamaisuuttasi hänen naamalleen. Eikö olisi parempi, että jäisi todelliset ajatukset tietämättä?

No tuota, eri vastailee..

Aikamoiset vaihtoehdot sulla, en haluisi suhteessani todella kumpaakaan. Tuollainen ei ole oikeasti millään asteikolla normaalia tai tervettä parisuhteessa. Pitäisi siis valita otanko vastaan henkistä väkivaltaa mykkökoulun muodossa vai verbaalisen pahoinpiteyn muodossa. Kiitos ei kumpaakaan!

Mutta, jos noista pitäisi valita, niin toivoisin, että minulle sanoittaisiin nuo asiat, niin ymmärtäisin millaisen ihmisen kanssa todella olen, ja ymmärtäisin siten myös lähteä karkuun....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen tätä parisuhteessa miehelleni riita tilanteissa. Tiedän että se on tyhmää ja väärin mutta sillä hetkellä sitä ei mieti.

Oma äitini piti mykkäkoulua kun olin lapsi. Jos meillä oli erimielisyyksiä tai olin tehnyt jotain väärää. Välillä äitini saattoi olla montakin tuntia puhumatta minulle ja välillä menimme nukkumaan ilman että äiti puhui minulle mitään.

Varmaan sen takia pidän mykkäkoulua miehelleni koska minulle on tehty niin lapsena.

Juurikin tämä. Monet asiat voi tulla lapsuudesta. Jos sinulle on lapsena tehty näin voit hyvin itse jatkaa samaa mallia aikuisena jotain toista kohtaan.

Tällaisessa tapauksessa kannattaa vakavasti miettiä, haluaako siirtää vahingollista käyttäytymismallia eteenpäin lapselleen vai katkaista se sukupolvia jatkunut huonon mallin ketju. Lapsesi ansaitsee terveitä kommunikointitapoja opittujen haitallisten tapojen sijasta.

Kuten huutamista ja räyhäämistä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen tätä parisuhteessa miehelleni riita tilanteissa. Tiedän että se on tyhmää ja väärin mutta sillä hetkellä sitä ei mieti.

Oma äitini piti mykkäkoulua kun olin lapsi. Jos meillä oli erimielisyyksiä tai olin tehnyt jotain väärää. Välillä äitini saattoi olla montakin tuntia puhumatta minulle ja välillä menimme nukkumaan ilman että äiti puhui minulle mitään.

Varmaan sen takia pidän mykkäkoulua miehelleni koska minulle on tehty niin lapsena.

Juurikin tämä. Monet asiat voi tulla lapsuudesta. Jos sinulle on lapsena tehty näin voit hyvin itse jatkaa samaa mallia aikuisena jotain toista kohtaan.

Tällaisessa tapauksessa kannattaa vakavasti miettiä, haluaako siirtää vahingollista käyttäytymismallia eteenpäin lapselleen vai katkaista se sukupolvia jatkunut huonon mallin ketju. Lapsesi ansaitsee terveitä kommunikointitapoja opittujen haitallisten tapojen sijasta.

Kuten huutamista ja räyhäämistä. :)

Siis eikö teille mykistyjille tosiaan ole olemassa kuin ääripäät; huutaminen ja räyhääminen tai totaalinen mykistyminen?

Pystytkö edes teoreettisesti kuvittelemaan mielessäsi jotain muuta tapaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.

Alapeukkujen määrästä päätellen.  Ihminen voidaan enemmistön mielestä jättää tuomitsematta syyntakeettomana tunnekuohussa tehdystä taposta, koska tekijä ei ole vastuussa tunteistaan?

Tunteen herättämisestä vastuussa voi olla kuka vaan, mutta tekijä on vastuussa teosta.

Samoin kuten mykkäkouluttaja on vastuussa teostaan eli mykkäkoulusta, huolimatta siitä että tekoon johtanut tunne olisi jonkun toisen aiheuttama.

Mutta jos on vastuussa mykkäkoulusta, niin miksi edelleen olisi vastuussa toisen tunteista? Vai onko sinulle parisuhde sellainen, jossa toisella on kaikki vastuut, toisella oikeudet?

Eri:

Miltä planeetalta tämä kommentti on. Totta kai toinen ihminen on teoillaan myös vastuussa siitä millaisia tunteita parisuhteessa toisessa aiheuttaa. Siitähän tässä on juuri kyse. Mitkä oikeudet? Ei parisuhde ole mikään lakikirja. Parisuhteessa ollaan yhteisestä päätöksestä ja molemmilla on tietenkin vastuu siitä miten toimii ja myös kiinnostus siitä, miksi ja miten toimii ja miten se osaltaan vaikuttaa.

Miten kukaan voi olla vastuussa toisen tunteista? Eihän se ole edes mahdollista. Tuossa oli edellä, että tunteen herättä on vastuussa teoistaan eli jos sanon, että kas, pesukoneeseen oli unohtunut musta sukka, niin sen toisen loukkaantuminen pelkästä kommentistani on jotenkin vastuullani? Vaikka pesukoneessa ei olisi pesty yhtään mitään sukan unohtumisen jälkeen eli mitään ei olisi tapahtunut, toinen vain loukkaantuu.

Tuollaisessa liitossa on kuin särkyvällä jäällä, koko ajan varpaillaan katastrofin varalta.

Kun toinen haastaa riitaa, pitää ensisijaisesti miettiä, ettei mitenkään loukkaa riitapukaria, koska on vastuussa tämän tunteista?

Eli jos minä täältä tulen ja vaikka naarmuta avaimella autoasi tai potkaisen koiraasi tai viettelen miehesi, ja sinulle aiheutuu siitä ikäviä tunteita, niin sinä olet yksin vastuussa?

Periaatteessa kyllä, koska tunteet syntyvät lähinnä omista ajatuksistani. Voin vaikuttaa tunteisiini muuttamalla vain ajatuksiani, sinun teostasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.

Alapeukkujen määrästä päätellen.  Ihminen voidaan enemmistön mielestä jättää tuomitsematta syyntakeettomana tunnekuohussa tehdystä taposta, koska tekijä ei ole vastuussa tunteistaan?

Tunteen herättämisestä vastuussa voi olla kuka vaan, mutta tekijä on vastuussa teosta.

Samoin kuten mykkäkouluttaja on vastuussa teostaan eli mykkäkoulusta, huolimatta siitä että tekoon johtanut tunne olisi jonkun toisen aiheuttama.

Mutta jos on vastuussa mykkäkoulusta, niin miksi edelleen olisi vastuussa toisen tunteista? Vai onko sinulle parisuhde sellainen, jossa toisella on kaikki vastuut, toisella oikeudet?

Eri:

Miltä planeetalta tämä kommentti on. Totta kai toinen ihminen on teoillaan myös vastuussa siitä millaisia tunteita parisuhteessa toisessa aiheuttaa. Siitähän tässä on juuri kyse. Mitkä oikeudet? Ei parisuhde ole mikään lakikirja. Parisuhteessa ollaan yhteisestä päätöksestä ja molemmilla on tietenkin vastuu siitä miten toimii ja myös kiinnostus siitä, miksi ja miten toimii ja miten se osaltaan vaikuttaa.

Miten kukaan voi olla vastuussa toisen tunteista? Eihän se ole edes mahdollista. Tuossa oli edellä, että tunteen herättä on vastuussa teoistaan eli jos sanon, että kas, pesukoneeseen oli unohtunut musta sukka, niin sen toisen loukkaantuminen pelkästä kommentistani on jotenkin vastuullani? Vaikka pesukoneessa ei olisi pesty yhtään mitään sukan unohtumisen jälkeen eli mitään ei olisi tapahtunut, toinen vain loukkaantuu.

Tuollaisessa liitossa on kuin särkyvällä jäällä, koko ajan varpaillaan katastrofin varalta.

Kun toinen haastaa riitaa, pitää ensisijaisesti miettiä, ettei mitenkään loukkaa riitapukaria, koska on vastuussa tämän tunteista?

Eli jos minä täältä tulen ja vaikka naarmuta avaimella autoasi tai potkaisen koiraasi tai viettelen miehesi, ja sinulle aiheutuu siitä ikäviä tunteita, niin sinä olet yksin vastuussa?

Periaatteessa kyllä, koska tunteet syntyvät lähinnä omista ajatuksistani. Voin vaikuttaa tunteisiini muuttamalla vain ajatuksiani, sinun teostasi.

Oletko mielestäsi vastuussa tunteesi aiheuttamasta teosta?

Mykkäkoulua pitävä on niin syvältä niin syvältä.

Jos joku alentuu moiseen, se on sitten näkemiin. Sellaisen naurettavan olion kanssa en edes yritä olla yhteydessä.

Syy miksi pidän joskus mykkäkoulua on se että jos yritän keskustella asiallisesti miehen kanssa hän alkaa huutamaan tai hermostuu ja yrittää käntää tekemänsä virheet minun syyksi. En päätä että. Yt olen mykkänä vaan silloin olen syvästi loukkaantunut ja ei ole enää mitään tarvetta tai halua keskustella (riidellä) miehen kanssa. Lopun alkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen tätä parisuhteessa miehelleni riita tilanteissa. Tiedän että se on tyhmää ja väärin mutta sillä hetkellä sitä ei mieti.

Oma äitini piti mykkäkoulua kun olin lapsi. Jos meillä oli erimielisyyksiä tai olin tehnyt jotain väärää. Välillä äitini saattoi olla montakin tuntia puhumatta minulle ja välillä menimme nukkumaan ilman että äiti puhui minulle mitään.

Varmaan sen takia pidän mykkäkoulua miehelleni koska minulle on tehty niin lapsena.

Juurikin tämä. Monet asiat voi tulla lapsuudesta. Jos sinulle on lapsena tehty näin voit hyvin itse jatkaa samaa mallia aikuisena jotain toista kohtaan.

Tällaisessa tapauksessa kannattaa vakavasti miettiä, haluaako siirtää vahingollista käyttäytymismallia eteenpäin lapselleen vai katkaista se sukupolvia jatkunut huonon mallin ketju. Lapsesi ansaitsee terveitä kommunikointitapoja opittujen haitallisten tapojen sijasta.

Kuten huutamista ja räyhäämistä. :)

Siis eikö teille mykistyjille tosiaan ole olemassa kuin ääripäät; huutaminen ja räyhääminen tai totaalinen mykistyminen?

Pystytkö edes teoreettisesti kuvittelemaan mielessäsi jotain muuta tapaa?

Merkittävä osa ihmisten välisestä viestinnästä tapahtuu aina sanattomasti, joten esim. meditointi ja telepatia :) ovat hyviä keinoja, koska toinen ihminen harvoin ymmärtää tunnekuohun vallassa puhetta tai ymmärtää tahallisesti väärin. Kokeiltu on, eikä mene sanat perille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.

Alapeukkujen määrästä päätellen.  Ihminen voidaan enemmistön mielestä jättää tuomitsematta syyntakeettomana tunnekuohussa tehdystä taposta, koska tekijä ei ole vastuussa tunteistaan?

Tunteen herättämisestä vastuussa voi olla kuka vaan, mutta tekijä on vastuussa teosta.

Samoin kuten mykkäkouluttaja on vastuussa teostaan eli mykkäkoulusta, huolimatta siitä että tekoon johtanut tunne olisi jonkun toisen aiheuttama.

Mutta jos on vastuussa mykkäkoulusta, niin miksi edelleen olisi vastuussa toisen tunteista? Vai onko sinulle parisuhde sellainen, jossa toisella on kaikki vastuut, toisella oikeudet?

Eri:

Miltä planeetalta tämä kommentti on. Totta kai toinen ihminen on teoillaan myös vastuussa siitä millaisia tunteita parisuhteessa toisessa aiheuttaa. Siitähän tässä on juuri kyse. Mitkä oikeudet? Ei parisuhde ole mikään lakikirja. Parisuhteessa ollaan yhteisestä päätöksestä ja molemmilla on tietenkin vastuu siitä miten toimii ja myös kiinnostus siitä, miksi ja miten toimii ja miten se osaltaan vaikuttaa.

Miten kukaan voi olla vastuussa toisen tunteista? Eihän se ole edes mahdollista. Tuossa oli edellä, että tunteen herättä on vastuussa teoistaan eli jos sanon, että kas, pesukoneeseen oli unohtunut musta sukka, niin sen toisen loukkaantuminen pelkästä kommentistani on jotenkin vastuullani? Vaikka pesukoneessa ei olisi pesty yhtään mitään sukan unohtumisen jälkeen eli mitään ei olisi tapahtunut, toinen vain loukkaantuu.

Tuollaisessa liitossa on kuin särkyvällä jäällä, koko ajan varpaillaan katastrofin varalta.

Kun toinen haastaa riitaa, pitää ensisijaisesti miettiä, ettei mitenkään loukkaa riitapukaria, koska on vastuussa tämän tunteista?

Eli jos minä täältä tulen ja vaikka naarmuta avaimella autoasi tai potkaisen koiraasi tai viettelen miehesi, ja sinulle aiheutuu siitä ikäviä tunteita, niin sinä olet yksin vastuussa?

Periaatteessa kyllä, koska tunteet syntyvät lähinnä omista ajatuksistani. Voin vaikuttaa tunteisiini muuttamalla vain ajatuksiani, sinun teostasi.

Oletko mielestäsi vastuussa tunteesi aiheuttamasta teosta?

Eivät tunteet aiheuta tekoja, vaan ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.

Alapeukkujen määrästä päätellen.  Ihminen voidaan enemmistön mielestä jättää tuomitsematta syyntakeettomana tunnekuohussa tehdystä taposta, koska tekijä ei ole vastuussa tunteistaan?

Tunteen herättämisestä vastuussa voi olla kuka vaan, mutta tekijä on vastuussa teosta.

Samoin kuten mykkäkouluttaja on vastuussa teostaan eli mykkäkoulusta, huolimatta siitä että tekoon johtanut tunne olisi jonkun toisen aiheuttama.

Mutta jos on vastuussa mykkäkoulusta, niin miksi edelleen olisi vastuussa toisen tunteista? Vai onko sinulle parisuhde sellainen, jossa toisella on kaikki vastuut, toisella oikeudet?

Eri:

Miltä planeetalta tämä kommentti on. Totta kai toinen ihminen on teoillaan myös vastuussa siitä millaisia tunteita parisuhteessa toisessa aiheuttaa. Siitähän tässä on juuri kyse. Mitkä oikeudet? Ei parisuhde ole mikään lakikirja. Parisuhteessa ollaan yhteisestä päätöksestä ja molemmilla on tietenkin vastuu siitä miten toimii ja myös kiinnostus siitä, miksi ja miten toimii ja miten se osaltaan vaikuttaa.

Miten kukaan voi olla vastuussa toisen tunteista? Eihän se ole edes mahdollista. Tuossa oli edellä, että tunteen herättä on vastuussa teoistaan eli jos sanon, että kas, pesukoneeseen oli unohtunut musta sukka, niin sen toisen loukkaantuminen pelkästä kommentistani on jotenkin vastuullani? Vaikka pesukoneessa ei olisi pesty yhtään mitään sukan unohtumisen jälkeen eli mitään ei olisi tapahtunut, toinen vain loukkaantuu.

Tuollaisessa liitossa on kuin särkyvällä jäällä, koko ajan varpaillaan katastrofin varalta.

Kun toinen haastaa riitaa, pitää ensisijaisesti miettiä, ettei mitenkään loukkaa riitapukaria, koska on vastuussa tämän tunteista?

Eli jos minä täältä tulen ja vaikka naarmuta avaimella autoasi tai potkaisen koiraasi tai viettelen miehesi, ja sinulle aiheutuu siitä ikäviä tunteita, niin sinä olet yksin vastuussa?

Periaatteessa kyllä, koska tunteet syntyvät lähinnä omista ajatuksistani. Voin vaikuttaa tunteisiini muuttamalla vain ajatuksiani, sinun teostasi.

Oletko mielestäsi vastuussa tunteesi aiheuttamasta teosta?

Eivät tunteet aiheuta tekoja, vaan ajatukset.

Koetko olevasi vastuussa teoistasi?

Eiköhän tuo mykkäkoulu palaudu lapsuudessa vanhemmilta omaksuttuun malliin. Perheissä, joissa asiat ratkaistaan asiakeskeisisti neuvottelemalla harvoin mökötetään pitkiä aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun tulisi kontrolloida ja käyttää valtaa toiseen?

Miksi jonkun tulisi ylipäätään alistua toisen vallankäyttöön?

Toiset vain ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi huutamalla ja raivoamalla, toiset puhumattomuudella. Aika harva meistä on aikuinen, vaikka kuvittelee niin. Opittu toimintatapa on vain erilainen.

Ei mykkäkoululainen ole yhtään sen tunteettomampi kuin huutajakaan, usein päinvastoin.

Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen.

Näin kohtaat mykkäkoululaisen.

"On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma. Uhmariidoissa on kyse aina kahden kaupasta. Sinä olet jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua. Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää nousta diktaattoriksi."

"Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi siirtyy lapseen. Lapsista tulee stressitilanteista helposti vastahakoisia ja turhautuneita. Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sutviutuu todennäköisesti paremmin."

"Kun lapset kiukkuilevat ja äksöttelevät, vanhemmat saattavat puhua lapsesta negatiiviseen sävyyn. ”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!” Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan."

"Jos menetät hermosi, huudat ja käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman. On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia. Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena."

"Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia. Niin pitkään kun lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, sillä ei ole väliä, mikä lapsen temperamentti on. Mutta jos lapsi on kuin tulisilla hiilillä jatkuvasti, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan? Ovatko vanhemmat liian vihaisia?"

https://www.vau.fi/perhe/kasvatus/koska-antaa-periksi-lapselle-nain-koh…

Nyt on kyllä puurot ja vellit ilosesti sekaisin. Komentoin nyt vain tuohon ensimmäiseen osioon (Mitä mykkökoululainen haluaa...)

"Mitä siis mykkäkoululainen haluaa.

Että et yritäisi käyttää sellaista valtaa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Ei tämän ymmärtämiseen toisen sanoja tarvita, vaan asian tiedostaminen ja hyväksyminen."

Mykkäkouluainen ottaa vallan itselleen mykkäkoululla. totta. Sitä kutsutaan vallankäytöksi. Mykkäkoululainen haluaakin usein pitää lähes kaiken vallan itsellään suhteessa. Tämä ei ole tasapuolista tai tervettä. Sellaista ei tarvitse myöskään hyväksyä.

Toista rangaistaan mykkäkoululla esim. hänen omista toiveistaan, käytöksestään (tavallisesta) tai valinnoistaan joista mykkäkouluainen vaan ei pidä, tai normaalista tunteiden ilmaisusta, ärsyyntymisestä, surullisuudesta tms. Tavallisista elämän asioista siis. Mykkäkoululainen on usein itsekäs ja hänellä on yleensä voimakkaista epävarmuuksia ja siksi hän haluaa ylimitoitetun kontrollin itselleen. 

(Itse puhun tässä siis kunnon mykkäkoulusta, en mistään hetken hiljenemisestä riitatilanteessa, miettimistauon ottamisesta, tai vaikka raivoamiselta suojautumiselta jne.

Ymmärrän reaktiona mykkäkoulun yksittäisessä tilanteessa silloin, jossa henkiöä on todella pahasti loukattu, esim. pilkattu ja raivottu, haukuttu, petetty pahasti tms.  Tällaiseen tilanateeseen ei päde aiemmin kirjoittamani. Tästä on kuitenkin harvemmin kyse varsinaisen mykkäkouluttajan toiminnassa.)

Kunnon mykkäkoululainen on usein todella herkkänahkainen ja ottaa itseensä pienenkin kritiikin tms. ja reagoi siihen ylimitoitetulla tavalla ja näin mykkäkoulusta tulee epätervettä vallankäyttöä ja kontrollointia. Mykkäkouluainen saattaa olla usein myös se, joka vahingoittaa toista myös verbaalisesti ja menettä hermonsa muutenkin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivien mykkäkoulu kuulostaa siltä, että sillä yritetään ikään kuin ajaa toinen hulluksi. Noin toimiva ihminen on itsekeskeinen, lapsellinen ja kostonhimoinen marttyyri.

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.

Alapeukkujen määrästä päätellen.  Ihminen voidaan enemmistön mielestä jättää tuomitsematta syyntakeettomana tunnekuohussa tehdystä taposta, koska tekijä ei ole vastuussa tunteistaan?

Tunteen herättämisestä vastuussa voi olla kuka vaan, mutta tekijä on vastuussa teosta.

Samoin kuten mykkäkouluttaja on vastuussa teostaan eli mykkäkoulusta, huolimatta siitä että tekoon johtanut tunne olisi jonkun toisen aiheuttama.

Mutta jos on vastuussa mykkäkoulusta, niin miksi edelleen olisi vastuussa toisen tunteista? Vai onko sinulle parisuhde sellainen, jossa toisella on kaikki vastuut, toisella oikeudet?

Eri:

Miltä planeetalta tämä kommentti on. Totta kai toinen ihminen on teoillaan myös vastuussa siitä millaisia tunteita parisuhteessa toisessa aiheuttaa. Siitähän tässä on juuri kyse. Mitkä oikeudet? Ei parisuhde ole mikään lakikirja. Parisuhteessa ollaan yhteisestä päätöksestä ja molemmilla on tietenkin vastuu siitä miten toimii ja myös kiinnostus siitä, miksi ja miten toimii ja miten se osaltaan vaikuttaa.

Miten kukaan voi olla vastuussa toisen tunteista? Eihän se ole edes mahdollista. Tuossa oli edellä, että tunteen herättä on vastuussa teoistaan eli jos sanon, että kas, pesukoneeseen oli unohtunut musta sukka, niin sen toisen loukkaantuminen pelkästä kommentistani on jotenkin vastuullani? Vaikka pesukoneessa ei olisi pesty yhtään mitään sukan unohtumisen jälkeen eli mitään ei olisi tapahtunut, toinen vain loukkaantuu.

Tuollaisessa liitossa on kuin särkyvällä jäällä, koko ajan varpaillaan katastrofin varalta.

Kun toinen haastaa riitaa, pitää ensisijaisesti miettiä, ettei mitenkään loukkaa riitapukaria, koska on vastuussa tämän tunteista?

Eli jos minä täältä tulen ja vaikka naarmuta avaimella autoasi tai potkaisen koiraasi tai viettelen miehesi, ja sinulle aiheutuu siitä ikäviä tunteita, niin sinä olet yksin vastuussa?

Periaatteessa kyllä, koska tunteet syntyvät lähinnä omista ajatuksistani. Voin vaikuttaa tunteisiini muuttamalla vain ajatuksiani, sinun teostasi.

Oletko mielestäsi vastuussa tunteesi aiheuttamasta teosta?

Eivät tunteet aiheuta tekoja, vaan ajatukset.

Tunteet synnyttävät ajatuksia ja ajatukset synnyttävät tekoja ja teot synnyttävät uusia tunteita.

Ilman tunteita ei ole ajatuksia, eikä ilman ajatuksia ole tekoja. Voin kuitenkin antaa tunteen aiheuttaman ajatuksen mennä menojaan ja odottaa uutta tunnetta ja sen tuomaa ajatusta ja toimia eri tavalla.

Niin kauan kuin toinen osapuoli (teko) synnyttää negatiisien tunteen, on vaikea ajatella mitään muuta kuin jotain negatiivista.