Olisitko kotiäiti, jos perheenne elintaso pysyisi samana?
Eli jäisitkö kotiin lasten kanssa, jos taloudellisista syistä ei tarvitsisi käydä töissä? Ajatellaan, että vapaaehtoistyö, satunnaiset keikat, osa-aikainen opiskelu tms. olisi mahdollista, mikäli pystyisit sen jotenkin järjestämään (esim. naapurien tai sukulaisten avulla tai palkkaamalla tarvittaessa lapsenvahti tai jos puolisolla on joustava työ). Kuitenkin niin, että olisit ilman kokoaikatyötä ja lapset olisivat ensisijainen tehtäväsi. Rahaa olisi käytettävissä saman verran kuin työssä käydessäkin.
Myös perusteluja olisi kiva kuulla. Jos et jaksa perustella, peukuta ylös, jos jäisit kotiin, ja alas, jos et.
Kommentit (176)
Leikkinukella leikkimisestä pitäisi tehdä sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Sitä ei tarvitse saattohoitaa eikä haudata, mutta emä pääsee silti tuuppaamaan vankkureita ja terhakkaasti huoltamaan.
Kyllä jäisin ja olenkin kotiäiti. Raskasta tämä on,mutta kokisin raskaammaksi työssäkäynnin tässä rinnalla. Mies tekee niin paljon töitä ja pitkää päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäisin koti-isäksi jos naiset osaisivat vaikeita aloja ja tuoda leivän pöytään.
Et jaksaisi tehdä kaikkea mitä vaaditaan. Sen lisäksi Suomessa on hyvin vähän täysin tulottomia kotiäitejä.
Et jaksaisi kovapalkkaisessa työssä. Suomessa on hyvin vähän naisia jotka jaksavat.
Kyllä jaksan. Miehillä on ihme luuloja siitä, miten helppoa lasten kanssa on kotona. Se pitää tehdä kunnolla ja se on vaativaa.
Naisilla on ihme luuloja siitä, miten helppoa kovapalkkaisessa työssä on. Se pitää tehdä kunnolla ja se on vaativaa.
Mikä ihmeen "se"? On tolkuton määrä överipalkattuja kampaviineriduuneja.
No mene sellaiseen sitten ja maksa vähintään puolet menoista kun on niin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäisin koti-isäksi jos naiset osaisivat vaikeita aloja ja tuoda leivän pöytään.
Et jaksaisi tehdä kaikkea mitä vaaditaan. Sen lisäksi Suomessa on hyvin vähän täysin tulottomia kotiäitejä.
Et jaksaisi kovapalkkaisessa työssä. Suomessa on hyvin vähän naisia jotka jaksavat.
Kyllä jaksan. Miehillä on ihme luuloja siitä, miten helppoa lasten kanssa on kotona. Se pitää tehdä kunnolla ja se on vaativaa.
Naisilla on ihme luuloja siitä, miten helppoa kovapalkkaisessa työssä on. Se pitää tehdä kunnolla ja se on vaativaa.
Niin, Suomessahan naiset eivät käy töissä. Ei yksikään.
En, koska kotiäitiys ei sovi mun imagoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäisin koti-isäksi jos naiset osaisivat vaikeita aloja ja tuoda leivän pöytään.
Et jaksaisi tehdä kaikkea mitä vaaditaan. Sen lisäksi Suomessa on hyvin vähän täysin tulottomia kotiäitejä.
Et jaksaisi kovapalkkaisessa työssä. Suomessa on hyvin vähän naisia jotka jaksavat.
Kyllä jaksan. Miehillä on ihme luuloja siitä, miten helppoa lasten kanssa on kotona. Se pitää tehdä kunnolla ja se on vaativaa.
Naisilla on ihme luuloja siitä, miten helppoa kovapalkkaisessa työssä on. Se pitää tehdä kunnolla ja se on vaativaa.
Niin, Suomessahan naiset eivät käy töissä. Ei yksikään.
Tämä. Kaikki palstalaiset maksavat vähintään puolet menoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Opiskelin aika pitkään saadakseni uran ja olisi aikamoinen takaisku ryhtyä kokopäivä-äidiksi. Rakastan lastani, mutta en halua oll 24/7 äiti
Ei ihme että parisuhteet ei toimi ja lapsia ei tehdä kun ura on kaikki kaikessa
Suomessa on hyvin vähän miehiä, jotka elättävät marisematta vaimon ja lapset. Jos jollain halua olisikin, niin palkka ei riitä kohtuulliseen elintasoon.
Minulla on puoliso, joka on marisematta elättänyt minua ja lapsia toistakymmentä vuotta. Tosin olen itsekin korkeasti koulutettu ja ennen kahta lastani ehdin työskennellä pitkään. Myös kotiäitiyteni aikana olen hieman työskennellyt ja muutenkin kehittänyt itseäni opiskellen. En myöskään ole tyhjätasku, olen sijoittanut, perinyt ja mies on aina säästänyt minulle. Tähän on päädytty, koska meillä ei ole sellaisia turvaverkkoja, jotka arjessa voivat auttaa. Olemme tehneet hienoja asioita yhdessä, harrastaneet ja matkustaneet. Lapset menestyvät koulussa erinomaisesti. Voimme hyvin ja olemme tyytyväisiä ratkaisuihimme. Nyt olen tosin taas aloittelemassa työelämää omaksi ilokseni.
Lasten kasvattaminen on tärkein työ mikä voi olla. Jos sen siis tekee kunnolla.
Toivoisin, että yhä useampi vanhempi laittaisi lapsensa etusijalle. Ja yhteiskunta.
Hyvinvoiva, tervepäinen aikuinen on lottovoitto. Ja siihen tulisi jokaisen vanhemman kasvatuksessa ab pyrkiä. Eikä vaan raha, raha, raha mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan jäin kotiin lasten kanssa enkä sitä päätöstä ole koskaan katunut. Meillä on koko ajan ollut erittäin hyvä elintaso eikä minun pieni palkkani olisi siihen mitään lisäarvoa tuonut. Eipähän tarvitse nyt rynniä kaduilla muiden joukossa vaatimassa lisää palkkaa ja lisää hoitajia.
Tekemistä on riittänyt yllin kyllin, aika ei ole koskaan tullut pitkäksi. On omaa mielikuvituksen puutetta, jos niin on. Olen nauttinut siitä, että muut eivät sanele tekemisiäni eikä lomiani. Olen saanut tehdä juuri sitä, mitä itse olen halunnut.
Ilmeisesti lastenkin mielestä oli hyvä olla kotihoidossa, sillä nyt ensimmäisen oman lapsensa kohdalla harkitsevat samaa ratkaisua.
Tämä ratkaisu vaatii tietysti yhteistä päätöstä ja sen turvaamista, ettei jää tyhjän päälle missään tilanteessa.
Miten olet käsitellyt sen asian, että olet heittänyt itsesi ns. hukkaan kun et ole tehnyt mitään? Oliko sinulla nuorempana jotain tavoitteita (esim. tietty koulutus tai ammatti) ja jos kyllä, miten suhtaudut siihen ettet toteuttanut niitä?
Terveet ihmiset eivät määrittele itseään uransa kautta
Terveillä ihmisillä on elämä ilman että saavat sellaisen vasta emättimestään.
En missään tapauksessa. Ensinnäkään en halunnut kuin yhden lapsen. VAIKKA olisi haluttu hoitaa hänet kotona esikouluun saakka, niin ei siinäkään olisi ollut tarvetta kuin kuudelle kotivuodelle, mutta olisimme kyllä joka tapauksessa halunneet hänet jo aikaisemmin hoitoon, jotta saa kavereita ja sosiaalisia taitoja.
Kotona oleminen ei olisi ollut minun juttuni. En ole kiinnostunut sisustamisesta, tykkään laittaa ruokaa silloin, kun on joku kiinnostava uusi resepti tai idea, mutta useimmiten se on vain velvollisuus, ja siivoamista suorastaan inhoan. Sen sijaan nautin ongelmien ratkaisemisesta työssäni, onnistumisen kokemuksista, uuden oppimisesta - eikä palkkakaan mitätön motivaattori ole (+ sen perusteella aikanaan maksettava eläke).
Haluan myös säilyttää itsenäisyyden. Vaikka kuinka olisi sovittu, että puolison rahat ovat yhteiset, niin noinkohan voisin niillä halutessani vaihtaa auton, ostaa ulkomaanmatkan vain itselleni tai edes hankkia uuden läppärin.
Minä valitsin vaimoni hyvin ja hän elättää minua ja lapsia mukisematta jo melkein 20 vuotta.
Kyllä. Lapseni on jo 18-vuotias joten jäisi aikaa itselle. Voisin opiskella kaikkea mielenkiintoista, kokeilla erilaisia harrastuksia ym
Minä "uhrasin" oman työurani kun saimme lapset. Rinta rottingilla katson heitä tänäpäivänä, kun ovat fiksuja ja ajattelevaisia, muut huomioonottavia ihmisiä .
Jestas että olen ylpeä työstäni.
Vierailija kirjoitti:
Minä "uhrasin" oman työurani kun saimme lapset. Rinta rottingilla katson heitä tänäpäivänä, kun ovat fiksuja ja ajattelevaisia, muut huomioonottavia ihmisiä .
Jestas että olen ylpeä työstäni.
Samoin!
Vierailija kirjoitti:
Minä "uhrasin" oman työurani kun saimme lapset. Rinta rottingilla katson heitä tänäpäivänä, kun ovat fiksuja ja ajattelevaisia, muut huomioonottavia ihmisiä .
Jestas että olen ylpeä työstäni.
Vanhempani ovat huonoja, joten en voi itse pärjätä ilman että he ottavat siitä kunnian itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Leikkinukella leikkimisestä pitäisi tehdä sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Sitä ei tarvitse saattohoitaa eikä haudata, mutta emä pääsee silti tuuppaamaan vankkureita ja terhakkaasti huoltamaan.
Sama koskee miehiä ja seksirobotteja. Ihmisen pitää saada toteuttaa itseään.
Ei tässä varmaan kotiäitiydellä tarkoiteta sitä, että lapset ei menisi ollenkaan varhaiskasvatukseen?
Mikä ihmeen "se"? On tolkuton määrä överipalkattuja kampaviineriduuneja.